VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
27 päivänä syyskuuta 2011
Asia F‑98/09
Sarah Whitehead
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP)
Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Vuosittainen palkan- ja bonuksen tarkistuskierros – Vuoden 2008 tarkistuskierros – Vuosittainen arviointikierros – Arviointiperusteet – Henkilöstökomitean kuuleminen – Sairauslomien huomioon ottaminen – Tavoitteiden vahvistaminen
Aihe: EY:n perustamissopimukseen liitetyn, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36 artiklan 2 kohtaan perustuva kanne, jossa Sarah Whitehead vaatii virkamiestuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan EKP:n 8.1.2009 tekemän päätöksen, jolla hänelle myönnettiin vuosittaisen palkan- ja bonuksen tarkistuskierroksen yhteydessä kahden pisteen palkankorotus, ja myöntämään korvausta hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä, jonka kohtuulliseksi määräksi on arvioitu 10 000 euroa.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantaja vastaa omista ja Euroopan keskuspankin oikeudenkäyntikuluista.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkojen ja bonusten vuosittainen tarkistus
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä I oleva 5 artikla)
2. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkojen ja bonusten vuosittainen tarkistus – Harkintavalta
(Neuvoston direktiivi 91/533; Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä I oleva 5 artikla)
3. Virkamiehet – Kanne – Kanneperusteet – Hallinnolle kuuluvaa avoimuuden velvollisuutta koskeva kanneperuste
4. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Palkkojen ja bonusten vuosittainen tarkistus
(Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen liitteessä I oleva 5 artikla)
5. Lainvastaisuusväite – Soveltamisala – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset säädökset, päätökset ja muut toimet
(EY 236 ja EY 241 artikla; EA 152 artikla; Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä laaditun pöytäkirjan 36.2 artikla)
6. Unionin oikeus – Lähteet – Kansainvälisen työjärjestön tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka ei ole unionin oikeuslähde
7. Virkamiehet – Euroopan keskuspankin työntekijät – Edustus – Henkilöstökomitea – Pakollinen kuuleminen – Soveltamisala
(Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 15 artikla; Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 48 ja 49 artikla)
8. Euroopan keskuspankki – Johtokunnan toimivalta – Pankin sisäistä toimintaa koskevien sääntöjen antaminen – Suuntaviivojen laatiminen
(Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 11 artiklan 2 kohta)
9. Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu ja syrjimättömyys – Sellaisen velvollisuuden puuttuminen, jonka mukaan sairauslomalla olevia virkamiehiä on kohdeltava samalla tavalla kuin työtehtävissä toimivia virkamiehiä
1. Se seikka, että palkkojen ja bonusten vuosittainen tarkistus Euroopan keskuspankissa perustuu yksikön sisäiseen vertailuun, joka koskee jokaisen työntekijän osuutta pankin tehtävien toteuttamisessa, ei merkitse, että koska tässä tarkistusmenettelyssä ei ole erityistä keinoa arvioida jokaisen työntekijän yksittäisiä ansioita, pankki olisi velvollinen perustamaan palkkojen ja bonusten vuosittaista tarkistusta koskevat päätöksensä vuosittaiselle arvioinnille.
Koska henkilöstösäännöissä ei säädetä palkkojen ja bonusten vuosittaista tarkistusmenettelyä vastaavasta menettelystä, minkäänlaista vastaavuutta ei voida todeta niiden periaatteiden, joita sovelletaan unionin virkamiesten arviointikierroksiin, ja niiden periaatteiden välillä, joita sovelletaan kyseiseen pankin työntekijöihin sovellettavaan menettelyyn.
(ks. 44 ja 48 kohta)
2. Syrjintäkiellon periaatteesta ja avoimuuden velvollisuudesta sekä perusteluvelvollisuudesta johtuu, että Euroopan keskuspankin on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava tiettyjä edellytyksiä. Niistä ei kuitenkaan johdu, että pankin on luovuttava laajasta harkintavallastaan, jonka se on päättänyt säilyttää yksittäisten palkankorotusten myöntämistä koskevan politiikkansa harjoittamisessa, ja määriteltävä toimenpiteessä, mitä arviointiperusteita se aikoo käyttää harkintavaltansa täytäntöönpanemista varten.
Vaikka oikeusvarmuuden periaate edellyttää riittävän selkeitä sääntöjä, jotta yksityiset voivat saada yksiselitteistä tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja toimia niiden edellyttämällä tavalla, siinä ei kuitenkaan edellytetä pankilta, että se rajoittaa harkintavaltaa, jota se aikoo käyttää yksittäisiä palkankorotuksia koskevissa asioissa toteuttamalla täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla pyritään määrittelemään, miten pankki aikoo tulevaisuudessa käyttää kyseistä harkintavaltaa.
Vaikka on totta, että palkankorotusten menettelytavat liittyvät palkkaan, johon pankin työntekijöillä on oikeus ja muodostavat tämän vuoksi työsuhteen keskeisiä tekijöitä työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista annetussa direktiivissä 91/533 tarkoitetulla tavalla, tässä direktiivissä ei edellytetä, että pankin on saatettava voimaan ja julkaistava perusteet, joiden avulla arvioidaan jokaisen työntekijän osuutta pankin tehtävistä.
(ks. 49 ja 58–60 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑110/03, Belgia v. komissio, 14.4.2005, 30 kohta
3. Avoimuuden periaate ei ole sellainen unionin oikeusperiaate, johon kantaja voi vedota ilman tekstiä. Näin ollen koska kantaja ei ole viitannut tekstiin, jossa vahvistetaan avoimuuden velvollisuus, johon hän vetoaa, hän ei mahdollista virkamiestuomioistuimelle väitteensä arviointia.
(ks. 50 kohta)
Viittaukset:
Virkamiestuomioistuin: asia F‑99/06, López Teruel v. SMHV, 22.5.2007, 94 kohta
4. Koska palkkojen ja bonusten vuosittainen tarkistus Euroopan keskuspankissa perustuu vertailulle, joka koskee samalla toimialalla työskentelevien työntekijöiden yksittäisiä osuuksia pankin tehtävien toteuttamisessa, sitä koskevista sisäisistä säännöksistä voi olla seurauksena, että pankin työntekijöitä kohdellaan eri tavoin. Tätä erilaista kohtelua voidaan kuitenkin perustella objektiivisella tekijällä eli sillä, että jokaisella yksiköllä on hoidettavanaan erilaisia tehtäviä. Nämä säännökset eivät täten ole ristiriidassa yhdenvertaisen kohtelua periaatteen kanssa.
Koska pankin sisäisissä säännöksissä, jotka koskevat palkkojen ja bonusten vuosittaista tarkistusta, ei kohdella kaikkia pankin työntekijöitä siten, että he kaikki kuuluisivat yhteen ja samaan oikeudelliseen kategoriaan, työntekijä ei voi arvostella pankkia sitä, että se on vertaillut hänen osuuttaan pankin tehtävien toteuttamisessa vain hänen yksikkönsä työtovereiden osuuksien kanssa.
(ks. 68 kohta)
5. Lainvastaisuusväitteellä pyritään tarjoamaan kantajille mahdollisuus riitauttaa sellaisen yleisesti sovellettavan toimenpiteen lainmukaisuus, jota sovelletaan kanteen kohteena olevassa yksittäistapauksessa siitä riippumatta, onko tämä toimenpide täytäntöönpanotoimi tai lainsäädäntötoimi, kun kanteen kohteena olevan päätöksen ja kyseessä olevan yleisesti sovellettavan toimenpiteen välillä on suora yhteys.
EY 241 artiklan sanamuodon mukaisesti mahdollisuuteen vedota oikeudenkäyntiväitteeseen yleisesti sovellettavaa toimenpidettä vastaan ei sovelleta erityistä määräaikaa. Ei ole syytä olla soveltamatta samaa sääntöä kanteisiin, jotka perustuvat EY 236 artiklaan, EA 152 artiklaan tai Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 36 artiklan 2 kohtaan.
(ks. 73 ja 74 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑23/96, De Persio v. komissio, 15.9.1998, 54 kohta
6. Kansainvälisen työjärjestön tuomioistuimen oikeuskäytäntö ei sellaisenaan ole unionin oikeuslähde eikä siihen näin ollen voida vedota lainvastaisuusväitteen tueksi.
(ks. 76 kohta)
7. Talousarvio ei ole toimenpide, jonka antamisesta tai muuttamisesta pankin on Euroopan keskuspankin henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 49 artiklan mukaisesti, kun sitä luetaan yhdessä samojen palvelussuhteen ehtojen 48 artiklan kanssa, kuultava henkilöstökomiteaa. Talousarvio nimittäin annetaan pankin työjärjestyksen 15 artiklan perusteella eikä palvelussuhteen ehtojen, henkilöstöön sovellettavien sääntöjen tai näihin asiakirjoihin liittyvän toimenpiteen perusteella. Talousarvio ei myöskään koske näiden palvelussuhteen ehtojen 48 artiklassa tarkoitettua kysymystä, joiden osalta henkilöstökomiteaa on kuultava. Kyseisen komitean kuuleminen ei siis ole pakollinen päätettäessä jokaiselle pankin vuosittaiselle palkan- ja bonuksen tarkistuskierrokselle myönnettävistä määrärahoista.
(ks. 89 kohta)
8. Vaikka Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 11 artiklan 2 kohdan mukaan johtokunta on toimivaltainen antamaan pankin sisäistä toimintaa koskevat säännöt ja antamaan tässä tarkoituksessa palkkoja koskevaa politiikkaa koskevat suuntaviivat, se voi kuitenkin uskoa suuntaviivojen laatimisen toisen elimen tehtäväksi ja tyytyä hyväksymään ne jälkikäteen.
Se seikka, että tietty viranomainen on yksi toimivaltainen päätöksen antamista varten, ei nimittäin sulje pois, että tämä viranomainen voi antaa toisen tahon tehtäväksi suunnittelemansa päätöksen sisällön saattamisen kirjalliseksi. Tämä mahdollisuus edellyttää kuitenkin, että ensin mainitulla viranomaiselle on oltava mahdollisuus muuttaa tätä tekstiä ja että sen tehtävänä on vahvistaa lopullinen versio.
(ks. 93 ja 94 kohta)
9. Euroopan unionin tunnustamien syrjintäkiellon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden noudattamiseksi hallinnon on varmistettava, ettei samoja tilanteita kohdella eri tavoin ja ettei eri tilanteita kohdella samalla tavoin paitsi jos se on objektiivisesti perusteltua. Koska sitä, ovatko tilanteet samoja vai eivät, on arvioitava sen säännön soveltamisedellytysten kannalta, jonka täytäntöönpanon väitetään johtaneen epäyhdenvertaiseen kohteluun tai syrjintään, on todettava, että tosiseikkojen kannalta sairauslomalla oleva henkilö ei ole samassa tilanteessa kuin työtehtävissä toimiva henkilö. Unionin oikeuden näkökulmasta yhdessäkään yleisessä periaatteessa ei näin ollen aseteta hallinnolle velvollisuutta katsoa, että sairauslomalla olevat henkilöt ovat samassa tilanteessa kuin työtehtävissä toimivat henkilöt. Sairauslomalla oleva henkilö voi siis vaatia samaa kohtelua kuin työtehtävissä toimiva henkilö vain silloin, kun hallinnolle on jossakin toimenpiteessä asetettu velvollisuus rinnastaa sairauslomalla olevan henkilön tilanne työtehtävissä toimivan henkilön tilanteeseen.
(ks. 108 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑13/05, Chacón Navas, 11.7.2006, 54 kohta ja yhdistetyt asiat C‑350/06 ja C‑520/06, 20.1.2009, Schultz-Hoff ym., 27 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑284/02, Dionyssopoulou v. neuvosto, 31.5.2005, 50–52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; asia T‑80/04, Castets v. komissio, 9.6.2005, 30 kohta ja asia T‑368/04, Verheyden v. komissio, 29.3.2007, 61 kohta