Asia T-105/17
HSBC Holdings plc ym.
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu toinen jaosto) 24.9.2019
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euromääräiset korkojohdannaiset – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Pankkienvälisten Euribor-viitekorkojen manipuloiminen – Luottamuksellisten tietojen vaihtaminen – Tarkoitukseen perustuva kilpailunrajoitus – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakot – Perusmäärä – Myynnin arvo – Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta – Perusteluvelvollisuus
1. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kartellin sisältö ja tavoite sekä sen kehityksen taloudellinen ja oikeudellinen asiayhteys – Kilpailusääntöjen rikkomisten erottelu niiden kohteen ja vaikutuksen perusteella – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Arviointiperuste, joka ei ole välttämätön – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Riittävä vahingollisuus – Arviointiperusteet – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artikla; ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 52–58, 94–11, 138–155 ja 174–194 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Tietojenvaihto kilpailijoiden välillä – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointi suhteessa rikkomisen luonteeseen – Tiedot, jotka ovat omiaan vääristämään hinnan osatekijöiden muodostumista merkityksellä alalla – Tarkoitukseen perustuva kilpailusääntöjen rikkominen – Edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 59-67, 94–11, 138–155 ja 174–194 kohta)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Liitännäisrajoitus – Käsite – Pääjärjestelyn, joka ei ole kilpailunvastainen, toteuttamiseksi tarpeellinen rajoitus – Pääjärjestely, jota on pidettävä tarkoitukseen perustuvana kilpailunrajoituksena – Näyttö tietojenvaihdon tarpeellisuudesta
(SEUT 101 artiklan 1 ja 3 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 157–160 kohta)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Rikkominen – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yrityksen joutuminen vastuuseen koko rikkomisesta – Edellytykset – Kilpailusääntöjä rikkovat menettelytavat ja toiminnot, jotka kuuluvat kokonaissuunnitelmaan – Arviointi
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 196–205, 232–237 ja 248-274 kohta)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskeva komission todistustaakka – Todistustaakan laajuus – Komission todisteilta edellytetty täsmällisyys – Todisteiden kokonaisuus – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus – Päätös, jonka suhteen tuomioistuimelle jää epäilyjä – Syyttömyysolettaman kunnioittaminen
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
(ks. 197–205 kohta)
6. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Sovintomenettely – Menettely, johon eivät osallistu kaikki kartellin osapuolet – Syyttömyysolettaman sovellettavuus – Ulottuvuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 33 artikla; komission asetuksen N:o 773/2004, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 662/2008, 10 a artikla)
(ks. 283–293 kohta)
7. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutus – Unionin oikeuden toimen osittainen kumoaminen – Komission päätöksen, jolla erinäiset kilpailunvastaiset toimet luokitellaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja jolla määrätään sakkoja, osittainen kumoaminen – Yhteydenottojen kilpailua rajoittavan tarkoituksen puutteellinen yksilöinti – Sellaisten seikkojen riittämättömyys, joiden perusteella tietyt toimet voidaan lukea yrityksen syyksi – Tällä ei ole merkitystä rikkomisen toteamisen laillisuuteen
(SEUT 101 artikla ja SEUT 264 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 294–296 kohta)
8. Kilpailu – Sakot – Päätös, jolla määrätään sakkoja – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission mahdollisuus poiketa sakkojen laskennasta annetuista suuntaviivoista – Entistäkin ankarampi vaatimus perusteluista
(SEUT 101 artiklan 1 kohta ja SEUT 296 artiklan toinen alakohta; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 37 kohta)
(ks. 338–341 ja 344–353 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrän laskeminen – Sakon perusmäärän määrittäminen – Suuntaviivoissa esitetyn menetelmän soveltamatta jättäminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset – Vertailuarvo, joka perustuu käteissaataviin, joihin on sovellettu alentamiskerrointa – Alentamiskertoimen määrittämistä koskevien perusteluiden puutteellisuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; ETA-sopimuksen 53 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 37 kohta)
(ks. 318–328 ja 332–334 kohta)
Tiivistelmä
Asiassa HSBC Holdings ym. v. komissio (T-105/17) 24.9.2019 antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain komission päätöksen, jossa todettiin, että HSBC Holdings ja muut euromääräisten korkojohdannaisten (Euro Interest Rate Derivative, jäljempänä EIRD) markkinoilla toimivat yritykset olivat rikkoneen SEUT 101 ja Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.(1) Komission mukaan rikkominen muodostui joukosta sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka sisälsivät välittäjien välisiä tietojenvaihtoja euriborin korkonoteerauksista, EIRD:tä koskevista kaupankäyntipositioista ja yleisön saatavilla olemattomista yksityiskohtaisista tiedoista heidän aikomuksistaan ja strategioista EIRD:n hintojen suhteen. Tämän johdosta komissio määräsi niille sakkoja.
Kantajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan perusteella kanteen, jolla vaadittiin ensisijaisesti riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista ja toissijaisesti sakkojen muuttamista.
Unionin yleinen tuomioistuin tutki ensimmäiseksi tarkoitukseen perustuvan kilpailunrajoituksen määrittelyn, jota oli sovellettu toiminnan eri luokkiin, joita komissio oli moittinut. Se totesi ensimmäiseksi, että komission päätelmissä ei ollut mitään oikeudellisia virheitä eikä arviointivirheitä niiden toimien osalta, jotka liittyviä euriborin korkonoteerauksien manipulaatioihin. Toiseksi se katsoi, että sama johtopäätös pätee myös tietojenvaihtoon aikomuksista ja strategioista EIRD:n hintojen suhteen.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että eräät keskustelut, joiden kuluessa välittäjät ovat vaihtaneet tietoja kaupankäyntipositioistaan, eivät olleet tarkoitukseltaan rajoittavia komission katsomalla tavalla, eikä näillä keskusteluilla näin ollen ollut heikennetty tai poistettu markkinoilla vallitsevaa epävarmuuden tasoa siten, että komissio saattoi katsoa, että tästä aiheutui seurauksia EIRD-markkinoilla vallitsevien hinnan osatekijöiden normaaliin kehitykseen, ilman että sen tuli tutkia niiden vaikutuksia. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että riidanalainen päätös on oikeudellisesti virheellinen tältä osin.
Se täsmensi kuitenkin, ettei tällä virheellisyydellä ole merkitystä riidanalaisessa päätöksessä esitetyn sen toteamuksen laillisuuteen, jonka mukaan kantajat ovat osallistuneet kyseessä olevaan rikkomiseen. Unionin yleinen tuomioistuin sitä vastoin korosti, että kilpailunvastaisten menettelytapojen lukumäärä ja intensiteetti kuuluvat niihin tekijöihin, joiden perusteella määritetään rikkomisen vakavuus, mistä sakon määrä riippuu.
Sakon määrän arvioinnin yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin joutui pohtimaan komission valintaa mukauttaa vuoden 2006 suuntaviivoissa esitettyä metodia sikäli kuin kyse oli perusmäärän määrittämisestä myynnin arvon perusteella, koska EIRD:stä ei synny myyntejä sanan tavanomaisessa merkityksessä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi arvioinnissaan, että komissio perusti harkintansa vertailuarvoon, joka laskettiin EIRD:n perusteella saatuihin käteissaataviin, joihin sovellettiin 98,849 prosentin alennuskerrointa, jolla oli tarkoitus ottaa huomioon EIRD:n alalle ominainen nettoutus, joka liittyy toteutuneisiin maksuihin. Unionin yleinen tuomioistuin korosti, että alennuskertoimella on asiassa olennainen rooli, koska käteissaatavien, joihin sitä sovelletaan, määrä on poikkeuksellisen korkea. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että kun otetaan huomioon alennuskertoimen olennainen rooli komission käyttämässä menetelmässä, riidanalaisen päätöksen perusteluiden on mahdollistettava se, että kyseessä olevat yritykset voivat ymmärtää, kuinka komissio päätyi käyttämään alennuskerrointa, jonka määräksi oli asetettu täsmälleen 98,849 prosenttia ja että unionin yleinen tuomioistuin voi suorittaa sekä oikeuskysymyksiä että tosiseikkoja koskevan perinpohjaisen valvontansa tämän riidanalaiseen päätökseen sisältyvän seikan osalta. Komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät erinäiset perustelut eivät täytä tätä vaatimusta. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi näin ollen valituksenalaisen päätöksen puutteellisten perusteluiden johdosta siltä osin kuin sillä määrättiin kantajille 33 606 000 euron suuruinen sakko.