Asia T-304/06

Paul Reber GmbH & Co. KG

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön sanamerkki Mozart – Oikeudenkäynnin kohde – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Perusteluvelvollisuus – Perusteltu luottamus – Yhdenvertainen kohtelu – Laillisuusperiaate – Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta, 51 artiklan 1 kohdan a alakohta, 73 artiklan ensimmäinen virke ja 74 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Kanne yhteisöjen tuomioistuimissa

(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 artiklan 4 kohta; neuvoston asetuksen N:o 40/94 44 artiklan 1 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perustelut

(EY 253 artikla; neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Ehdottomat mitättömyysperusteet

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta)

1.      Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) valituslautakunnan päätös voidaan riitauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa pelkästään tiettyjen kyseisen yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevassa hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden osalta. Tällaisessa tapauksessa tästä päätöksestä tulee lopullinen muiden samassa luettelossa olevien tavaroiden tai palveluiden osalta.

Kun otetaan huomioon tämä mahdollisuus, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut tavaramerkin hakijan tuomioistuimessa eli valituslautakunnan päätöksen jälkeen esittämän ilmoituksen, jonka mukaan hakija peruuttaa hakemuksensa tiettyjen alkuperäisessä hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden osalta, ilmoitukseksi siitä, että riidanalainen päätös riitautetaan vain siltä osin kuin se koskee muita kyseessä olevia tavaroita, tai kanteen osittaisena peruuttamisena, jos tämä ilmoitus esitetään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käytävän oikeudenkäynnin myöhäisessä vaiheessa.

Tavaroiden tai palveluiden, joita varten tavaramerkkiä haetaan, luettelon rajoittamista voidaan kuitenkin tulkita ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa tällä tavalla vain, jos hakija ainoastaan peruuttaa tästä luettelosta yhden tai useamman tavaran tai palvelun taikka yhden tai useamman tavara- tai palvelulajin, jotka olivat sellaisinaan mainitussa luettelossa. On näet selvää, että tällaisessa tapauksessa tosiasiassa pyydetään, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin valvo valituslautakunnan päätöksen laillisuutta siltä osin kuin se koskee luettelosta poistettuja tavaroita vaan ainoastaan siltä osin kuin se koskee muita tavaroita tai palveluita, jotka pidetään edelleen samassa luettelossa.

Tämä tapaus on erotettava yhteisön tavaramerkkiä koskevaan hakemukseen sisältyvän tavaroiden tai palveluiden luettelon sellaisesta rajoittamisesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, jolla pyritään muuttamaan kokonaan tai osittain mainittujen tavaroiden tai palveluiden kuvausta. Mainitussa tapauksessa ei voida sulkea pois sitä, että tällainen muutos vaikuttaa jonkin SMHV:n elimen hallinnollisen menettelyn aikana suorittamaan tavaramerkkiä koskevaan tutkintaan. Näin ollen tällaisen muutoksen hyväksyminen silloin, kun asia on käsiteltävänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, merkitsisi työjärjestyksen 135 artiklan 4 kohdassa kiellettyä riidan kohteen muuttamista asian käsittelyn aikana.

(ks. 26–29 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 73 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset on perusteltava. Oikeuskäytännön mukaan tällä velvollisuudella on sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklassa vahvistetulla velvollisuudella, ja sen tavoitteena on yhtäältä antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden perusteluista, jotta ne voisivat puolustaa oikeuksiaan, ja antaa yhteisöjen tuomioistuimille mahdollisuus valvoa päätöksen laillisuutta. Samasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tutkittaessa sitä, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on päätöksen sanamuodon lisäksi otettava huomioon myös asiayhteys ja kaikki kyseistä alaa koskevat oikeussäännöt.

Yhteisön tavaramerkin alalla sovellettavien oikeussääntöjen osalta sitä, voidaanko merkki rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 40/94, sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuimet sitä tulkitsevat, perusteella. Kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten ratkaisut ja itse SMHV:n päätöskäytäntö ovat pelkästään tekijöitä, jotka olematta ratkaisevia voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, voidaanko merkki rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi. Kun SMHV hylkää merkin rekisteröinnin yhteisön tavaramerkiksi, sen on siten perustellakseen päätöksensä ilmoitettava ehdoton tai suhteellinen hylkäysperuste, jonka nojalla se hylkää rekisteröinnin, sekä säännös, johon tämä peruste perustuu, ja esitettävä tosiseikat, joita se on pitänyt toteen näytettynä ja joiden perusteella se katsoo, että säännös, johon se on vedonnut, tulee sovellettavaksi. Tällaiset perustelut riittävät periaatteessa täyttämään mainitut edellytykset.

Ne olosuhteet, joissa päätös tehdään ja joille on erityisesti ominaista päätöksen tekijän ja kyseisen asianosaisen välinen vuorovaikutus, voivat tosin tietyissä tilanteissa lisätä perusteluvelvollisuutta. Ei ole näin ollen mahdotonta, että tietyissä tapauksissa väitteet, jotka yksi SMHV:ssa käydyn menettelyn osapuolista on esittänyt, mukaan lukien väitteet, jotka perustuvat kansalliseen tai SMHV:n ratkaisuun samankaltaisessa asiassa, edellyttävät erityistä vastausta, joka ylittää nämä vaatimukset. Ei kuitenkaan voida vaatia valituslautakuntia toimittamaan selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa. Tästä seuraa, että SMHV:lla ei ole pääsääntöisesti velvollisuutta esittää päätöksessään erityistä vastausta jokaiseen väitteeseen, joka koskee sen omien elimien tai kansallisten elimien tai tuomioistuinten antamia määrätynlaisia ratkaisuja samankaltaisissa asioissa, jos SMHV:n konkreettisessa asiassa tekemän päätöksen perusteluista ilmenee ainakin implisiittisesti, mutta selvästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi näillä muilla ratkaisuilla ei ole merkitystä tai niitä ei oteta huomioon SMHV:n arvioinnissa.

(ks. 43–46 ja 53–56 kohta)

3.      Sanamerkkiä Mozart ei olisi pitänyt rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi Nizzan sopimuksen luokkaan 30 kuuluvia ”pikkuleivonnaisia, sokerileipomotuotteita, suklaatuotteita ja sokerituotteita” varten asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen vuoksi sikäli kuin ainakin mainittujen tuotteiden, joita tarjotaan suklaapäällysteisen kuulan muodossa, eli osan riidanalaisen tavaramerkin rekisteröintiä koskevassa hakemuksessa mainituista tavaroista osalta tätä tavaramerkkiä voidaan käyttää osassa yhteisöä eli saksankielisissä maissa (Saksassa ja Itävallassa) kuvailevasti. On näet niin, että näissä kahdessa maassa keskivertokuluttaja, joka kohtaa suklaapäällysteisen kuulan, josta käytetään ilmaisua ”Mozart”, pitää tätä ilmaisua viittauksena Mozartkugelien perinteiseen reseptiin pikemmin kuin tietona kyseisen tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Se, että ilmaisu ”Kugel” on jätetty pois, ei voi johtaa muuhun lopputulokseen, koska tämä ilmaisu ei ole viittaus reseptiin vaan kyseessä olevan tavaran muotoon, joka on ilmeinen, kun otetaan huomioon tavaran ulkoasu.

(ks. 99 kohta)