Kanne 10.4.2024 – Euroopan komissio v. Espanjan kuningaskunta

(Asia C-250/24)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J.L. Buendía Sierra ja P. Messina)

Vastaaja: Espanjan kuningaskunta

Vaatimukset

On todettava, että Espanjan kuningaskunta ei ole noudattanut direktiivin 2012/34¹ 4 artiklan 2 kohdan, 5 artiklan 3 kohdan b alakohdan, 29 artiklan 1 kohdan, 30 artiklan 1 ja 3 kohdan, 31 artiklan 2, 3, 7 ja 8 kohdan, 33 artiklan, luettuna yhdessä direktiivin I ja II liitteen kanssa, ja 36 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut uudistusta, jolla varmistetaan ADIFin [Administrador de Infraestructuras Ferroviarias; rataverkon haltija], ADIF-Alta Velocidadin ja Renfen riippumattomuus Espanjan valtiosta, ottanut käyttöön toimivaa maksujärjestelmää direktiivin 2012/34 säännösten ja periaatteiden mukaisesti eikä saattanut tarvittavaa muutosta osaksi ADIF-Alta Velocidadin kanssa tehtyä sopimusta.

Espanjan kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Espanjan kuningaskunta oli velvollinen saattamaan yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta annetun direktiivin 2012/34 osaksi kansallista oikeusjärjestystä viimeistään 16.6.2015.

Komissio katsoo kuitenkin, että direktiiviä ei ole saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista oikeusjärjestystä seuraavien seikkojen osalta:

1. Direktiivin 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä

(i) rataverkon haltijan (ADIF ja ADIF-Alta Velocidad) riippumattomuudesta valtiosta, ja

(ii) vapaasti vahvistettavista rautatieliikenteen hinnoista, jotka rautatieliikenteen harjoittaja (eli Renfe) määrittää yksinomaan kaupallisten periaatteiden mukaisesti.

Koska päätösten tekijät ovat hallintoelimiä, joiden kokoonpanoon kuuluu valtionhallinnon ministeriöiden johtavia virkamiehiä ja työntekijöitä, voidaan katsoa, että valtio käyttää niiden osalta ratkaisevaa vaikutusvaltaa, mikä on ristiriidassa direktiivin säännösten kanssa.

2. Ei myöskään ole otettu käyttöön toimivaa maksujärjestelmää, joka täyttäisi tosiasiallisesti periaatteet ja säännöt, jotka on vahvistettu direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 31 artiklan 2, 3, 7 ja 8 kohdassa, 33 artiklassa, luettuna yhdessä liitteen I ja II kanssa, ja 36 artiklassa.

Vaikka Espanjan kuningaskunta on asianmukaisesti saattanut voimaan lainsäädäntötoimet maksujärjestelmän uudistamista varten, niillä keskeytetään uuden järjestelmän soveltaminen siihen asti, että ADIF tekee sen soveltamista koskevan päätöksen. ADIF ei kuitenkaan ole suunnitellut uutta järjestelmää tai toimittanut sen aikataulua eikä säädöksessä säädetä tätä varten eräpäivää, jota olisi noudatettava. Näin ollen direktiivissä tältä osin annettua tehtävää ei ole täytetty.

3. Vaikka direktiivin 2012/34 30 artiklan 1 ja 3 kohdassa edellytetään infrastruktuurin toimituskustannusten ”ja” samanaikaisesti maksujen alentamista, espanjalaisessa oikeusnormissa saatettiin se alun perin osaksi kansallista oikeusjärjestystä vaihtoehtona käyttäen konjunktiota ”tai”, muuttaen direktiivin 2012/34 30 artiklan 1 ja 3 kohdan merkitystä.

Vaikka Espanja muutti lopulta kyseistä säännöstä, se ei ole vielä saattanut sitä osaksi ADIF-Alta Velocidadin kanssa tehtyä sopimusta, jolla säädellään rahoitusosuuksia ja tämän yksikön rahoituksen tarpeita. Näin ollen edellä mainittuja säännöksiä ei ole tosiasiallisesti saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.

____________

¹ Yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (uudelleenlaadittu) 21.11.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU (EUVL 2012, L 343, s. 32).