UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

27 päivänä huhtikuuta 2012

Asia T‑37/10 P

Carlo De Nicola

vastaan

Euroopan investointipankki (EIP)

Muutoksenhaku – Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Vuoden 2006 arviointi- ja ylennyskierros – Valituskomitean päätös – Valvonnan laajuus – Sairausvakuutus – Sairauskulujen korvaamatta jättäminen – Korvausvaatimus

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-55/08, De Nicola vastaan EIP, 30.11.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I‑A‑1‑469 ja II‑A‑1‑2529) kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-55/08, De Nicola vastaan EIP, 30.11.2009 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään ensinnäkin Carlo De Nicolan vaatimus Euroopan investointipankin (EIP) valituskomitean päätöksen kumoamisesta, toiseksi hänen vaatimuksensa vuoteen 2006 perustuvan ylennyksen epäämistä koskevan päätöksen kumoamisesta sekä kaikkien tuohon päätökseen liittyvien, siitä seuranneiden ja sitä edeltäneiden toimien kumoamisesta ja kolmanneksi hänen vaatimuksensa sen toteamisesta, että EIP on vastuussa häneen kohdistamastaan työpaikkakiusaamisesta, ja tästä aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Valitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Pankin valituskomitean toimivallan vahvistamista koskeva sisäinen ohje – Oikeusvaikutukset

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

2.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Arviointi – Arviointikertomus – Riitauttaminen pankin valituskomiteassa – Valvonnan laajuus

(Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

3.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Arviointi – Arviointikertomus – Riitauttaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

4.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Kanne – Arviointia koskevia asioita käsittelevän valituskomitean päätöksestä nostettu kanne – Tuomioistuinvalvonta – Laajuus

(Henkilöstösääntöjen 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 22 artikla)

5.      Virkamiehet – Euroopan investointipankin työntekijät – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Valinnaisuus

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)

6.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta virkamiestuomioistuimen kieltäydyttyä määräämästä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia – Laajuus

(SEUT 256 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)

1.      Asianmukaisesti julkaistun ja täytäntöön pannun Euroopan investointipankin muodollisen päätöksen määräyksenä pankin valituskomitean harjoittaman valvonnan laajuutta koskevalla artiklalla otetaan käyttöön oikeudellisesti sitova yleisesti sovellettava sisäinen sääntö, jolla rajoitetaan pankin harkintavallan käyttöä sen rakenteiden organisoinnin ja henkilöstöhallinnon osalta ja johon tähän henkilöstöön kuuluvat voivat vedota unionin tuomioistuimissa, jotka varmistavat sen noudattamisen.

(ks. 40 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/01, McAuley v. neuvosto, 10.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑963, 44 kohta) ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, 1.3.2005 (Kok. H., s. I‑A‑45 ja II‑189, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

2.      Euroopan investointipankin perustamalla henkilöstön arviointia koskevia asioita käsittelevällä valituskomitealla oleva mahdollisuus kumota mikä tahansa arviointilomakkeeseen eli arviointikertomukseen sisältyvä toteamus merkitsee sitä, että kyseisellä komitealla on oikeus arvioida uudelleen kutakin näistä toteamuksista ennen sen kumoamista. Tämän toimivallan laajuus ylittää siten selvästi pelkkää laillisuusvalvontaa ja toimen päätösosan kumoamista koskevan toimivallan laajuuden, koska se käsittää mahdollisuuden kumota myös perustelut, joilla oikeutetaan sen päätösosan antaminen, riippumatta niiden merkityksestä kyseisen toimen perustelujen systematiikassa. Tämän valituskomitean täyden valvontavallan vahvistaa sille nimenomaisesti tunnustettu toimivalta muuttaa yksittäisiä arvosanoja ja valittajan suorituksen kokonaisarviointiin perustuvaa arvosanaa. Asianomaisen henkilön arvosanan muuttaminen merkitsee sitä, että tämä komitea valvoo yksityiskohtaisesti kaikkia henkilön ansioista esitettyjä arviointeja kertomuksessa, joka on riitautettu tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja koskevien mahdollisten arviointivirheiden osalta, ja että se voi tarvittaessa korvata omalla arvioinnillaan arvioijan arvioinnin tehdäkseen uuden arvioinnin näistä ansioista.

(ks. 41 kohta)

3.      Kun Euroopan investointipankki antaa täydellisen sisäisen säännöstön, jolla perustetaan valituskomitea, joka on toimivaltainen tutkimaan henkilöstön arvioijien päätökset sellaisten valvontakriteerien perusteella, jotka eivät ole verrannollisia ja jotka ovat täsmällisempiä kuin ne, joita nimittävä viranomainen voi käyttää virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen nojalla, ja ilman mahdollisuutta istunnon pitämiseen tai todistajien kuulemiseen, tämä säännöstö on omiaan estämään henkilöstösääntöjen 90 artiklalla käyttöön otettua valitusmenettelyä koskevien sääntöjen analogisen soveltamisen. Vaikka arvioijalla on laaja harkintavalta esittäessään monitahoisen arvoarvostelman arvioitavinaan olevien henkilöiden työstä, ei ole mitenkään poissuljettua, että asiaa koskevassa sisäisessä säännöstössä annetaan muutoksenhakuelimille arvioijan harkintavaltaa vastaava harkintavalta sekä valta korvata ainakin osittain omalla arvioinnillaan tämän arviointi.

(ks. 47 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑73/05, Magone v. komissio, 16.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑107 ja II‑A‑2‑485, 25 ja 29 kohta) ja asia T‑236/05, Aldershoff v. komissio, 31.1.2007 (Kok. H., s. I‑A‑2‑13 ja II‑A‑2‑75, 83 kohta)

4.      Vaikka oletettaisiin, että kun Euroopan investointipankin perustaman, henkilöstön arviointia koskevia asioita käsittelevän valituskomitean päätös riitautetaan, unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetaan automaattisesti sekä tämä päätös että arviointikertomus, tämä seikka ei itsessään oikeuta kyseistä tuomioistuinta rajoittamaan tutkimustaan tähän kertomukseen kohdistuviin vaatimuksiin tai jopa luopumaan täysin valituskomitean päätöksen perusteltavuuden tutkimisesta, siltä osin kuin tällä on komitealla on täysi valvontavalta, jonka nojalla se voi korvata omilla arvioinneillaan kyseisessä kertomuksessa olevat arvioinnit, eikä virkamiestuomioistuin puolestaan voi vedota tähän valtaan. Tilanne, jossa valituskomitea luopuu virheellisesti tästä täydestä valvontavallasta, vastaa sitä, että asianomaiselta henkilöltä viedään yksi pankin sisäisessä säännöstössä tarkoitettu valvontaelin, ja se on siten hänelle vastainen toimi, joten se on voitava saattaa asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen tutkittavaksi.

Kun valituskomitealle on annettu täysi valvontavalta arviointikertomukseen sisältyvien arviointien ja annettujen arvosanojen osalta, asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen on välttämättä tutkittava, joskin rajoitetun valvontavaltansa puitteissa, onko ja missä määrin kyseinen komitea noudattanut tätä täyttä valvontaa koskevaa velvollisuuttaan sovellettavien säännösten mukaisesti.

(ks. 49 ja 54 kohta)

5.      Se, että Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä, joissa määritetään hallinnolliset oikeussuojakeinot, ei säädetä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklasta poiketen pakollisesta oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä, estää virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisen oikeudenkäyntijärjestelmän soveltamisen puhtaasti sellaisenaan, vaikka sitä mukautettaisiin soveltamalla tätä järjestelmää joustavasti oikeusvarmuuden takaamiseksi, kun otetaan huomioon pankin henkilöstökanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin liittyvä epävarmuus. Vaikka pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa viitataan sovintomenettelyyn, siinä täsmennetään heti perään, että tällaisen menettelyn kulku ei riipu unionin tuomioistuimissa nostetusta kanteesta.

Tästä seuraa, että pankin henkilöstösäännöt ja erityisesti niiden 41 artikla muodostavat lähtökohtaisesti täydellisen pankin sisäisen säännöstön, jonka luonne ja peruste poikkeavat täysin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen luonteesta ja perusteesta, niiden 90 ja 91 artikla mukaan lukien. Näin ollen tämän sisäisen säännöstön olemassaolo sinänsä estää kyseisten henkilöstösääntöjen analogisen soveltamisen, lukuun ottamatta tapausta, jossa ylemmäntasoisen oikeussääntöjen vastainen ilmeinen aukko on ehdottomasti täytettävä. Tämän vuoksi on mahdotonta tulkita contra legem edellytyksiä, jotka koskevat pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa säädettyä valinnaista sisäistä sovintomenettelyä, sen muuttamiseksi pakolliseksi menettelyksi. Tältä osin 41 artiklassa ei ole aukkoja, jotka pitäisi täyttää muilla säännöillä, jotta se täyttäisi ylemmäntasoisista oikeusperiaatteista seuraavat vaatimukset.

(ks. 75–77 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑49 ja II‑185, 96, 97–101 kohta) ja asia T‑385/00, Seiller v. EIP, 17.6.2003 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑801, 50–52, 65 ja 73 kohta)

6.      Virkamiestuomioistuin on lähtökohtaisesti yksin toimivaltainen toteamaan tosiseikat ja tutkimaan todisteet. Sitä suuremmalla syyllä näitä tosiseikkoja ja todisteita arvioidessaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen on yksin päätettävä, onko ja missä määrin tarpeen ryhtyä prosessinjohtotoimiin tai asian selvittämistoimiin. Virkamiestuomioistuin arvioi yksin sen, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää, ja se valitsee yksin tähän soveltuvat prosessinjohtotoimet tai asian selvittämistoimet.

Jos kyseinen tuomioistuin hylkää vaatimukset asian selvittämistoimista sillä perusteella, että niistä ei ole hyötyä asian ratkaisun kannalta, tämä arviointi ei kuulu muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan, paitsi jos asiassa on esitetty perustelu, joka viittaa siihen, että virkamiestuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.

(ks. 99 ja 100 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑125/07 P, C‑133/07 P, C‑135/07 P ja C‑137/07 P, Erste Group Bank ym. v. komissio, 24.9.2009 (Kok., s. I‑8681, 319 kohta)

Unionin tuomioistuin: asia C‑498/09 P, Thomson Sales Europe v. komissio, 10.6.2010 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 138 kohta)