Language of document :

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgericht Stuttgart (Saksa) on esittänyt 3.5.2023 – HE v. Saksan liittotasavalta

(Asia C-288/23, El Baheer 1 )

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Verwaltungsgericht Stuttgart

Pääasian asianosaiset

Kantaja: HE

Vastaaja: Saksan liittotasavalta

Ennakkoratkaisukysymykset

Onko siinä tapauksessa, että jäsenvaltio ei voi käyttää direktiivin 2013/32/EU1 33 artiklan 2 kohdan a alakohdassa annettua mahdollisuutta katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset pakolaisaseman myöntämisen osalta, koska elinolosuhteet kyseisessä jäsenvaltiossa asettaisivat hakijan perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettua epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua koskevaan vakavaan vaaraan, asetuksen N:o 604/20132 3 artiklan 1 kohdan toista virkettä, direktiivin 2011/953 4 artiklan 1 kohdan toista virkettä ja 13 artiklaa sekä direktiivin 2013/32 10 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 33 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että jo tehty pakolaisaseman myöntäminen estää jäsenvaltiota tutkimasta sille jätettyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ja velvoittaa sen myöntämään hakijalle pakolaisaseman tämän suojan aineellisia edellytyksiä tutkimatta?

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, ettei toisessa jäsenvaltiossa jo tehty pakolaisaseman myöntämispäätös sido jäsenvaltiota ja että sen on tutkittava sille jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus:

Ovatko direktiivin 2008/115/EY1 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaiselle hakijan velvollisuudelle siirtyä välittömästi pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion alueelle esteenä viimeksi mainitun jäsenvaltion olosuhteet, jotka altistaisivat hakijan perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetulle epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle, sillä seurauksella, että jäsenvaltio voi tehdä direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, mukaisen päätöksen hakijan palauttamisesta alkuperämaahan ilman, että sen on tätä ennen 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti vaadittava hakijaa siirtymään välittömästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle?

Onko tältä osin tarkasteltava erikseen olosuhteita pakolaisaseman myöntäneessä jäsenvaltiossa, siis käytettävä samoja arviointiperusteita kuin direktiivin 2013/32/EU 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisen päätöksen tapauksessa, vai voidaanko ottaa huomioon, että hakija ei jäsenvaltion tekemän hakemuksen tutkinnan perusteella saa suojeluasemaa kyseisessä jäsenvaltiossa ja että hän voi siten valita, palaako toiseen jäsenvaltioon, joka on myöntänyt hänelle pakolaisaseman, vai alkuperämaahansa?

Jos toiseen kysymykseen vastataan siten, että hakijaa on direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti vaadittava siirtymään välittömästi pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion alueelle:

onko mahdollista vaatia direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti hakijaa siirtymään välittömästi pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion alueelle ja tehdä direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, mukainen päätös hakijan palauttamisesta alkuperämaahan yhdessä ja samassa viranomaisen päätöksessä?

Jos toiseen kysymykseen vastataan siten, että hakijaa ei ole direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti vaadittava siirtymään välittömästi pakolaisaseman myöntäneen jäsenvaltion alueelle:

onko palauttamiskiellon periaate (perusoikeuskirjan 18 artikla ja 19 artiklan 2 kohta, direktiivin 2008/115/EY 5 artikla ja direktiivin 2011/95/EU 21 artiklan 1 kohta) esteenä direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, mukaiselle päätökselle palauttaa hakija alkuperämaahan, jos hakijalle on myönnetty pakolaisasema toisessa jäsenvaltiossa, mutta jäsenvaltio, jossa hän tällä hetkellä oleskelee ja on jättänyt turvapaikkahakemuksen, tukee hakemuksen tutkinnan perusteella siihen tulokseen, ettei hakijalle voida myöntää suojeluasemaa?

Jos neljänteen kysymykseen vastataan siten, että palauttamiskiellon periaate on esteenä palauttamispäätökselle:

onko palauttamiskiellon periaatetta (perusoikeuskirjan 18 artikla ja 19 artiklan 2 kohta, direktiivin 2008/115/EY 5 artikla ja direktiivin 2011/95/EU 21 artiklan 1 kohta) tutkittava jo tehtäessä direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, mukainen palauttamispäätös sillä seurauksella, ettei palauttamispäätöstä voida tehdä, vai onko tehtävä direktiivin 2008/115/EY 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen, luettuna yhdessä 1 kohdan kanssa, mukainen palauttamispäätös ja sen jälkeen lykättävä maastapoistamista direktiivin 2008/115/EY 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti?

____________

1 Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa oikeudenkäynnin minkään asianosaisen todellista nimeä.

1 Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/32/EU (uudelleenlaadittu) (EUVL 2013, L 180, s. 60).

1 Kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta 26.6.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013 (uudelleenlaadittu) (EUVL 2013, L 180, s. 31).

1 Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (uudelleenlaadittu) (EUVL 2011, L 337, s. 9).

1 Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY (EUVL 2008, L 348, s. 98).