Asia C-413/14 P

Intel Corp. Inc.

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – SEUT 102 artikla – Määräävän markkina-aseman väärinkäyttö – Uskollisuusalennukset – Komission toimivalta – Asetus (EY) N:o 1/2003 – 19 artikla

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 6.9.2017

1.        Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Komission toimivalta – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden kannalta – Toimeenpano tai väärinkäytöksi katsotut vaikutukset ETA:lla – Vaihtoehtoiset tavat – Välittömään, huomattavaan ja ennakoitavissa olevaan vaikutukseen liittyvä peruste – Soveltamisala

(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)

2.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Valitusperuste, joka on kohdistettu ylimääräiseen perusteluun – Tehoton valitusperuste – Hylkääminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

3.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Valtuudet ottaa vastaan lausumia – Tutkinnan kohteeseen liittyvät lausumat – Muodollisten ja epämuodollisten kuulemisten välistä eroa ei voida hyväksyä

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 25 perustelukappale ja 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 3 artikla)

4.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission toimivalta – Valtuudet ottaa vastaan lausumia – Tutkinnan kohteeseen liittyvät lausumat – Komission velvollisuus tallentaa valitsemassaan muodossa kaikki järjestämänsä kuulemiset kokonaisuudessaan

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 773/2004 3 artiklan 1 ja 3 kohta)

5.        Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion perustelut, jotka ovat unionin oikeuden vastaisia – Tuomiolauselma, josta ilmenevä lopputulos on perusteltu tuomion muiden oikeudellisten perustelujen vuoksi – Hylkääminen

(SEUT 256 artiklan 1 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäinen kohta)

6.        Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Ulottuvuus – Kieltäytyminen asiakirjan luovuttamisesta – Seuraukset – Tarve tehdä kyseessä olevan yrityksen todistustaakan tasolla ero raskauttavien ja vapauttavien asiakirjojen välillä

(Neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)

7.        Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Markkinoilta syrjäyttämiseen perustuva väärinkäyttö – Käsite – Syrjivä hinnoittelu – Menettely, joka ei voi sellaisenaan osoittaa, että kyseessä on markkinoilta syrjäyttämiseen perustuva väärinkäyttö

(SEUT 102 artikla)

8.        Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Yksinosto- tai uskollisuusalennukset – Kyky rajoittaa kilpailua ja syrjäyttävä vaikutus – Yhtä tehokkaan kilpailijan tarkastelu – Arviointiperusteet

(SEUT 102 artikla)

9.        Muutoksenhaku – Perustelluksi todettu valitus – Muutoksenhakutuomioistuin ratkaisee pääasian – Edellytys – Ratkaisukelpoinen asia – Puuttuminen – Asian palauttaminen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäinen kohta)

1.      SEUT 101 ja SEUT 102 artiklassa vahvisteluilla unionin kilpailusäännöillä halutaan puuttua yritysten monenväliseen tai yksipuoliseen toimintaan, jolla rajoitetaan kilpailua sisämarkkinoilla. SEUT 101 artiklassa kielletään sopimukset ja menettelytavat, joiden tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua sisämarkkinoilla tai joista seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy sisämarkkinoilla, ja SEUT 102 artiklassa kielletään määräävän aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla. SEUT 101 artiklan soveltamisen yhteydessä on lisäksi niin, että se, että sopimuksessa sopimuspuolena olevan yrityksen kotipaikka on kolmannessa valtiossa, ei ole esteenä tämän määräyksen soveltamiselle silloin, kun tällaisesta sopimuksesta aiheutuu vaikutuksia sisämarkkinoilla. Toimeenpanoa koskevan kriteerin soveltamisen perustelemiseksi on korostettu, että jos kilpailuoikeudessa säädettyjen kieltojen sovellettavuus riippuisi paikasta, jossa kartelli on luotu, se johtaisi väistämättä siihen, että yrityksille annettaisiin yksinkertainen keino kiertää kyseiset kiellot. Kvalifioituja vaikutuksia koskevalla kriteerillä tavoitellaan samaa päämäärää, eli sillä pyritään puuttumaan toimintaan, jota ei ole toteutettu unionissa mutta jonka kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat omiaan tuntumaan unionin markkinoilla. Kvalifioituja vaikutuksia koskeva kriteeri voi siis olla komission toimivallan perustana.

Kun siis on ennakoitavissa, että kyseisellä toiminnalla on välittömiä ja huomattavia vaikutuksia unionissa, unionin oikeuden soveltamista voidaan kansainvälisen julkisoikeuden kannalta perustella kvalifioituja vaikutuksia koskevalla kriteerillä.

Se, onko komissiolla tarvittava toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä kussakin tapauksessa, on ratkaistava ottamalla huomioon kyseessä olevan yrityksen tai kyseessä olevien yritysten toiminta kokonaisuudessaan. Tämän osalta on riittävää ottaa huomioon toiminnan todennäköiset vaikutukset kilpailuun, jotta ennakoitavuuden vaatimusta koskeva edellytys täyttyy. Kun määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toiminta tietokoneen valmistajaan nähden kuului kokonaisstrategiaan, jolla pyrittiin siihen, ettei yhtään kilpailijan tuotteella varustetun tietokoneen valmistajan kannettavaa tietokonetta olisi saatavilla markkinoilla eikä siis Euroopan talousalueellakaan (ETA), määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen toiminta oli omiaan aiheuttamaan välittömiä vaikutuksia ETA:lla. Kun oli kyse kyseisen yrityksen tietokoneen valmistajaan soveltaman kaltaisesta strategiasta, jolla pyrittiin estämään kilpailijan pääsy markkinoiden tärkeimpien myyntikanavien käyttäjäksi, huomioon oli syytä ottaa yrityksen toiminta kokonaisuudessaan, kun arvioitiin sen vaikutusten huomattavuutta unionin ja ETA:n markkinoilla.

Muulla tavoin toimiminen johtaisi kilpailua rajoittavan toimintakokonaisuuden, joka on omiaan vaikuttamaan markkinoiden rakenteeseen ETA:lla, jakamiseen keinotekoisesti joukoksi erillisiä toimintaryhmiä, jotka ovat vaarassa jäädä unionin toimivallan ulkopuolelle.

(Ks. 46, 49–52 ja 55–57 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 63, 64, 105 ja 106 kohta)

3.      Kun on kyse hallinnollisesta menettelystä kilpailun alalla, asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseistä säännöstä on sovellettava kaikkiin kuulemisiin, joilla pyritään keräämään tutkinnan kohteeseen liittyviä tietoja. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 25 perustelukappaleessa tarkennetaan tältä osin, että asetuksella pyritään täydentämään komission tutkintavaltuuksia siten, että komissiolle annetaan erityisesti valtuudet kuulla kaikkia henkilöitä, joilla voi olla hyödyllisiä tietoja, ja tallettaa kyseiset lausunnot.

Asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohta muodostaa siten oikeudellisen perustan, jonka nojalla komissio voi suorittaa henkilön kuulemisen tutkinnan yhteydessä, mikä käy ilmi myös kyseisen asetuksen valmisteluasiakirjoista.

Minkään kyseisen säännöksen sanamuotoon sisältyvän tai sillä tavoiteltuun päämäärään liittyvän seikan perusteella ei voida päätellä, että lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut tehdä ero kahden tutkinnan kohteeseen liittyvän kuulemisten ryhmän välillä tai sulkea tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle joitakin näistä kuulemisista.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten virheellisesti, että komission tutkintansa yhteydessä suorittamien kuulemisten osalta on syytä erottaa toisistaan muodolliset kuulemiset, joihin on sovellettava sekä asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohtaa että [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 3 artiklaa, ja epämuodolliset kuulemiset, jotka eivät kuulu näiden säännösten soveltamisalaan.

(ks. 84–88 kohta)

4.      Hallinnollisessa menettelyssä kilpailun alalla [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta annetun asetuksen N:o 773/2004 3 artiklan 1 kohta, jossa säädetään, että komissio ilmoittaa kuultavalle henkilölle aikomuksestaan tallentaa kuuleminen, on ymmärrettävä siten, että se ei merkitse sitä, että kuulemisen tallentaminen olisi vapaaehtoista, vaan sitä, että komissiolla on velvollisuus ilmoittaa asianomaiselle henkilölle etukäteen suunnitellusta tallentamisesta. Asetuksen N:o 773/2003 3 artiklan 3 kohta, jonka mukaan komissio voi tallentaa kuultavien henkilöiden lausumat mihin tahansa muotoon, merkitsee sitä, että jos komissio päättää kuultavan henkilön suostumuksella suorittaa asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan 1 kohtaan perustuvan kuulemisen, se on velvollinen tallentamaan kuulemisen kokonaisuudessaan tämän kuitenkaan rajoittamatta komissiolle tallentamisen muodon osalta annettua valinnanvapautta.

Tästä seuraa, että komissiolla on velvollisuus tallentaa valitsemassaan muodossa kaikki kuulemiset, jotka se järjestää asetuksen N:o 1/2003 19 artiklan nojalla tutkintansa kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi.

(ks. 89–91 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 94 kohta)

6.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 96–101 kohta)

7.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 133–137 kohta)

8.      Kilpailun alalla SEUT 102 artiklan tavoitteena ei ole estää yritystä hankkimasta omilla ansioillaan määräävää asemaa markkinoilla. Mainitun määräyksen tarkoituksena ei ole myöskään taata, että kilpailijat, jotka ovat vähemmän tehokkaita kuin määräävässä markkina-asemassa oleva yritys, pysyvät markkinoilla. Näin ollen kaikki markkinoilta syrjäyttäminen ei välttämättä rajoita kilpailua. Laatukilpailu voi jo määritelmänsä mukaan johtaa siihen, että vähemmän tehokkaat ja siis erityisesti hintojen, valikoiman, laadun tai innovaatioiden osalta kuluttajille vähemmän kiinnostavat kilpailijat häviävät markkinoilta tai joutuvat vähäpätöiseen asemaan. Määräävässä asemassa olevalla yrityksellä on kuitenkin erityinen velvollisuus olla toimintatavoillaan rajoittamatta toimivaa ja vääristymätöntä kilpailua sisämarkkinoilla. SEUT 102 artiklassa kielletään tästä syystä määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä muun muassa toteuttamasta sellaisia käytäntöjä, joilla on markkinoilta syrjäyttävä vaikutus sen sellaisiin kilpailijoihin, jotka ovat vähintäänkin yhtä tehokkaita kuin se itse, ja vahvistamasta määräävää markkina-asemaansa muihin menetelmiin kuin laatukilpailuun turvautumalla. Tältä kannalta katsoen kaikkea hintakilpailua ei siis voida pitää oikeutettuna. Oikeuskäytännön mukaan määräävässä markkina-asemassa oleva yritys syyllistyy SEUT 102 artiklassa tarkoitettuun määräävän aseman väärinkäyttöön, kun se sitoo ostajia – vaikka näiden omasta pyynnöstä – niin, että nämä sitoutuvat hankkimaan tai lupaavat hankkia yksinomaan siltä koko tarvitsemansa määrän tai huomattavan osan siitä, riippumatta siitä, asetetaanko kyseinen velvoite sellaisenaan vai annetaanko sen vastineena alennuksia. Samoin on silloin, kun kyseinen yritys soveltaa joko ostajien kanssa tekemiensä sopimusten nojalla tai yksipuolisesti uskollisuusalennusjärjestelmää eli hyvityksiä, joiden myöntäminen edellyttää sitä, että asiakas – riippumatta ostojensa rahallisesta arvosta, olipa se huomattava tai vähäinen – hankkii kaikki tarvitsemansa tuotteet tai huomattavan osan niistä kyseiseltä määräävässä asemassa olevalta yritykseltä, vaikkei ostajaa sidokaan mainittuun yritykseen muodollinen velvoite

Tätä oikeuskäytäntöä on kuitenkin syytä täsmentää silloin, kun kyseessä oleva yritys väittää hallinnollisessa menettelyssä, ettei sen toiminta saattanut rajoittaa kilpailua ja että toiminnasta ei erityisesti seurannut moitittuja markkinoilta syrjäyttämiseen johtaneita vaikutuksia, ja kun yritys esittää näyttöä tämän väitteen tueksi. Komissio on tällaisessa tapauksessa velvollinen analysoimaan paitsi yhtäältä yrityksen määräävän aseman vahvuutta merkityksellisillä markkinoilla ja toisaalta sitä, miten laajalti markkinat on riidanalaisella menettelytavalla katettu, myös kyseisten alennusten myöntämisedellytykset ja -tavat, alennusten keston ja niiden määrän, mutta komissio on myös velvollinen arvioimaan, onko mahdollisesti olemassa strategia, jolla vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat pyritään syrjäyttämään markkinoilta.

Tämä analyysi, joka koskee kykyä syrjäyttää markkinoilta, on merkityksellinen myös silloin, kun arvioidaan sitä, voidaanko SEUT 102 artiklassa määrätyn kiellon piiriin lähtökohtaisesti kuuluva alennusjärjestelmä oikeuttaa objektiivisesti. Tällaisesta järjestelmästä seuraava kilpailulle haitallinen syrjäyttävä vaikutus voidaan myös tasoittaa tai jopa poistaa tehokkuuseduilla, jotka koituvat myös kuluttajan eduksi. Tällainen riidanalaisen menettelytavan kilpailulle hyödyllisten ja haitallisten vaikutusten punninta voidaan tehdä komission päätöksessä vasta sen jälkeen, kun on analysoitu kyseessä olevaan menettelytapaan erottamattomana osana kuuluva kyky syrjäyttää markkinoilta vähintään yhtä tehokkaat kilpailijat. Jos komissio tekee tällaisen analyysin päätöksessä, jossa alennusjärjestelmä todetaan väärinkäytöksi, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia kaikki määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen perustelut, joilla pyritään kyseenalaistamaan se, onko komissio todennut perustellusti, että kyseisellä alennusjärjestelmällä saattaa olla syrjäyttävä vaikutus.

Vaikka komissio on käsiteltävässä asiassa korostanut riidanalaisessa päätöksessä sitä, että kyseiset alennukset saattoivat niiden luonteen puolesta rajoittaa kilpailua siten, että analyysi käsiteltävän asian kaikista olosuhteista ja erityisesti AEC-testi (as efficient competitor -testi) eivät olleet tarpeen määräävän markkina-aseman väärinkäytön toteamiseksi, se on kuitenkin tutkinut samassa päätöksessä näitä olosuhteita syvällisesti ja esittänyt erittäin yksityiskohtaisia perusteluja AEC-testin yhteydessä tekemästään analyysistä, jonka perusteella se päätteli, että yhtä tehokkaan kilpailijan olisi pitänyt soveltaa kestämättömiä hintoja ja että kyseessä olevalla alennuskäytännöllä saattoi siksi olla tällaisen kilpailijan markkinoilta syrjäyttävä vaikutus.

Tästä seuraa, että AEC-testillä oli riidanalaisessa päätöksessä todellista merkitystä, kun komissio arvioi sitä, saattoiko kyseessä olevalla alennuskäytännöllä olla yhtä tehokkaisiin kilpailijoihin kohdistuva syrjäyttämisvaikutus.

Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin oli velvollinen tutkimaan kaikki määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tämän testin osalta esittämät perustelut.

Se kuitenkin katsoi, ettei ollut tarpeen tutkia, oliko komissio tehnyt AEC-testin kaikkien alan sääntöjen mukaisesti ja virheettömästi, ja ettei ollut myöskään tarpeen tarkastella kysymystä siitä, olivatko kantajan esittämät vaihtoehtoiset laskelmat tehty asianmukaisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin kiisti näin ollen sen, että komission tekemällä AEC-testillä olisi ollut asiassa mitään merkitystä, eikä se näin ollen vastannut määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen tätä testiä kohtaan esittämään arvosteluun.

Analysoidessaan sitä, saattoivatko riidanalaiset alennukset rajoittaa kilpailua, unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen virheellisesti ottamatta huomioon määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen perustelut, joilla pyrittiin osoittamaan komission AEC-testin yhteydessä mahdollisesti tekemät virheet.

(ks. 133–147 kohta)

9.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 148–150 kohta)