UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
6 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää VW Caddy ‑ajoneuvoa – Aiempi yhteisömalli – Mitättömyysperuste – Yksilöllinen luonne – Asiantunteva käyttäjä – Erilainen yleisvaikutelma – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta – Mitättömyysvaatimuksen tekijälle kuuluva todistustaakka – Aikaisemman mallin esittämiseen liittyvät vaatimukset
Asiassa T-192/18,
Rietze GmbH & Co. KG, kotipaikka Altdorf (Saksa), edustajanaan asianajaja M. Krogmann,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään S. Hanne,
vastaajana,
jossa toisena osapuolena asian käsittelyssä EUIPO:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Volkswagen AG, kotipaikka Wolfsburg (Saksa), edustajanaan asianajaja C. Klawitter,
ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 11.1.2018 antamasta päätöksestä (asia R 1244/2016-3), joka liittyy Rietzen ja Volkswagenin väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins (esittelevä tuomari) sekä tuomarit M. Kancheva ja G. De Baere,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Ūkelytė,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.3.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2018 jätetyn EUIPO:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.5.2018 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 24.1.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Volkswagen AG on 1.2.2010 jätetyn hakemuksen perusteella Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainvälisessä toimistossa samana päivänä viitenumerolla DM/073118-3 rekisteröidyn ja WIPO:n kansainvälisen toimiston tiedotteessa 31.10.2010 julkaistun mallin (jäljempänä riidanalainen malli) Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin haltija.
2 Tavarat, joissa riidanalaista mallia on tarkoitus käyttää, kuuluvat teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 12-08 ja vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Moottoriajoneuvot”. Riidanalainen malli on seuraava:
|
|
|
Kuva 1 | Kuva 2 | Kuva 3 |
|
|
|
Kuva 4 | Kuva 5 | Kuva 6 |
|
|
|
Kuva 7 | Kuva 8 | Kuva 9 |
|
Kuva 10 |
3 Kantaja Rietze GmbH & Co. KG, joka kauppaa autojen pienoismalleja, teki 5.1.2015 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 106 f artiklaan, luettuna yhdessä saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, perustuvan vaatimuksen riidanalaisen mallin vaikutusten julistamisesta mitättömiksi Euroopan unionissa, koska riidanalainen malli ei ollut uusi kyseisen asetuksen 5 artiklan mukaisesti eikä sillä ollut yksilöllistä luonnetta kyseisen asetuksen 6 artiklan mukaisesti.
4 Kantaja vetosi mitättömyysvaatimuksensa tueksi siihen, että riidanalainen malli oli malli, joka kuvasi väliintulijan vuonna 2011 markkinoille saattamaa VW Caddy -tila-autoa. Osoittaakseen aiemman mallin tunnetuksi tulemisen kantaja viittasi kyseisen ajoneuvon aikaisempaan malliin eli VW Caddy (2K) -malliin, jonka väliintulija oli saattanut markkinoille vuonna 2004. Kantaja perusti vaatimuksensa erityisesti yhteisömalliin nro 49895-0002 (jäljempänä aikaisempi malli), jonka rekisteröinti väliintulijan 7.7.2003 tekemästä hakemuksesta julkaistiin 9.9.2003.
5 EUIPO:n mitättömyysosasto julisti 20.6.2016 antamallaan päätöksellä riidanalaisen mallin mitättömäksi sillä perusteella, ettei mallilla ollut yksilöllistä luonnetta asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan mukaisesti.
6 Väliintulija valitti 7.7.2016 mitättömyysosaston päätöksestä asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
7 EUIPO:n kolmas valituslautakunta hyväksyi valituksen 11.1.2018 antamallaan päätöksellä (asia R 1244/2016-3) (jäljempänä riidanalainen päätös), jolla se kumosi mitättömyysosaston päätöksen ja hylkäsi vaatimuksen riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamisesta. Se katsoi, että riidanalainen malli oli uusi asetuksen N:o 6/2002 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja sillä oli yksilöllinen luonne kyseisen asetuksen 6 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
Asianosaisten vaatimukset
8 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– julistaa riidanalaisen mallin mitättömäksi
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9 EUIPO ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
10 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan kanssa, rikkomista. Kantaja arvostelee valituslautakuntaa lähinnä siitä, että valituslautakunta on katsonut, että riidanalaisella mallilla oli yksilöllinen luonne siksi, että sen asiantuntevalle käyttäjälle antama yleisvaikutelma erosi siitä yleisvaikutelmasta, jonka aikaisempi malli antoi asiantuntevalle käyttäjälle.
11 Tämä ainoa kanneperuste jakautuu neljään osaan. Ensinnäkin valituslautakunta on kantajan mielestä virheellisesti tyytynyt pelkästään luettelemaan väitetyt eroavuudet kyseessä olevien mallien välillä arvioimatta niiden painoarvoa ja tekemättä eroa esteettisten ominaisuuksien ja teknisten ominaisuuksien välillä. Toiseksi valituslautakunta on kantajan mielestä olettanut asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tason liian suureksi ja antanut sen vuoksi liian suuren merkityksen kyseessä olevien mallien välisille eroavuuksille. Kolmanneksi valituslautakunta on kantajan mielestä tehnyt virheitä mallin luojan vapauden arvioinnissa. Neljänneksi valituslautakunta on kantajan mielestä vielä jättänyt huomiotta tietyt todisteet.
12 EUIPO ja väliintulija kiistävät kantajan väitteet.
13 Aluksi on syytä muistuttaa, että asetusten (EY) N:o 6/2002 ja (EY) N:o 40/94 muuttamisesta Euroopan yhteisön teollismallien kansainvälisestä rekisteröinnistä tehdyn Haagin sopimuksen Geneven asiakirjaan liittymisen johdosta 18.12.2006 annetulla asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EUVL 2006, L 386, s. 14) asetukseen N:o 6/2002 on lisätty XIa osasto, johon sisältyy 106 a–106 f artikla.
14 Asetuksen N:o 6/2002 106 a artiklan mukaan kaikilla WIPO:n kansainvälisen toimiston pitämässä kansainvälisessä rekisterissä olevilla Euroopan unionin nimeävillä kansainvälisillä rekisteröinneillä on sama vaikutus kuin rekisteröinneillä, jotka tehdään EUIPO:n yhteisömallirekisteriin, ja Euroopan unionin nimeävien kansainvälisten rekisteröintien julkaisemisella WIPO:n kansainvälisen toimiston tiedotteessa on sama vaikutus kuin rekisteröinneillä, jotka julkaistaan yhteisön yhteisömalleja koskevassa tiedotteessa.
15 Asetuksen N:o 6/2002 106 f artiklassa säädetään, että EUIPO voi julistaa unionissa voimassa olevan kansainvälisen rekisteröinnin vaikutukset osittain tai kokonaan mitättömiksi asetuksen N:o 6/2002 VI ja VII osastossa olevien menettelyjen mukaisesti.
16 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että yhteisömalli julistetaan mitättömäksi, mikäli se ei täytä saman asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.
17 Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan mukaan malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen.
18 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yksilöllistä luonnetta on arvioitava, kun kyseessä on rekisteröity yhteisömalli, asiantuntevan käyttäjän siitä saaman yleisvaikutelman osalta, jonka on erottava yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tässä arvioinnissa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä.
19 Näin ollen mallilla on yksilöllinen luonne, kun asiantunteva käyttäjä saa siitä erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmista malleista tai hänelle ei synny ”déjà vu -vaikutelmaa”, jolloin hän ei ota huomioon eroja, jotka eivät ole riittäviä vaikuttamaan mainittuun yleisvaikutelmaan, vaikka ne eivät olekaan merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan ottaa huomioon riittävät erot, jotka luovat erilaiset yleisvaikutelmat (ks. tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Kun arvioidaan mallin yksilöllistä luonnetta kaikkiin aikaisempiin malleihin nähden, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon se kuuluu (ks. asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappale), mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä, mahdollinen alan muotoilumahdollisuuksien loppuun käyminen, joka voi saada asiantuntevan käyttäjän huomaamaan helpommin erot vertailtujen mallien välillä, sekä se tapa, jolla kyseistä tuotetta käytetään, erityisesti ottaen huomioon muutokset, joita siihen tavanomaisesti tehdään tässä vaiheessa (ks. tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T-666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Lopuksi on todettava, että valituslautakuntien päätösten laillisuutta on arvioitava yksinomaan asetuksen N:o 6/2002 perusteella, sellaisena kuin unionin tuomioistuimet ovat sitä tulkinneet, eikä kansallisen oikeuskäytännön perusteella, vaikka se perustuisi tämän asetuksen säännöksiä vastaaviin säännöksiin (ks. tuomio 4.7.2017 – Murphy v. EUIPO – Nike Innovate (Sähköisen kellon ranneke), T-90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Kantajan väitteitä on tarkasteltava nimenomaan näiden päätelmien valossa.
23 On syytä ottaa kantaa ainoan kanneperusteen toiseen osaan, joka koskee asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasoa, ennen kuin tarkastellaan kanneperusteen ensimmäistä osaa, joka koskee kyseessä olevien mallien synnyttämän yleisvaikutelman arviointia asiantuntevan käyttäjän näkökulmasta, ja jatketaan ainoan kanneperusteen tarkastelua käsittelemällä sen kolmatta ja neljättä osaa.
Ainoan kanneperusteen toinen osa, joka koskee asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasoa
24 Kantajan mukaan valituslautakunta on olettanut asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tason liian suureksi ja antanut sen vuoksi liian suuren merkityksen kyseessä olevien mallien välisille eroavuuksille.
25 Aluksi kantaja väittää, että asiantunteva käyttäjä ei pysty erottamaan tuotteen teknisen tarkoituksen perusteella määräytyviä tuotteen ulkoasun osia mielivaltaisista ulkoasun osista enemmälti kuin hänelle kyseisen tuotteen käytöstä kertyneen kokemuksen perusteella. Valituslautakunnan mainitsemat kyseisten mallien väliset eroavuudet koskevat kantajan mukaan sellaisia teknisiä yksityiskohtia, joita ei voi huomata henkilö, jolla on tietynasteinen tuntemus moottoriajoneuvoihin normaalisti kuuluvista osista. Tämä koskee erityisesti puskureita, ajovaloja, suuntavilkkuja ja takaluukkuja.
26 Tämän jälkeen kantaja vetoaa siihen, että asiantunteva käyttäjä antaa saman valmistajan toisiaan välittömästi seuraavien automallien välisille eroavuuksille vähemmän merkitystä kuin eri valmistajien ajoneuvomallien välisille eroavuuksille. Saman valmistajan eri automalleissa asiantunteva käyttäjä kiinnittää muotoiluun vähemmän huomiota kuin teknisiin uutuuksiin ja turvallisuutta, suorituskykyä ja ajomukavuutta koskeviin parannuksiin. Sitä paitsi yhtäältä ostaja ei käytä VW Caddyn ostamista koskevan päätöksensä perusteena vertailua aikaisempiin sarjoihin vaan vertailua muiden valmistajien ajoneuvoihin. Kantaja vetoaa tämän väitteen tueksi mitättömyysosaston 13.9.2016 antamaan päätökseen asianumerolla ICD 9742 kirjatussa mitättömyysmenettelyssä. Toisaalta VW Caddyn menestys ei perustu sen ulkoasuun vaan sen luotettavuuteen.
27 Lopuksi kantaja viittaa saksalaisessa autoalan lehdistössä ilmestyneeseen artikkeliin, jossa korostetaan sitä, ettei kyseessä olevien mallien välillä ole eroavuuksia. Kantaja arvostelee valituslautakuntaa kyseisen artikkelin sisällön huomiotta jättämisestä, vaikka artikkeliin sisältyy konkreettisia viitteitä asiantuntevan käyttäjän vaikutelmasta.
28 On syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan ”käyttäjän” ominaisuus merkitsee sitä, että kyseinen henkilö käyttää tuotetta, johon malli sisältyy, tämän tuotteen käyttötarkoituksen mukaisesti. Määrite ”asiantunteva” viittaa lisäksi siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on suhteellisen korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä (ks. tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C-281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaitteet), T‑153/08, EU:T:2010:248, 46 ja 47 kohta).
29 Asiantuntevan käyttäjän käsite on ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, johon viitataan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei pääsääntöisesti tee suoraa vertailua riidanalaisten tavaramerkkien välillä, ja syvällisen teknisen tietämyksen omaavan ammattialan tuntijan käsitteiden välillä. Näin ollen asiantuntevan käyttäjän käsite voidaan ymmärtää sellaisen käyttäjän määritelmäksi, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C-281/10 P, EU:C:2011:679, 53 kohta).
30 Unionin tuomioistuin on katsonut, että jo asiantuntevan käyttäjän luonteesta seuraa, että asiantunteva käyttäjä vertailee, mikäli se on mahdollista, suoraan aikaisempaa merkkiä ja riidanalaista mallia (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2012, Neuman ja Galdeano del Sel v. Baena Grup, C-101/11 P ja C-102/11 P, EU:C:2012:641, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Nyt käsiteltävässä asiassa valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 18 ja 20 kohdassa kuvaillut asiantuntevan käyttäjän henkilöksi, joka – vaikka hän ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija – tuntee moottoriajoneuvoalalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näillä moottoriajoneuvoilla yleensä olevia ominaisuuksia ja hänen tarkkaavaisuutensa taso on korkea hänen käyttäessään kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä. Moottoriajoneuvojen asiantunteva käyttäjä on henkilö, joka on kiinnostunut moottoriajoneuvoista, ajaa ja käyttää niitä ja on perehtynyt markkinoilla saatavissa oleviin malleihin lukemalla alaa koskevia aikakauslehtiä ja käymällä autonäyttelyissä ja autoliikkeissä. Hän on tietoinen siitä, että valmistajat uudistavat markkinoilla vakiintuneita mallejaan säännöllisesti sekä teknisten seikkojen että ajoneuvojen ulkoasun osalta. Hän tietää myös, että tällä ”malliston ylläpidolla” toteutetaan tiettyjä muotisuuntauksia luopumatta kuitenkaan kokonaan asianomaisen ajoneuvomallin ulkoasun tunnuspiirteistä. Valituslautakunnan mukaan mikään jäljempänä 40–42 kohdassa mainituista eroavuuksista ei jää huomaamatta näin kuvatulta asiantuntevalta käyttäjältä.
32 On syytä todeta, ettei kantajan perusteluissa kyseenalaisteta jäljempänä toistettua valituslautakunnan arviointia asiantunteva käyttäjän tarkkaavaisuuden tasosta.
33 Aluksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä ei kykene havaitsemaan valituslautakunnan yksilöimiä eroavuuksia puskureissa, ajovaloissa, suuntavaloissa ja takaluukuissa sen vuoksi, että ne koskevat teknisiä yksityiskohtia. Yhtäältä valituslautakunta ei ole selostanut kyseessä olevien mallien suuntavilkkujen eroavuuksia. Toisaalta riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että valituslautakunnan yksilöimät eroavuudet puskureissa, ajovaloissa ja takaluukuissa koskevat niiden ulkoasua eivätkä niiden teknisiä yksityiskohtia. Asiantunteva käyttäjä kykenee siten havaitsemaan ne. Sillä, että tiettyihin näihin ajoneuvojen osiin tehdyllä muutoksella voi olla myös teknistä vaikutusta, ei ole merkitystä tässä yhteydessä.
34 Myöskään kantajan väite, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä antaa saman valmistajan toisiaan välittömästi seuraavien automallien välisille eroavuuksille vähemmän merkitystä kuin eri valmistajien ajoneuvomallien välisille eroavuuksille, ei voi menestyä. Kantaja ei nimittäin esitä tämän väitteen tueksi mitään tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, joka kyseenalaistaisi valituslautakunnan arvioinnin asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden tasosta kyseisiä malleja verrattaessa. Mitättömyysjaoston 13.9.2016 antaman päätöksen jaksolla, johon kantaja on viitannut tämän väitteen tueksi, ei ole tältä osin merkitystä, koska se ei koske asiantuntevan käyttäjän saman valmistajan peräkkäisiin malleihin kohdistaman tarkkaavaisuuden tasoa verrattuna muiden valmistajien malleihin kohdistuvaan tarkkaavaisuuteen. Edellä 28 ja 29 kohdassa viitatun oikeuskäytännön perusteella on myös katsottava, että kantajan esittämillä ostopäätösten motiiveilla ja sillä seikalla, että VW Caddyn menestys ei kantajan mukaan perustu sen ulkoasuun vaan sen luotettavuuteen, ei ole merkitystä.
35 Lopuksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa huomioon saksalaisessa autoalan lehdistössä esitetty näkemys. Mahdollisuutta lehdistössä julkaistujen artikkeleiden huomioon ottamiseen ei voida sulkea pois, mutta valituslautakunnalla ei ole siihen velvollisuutta silloin, kun se katsoo – kuten tässä tapauksessa –, ettei esitetty näkemys vaikuta asiaan, koska se ei kuvaa asiantuntevan käyttäjän saamaa yleisvaikutelmaa.
36 Tästä seuraa, että ainoan kanneperusteen toinen osa on hylättävä perusteettomana.
Ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee asiantuntevan käyttäjän saamaa yleisvaikutelmaa
37 Kantaja väittää, että oikeuskäytännöstä ilmenee, että EUIPO:n on määritettävä kyseessä olevien mallien eri ominaisuuksien painoarvot, koska eri ominaisuudet voivat vaikuttaa mallien ulkoasuun enemmän tai vähemmän voimakkaasti. Valituslautakunnan olisi siten yhtäältä pitänyt analysoida kyseisten mallien yhteisiä piirteitä. Kantajan mukaan valituslautakunta olisi tällaisen analyysin perusteella päätynyt katsomaan, että kyseessä olevissa malleissa oli lähes täysin samanlainen korin perusmuoto, ääriviivakuvio, ikkunoiden muoto ja sijoittelu, tuulilasi, konepelti, jäähdyttimen säleikkö ja ajovalot. Toisaalta valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä ero esteettisten ominaisuuksien ja teknisten ominaisuuksien välillä, sillä asiantunteva käyttäjä antaa saamassaan yleisvaikutelmassa vain vähän merkitystä ajovaloille, joiden tarkoitus on pääasiallisesti tekninen, ja eroavuuksille, jotka liittyvät pelkästään puskurien ja jäähdyttimen säleikköjen väreihin. Sen sijaan pelkkä kyseessä olevien mallien väitettyjen eroavuuksien luettelointi siten kuin valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa ja 33 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, ei anna valituslautakunnalle perustetta arvioida, onko asiantuntevan käyttäjän saama yleisvaikutelma erilainen.
38 On syytä todeta, että valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 23–31 kohdassa arvioinut riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta verrattuna aikaisempaan malliin. Se on käyttänyt arvioinnin perusteena seuraavia kuvia kyseessä olevista malleista:
Riidanalainen malli | Aikaisempi malli |
|
2/5 
1/5 
3/5 
5/5 
4/5
|
39 Valituslautakunta päätyi katsomaan riidanalaisen päätöksen 24–29 kohdassa, että kyseessä olevien mallien välillä oli selviä eroavuuksia.
40 Ensinnäkin valituslautakunta totesi sivuilta, edestä ja takaa otetuista kuvista kokonaisuutena, että riidanalaisen mallin konepelti oli lyhyempi ja että tämä ajoneuvo antoi leveämmän ja jykevämmän yleisvaikutelman, kun aikaisemman mallin mukainen ajoneuvo puolestaan vaikutti kapeammalta ja laatikkomaisemmalta.
41 Toiseksi valituslautakunta totesi edestä otettujen kuvien perusteella, että ajovalojen ja etupuskurien muodossa ja sijoittelussa oli eroavuuksia. Riidanalaisessa mallissa jäähdyttimen tumman ja matalan säleikön muoto jatkuu sopusuhteisesti ajovaloissa, jotka kohoavat ulkoreunaa kohti ja muistuttavat siten kissan silmiä. Etupuskurin yläosa on samanvärinen kuin auto, mutta sen alaosa on tumma ja siinä on kaksi pientä pyöreää lisävaloa, joita aikaisemmassa mallissa ei ole. Aikaisemman mallin etuvalot ovat muodoltaan lähes suorakulmaisia, ja ne ovat selvästi erillään jäähdyttimen tummasta säleiköstä, joka on samankorkuinen ja muodostaa niin ikään tumman puskurin kanssa kompaktin yksikön, jonka väri on kontrastissa korin muun osan kanssa (kuva 1/5). Näkymä riidanalaisen mallin edestä muistuttaa hieman kallellaan olevien ajovalojen vuoksi tyyliteltyjä kissaeläimen kasvoja, eikä aikaisempi malli tuota tällaista vaikutelmaa. Riidanalaisessa mallissa sivupeilit ovat samanvärisiä kuin auto, sisään käännettäviä ja yleismuodoltaan kuperia, kun taas aikaisemman mallin sivupeilit ovat litteitä ja tummia ja siten kontrastissa auton värin kanssa.
42 Kolmanneksi valituslautakunta totesi takaa otettujen kuvien perusteella, että riidanalaisessa mallissa takaluukku on yhtä kappaletta ja puskurit ovat samanväriset kuin auto. Aikaisemmassa mallissa takaluukku sijaitsee rekisterikilven yläpuolella ja tumma puskuri erottuu visuaalisesti auton väristä. Riidanalainen malli antaa koriin visuaalisesti sulautuvan puskurin ansiosta takaa katsottuna ”pulleamman” yleisvaikutelman kuin aikaisempi malli. Riidanalaisessa mallissa näkyy sivuilta katsottuna (kuvat 3.3 ja 3.7) selvästi etupuskurin ja takapuskurin sekä etuvalojen väritys. Sen sijaan aikaisemmassa mallissa sivuilta katsottuna tummat puskurit erottuvat selvästi auton väristä ja etuvalot ovat tuskin nähtävissä.
43 Valituslautakunta katsoi, että mikään edellä 40–42 kohdassa mainituista eroavuuksista ei jää huomaamatta asiantuntevalta käyttäjältä. Ne antavat riidanalaista mallia vastaavasta ajoneuvosta yleisvaikutelman, joka eroaa aikaisempaa mallia vastaavan ajoneuvon antamasta yleisvaikutelmasta. Valituslautakunta totesi muun muassa, että etuvalojen erilainen muoto ja sijoittelu antavat ajoneuvolle erilaisen ulkoasun, jonka vaikutus tuntuu yleisvaikutelmassa.
44 On syytä todeta, ettei kantajan perusteluissa kyseenalaisteta arviointia, jonka valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksen 24–31 kohdassa ja joka on toistettu edellä 40–43 kohdassa.
45 Ensinnäkin on syytä todeta, että toisin kuin kantaja väittää, valituslautakunta ei ole tyytynyt pelkästään luettelemaan kyseessä olevien mallien välisiä eroavuuksia. Yhtäältä riidanalaisen päätöksen 24 kohdasta ilmenee, että päätös on tehty ottaen huomioon kyseessä olevien mallien yhteneväisyys siltä osin kuin on kyse korin laatikkomaisesta muodosta sekä ikkunoiden, ovien, ajovalojen, takavalojen ja sivupeilien lukumäärästä ja sijoittelusta. Toisaalta riidanalaisen päätöksen 25–31 kohdasta ilmenee, että siinä on arvioitu kyseessä olevien mallien antamaa yleisvaikutelmaa analysoimalla niitä edestä, sivuilta ja takaa katsottuina erikseen ja yhdessä.
46 Kantaja tukee väitettään, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt analysoida kyseessä olevien mallien yhteisiä piirteitä, viittaamalla siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on 22.6.2010 antamansa tuomion Viestintälaitteet (T-153/08, EU:T:2010:248) 73 kohdassa katsonut, että kyseisessä asiassa riidanalaisessa mallissa ollut tyylitelty koriste ei kompensoinut todettuja samankaltaisuuksia ja tämän seurauksena se ei riittänyt antamaan yksilöllistä luonnetta kyseiselle mallille. Tältä osin on syytä huomauttaa, että mainittu arviointi on kyseisen asian tosiseikkoja koskenut toteamus eikä lakisääteinen vaatimus sille, millä tavalla mallin yksilöllistä luonnetta on arvioitava.
47 Tämän jälkeen on syytä todeta, että edellä 19 ja 20 kohdassa viitatussa unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä ei edellytetä ominaispiirteiden keskinäisten painoarvojen määrittämistä sen arvioimiseksi, saako asiantunteva käyttäjä riidanalaisesta mallista erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmasta mallista. Nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kyseessä olevien mallien välisten riittävän merkittävien eroavuuksien arvioinnista ilmenee riittävän selvästi, että asiantunteva käyttäjä saa riidanalaisesta mallista erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmasta mallista, EUIPO:n ei voida vaatia ryhtyvän määrittelemään kyseessä olevien mallien jokaisen ominaispiirteen painoarvoa.
48 Myöskään väite, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt erottaa toisistaan esteettiset ominaisuudet ja tekniset ominaisuudet, ei voi menestyä. Yhtäältä on todettava, ettei kantaja esitä mitään tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa tukeakseen väitettään, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä antaa saamassaan yleisvaikutelmassa vain vähän merkitystä ajovaloille, koska niiden merkitys on pääasiallisesti tekninen, ja puskurien ja jäähdyttimen säleikön värien eroavuuksille. Toisaalta vaikka näillä ominaisuuksilla on tekninen merkitys, ne eivät ole pelkästään toiminnallisia ja niiden ulkoasu on muunneltavissa, joten mahdolliset eroavuudet niiden muodossa ja sijoittelussa voivat vaikuttaa sen tuotteen yleisvaikutelmaan, johon ne on liitetty (ks. vastaavasti tuomio 4.7.2017, Sähköisen kellon ranneke, T-90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 61 kohta).
49 Tästä seuraa, että ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.
Ainoan kanneperusteen kolmas osa, joka koskee mallin luojan vapautta
50 Valituslautakunta kuvaili riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa henkilöautojen mallin luojan vapautta. Se totesi, että moottoriajoneuvon tekninen tarkoitus eli henkilöiden ja tavaroiden kuljetus rajoittaa tätä vapautta. Lisäksi on olemassa lainsäädännöstä johtuvia vaatimuksia, jotka liittyvät erityisesti liikenneturvallisuuteen. Mallin luojan vapautta ei sen sijaan millään tavoin rajoiteta teknisten ja lakisääteisten ominaisuuksien suunnittelussa. Markkinoiden mahdolliset odotukset tai tietyt muotoiluun liittyvät suuntaukset eivät ole mallin luojan vapauden kannalta merkityksellisiä rajoituksia.
51 Kantaja vetoaa yhtäältä siihen, että ainoan kanneperusteen kahdessa ensimmäisessä osassa esitetyt perustelut pätevät vielä suuremmalla syyllä siksi, että mallin luojalla on laaja vapaus. Toisaalta kantaja väittää, että markkinoiden mallin luojalle mahdollisesti asettamien rajoitusten olemassaoloa ei pidä ottaa huomioon arvioitaessa riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta.
52 EUIPO huomauttaa, ettei kantaja vetoa mihinkään virheelliseen menettelyyn eikä EUIPO voi siten esittää tähän liittyviä huomautuksia.
53 On syytä muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan asian käsittelyyn unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 177 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan kannekirjelmässä on mainittava muun muassa yhteenveto perusteista, joihin asiassa vedotaan. Näiden tietojen on oltava niin selvät ja täsmälliset, että vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja unionin yleinen tuomioistuin ratkaista asian. Tämä pätee myös vaatimuksiin, joiden yhteydessä on esitettävä perusteet ja perustelut, jotka mahdollistavat sen, että sekä vastaaja että tuomioistuin voivat arvioida, ovatko ne perusteltuja. Näin ollen niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on käytävä ilmi ainakin pääpiirteittäin mutta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä. Vastaavien vaatimusten on täytyttävä, kun kanneperusteen tueksi esitetään väite (ks. tuomio 13.3.2013, Biodes v. SMHV – Manasul Internacional (FARMASUL), T-553/10, ei julkaistu, EU:T:2013:126, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 On todettava, ettei kantaja kiistä valituslautakunnan toteamuksia, joiden mukaan yhtäältä moottoriajoneuvon tekninen tarkoitus eli henkilöiden ja tavaroiden kuljetus rajoittaa mallin luojan vapautta ja toisaalta erityisesti liikenneturvallisuuden alalla on olemassa lakisääteisiä vaatimuksia. EUIPO ja kantaja ovat sitä paitsi yksimielisiä siitä, että markkinoiden mahdolliset odotukset tai tietyt muotoiluun liittyvät suuntaukset eivät ole mallin luojan vapauden kannalta merkityksellisiä rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 4.2.2014, Sachi Premium-Outdoor Furniture v. SMHV – Gandia Blasco (Nojatuoli), T-357/12, ei julkaistu, EU:T:2014:55, 23 ja 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
55 Lisäksi on todettava, ettei kantaja esitä mitään tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa ainoan kanneperusteen tämän osan tueksi. Kantaja ei selitä, millä tavoin valituslautakunta olisi menetellyt virheellisesti mallin luojan vapauden asteen arvioinnissa.
56 Tästä seuraa, että ainoan kanneperusteen kolmas osa on jätettävä tutkimatta.
Ainoan kanneperusteen neljäs osa, jonka mukaan valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa huomioon tiettyjä todisteita
57 Kantaja vetoaa siihen, että valituslautakunnan olisi pitänyt ottaa yhtäältä huomioon yhtäältä Wikipedia-verkkotietosanakirjan erään artikkelin kuvituksena käytetty kuva, joka on otsikoitu ”VW Caddy Life (2004–2010)”, ja toisaalta eräässä käytetyn ajoneuvon myynti-ilmoituksessa oleva kuva, jotka olivat kantajan esittämän mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen liitteenä. Näiden kuvien huomioon ottaminen on kantajan mukaan tärkeää, koska niissä esitetyssä ajoneuvossa on puskuri, joka on samanvärinen kuin ajoneuvon muut osat. Puskurin väriin liittyvä eroavuus, jota on useaan kertaan korostettu riidanalaisessa päätöksessä, on siten merkityksetön.
58 Kantaja arvostelee valituslautakuntaa myös siitä, että tämä on jättänyt huomiotta erään internetissä julkaistun artikkelin, koska se ei ollut liitteenä. Kantajan mukaan kyseinen artikkeli oli valituslautakunnalle osoitetun 13.1.2017 päivätyn kirjelmän liitteenä.
59 On todettava, että valituslautakunta on menetellyt oikein jättäessään arvioinnissaan huomiotta Wikipedia-verkkotietosanakirjan eräässä artikkelissa esitetyn kuvan. On syytä muistuttaa, että asiakirjan todistusvoimaa arvioitaessa on tutkittava sen sisältämien tietojen todennäköisyys ja todenmukaisuus. Erityisesti on otettava huomioon asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja sen adressaatti ja pohdittava, vaikuttaako se sisällöltään järkevältä ja luotettavalta (ks. tuomio 9.3.2012, Coverpla v. SMHV – Heinz-Glas (Pieni pullo), T-450/08, ei julkaistu, EU:T:2012:117, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Koska Wikipedia on internetissä julkaistu tietosanakirja, jota kuka tahansa internetin käyttäjä voi muuttaa milloin tahansa, tässä tapauksessa on katsottava, että mainitun kuvan todistusarvo on erittäin vähäinen (ks. vastaavasti tuomio 10.2.2010, O2 (Germany) v. SMHV (Homezone), T-344/07, EU:T:2010:35, 46 kohta).
60 Arvostelusta, joka perustuu siihen, että valituslautakunta on jättänyt huomiotta eräässä käytetyn ajoneuvon myynti-ilmoituksessa olleen kuvan, on todettava, että on olennaista, että EUIPO:n elimillä on saatavillaan kuva aikaisemmasta mallista ja että kuvasta voidaan hahmottaa sen tuotteen, johon malli sisältyy, lopullinen ulkomuoto ja yksilöidä aikaisempi malli täsmällisesti ja varmasti, jotta ne voisivat asetuksen N:o 6/2002 5–7 artiklan mukaisesti arvioida riidanalaisen mallin uutuuden ja yksilöllisyyden ja tämän arvioinnin suorittamiseksi verrata kyseessä olevia malleja toisiinsa. Sen tutkiminen, eikö riidanalainen malli tosiasiallisesti ole uusi eikä yksilöllinen, edellyttää nimittäin sitä, että käytettävissä on täsmällinen ja määrätty aikaisempi malli (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C-361/15 P ja C-405/15 P, EU:C:2017:720, 64 kohta).
61 Mitättömyysvaatimuksen tehneen asianosaisen on toimitettava EUIPO:lle tarvittavat tiedot mallista, jonka aiemmuuteen on vedottu, ja erityisesti täsmällinen ja täydellinen yksilöinti ja kuva siitä, jotta voidaan osoittaa, ettei riidanalaista mallia voida rekisteröidä pätevästi (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C-361/15 P ja C-405/15 P, EU:C:2017:720, 65 kohta).
62 EUIPO:ta ei voida vaatia muun muassa riidanalaisen mallin uutuuden arvioinnissa yhdistelemään aikaisemman mallin eri osia, koska mitättömyysvaatimuksen tekijän on esitettävä täydellinen kuva tästä aikaisemmasta mallista. Mahdolliseen osien yhdistelyyn sisältyy sitä paitsi epätarkkuuksia, koska yhdistely perustuu väistämättä likimääräisiin arvioihin (tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C-361/15 P ja C-405/15 P, EU:C:2017:720, 69 kohta). Sama koskee riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen arviointia. Jotta nimittäin mallin voidaan katsoa olevan luonteeltaan yksilöllinen, asiantuntevan käyttäjän kyseisestä mallista saaman yleisvaikutelman on poikettava asiantuntevan käyttäjän yhdestä tai useammasta aikaisemmasta mallista, erikseen arvioituina, saamasta yleisvaikutelmasta eikä useiden aikaisempien mallien yksittäisten piirteiden yhdistelmästä saamasta yleisvaikutelmasta (tuomio 19.6.2014, Karen Millen Fashions, C-345/13, EU:C:2014:2013, 35 kohta).
63 Nyt käsiteltävässä tapauksessa kantaja odottaa, ettei EUIPO pelkästään yhdistele erilaisia kuvia tuotteesta, johon aikaisempi malli sisältyy, vaan että EUIPO myös korvaa useimpiin kuviin sisältyvän osan eli puskurin, jonka väri eroaa ajoneuvon väristä, sellaisella osalla, joka esiintyy vain yhdessä kuvassa, eli puskurilla, joka on samanvärinen kuin ajoneuvo. Kantaja ei siten ole toimittanut EUIPO:lle täsmällistä ja täydellistä yksilöintiä ja kuvaa mallista, jonka väitetään tässä kanneperusteessa olevan aikaisempi. Tästä seuraa, ettei valituslautakunta ole menetellyt virheellisesti jättäessään huomiotta sitä, että käytetyn auton myynti-ilmoituksessa esiintyvässä tuotteessa, johon aikaisempi malli sisältyy, on puskuri, joka on samanvärinen kuin ajoneuvo.
64 Internetissä julkaistusta artikkelista, jonka valituslautakunta on kantajan mukaan jättänyt huomiotta, on todettava, ettei valituslautakunnalla ollut velvollisuutta ottaa sitä huomioon, koska se oli asiaan vaikuttamaton sen vuoksi, että riidanalaisen päätöksen 34 kohdasta ilmenevin tavoin siinä ei annettu tietoja asiantuntevan käyttäjän saamasta yleisvaikutelmasta. Riidanalaisen päätöksen 34 kohtaan niin ikään sisältyvä huomautus, jonka mukaan kyseistä artikkelia ei ollut todellisuudessa liitetty kantajan huomautuksiin, on sitä paitsi esitetty vain ylimääräisenä perusteluna, joten kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunnan oli otettava huomioon se, koska se oli liitteenä, on tehoton.
65 Kaikesta edellä todetusta seuraa, että ainoan kanneperusteen neljäs osa ja siten myös kanne kokonaisuudessaan on hylättävä, eikä toisen kannevaatimuksen, jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaaditaan julistamaan riidanalainen malli mitättömäksi, tutkittavaksi ottamista koskevasta kysymyksestä ole tarpeen lausua.
Oikeudenkäyntikulut
66 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja EUIPO ja väliintulija ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Rietze GmbH & Co. KG velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset