Tiedonanto virallisessa lehdessä
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO
18 päivänä kesäkuuta 2002
asiassa C-299/99 ( Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö), Koninklijke Philips Electronics NV vastaan Remington Consumer Products Ltd1 (Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen ( Tavaramerkit ( Direktiivi 89/104/ETY ( 3 artiklan 1 ja 3 kohta, 5 artiklan 1 kohta ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohta ( Merkit, joista tavaramerkki voi muodostua
( Merkit, jotka muodostuvat yksinomaan tavaran muodosta)
(Oikeudenkäyntikieli: englanti)
(Väliaikainen käännös; lopullinen käännös julkaistaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapauskokoelmassa)
Asiassa C-299/99, jonka Court of Appeal (England & Wales) (Civil Division) (Yhdistynyt kuningaskunta) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa Koninklijke Philips Electronics NV ja Remington Consumer Products Ltd ennakkoratkaisun jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1) 3 artiklan 1 ja 3 kohdan, 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta, yhteisöjen tuomioistuin, toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodríguez Iglesias, jaostojen puheenjohtajat P. Jann, F. Macken (esittelevä tuomari), N. Colneric ja S. von Bahr sekä tuomarit C. Gulmann, D. A. O. Edward, A. La Pergola, J.-P. Puissochet, J. N. Cunha Rodrigues ja C. W. A. Timmermans, julkisasiamies: D. Ruiz-Jarabo Colomer, kirjaaja: osastopäällikkö D. Louterman-Hubeau, on antanut 18.6.2002 tuomion, jonka tuomiolauselma on seuraava:
1)Ei ole olemassa sellaisten tavaramerkkien ryhmää, joiden rekisteröinnille ei ole jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan perusteella estettä mutta joiden rekisteröinnille on kuitenkin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan perusteella este siksi, että näillä tavaramerkeillä ei voida erottaa haltijan tavaroita muiden yritysten tavaroista.
2)Jotta tavaran muoto olisi kykenevä erottamaan direktiivin 89/104/ETY 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla tämän tavaran, sen tavaran muodon, jota varten merkki on rekisteröity, ei tarvitse sisältää mielivaltaista lisäystä eli esimerkiksi koristetta, jolla ei ole toiminnallista merkitystä.
3)Tilanteessa, jossa yritys on ollut tiettyjen tavaroiden ainoa toimittaja markkinoilla, sellaisen merkin laajamittainen käyttö, joka muodostuu kyseisten tavaroiden muodosta, voi riittää siihen, että merkistä tulee direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen, kun kyseisen käytön seurauksena merkittävä osa asianomaisesta kohderyhmästä yhdistää tämän muodon kyseiseen yritykseen eikä mihinkään muuhun yritykseen taikka uskoo, että tämänmuotoiset tavarat ovat peräisin kyseisestä yrityksestä. Kun kuitenkin tutkitaan niitä olosuhteita, joiden vallitessa kyseisessä säännöksessä säädetyn edellytyksen voidaan katsoa täyttyvän, kansallisen tuomioistuimen on tutkittava, että tämän edellytyksen täyttyminen on tullut selvitetyksi konkreettisten ja uskottavien seikkojen avulla ja että huomioon on otettu kyseisentyyppisten tavaroiden tai palvelujen tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetut odotukset ja edelleen että se, että tavaran kohderyhmässä tavaran tiedetään olevan peräisin tietystä yrityksestä, johtuu tavaramerkin käyttämisestä tavaramerkkinä.
4)Direktiivin 89/104/ETY 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava niin, että tämä säännös on esteenä yksinomaan tavaran muodosta muodostuvan merkin rekisteröinnille, jos on selvitetty, että tämän muodon olennaiset toiminnalliset piirteet johtuvat yksinomaan tietyn teknisen tuloksen tavoittelemisesta. Lisäksi perusteena tässä säännöksessä säädetyn rekisteröintiesteen tai mitättömyysperusteen soveltamatta jättämiselle ei voi olla se, että on selvitetty, että on olemassa myös muita muotoja, joita käyttäen voidaan saavuttaa sama tekninen tulos.
____________1 - EYVL C 299, 16.10.1999.