UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
17. päivänä huhtikuuta 2013 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Hakemus sanamerkin CONTINENTAL rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Ehdoton hylkäysperuste – Kuvailevuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta
Asiassa T‑383/10,
Continental Bulldog Club Deutschland eV, kotipaikka Berliini (Saksa), edustajanaan aluksi asianajaja S. Vollmer, sittemmin asianajaja U. Rühl,
kantajana,
vastaan
Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään aluksi S. Schäffner, sittemmin D. Walicka,
vastaajana,
jossa on kyse SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 23.6.2010 tekemän päätöksen (R 300/2010‑1), joka koskee hakemusta sanamerkin CONTINENTAL rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi, kumoamisvaatimuksesta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja N. J. Forwood sekä tuomarit F. Dehousse ja J. Schwarcz (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.9.2010 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 17.12.2010 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon kirjelmän, jossa kantaja toteaa, ettei se vaadi istunnon järjestämistä, ja päätettyään tämän jälkeen esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan mukaisesti lausua asiasta ilman suullista vaihetta,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Continental Bulldog Club Deutschland eV jätti 7.9.2009 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla hakemuksen tavaramerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröimistä haettiin, on sanamerkki CONTINENTAL.
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröimistä haettiin, kuuluvat 15.6.1957 tehdyssä tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevassa Nizzan sopimuksessa, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, tarkoitettuihin luokkiin 31 ja 44 ja vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 31: ”Elävät eläimet, eli koirat”
– luokka 44: ”Koirien, eli pentujen ja jalostuseläinten, hoito ja jalostus”.
4 Tutkija epäsi tavaramerkin rekisteröinnin 9.2.2010 tekemällään päätöksellä kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen osalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan nojalla.
5 Kantaja valitti 1.3.2010 tutkijan päätöksestä SMHV:ssä.
6 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 23.6.2010 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) sillä perusteella, että sanamerkki CONTINENTAL oli niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten sitä haettiin rekisteröitäväksi, asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvaileva, ja siltä puuttui erottamiskyky tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
Asianosaisten vaatimukset
7 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen sikäli kuin se koskee luokkaan 44 kuuluvia ”tavaroita ja palveluja”
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
8 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
9 Kantaja esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja toinen saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste
10 Kantajan mukaan valituslautakunta totesi virheellisesti, että sanamerkki CONTINENTAL kuvaili kyseessä olevia tavaroita ja palveluja.
11 SMHV kiistää kantajan väitteet.
12 Tästä on muistutettava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan rekisteröimättä on jätettävä ”tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia”.
13 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että merkit tai merkinnät, joilla kuvaillaan sellaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä haetaan, voivat olla vapaasti jokaisen käytettävissä (ks. asia T-339/05, MacLean-Fogg v. SMHV (LOKTHREAD), tuomio 12.6.2007, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
14 Lisäksi merkkien tai merkintöjen, joita voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan niiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä on haettu, katsotaan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla olevan kykenemättömiä täyttämään tavaramerkin keskeistä tehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun kaupallista alkuperää, jotta kuluttaja, joka hankkii tavaramerkillä varustetun tavaran tai palvelun, voisi siten myöhemmän hankinnan yhteydessä tehdä saman valinnan, jos kokemus osoittautuu myönteiseksi, tai tehdä toisen valinnan, jos se osoittautuu kielteiseksi (ks. edellä 13 kohdassa mainittu asia LOKTHREAD, tuomion 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 Tästä seuraa, että tämän säännöksen kielto koskee tiettyä merkkiä ainoastaan, jos sillä on kyseessä oleviin tavaroihin tai palveluihin riittävän suora ja konkreettinen yhteys, niin että kohdeyleisön on mahdollista välittömästi ja asiaa miettimättä ymmärtää sen kuvaavan kyseessä olevia tavaroita ja palveluja tai jotain niiden ominaispiirrettä (ks. edellä 13 kohdassa mainittu asia LOKTHREAD, tuomion 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 On myös muistettava, että merkin kuvailevuutta voidaan arvioida vain suhteessa yhtäältä siihen, miten kohdeyleisö käsittää merkin, ja toisaalta kyseessä oleviin tavaroihin tai palveluihin (ks. edellä 13 kohdassa mainittu asia LOKTHREAD, tuomion 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, rikkoiko SMHV, kuten kantaja väittää, asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, kun se totesi, että kohdeyleisö käsittää hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin kuvailevana.
Kohdeyleisö ja sen tarkkaavaisuusaste
18 On todettava valituslautakunnan tapaan (riidanalaisen päätöksen 12 kohta), että kyseessä olevat tavarat ja palvelut on suunnattu sekä yleisesti keskivertokuluttajille, kuten eläinharrastajille, jotka ovat kiinnostuneita koirien hoitopalveluista, että ammattilaisille, kuten koirien jalostajille tai eläinhoitoloiden pitäjille. Kohdeyleisön tarkkaavaisuusasteen osalta on otettava huomioon valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 14 kohdassa esittämä määritelmä, jonka mukaan se on ”korkeampi”, koska tämä yleisö kiinnittää erityistä huomiota sukutauluun, jalostusmenetelmään sekä koirien ominaispiirteisiin ja koska lisäksi kyse on ”tuotteista”, joita ei osteta joka päivä, tai palveluista, joita ei käytetä päivittäin. Vaikka kantaja viittaa kanteessaan yksinomaan ”tavanomaisesti valistuneisiin, tarkkaavaisiin ja huolellisiin keskivertokuluttajiin”, on todettava, ettei se esitä mitään perusteita tukeakseen tällaista kohdeyleisön rajaamista, joka on näin ollen hylättävä perusteettomana.
19 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo lisäksi, että sen arvioimiseksi, onko valituslautakunta todennut perustellusti, että hakemuksen kohteena oleva tavaramerkki oli kuvaileva, on otettava huomioon, miten kohdeyleisö käsittää sen koko unionin alueella, koska asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos hylkäysperuste on olemassa vähintään osassa unionia. Tutkija katsoi siis perustellusti, että kohderyhmä on unionin kaikki merkitykselliset kuluttajat, ja valituslautakunta yhtyi tähän kantaan riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa.
Sanan ”continental” kuvailevuus
20 On tarkistettava, katsoiko valituslautakunta perustellusti, että näin määritellyn kohderyhmän osalta sanamerkin CONTINENTAL ja tavaramerkkihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen välillä oli välitön ja konkreettinen yhteys.
21 Tästä on aluksi todettava, ettei kantaja kiistänyt valituslautakunnan arviointia, joka esitettiin riidanalaisen päätöksen 16 kohdassa ja jonka mukaan sana ”continental” viittasi ”adjektiiveihin, kuten ’eurooppalainen, mannermainen, ei-saarelainen’”.
22 Tämän jälkeen riidanalaisesta päätöksestä ja erityisesti sen 17 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee, että valituslautakunta piti tavaramerkkihakemuksessa tarkoitetun termin kuvailevuuden toteamiseksi ratkaisevana sitä, että sillä ymmärrettäisiin tarkoitettavan erästä bulldoggirotua. Se tukeutui tällöin useisiin internetsivuihin, myös kantajan sivuihin. Valituslautakunta katsoi lähinnä niistä ilmenevän oikeudellisesti riittävällä tavalla, että ilmaisulla ”continental bulldog” (joka mainittiin näillä sivuilla englanniksi) viitattiin koirarotuun, jonka Schweizerische Kynologische Gesellschaft (SKG) on Sveitsissä jo hyväksynyt ja jonka luominen ja jalostaminen olivat kantajan yhdistystoiminnan tavoitteena. Valituslautakunta käytti kantajan internetsivuja perustana myös todetakseen yhtäältä, että edellä mainittu ilmaisu oli valittu uudelle koirarodulle, jotta se voidaan erottaa selvästi koirarodusta ”English bulldog”, ja toisaalta, että niistä ilmeni kantajan aikoneen, kunhan kansainvälinen koiranjalostusliitto (Fédération cynologique internationalen (FCI)) vaatimat eri edellytykset täyttyvät, hakea tältä järjestöltä uuden rodun hyväksymistä (riidanalaisen päätöksen 20 ja 23 kohta).
23 Valituslautakunta päätteli tästä, että sana ”continental” viittasi koiran jalostusnimeen tai jopa bulldoggirotuun. Se katsoo, että kun uuden rodun kasvattaja määrittää tälle rodulle nimen, siitä tulee tämän koiratyypin nimi. Valituslautakunta katsoi, että tämä tilanne oli tietyiltä osin samankaltainen kuin kasvilajien nimeämisen osalta. Se totesi lisäksi, ettei merkitystä ole sillä, että kantaja aikoi harjoittaa ”suljettua jalostusta”, koska sen mukaan biologisesta näkökulmasta katsottuna jopa koirat, jotka eivät ole välittömästi tällaisen jalostuksen tulosta, voivat olla tämän ”rodun” tai ”lajin” edustajia. Tämän vuoksi se totesi, ettei merkitystä ole sillä, että tiettyjen ”continental bulldog” -rotuisten koirien jalostajien internetsivuilla viitataan kantajaan (riidanalaisen päätöksen 24–27 kohta).
24 Lopuksi valituslautakunta katsoi, ettei hakemuksen kohteena olevaa tavaramerkkiä ole rekisteröitävä myöskään koirien, eli pentujen ja jalostuseläinten, hoito- ja jalostuspalvelujen osalta, koska kyse on erityispalveluista, joita kuvataan täsmällisemmin nimellä koiranjalostus (riidanalaisen päätöksen 28 kohta).
25 Kantaja kiistää valituslautakunnan arvioinnit. Ensimmäiseksi se väittää lähinnä, että valituslautakunta on tehnyt virheen, kun se on samastanut hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin ilmaisuun ”continental bulldog”. Toiseksi lainsäätäjän tarkoituksena oli kantajan mukaan sallia se, että tavaramerkkien haltijat voivat rekisteröintinsä avulla suojata alkuperämerkintöjä, ja se on jopa nimenomaisesti säätänyt, että ”elävät eläimet” voivat nauttia tavaramerkin suojaa. Aiemmin valituslautakunta on lisäksi kantajan mukaan jo rekisteröinyt yhteisön tavaramerkiksi ”elo”-nimisen koirarodun. Kolmanneksi kantaja katsoo, että valituslautakunta otti huomioon ehdottoman hylkäysperusteen, joka ei ole yhteisön tavaramerkkejä koskevan oikeuden mukainen, eli hakemuksen kohteena olevan merkin käyttämisen ennen rekisteröimistä, kieltäytyäkseen rekisteröimästä tavaramerkkiä sen vuoksi, että vaarana on, että merkki olisi tulevaisuudessa kuvaileva. Neljänneksi kantaja esittää, ettei kasvilajien nimeämistä koskevia säännöksiä ole mahdollista soveltaa analogisesti, sillä kasvilajien suoja perustuu erityislakiin (lex specialis). Kantajan mukaan valituslautakunta teki tässä yhteydessä virheitä käsitehierarkian osalta. Lopuksi kantaja väittää, ettei sen rekisteröintihakemuksella pyritä sellaisen tavaramerkin rekisteröimiseen, joka koskee olemassa olevaa rotua.
26 Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa kannekirjelmästä ilmenevän, ettei kantaja ole kiistänyt tiettyä yhteyttä ilmaisun ”continental bulldog” ja ”tulevan” koirarodun eli sellaisen rodun välillä, jonka hyväksymisprosessi ei ollut vielä päättynyt. Tältä osin on viitattava erityisesti kannekirjelmän kohtaan, jossa kantaja väittää, että jos kohdeyleisö haluaisi kuvailla koirarotua, se ei käyttäisi termiä ”continental” vaan ilmaisua ”continental bulldog”, minkä SMHV:n menettelyssä esitetyt internetsivujen otteet sen mukaan osoittavat. Kantaja väittää samoin kannekirjelmässä, että kohdeyleisö viittaisi hakemuksen kohteena oleviin palveluihin puhumalla ”’Continental Bulldog’ -seuran hoidosta ja jalostuksesta”. Näitä toteamuksia vahvistaa kantajan kannekirjelmässä toisen kanneperusteensa yhteydessä esittämä ilmoitus, jonka mukaan hakiessaan kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröimistä sen tavoitteena oli ”erottautua muista bulldoggien jalostusjärjestöistä, joiden tarkoituksena on pitkällä tähtäimellä luoda rotu” ja joita ovat erityisesti Allgemeiner Club für Englische Bulldogs eV, Bulldog Club für American Bulldogs ja Internationaler Klub für Französische Bulldoggen eV (IFKB).
27 Lisäksi kantaja käyttää kannekirjelmässä ilmaisua ”continental bulldog” viitatessaan koiran erityiseen sukutauluun, joka osoittaa, että se on peräisin ”suljetusta jalostuksesta”. Kantajan mukaan tällä ilmaisulla voidaan siis ilmaista koiran alkuperä ja sukutausta.
28 Kantaja väittää kuitenkin lähinnä, että koirarodun hyväksymisprosessi FCI:n kaltaisissa elimissä voi kestää vuosikymmeniä johtamatta välttämättä mihinkään lopputulokseen, ja että hakemus merkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi koski joka tapauksessa juuri sanaa ”continental” eikä ilmaisua ”continental bulldog”.
29 Tästä on todettava ensimmäiseksi, että niiden internetsivujen eri otteista, joihin valituslautakunta oli viitannut riidanalaisessa päätöksessä ja erityisesti sen 3 ja 19–22 kohdassa, ilmenee todellakin, että ilmaisulla ”continental bulldog” voitiin kuvata koirarotua, joka oli hyväksytty ainakin Sveitsissä, jossa SKG-yhdistys oli sen hyväksynyt. Lisäksi kyseistä jo vuonna 2004 tapahtunutta hyväksymistä luonnehditaan siellä jopa ”viralliseksi”.
30 Toiseksi kyseisistä internetsivujen otteista ilmenee myös, että ”continental bulldog” -nimellä kutsuttujen koirien jalostajat katsovat koirien edustavan ”kokonaan eri” rotua, jota kehitetään tai ainakin pyritään kehittämään jatkuvasti. Niissä esitetään uuden koirarodun ominaispiirteet sekä uutta rotua vertaillaan hyväksyttyyn rotuun ”English bulldog”, ja näillä internetsivuilla esitettyjen tietojen mukaan uusi sveitsiläinen rotu merkitsee ”tuntuvaa parannusta terveyden ja kestävyyden suhteen”. Lisäksi edellä mainittua ilmaisua käytetään kyseisissä otteissa myös kuvaamaan koirien ”jalostuspalveluja”.
31 Kolmanneksi on todettava, että internetsivuilla mainitaan kyseisten jalostajien eri tavoitteiden joukossa se, että ”FCI hyväksyy [rodun]” (riidanalaisen päätöksen 3 kohdassa viimeisenä mainitun internetsivun loppuosa).
32 Tämän jälkeen on huomautettava, että oikeuskäytännössä on jo todettu yhtäältä, että rekisteröintihakemusten tutkimisen ei pidä olla minimaalista vaan sen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti ja varmistettaisiin oikeusvarmuuteen ja hyvään hallintotapaan liittyvistä syistä, ettei sellaisia tavaramerkkejä rekisteröidä, joiden käyttö voitaisiin menestyksekkäästi riitauttaa tuomioistuimissa (ks. vastaavasti asia C-104/01, Libertel, tuomio 6.5.2003, Kok., s.I-3793, 58 ja 59 kohta).
33 Jotta SMHV voisi evätä rekisteröinnin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella, ei toisaalta ole tarpeen, että tässä säännöksessä tarkoitettuja tavaramerkin muodostavia merkkejä ja merkintöjä todellisuudessa käytetään rekisteröinnin hakemisajankohtana sellaisten tavaroiden tai palveluiden kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksien kuvailemiseen. Kuten jo tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, riittää, että näitä merkkejä ja merkintöjä voidaan käyttää tällä tavoin. Sanamerkkiin on siis sovellettava tässä säännöksessä tarkoitettua hylkäysperustetta, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden (ks. vastaavasti asia C-191/01 P, SMHV v. Wrigley, tuomio 23.10.2003, Kok., 2003, s. I-12447, 32 kohta).
34 Nyt käsiteltävässä asiassa edellä mainitun oikeuskäytännön soveltamiseksi on todettava, että kaksi viidestä internetsivujen otteesta, jotka tutkija otti huomioon ja joihin myös valituslautakunta viittaa arvioidessaan sitä, miten kohdeyleisö käsittää sanan ”continental”, on peräisin sivuilta, joiden osoite päättyy tunnukseen ”.ch” ja jotka on siis suunnattu ennen kaikkea sveitsiläiselle yleisölle. Koska Sveitsin valaliitto ei ole unionin eikä Euroopan talousalueen (ETA) jäsen, on arvioitava näiden todisteiden merkityksellisyyttä analysoitaessa hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua kuvailevuutta.
35 Tältä osin on yhtäältä korostettava, että asetus N:o 207/2009, joka on ”ETA:n kannalta merkityksellinen teksti”, on 2 perustelukappaleensa mukaan keino edistää taloudellisen toiminnan sopusointuista kehitystä ”koko yhteisössä” erityisesti tavaramerkkien avulla, joilla yritykset voivat yksilöidä tavaransa tai palvelunsa rajoista huolimatta. Siinä säädetään sellaisia tavaramerkkejä koskevasta yhteisön järjestelmästä, ”joilla on yhdenmukainen suoja ja joiden vaikutus ulottuu koko yhteisön alueelle”.
36 Toisaalta asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa yhteisöä”.
37 Koska hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin mahdollista kuvailevuutta on arvioitava unionin kohdeyleisöön nähden, sellaisesta valtiosta, joka ei ole unionin jäsen, peräisin olevia todisteita koskevilla toteamuksilla on näin ollen merkitystä ainoastaan, jos ne vaikuttavat välittömästi kohdeyleisön käsitykseen.
38 Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että myös unionin kuluttajat pääsevät edellä 34 kohdassa tarkoitetuille internetsivuille, joiden osoite päättyy tunnukseen ”.ch”, muun muassa hakukoneilla tehtyjen koirarotuja tai erityisesti ”bulldoggeja” koskevien hakujen kautta. Tällaisia sivuja ei siis voida pitää merkityksettöminä arvioitaessa sitä, miten kohdeyleisö ymmärtää hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin muodostavan sanan merkityksen.
39 Tämän jälkeen on todettava, että tutkijan ja myöhemmin valituslautakunnan huomioon ottamista internetsivuista kolmen osoite päättyy tunnukseen ”.de” ja ne on siis suunnattu ennen kaikkea saksalaiselle yleisölle. Näitä kolmea sivustoa analysoimalla voidaan todeta, että ne sisältävät kaikki edellä 29–31 kohdassa mainitut merkitykselliset viitteet ja erityisesti että ne osoittavat, että SKG, jonka myös on ilmoitettu olevan FCI:n jäsen, oli jo hyväksynyt ”continental bulldog” -rodun Sveitsissä. Lisäksi valituslautakunta viittaa riidanalaisen päätöksen 20 kohdassa myös kantajan sellaisen internetsivun otteeseen, jonka osoite päättyy tunnukseen ”.eu” ja joka siis on suunnattu erityisesti koko unionin kohdeyleisölle. Tämä ote sisältää lähinnä yksityiskohtaisia tietoja koirien, joita kutsutaan nimellä ”continental bulldog”, erityispiirteistä.
40 Näin ollen valituslautakunta totesi oikeutetusti edellä 32 kohdassa mainitussa asiassa Libertel annetun tuomion mukaisen rekisteröintihakemuksen tiukan ja kattavan tutkinnan puitteissa, että sekä Saksassa että muualla unionissa ainakin osa kohdeyleisöstä, joka koostuu ammattilaisista, kuten koiranjalostajista tai eläinhoitoloiden pitäjistä, saattoi käyttää ilmaisua ”continental bulldog” jo rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä kuvaamaan Sveitsissä hyväksyttyä koirarotua.
41 Tällöin on nimittäin otettava huomioon tällaisen yleisön korkeampi tarkkaavaisuusaste ja parempi tieteellinen ja kielellinen asiantuntemus. Kohdeyleisön on katsottava olevan tietoinen uusien koirarotujen hyväksymistä koskevasta kehityksestä ja toimivaltaisissa elimissä käynnissä olevista menettelyistä. On myös korostettava, että koirarodun ”virallinen” hyväksyminen Sveitsissä, johon viitataan myös kyseisillä saksalaisilla ja eurooppalaisilla internetsivuilla, tapahtui jo vuonna 2004 eli viisi vuotta ennen tavaramerkin rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen jättämispäivää. Lisäksi on todettava, että internetsivut, joihin valituslautakunta tukeutuu ja jotka on laadittu saksaksi ja osa myös englanniksi, sisältävät aina uuteen koirarotuun kuuluvista koirista kuvia, jotka on liitetty tämän rodun nimen yhteyteen, mikä helpottaa näiden koirien ja ilmaisun ”continental bulldog” välisen yhteyden käsittämistä. Näin ollen on järkevää arvioida, että tieto ”continental bulldog” -rodun olemassaolosta ja jalostajien toiminnasta kyseisten koirien jalostustyönsä jatkuvaksi kehittämiseksi on voinut olla laajalle levinnyttä kyseessä olevissa ammattilaispiireissä.
42 Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin toteaa vaikutuksettomiksi kantajan väitteet, joiden mukaan uuden rodun hyväksyminen FCI:ssä ei ollut ”toteutunut tosiseikka” tavaramerkin rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevan hakemuksen esittämispäivänä, eikä ollut myöskään osoitettu, että kyseiselle liitolle mahdollisesti esitetty hakemus johtaisi väistämättä rodun hyväksymiseen, ja joiden mukaan joka tapauksessa rodun lopulliseen hyväksymiseen johtava menettely saattoi kestää useita vuosia. Riippumatta siitä, hyväksyisikö FCI kyseisen rodun, muut tosiseikat, joihin valituslautakunta tukeutui, ja erityisesti se, että SKG hyväksyi rodun, sekä tiedot, jotka koskevat ”continental bulldog” -rotuisten koirien ominaispiirteiden kuvausta ja jotka ilmenevät mainituilta internetsivuilta, muodostavat nimittäin nyt käsiteltävässä asiassa riittävät todisteet sen toteamuksen tueksi, että ainakin osa kohdeyleisöstä käsittää ilmaisun ”continental bulldog” viittaavan koirarotuun (ks. edellä 40 kohta).
43 Tämän jälkeen on tutkittava kantajan sen väitteen merkitystä, jonka mukaan koirarotua kuvaillaan joka tapauksessa koko edellä mainitulla ilmaisulla eikä yksinomaan sen ensimmäisellä sanalla, siten, että otetaan huomioon vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan merkin kuvailevuutta voidaan arvioida vain suhteessa yhtäältä siihen, miten kohdeyleisö käsittää sen, ja toisaalta kyseessä oleviin tavaroihin tai palveluihin (ks. edellä 16 kohta).
44 Tältä osin on todettava, että jos nyt käsiteltävässä asiassa hakemuksen kohteen oleva tavaramerkki rekisteröitäisiin, kohdeyleisö havaitsisi sen lähinnä olosuhteissa, joissa se kuvaa joko tavaroita ”elävät eläimet, eli koirat” tai palveluja ”koirien, eli pentujen ja jalostuseläinten, hoito ja jalostus”. Tällaisessa asiayhteydessä valistunut ammattilaisyleisö, joka koostuu kyseisen alan asiantuntijoista, jotka tuntevat koirarotujen hyväksymisjärjestelmät, käsittäisi termin ”continental” välittömästi ja muuta miettimättä viittaukseksi ”continental bulldog” -rotuun eli kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen tai niiden ominaispiirteiden kuvailuksi. Lisäksi on todettava, että jopa tietyt eläinharrastajat ymmärtäisivät sanan ”continental” tällä tavoin varsinkin etsiessään hoitopalveluja samanrotuisille koirilleen tai aikoessaan ostaa bulldogin. Kuten valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa, on järkevää arvioida, että koiraharrastajat tai koirien mahdolliset ostajat tuntevat yleisesti koirat, joita he haluavat ostaa.
45 Ei voida katsoa myöskään näytetyn, toisin kuin kantaja väittää, ettei kohdeyleisö ymmärtäisi ilman mainintaa ”suvusta”, mistä koiraroduista on kysymys, kun se näkee ilmaisut, kuten ”jack russel terrier”, ”airedale terrier”, ”cocker spaniel” tai nyt käsiteltävässä asiassa ”continental bulldog”. Edellä mainitut olosuhteet, joissa ilmaisut ”jack russel”, ”airedale”, ”cocker” tai ”continental” käsitetään, helpottavat nimittäin selvästi sitä, että kohdeyleisö muodostaa riittävän suoran yhteyden näiden termien ja kyseessä olevien koirarotujen välille.
46 On vielä lisättävä, että vaikka sanalla ”continental” on useita merkityksiä, kuten edellä 21 kohdassa huomautetaan, tämän ei voida katsoa tekevän mahdottomaksi tai vaikeammaksi sitä, että kohdeyleisö voi yhdistää toisiinsa yhden kyseisen sanan mahdollisista merkityksistä ja kyseisen ”continental bulldog” -koirarodun nimen. Erityisesti koska riidanalaisessa päätöksessä mainituista internetsivujen otteista ilmenee, että uusi rotu nimettiin näin nimenomaan siksi, että se erottuisi hyvin tunnetusta rodusta ”English bulldog”, ainakin osa kohdeyleisöstä, joka koostuu ammattilaisista, joiden hyvä tietämys kyseisestä alasta sekä kielitaito on otettava huomioon, voi käsittää tämän termien ”continental” ja ”English” (englantilainen) vastakkainasettelun ja havaita yhtä helposti viittauksen uuteen koirarotuun sanassa, joka muodostaa hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin, jota on tarkoitus käyttää koiria ja niiden jalostus- tai hoitopalveluja varten. Näissä olosuhteissa on myös hylättävä merkityksettömänä kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei soveltanut oikein niiden käsitteiden hierarkiaa, joilla kuvataan eläimiä, niiden lajeja, sukuja ja rotuja, tai rinnasti ne keskenään.
47 Perusteltuna ei voida pitää myöskään kantajan väitettä, jonka mukaan valituslautakunta teki oikeudellisen virheen, kun se rinnasti toisiinsa yhtäältä uuden nimen määrittämisen koirarodulle ja toisaalta kasvilajin nimeämisen, sillä kantaja väittää muun muassa, että koirarotujen hyväksymisjärjestelmä, johon ”continental bulldogien” jalostuksesta peräisin olevien koirien jalostajat osallistuvat tai aikovat osallistua, perustuu itse asiassa yksityisten yhdistysten toimiin, jotka eivät ole oikeudellisesti pakottavia, koska ei ole olemassa mitään kansallisen tai eurooppalaisen lainsäätäjän säätämää suoja- tai hyväksymisjärjestelmää.
48 Ilman, että olisi tarpeen lausua mahdollisista kasvilajikkeiden suojajärjestelmän ja nyt käsiteltävän asian samankaltaisuuksista, on nimittäin riittävää todeta, että kantajan väitteistä ja asiakirjatodisteista, joihin valituslautakunta tukeutui riidanalaisessa päätöksessä, ilmenee, että lukuisat koiranjalostajat – ammattilaiset ja harrastajat – kunnioittavat sekä tiettyjä kansallisia tai kansainvälisiä koira-alan liittoja, kuten SKG:tä tai FCI:tä, että näiden elinten hyväksymiä koirarotuja.
49 Tästä on todettava, että yhtäältä kantaja viittaa kannekirjelmässä itse lukuisiin näiden elinten hyväksymiin koirarotuihin. Toisaalta internetsivuilta, joihin valituslautakunta tukeutuu riidanalaisessa päätöksessä, voidaan oikeudellisesti riittävällä tavalla todeta, että ”continental bulldog” -koirien jalostajat pitivät tärkeänä sitä, että mainitut elimet hyväksyvät tämän rodun, koska ensinnäkin ne nimittivät SKG:n hyväksymistä ”viralliseksi”, toiseksi ne korostivat sitä, että tämä elin oli FCI:n jäsen, kolmanneksi ne mainitsivat ”’FCI’-tuomarin” eli N:n luona suoritettavat lisääntymiskykytestit, joissa selvitetään, voidaanko koiran katsoa kuuluvan kyseiseen rotuun, ja lopuksi ne korostavat sitä ”vähäistä suurempaa merkitystä”, joka on sillä, että FCI on hyväksynyt kyseisen koirarodun.
50 Samansuuntaisesti on vielä korostettava lisäseikkoina, jotka osoittavat, että kohdeyleisö pitää koiraliittojen toteuttamia koirarotujen tunnustamismenettelyjä joko virallisina tai riittävän puolivirallisena, jotta se pitää niitä todellisessa arvossa, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei voi jättää huomioon ottamatta arvioidessaan hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin kuvailevuutta, kantajan eri viittauksia FCI:n toteuttamaan rodun, jonka taksoni on riittävän vakaa, hyväksymismenettelyyn liittyviin ”vaikeuksiin” sekä aikaan, joka voi kulua ennen kuin tätä koskevasta hakemuksesta tehdään päätös. Näistä viittauksista nimittäin ilmenee näille menettelyille annettu merkitys.
51 Näissä olosuhteissa olisi täysin keinotekoista arvioida SKG:n tai FCI:n kaltaisten elinten toteuttaman koirarodun hyväksymisen vaikutuksia yksinomaan eri kansallisissa oikeuksissa tai eurooppaoikeudessa säädettyjen mahdollisten ”pakottavien” oikeusvaikutusten valossa, kuten kantaja vaikuttaa esittävän näyttämättä nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkin toteen, ettei tällaisia oikeusvaikutuksia ole. Päinvastoin valituslautakunnan ja – jos sen päätöksestä nostetaan kanne – unionin yleisen tuomioistuimen asiana on edellä 16 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla arvioida, miten kohdeyleisö tosiasiallisesti käsittää sanan ”continental”, jonka rekisteröimistä tavaramerkiksi on haettu, ja tämä analyysi edellyttää kaikkien tämän suhteen merkityksellisten seikkojen arviointia, mihin voi kuulua sellaisten tilanteiden huomioon ottaminen, joissa tähän käsitykseen vaikuttaa se, että kohdeyleisö ottaa huomioon jopa epävirallisia olosuhteita tai tietoja kiinnittämättä huomiota siihen, onko niillä oikeusvaikutuksista. Tämän osalta on vielä korostettava, että erityisesti yhdistys- tai harrastus- ja urheilusektorilla ei ole epätavallista tunnustaa jollain tavalla yksityisten yhdistysten toimia. Nyt käsiteltävässä asiassa kahdessa edeltävässä kohdassa sekä edellä 26 kohdassa mainitut seikat ovat riittäviä sen osoittamiseksi, että kyseessä olevien eri koira-alanliittojen toimet, kuten koirarotujen hyväksymistä koskevat toimet, voivat tosiasiallisesti vaikuttaa siihen, miten kohdeyleisö käsittää kyseisen alan.
52 On siis myönnettävä, että kun koirarodun hyväksymismenettely yhdessä tai useammassa edellä mainitussa liitossa päättyy, tämän rodun nimi kuvaa yleisesti tähän rotuun kuuluvia koiria ainakin osan kohdeyleisöstä silmissä.
53 Kun otetaan huomioon edellä esitetty ja edellä 33 kohdassa mainitussa asiassa SMHV vastaan Wrigley annettu tuomio, jonka mukaan on niin, että jotta SMHV voisi evätä rekisteröinnin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella, riittää, että ainakin yksi sanamerkin mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden, on katsottava, ettei valituslautakunta tehnyt virhettä, kun se totesi, että kohdeyleisö ymmärtäisi hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin, joka muodostuu sanasta ”continental”, välittömästi bulldoggirodun kuvaukseksi tai kyseessä olevien palvelujen osalta täsmennykseksi siitä, että ne koskevat tämän rotuisia koiria.
54 Kantajat muut väitteet eivät voi kumota tätä toteamusta.
55 Ensimmäiseksi nyt käsiteltävän asian olosuhteissa on hylättävä merkityksettöminä ensinnäkin kantajan väite, jonka mukaan lainsäätäjän tarkoituksena oli nimenomaan sallia se, että rekisteröityjen tavaramerkkien haltijat voivat omaksi edukseen suojata alkuperämerkintöjä, toiseksi väite, jonka mukaan lainsäätäjä sääti nimenomaisesti, että ”elävät eläimet” voivat nauttia tavaramerkkiin perustuvaa suojaa, ja kolmanneksi väite, jonka mukaan rekisteröityä tavaramerkkiä, jolla suojataan eläintä, voitiin laillisesti käyttää ainoastaan sellaisia eläimiä varten, jotka ovat peräisin kyseisellä tavaramerkillä suojatusta jalostuslinjasta, ja jonka mukaan kantaja aikoi itse pitää koiranjalostuksensa ”suljettuna”.
56 On nimittäin ensiksi todettava, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 perustelukappaleen kanssa, on nimenomaan lainsäätäjän säätämä poikkeus kyseisen asetuksen tavoitteeseen, joka erityisesti asetuksen 2, 3 ja 8 perustelukappaleen valossa on mahdollistaa se, että yritykset ja muut tavaramerkin haltijat voivat yksilöidä tavaransa ja palvelunsa yhteisön tavaramerkillä ja taata näin erityisesti niiden alkuperän.
57 Toiseksi on todettava, että vaikkei yleisesti voida sulkea pois sitä, että ”eläviä eläimiä” voidaan todellakin tietyin edellytyksin suojata yhteisön tavaramerkillä, mitä myöskään SMHV ei kiistä, on myös totta, että nyt käsiteltävässä asiassa on kyse yksinomaan siitä, hylkäsikö valituslautakunta perustellusti rekisteröintihakemuksen, joka koskee olemassa olevaa koirarotua tarkoittavaa termiä. Kuten edellä 20–53 kohdassa arvioidaan, nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteissa, joissa kyseessä oleva koirarotu on jo hyväksytty Sveitsissä vuonna 2004 ja riidanalaisessa päätöksessä mainituilta eri internetsivuilta ilmenee, että ”continental bulldog” -koirat esitellään kohdeyleisölle omana rotunaan, valituslautakunta ei tehnyt virhettä, kun se totesi, että sanalla ”continental” kuvaillaan kyseessä olevia tavaroita ja palveluja.
58 Kolmanneksi kantajan väitteestä, jonka mukaan sen jalostustoiminta pysyy ”suljettuna”, minkä seurauksena ainoastaan koiria, joilla on sukutaulu, joka osoittaa, että ne ovat peräisin suljetusta jalostuksesta, on oikeus yksilöidä yhteisön tavaramerkillä, sitten kun se on rekisteröity, on todettava, ettei se voi horjuttaa johtopäätöksiä, joita valituslautakunta teki siitä, että SKG on hyväksynyt kyseessä olevan koirarodun, ja että useilla internetsivuilla viitattiin ”continental bulldog” –koiriksi kutsuttuihin koiriin uuteen rotuun kuuluvina koirina. Näiden seikkojen perusteella voidaan oikeudellisesti riittävällä tavalla todeta, että ainakin osa kohdeyleisöstä käsitti edellä mainitun ilmaisun ja kyseisen koirarodun välisen suoran yhteyden riippumatta siitä, oliko kantajan jalostus mahdollisesti ”suljettua”.
59 Lisäksi on niin, että koska päätöksen pitää jalostus ”suljettuna” tai avata se tekevät jalostajat itse, tämä tilanne on samankaltainen kuin sellaisia erityisiä myyntitapoja koskeva tilanne, joita vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei voida pitää merkityksellisinä tavaramerkkioikeudessa, koska ne voivat vaihdella ajan myötä ja näiden tavaramerkkien haltijoiden tahdon mukaisesti (ks. analogisesti asia T-99/06, Phildar v. SMHV – Commercial Jacinto Parera (FILDOR), tuomio 23.9.2009, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
60 Vaikka tämä oikeuskäytäntö on luotu suhteellisia hylkäysperusteita koskevien menettelyiden yhteydessä, sitä voidaan soveltaa analogisesti ehdottomien hylkäysperusteiden yhteydessä. Tältä osin on nimittäin todettava, että edellä mainittu oikeuskäytäntö on luotu sen periaatteen mukaisesti, että sekaannusvaaran tarkastelu, joka SMHV:n elinten on toimitettava asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan yhteydessä, on ”tulevaisuuteen suuntautuvaa” tutkimista, jolla pyritään yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, eli siihen, että kohdeyleisöä ei johdettaisi harhaan kyseisten tavaroiden kaupallisen alkuperän suhteen. Tämä tutkiminen ei siis voi riippua tavaramerkkien haltijoiden toteutuneista tai toteutumattomista ja luonteensa puolesta subjektiivisista kaupallisista aikomuksista. (ks. vastaavasti asia T-147/03, Devinlec v. SMHV – TIME ART (QUANTUM), tuomio 12.1.2006, Kok., s. II‑11, 104 kohta).
61 Asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla tavoiteltu yleinen etu, joka edellyttää, että merkit tai merkinnät, joilla kuvaillaan sentyyppisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, joita varten rekisteröintiä haetaan, voivat olla jokaisen vapaasti käytettävissä (ks. edellä 13 kohta), antaa myös aiheen tulevaisuuteen suuntautuvalle tutkimiselle, joka koskee niiden merkintöjen tai merkkien tai kuvailevuutta, joiden rekisteröimistä tavaramerkiksi haetaan, kuten edellä 33 kohdassa mainitussa asiassa SMHV vastaan Wrigley annetusta tuomiosta ilmenee. On todettava, ettei tällainenkaan tutkimus voi riippua tavaramerkkihakemuksen tekijöiden luonteeltaan subjektiivisista kaupallisista aikomuksista, kuten kantajan aikomuksesta pitää jalostustoimintansa ”suljettuna”.
62 Samassa yhteydessä on hylättävä perusteettomana kantajan väite, jonka mukaan vaikka oletettaisiin, että käsitteen ”continental” pitäisi olla käytettävissä, jokainen voisi yhä käyttää kyseistä termiä vapaasti nimetäkseen koiran ”continental bulldogiksi”, mikäli tämä koira todella kuuluu tähän rotuun eli mikäli koiralla on sukutaulu, joka osoittaa sen olevan peräisin kyseessä olevasta ”suljetusta” jalostuksesta. On nimittäin todettava, että kantaja voisi hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröinnin ansiosta, vaikka yksi tai useampi toimivaltainen elin on hyväksynyt kyseisen koirarodun, hyötyä asetuksessa N:o 207/2009 ja erityisesti sen 9 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa myönnetyistä yksinoikeuksista, joihin voidaan vedota sellaisia kolmansia vastaan, jotka aikoisivat käyttää kyseistä yhteisön tavaramerkkiä elinkeinotoiminnassaan ilman kantajan suostumusta.
63 Toiseksi on hylättävä myös kantajan väite, jonka mukaan merkin, jonka rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi on haettu, mikä tahansa käyttäminen ennen rekisteröimistä ei voi estää tätä rekisteröimistä eikä merkitä erityisesti tulevaisuudessa sitä, että merkki olisi kuvaileva. Tavaramerkkihakemusta edeltävien seikkojen, olipa kyse aiemmista kansallisista rekisteröinneistä tai muista seikoista, mahdollisten siihen arviointiin, voidaanko hakemuksen kohteena oleva tavaramerkki rekisteröidä asetuksen N:o 207/2009 7 artiklassa tarkoitettujen perusteiden valossa, kohdistuvien vaikutusten arviointi riippuu nimittäin asian konkreettisista olosuhteista (ks. analogisesti asia T-158/06, Adobe v. SMHV (FLEX), tuomio 23.10.2008, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei ole siitä, toisin kuin kantaja väittää, että valituslautakunta soveltaisi uutta rekisteröinnin ehdotonta hylkäysperustetta, josta ei ole säädetty yhteisön tavaramerkkioikeudessa, vaan yksinomaan kaikkien merkityksellisten seikkojen huomioon ottamisesta arvioitaessa sitä, miten kohdeyleisö käsitti kyseessä olevan merkin rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä.
64 Kolmanneksi kantajan väitteestä, jonka mukaan se ei yrittänyt rekisteröidä tavaramerkkiä, jolla suojattaisiin olemassa olevaa rotua, on riittävää viitata tämän tuomion 40 ja 41 kohtaan, jossa todetaan, että jo rekisteröintihakemuksen jättämispäivänä tietyt kohdeyleisöön kuuluvat kuluttajat käsittivät ilmaisun ”continental bulldog” ja tämän seurauksena kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen yhteydessä käytetyn termin ”continental” viittauksena uuteen koirarotuun.
65 Neljänneksi kantajan väitteestä, jonka mukaan SMHV oli aiemmin noudattanut erilaista rekisteröintikäytäntöä ja oli jo rekisteröinyt yhteisön tavaramerkin ”elo”-nimiselle koirarodulle, on huomautettava olevan totta, että SMHV:n on käytettävä toimivaltaansa noudattaen unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteita. Kun otetaan huomioon kaksi viimeksi mainittua periaatetta, SMHV:n on rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei (asia C-51/10 P, Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, tuomio 10.3.2011, Kok., s. I-1541, 73 ja 74 kohta).
66 Näin tehtäessä yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa. Näin ollen oikeusvarmuuden ja hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti. Tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (ks. edellä 65 kohdassa mainittu asia Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV, tuomion 75 ja 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 Toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, ei ole osoitettu, että kantajan mainitsemassa asiassa SKG tai muu vastaava koiranjalostusyhdistys olisi hyväksynyt ”elo”-nimisen rodun tai että se olisi tullut kohdeyleisöön kuuluvien kuluttajien tietoisuuteen kokonaan uutena koirarotuna. Näissä olosuhteissa kantaja ei voi pätevästi tukeutua edellä mainittuun SMHV:n aiempaan päätökseen, joka sitä paitsi koskee eri tavaramerkin rekisteröintihakemusta, osoittaakseen riidanalaisen päätöksen lainvastaisuuden.
68 Kantajan viittaukset muihin tavaramerkkeihin, jotka sisältävät sanan ”continental” tai jotka muodostuvat ainoastaan tästä sanasta ja joista se esitti otteita kannekirjelmän liitteessä, on myös hylättävä merkityksettöminä, erityisesti koska ne koskevat muita kuin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevia tavaroita ja palveluja tai koska osa niistä on kuviomerkkejä eikä niitä näin ollen voida verrata nyt käsiteltävään asiaan.
69 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, ettei valituslautakunta tehnyt virhettä, kun se katsoi, että sanalla ”continental” kuvailtiin kyseessä olevia tavaroita ja palveluja asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
70 Näin ollen ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste
71 Koska asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että merkkiä ei voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, jos yksikin tässä säännöksessä mainituista ehdottomista hylkäysperusteista on sovellettavissa (asia T-487/09, ReValue Immobilienberatung v. SMHV (ReValue), tuomio 28.6.2011, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), kantajan esittämää toista kanneperustetta, joka koskee kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista, ei ole tässä asiassa enää syytä tutkia.
72 Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sanamerkiltä, joka kuvailee kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, puuttuu tämän vuoksi väistämättä saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu erottamiskyky näiden samojen tavaroiden tai palvelujen osalta (ks. edellä 71 kohdassa mainittu asia ReValue, tuomion 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
73 Tässä tilanteessa toista kanneperustetta, joka koskee asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista, ei voida missään tapauksessa hyväksyä.
74 Näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
75 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Continental Bulldog Club Deutschland eV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Forwood | Dehousse | Schwarcz |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä huhtikuuta 2013.
Allekirjoitukset