Language of document : ECLI:EU:T:2024:128

Asia T-556/22

House Foods Group, Inc.

vastaan

Yhteisön kasvilajikevirasto

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.2.2024

Kasvinjalostajanoikeudet – Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntäminen lajikkeelle SK20 – Valituksen tutkimatta jättäminen valituslautakunnassa – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 2100/94 81 artiklan 1 kohta

Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Oikeussuojan tarve – Jo syntyneen ja edelleen olemassa olevan intressin edellytys – Kanne, joka on omiaan hyödyttämään kantajaa – Kanne, joka on nostettu kasvinjalostajanoikeuksien myöntämistä koskevasta päätöksestä – Kanne, jonka yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien hakija on nostanut suojatun lajikkeen virallisen kuvauksen muuttamiseksi – Muutos, joka ei vaikuta annetun suojan laajuuteen – Oikeussuojan tarpeen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen N:o 2100/94 johdanto-osan 11 perustelukappale, 5 artiklan 1, 2 ja 3 kohta, 7 artiklan 1 kohta, 13 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 81 artiklan 1 kohta)

(ks. 24, 25 ja 33–40 kohta)

Tiivistelmä

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tuomiollaan House Foods Group, Inc:n nostaman kumoamiskanteen yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) valituslautakunnan päätöksestä (jäljempänä riidanalainen päätös). Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kasvilajikkeen jalostajalla ei ole intressiä saada CPVO:n päätöstä, jolla hänen lajikkeelleen myönnetään suoja, kumotuksi sillä perusteella, että kyseisen lajikkeen virallinen kuvaus ei sisällä hänen vaatimaansa lisäominaispiirrettä.

Kantaja teki vuonna 2017 CPVO:lle yhteisön kasvinjalostajanoikeutta koskevan hakemuksen(1) SK20-sipulilajikkeelle. Hakemukseen liitetyssä teknisessä kyselylomakkeessa kantaja mainitsi ”vähäisen määrän kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa” lisäominaispiirteenä, joka voi auttaa erottamaan SK20-lajikkeen.

CPVO myönsi 3.5.2021 tekemällään päätöksellä ehdokaslajikkeelle kasvinjalostajanoikeuden. Lajikkeen SK20 virallisessa kuvauksessa ei kuitenkaan ollut kyseessä olevaa lisäominaispiirrettä, sillä CPVO katsoi, että teknisen tutkimuksen(2) tulos oli vahvistettu sovellettavassa teknisessä protokollassa olevien vakio-ominaispiirteiden perusteella, joten kantajan vaatimaa lisäominaispiirrettä ei ollut tarpeen ottaa huomioon teknisessä tutkimuksessa.

CPVO:n valituslautakunta hylkäsi riidanalaisella päätöksellä valituksen, jossa kantaja vaati, että virallisessa lajikkeen kuvauksessa mainitaan vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa. Valituslautakunta katsoi, ettei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta, koska kantaja ei riitauttanut päätöstä myöntää yhteisön kasvinjalostajanoikeudet SK20-lajikkeelle.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin ottaa kantaa kantajan oikeussuojan tarpeeseen ja tutkii, voisiko kasvinjalostajanoikeuden myöntämistä koskevaan päätökseen liittyvän suojatun lajikkeen kuvauksen muuttamisesta olla kantajalle hyötyä.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntäminen ei edellytä tämän lajikkeen kaikkien ominaispiirteiden tyhjentävää arviointia, vaan on arvioitava ainoastaan ne ominaispiirteet, joilla on erityistä merkitystä lajikkeen suojakelpoisuuden ja erityisesti sen erotettavuuden kannalta(3). Teknisellä tutkimuksella pyritään siten ainoastaan määrittämään, onko ehdokaslajike riittävän erotettava, yhtenäinen ja pysyvä verrattuna muihin lajikkeisiin. Sen tavoitteena ei kuitenkaan ole arvioida ehdokaslajikkeen kaikkia ominaisuuksia eikä kyseisten ominaispiirteiden hyödyllisyyttä tai kaupallista arvoa.

Lisäksi tutkintaviraston laatima lajikkeen virallinen kuvaus on yhteenveto teknisen tutkimuksen aikana esitetyistä huomautuksista, ja se kuvaa vain tiettyjä erityisiä ominaispiirteitä, jotka riittävät osoittamaan lajikkeen erotettavuuden.

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa tämän jälkeen, että suojan saamiseksi riittää, että kasvilajike erottuu selvästi ainakin sen genotyypin yhden ominaispiirteen perusteella(4). Näin ollen siinäkään tapauksessa, että kantajan vaatima lisäominaispiirre sisältyisi lajikkeen SK20 viralliseen kuvaukseen, tällä ei olisi ollut mitään vaikutusta kyseiselle lajikkeelle annettuun suojaan. Uusi lajike, jossa on sama vähäinen määrä kyyneleritystä lisäävää ainetta ja palorypälehappoa, voisi nimittäin silti saada suojaa, jos sillä on yksi tai useampi muu ominaispiirre, joka erottaa sen kantajan lajikkeesta.

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että lisäominaispiirteen sisällyttämisestä suojatun lajikkeen kuvaukseen ei voi olla kantajalle mitään hyötyä, koska suoja koskee itse kasviaineistoa, sellaisena kuin se on määritelty kaikkien sen genotyypin ominaispiirteiden perusteella, riippumatta siitä, mainitaanko kaikki ominaispiirteet lajikkeen virallisessa kuvauksessa vai ei(5).

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että lisäominaispiirteen sisällyttäminen lajikkeen viralliseen kuvaukseen ei muuttaisi mitenkään lajikkeen SK20 suojan laajuutta, ja toteaa, että valituslautakunta katsoi perustellusti, ettei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta.


1      Yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1) nojalla.


2      Asetuksen N:o 2100/94 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla teknisellä tutkimuksella pyritään valvomaan, että erotettavuutta, yhtenäisyyttä ja pysyvyyttä koskevat edellytykset täyttyvät.


3      Ks. asetuksen N:o 2100/94 johdanto-osan 11 perustelukappale, 5 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta sekä 6–9 artikla.


4      Ks. asetuksen N:o 2100/94 7 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan kanssa.


5      Ks. asetuksen N:o 2100/94 5 artiklan 1, 2 ja 3 kohta sekä 13 artiklan 1 ja 2 kohta.