YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (toinen jaosto)
15 päivänä helmikuuta 2005 (*)
Kumoamiskanne – Tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat erityiset rajoittavat toimenpiteet terrorismin torjumiseksi – Oikeudenkäyntikelpoisuus – Asiavaltuus – Yhdistys – Tutkittavaksi ottaminen
Asiassa T‑229/02,
Kurdistanin työväenpuolue (PKK) ja
Kurdistanin kansalliskongressi (KNK), kotipaikka Bryssel (Belgia),
edustajinaan barrister M. Muller, barrister E. Grieves ja solicitor J. Peirce,
kantajina,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Vitsentzatos ja M. Bishop,
vastaajana,
jota tukevat
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään aluksi J. Collins, sittemmin R. Caudwell, prosessiosoite Luxemburgissa,
ja
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään C. Brown ja P. Kuijper, prosessiosoite Luxemburgissa,
väliintulijoina,
jossa yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927/EY kumoamisesta 2 päivänä toukokuuta 2002 tehty neuvoston päätös 2002/334/EY (EYVL L 116, s. 33) ja asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/334/EY kumoamisesta 17.6.2002 tehty neuvoston päätös 2002/460/EY (EYVL L 160, s. 26),
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Pirrung sekä tuomarit N. J. Forwood ja S. Papasavvas,
kirjaaja: H. Jung,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1 Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Kurdistanin työväenpuolue (PKK) perustettiin vuonna 1978 ja että se aloitti aseellisen taistelun Turkin hallitusta vastaan, jotta tämä tunnustaisi kurdien itsemääräämisoikeuden. O. Ocalanin kirjallisen todistajanlausunnon mukaan PKK julisti heinäkuussa 1999 yksipuolisen tulitauon, mutta varasi oikeuden itsepuolustukseen. Saman todistajanlausunnon mukaan PKK:n puoluekokous oli tämän uudelleensuuntautumisen heijastamiseksi huhtikuussa 2002 päättänyt, että ”kaikki PKK:n nimen alla harjoitettu toiminta päättyy 4.4.2002 ja kaikki PKK:n nimissä harjoitettu toiminta katsotaan lainvastaiseksi” (kannekirjelmän liite 2, 16 kohta). Uusi ryhmittymä Kongreya Azadi u Demokrasiya Kurdistan (Kurdistanin vapauden ja demokratian kongressi – KADEK) on perustettu poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi demokraattisesti kurdivähemmistön nimissä. KADEK:n puheenjohtajaksi nimitettiin A. Ocalan.
2 Kurdistanin kansalliskongressi (KNK) on liitto, joka muodostuu noin kolmestakymmenestä järjestöstä. KNK:n tavoitteena on ”vahvistaa Kurdien yhtenäisyyttä ja yhteistyötä Kurdistanin kaikissa osissa ja tukea heidän taisteluaan kurdivaltion keskeiset edut huomioon ottaen” (KNK:n perustamiskirjan 7 §:n A kohta). KNK:n puheenjohtajan S. Vanlyn kirjallisen todistajanlausunnon mukaan PKK:n kunniapuheenjohtaja kuului niihin, jotka edistivät KNK:n perustamista. PKK oli KNK:n jäsen ja PKK:n yksittäiset jäsenet rahoittivat osittain KNK:ta.
3 Koska neuvosto katsoi, että yhteisön toiminta oli tarpeen Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) täytäntöön panemiseksi, se määritteli 27.12.2001 yhteisen kannan 2001/930/YUTP terrorismin torjumisesta (EYVL L 344, s. 90) ja yhteisen kannan 2001/931/YUTP erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, s. 93).
4 Yhteisen kannan 2001/931 2 artiklassa todetaan seuraavaa:
”Euroopan yhteisö määrää sille Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa annetun toimivallan rajoissa liitteessä lueteltujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen varojen, rahoituksen lähteiden tai taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.”
5 Neuvosto antoi 27 päivänä joulukuuta 2001 tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (EYVL L 344, s. 70).
6 Asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta:
a) kaikki 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ryhmille tai yhteisöille kuuluvat tai niiden omistamat tai hallussa olevat varat, muut rahoituksen lähteet ja taloudelliset resurssit on jäädytettävä;
b) varoja, muita rahoituksen lähteitä ja taloudellisia resursseja ei saa luovuttaa suoraan tai välillisesti 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen käyttöön tai niiden hyväksi.
2. Jäljempänä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta on kiellettävä rahoituspalvelujen tarjoaminen 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainituille luonnollisille henkilöille, oikeushenkilöille, ryhmille ja yhteisöille tai niiden hyväksi.
3. Neuvosto laatii yksimielisesti luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin tätä asetusta sovelletaan, tarkastelee ja muuttaa sitä yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan määräysten mukaisesti. Tähän luetteloon on sisällyttävä:
i) luonnolliset henkilöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
ii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka tekevät tai yrittävät tehdä terroriteon taikka osallistuvat terroriteon tekemiseen tai edistävät sellaisen tekemistä;
iii) oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, joita omistaa tai joissa määräysvaltaa käyttää yksi tai useampi i ja ii alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö, oikeushenkilö, ryhmä tai yhteisö, tai
iv) luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, ryhmät tai yhteisöt, jotka toimivat yhden tai useamman i ja ii alakohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, ryhmän tai yhteisön puolesta tai ohjauksessa.”
7 Neuvosto teki 2.5.2002 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2001/927/EY kumoamisesta päätöksen 2002/334/EY (EYVL L 116, s. 33; jäljempänä riidanalainen päätös). Tässä päätöksessä PKK oli sisällytetty asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun luetteloon (riidanalainen luettelo).
8 KNK nosti kannekirjelmällä, joka on kirjattu numerolla T‑206/02, kumoamiskanteen päätöstä 2002/334 vastaan.
9 Neuvosto teki 17.6.2002 asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2002/334/EY kumoamisesta päätöksen 2002/460/EY (EYVL L 160, s. 26). PKK:n nimi oli edelleen riidanalaisessa luettelossa. Kyseistä luetteloa on tämän jälkeen päivitetty säännöllisesti neuvoston päätöksillä.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
10 KNK, edustajanaan S. Vanly, ja PKK, edustajanaan O. Ocalan, nostivat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 31.7.2002 jättämällään kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kumoamiskanteen, joka koskee päätöksiä 2002/334 ja 2002/460 (jäljempänä riidanalaiset päätökset).
11 Komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta hyväksyttiin 17.6.2003 annetulla määräyksellä väliintulijoiksi tukemaan neuvostoa.
12 Neuvosto esitti nyt käsiteltävänä olevassa asiassa erillisellä asiakirjalla oikeudenkäyntiväitteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla. Kantajat ja komissio esittivät tätä oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa asetetussa määräajassa. Yhdistynyt kuningaskunta luopui tällaisten huomautusten esittämisestä.
13 Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
14 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– käsittelee oikeudenkäyntiväitteet pääasian yhteydessä
– ottaa kanteet tutkittavaksi
– kumoaa riidanalaiset päätökset ja toissijaisesti toteaa asetuksen N:o 2580/2001 lainvastaiseksi
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
15 Neuvosto korostaa aluksi, että kanne on nostettu PKK:n ja KNK:n nimissä. Mikään ei osoita, että O. Ocalan ja S. Vanly toimisivat omaan lukuunsa.
16 Neuvosto ja komissio väittävät, että kanne on nostettu liian myöhään siltä osin kuin se koskee päätöstä 2002/334.
17 Neuvosto katsoo, ettei PKK ole oikeudenkäyntikelpoinen, koska tämä kantaja on itse todennut olemassaolonsa päättyneen. Neuvosto täsmentää, ettei tällä havainnolla ole vaikutusta niihin toimenpiteisiin, joihin jokainen jäsenvaltio voi ryhtyä PKK:n ilmeisen hajoamisen perusteella. Komissio katsoo, ettei näyttö riitä sen toteamiseen, että O. Ocalan voi laillisesti edustaa PKK:ta.
18 KNK:n osalta neuvosto esittää vireilläoloväitteen, koska asianosaiset, oikeudenkäynnin kohde ja kanteissa esitetyt kanneperusteet ovat samat asioissa T‑206/02 ja T‑229/02. Päätöksellä 2002/460 ainoastaan saatetaan riidanalainen luettelo ajan tasalle. Komissio toteaa, etteivät kantajat ole esittäneet mitään näyttöä uudesta seikasta tai niiden tapauksen uudelleentutkinnasta, mikä estäisi sen, että päätös 2002/460 katsotaan aikaisemman päätöksen vahvistukseksi. Neuvosto katsoo, että mikäli kantajien kannalta asianmukainen menettely olisi niiden alkuperäisen vaatimuksen laajentaminen tai muuttaminen siten, että se kattaa uuden toimen (asia 14/81, Alpha Steel v. komissio, tuomio 3.3.1982, Kok. 1982, s. 749, 8 kohta), tämä muutos olisi pelkästään muodollinen, koska sillä ainoastaan korvattaisiin aikaisempaa päätöstä koskeva maininta sillä, joka koskee myöhempää päätöstä. Neuvosto huomauttaa, että asetus N:o 2580/2001 on riitautettu ainoastaan toissijaisesti ja ettei kyseinen vaatimus voi johtaa mainitun asetuksen kumoamiseen.
19 Toissijaisesti neuvosto, jota komissio tukee, väittää, etteivät päätökset koske KNK:ta suoraan ja erikseen. Neuvosto huomauttaa, ettei KNK ole riidanalaisessa luettelossa. KNK:n väite, jonka mukaan PKK:n kirjaaminen luetteloon aiheuttaa haittaa sen poliittiselle tehokkuudelle ja uskottavuudelle, on aivan liian heikko ja hypoteettinen. Kieltoa luovuttaa varoja riidanalaiseen luetteloon kirjattujen yhteisöjen käyttöön sovelletaan yleisesti. Se, että KNK olisi voinut rikkoa tätä kieltoa, koska sillä on läheiset suhteet PKK:hon, ei voi yksilöidä sitä oikeudellisesti riittävällä tavalla. Lopuksi KNK ei voi vedota jäsentensä yhteisten etujen puolustamiseen, koska sen tavoite on aivan liian yleinen.
20 Kantajat esittävät aluksi neljä havaintoa. Ensinnäkin ne korostavat riidanalaisten päätösten – joiden vaikutuksena on poliittisen puolueen kieltäminen ja KNK:n poliittisen toiminnan vakava rajoittaminen – suurta oikeudellista merkitystä. Toiseksi nyt käsiteltävänä oleva kumoamiskanne on ainoa kantajien käytettävissä oleva oikeussuojakeino, koska niillä ei ole mahdollisuutta käyttää ennakkoratkaisumenettelyä. Kolmanneksi EY:n perustamissopimuksen edellytyksiä, jotka koskevat asiavaltuutta, on tulkittava perusoikeuksien ja erityisesti tehokkaan oikeussuojan periaatteen valossa (asia C‑50/00 P, Unión de Pequeños Agricultores v. neuvosto, tuomio 25.7.2002, Kok. 2002, s. I‑6677, 38, 39 ja 44 kohta). Neljänneksi tulisi olla selvää, että kantajat ovat nostaneet tämän kanteen kahden poliittisen puolueen edustajina. Koska kyseessä olevat oikeudet ja edut eivät koske pelkästään kantajia, vaan myös niiden jäseniä, ei asiassa tule olla liian muodollinen.
21 Kantajat väittävät, että niiden kanne on jätetty 24.7.2002. Heti, kun kantajat olivat saaneet tiedon siitä, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ollut vastaanottanut alkuperäistä kannekirjelmää, vaikka ne olivat tästä vakuuttuneita, ne ryhtyivät välittömästi toimenpiteisiin tämän tilanteen korjaamiseksi. Määräaikoja on joka tapauksessa noudatettu päätöksen 2002/460 osalta. Kyseinen päätös on erillinen päätös, joka on seuraus sen seikan uudelleentutkinnasta, onko PKK:n kirjaaminen riidanalaiseen luetteloon perusteltua.
22 PKK:n oikeudenkäyntikelpoisuuden osalta kantajat katsovat, että PKK:n olemassaoloon liittyvä neuvoston väite koskee varsinaista asiakysymystä, joka liittyy sen kirjaamiseen riidanalaiseen luetteloon. On todennäköistä, että neuvosto asiakysymyksen käsittelyn yhteydessä väittää PKK:n olevan vielä olemassa perustellakseen sen kirjaamisen riidanalaiseen luetteloon, vaikka se tutkittavaksi ottamista arvioitaessa vetoaa PKK:n hajoamiseen.
23 PKK voi nostaa kumoamiskanteen, koska ensinnäkään O. Ocalanin – joka on luonnollinen henkilö – asiavaltuutta vastaan ei ole esitetty mitään väitettä, vaikka hän toimii edustajan ominaisuudessa. Toiseksi sillä seikalla, että vuonna 2002 on päätetty lopettaa kaikki PKK:n nimissä harjoitettu toiminta ja perustaa uusi järjestö, ei ole yhteisön oikeudessa mitään vaikutusta PKK:n oikeudenkäyntikelpoisuuden säilymiseen. PKK on nimittäin samassa tilanteessa kuin selvitystilassa oleva kaupallinen yhtiö (asia C‑77/99, komissio v. Oder-Plan Architektur ym., tuomio 11.10.2001, Kok. 2001, s. I‑7355). Lisäksi neuvosto on selvästi katsonut PKK:n toimintakyvyn riittäväksi kieltäessään sen. Näissä olosuhteissa on kohtuullista ja johdonmukaista, että PKK:lla on mahdollisuus riitauttaa riidanalaiset päätökset.
24 KNK:n osalta kantajat katsovat, että riidanalaiset päätökset koskevat sitä suoraan ja erikseen. PKK oli tärkein KNK:hon kuuluvista järjestöistä ja näillä kahdella oli sama tarkoitus ja samat poliittiset tavoitteet. PKK:n täydellisellä kieltämisellä on ”demoralisoivia vaikutuksia” KNK:n kykyyn pyrkiä tähän tarkoitukseen ja näihin tavoitteisiin, vaikka KNK on ainoa yksikkö, joka voi niitä tavoitella. KNK on lisäksi asetettu epävarmuuden tilaan, joka koskee sekä sen jäseniä että sitä itseään. Pelko sen varojen jäädyttämisestä tai syytteistä, jotka koskevat kielletyn järjestön avustamista tai rahoittamista, ovat rajoittaneet KNK:n toimintaa voimakkaasti. Nämä pelot ovat erityisen vakavia KNK:n potentiaalisen jäsenen KADEK:n osalta. KNK toimii näin ollen sekä omaan että niiden nykyisten ja potentiaalisten jäsentensä lukuun, joita itseään riidanalaiset päätökset koskevat suoraan ja erikseen.
25 Kantajien mukaan asiavaltuuteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa liittyvien sääntöjen tarkoituksena on varmistaa, että asianosaiset, joilla ei ole todellisia yhteyksiä toimielimen toimeen, eivät voi riitauttaa sitä. Riita-asiasta käy kuitenkin selvästi ilmi, ettei tästä ole kysymys nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Lisäksi riidanalaiset päätökset aiheuttavat kantajiin kohdistuvia vaikutuksia automaattisesti ilman jäsenvaltioiden toimia. KNK voidaan yksilöidä ainutlaatuisella tavalla sen PKK:hon yhdistävän historiallisen siteen johdosta. Lopuksi – mikäli katsottaisiin, ettei PKK voi nostaa kannetta – KNK olisi ainoa, joka voi riitauttaa riidanalaiset päätökset.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
26 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi asianosaisen hakemuksesta ratkaista tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa. Saman artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa riittävästi tietoa asian yhteydessä esitetystä asiakirja-aineistosta eikä pidä suullisen käsittelyn aloittamista tarpeellisena. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi erityisesti ratkaista tämän oikeudenkäyntiväitteen ilman, että sitä käsitellään pääasian yhteydessä.
27 On aluksi todettava, että riidanalaisten päätösten on katsottava koskevan PKK:ta suoraan ja erikseen, koska se on mainittu niissä nimeltä.
28 Seuraavaksi on täsmennettävä, että kumoamiskanteen tutkittavaksi ottamista koskevia sääntöjä on riidanalaisessa luettelossa – eli luettelossa henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä terrorismin torjumiseksi – olevan henkilön osalta tulkittava tapauksen olosuhteiden mukaan. Erityisesti näiden ryhmien tai yhteisöjen osalta voi nimittäin olla niin, ettei niillä ole oikeudellista asemaa tai ettei niillä ollut mahdollisuutta noudattaa oikeushenkilöihin tavallisesti sovellettavia sääntöjä. Näin ollen liiallinen muodollisuus merkitsisi tietyissä tapauksissa sitä, ettei kumoamiskanteen nostamiseen olisi mitään mahdollisuuksia, vaikka nämä ryhmät ja yhteisöt ovat yhteisön rajoittavien toimenpiteiden kohteina.
29 Lopuksi on todettava, että riidanalaiset päätökset on kumottu nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamispäivän jälkeen ja korvattu useaan kertaan uusilla päätöksillä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan hyvän oikeudenkäytön periaatteen mukaista on, ettei kantaja siinä tapauksessa, että riidanalainen toimi korvataan oikeudenkäynnin aikana toisella päätöksellä, jolla on sama kohde, joudu nostamaan uutta kannetta vaan voi laajentaa tai mukauttaa alkuperäistä vaatimustaan siten, että se kattaa uuden päätöksen (edellä 18 kohdassa mainittu asia Alpha Steel v. komissio, tuomion 8 kohta ja asia C‑217/01 P, Hendrickx v. Cedefop, tuomio 10.4.2003, Kok. 2003, s. I‑3701).
30 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteen tutkittavaksi ottamista on kuitenkin arvioitava sen nostamishetken mukaan (asia 50/84, Bensider ym. v. komissio, tuomio 27.11.1984, Kok. 1984, s. 3991, 8 kohta ja asia T‑236/00 R II, Stauner ym. v. parlamentti ja komissio, määräys 8.10.2001, Kok. 2001, s. II‑2943, 49 kohta). Näin ollen myöskään siinä tapauksessa, että kantajien vaatimuksia on mukautettu uusien päätösten tekemiseen oikeudenkäynnin aikana, tällainen mukautus ei voi vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin lukuun ottamatta sitä, joka koskee oikeussuojan tarpeen säilymistä. Mitä tulee kantajien kanteen tutkittavaksi ottamiseen, ei näin ollen ole syytä tarjota kantajille mahdollisuutta mukauttaa vaatimuksiaan niiden uusien päätösten tekemisen perusteella, joilla on kumottu riidanalaiset päätökset.
31 Nyt käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamista on tarkasteltava niiden eri kantajien kannalta, jotka ovat nostaneet sen.
PKK
32 Edellä 28 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti O. Ocalanilla, joka on luonnollinen henkilö, on oikeus millä tahansa keinolla näyttää toteen, että hän toimii pätevästi sen oikeushenkilön eli PKK:n nimissä, jonka edustaja hän väittää olevansa. Tämän näytön on kuitenkin vähintään osoitettava, että PKK:lla oli tosiasiassa aikomus nostaa nyt käsiteltävänä oleva kanne ja ettei se ole kolmannen henkilön – vaikkapa yhden sen jäsenenkin – järjestämä.
33 On myös täsmennettävä, ettei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä tämän tutkittavaksi ottamisen tarkastelun yhteydessä ole ratkaista PKK:n olemassaolon tosiasiallisuutta. Tämän tarkastelun yhteydessä tutkittava kysymys rajoittuu pelkästään siihen, onko O. Ocalanilla asiavaltuus nostaa kanne PKK:n lukuun.
34 Ensinnäkin on huomattava, että O. Ocalan on muodollisesti nostanut kanteen PKK:n lukuun (on behalf).
35 Toiseksi on todettava, että kantajat väittävät voimakkaasti, että PKK hajotettiin huhtikuussa 2002. Lisäksi kannekirjelmän liitteenä olevan O. Ocalanin todistajanlausunnon mukaan PKK:n kongressi, joka oli päättänyt sen hajottamisesta, oli samaan aikaan hyväksynyt julistuksen, jonka mukaan ”kaikki PKK:n nimissä harjoitettu toiminta katsotaan [vastedes] lainvastaiseksi”.
36 Kolmanneksi on todettava, että kantajien kirjelmissä ei missään kohdassa mainita O. Ocalania muutoin kuin PKK:n edustajana. Erityisesti ei ole koskaan väitetty, että hänellä voisi olla jonkinlainen henkilökohtainen intressi riidanalaisten päätösten kumoamiseen.
37 Kantajat eivät ole läheskään osoittaneet O. Ocalanin kelpoisuutta edustaa PKK:ta, ja ne sitä vastoin väittävät, ettei PKK:ta ole enää olemassa. On kuitenkin mahdotonta hyväksyä, että oikeushenkilö, jota – jos näin oletetaan – ei ole enää olemassa, voisi pätevästi nimetä edustajan.
38 Mahdottomuutta hyväksyä sitä, että O. Ocalan edustaa pätevästi PKK:ta, vahvistaa vielä hänen oma todistajanlausuntonsa, jonka mukaan kaikki toiminta PKK:n nimissä on lainvastaista huhtikuun 2002 jälkeen. Tämän todistajanlausunnon mukaan O. Ocalanin toimeksiantaja olisi itse julistanut lainvastaiseksi toiminnan, jota hän väittää harjoittavansa PKK:n nimissä.
39 Näin ollen kantajat asettavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa luonnollinen henkilö, jonka oletetaan edustavan oikeushenkilöä, ei ole pelkästään kykenemätön osoittamaan, että hän edustaa sitä pätevästi, vaan esittää lisäksi myös syitä, joiden vuoksi hän ei voi edustaa sitä.
40 Mitä tulee kantajien muiden oikeussuojakeinojen puuttumista koskevaan väitteeseen, se ei voi johtaa siihen, että kaikkien sellaisten henkilöiden kanteet, joilla on halu puolustaa kolmannen etuja, otetaan tutkittavaksi.
41 Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on todettava, että O. Ocalan on omasta aloitteestaan nostanut kanteen PKK:n lukuun. O. Ocalanin PKK:n lukuun nostama kanne on siten jätettävä tutkimatta.
42 Tästä seuraa, ettei ole tarpeen ratkaista muita oikeudenkäyntiväitteitä, kuten kanteen nostamista myöhässä päätöksen 2002/334 osalta.
KNK
43 On aluksi todettava, että KNK on jo riitauttanut päätöksen 2002/334 kanteellaan, joka on kirjattu numerolla T‑206/02. Koska kanteiden kohde, perusteet ja asianosaiset ovat samoja, nyt käsiteltävänä oleva kanne on vireilläoloväitteen johdosta jätettävä tutkimatta siltä osin kuin KNK on kohdistanut sen päätöstä 2002/334 vastaan.
44 Päätöksen 2002/460 (jäljempänä riidanalainen päätös) osalta on selvästi ilmeistä, että kyseinen päätös on uusi päätös verrattuna päätökseen 2002/334, joka sillä kumotaan. Yhtäältä asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, että neuvosto laatii luettelon niistä henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin mainittua asetusta sovelletaan, sekä tarkastelee ja muuttaa tätä luetteloa. Tästä seuraa, että neuvoston on jokaisessa uudessa päätöksessä tarkasteltava riidanalaista luetteloa. Toisaalta tällainen tarkastelu ei voi rajoittua uusien henkilöiden ja yhteisöjen kirjaamiseen luetteloon tai tiettyjen henkilöiden tai yhteisöjen poistamiseen siitä, koska oikeusyhteisössä ei voida hyväksyä, että toimea, jolla otetaan käyttöön henkilöihin tai yhteisöihin kohdistuvia jatkuvia rajoittavia toimenpiteitä, voitaisiin soveltaa rajoittamattomasti ilman, että niistä määrännyt toimielin päättäisi niistä säännöllisesti uudelleen uuden tarkastelun jälkeen. Näin ollen se seikka, että KNK on riitauttanut päätöksen 2002/334, jossa PKK kirjattiin ensimmäistä kertaa riidanalaiseen luetteloon, ei voi estää KNK:ta vireilläoloväitteen johdosta riitauttamasta päätöstä 2002/460, jossa PKK säilytettiin mainitulla listalla.
45 KNK:n päätöstä 2002/460 vastaan nostaman kanteen osalta käy vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmi, että jonkin henkilöryhmän yhteisiä etuja edistämään perustettua yhdistystä ei voi koskea erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla sellainen toimi, joka koskee tämän ryhmän yleisiä etuja, ja tämän vuoksi yhdistys ei voi nostaa kumoamiskannetta, koska sen jäsenet eivät yksityishenkilöinäkään voi näin tehdä (yhdistetyt asiat 19/62–22/62, Fédération nationale de la boucherie en gros et du commerce en gros des viandes ym. v. neuvosto, tuomio 14.12.1962, Kok. 1962, s. 943, 960 ja asia T‑69/96, Hamburger Hafen‑ und Lagerhaus ym. v. komissio, tuomio 21.3.2001, Kok. 2001, s. II‑1037, 49 kohta).
46 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että KNK:n perustamiskirjan 7 §:n A kohdan mukaan sen tehtävänä on ”vahvistaa Kurdien yhtenäisyyttä ja yhteistyötä Kurdistanin kaikissa osissa ja tukea niiden taistelua kurdivaltion keskeiset edut huomioon ottaen”. KNK on näin ollen katsottava tietyn henkilöryhmän yhteisten etujen edistämiseksi perustetuksi yhdistykseksi.
47 Tämän johtopäätöksen vahvistaa myös kantajien väite, jonka mukaan PKK:n kirjaamisella luetteloon on ”demoralisoivia vaikutuksia” KNK:n kykyyn pyrkiä tähän tarkoitukseen. Edellä mainitun oikeuskäytännön nojalla päätöksen ei tällä perusteella voida katsoa koskevan sitä erikseen.
48 Seuraavaksi on tutkittava, voiko kantaja vedota siihen, että yksi tai useampi sen jäsenistä voisi nostaa kanteen riidanalaista päätöstä vastaan.
49 PKK:n osalta on todettava, että kantajat – väittäessään, ettei PKK:ta ole enää olemassa – myöntävät vähintään, ettei PKK ole enää KNK:n jäsen. Tältä osin ei voida hyväksyä, että henkilön aikaisempi kuuluminen yhdistykseen mahdollistaisi tälle yhdistykselle vetoamisen kyseisen henkilön mahdolliseen toimintaan. Tällaisten perustelujen hyväksyminen nimittäin merkitsisi eräänlaisen jatkuvan kanneoikeuden tarjoamista yhdistykselle, ja näin siitä huolimatta, ettei kyseinen yhdistys voi enää väittää edustavansa entisen jäsenensä etuja.
50 KADEK:n osalta kantajat vetoavat pääasiallisesti siihen, että päätöksellä 2002/460 on siihen KNK:n potentiaalisena jäsenenä sellainen vaikutus, ettei se voi liittyä KNK:hon. Vaikka oletettaisiin, että KADEK olisi voinut riitauttaa päätöksen 2002/460 nyt käsiteltävänä olevan kanteen nostamispäivänä, mikä vaikuttaa mahdolliselta, erityisesti mikäli se voitaisiin katsoa PKK:n oikeudelliseksi ja/tai tosiasialliseksi seuraajaksi, KNK ei voi vedota KADEK:n jäsenyyteen järjestössään, koska KADEK ei kuulu siihen.
51 Kantajat väittävät lopuksi, että päätös koskee KNK:ta ja sen jäseniä yleensä erikseen, koska niiden toimintaa rajoittuu sen pelon takia, että niiden varat jäädytetään, jos ne tekevät yhteistyötä riidanalaiseen luetteloon kirjatun yhteisön kanssa. Tältä osin on muistettava, että riidanalaisessa päätöksessä asetettu kieltoa luovuttaa varoja PKK:n käyttöön sovelletaan yleisesti, koska se kohdistuu kaikkiin Euroopan yhteisön oikeussubjekteihin. Riidanalaista päätöstä sovelletaan siten objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin, ja sen oikeusvaikutukset kohdistuvat yleisesti ja abstraktisti määriteltyihin henkilöryhmiin (ks. vastaavasti asia 307/81, Alusuisse Italia v. neuvosto ja komissio, tuomio 6.10.1982, Kok. 1982, s. 3463, Kok. Ep. VI, s. 547, 9 kohta).
52 On muistettava, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi väittää yleisesti sovellettavan säädöksen koskevan itseään erikseen ainoastaan, jos kyseisellä säädöksellä vaikutetaan kyseiseen henkilöön joidenkin tälle tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella kyseinen henkilö erottuu kaikista muista (asia 25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197, 223, Kok. Ep. I, s. 181 ja asia T‑12/93, CCE de Vittel ym. v. komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II‑1247, 36 kohta). KNK ja sen jäsenet ovat kuitenkin velvollisia noudattamaan riidanalaisessa päätöksessä PKK:n osalta asetettua kieltoa samalla tavalla kuin kaikki muutkin henkilöt yhteisössä. Se, että KNK ja sen jäsenet joutuvat poliittisten mielipiteidensä takia tuntemaan muita enemmän kyseisen kiellon vaikutukset, ei voi yksilöidä niitä verrattuna kaikkiin muihin henkilöihin yhteisössä. Se, että yleisesti sovellettavalla toimella voi olla erilaisia konkreettisia vaikutuksia niille eri oikeussubjekteille, joihin sitä sovelletaan, ei ole omiaan erottamaan näitä oikeussubjekteja kaikista muista toimijoista, joita asia koskee, kun tämän toimen soveltaminen perustuu objektiivisesti määriteltyyn tilanteeseen (ks. asia T‑138/98, ACAV ym. v. neuvosto, tuomio 22.2.2000, Kok. 2000, s. II‑341, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
53 Lopuksi kantajat väittävät, ettei mikään muu oikeussuojakeino kuin nyt käsiteltävänä oleva kanne mahdollista riidanalaisen päätöksen laillisuuden riitauttamista siltä osin kuin se koskee PKK:ta.
54 On todettava, että kyseinen väite on virheellinen. Se seikka, ettei kantaja itse voi nostaa kumoamiskannetta riidanalaista päätöstä vastaan, ei suinkaan merkitse, ettei kukaan muu henkilö, jolle päätös on osoitettu tai jota se koskee suoraan ja erikseen, voisi nostaa tällaista kannetta.
55 Tältä osin on yleisesti tunnettua, että neuvosto lisäsi KADEK:n ja Kongra-Gelin PKK:n aliaksina riidanalaiseen luetteloon asetuksen N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta ja päätöksen 2003/902/EY kumoamisesta 2.4.2004 tekemällään päätöksellä 2004/306/EY (EUVL L 99, s. 28). Kongra-Gel on vaatinut kyseisen päätöksen kumoamista 25.6.2004 nostamallaan kanteella, joka on kirjattu numerolla T‑253/04 (EUVL C 262, s. 28).
56 Koska KNK ei voi vedota siihen, että yksi sen jäsenistä voi nostaa kumoamiskanteen riidanalaista päätöstä vastaan, on todettava, ettei riidanalainen päätös koske sitä erikseen.
57 Näin ollen kanne on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin KNK on nostanut sen päätöstä 2002/460 vastaan.
58 Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
59 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut neuvoston vaatimusten mukaisesti.
60 Saman työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Yhdistynyt kuningaskunta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.
3) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä helmikuuta 2005.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |