Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 7.6.2021 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-374/20, KM v. Euroopan komissio, 24.3.2021 antamasta tuomiosta
(asia C-357/21 P)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: M. Bauer ja M. Alver)
Muu osapuolet: KM, Euroopan komissio, Euroopan parlamentti
Vaatimukset
valitus hyväksytään ja Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-374/20, KM v. komissio, 24.3.2021 antama tuomio kumotaan
asia ratkaistaan ja ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne hylätään perusteettomana
ensimmäisen oikeusasteen kantajat velvoitetaan korvaamaan neuvostolle muutoksenhaun yhteydessä aiheutuvat sekä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Neuvosto esittää valituksensa tueksi neljä valitusperustetta.
Neuvosto esittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä siltä osin, että entisen virkamiehen, joka on avioitunut ennen palvelussuhteensa päättymistä, eloonjäänyttä puolisoa, ja entisen vírkamiehen, joka on avioitunut palvelussuhteensa päättymisen jälkeen, eloonjäänyttä puolisoa kohdellaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 18 tai 20 artiklan mukaisen perhe-eläkkeen myöntämisessä epäyhdenvertaisesti. Neuvoston mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole kuitenkaan arvioinut kyseisten tosiseikastojen rinnastettavuutta kaikkien niille ominaisten seikkojen perusteella, erityisesti kulloisenkin oikeudellisen tilan mukaan niin, että arvioinnissa otetaan huomioon kyseisen unionin toimenpiteen kohde ja tavoite. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt siten oikeudellisen virheen todetessaan, että avioliiton solmimisajankohta on ainoa tekijä, jonka perusteella määräytyy, sovelletaanko henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 18 artiklaa vai 20 artiklaa, vaikka erilainen kohtelu on jossakin henkilöstösääntöjen 35 artiklassa tarkoitetussa hallinnollisessa asemassa olevan virkamiehen oikeusaseman ja entisen virkamiehen oikeusaseman välillä olevan perustuvanlaatuisen, tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevan eron perusteella oikeutettua.
Neuvosto esittää toissijaisesti toisen ja kolmannen valitusperusteen.
Neuvosto lausuu toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä unionin yleisen tuomioistuimen unionin lainsäätäjän tekemien valintojen suhteen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan laajuuden osalta. Unionin yleinen tuomioistuin viittasi unionin lainsäätäjän ”yksinkertaisen” harkintavallan olemassaoloon, joka merkitsee velvollisuutta varmistua siitä, ettei vaikuta kohtuuttomalta, että unionin lainsäätäjä piti erilaista kohtelua soveltuvana ja tarpeellisena tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan ottanut sen osalta huomioon, että tuomioistuimet antavat unionin lainsäätäjälle laajan harkintavallan lainsäätäjälle uskottujen valtuuksien hoidossa niillä aloilla, joilla sen toiminta edellyttää sekä poliittisia että myös taloudellisia tai sosiaalisia valintoja, joissa sen on tehtävä monitahoisia arvioita ja arviointeja. Tilanne on tällainen sosiaaliturvajärjestelmän järjestämisen kohdalla. Näin ollen kyse ei ole sen selvittämisestä, oliko tällaisella alalla päätetty toimenpide ainoa mahdollinen toimenpide tai paras mahdollinen toimenpide. Toimenpide on nimittäin lainvastainen ainoastaan silloin, jos se on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisten toimielinten tavoitteleman tavoitteen toteuttamista varten. Koska unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut muutakin kuin pelkästään sen kysymyksen, oliko kyseinen toimenpide ilmeisen soveltumaton, se on korvannut lainsäätäjän arvion omalla arvioinnillaan ja ylittänyt siten laillisuusvalvontansa rajat.
Neuvosto vetoaa kolmannessa valitusperusteenaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä erilaisen kohtelun oikeuttamista koskevassa tutkinnassaan. Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt tässä tutkinnassa oikeudellisen virheen vahvistaessaan lainsäätäjän tekemien valintojen osalta suorittamansa valvonnan laajuuden. Unionin yleinen tuomioistuin ymmärsi tässä väärin myös oikeuskäytännön, jonka mukaan kantajan on esitettävä näyttö siitä, että säännös ei sovellu yhteen primaarioikeuden kanssa, eikä toimen antajina olevien toimielinten ole osoitettava, että säännös on lainmukainen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen tutkiessaan erilaisen kohtelun oikeutettavuutta sellaisen oikeuskäytännön valossa, jonka mukaan yleinen olettama petoksesta ei riitä EUT-sopimuksen tavoitteita vahingoittavan toimenpiteen oikeuttamiseen, ja päätyi siihen, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevalla 20 artiklalla otettiin käyttöön alle viisi vuotta kestäneisiin avioliittoihin sovellettava yleinen petoksen olettama, jota ei voida kumota. Tästä seuraa, että valituksenalaisessa tuomiossa tutkitulla mahdollisuudella objektiivisten todisteiden esittämisestä petosolettaman kumoamiseksi ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 20 artiklassa ei aseteta petosolettamaa tai olettamaa petoksen puuttumisesta avioliiton yhteydessä.
Neljäntenä valitusperusteena neuvosto vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisia virheitä ja jättänyt noudattamatta perusteluvelvollisuutta ikään perustuvan syrjinnän kiellon rikkomista koskevien päätelmiensä osalta. Unionin yleinen tuomioistuin viittaa valituksenalaisessa tuomiossa valintansa mukaan eloonjääneen puolison ikään, virkamiehen tai entisen virkamiehen ikään ja jättää siten noudattamatta perusteluvelvollisuuttaan. Näin ollen se, että tietyn ikäisten henkilöiden tai tietyn ikäryhmän henkilöiden asema katsotaan erityisen epäedulliseksi, riippuu erityisesti siitä, että kyseessä olevan säännöstön näytetään vaikuttavan kielteisesti huomattavasti suurempaan osuuteen tietyn ikäisistä henkilöistä verrattuina muun ikäisiin henkilöihin; tätä näyttöä ei kuitenkaan esitetä nyt käsiteltävässä asiassa. Vaikka lähdettäisiin siitä, että kyseessä on sellainen erilainen kohtelu, joka perustuu välillisesti entisen virkamiehen ikään avioliiton solmimisajankohtana, unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt tutkimatta, onko tämä erilainen kohtelu perusoikeuskirjan1 21 artiklan 1 kohdan mukainen ja täyttääkö se perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan kriteerit.
____________
1 Euroopan unionin perusoikeuskirja (EUVL 2012, C 326, s. 391).