UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
14 päivänä toukokuuta 2013 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kanaa esittävän kuviomerkin rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen kanaa esittävä tavaramerkki – Suhteellinen hylkäysperuste – Tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuus – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T-249/11,
Sanco, SA, kotipaikka Barcelona (Espanja), edustajanaan asianajaja A. Segura Roda,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään J. Crespo Carrillo,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli
Marsalman, SL, kotipaikka Barcelona,
jossa kantaja on nostanut kanteen SMHV:n toisen valituslautakunnan 17.2.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 1073/2010-2), joka koskee Sanco, SA:n ja Marsalman, SL:n välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Frimodt Nielsen ja E. Buttigieg,
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.5.2011 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 14.9.2011 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon sen, etteivät asianosaiset ole kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu kirjallisen käsittelyn päättymisestä, pyytäneet järjestämään istuntoa, ja päätettyään esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 135 a artiklan nojalla ratkaista asian ilman suullista käsittelyä,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Marsalman, SL teki 18.2.2008 yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattu yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1)), perusteella.
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3 Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 29, 35 ja 39, ja ne vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– Luokka 29: ”Kanat”
– luokka 35: ”Mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti; kaikenlaisten elintarvikkeiden tukku- ja vähittäismyyntipalvelut ja myyntipalvelut maailmanlaajuisten tietoverkkojen välityksellä”
– luokka 39: ”Kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut.”
4 Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskeva hakemus julkaistiin 14.7.2008 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 28/2008.
5 Kantaja Sanco, SA teki 14.10.2008 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 41 artikla) nojalla väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan edellä 3 kohdassa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta.
6 Väite perustui seuraavaan aikaisempaan espanjalaiseen kuviomerkkiin:
7 Tämä tavaramerkki kattaa luokkiin 29 ja 31 kuuluvat tavarat ja vastaa näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– Luokka 29: ”Liha, siipikarja ja riista, lihauutteet”
– luokka 31: ”Elävät eläimet”.
8 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan a ja b alakohta) mainittuun perusteeseen.
9 Väiteosasto hyväksyi väitteen osittain 13.4.2010 ja hylkäsi haetun tavaramerkin rekisteröinnin luokkaan 29 kuuluville ”kanoille” ja luokkaan 35 kuuluville ”kaikenlaisten elintarvikkeiden tukku- ja vähittäismyyntipalveluille ja myyntipalveluille maailmanlaajuisten tietoverkkojen välityksellä”. Se sitä vastoin hylkäsi väitteen luokkaan 35 kuuluvien ”mainonnan, kaupallisten edustusten, franchising-palvelujen, viennin ja tuonnin” sekä luokkaan 39 kuuluvien ”kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen” osalta.
10 Kantaja valitti 14.6.2010 SMHV:ssa väiteosaston päätöksestä siltä osin, kuin siinä hylättiin osittain sen väite, asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan nojalla.
11 SMHV:n toinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 17.2.2011 tekemällään päätöksellä ja vahvisti väiteosaston päätöksen siltä osin kuin siinä hylättiin väite osittain. Valituslautakunta katsoi, että kohdeyleisö koostuu sekä suureen yleisöön kuuluvista keskivertokuluttajista että erikoistuneeseen yleisöön kuuluvista kuluttajista. Lisäksi valituslautakunta katsoi, etteivät haetun tavaramerkin kattamat palvelut, nimittäin ”mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti” sekä ”kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut” ole sekoitettavissa aikaisemman tavaramerkin kattamiin tavaroihin ”liha, siipikarja ja riista, lihauutteet” ja ”elävät eläimet”. Valituslautakunta katsoi, että kun otetaan huomioon kyseisten merkkien kattamien tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden puuttuminen, haetun tavaramerkin ja aikaisemman kansallisen kuviomerkin välillä ei ole sekaannusvaaraa, eikä se katsonut tarpeelliseksi vertailla kyseisiä merkkejä.
Asianosaisten vaatimukset
12 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja hylkää haetun tavaramerkin rekisteröinnin kaikkien sen kattamien tavaroiden ja palvelujen osalta
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13 SMHV vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
1. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen
Alustavat huomautukset
14 Valituslautakunta katsoi riidanalaisessa päätöksessä etenkin, että koska aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat eivät ole samankaltaisia kuin haetun tavaramerkin kattamat ”mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti” sekä ”kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut”, kyseisten merkkien välillä ei ole asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa eikä ole tarpeen vertailla kyseisiä merkkejä (riidanalaisen päätöksen 22 ja 25 kohta). Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä rikottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, koska aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat ja mainitut haetun tavaramerkin kattamat palvelut ovat samankaltaisia.
15 Tästä on muistettava, että asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, sen alueen yleisön keskuudessa, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, on sekaannusvaara.
16 Tästä seuraa, että kun kyseisten merkkien kattamat tavarat ja palvelut eivät ole samoja tai samankaltaisia, ei voi olla asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok., s. I-5507, 22 kohta).
17 Lisäksi on muistettava, että sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai keskenään taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. Kuten on todettu, sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, kuinka kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit ja tavarat tai palvelut, ja ottamalla huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, joita varten merkkejä käytetään, välinen keskinäinen riippuvuus (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok., s. II‑2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Tästä johtuu, että kyseisten merkkien kattamien tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata merkkien huomattava samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. vastaavasti asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok., s. I-3819, 19 kohta).
19 Edellä esitetyillä perusteilla on todettava, että vain jos osoitetaan, etteivät kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat ja palvelut ole lainkaan samankaltaisia, voidaan mainittujen tavaramerkkien välisen sekaannusvaaraan puuttuminen todeta ilman, että pitäisi suorittaa kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät ja kohdeyleisön käsitys kyseisistä merkeistä sekä tavaroista tai palveluista.
20 Käsiteltävässä asiassa on näin ollen ratkaistava, onko valituslautakunta voinut virhettä tekemättä katsoa, että kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat ja palvelut eivät ole lainkaan samankaltaisia ja että kyseisten tavaramerkkien välinen sekaannusvaara on suljettu täysin pois, arvioimatta sekaannusvaaraa kokonaisuutena.
Kyseisten tavaroiden ja palvelujen vertailu
Periaatteelliset näkökohdat
21 Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että kyseisten tavaroiden tai palveluiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät. Näihin tekijöihin kuuluvat erityisesti tavaroiden ja palveluiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä. Huomioon voidaan ottaa myös muita tekijöitä, kuten kyseisten tavaroiden jakelukanavat (ks. asia T-443/05, El Corte Inglés v. SMHV – Bolaños Sabri (PiraÑAM diseño original Juan Bolaños), tuomio 11.7.2007, Kok., s. II-2579, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Tavaroiden ja palvelujen täydentävyydestä on erityisesti muistettava, että toisiaan täydentävät tavarat tai palvelut ovat tavaroita tai palveluita, joiden välillä on läheinen yhteys siinä mielessä, että toinen tavara on välttämätön tai tärkeä toisen tavaran käytön kannalta, joten kuluttajat voivat ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden kahden tavaran valmistuksesta tai kahden palvelun tarjoamisesta (edellä 21 kohdassa mainittu asia PiraÑAM diseño original Juan Bolaños, tuomion 48 kohta ja asia T-316/07, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), tuomio 22.1.2009, Kok., s. II-43, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen tavaroiden ja palvelujen täydentävyyden arvioinnissa on lopulta otettava huomioon mainitun yleisön käsitys yhden tavaran tai palvelun merkityksestä toisen tavaran tai palvelun käytön kannalta.
23 Näin ollen tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arviointi sillä perusteella, että ne ovat kilpailevia tai täydentäviä, edellyttää aluksi tavaroiden ja palvelujen kuluttajan määrittelemistä.
– Kohdeyleisö
24 Sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa on otettava huomioon asianomaisen tavara- tai palveluryhmän tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja (ks. vastaavasti asia T-256/04, Mundipharma v. SMHV – Altana Pharma (RESPICUR), tuomio 13.2.2007, Kok., s. II-449, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Kohdeyleisö sekaannusvaaran arvioinnissa muodostuu käyttäjistä, jotka käyttävät sekä aikaisemman tavaramerkin kattamia tavaroita tai palveluja että haetun tavaramerkin kattamia tavaroita tai palveluja (ks. asia T-408/09, ancotel v. SMHV – Acotel (ancotel), tuomio 24.5.2011, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
26 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta katsoi, että mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti sekä kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut ovat yhtäältä suurelle yleisölle ja toisaalta erikoistuneelle yleisölle suunnattuja palveluja. Se korosti tämän jälkeen, että tietyt näistä palveluista on suunnattu pääsääntöisesti kaupallisille yrityksille. Se katsoi näin ollen, että sekaannusvaaran arvioinnissa huomioon otettava kohdeyleisö muodostui sekä suureen yleisöön kuuluvista keskivertokuluttajista että erikoistuneemmasta yleisöstä (ks. riidanalaisen päätöksen 19 kohta).
27 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että valituslautakunta katsoi perustellusti, että edellä mainitut palvelut on suunnattu ammattilaisille. Viimeksi mainitut nimittäin todennäköisesti kysyvät tällaisia palveluja. Ei myöskään voida sulkea pois sitä, että tietyt palvelut on suunnattu suurelle yleisölle. ”Lihan, siipikarjan, riistan ja lihauutteiden” sekä ”elävien eläinten” osalta on todettava, että ne ovat ammattilaisten valmistamia, ja vaikka eläviä eläimiä kasvattavat pääsääntöisesti ammattilaiset, näitä tavaroita ostavat sekä yksityiset että alan ammattilaiset.
28 Tämän vuoksi valituslautakunta totesi käsiteltävässä asiassa virhettä tekemättä, että kyseisten tavaroiden ja palvelujen kohdeyleisö sisältää sekä alan ammattilaisia että yksityisiä.
– Kyseisten tavaroiden sekä mainonnan, kaupallisten edustusten, franchising-palvelujen ja viennin ja tuonnin välinen samankaltaisuus
29 Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta katsoi, etteivät yhtäältä aikaisemman tavaramerkin kattamat ”liha, siipikarja ja riista, lihauutteet” ja ”elävät eläimet” sekä toisaalta haetun tavaramerkin kattamat ”mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti” ja ”kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut” ole samankaltaisia.
30 Kantaja kiistää tämän arvioinnin sillä perusteella, että kyseisillä tavaroilla ja palveluilla on keskinäinen yhteys ja että kohdeyleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat ja palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai keskenään taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. SMHV kiistää tämän arvioinnin ja viittaa etenkin riidanalaisen päätöksen perusteluihin.
31 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että valituslautakunta totesi perustellusti, että liha, siipikarja, riista, lihauutteet ja elävät eläimet eroavat palveluista ”mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti” luonteeltaan, käyttötarkoitukseltaan ja käyttötavoiltaan. Edellä mainitut tavarat ja palvelut eivät ole toisiinsa vaihdettavia tai kilpailevia, mitä kantaja ei ole myöskään kiistänyt.
32 Valituslautakunta katsoi, että myyntikanavat ovat erilaisia sillä perusteella, että on hyvin epätodennäköistä tai mahdotonta, että maatilaa tai siipikarjatilaa käytettäisiin mainonnan, kaupallisten edustusten, franchising-palvelujen tai viennin ja tuonnin tarjoamiseen yrityksille, mitä kantaja ei kiistänyt. Kun otetaan huomioon mainitut tavarat ja palvelut, valituslautakunta saattoi virhettä tekemättä katsoa, että mainittujen tavaroiden ja palvelujen myyntikanavat ovat erilaisia.
33 Kuten edellä 21 kohdassa on esitetty, tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon myös mainittujen tavaroiden ja palvelujen täydentävyys.
34 Tältä osin valituslautakunta katsoi, etteivät aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat sekä mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut ja vienti ja tuonti ole myöskään täydentäviä, koska sellaisten tavaroiden kuin kanojen ja elävien eläinten käytöllä ja jakelukanavilla ei ole mitään yhteyttä näihin palveluihin, minkä kuluttajat huomaavat helposti (ks. riidanalaisen päätöksen 23 kohta).
35 Näin ollen valituslautakunta totesi, ettei kohdeyleisö katso kyseisiä tavaroita ja palveluja toisiaan täydentäviksi, koska niiden luonteen, käyttötapojen ja jakelukanavien välillä ei ole mitään yhteyttä.
36 Kuten edellä 22 kohdassa on esitetty, tavaroiden ja palvelujen välistä täydentävyyttä ei kuitenkaan arvioida sekaannusvaaran osalta sen perusteella, katsooko kohdeyleisö, että kyseisten tavaroiden ja palvelujen välillä on yhteys niiden luonteen, käyttötavan ja jakelukanavien perusteella, vaan sen perusteella, onko mainituilla tavaroilla ja palveluilla läheinen yhteys siinä mielessä, että toinen tavara on välttämätön tai tärkeä toisen tavaran käytön kannalta, joten mainittu yleisö voisi ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden kahden tavaran valmistuksesta tai kahden palvelun tarjoamisesta.
37 Tästä seuraa, ettei valituslautakunta voinut hylätä kyseisten tavaroiden ja palvelujen täydentävyyttä pelkästään sillä perusteella, ettei niiden luonteen, käyttötavan ja myyntikanavien välillä ollut mitään yhteyttä. Näin tehdessään se nimittäin otti uudestaan huomioon kyseisten tavaroiden ja palvelujen luonteen, käyttötavan ja jakelukanavat lausumatta toisen tavaran tärkeydestä toisen tavaran käytölle kohdeyleisön kannalta.
38 Erityisesti mainittujen tavaroiden ja mainittujen valituslautakunnan nimeämien palvelujen käyttötavan välisestä suhteesta on huomattava, ettei tämän perusteen avulla voida täysin arvioida mainittujen tavaroiden ja palvelujen välistä välttämättömyyttä tai tärkeyttä, mitä mainittujen tavaroiden ja palvelujen välisen täydentävyyden arviointi edellyttää. Nimittäin se seikka, että yhden tavaran tai palvelun käytöllä ei ole yhteyttä toisen tavaran tai palvelun käyttöön, ei kaikissa tapauksissa osoita, ettei yhden niistä käyttäminen ole tärkeää tai välttämätöntä toisen käytölle.
39 Näin ollen on todettava, ettei valituslautakunta tutkinut asianmukaisesti etenkään sitä, ovatko mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut ja vienti ja tuonti kanoja tai lihaa hankkivan asiantuntevan ostajan kannalta siinä määrin tärkeitä, että hän voisi ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden kahden tavaran valmistuksesta tai kahden palvelun tarjoamisesta.
40 Tämä puute valituslautakunnan tutkinnassa korostuu SMHV:n siinä väitteessä unionin yleisessä tuomioistuimessa, jonka mukaan lihan tuottaja voisi suorittaa omien tuotteidensa vienti- ja tuontipalveluja asiakkailleen. Mikäli näin on, ei nimittäin voida sulkea pois sitä, että mainittujen tavaroiden kohdeyleisö pitää näiden tavaroiden tuonti- ja vientipalvelua niitä ostettaessa sillä tavoin tärkeänä, että hän katsoo kyseisten tavaroiden ja kyseisen palvelun olevan peräisin samasta yrityksestä. Se SMHV:n esittämä seikka, jonka mukaan tuonti- ja vientipalvelua ei suoriteta maksua vastaan eikä tarjota kolmansille, ei vaikuta tähän arviointiin. Näin on siksi, että yhtäältä ei ole osoitettu, että SMHV:n esittämässä tapauksessa mainittu palvelu tarjottaisiin maksutta tai että se olisi pikemminkin myynnin osa. Toisaalta ja joka tapauksessa on arvioitava kohdeyleisön käsitystä mainittujen tavaroiden ja palvelujen välisen riittävän läheisen yhteyden olemassaolosta. Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta ei kuitenkaan ole arvioinut näitä kriteereitä.
41 Näin ollen on todettava, että kun valituslautakunta ei ole ottanut huomioon näitä kriteereitä, se on tehnyt virheen arvioidessaan aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden ja haetun tavaramerkin kattamien palvelujen ”mainonta, kaupalliset edustukset, franchising-palvelut, vienti ja tuonti” välistä täydentävyyttä.
42 Tästä virheestä seuraa, ettei valituslautakunta ole ottanut huomioon kaikkia merkityksellisiä tekijöitä kyseisten tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa. Koska ei ole tehty sellaista arviointia, jossa otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät kyseisten tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioimiseksi, riidanalainen päätös on tältä osin kumottava.
– Kyseisten tavaroiden ja kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen välinen samankaltaisuus
43 Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta katsoi, etteivät haetun tavaramerkin kattamat ”kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut” ja aikaisemman tavaramerkin kattamat ”liha, siipikarja, riista ja lihauutteet” sekä ”elävät eläimet” ole samankaltaisia.
44 Kantaja kiistää tämän arvioinnin ja katsoo, että kun otetaan huomioon kyseisten tavaroiden ja palvelujen markkinoiden välinen yhteys, on hyvin epätodennäköistä, että tavaramerkki voisi kattaa yhden näistä palveluista tavarasta riippumatta.
45 Tästä unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, ettei kantaja kiistä valituslautakunnan arviointia, jonka mukaan edellä 43 kohdassa mainitut tavarat ja palvelut ovat erilaisia luonteensa, kohteensa ja käyttötarkoituksensa vuoksi. Tämä valituslautakunnan arviointi on hyväksyttävä. Kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen luonne, käyttötarkoitus tai käyttötapa ei nimittäin ole sama kuin lihan, siipikarjan, riistan, lihauutteiden ja elävien eläinten. Kyseiset tavarat ja palvelut eivät myöskään ole kilpailevia tai toisiinsa vaihdettavissa. Mainitut palvelut eivät nimittäin voi korvata lihaa tai eläviä eläimiä.
46 Valituslautakunta päätteli mainittujen tavaroiden ja palvelujen luonteesta, kohteesta ja käyttötarkoituksesta johtuvasta erosta, että myös kuljetukseen erikoistuneet yritykset ja haetun tavaramerkin kattamien tuotteiden valmistamiseen erikoistuneet yritykset ovat erilaisia (ks. riidanalaisen päätöksen 24 kohta).
47 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa kuitenkin, ettei se, että lihan, siipikarjan, riistan ja lihauutteiden tuotanto sekä elävien eläinten kasvattaminen ja kanojen kuljetus- varastointi- ja jakelupalvelujen suorittaminen edellyttävät erikoistumista, välttämättä tarkoita, että mainittuja palveluja tarjoaisivat eri yritykset kuin ne, jotka valmistavat mainittuja tuotteita. Kuten valituslautakunta totesi riidanalaisessa päätöksessä, on nimittäin mahdollista, että kanojen ja elävien eläinten tuotantoa harjoittavat yritykset kuljettavat, varastoivat ja jakelevat tuotteitaan omaan lukuunsa (ks. riidanalaisen päätöksen 24 kohta).
48 Lisäksi mainittujen tavaroiden ja palvelujen täydentävyyden arvioimiseksi on arvioitava yritysten erikoistumisen sijasta sitä, voivatko näiden tavaroiden ja palvelujen kuluttajat ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden tavaroiden valmistuksesta ja palvelujen tarjoamisesta, koska mainittujen tavaroiden ja palvelujen välillä on yhteys. Näin ollen se, että on olemassa haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden tuotantoon ja kanojen kuljettamiseen, varastointiin ja jakeluun erikoistuneita yrityksiä, ei ole riittävää sen toteamiseksi, etteivät mainitut tavarat ja palvelut ole toisiaan täydentäviä.
49 Valituslautakunta katsoi myös, että mainittujen tavaroiden ja palvelujen kohdeyleisö on erilainen kyseisten yritysten erikoistumisen vuoksi eikä mainittujen yritysten välillä ole teollista tai kaupallista yhteyttä. Se totesi tarkemmin, että kun otetaan huomioon kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen erityinen luonne, ne on yleisesti suunnattu tarkkaan määritellyn sektorin yrityksille ja ammattilaisille. Se johti tästä, että tämä yleisö on erilainen kuin se, jolle aikaisemman tavaramerkin kattamia tavaroita tarjotaan, minkä vuoksi on heti alkuun hylättävä olettama mainittujen yritysten välisestä teollisesta tai kaupallisesta yhteydestä (ks. riidanalaisen päätöksen 24 kohta). SMHV tuki tätä kantaa vastauksessaan.
50 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, että haetun tavaramerkin kattamat kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut ovat ammattilaisyleisölle suunnattuja palveluja. Sitä vastoin aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat on suunnattu sekä suurelle yleisölle että ammattilaisille. Vaikka nimittäin liha, siipikarja, riista ja lihauutteet ovat suurelle yleisölle suunnattuja tuotteita, niitä voidaan suunnata myös ammattilaisostajille. Elävät eläimet, joita kanat ovat, on puolestaan pääsääntöisesti suunnattu ammattilaisille.
51 Sikäli kuin nämä tavarat on suunnattu ammattilaisyleisölle, valituslautakunta katsoi virheellisesti, että tämä yleisö on erilainen kuin kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen yleisö. Ammattilaisyleisö nimittäin todennäköisesti ostaa sekä kyseisiä tavaroita että edellä mainittuja palveluja.
52 Lisäksi läheisestä yhteydestä mainittujen tavaroiden ja palvelujen välillä on todettava, että kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalveluita varten tarvitaan kanoja, joita kuljetetaan, varastoidaan ja jaellaan. Tässä mielessä kanat ovat välttämättömiä kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalveluille. Käänteisesti kanojen kasvattajalle voi olla tärkeää, että hänellä on kanojaan varten kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelu. Tältä kannalta haetun tavaramerkin kattamien kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen ja aikaisemman tavaramerkin kattamien kanojen välillä on läheinen yhteys. Koska sana ”kana” tarkoittaa myös kyseisen eläimen lihaa, tämä yhteys ei koske pelkästään eläviä eläimiä vaan myös aikaisemman tavaramerkin kattamaa lihaa ja siipikarjaa.
53 Lisäksi näiden tavaroiden ja palvelujen ammattilaiskuluttaja eli yritys, joka ostaa kanoja suuria määriä ja joka myös tarvitsee kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalveluita, voi katsoa, että sama yritys on vastuussa näiden tavaroiden valmistuksesta ja palvelujen tarjoamisesta. Koska nimittäin tietyt tuottajat tarjoavat myös kuljetuspalvelua, kanojen ostaja voi ajatella, että sama yritys on vastuussa näiden tavaroiden valmistuksesta ja palvelujen tarjoamisesta.
54 SMHV kiistää kyseisten tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden samankaltaisilla perusteilla kuin ne, jotka on esitetty edellä 40 kohdassa. Se nimittäin katsoo, että kun kanojen tuottaja kuljettaa, varastoi ja jakelee omia kanojaan, kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut eivät ole kolmansille maksua vastaan suoritettavia palveluja vaan on kyse sillä tavoin ”sisäisistä” tai liitännäisistä palveluista kanojen tuotantoon nähden, ettei kyseinen tuottaja ole läsnä kanojen kuljetus-, varastointi- tai jakelupalvelujen markkinoilla. Tämän väitteen tueksi SMHV vetoaa yhtäältä analogiaan, joka koskee tarvetta näyttää toteen tavaramerkin julkinen käyttö sen tosiasiallisen käytön osoittamiseksi, ja toisaalta unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-202/03, Alecansan vastaan SMHV – CompUSA (COMP USA), 7.2.2006 antamassa tuomiossa (47 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa) tekemään arviointiin.
55 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi analogisesti edellä 40 kohdassa esitettyyn nähden, ettei valituslautakunta tue millään tavalla toteamustaan, jonka mukaan tuottajien kuljettaessa, varastoidessa tai jaellessa omia kanojaan ei ole kyse kolmansille palkkiota vastaan suoritetusta palvelusta. Siitä, että kanoja kasvattava yritys tarjoaa lisäksi kanojen kuljetuspalvelua, ei kuitenkaan voida johtaa, ettei tätä palvelua suoriteta maksua vastaan. Tällaisesta liitännäistarjouksesta ei voida myöskään johtaa, että yritys, joka tarjoaa näitä lisäpalveluja, ei ole kanojen kuljetuspalvelujen markkinoilla. Se seikka, että kanojen tuottaja tarjoaa kanojen kuljetuspalvelua, tarkoittaa nimittäin sitä, että se kilpailee kanojen kuljetuspalvelua tarjoavien yritysten kanssa. Tämän vuoksi tämä tuottaja on läsnä mainituilla markkinoilla.
56 Tämän jälkeen on todettava tarkemmin, ettei tavaroiden ja palvelujen täydentävää luonnetta mainittujen tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioinnin yhteydessä arvioida tavaroiden ja palvelujen ”sisäisen” luonteen tai sen puuttumisen pohjalta SMHV:n esittämissä perusteluissa tarkoitetulla tavalla vaan kohdeyleisöllä siitä olevan käsityksen perusteella, onko sama yritys vai ovatko eri yritykset vastuussa näiden tavaroiden valmistuksesta ja palveluiden tarjoamisesta (ks. edellä 22 kohta). SMHV:n tukema valituslautakunnan kanta kyseisten tavaroiden ja palvelujen täydentävyydestä on siis virheellinen.
57 Pelkästään SMHV:n suosiman kannan virheellisyyden valaisemiseksi on todettava, että sen mukaan käsiteltävässä asiassa olisi katsottava, että kun yritys, joka tahtoo sekä ostaa kanoja että kuljettaa niitä, kohtaa markkinoilla yhtäältä tiettyä tavaramerkkiä käyttävän kanojen tuottajan ja toisaalta näillä markkinoilla samaa tavaramerkkiä kuin edellä mainittu tuottaja käyttävän kuljetuspalvelujen tarjoajan, ei ole vaaraa siitä, että tämä yritys katsoisi, että mainitut tavarat ja palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä, koska kun kanojen tuottaja tarjoaa kuljetuspalvelua, tämä palvelu on vain liitännäispalvelu tai ”sisäinen” palvelu kanojen tuotantoon nähden eikä kanojen tuottaja näin ollen ole kanojen kuljetuspalvelujen markkinoilla. SMHV:n puoltaman kannan mukaan kanojen tuotanto ja kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut eivät nimittäin ole lainkaan samankaltaisia, joten näille tavaroille ja palveluille käytettävät samat tavaramerkit voisivat olla voimassa ilman näiden tavaroiden ja palvelujen kuluttajille aiheutuvaa sekaannusvaaraa.
58 Kuitenkin edellä 53 kohdassa mainituilla perusteilla kanojen suurostaja, joka tarvitsee myös kanojen kuljetuspalvelun, voi katsoa, että kanojen tuotannon ja kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen välillä on tärkeä yhteys, joten mainittujen tavaroiden ja palvelujen kuluttaja katsoisi, että ne ovat peräisin samasta yrityksestä.
59 Koska SMHV:n käsiteltävässä asiassa määrittelemää markkinaläsnäoloa (ks. edellä 54 kohta) ei voida ottaa huomioon, aikaisemman tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskevien sääntöjen analoginen soveltaminen väitteen yhteydessä on hylättävä.
60 Lisäksi siltä osin kuin SMHV vetoaa edellä mainitussa asiassa COMP USA annettuun tuomioon, on todettava, että se eroaa käsiteltävästä asiasta siltä osin kuin siinä käsiteltiin tietoteknisten tavaroiden ja palvelujen etämyyntiä. Lisäksi toisin kuin asiassa COMP USA, jossa katsottiin, että internetissä tavaroitaan tarjoavalta yritykseltä ostettujen tai vuokrattujen ohjelmistojen ja tietokoneiden fyysinen toimittaminen oli vain etämyyntisopimuksen tai palvelusopimuksen täytäntöönpanoa eikä se liittynyt kuljetuspalveluihin (em. asia COMP USA, tuomion 47 kohta), käsiteltävässä asiassa ei voida katsoa, koska SMHV ei ole näyttänyt sitä toteen, että kanojen kuljetus, varastointi ja jakelu olisi vain kanojen myynnistä tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa tai kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalveluihin liittymätön palvelusopimus.
61 Valituslautakunta ei siis voinut heti aluksi sulkea pois haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen täydentävyyttä. Tällainen täydentävyys on todettava ainakin kanojen ja kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen osalta.
62 Kyseisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden arvioimiseksi valituslautakunnan piti ottaa huomioon kaikki kyseisten tavaroiden ja palvelujen väliseen yhteyteen liittyvät merkitykselliset seikat. Näin ollen valituslautakunnan olisi pitänyt katsoa – huolimatta erosta yhtäältä kanan lihan ja elävien kanojen sekä toisaalta kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelujen välillä niiden luonteen, käyttötarkoituksen, käyttötapojen ja kilpailevan luonteen osalta –, että ne ovat tietyllä tavalla toisiaan täydentäviä. Kaikkien merkityksellisten seikkojen ottamisesta huomioon mainittujen tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa johtuu, että valituslautakunta katsoi virheellisesti, etteivät mainitut tavarat ja palvelut ole lainkaan samankaltaisia.
63 Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava myös siltä osin kuin siinä todetaan, etteivät aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat ole lainkaan samankaltaisia kuin haetun tavaramerkin kattamat kanojen kuljetus-, varastointi- ja jakelupalvelut.
2. Vaatimus haetun yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin hylkäämisestä
64 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin antaa tuomion, jolla hylätään haetun yhteisön tavaramerkin rekisteröinti kaikkien haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palvelujen osalta.
65 Tästä on huomattava, että unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama oikeudellinen valvonta on laillisuusvalvontaa. Jos valituslautakunta on tehnyt virheen, unionin yleinen tuomioistuin voi kumota valituslautakunnan päätöksen, ja jos niin vaaditaan, muuttaa sitä. Sen tehtäviin ei kuulu tavaramerkin rekisteröiminen tai rekisteröimättä jättäminen. SEUT 266 artiklan ja asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 6 kohdan mukaan SMHV:n on nimittäin toteutettava tarpeelliset toimenpiteet unionin tuomioistuinten mahdollisen kumoavan tuomion panemiseksi täytäntöön. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole antaa SMHV:lle tuomion täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä, mutta SMHV:n on toimittava unionin yleisen tuomioistuimen antamien tuomioiden tuomiolauselman ja perustelujen edellyttämällä tavalla (ks. asia T-276/09, Kavaklidere-Europe v. SMHV – Yakult Honsha (Yakut), 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Sikäli kuin kantajan vaatimus on tulkittava pyynnöksi siitä, että unionin yleinen tuomioistuin antaa SMHV:lle täytäntöönpanoa koskevan määräyksen olla rekisteröimättä haettua tavaramerkkiä kaikille sen kattamille tavaroille ja palveluille, tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.
67 Sikäli kuin mainittu vaatimus on tulkittava pyynnöksi siitä, että unionin yleinen tuomioistuin muuttaa riidanalaista päätöstä sillä tavoin, että se korvaa riidanalaisen päätöksen päätöksellä, jossa todetaan, ettei haettua tavaramerkkiä voida rekisteröidä niille palveluille, joiden rekisteröintiä ei vielä ollut hylätty väiteosaston päätöksessä, on muistettava, että unionin yleiselle tuomioistuimelle annettu päätösten muuttamista koskeva toimivalta ei anna sille oikeutta korvata valituslautakunnan arviointia omalla arvioinnillaan eikä myöskään oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut (asia C-263/09 P, Edwin v. SMHV, tuomio 5.7.2011, Kok., s. I-5853, 72 kohta).
68 Päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvittämiensä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (edellä 67 kohdassa mainittu asia Edwin v. SMHV, tuomion 72 kohta).
69 Näin ei ole kuitenkaan käsiteltävässä asiassa. Näin on siksi, että edellä 29 kohdassa ja seuraavissa kohdissa esitetty mainittujen tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa tehty metodologinen virhe olla ottamatta asianmukaisesti huomioon niiden täydentävyys johtaa siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi arvioitava sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Lisäksi – kuten edellä 43 kohdasta ja sitä seuraavista kohdista ilmenee – tiettyjen kyseessä olevien tavaroiden ja palvelujen on katsottava olevan ainakin jossain määrin samankaltaisia, minkä vuoksi valituslautakunnan olisi pitänyt arvioida kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuutta ja sekaannusvaaraa kokonaisuudessaan, mitä se ei ole tehnyt.
70 Näin ollen kantajan vaatimus siitä, että unionin yleinen tuomioistuin kieltäytyy rekisteröimästä yhteisön tavaramerkkiä, on hylättävä, vaikka tämä vaatimus pitäisikin tulkita muuttamisvaatimukseksi.
Oikeudenkäyntikulut
71 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
72 Koska SMHV on hävinnyt asian olennaisin osin, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toisen valituslautakunnan 17.2.2011 tekemä päätös (asia R 1073/2010-2) kumotaan.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) SMHV velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Azizi | Frimodt Nielsen | Buttigieg |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 2013.
Allekirjoitukset