UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu neljäs jaosto)
30 päivänä maaliskuuta 2022 (*)
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lentorahtimarkkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan, ETA‑sopimuksen 53 artiklan sekä lentoliikenteestä tehdyn yhteisön ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklan rikkominen – Lentorahtipalvelujen hintatekijöiden yhteensovittaminen (polttoainelisä, turvallisuuslisä, provision maksaminen lisistä) – Tietojenvaihto – Komission alueellinen toimivalta – Perusteluvelvollisuus – SEUT 266 artikla – Valtion pakkokeino – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakon määrä – Myynnin arvo – Rikkomiseen osallistumisen kesto – Lieventävät seikat – Kilpailuvastaisen käyttäytymisen edistäminen viranomaisten toimesta – Täysi harkintavalta
Asiassa T-341/17,
British Airways plc, kotipaikka Harmondsworth (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan J. Turner, R. O’Donoghue, QC, A. Lyle-Smythen, solicitor,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään N. Khan ja A. Dawes, avustajanaan A. Bates, barrister,
vastaajana,
jossa on kyse SEUT 263 artiklan nojalla nostetusta kanteesta, jossa vaaditaan kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annettu komission päätös C(2017) 1742 final siltä osin kuin se koskee kantajaa, ja toissijaisesti poistamaan kantajalle määrätty sakko tai alentamaan sen määrää,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J. Schwarcz, C. Iliopoulos, D. Spielmann ja I. Reine,
kirjaaja: hallintovirkamies E. Artemiou,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 13.9.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
[– –]
II Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
59 Kantaja nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.5.2017 toimittamallaan kannekirjelmällä.
60 Komissio jätti vastineensa unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2017.
61 Kantaja toimitti vastauskirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2018.
62 Komissio toimitti vastaajan vastauskirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 12.3.2018.
63 Unionin yleinen tuomioistuin päätti 24.4.2019 neljännen jaoston ehdotuksesta työjärjestyksensä 28 artiklan mukaisesti siirtää käsiteltävän asian laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.
64 Unionin yleinen tuomioistuin esitti 16.8.2019 työjärjestyksensä 89 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena asianosaisille kirjallisia kysymyksiä. Asianosaiset vastasivat niihin asetetussa määräajassa.
65 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 13.9.2019 pidetyssä istunnossa.
66 Koska unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) katsoi, ettei sillä ollut riittävästi tietoa asiasta ja että asianosaisia oli kehotettava esittämään huomautuksensa perusteesta, josta niillä ei ollut ollut tilaisuutta lausua, se määräsi 31.7.2020 antamallaan määräyksellä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen työjärjestyksen 113 artiklan nojalla.
67 Asianosaiset vastasivat asetetussa määräajassa useisiin unionin yleisen tuomioistuimen 4.8.2020 esittämiin kysymyksiin ja esittivät tämän jälkeen huomautuksensa toisen asianosaisen vastauksesta.
68 Unionin yleinen tuomioistuin päätti asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen 6.11.2020 tehdyllä päätöksellä.
69 Koska unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu neljäs jaosto) katsoi uudelleen, ettei sillä ollut riittävästi tietoa asiasta ja että asianosaisia oli kehotettava esittämään huomautuksensa perusteesta, josta niillä ei ollut ollut tilaisuutta lausua, se määräsi 28.1.2021 antamallaan määräyksellä, että asian käsittelyn suullinen vaihe aloitetaan uudelleen työjärjestyksen 113 artiklan nojalla.
70 Komissio vastasi asetetussa määräajassa useisiin unionin yleisen tuomioistuimen 29.1. ja 16.3.2021 esittämiin kysymyksiin. Sen jälkeen kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä huomautuksia komission vastauksista.
71 Unionin yleinen tuomioistuin päätti asian käsittelyn suullisen vaiheen uudelleen 25.5.2021 tehdyllä päätöksellä.
72 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaan tai osittain siltä osin kuin se koskee kantajaa
– lisäksi tai toissijaisesti poistaa kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyn sakon tai alentaa sen määrää
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
73 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– muuttaa kantajalle määrätyn sakon määrää poistamalla tämän saaman 15 prosentin yleisen alennuksen, jos unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että saapuvien rahtipalvelujen myynnistä saatua liikevaihtoa ei voitu sisällyttää myynnin arvoon
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
III Oikeudellinen arviointi
[– –]
A Kumoamisvaatimukset
[– –]
1. Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee virhettä tai perustelujen puutteellisuutta siltä osin kuin riidanalainen päätös perustuu 9.11.2010 annetun päätöksen kanssa ristiriidassa olevaan, riidanalaisessa päätöksessä lopulliseksi katsottuun oikeudelliseen arviointiin
201 Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä on virhe, tai toissijaisesti, että sen perustelut ovat puutteelliset, koska sen perusteluissa kuvailtu ja sen päätösosassa todettu rikkominen on ristiriidassa 9.11.2010 annetussa päätöksessä todetun ja riidanalaisessa päätöksessä lopulliseksi katsotun rikkomisen kanssa, erityisesti muiden rikkomiseen osallistuneiden yritysten lukumäärän ja henkilöllisyyden osalta. Kantajan mukaan tästä seuraa, ettei kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi tällä perusteella nostettu vahingonkorvauskanne on saatettu, eivätkä tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat voineet tehdä riidanalaisesta päätöksestä vahingonkorvausvaatimuksia koskevia johtopäätöksiä.
202 Komissio kiistää kantajan väitteet.
203 On aluksi todettava, että kantaja väittää ensisijaisesti, että kyseessä on virhe, jonka se katsoo oikeudelliseksi virheeksi. Tämän väitteen taustalla olevat perustelut koskevat kuitenkin kokonaisuudessaan sellaisten epäjohdonmukaisuuksien tai ristiriitaisuuksien olemassaoloa, jotka johtuvat komission päätöksestä yhdistää 9.11.2010 annetussa päätöksessä ja riidanalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset. On siis todettava, että tosiasiallisesti kantajan väitteiden perustelut ovat ristiriitaisia, mistä on lisäksi osoituksena toteamus, jonka se esittää oikeudellista virhettä koskevan väitteen toteen näyttämiseksi ja jonka mukaan ”se, että komissio on pysyttänyt kaksi keskenään ristiriitaista päätöstä, joissa todetaan samaan asianosaiseen kohdistuva rikkominen, aiheuttaa unionin oikeusjärjestyksessä sekaannuksen, jota ei voida hyväksyä”, vastoin vaatimusta, jonka mukaan ”unionin oikeutta soveltavien kansallisten tuomioistuinten – – on voitava nojautua komission selkeisiin ja täsmällisiin toteamuksiin”. Tästä seuraa, että nyt käsiteltävää kanneperustetta on arvioitava siten, että se koskee vain perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
204 Tältä osin on muistettava, että toimen perustelujen pitää olla johdonmukaiset eikä niissä saa varsinkaan olla sisäisiä ristiriitaisuuksia, jotka haittaisivat toimeen johtaneiden syiden ymmärtämistä (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 151 kohta).
205 Oikeuskäytännön mukaan päätöksen perusteluihin sisältyvä ristiriita voi kuitenkin vaikuttaa päätöksen pätevyyteen vain, jos päätöksen adressaatti ei voi kokonaan tai osittain saada tietää päätöksen todellisia perusteluja ja että tämän vuoksi päätöksen päätösosalta puuttuu kokonaan tai osittain oikeudellinen perusta (tuomio 24.1.1995, Tremblay ym. v. komissio, T-5/93, EU:T:1995:12, 42 kohta ja tuomio 30.3.2000, Kish Glass v. komissio, T-65/96, EU:T:2000:93, 85 kohta).
206 Kuten riidanalaisen päätöksen 9, 11, 1091 ja 1092 perustelukappaleesta ilmenee, käsiteltävässä asiassa kantajaa vastaan päätösosassa esitetyt rikkomista koskevat toteamukset rajoittuvat sellaisiin 9.11.2010 annetun päätöksen näkökohtiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut 16.12.2015 antamassaan tuomiossa British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988). Kyseisen päätöksen muista näkökohdista, siltä osin kuin kantaja ei ollut kiistänyt niitä, on tullut lopullisia.
207 Komissio on siten asianmukaisesti selittänyt riidanalaisessa päätöksessä, miksi se on ottanut huomioon 9.11.2010 annetun päätöksen päätösosan siltä osin kuin se koski kantajaa ja miksi se on sen seurauksena rajoittanut kantajan osalta esitettyjen uusien rikkomista koskevien toteamusten ulottuvuutta.
208 On tosin niin, kuten kantaja toteaa, että komission lähestymistapa johtaa kantajan osalta rinnakkaisiin rikkomista koskeviin toteamuksiin, jotka poikkeavat toisistaan erityisesti sen vuoksi, että muut rikkomiseen osallistuneet yritykset eivät ole täysin samoja. Näin ollen riidanalaisessa päätöksessä on katsottu, että yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöistä, jotka liittyvät ETA:n sisäisiin reitteihin, ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja kolmansien maiden välisiin reitteihin ja unionin ja Sveitsin välisiin reitteihin, olivat vastuussa useat liikenteenharjoittajat, joiden ei katsottu olevan vastuussa kyseisistä käytänteistä 9.11.2010 annetussa päätöksessä.
209 Siitä ei kuitenkaan ilmene ristiriitaa, joka estäisi riidanalaisen päätöksen ymmärtämisen oikein. Kyseinen tilanne on nimittäin vain seurausta oikeussuojakeinojen järjestelmästä, jonka puitteissa toimien laillisuuden arvioinnista vastaava tuomioistuin ei voi – jottei se lausu kanteen ulkopuolisesta seikasta – ylittää kumoavassa tuomiossa sitä, mitä kantaja on vaatinut, ja siitä, että kantaja on vaatinut 9.11.2010 annetun päätöksen kumoamista vain osittain.
210 Siltä osin kuin kantaja väittää, että huolimatta 9.11.2010 annetun päätöksen kumoamisesta kantajaa koskevilta osin vain osittain komissio oli velvollinen tekemään päätelmät 16.12.2015 annetusta tuomiosta British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) peruuttamalla mainitun päätöksen, on todettava, että kantajan perustelut menevät päällekkäin sen toisen kanneperusteen tueksi esittämien perustelujen kanssa. Ne on näin ollen tutkittava kyseisen kanneperusteen yhteydessä.
211 Edellä esitetyn perusteella nyt käsiteltävä kanneperuste on hylättävä.
2. Toinen kanneperuste, joka koskee SEUT 266 artiklan rikkomista
212 Kantaja väittää, että komissio on jättänyt noudattamatta sille SEUT 266 artiklan nojalla kuuluvaa velvollisuutta tehdä aiemmin annetusta tuomioistuinratkaisusta kaikki tarvittavat johtopäätökset ja että riidanalainen päätös – tai ainakin sen päätösosan 3 artiklan e alakohta – on kumottava.
213 Kantaja arvostelee komissiota erityisesti siitä, että se on vedonnut 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyihin toteamuksiin määrätäkseen sille sakon, vaikka unionin yleinen tuomioistuin on 16.12.2015 antamassaan tuomiossa British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) todennut kyseiset toteamukset olennaisilta osin virheellisiksi.
214 Komissio kiistää kantajan väitteet.
215 SEUT 266 artiklan mukaan toimielimen, jonka säädös on julistettu mitättömäksi, on toteutettava kumoamistuomion täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tämä velvoite on ymmärrettävä ainoastaan siinä laajuudessa, mikä on välttämätöntä kumoamistuomion täytäntöön panemisen varmistamiseksi (tuomio 29.11.2007, Italia v. komissio, C‑417/06 P, ei julkaistu, EU:C:2007:733, 52 kohta).
216 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaisen toimielimen on kumoamistuomion noudattamiseksi ja pannakseen sen kaikilta osin täytäntöön paitsi noudatettava tuomion tuomiolauselmaa myös otettava huomioon siihen johtaneet perustelut, jotka ovat sen tarpeellinen tuki, sillä perustelut ovat välttämättömiä tuomiolauselman täsmällisen sisällön määrittämiseksi (tuomio 26.4.1988, Asteris ym. v. komissio, 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86, EU:C:1988:199, 27 kohta ja tuomio 6.3.2003, Interporc v. komissio, C‑41/00 P, EU:C:2003:125, 29 kohta).
217 Tältä osin on muistettava, että kuten jo edellä 184 kohdasta ilmenee, niiden perustelujen huomioon ottamisella, joista ilmenee unionin tuomioistuinten toteaman lainvastaisuuden täsmälliset syyt, pyritään ainoastaan määrittämään tuomiolauselmassa esitettyjen toteamusten täsmällinen merkitys (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 55 kohta).
218 Näin ollen kumoamistuomiossa esitetyn perustelun oikeusvoima ei voi ulottua niiden henkilöiden tilanteeseen, jotka eivät ole olleet asianosaisina oikeudenkäynnissä ja joihin nähden tuomiossa ei siis ole voitu ratkaista mitään (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C‑310/97 P, EU:C:1999:407, 55 kohta). Saman täytyy päteä siltä osin kuin on kyse toimen tiettyä henkilöä koskevista osista, joita ei ole saatettu unionin tuomioistuinten arvioitaviksi ja joita kyseinen tuomioistuin ei näin ollen voi kumota vaan jotka tulevat siten lopullisiksi kyseiseen henkilöön nähden (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio, C‑122/16 P, EU:C:2017:861, 85 kohta).
219 Käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut 16.12.2015 antamansa tuomion British Airways v. komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) 88 ja 89 kohdassa, että kantajan 9.11.2010 annetusta päätöksestä nostamassa kanteessa vaadittiin päätöksen kumoamista vain osittain ja ettei se voinut antamassaan kumoamistuomiossa ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut, jottei se lausuisi kanteen ulkopuolisesta seikasta. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin päätti kumota riidanalaisen päätöksen kantajan esittämien vaatimusten rajoissa. Unionin tuomioistuin hylkäsi mainitusta tuomiosta tehdyn valituksen ja vahvisti näin olennaisilta osin unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämän toteamuksen ja päätelmät (tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio, C‑122/16 P, EU:C:2017:861).
220 Vaikka onkin totta, että 16.12.2015 annetun tuomion British Airways v. komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) perusteluissa vaadittiin toteamaan 9.11.2010 annettu päätös kokonaan lainvastaiseksi siltä osin kuin se koski kantajaa (ks. edellä 16 kohta), sen päätösosan ulottuvuus on kuitenkin rajattu asianmukaisesti kantajan oikeusriidassa esittämissä vaatimuksissa vahvistamien rajojen mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio, C‑122/16 P, EU:C:2017:861, 91 ja 92 kohta).
221 Edellä 218 kohdassa mieliin palautetun oikeuskäytännön mukaisesti niiden perustelujen oikeusvoima, jotka komission oli tarvittaessa otettava huomioon pannessaan täytäntöön 16.12.2015 annetun tuomion British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988), ei koskenut 9.11.2010 annetun päätöksen niitä osia, joita ei ollut saatettu unionin yleisen tuomioistuinten arvioitaviksi ja jotka eivät näin ollen voineet kuulua mainitun päätöksen päätösosan soveltamisalaan.
222 Tästä seuraa, että komissio saattoi SEUT 266 artiklaa rikkomatta vedota riidanalaisessa päätöksessä 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyihin rikkomista koskeviin toteamuksiin, joita ei ollut kyseenalaistettu 16.12.2015 annetun tuomion British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) tuomiolauselmassa ja joista oli näin ollen tullut lopullisia.
223 Nyt käsiteltävä kanneperuste on siksi hylättävä.
3. Kolmas kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä ja/tai olennaisen menettelymääräyksen rikkomista sen vuoksi, että sakon määrä on perusteltu puutteellisesti ja/tai ettei komissiolla ollut toimivaltaa määrätä sakkoa, joka ei liittynyt yksinomaisesti riidanalaisessa päätöksessä esitettyihin kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin toteamuksiin
224 Kantaja väittää, että komissio on tehnyt virheen, rikkonut olennaista menettelymääräystä ja ylittänyt toimivaltansa rajat määräämällä sille samansuuruisen sakon kuin 9.11.2010 annetussa päätöksessä oli määrätty. Kantajan mukaan komissio on nimittäin vedonnut siihen, että uusi sakko ei liity pelkästään yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen, johon kantaja on osallistunut, tiettyihin näkökohtiin (mainittu riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa) vaan myös niihin 9.11.2010 annetun päätöksen näkökohtiin, ”joista on tullut lopullisia” (riidanalaisen päätöksen 3 artikla).
225 Kantaja väittää ensinnäkin, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana yhdestäkään 9.11.2010 annettuun päätökseen sisältyvästä toteamuksesta ei ollut sen osalta ”tullut lopullista” sikäli, että 16.12.2015 annetusta tuomiosta British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) tehty valitus oli vielä vireillä.
226 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on kantajan mukaan peruuttanut 9.11.2010 annetussa päätöksessä sille määrätyn sakon, koska se on katsonut mainitun päätöksen sisältävän perustuvanlaatuisia ristiriitaisuuksia. Tämä merkitsee kantajan mukaan sitä, että kaikki 9.11.2010 annettuun päätökseen sisältyvät toteamukset olisi pitänyt kumota, ellei unionin yleinen tuomioistuin ollut katsonut ne ultra petita ‑periaatteen sitovan itseään. Näin ollen se, että unionin yleinen tuomioistuin ei kumonnut 9.11.2010 annetun päätöksen 1–4 artiklaa kokonaisuudessaan kantajaa koskevilta osin, ei kantajan näkemyksen mukaan tarkoita, että komissio saattoi vedota kyseisiin säännöksiin määrätäkseen myöhemmin saman sakon esittämättä lisäperusteluja mainittujen säännösten johdosta esitettyjen toteamusten tueksi.
227 Kolmanneksi kantaja väittää, että komission lähestymistapa esti sitä ymmärtämästä sakon määrälle riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä perusteluja sen vuoksi, että sen rikkomisen laajuudesta, johon sen katsotaan syyllistyneen, on epävarmuutta.
228 Neljänneksi komissiolla ei kantajan mukaan ollut toimivaltaa määrätä riidanalaisessa päätöksessä sakkoa, joka ei liittynyt suoraan tässä samassa päätöksessä todettuihin rikkomisiin.
229 Komissio kiistää kantajan väitteet.
230 On huomattava, että nyt käsiteltävä kanneperuste jakaantuu neljään väitteeseen, joita on tarkasteltava peräkkäin.
231 Siltä osin kuin on kyse virheestä, jonka komission väitetään tehneen, kun se riidanalaisen päätöksen antaessaan katsoi 9.11.2010 annettuun päätökseen sisältyvien toteamusten, joihin se tukeutui määrätäkseen kantajalle sakon, olevan lopullisia, on todettava, että vaikka virhe olisi näytetty toteen, sillä ei olisi vaikutusta riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen, koska virhe koskee kyseisen päätöksen lisäperustelua.
232 Unionin toimielinten toimia koskee pääsääntöisesti lainmukaisuusolettama, ja niillä on näin ollen oikeusvaikutuksia niin kauan kuin niitä ei ole peruutettu, kumottu kumoamiskanteen johdosta tai todettu pätemättömiksi ennakkoratkaisupyynnön tai lainvastaisuusväitteen seurauksena (tuomio 5.10.2004, komissio v. Kreikka, C-475/01, EU:C:2004:585, 18 kohta).
233 Kyseessä olevia 9.11.2010 annetun päätöksen toteamuksia ei kuitenkaan riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana ollut kumottu, peruutettu eikä todettu pätemättömiksi. Näin ollen ne tuottivat oikeusvaikutuksia, joihin komissio saattoi tehokkaasti vedota, riippumatta siitä, olivatko ne lisäksi luonteeltaan lopullisia.
234 On lisäksi korostettava, että unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota koskevalla muutoksenhaulla ei lähtökohtaisesti ole lykkäävää vaikutusta (määräys 7.7.2016, komissio v. Bilbaína de Alquitranes ym., C‑691/15 P-R, ei julkaistu, EU:C:2016:597, 16 kohta). Näin ollen kantajan muutoksenhaku ei estänyt komissiota panemasta täytäntöön 16.12.2015 annettua tuomiota British Airways v. komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) SEUT 266 artiklan mukaisesti.
235 Se, että kantaja haki muutosta 16.12.2015 annettuun tuomioon British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988), ei missään tapauksessa voinut laajentaa sen unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämien osittaista kumoamista koskevien vaatimusten ulottuvuutta, kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaan ”muutoksenhaussa voidaan vaatia – – ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain, mutta ei esittää uusia vaatimuksia”.
236 Koska kyseessä olevia, 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyjä toteamuksia ei ollut riitautettu unionin yleisessä tuomioistuimessa eikä niitä voitu riitauttaa vasta muutoksenhakuvaiheessa, niistä oli siis tullut kantajan osalta lopullisia SEUT 263 artiklassa määrätyn kanteen vireillepanoa koskevan määräajan päätyttyä (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2017, British Airways v. komissio C‑122/16 P, EU:C:2017:861, 98 kohta). Kyseinen ajankohta edeltää kuitenkin selvästi riidanalaisen päätöksen antamisajankohtaa.
237 Siitä väitteestä, jonka mukaan komissio on tehnyt virheen, kun se ei ole perustellut sitä, että se vetosi riidanalaisessa päätöksessä 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyihin riitauttamattomiin väitteisiin, on todettava, että se ei perustu tosiseikkoihin, kuten edellä 206 ja 207 kohdasta ilmenee.
238 Jos oletetaan, että kantaja pyrkii tällä väitteellä riitauttamaan sen viittauksen lainmukaisuuden, joka riidanalaisessa päätöksessä tehdään 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyihin riitauttamattomiin toteamuksiin, 16.12.2015 annetusta tuomiosta British Airways v. komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) ilmenevien periaatteiden valossa, väite on hylättävä perusteettomana, koska siinä ei oteta huomioon mainitun tuomion perustelujen oikeusvoimaa niihin toteamuksiin nähden, jotka eivät olleet riita-asian kohteena, edellä 221 kohdassa todetun mukaisesti.
239 Sen väitteen osalta, joka koskee kantajalle määrätyn sakon puutteellisia perusteluja, kun otetaan huomioon epävarmuustekijät, joita liittyy sen rikkomisen laajuuteen, johon kantajan väitetään syyllistyneen, unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut edellä 209 kohdassa, että kyseinen epävarmuus on seurausta oikeussuojakeinojen järjestelmästä ja siitä, että kantaja on vaatinut 9.11.2010 annetun päätöksen kumoamista vain osittain. Tämä perustelu sisältyy riidanalaiseen päätökseen (ks. edellä 206 ja 207 kohta).
240 On lisäksi muistettava, että perustelujen on oltava kyseisen toimen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 147 kohta).
241 Perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimenpiteen perustelut SEUT 296 artiklan ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 29.9.2011, Elf Aquitaine v. komissio, C‑521/09 P, EU:C:2011:620, 150 kohta ja tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T-95/15, EU:T:2016:722, 45 kohta).
242 On kuitenkin huomautettava, että käsiteltävässä asiassa pelkästään se, että riidanalaisessa päätöksessä asetettiin samojen kilpailusääntöjä rikkovien käytänteiden osalta tietyistä rikkomisen osatekijöistä vastuuseen suurempi määrä rikkomiseen osallistuneita yrityksiä kuin 9.11.2010 annetussa päätöksessä, ei ole omiaan edellyttämään lisäselvityksiä, koska kyseessä ei ole tekijä, jonka komissio otti huomioon sakon määrän laskemiseksi.
243 Tästä osin on kylläkin korostettava kantajan tavoin, että komissio on riidanalaisen päätöksen 1209 kohdassa tarkastellut tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien yhteenlaskettua maailmanlaajuista markkinaosuutta muiden asian kannalta merkityksellisten tekijöiden ohella määrittääkseen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden. Toisin kuin komissio väittää, riidanalaisen päätöksen 1212 perustelukappaleesta ei myöskään ilmene, ettei komissio olisi ottanut huomioon kyseistä markkinaosuutta. Se totesi mainitussa perustelukappaleessa ainoastaan, että se oli ottanut huomioon ”erityisesti kilpailusääntöjen rikkomisen luon[teen] ja maantieteelli[sen] kattavuu[den]”.
244 Yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuteen liittyvistä päätelmistä, jotka on esitetty riidanalaisen päätöksen 1198–1212 perustelukappaleessa, ilmenee, että komissio on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 26.1.2017, Roca v. komissio, C‑638/13 P, EU:C:2017:53, 67 kohta) arvioinut kokonaisvaltaisesti erilaiset asiaan liittyvät merkitykselliset tekijät ottamatta huomioon yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen tiettyjen aineellisten tai maantieteellisten osatekijöiden mahdollisia erityispiirteitä tai tässä vaiheessa sitä, missä määrin tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien rikkomiseen osallistuminen vaihteli. Myös lisämaksu määritettiin tämän kokonaisvaltaisen arvioinnin perusteella, kuten riidanalaisen päätöksen 1219 perustelukappaleesta ilmenee. Edellä 242 kohdassa mainitun kokonaisvaltaisen arvioinnin yhteydessä esiin tuodut erot eivät kuitenkaan olleet sellaisia, että ne olisivat velvoittaneet komission esittämään lisäperusteluja kantajalle määrätyn sakon ymmärtämiseksi oikein.
245 Väitteestä, jonka kantaja esittää vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen ja jonka mukaan sillä, että tiettyihin 9.11.2010 annetussa päätöksessä kantajan syyksi luettuihin kilpailusääntöjä rikkoviin käytänteisiin osallistui pienempi määrä liikenteenharjoittajia kuin riidanalaisessa päätöksessä todettuihin rikkomisiin, voitiin perustella kantajan sakon määrän alentaminen, on todettava, että se liittyy riidanalaisen päätöksen aineelliseen lainmukaisuuteen eikä perustelujen puutteellisuuteen. Tämän väitteen tueksi ei myöskään ole esitetty mitään perusteita.
246 Edellä esitetyn perusteella riidanalaisessa päätöksessä tehty viittaus 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitettyihin kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin toteamuksiin, joita kantaja ei ole riitauttanut, ei velvoittanut komissiota esittämään lisäperusteluja sakon määrän arviointivaiheessa.
247 On neljänneksi todettava, että väite, jonka mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa määrätä sakkoa, joka ei liittynyt yksinomaan riidanalaisessa päätöksessä todettuihin rikkomisiin, ei myöskään voi menestyä.
248 Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallaan tai tuottamuksesta rikkovat SEUT 101 artiklan tai SEUT 102 artiklan määräyksiä.
249 Unionin tuomioistuimet ovat jo todenneet oikeuskäytännössään, että komission toimivaltaan tehdä tietty toimi on väistämättä sisällyttävä toimivalta muuttaa kyseistä toimea sen toimivaltaan liittyviä säännöksiä kunnioittaen ja tämän osalta määrättyjä muotoja ja menettelyjä kunnioittaen (tuomio 9.12.2014, Lucchini v. komissio, T-91/10, EU:T:2014:1033, 108 kohta). Siinä erityistapauksessa, että tietty toimi päätetään kumota osittain, tähän toimivaltaan on kuuluttava toimivalta antaa uusi päätös, jolla tarvittaessa täydennetään niitä toimen osatekijöitä, joista on tullut lopullisia.
250 Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin huomautettava, että 9.11.2010 annetussa päätöksessä esitetyt kilpailusääntöjen rikkomisia koskevat riidanalaiset toteamukset otettiin huomioon samassa menettelyssä kuin se, joka johti riidanalaisen päätöksen antamiseen, ja saman väitetiedoksiannon seurauksena.
251 On vielä todettava, että komissio on riidanalaisessa päätöksessä selittänyt, miksi se on ottanut huomioon 9.11.2010 annetun päätöksen päätösosan kantajaa koskevilta osin ja miksi se on näin ollen rajoittanut kantajan osalta esitettyjen uusien rikkomista koskevien toteamusten ulottuvuutta (ks. edellä 206 ja 207 kohta).
252 Todettakoon lopuksi, että kuten riidanalaisen päätöksen 9 ja 11 perustelukappaleessa muistutetaan, 16.12.2015 annetussa tuomiossa British Airways vastaan komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988) päätettiin kumota 9.11.2010 annettu päätös muun muassa siltä osin kuin siinä määrätään kantajalle sakko, jolloin komissio on mainitun tuomion täytäntöön panemiseksi antanut riidanalaisen päätöksen yhteydessä uudelleen säännöksen, jolla se on määrännyt kantajalle sakon yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta kilpailusääntöjen rikkomisesta.
253 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissio on toiminut toimivaltansa rajoissa.
[– –]
4. Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan komissio on tehnyt virheitä laskiessaan kantajalle myönnettävää alennusta sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla
407 Kahdeksannessa kanneperusteessa kantaja väittää ensinnäkin komission tehneen oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei kantajan 27.2.2006 jättämällä sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevalla hakemuksella ollut merkittävää lisäarvoa, sillä perusteella, että siinä vahvistettiin tiedot, jotka komissio oli jo saanut Lufthansalta.
408 Kantaja väittää toiseksi toimittaneensa uusia tietoja, jotka näyttävät toteen useiden muiden liikenteenharjoittajien kanssa tehdyt sopimukset, joita komissio on käyttänyt riidanalaisessa päätöksessä mutta joiden merkitystä se yrittää vähätellä väittäessään virheellisesti niiden olleen jo julkisia.
409 Kantaja mainitsee kolmanneksi toimittaneensa todisteita, joilla on vähintäänkin voitu osoittaa todetun kilpailusääntöjen rikkomisen laajuus ja kesto.
410 Kantaja väittää neljänneksi komission arvion, jonka mukaan kantajan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa hakemuksessa esittämät lausunnot olivat kierteleviä tai epäselviä, olevan sekä virheellinen että vailla merkitystä.
411 Kantaja väittää viidenneksi tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti muihin sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan hakemuksen jättäneisiin yrityksiin verrattuna, koska niiden sakkoja oli alennettu enemmän, vaikka tietyt niistä olivat riidanalaisessa päätöksessä olleet kantajan kanssa samanlaisen arvostelun kohteena lausuntojensa todistusarvon osalta ja vaikka toiset niistä, kuten Air Canada, olivat osoittaneet yhteistyöhaluttomuutta.
412 Komissio kiistää kantajan väitteet.
413 Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 20 kohdan nojalla ”yritykset, jotka eivät täytä [sakoista vapauttamisen] edellytyksiä, voivat saada lievennystä sakkoihin, jotka olisi määrätty muussa tapauksessa”.
414 Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 21 kohdassa määrätään, että ”[sakkojen lieventämiseksi kyseisen tiedonannon 20 kohdan perusteella] yrityksen on toimitettava komissiolle epäillystä kilpailusääntöjen rikkomisesta todisteita, joilla on merkittävää lisäarvoa suhteessa komission hallussa jo oleviin todisteisiin, ja sen on lopetettava osallistumisensa epäiltyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen viimeistään siinä vaiheessa, kun se toimittaa todisteet”.
415 Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 22 kohdassa määritellään lisäarvon käsite seuraavasti:
”Käsitteellä ’lisäarvo’ viitataan siihen, missä määrin toimitetut todisteet luonteensa ja/tai yksityiskohtaisuutensa vuoksi parantavat komission mahdollisuuksia vahvistaa kyseessä olevat tosiseikat. Arvioidessaan tätä komissio katsoo yleensä kirjallisten todisteiden, jotka ovat peräisin ajankohdalta, jota tosiseikat koskevat, olevan arvokkaampia kuin jälkeenpäin tuotetut todisteet. Samoin kyseessä oleviin tosiseikkoihin suoraan liittyvät todisteet katsotaan yleensä arvokkaammiksi kuin todisteet, jotka liittyvät niihin vain välillisesti.”
416 Sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 23 kohdan b alakohdan ensimmäisessä alakohdassa on määrätty kolme vaihteluväliä, joiden mukaisesti sakkoja alennetaan. Yrityksellä, joka ensimmäisenä täyttää mainitun tiedonannon 21 kohdan mukaiset edellytykset, on oikeus 30–50 prosentin alennukseen, toisella yrityksellä 20–30 prosentin alennukseen ja seuraavilla yrityksillä enintään 20 prosentin alennukseen sakon määrästä.
417 Komissiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä (tuomio 10.5.2007, SGL Carbon v. komissio, C‑328/05 P, EU:C:2007:277, 88 kohta ja tuomio 20.5.2015, Timab Industries ja CFPR v. komissio, T-456/10, EU:T:2015:296, 177 kohta).
418 Myöskään se, että komissio on käsitellyt kaikkia sen hallussa olevia todisteita ja myös kantajan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa hakemuksessaan ilmoittamia tietoja, ei kuitenkaan osoita kyseisillä tiedoilla olleen merkittävää lisäarvoa komission tuona ajankohtana jo hallussa olleisiin todisteisiin nähden (ks. vastaavasti tuomio 13.7.2011, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs v. komissio, T-144/07, T-147/07–T-150/07 ja T-154/07, EU:T:2011:364, 398 kohta).
419 Todettakoon lopuksi, että lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei helpota komission tehtävää merkittävästi (ks. tuomio 17.5.2011, Elf Aquitaine v. komissio, T-299/08, EU:T:2011:217, 343 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
420 Riidanalaisen päätöksen 1363–1371 kohdassa komissio on katsonut, että niillä tiedoilla, jotka kantaja toimitti jättäessään sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen 27.2.2006, ei ollut ”merkittävää lisäarvoa”, eikä sen siten voitu katsoa olevan ensimmäinen yritys, joka täytti sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 21 kohdassa määrätyn edellytyksen. Komissio on vasta hallinnollisen menettelyn myöhäisemmässä vaiheessa katsonut kantajan jälkeenpäin toimittamien todisteiden perusteella, että se oli yhdeksäs yritys, joka täytti kyseisen tiedonannon 21 kohdassa määrätyn edellytyksen (ks. riidanalaisen päätöksen 1381 perustelukappale).
421 Komissio on näin ollen riidanalaisen päätöksen 1364 perustelukappaleessa todennut, että kantajan 27.2.2006 toimittamat tiedot ”koostui[vat] useista asiakirjoista, jotka olivat tarkastusten johdosta jo komission tiedossa, joistakin uusista asiakirjoista, joiden merkitys komissiolle oli vähäinen, ja yrityksen lausunnosta, joka on edelleen kiertelevä ja epäselvä siltä osin kuin on kyse kartellista ja [kantajan] osallistumisesta kyseiseen kartelliin”.
422 Riidanalaisen päätöksen 1365 perustelukappaleessa komissio päätteli tästä, että ne ”ei[vät] siis tuon[eet] merkittävää lisäarvoa sen vuoksi, että sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeva hakemus ja 27.2.2006 toimitetut asiakirjat ei[vät] antan[ee]t komissiolle merkittäviä lisätodisteita väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta”.
423 On ensinnäkin todettava, että – toisin kuin kantaja väittää – komissio ei sulkenut pois kantajan 27.2.2006 toimittamilla tiedoilla olevaa ”merkittävää lisäarvoa” pelkästään sillä perusteella, että niissä vain vahvistettiin komission hallussa jo olleet tiedot. Komissio onkin muun muassa todennut, että sillä oli jo hallussaan useita kantajan toimittamia asiakirjoja, erityisesti siksi, että ne oli jo löydetty kantajan tiloissa tehdyssä tarkastuksessa (riidanalaisen päätöksen 1370 perustelukappale). Komissio on myös todennut, että tietyt kantajan toimittamat asiakirjat eivät liittyneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen (kyseisen päätöksen 1367 ja 1370 perustelukappale) tai etteivät ne tukeneet viimeksi mainitun rikkomisen olemassaoloa (mainitun päätöksen 1367 perustelukappale).
424 On toiseksi todettava, että siltä osin kuin on kyse kantajan toimittamista tiedoista, joilla oli sen mukaan tarkoitus näyttää toteen edellä 408 kohdassa tarkoitetut sopimukset, ne koostuvat [luottamuksellinen].(2) Komissio käytti viimeksi mainittuja tietoja [luottamuksellinen]. Komissio on kuitenkin todennut riidanalaisen päätöksen 1370 perustelukappaleessa, [luottamuksellinen], ja kantajan sitä kiistämättä, että tämä yhteydenpito oli jo sen tiedossa [luottamuksellinen].
425 Niiden todisteiden, joiden perusteella olisi kantajan mukaan voitu laajentaa yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen ulottuvuutta ja kestoa, on kolmanneksi todettava koostuvan [luottamuksellinen]. Näitä todisteita käytettiin [luottamuksellinen].
426 Riidanalaisen päätöksen 126 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
[luottamuksellinen]
427 Riidanalaisen päätöksen 124 ja 125 perustelukappaleesta ilmenee kuitenkin, että komissiolla oli jo hallussaan, [luottamuksellinen], yhteydenpitoa koskevia tietoja [luottamuksellinen].
428 Riidanalaisen päätöksen 193 perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että komissiolla oli kantajan tiloissa tehdyssä tarkastuksessa saatujen asiakirjojen ansiosta jo hallussaan todisteita [luottamuksellinen].
429 Näin ollen sisäisessä sähköpostiviestissä on [luottamuksellinen].
430 Riidanalaisen päätöksen 336 perustelukappaleessa todetaan vielä seuraavaa:
[luottamuksellinen]
431 Kantajan lausunnot, sellaisina kuin ne on esitetty tiivistettyinä riidanalaisen päätöksen 336 perustelukappaleessa, vahvistavat Lufthansan sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevassa hakemuksessa tältä osin toimittamat tiedot, jotka on esitetty tiivistetysti riidanalaisen päätöksen 124 ja 125 perustelukappaleessa. [luottamuksellinen] On kuitenkin korostettava, että kantajan toimittamat todisteet, jotka esitetään tiivistetysti 336 perustelukappaleessa, koostuivat joko lausunnoista, jotka annettiin riidanalaisten tapahtumien jälkeen komission aloittamassa menettelyssä, tai epäsuorasta näytöstä [luottamuksellinen].
432 Komission [luottamuksellinen] tekemästä arvioinnista, jonka mukaan se on ”kiertelevä ja epäselvä siltä osin kuin on kyse [riidanalaisesta] kartellista ja [kantajan] osallistumisesta kyseiseen kartelliin” (riidanalaisen päätöksen 1364 perustelukappale), on neljänneksi todettava, että kantaja ei kiistä sitä, ettei se ole nimenomaisesti myöntänyt, [luottamuksellinen], sen ja Lufthansan välisen, polttoainelisää koskevan yhteydenpidon kilpailunvastaista luonnetta. Se, ettei se myönnä osallistumistaan kilpailunvastaiseen menettelyyn, ei kuitenkaan ole vailla merkitystä arvioitaessa sen antaman suullisen lausunnon lisäarvoa.
433 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei komissio ole tehnyt virhettä todetessaan jo hallussaan olevien todisteiden ja kantajan 27.2.2006 jättämän sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen valossa, ettei viimeksi mainittu hakemus tuonut sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon 21 kohdassa tarkoitettua merkittävää lisäarvoa.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu neljäs jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1 kohdan e alakohta, 2 kohdan e alakohta ja 3 kohdan e alakohta kumotaan siltä osin kuin ne koskevat British Airways plc:n osallistumista yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen siihen osatekijään, joka koskee kieltäytymistä maksamasta lisiin liittyviä provisiota.
2) Päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 4 kohdan e alakohta kumotaan.
3) Päätöksen C(2017) 1742 final 3 artiklan e alakohdassa British Airwaysille määrätyn sakon määräksi vahvistetaan 84 456 000 euroa.
4) Kanne hylätään muilta osin.
5) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan kolmasosa British Airwaysin oikeudenkäyntikuluista.
6) British Airways vastaa kahdesta kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
Kanninen | Schwarcz | Iliopoulos |
Julistettiin Luxemburgissa 30. päivänä maaliskuuta.2022.
Allekirjoitukset