Asia T-341/17
(julkaistu otteina)
British Airways plc
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu neljäs jaosto) 30.3.2022
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Lentorahtimarkkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan, ETA‑sopimuksen 53 artiklan sekä lentoliikenteestä tehdyn yhteisön ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklan rikkominen – Lentorahtipalvelujen hintatekijöiden yhteensovittaminen (polttoainelisä, turvallisuuslisä, provision maksaminen lisistä) – Tietojenvaihto – Komission alueellinen toimivalta – Perusteluvelvollisuus – SEUT 266 artikla – Valtion pakkokeino – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakon määrä – Myynnin arvo – Rikkomiseen osallistumisen kesto – Lieventävät seikat – Kilpailuvastaisen käyttäytymisen edistäminen viranomaisten toimesta – Täysi harkintavalta
1. Kilpailu – Liikenne – Kilpailusäännöt – Lentoliikenne – Asetus N:o 411/2004 – Soveltamisala – Unionin ja kolmansien maiden väliset reitit ja ETA:n, unionia lukuun ottamatta, ja kolmansien maiden väliset reitit – Saapuvat lentorahtipalvelut kuuluvat soveltamisalaan
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla; ETA-sopimuksen 53 ja 54 artikla sekä liite XIII ja pöytäkirja 21, sellaisina kuin ne ovat muutettuina ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 40/2005; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 32 artiklan c alakohta ja N:o 411/2004 1 ja 3 artikla)
(ks. 91–95 kohta)
2. Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Komission toimivalta – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden kannalta – Toimeenpano tai väärinkäytöksi katsotut vaikutukset ETA:lla – Vaihtoehtoiset tavat – Välittömään, huomattavaan ja ennakoitavissa olevaan vaikutukseen liittyvä peruste – Soveltamisala menettelyssä, jonka tavoitteena on kilpailun rajoittaminen
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 97–99, 111, 113–122, 127–129, 134–142, 145–147 ja 156–161 kohta)
3. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Riidanalaisen toimen antaneen toimielimen toimivallan puuttuminen – Peruste, jonka unionin tuomioistuimet tutkivat viran puolesta – Edellytys – Kontradiktorisen periaatteen noudattaminen
(SEUT 263 artikla)
(ks. 176 ja 177 kohta)
4. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus toteuttaa täytäntöönpanotoimia – Ulottuvuus – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Kumoaminen viran puolesta perustelujen puutteellisuuden vuoksi kantajan vaatimusten mukaisesti – Sellaisen uuden päätöksen antaminen, jossa otetaan huomioon kilpailusääntöjen rikkomista koskevat toteamukset, joita ei ole kyseenalaistettu kumoamispäätöksen päätösosassa, sekä uusia toteamuksia – Hyväksyttävyys – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus
(SEUT 101, SEUT 263, SEUT 264, SEUT 266 ja SEUT 296 artikla)
(ks. 204–209, 222, 232–236, 239–246 ja 254 kohta)
5. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Ulottuvuus – Sellaisen komission päätöksen kumoaminen, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Ulottuvuuden määrittäminen niiden rajojen mukaisesti, joita kantaja asettaa vaatimuksissaan oikeusriidan yhteydessä – Seuraus – Täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista koskevan velvollisuuden ulottuvuuden rajoittaminen – Sellaiset toteamukset, jotka eivät liity oikeusriidan kohteeseen, eivät kuulu soveltamisalaan
(SEUT 101, SEUT 263, SEUT 264, ja SEUT 266 artikla)
(ks. 215–222 kohta)
6. Kilpailu – Unionin säännöt – Aineellinen soveltamisala – Toiminta, johon on velvoitettu valtion toimenpitein, ei kuulu soveltamisalaan – Ulottuvuus – Kolmannen maan harjoittamat valtion pakkokeinot – Vaikutuksettomuus – Hyväksyttävyys kansainvälisen julkisoikeuden nojalla
(SEUT 101 ja SEUT 102 artikla)
(ks. 263 ja 265–269 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Määrittäminen – Edellytykset – Lieventävät seikat – Kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää – Tällä perusteella myönnetyn yleisen alennuksen määrän valitseminen – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Komissiolla ei ole velvollisuutta pitäytyä aikaisemmassa päätöskäytännössään
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta, komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
(ks. 326–330 kohta)
8. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Todistuskeino – Turvautuminen indisiokokonaisuuteen – Huomioon otettujen erilaisten seikkojen merkityksen ja niihin liittyvän todistusvoiman arviointi – Vaikutus indisiokokonaisuuden kokonaisarviointiin
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 334, 335, 360, 366, 381 ja 386 kohta)
9. Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Ulottuvuus – Unionin oikeuden toimen osittainen kumoaminen – Komission päätöksen, jolla erinäiset kilpailunvastaiset toimet luokitellaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi ja jolla määrätään sakkoja, osittainen kumoaminen – Niiden seikkojen riittämättömyys, jotka on otettu huomioon todettaessa kantajana olevan yrityksen vastuu yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yhdestä osatekijästä – Tällä ei ole vaikutusta sen toteamuksen laillisuuteen, joka koskee kyseisen yrityksen osallistumista kokonaisrikkomiseen
(SEUT 101 artikla ja SEUT 264 artiklan 1 kohta, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla)
(ks. 387, 467 ja 468 kohta)
10. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Myynnin arvon määrittäminen – Rikkomiseen välittömästi tai välillisesti liittyvät myynnit – Lentorahtipalvelualan kartelli – Rahtipalvelujen useita hintatekijöitä koskeva kartelli – Rahtipalveluihin liittyvän myynnin koko määrän huomioon ottaminen – Hyväksyttävyys
(SEUT 101 artikla, ETA-sopimuksen 53 artikla, EY:n ja Sveitsin välisen lentoliikennesopimuksen 8 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta, komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)
(ks. 393–401 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakoista vapauttamista ja sakkojen määrän alentamista koskevat säännöt – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyön perusteella – Edellytykset – Kyseisen yrityksen toimittamien todisteiden merkittävä lisäarvo – Komission harkintavalta – Arviointiperusteet – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Tilanteiden vertailukelpoisuus
(SEUT 101 artiklan 1 kohta, ETA-sopimuksen 53 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta, komission tiedonannon 2006/C 298/11 20–24 kohta)
(ks. 413–419 ja 423–438 kohta)
12. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yrityksen osallistuminen kilpailunvastaisiin aloitteisiin – Kielletyn aloitteen hiljainen hyväksyminen ilman julkista irtisanoutumista siitä tai sen ilmoittamista toimivaltaisille viranomaisille on riittävää yrityksen vastuun syntymiseksi
(SEUT 101 artiklan 1 kohta, ETA-sopimuksen 53 artikla)
(ks. 447–450 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Tuomioistuinvalvonta – Unionin tuomioistuinten täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Rajat – Syrjintäkiellon periaatteen noudattaminen – Sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen huomioon ottaminen
(SEUT 261 artikla, neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla, komission tiedonanto 2006/C 210/02)
(ks. 479–485 kohta)
Tiivistelmä
Kantaja British Airways plc on lentorahtimarkkinoilla toimiva lentoliikenneyhtiö.
Se on yksi niistä 19 yrityksestä, joille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annettu komission päätös C(2017) 1742 final (jäljempänä riidanalainen päätös) on osoitettu. Kyseisellä päätöksellä Euroopan komissio on todennut yritysten syyllistyneen kyseisten määräysten yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun rikkomiseen vuosien 1999–2006 välisillä ajanjaksoilla sovittamalla yhteen käytänteensä rahtipalvelujen hinnoittelun alalla koko maailmassa. Se on määrännyt kantajalle kyseiseen rikkomiseen osallistumisen vuoksi sakon, jonka määräksi on vahvistettu 104 040 000 euroa.
Komissio oli 7.12.2005 saanut sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon(1) nojalla sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jonka olivat tehneet Lufthansa ja kaksi sen tytäryhtiöistä. Kyseisen hakemuksen mukaan useiden lentorahtimarkkinoilla toimivien yritysten (jäljempänä liikenteenharjoittajat) välillä oli kilpailua rajoittavaa yhteydenpitoa, joka koski useita näillä markkinoilla tarjottavien palvelujen hintatekijöitä eli polttoainelisän ja turvallisuuslisän käyttöönottoa sekä lähinnä sitä, että huolitsijoille kieltäydyttiin myöntämästä alennuksia kyseisistä lisistä. Hankkimiensa tietojen ja suorittamiensa tutkimusten perusteella komissio lähetti 19.12.2007 väitetiedoksiannon 27 liikenteenharjoittajalle ja antoi sen jälkeen 9.11.2010 ensimmäisen päätöksen,(2) joka oli osoitettu 21 liikenteenharjoittajalle, kantaja mukaan luettuna. Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin kumosi ensimmäisen päätöksen 16.12.2015 antamillaan tuomioilla(3) tätä tarkoitusta varten esitettyjen kumoamisvaatimusten rajoissa mainitun päätöksen perusteluihin sisältyvien ristiriitaisuuksien vuoksi.
Kantaja haki muutosta sille annettuun tuomioon katsottuaan lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt oikeudellisen virheen vedotessaan kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskevan kiellon periaatteeseen rajoittaakseen näin vahvistamansa kumoamisen ulottuvuutta sen jälkeen, kun se oli todennut omasta aloitteestaan alkuperäisen päätöksen perustelut ja siten koko kyseisen päätöksen puutteellisiksi. Suuressa jaostossa kokoontunut unionin tuomioistuin hylkäsi 14.11.2017 antamassaan tuomiossa(4) valituksen kokonaisuudessaan perusteettomana.
Unionin yleinen tuomioistuin, joka ratkaisee kantajan riidanalaisesta päätöksestä sitä itseään koskevilta osin nostaman kanteen, hyväksyy osittain riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimukset, samoin kuin vaatimukset kantajalle määrätyn sakon alentamisesta. Se kumoaa riidanalaisen päätöksen erityisesti siltä osin kuin on kyse toteamuksesta, jonka mukaan kantaja on osallistunut maksamasta kieltäytymistä koskevaan rikkomisen osatekijään, ja katsoo, ettei tätä vaatimusta ole perusteltu riittävällä tavalla, ja alentaa näin ollen sakon määrää ottaen huomioon sen, että kantajan rikkomiseen osallistuminen oli vähäistä. Koska unionin yleistä tuomioistuinta on pyydetty lausumaan vaatimuksista, jotka perustuvat unionin kilpailusääntöjen rikkomisen toteavan päätöksen kumoamisen johdosta edellytettyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisvelvollisuuteen, se sitä vastoin katsoo, että komissio on voinut kantajan sitä arvostelematta määrätä kantajalle sakon myös alkuperäisen päätöksen päätösosassa esitettyjen kilpailusääntöjen rikkomista koskevien toteamisten perusteella siltä osin kuin niitä ei ollut riitautettu ja niistä oli näin ollen tullut lopullisia.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että komissio ei ole ylittänyt alueellisen toimivaltansa rajoja todetessaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun rikkomisen, joka vaikutti nk. saapuvilla lentoreiteillä tehtäviin lentoihin eli kolmansissa maissa sijaitsevilta lentoasemilta lähteviin ja unionin jäsenvaltioissa tai muissa Euroopan talousalueen jäsenvaltioissa, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, sijaitseville lentoasemille saapuviin lentoihin riidanalaisessa päätöksessä kuvailtujen aikarajojen mukaisesti.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää toiseksi omasta aloitteestaan huomioon ottamansa kanneperusteen, jonka mukaan komissiolla ei ole toimivaltaa todeta ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista yhtäältä Sveitsin ja toisaalta Norjan ja Islannin välisten reittien osalta eikä määrätä siitä seuraamuksia. Kyseinen kanneperuste on nimittäin perusteeton, koska riidanalaisen päätöksen päätösosasta ilmenee, ettei komissio ole todennut kyseisen määräyksen rikkomista mainittujen reittien osalta.
Unionin yleinen tuomioistuin tutkii kolmanneksi kantajan väitteet, joilla se pyrkii riitauttamaan sitä koskevan kumoamistuomion täytäntöönpanotavat. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa erityisesti, että kumoamistuomion ulottuvuus arvioidaan kantajan vaatimuksissaan oikeusriidalle asettamien rajojen mukaisesti. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissio on voinut ilman ristiriitaa ja laiminlyömättä vaadittavien täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamista koskevaa velvollisuuttaan katsoa kantajan osalta, ettei ollut syytä tarkastella uudelleen rikkomista koskevia toteamuksia, joita kantaja ei ollut riitauttanut ja jotka komissio saattoi näin ollen katsoa kantajan osalta lopullisiksi, vaikka muut kyseessä oleviin rikkomisiin osallistuneet yritykset eivät olleetkaan täysin samoja. Kantaja arvostelee siis perusteettomasti komission lähestymistapaa, jonka perusteella se on määrännyt kantajalle sakon, joka ei liity yksinomaan riidanalaisessa päätöksessä esitettyihin rikkomista koskeviin toteamuksiin. Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin täsmentää vielä, että päinvastoin kuin kantaja väittää, valitus, jonka se oli tehnyt riitauttaakseen riidanalaisen päätöksen rajoitetun kumoamisen sen osalta, ei vaikuta miltään osin komission näin noudattaman lähestymistavan pätevyyteen, koska valituksella ei ollut lykkäävää vaikutusta eikä se missään tapauksessa voinut laajentaa oikeusriidan kohdetta rajaavien vaatimusten ulottuvuutta.
Unionin yleinen tuomioistuin tutkii neljänneksi vielä väitteet, joilla pyritään lähinnä riitauttamaan komission vaatimukset eri kolmansien maiden sääntelyjärjestelmien tutkimisesta sekä tältä osin esitettyjen perustelujen riittävyydestä, ja toteaa ne perusteettomiksi. Unionin yleinen tuomioistuin toteaa nimittäin aluksi, että valtion pakkokeinoa koskevaan puolustautumisperusteeseen sovellettavat periaatteet pätevät sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden sääntelyyn ja että todistustaakka on tähän perusteeseen vetoavalla asianosaisella. Komissio on siis voinut pätevästi katsoa, ettei kantaja ollut osoittanut toimineensa kyseessä olevan sääntelyn pakottamana. On lopuksi todettava, että siltä osin kuin komissio on mainitun sääntelyn tarkastelun perusteella myöntänyt, että sillä oli voinut olla kantajan kilpailusääntöjä rikkovaa toimintaa edistävä vaikutus, joka oikeutti ottamaan kantajan osalta huomioon lieventäviä seikkoja ja myöntämään yleisen alennuksen, komissio on antanut asianmukaisen selvityksen päätöksestään soveltaa tässä tarkoituksessa 15 prosentin alennusta.
Siltä osin kuin komissio on todennut kantajan osallistuneen rikkomiseen kieltäytymällä myöntämästä alennuksia lisistä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo sitä vastoin viidenneksi, että todisteet, joihin komissio on tukeutunut perustellakseen tätä toteamusta, ovat riittämättömiä, ja kumoaa näin ollen riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä todetaan kantajan osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomisen tähän osaan.
Unionin yleinen tuomioistuin tutkii kuudenneksi kantajan väitteet komission sille määräämän sakon suuruuden määrittämisestä, erityisesti väitteet, jotka koskevat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan ohjelman nojalla myönnetyn alennuksen laskemista. Se muistuttaa tältä osin, että sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä vuonna 2002 annetun tiedonannon mukaan sakkojen lieventäminen edellyttää muun muassa, että kyseessä olevien tosiseikkojen toteen näyttämiseksi esitetään sellaisia todisteita, jotka tuovat merkittävää lisäarvoa komission hallussa jo oleviin todisteisiin nähden. Tarkasteltuaan perusteellisesti kantajan toimittamia todisteita, joiden merkitystä komissio ei kantajan mukaan ottanut huomioon, unionin yleinen tuomioistuin toteaa päinvastoin, että näiden todisteiden merkityksen asianmukaisen arvioinnin perusteella komissio on voinut todeta, ettei niillä ollut riittävää lisäarvoa. Kantaja ei voi missään tapauksessa vedota pätevästi yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen riitauttaakseen epäedullisemman kohtelun, jota se väittää saaneensa verrattuna muihin liikenteenharjoittajiin, joille riidanalainen päätös oli osoitettu, kun otetaan huomioon, että viimeksi mainitut liikenteenharjoittajat eivät olleet kantajaan rinnastettavassa tilanteessa.
Seitsemänneksi ja viimeiseksi unionin yleinen tuomioistuin käyttää sille kuuluvaa täyttä harkintavaltaa ratkaistessaan määrättyjen sakkojen määrän alentamista koskevat vaatimukset. Unionin yleinen tuomioistuin ei poikkea komission riidanalaisessa päätöksessä käyttämästä laskentamenettelystä tehdessään tällä perusteella johtopäätökset riidanalaisen päätöksen kumoamisesta osittain sikäli kuin se otti huomioon kantajan osallistumisen rikkomisen siihen osaan, joka koski kieltäytymistä myöntämästä alennuksia lisistä. Näin ollen kantajalle määrättyä sakkoa, jonka määräksi komissio oli vahvistanut 104 040 000 euroa, alennetaan 84 456 000 euroon.