UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
17 päivänä lokakuuta 2019(*)
EU-tavaramerkki – Väitemenettely – Euroopan unionin nimeävä kansainvälinen rekisteröinti – Sanamerkki AXICORP ALLIANCE – Aikaisemmat EU-tavaramerkeiksi rekisteröidyt sanamerkki ja kuviomerkki ALLIANCE – Suhteelliset hylkäysperusteet – Asetuksen (EU) 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 kohta – Todisteet aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä – Asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohta – Nizzan luokitukseen sisältyvään aakkoselliseen luetteloon kuuluvien tavaroiden kuvauksen tulkinta
Asiassa T-279/18,
Alliance Pharmaceuticals Ltd, kotipaikka Chippenham (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan M. Edenborough, QC,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään J. Crespo Carrillo ja H. O’Neill,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena EUIPO:n valituslautakunnassa oli
AxiCorp GmbH, kotipaikka Friedrichsdorf (Saksa),
jossa vaaditaan kumoamaan EUIPO:n viidennen valituslautakunnan 7.2.2018 tekemä päätös (asia R 1473/2017–5), joka koskee Alliance Pharmaceuticalsin ja AxiCorpin välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni, tuomarit K. Kowalik-Bańczyk ja C. Mac Eochaidh (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies E. Hendrix,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.7.2018 jätetyn vastauskirjelmän,
ottaen huomioon 31.1.2019 toteutetut prosessinjohtotoimet,
ottaen huomioon 28.3.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 AxiCorp GmbH sai 17.1.2011 maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) kansainväliseltä toimistolta Euroopan unionin nimeävän kansainvälisen rekisteröinnin nro 1072913 sanamerkille AXICORP ALLIANCE. Tämä rekisteröinti annettiin tiedoksi Euroopan unionin teollisuusoikeuksien virastolle (EUIPO) 28.4.2011 Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna (korvattu Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.
2 Tavarat ja palvelut, joita varten suojaa haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 3, 5, 10 ja 35, ja ne vastaavat kunkin luokan osalta seuraavaa kuvausta:
– luokka 3: ”Valkaisutuotteet ja muut vaatteiden pesussa käytettävät aineet, puhdistus-, kiillotus-, tahranpoisto- ja hankausvalmisteet, saippuat, hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet, hampaidenpuhdistusaineet”,
– luokka 5: ”Farmaseuttiset, lääkinnälliset ja eläinlääkintävalmisteet; terveydenhoitovalmisteet lääkinnälliseen käyttöön; dieettiruoka ja -ravintoaineet lääkinnälliseen käyttöön, vauvanruoat; laastarit, sidontatarvikkeet; hampaiden täyte- ja jäljennösaineet; desinfiointiaineet; tuhoeläinten, -hyönteisten ja syöpäläisten hävitysvalmisteet; sieni- ja rikkaruohomyrkyt, lääkinnälliset valmisteet”,
– luokka 10: ”Kirurgiset, lääketieteelliset, hammaslääketieteelliset ja eläinlääketieteelliset laitteet ja välineet; tekojäsenet, -silmät ja -hampaat; ortopediset tuotteet; haavanompelutarvikkeet; farmaseuttisten valmisteiden annostelulaitteet; lääkinnälliseen käyttöön tarkoitetut ruiskut, inhalaattorit”,
– luokka 35: ”Mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät; farmaseuttisten, kosmeettisten ja lääkinnällisten tuotteiden tukku- ja vähittäismyynti”.
3 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 29.4.2011 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 2011/082.
4 Kantaja Alliance Pharmaceuticals Ltd teki 30.1.2012 asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 46 artikla) nojalla väitteen edellä 2 kohdassa tarkoitettuja tavaroita ja palveluja varten haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan.
5 Väite perustui seuraaviin aikaisempiin oikeuksiin:
– aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ALLIANCE, haettu 29.7.2002 ja rekisteröity 11.8.2006 numerolla 2816098 sellaisia luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Farmaseuttiset valmisteet, paitsi lasten ja vammaisten ruoat ja kemialliset valmisteet farmaseuttisiin tarkoituksiin”.
– aikaisempi EU-tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki, haettu 29.7.2002 ja rekisteröity 17.12.2003 numerolla 2816064 luokkaan 5 kuuluvia tavaroita varten, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta: ” Farmaseuttiset valmisteet, paitsi lasten ja vammaisten ruoat ja kemialliset valmisteet farmaseuttisiin tarkoituksiin”, ja joka on seuraava:
– Aikaisempi rekisteröimätön tavaramerkki ALLIANCE, jota käytetään elinkeinotoiminnassa ”farmaseuttisia aineita ja valmisteita” varten Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
6 Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 ja 5 kohdassa (joista on tullut asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 4 ja 5 kohta) tarkoitettuihin perusteisiin.
7 Kantaja toimitti asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden tueksi otteen emoyhtiönsä Alliance Pharma plc:n vuoden 2009 vuosikertomuksesta.
8 EUIPO kehotti AxiCorpin pyynnöstä kantajaa toimittamaan todisteet sen aikaisempien tavaramerkkien käytöstä asetuksen N:o 207/2009 42 artiklan 2 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohta) mukaisesti niiden tavaroiden osalta, joihin väite perustui.
9 Kantaja toimitti 22.7.2016 todisteet sen aikaisempien tavaramerkkien käytöstä EUIPO:n asettamassa määräajassa.
10 Väiteosasto hylkäsi väitteen kokonaisuudessaan 11.5.2017 sillä perusteella, että aikaisempien EU-tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä ja aikaisemman rekisteröimättömän tavaramerkin käytöstä elinkeinotoiminnassa ei ollut riittäviä todisteita.
11 Kantaja valitti 7.7.2017 EUIPO:ssa väiteosaston päätöksestä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan (joista on tullut asetuksen 2017/1001 66–71 artikla) mukaisesti.
12 EUIPO:n viides valituslautakunta kumosi väiteosaston päätöksen osittain 7.2.2018 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja palautti asian väiteosastoon.
13 Aluksi valituslautakunta katsoi, että aikaisempia EU-tavaramerkkejä vastaan tehty väite oli hylätty perustellusti siltä osin kuin se perustui asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 5 kohtaan. Valituslautakunta katsoi tältä osin ensinnäkin, että kyseisten tavaramerkkien määritelmä ”farmaseuttiset valmisteet, paitsi lasten ja vammaisten ruoat ja kemialliset valmisteet farmaseuttisiin tarkoituksiin” ei ollut selkeä. Toiseksi valituslautakunta katsoi, että ei ole järjetöntä eikä kielioppisääntöjen vastaista tulkita määritelmää niin, että se kattaa farmaseuttiset tuotteet ”paitsi sellaiset, jotka on tarkoitettu lasten ja vammaisten ruoaksi ja sellaiset, joissa käytetään kemiallisia farmaseuttisia valmisteita”. Kolmanneksi valituslautakunta katsoi, että vaikka muita tulkintavaihtoehtoja ei voida sulkea pois, tavarat ja palvelut tulee kuvata rekisterissä riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta pelkästään tällä perusteella voidaan määrittää haetun suojan laajuus. Valituslautakunnan mukaan moniselitteistä määritelmää ei voida myöskään tulkita oikeuden haltijan eduksi. Näin ollen se katsoi, että väiteosasto oli oikeassa tulkitessaan määritelmää suppeasti niin, että farmaseuttiseen käyttöön tarkoitettujen kemiallisten valmisteiden ei katsota sisältyvän siihen. Lisäksi valituslautakunta huomautti, että vaikka katsottaisiinkin, että tietyt kasviperäiset farmaseuttiset tuotteet sisältyvät määritelmään, kantaja ei ole osoittanut, että tavaramerkkiä ALLIANCE olisi käytetty tällaisissa farmaseuttisissa tuotteissa, koska käytöstä esitetyt todisteet koskivat ainoastaan synteettisiä ainesosia.
14 Seuraavaksi valituslautakunta katsoi aikaisemman rekisteröimättömän tavaramerkin ja asetuksen 2017/1001 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun väiteperusteen osalta, että väiteosaston johtopäätös, jonka mukaan kantaja ei ollut toimittanut asetetussa määräajassa todisteita merkin käytöstä väitteen tueksi, oli ilmeisen virheellinen. Valituslautakunta katsoi, että asia tuli palauttaa väiteosastoon edellä mainitun väiteperusteen uudelleen käsittelemiseksi niin, että kaikki kantajan menettelyn aikana esittämät käyttöä koskevat todisteet, mukaan luettuna 22.7.2016 toimitetut todisteet, otetaan huomioon.
Asianosaisten vaatimukset
15 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– toissijaisesti muuttaa riidanalaista päätöstä siten, että väite palautetaan väiteosastoon, jotta se tutkii väitteen uudelleen asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan nojalla kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdan lisäksi,
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut ja valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kustannukset ja, toissijaisesti, jos muu osapuoli valituslautakunnassa tulee väliintulijaksi, velvoittaa EUIPO:n ja väliintulijan korvaamaan kulut yhteisvastuullisesti.
16 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Riidanalaisen päätöksen kumoamista koskevan vaatimuksen laajuus
17 Osapuolet vahvistivat istunnossa vastauksena unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimena esittämiin kysymyksiin, että kantajan nostaman kanteen tulee katsoa koskevan riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista siltä osin kuin valituslautakunta hylkäsi sille tehdyn valituksen asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden osalta, mikä on kirjattu myös istunnon pöytäkirjaan. Sitä vastoin kantaja ei vaadi unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaista päätöstä siltä osin kuin valituslautakunta on palauttanut asian väiteosastoon, jotta kyseisen asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu väiteperuste käsitellään kokonaan uudelleen.
Pääasia
18 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi yhteen kanneperusteeseen, jonka mukaan valituslautakunta on tulkinnut virheellisesti aikaisempien EU-tavaramerkkien määritelmiä ja siksi katsonut, etteivät esitetyt käyttöä koskevat todisteet osoita, että näitä tavaramerkkejä olisi tosiasiallisesti käytetty määritelmään sisältyviä tavaroita varten, mikä rikkoo asetuksen 2017/1001 tai sen 72 artiklassa tarkoitetun soveltamista koskevan oikeussäännön olennaisia menettelymääräyksiä.
19 Kantaja kyseenalaistaa erityisesti väiteosaston tekemän ja valituslautakunnan vahvistaman suppean tulkinnan määritelmästä, jonka mukaan farmaseuttisista valmisteista suljetaan pois farmaseuttiseen käyttöön tarkoitetut kemialliset valmisteet.
20 Kantaja väittää yhtäältä, että määritelmän suppea tulkinta on virheellinen siltä osin kuin se on vastoin EUIPO:n tutkintaohjeita ja erityisesti tapaa, jolla poissulkemiset tulee ilmaista määritelmissä. Kun tarkoituksena on sulkea pois tavararyhmiä, käytettävä konjunktio on disjunktiivinen rinnastuskonjunktio ”tai” eikä kopulatiivinen rinnastuskonjunktio ”ja”. Tästä seuraa, että käsiteltävänä olevassa asiassa ilmaisua ”paitsi lasten ja vammaisten ruoat ja kemialliset valmisteet farmaseuttisiin tarkoituksiin” tulee tulkita niin, että suljetaan pois ainoastaan ensimmäinen tavararyhmä, eli lasten ja vammaisten ruoat, ja toinen tavararyhmä, eli kemialliset valmisteet farmaseuttisiin tarkoituksiin, sisällytetään määritelmään. Jos tämä tulkinta olisi valittu, kantajan esittämät todisteet aikaisempien EU-tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä kemiallisille valmisteille farmaseuttiseen käyttöön olisi hyväksytty. Näin ollen asia tulee palauttaa väiteosastoon, jotta se käsittelee väitteen myös asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden osalta. Lisäksi kantaja huomauttaa, ettei AxiCorp ole esittänyt minkäänlaisia määritelmän laajuutta koskevia argumentteja ennen väiteosaston päätöstä.
21 Kantaja väittää lisäksi, että hyväksytty suppea tulkinta määritelmästä on virheellinen, sillä tulkinnan mukainen määritelmä jää vaille kaupallista merkityssisältöä, mikä rikkoo tavanomaisia oikeudellisten tekstien tulkintasääntöjä. Kantaja vaatii toissijaisesti, että jos kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön suljetaan pois, niitä tulee tulkita suppeasti niin, että ne tarkoittavat vain sekoittamattomia synteettisiä kemiallisia esimuotoja, joita voidaan yhdistää farmaseuttisia tarkoituksia varten eli farmaseuttisten lopputuotteiden valmistamiseksi. Näin ollen farmaseuttisten valmisteiden sekoittamattomat raaka-aineet jäävät rekisteröinnin alan ulkopuolelle, kun taas valmistettu yhdiste, eli farmaseuttinen lopputuote sellaisenaan, sisältyy rekisteröinnin alaan. Näin ollen käytöstä esitetyt todisteet osoittavat riittävällä tavalla aikaisempien EU-tavaramerkkien tosiasiallisen käytön.
22 EUIPO kyseenalaistaa kantajan väitteet. EUIPO:n mukaan ensinnäkään EUIPO:n tutkintaohjeista otetun poissulkemisen muotoilua koskevan esimerkin perusteella ei voida luoda sääntöä, joka määrittelee, mitä konjunktiota tulee käyttää, kun määritelmästä tehdään poissulkemisia. On EU-tavaramerkin hakijan tehtävä määritellä selkeästi ja täsmällisesti ne tavarat ja palvelut, joille suojaa haetaan. Toiseksi EUIPO:n mukaan määritelmä on moniselitteinen. Väiteosaston ja valituslautakunnan tulkinta määritelmästä ei ole järjetön eikä kieliopillisten sääntöjen vastainen, vaikka muita tulkintavaihtoehtoja ei voida sulkea pois. Kolmanneksi EUIPO muistuttaa, että haetun suojan laajuus tulee voida määrittää yksinomaan rekisterin perusteella. Jos tavaroiden ja palveluiden kuvaus ei ole selkeä ja täsmällinen, tavaramerkin suoja-alaa tulee tulkita suppeasti, sillä tavaramerkin haltija ei saa hyötyä siitä, että se on rikkonut velvollisuuttaan laatia tavaroiden ja palveluiden luettelo selkeästi ja täsmällisesti.
Alustavat huomautukset
23 On katsottava, kuten kantaja istunnossa vahvisti, että kantaja pääasiallisesti väittää implisiittisesti, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohtaa.
24 Tältä osin on todettava, että kun tavaramerkin hakija on esittänyt kysymyksen aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä, tämä kysymys on ratkaistava, ennen kuin varsinaisesta väitteestä tehdään päätös (ks. tuomio 22.3.2007, Saint-Gobain Pam v. SMHV – Propamsa (PAM PLUVIAL), T-364/05, EU:T:2007:96, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25 Näin ollen kantajan oli, ennen kuin EUIPO aloitti asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden tutkimisen, toimitettava aikaisempien EU-tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä näyttö, jota ilman väite olisi hylätty tämän asetuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Lisäksi käytön kohteena olleiden tavaroiden tuli olla niitä, joita varten aikaisemmat EU-tavaramerkit oli rekisteröity ja joihin väite perustui, eli luokkaan 5 kuuluvia tavaroita, joihin viitataan edellä 5 kohdassa. Jos aikaisempia EU-tavaramerkkejä oli käytetty ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden osalta, joita varten ne oli rekisteröity, niitä pidettiin väitteen tutkimisessa rekisteröitynä ainoastaan kyseisiä tavaroita varten asetuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
26 Tavaroiden ja palveluiden luokkien otsikot muodostavien termien tulkinnassa kehittyneen oikeuskäytännön mukaan rekisteröintihakemuksen laajuutta tulee arvioida hakemuksen tekemisen ajankohdan mukaan (ks. vastaavasti tuomio 7.12.2018, Edison v. EUIPO (EDISON), T-471/17, ei julkaistu, muutoksenhaku vireillä, EU:T:2018:887, 34 kohta; ks. myös vastaavasti ja analogisesti tuomio 11.10.2017, EUIPO v. Cactus, C-501/15 P, EU:C:2017:750, 44–49 kohta).
27 Silloin, kun kantaja teki käsiteltävänä olevassa asiassa aikaisempia EU-tavaramerkkejä koskevat rekisteröintihakemukset ja kun ne rekisteröintiin, voimassa oli yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1; korvattu asetuksella N:o 207/2009, joka on puolestaan korvattu asetuksella 2017/1001; ks. edellä 5 kohta). Asetuksessa N:o 40/94 ei ole yhtä yksityiskohtaisia määräyksiä kuin riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana voimassa olleen asetuksen 2017/1001 33 artiklan 2 ja 5 kohdan määräykset ovat.
28 Kuitenkin asetuksen N:o 40/94 26 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, sellaisena kuin se oli voimassa aikaisempia EU-tavaramerkkejä koskevien tavaramerkkihakemusten tekemisen ja niiden rekisteröinnin ajankohtana, määrätään, että tavaramerkkihakemuksessa tulee olla luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan. Lisäksi tuolloin voimassa olleen asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL 1995 L 303, s. 1) 2 säännön 2 kohdassa (jonka sisältö on toistettu olennaisilta osin asetuksen 2017/1001 33 artiklan 2 kohdassa) säädetään, että tavaroiden ja palveluiden luettelo tulee laatia nimenomaisesti niin, että niiden ”laatu selvästi ilmenee”.
29 Edellä mainituista säännöksistä ilmenee, että sen, joka hakee merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi, on esitettävä pyynnössään luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan, ja toimitettava kustakin näistä tavaroista ja palveluista kuvaus, josta ilmenee selvästi sen laatu (tuomio 9.7.2008, Reber v. SMHV – Chocoladefabriken Lindt & Sprüngli (Mozart), T-304/06, EU:T:2008:268, 23 kohta).
30 Oikeuskäytännön mukaan sen, että nämä määräykset edellyttävät, että hakija yksilöi riittävän selkeästi ja täsmällisesti ne tavarat tai palvelut, joille haetaan suojaa, tarkoituksena on mahdollistaa, että EUIPO ja taloudelliset toimijat voivat pelkästään tällä perusteella määrittää haetun suojan laajuuden (tuomio 3.6.2015, Lithomex v. SMHV – Glaubrecht Stingel (LITHOFIX), T-273/14, ei julkaistu, EU:T:2015:352, 27 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 12.12.2002, Sieckmann, C-273/00, EU:C:2002:748, 49–51 kohta ja tuomio 19.6.2012, Chartered Institute of Patent Attorneys, C-307/10, EU:C:2012:361, 49 kohta).
31 Lisäksi on syytä muistuttaa, että voidakseen tutkia kyseisten tavaroiden ja palveluiden samuutta tai samankaltaisuutta EUIPO:n elinten on aina määritettävä tavarat ja palvelut, jotka vastakkain asetetut tavaramerkit kattavat, ja tässä yhteydessä niiden on tarvittaessa tulkittava niiden tavaroiden ja palveluiden luetteloa, joita varten tavaramerkki on rekisteröity (ks. tuomio 6.4.2017, Nanu-Nana Joachim Hoepp v. EUIPO – Fink (NANA FINK), T-39/16, EU:T:2017:263, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Edellä esitettyjen näkökohtien valossa on syytä tutkia, rikkoiko valituslautakunta asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohtaa, kun se katsoi, että väiteosasto oli oikeassa tulkitessaan aikaisempien EU-tavaramerkkien kattamien tuotteiden luetteloa suppeasti niin, että kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön eli farmaseuttiset tuotteet, joissa käytetään farmaseuttisia kemiallisia valmisteita, suljettiin pois (riidanalaisen päätöksen 19 ja 22 kohta) ja katsoessaan, että väite oli hylätty perustellusti siltä osin kuin se perustui asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja 5 kohtaan sillä perusteella, että kyseisten tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä ei ollut todisteita (riidanalaisen päätöksen 23 ja 24 kohta).
EUIPO:n tutkintaohjeiden merkitys
33 Aluksi on todettava, että kantajan argumentti, jossa se väittää, että valituslautakunnan hyväksymä suppea tulkinta määritelmästä on virheellinen sillä perusteella, että se on EUIPO:n tutkintaohjeiden vastainen, pyrkimyksenään osoittaa asetuksen 2017/1001 säännösten mahdollinen rikkominen, tulee hylätä tehottomana.
34 EUIPO:n tutkintaohjeet eivät ole unionin oikeuden säännösten tulkintaa sitovia oikeudellisia asiakirjoja (tuomio 19.12.2012, Leno Merken, C-149/11, EU:C:2012:816, 48 kohta). EUIPO:n tutkintaohjeiden määräyksiä ei voida sellaisinaan asettaa etusijalle asetuksen 2017/1001 ja asetuksen (EU) 2017/1001 täydentämisestä ja delegoidun asetuksen (EU) 2017/1430 kumoamisesta 5.3.2018 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/625 (EUVL 2018, L 104, s. 1) säännöksiin nähden eivätkä ne voi myöskään muuttaa Euroopan unionin tuomioistuinten tulkintaa kyseisistä säännöksistä. Päinvastoin ohjeita on luettava näiden asetusten säännösten mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2012, Interkobo v. SMHV – XXXLutz Marken (my baby), T‑523/10, EU:T:2012:326, 29 kohta).
35 EUIPO:n tutkintaohjeet, joihin kantaja vetoaa, eivät joka tapauksessa edellytä tässä asiassa käytettyä määritelmän muotoilutapaa, eli tavararyhmää, jota varten suojaa haetaan, jota seuraa tavararyhmä, joka ei kuulu suojan piiriin ja jonka edellä on ilmaisu ”paitsi”, jota seuraa – ilman pilkutusta – konjunktio ”ja” sekä tavararyhmä, jonka katsotaan kuuluvan suojan piiriin, jotta ”kemiallisten valmisteiden farmaseuttiseen käyttöön” voitaisiin katsoa kuuluvan suojan alaan.
Aikaisempien EU-tavaramerkkien määritelmän tulkinta
36 Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että määritelmän sanamuoto englannin kielellä, jolla aikaisempien EU-tavaramerkkien rekisteröintihakemukset on tehty, mahdollistaa kaksi sanamuodon mukaista vaihtoehtoista tulkintaa.
37 Näin ollen, koska pilkutusta ei ole käytetty ja erityisesti koska ”lasten ja vammaisten ruokia” ja ”kemiallisia valmisteita farmaseuttiseen käyttöön” ei ole erotettu pilkulla tai muuten täsmennetty, määritelmän toisen mahdollisen sanamuodon mukaisen tulkinnan mukaan rajauksen ”paitsi” voidaan katsoa tarkoittavan sekä lasten ja vammaisten ruokia että ”kemiallisia valmisteita farmaseuttiseen käyttöön. Väiteosasto ja valituslautakunta hyväksyivät tämän tulkinnan.
38 Toinen mahdollinen sanamuodon mukainen tulkinta, jota kantaja ehdottaa, ei kuitenkaan rajaa ”kemiallisia valmisteita farmaseuttiseen käyttöön” määritelmän ulkopuolelle.
39 Tältä osin ensinnäkin huomautettava, että EUIPO hyväksyi tämän vaihtoehdon istunnossa. Lisäksi valituslautakunta tunnusti riidanalaisen päätöksen 19 ja 20 kohdassa, että sen hyväksymän tulkinnan lisäksi muutkin tulkinnat ovat mahdollisia.
40 Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin katsoo kantajan tapaan, että EUIPO:n asiakirja-aineistosta ja erityisesti AxiCorpin 16.3.2016, 20.10.2016 ja 10.11.2017 päivätyistä huomautuksista käy ilmi, että AxiCorp esitti vasta valitusvaiheessa valituslautakunnassa, etteivät ”kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön” sisälly määritelmään ja ettei kantaja ollut toimittanut todisteita sen tavaramerkkien tosiasiallisesta käytöstä farmaseuttisia tai kemiallisia valmisteita varten sellaisinaan.
41 Kuten edellä 30 kohdassa on muistutettu, rekisterin tarkoituksena on muun muassa saattaa kolmansien osapuolten oikeudet kaupallisten toimijoiden, mukaan luettuna tavaramerkin haltijan tai hakijan senhetkiset tai mahdolliset kilpailijat, tietoon.
42 Näin ollen se, ettei AxiCorp tulkinnut määritelmää suppeasti väiteosastossa, on merkittävää. Koska AxiCorp ei ilmaissut väiteosastossa epäilyksiä määritelmän tulkinnasta, aikaisempien EU-tavaramerkkien kattamien tavararyhmien laajuudesta tai käyttöä koskevien todisteiden väitetyistä puutteista tältä osin, on katsottava ensiksi, ettei ollut ennakoitavissa, että määritelmää tulkittiin väiteosaston lopulta valitsemalla ja valituslautakunnan sittemmin vahvistamalla tavalla ja toiseksi, että edellä 30 kohdassa mainittua selkeyden ja täsmällisyyden vaatimusta on kunnioitettu.
43 Kolmanneksi on syytä huomauttaa, että vaikka valituslautakunnan tulkinta, jonka mukaan ”kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön” rajataan määritelmän ulkopuolelle, on mahdollinen sen sanamuodon huomioon ottaen, tässä tulkinnassa ei oteta asianmukaisesti huomioon muita kyseisen määritelmän alaan vaikuttavia olennaisia tekijöitä eli kyseisten tavaramerkkien haltijoiden tosiasiallista tahtoa ja tarvetta antaa sanamuodolle järkevä merkitys, joka sulkee pois tulkinnan, joka johtaa haltijalle järjettömään tulokseen.
44 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan EU-tavaramerkin rekisteröinnin hakijan tosiasiallinen tahto ei ole merkityksetön. Vaikkakin tämä havainto tehtiin itse asiassa arvioitaessa kansallisen tavaramerkin suojan laajuutta silloin, kun kaikkia luokkaotsikon yleisnimikkeitä on käytetty, unionin tuomioistuin on katsonut, että tilanne, jossa tavaramerkkisuojan laajuus riippuu toimivaltaisen viranomaisen tulkinnallisesta lähestymistavasta eikä hakijan tosiasiallisesta tahdosta, voi vahingoittaa sekä kyseisen hakijan että kolmansina osapuolina olevien taloudellisten toimijoiden oikeusvarmuutta (tuomio 19.6.2012, Chartered Institute of Patent Attorneys, C-307/10, EU:C:2012:361, 60 kohta).
45 Jos valituslautakunnan hyväksymä tulkinta olisi oikea ja jos aikaisempien EU-tavaramerkkien rekisteröinnit kattaisivat farmaseuttiset tuotteet pois lukien ne, joissa ”käytetään kemiallisia farmaseuttisia valmisteita”, eli ne kattaisivat yksinomaan niin sanotut ”luonnolliset” tai ”kasvipohjaiset” valmisteet, joissa ei ole kemiallisia aineita tai synteettisiä ainesosia, kyseiset rekisteröinnit kattaisivat ainoastaan tavarat, joita kantaja ei ole tarkoittanut ja joita ei ole suoraan mainittu kyseisten tuotemerkkien määritelmissä. Näin ollen edellä 44 kohdassa sanotusta johtuu, että tällainen johtopäätös on vastoin ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden vaatimuksia.
46 Toiseksi, vaikka onkin totta, että tavaramerkin määritelmän sanamuodon mukaiselle tulkinnalle tulee antaa etusija, tästä periaatteesta on vain vähän apua tilanteessa, jossa kaksi sanamuodon mukaista tulkintaa ovat yhtä mahdollisia.
47 Tällaisessa tilanteessa on annettava useiden unionin säännösten ja määräysten mahdollisten tulkintojen joukossa etusija sille, joka ei johda järjettömään tulokseen. Unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkinta perustuu ensisijaisesti niiden sanamuotoon, ja tämä lähestymistapa noudattaa ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden perusperiaatteita. Jos sanamuoto kuitenkin on moniselitteinen tai jos sanamuodon mukainen merkitys johtaa järjettömään tulokseen, merkityksen arvioimiseksi säännös tai määräys on sijoitettava asiayhteyteensä, ja sitä on tulkittava siten, että huomioon otetaan unionin oikeuden säännöt ja määräykset kokonaisuudessaan, niiden tavoitteet sekä niiden kehitysaste tulkittavana olevan säännöksen tai määräyksen soveltamisajankohtana (julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus European Federation for Cosmetic Ingredients, C-592/14, EU:C:2016:179, 36 ja 37 kohta; ks. myös vastaavasti julkisasiamies Mayrasin ratkaisuehdotus Fellinger, 67/79, EU:C:1980:23, s. 550).
48 Samaten unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus sulkea pois sellaiset unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkinnat, jotka johtavat järjettömään tulokseen (ks. vastaavasti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla tuomio 10.12.2009, Peśla, C-345/08, EU:C:2009:771, 46 ja 48 kohta, ja mallien alalla tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C-361/15 P ja C-405/15 P, EU:C:2009:720, 96 kohta).
49 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että edellä 46–48 kohdassa esitettyjä näkökohtia on syytä soveltaa analogisesti käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa asiassa, joka koskee aikaisemman EU-tavaramerkin määritelmän tulkintaa.
50 Väiteosaston ja tarpeen vaatiessa valituslautakunnan on tulkittava luetteloa tavaroista ja palveluista, joita varten aikaisempi EU-tavaramerkki on rekisteröity ja joiden osalta tosiasiallisesta käytöstä on vaadittu todisteita, jotta kyseisen tavaramerkin suojan laajuus voidaan määrittää ja sen tosiallista käyttöä koskeva kysymys voidaan ratkaista ennen kuin varsinaisesta väitteestä tehdään päätös. Näin tehdessään väiteosaston ja valituslautakunnan tulee tulkita tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palveluiden luettelon sanamuotoa mahdollisimman johdonmukaisesti ottaen huomioon kirjaimellinen merkitys ja kieliopillinen rakenne sekä, jos tämä tulkinta voi johtaa järjettömään tulokseen, konteksti ja merkin haltijan tosiasiallinen tarkoitus sen suoja-alan osalta.
51 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että jos tavaramerkin määritelmästä voidaan tehdä kaksi mahdollista sanamuodon mukaista tulkintaa sovellettaessa asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohtaa ja määriteltäessä aikaisemman EU-tavaramerkin suojan laajuutta ja arvioitaessa todisteita kyseisen tavaramerkin tosiasiallisesta käytöstä, ja toinen näistä tulkinnoista johtaa tavaramerkin suoja-alan kannalta järjettömään tulokseen, valituslautakunnan tulee ratkaista ongelma niin, että se valitsee tulkinnan, joka on kaikkein todennäköisin ja ennustettavin. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että olisi järjetöntä valita sellainen määritelmän tulkinta, jonka seurauksena kaikki kantajan tavarat rajataan määritelmän ulkopuolelle eivätkä aikaisemmat EU-tavaramerkit suojaa kuin sellaisia tavaroita, joita varten kantaja ei ole hakenut tavaramerkkisuojaa.
52 Käsiteltävänä olevassa asiassa valituslautakunta tosiasiallisesti samaisti ”kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön” ja kemialliset tai synteettiset farmaseuttiset lopputuotteet. Tästä seurasi, että aikaisempien EU-tavaramerkkien käyttöä koskevat todisteet hylättiin ja näin tehtiin huolimatta niistä seikoista, että kantajan pääasiallista toimintaa on farmaseuttisten valmisteiden markkinoille saattaminen ja että kyseiset tavaramerkit on rekisteröity ”farmaseuttisia valmisteita” varten. Kuten kantaja esittää, olisi järjetöntä olettaa, että kantaja olisi pyrkinyt rekisteröimään EU-tavaramerkin tavararyhmälle, jota se olisi seuraavaksi rajannut pääosin vastaavalla tavararyhmällä.
53 Riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö ja EUIPO:n vastauskirjelmänsä 27 kohdassa ja istunnossa mainitsema oikeuskäytäntö eli määräyksen 6.2.2014, El Corte Inglés v. SMHV (C-301/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:235) 67 kohta, tuomion 11.11.2009, Frag Comercio Internacional v. SMHV – Tinkerbell Modas (GREEN by missako) (T-162/08, ei julkaistu, EU:T:2009:432) 31 kohta, tuomion 6.4.2017, NANA FINK (T-39/16, EU:T:2017:263) 62 kohta ja tuomion 18.10.2018, Next design+produktion v. EUIPO – Nanu-Nana Joachim Hoepp (nuuna) (T-533/17, ei julkaistu, EU:T:2018:698) 62 kohta, joilla on pyritty perustelemaan yhtäältä kantajalle edullisen määritelmän tulkinnan epäämistä ja toisaalta tarvetta tulkita kyseistä määritelmää suppeasti, eivät aseta tätä johtopäätöstä millään tapaa kyseenalaiseksi.
54 Tältä osin ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa mainitun oikeuskäytännön osalta on totta, että Euroopan unionin tuomioistuimet ovat todenneet väitemenettelyjen ja tavaroiden ja palveluiden vertailun yhteydessä, että on mahdollista, että aikaisemman tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palveluiden kuvauksen vuoksi niitä ei voida vertailla haetun tavaramerkin kattamien tavaroiden ja palveluiden kanssa (ks. vastaavasti määräys 6.2.2014, El Corte Inglés v. SMHV, C-301/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:235, 67 kohta ja tuomio 11.11.2009, GREEN by missako, T-162/08, ei julkaistu, EU:T:2009:432, 31 kohta). Toiseksi EUIPO:n vastauskirjelmänsä 27 kohdassa ja istunnossa mainitseman oikeuskäytännön osalta on totta, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että EU-tavaramerkin haltija ei voi hyötyä siitä, että se ei noudata velvollisuuttaan määrittää tavaroiden tai palveluiden luettelo selkeästi ja täsmällisesti (ks. vastaavasti tuomio 6.4.2017, NANA FINK, T-39/16, EU:T:2017:263, 48 kohta ja tuomio 18.10.2018, nuuna, T-533/17, ei julkaistu, EU:T:2018:698, 62 kohta).
55 Edellä mainituissa asioissa tosiseikat ja menettelyn vaihe ovat kuitenkin erilaiset kuin nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
56 Ensinnäkään asiassa, joka on määräyksen 6.2.2014, El Corte Inglés v. SMHV (C-301/13 P, ei julkaistu, EU:C:2014:235) taustalla, kyseessä olleen aikaisemman tavaramerkin kattamien palveluiden kuvauksen sanamuoto tai kantajan EUIPO:n menettelyssä esittämät väitteet eivät viitanneet siihen, että kyseisen tavaramerkin suoja koskisi muita tavaroita tai palveluita kuin niitä, jotka kuuluvat Nizzan sopimuksen mukaisen luokkaan 35. Lisäksi kansallisen oikeuden erityispiirteitä koskevia väitteitä ja todisteita, joiden avulla olisi väitetysti voitu täsmentää asiassa kyseessä olleen aikaisemman tavaramerkin tarkoittamien palveluiden kuvauksen merkityssisältöä, ei voitu ottaa huomioon, koska niihin vedottiin ensimmäistä kertaa unionin yleisen tuomioistuimen käsittelyssä. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi näissä nimenomaisissa olosuhteissa, että unionin yleinen tuomioistuin oli ollut oikeassa todetessaan, että asiassa kyseessä olleen aikaisemman tavaramerkin kattamien palveluiden kuvauksen vuoksi näitä palveluita ei voitu verrata sen tavaramerkin, jonka rekisteröintiä oli haettu, tarkoittamiin tavaroihin.
57 Toiseksi, vaikka tuomion 11.11.2009, GREEN by missako (T-162/08, ei julkaistu, EU:T:2009:432) taustalla olleessa asiassa kyseessä olleen aikaisemman tavaramerkin tarkoittamat palvelut oli ilmaistu liian epäselvästi, jotta todellinen vertailu haetun tavaramerkin kattamien palveluiden kanssa olisi voitu suorittaa, kyseisten merkkien väliset erot olivat riittävä peruste sille, ettei sekaannusvaaraa ollut huolimatta kyseisten tavaramerkkien kattamien tiettyjen tavaroiden samuudesta ja samankaltaisuudesta.
58 Kolmanneksi, vaikka tuomion 6.4.2017, NANA FINK (T-39/16, EU:T:2017:263) taustalla olleessa asiassa kyseessä olleen aikaisemman tavaramerkin kattamien tiettyjen tavaroiden kuvaus voitiin ymmärtää kahdella eri tavalla (joko niin, että tavaroihin sisältyivät vain nahkaiset ja nahkajäljitelmistä valmistetut lopputuotteet tai että niihin sisältyivät myös nahkajäljitelmät), nämä kaksi tulkintaa olivat molemmat yhtä todennäköisiä eivätkä tehneet määritelmästä järjetöntä.
59 Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi tuomion 18.10.2018, nuuna (T-533/17, ei julkaistu, EU:T:2018:698) taustalla olleessa asiassa, että tietyt kyseessä olevien aikaisempien tavaramerkkien kattamat tavarat oli määritelty tietyllä tarkkuudella, mitä valituslautakunta ei ottanut huomioon, ja että unionin yleinen tuomioistuin saattoi suorittaa vertailun niiden ja kyseisessä asiassa hakemuksen kohteena olleen tavaramerkin kattamien tavaroiden välillä. Kyseisessä asiassa ei näin ollen ollut kyse selkeyden ja täsmällisyyden velvollisuuden laiminlyönnistä eikä kyseisten tavaroiden määritelmän mahdollisesta järjettömyydestä.
60 Näissä olosuhteissa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ainoastaan silloin, kun kaksi sanamuodon mukaista tulkintaa aikaisemman EU-tavaramerkin tavaroiden ja palveluiden luettelosta ovat yhtä todennäköisiä ja ennustettavia, tavaramerkin suojan laajuuden määrittelyssä ja tosiasiallista käyttöä koskevien todisteiden arvioinnissa on sovellettava tuomion 6.4.2017, NANA FINK (T-39/16, EU:T:2017:263) 48 kohdan mukaista periaatetta, jonka mukaan EU-tavaramerkin haltija ei voi hyötyä siitä, että se ei noudata velvollisuuttaan määrittää tavaroiden ja palveluiden luettelo selkeästi ja täsmällisesti.
61 Tätä johtopäätöstä ei kyseenalaista myöskään se EUIPO:n väite, jonka mukaan määritelmän piiriin jää monia tavaroita vielä sen jälkeen, kun synteettiset kemialliset tuotteet on suljettu pois, kuten esimerkiksi kasvilääkkeet. Tällaisessa lähestymistavassa on itse asiassa edellä 45 kohdassa esitettyä vastaavat ongelmat, eli aikaisempien EU-tavaramerkkien rekisteröinnit kattavat näin ollen vain sellaiset tavarat, joita kantaja ei ole tarkoittanut ja joita ei ole suoraan mainittu määritelmässä, mikä on ristiriidassa ennustettavuuden ja oikeusvarmuuden vaatimusten kanssa.
62 Ottaen huomioon edellä esitetyt näkökohdat on todettava, että valituslautakunta tulkitsi määritelmää virheellisesti katsoessaan, että määritelmää on tulkittava siten, että ”kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön” suljetaan pois ja aikaisemmat EU-tavaramerkit kattavat näin ollen farmaseuttiset tuotteet lukuun ottamatta niitä, ”joissa käytetään kemiallisia farmaseuttisia valmisteita”. Määritelmää voidaan itse asiassa tulkita niin, että siihen kuuluvat ensinnäkin ”farmaseuttiset valmisteet” ja lisäksi ”kemialliset valmisteet farmaseuttiseen käyttöön” eli sekoittamattomat kemialliset esimuodot, joita voidaan yhdistää farmaseuttisia tarkoituksia varten eli itse farmaseuttisten loppuvalmisteiden valmistamiseksi.
63 Tästä seuraa, että asetuksen 2017/1001 47 artiklan 2 kohdan rikkomista koskeva ainoa kanneperuste on hyväksyttävä ja riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin valituslautakunta on hylännyt sille tehdyn valituksen asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden osalta.
64 Mitä tulee kantajan toissijaisesti esittämään vaatimusten toiseen osaan, jonka mukaan kantaja vaatii pääasiallisesti, että unionin yleinen tuomioistuin käyttää päätösten muuttamista koskevaa toimivaltaansa, joka sillä on asetuksen 2017/1001 72 artiklan 3 kohdan nojalla, on muistutettava, että kyseinen toimivalta ei anna unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeutta arvioida sellaisia seikkoja, joista valituslautakunta ei ole lausunut. Päätöksen muuttamista koskevan toimivallan käytön on näin ollen lähtökohtaisesti rajoituttava tilanteisiin, joissa unionin yleinen tuomioistuin valituslautakunnan arvioinnin tutkittuaan voi määrittää selvittämiensä tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (tuomio 5.7.2011, Edwin v. SMHV, C-263/09 P, EU:C:2011:452, 72 kohta).
65 On katsottava, että valituslautakunta ei virheellisesti tutkinut kaikkia esitettyjä aikaisempien tavaramerkkien tosiasiallista käyttöä koskevia todisteita.
66 Ei ole unionin yleisen tuomioistuimen asiana tutkia edellä mainittuja todisteita ensimmäisen kerran, kun se tutkii kantajan riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevaa vaatimusta, jonka kantaja tosiasiallisesti esitti vaatimustensa toisen osan yhteydessä.
67 Valituslautakunnan on näin ollen käsiteltävä asia tältä osin, kun se ratkaisee siinä edelleen vireillä olevan valituksen (ks. vastaavasti tuomio 11.12.2014, CEDC International v. SMHV – Underberg (Pullossa olevan ruohonkorren muoto), T-235/12, EU:T:2014:1058, 101 ja 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Koska unionin yleinen tuomioistuin ei voi käyttää riidanalaisen päätöksen muuttamista koskevaa toimivaltaansa, vaatimusten toinen osa on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
69 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska EUIPO on hävinnyt asian olennaisilta osin, se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajan vaatimusten mukaisesti.
70 Kantaja on lisäksi vaatinut, että EUIPO määrätään korvaamaan kustannukset, joita kantajalle on aiheutunut EUIPO:n valituslautakunnassa. Tältä osin on muistutettava, että työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdan mukaan asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneita välttämättömiä kustannuksia pidetään korvattavina oikeudenkäyntikuluina. Näin ollen EUIPO määrätään myös korvaamaan kantajalle asian käsittelystä valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kustannukset.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) viidennen valituslautakunnan 7.2.2018 antama päätös (asia R 1473/2017–5), joka koskee Alliance Pharmaceuticals Ltd:n ja AxiCorp GmbH:n välistä väitemenettelyä, kumotaan siltä osin kuin valituslautakunta on hylännyt sille tehdyn valituksen asetuksen 2017/1001 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen väiteperusteiden osalta.
2) Kanne hylätään muilta osin.
3) EUIPO määrätään korvaamaan oikeudenkäyntikulut mukaan lukien Alliance Pharmaceuticalsille EUIPO:n valituslautakunnassa aiheutuneet välttämättömät kustannukset.
Gervasoni | Kowalik-Bańczyk | Mac Eochaidh |
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä lokakuuta 2019.
Allekirjoitukset