Asia T‑127/09 RENV

Abdulbasit Abdulrahim

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

ja

Euroopan komissio

Asian palauttaminen ratkaisun kumoamisen jälkeen – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Asetus (EY) N:o 881/2002 – Yhdistyneiden kansakuntien elimen pitämään luetteloon merkityn henkilön varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Tällaisen henkilön nimen merkitseminen asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Kanteen nostamisen määräaika – Ylittäminen – Anteeksi annettava erehdys – Perusoikeudet – Puolustautumisoikeudet – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Omaisuudensuoja – Oikeus yksityis- ja perhe-elämän suojaan

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.1.2015

1.      Tuomioistuinmenettely – Kanteen nostamisen määräajat – Prekluusio – Ennalta arvaamattomat seikat tai ylivoimainen este – Käsite – Viivästys postinkulussa

(SEUT 263 artiklan kuudes kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toinen kohta)

2.      Euroopan unioni – Toimielinten toimien laillisuuden tuomioistuinvalvonta – Asetus, jolla otetaan käyttöön tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä – Valvonnan laajuus

(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla; neuvoston asetuksen N:o 881/2002 liite I)

1.      Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklaa sovelletaan sellaisten epätavallisten ja henkilön tahdosta riippumattomien vaikeuksien tapauksessa, joita ei voida välttää, vaikka asiaankuuluvaa huolellisuutta olisi noudatettu. Asianosaisen on osoitettava yhtäältä, että epätavallisten, ennakoimattomien ja asianosaisesta riippumattomien seikkojen seurauksena hänen oli mahdotonta noudattaa SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaista kanteen nostamisen määräaikaa, ja toisaalta, ettei hän voinut suojautua näiden seikkojen seurauksilta ryhtymällä tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka eivät vaadi kohtuuttomia uhrauksia. Toimijan on etenkin seurattava tarkkaan menettelyn vaiheita ja erityisesti osoitettava huolellisuutta noudattaakseen asetettuja määräaikoja.

Koska kantajan asianajajat ovat noudattaneet vaadittavaa huolellisuutta ja antaneet kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen jäsenvaltion perinteisen postitoiminnan harjoittajan alaisuudessa toimivan luotettavana pidetyn postipalvelun toimitettavaksi samana päivänä kuin jäljennös lähettiin telefaksilla, he voivat näin ollen perustellusti odottaa, että allekirjoitettu alkuperäiskappale saapuu kirjaamoon nopeammin kuin heille tätä varten varatussa kymmenen päivän määräajassa. Tässä yhteydessä ei voida edellyttää, että kantaja – varsinkin jos hänelle on myönnetty oikeusapua – valitsee postitoiminnan harjoittajan tarjoamista kansainvälisistä postikuljetuspalveluista kalleimman, jos saman toimijan tarjoama edullisempi palvelu vaikuttaa lähtökohtaisesti sopivalta kannekirjelmän allekirjoitetun alkuperäiskappaleen toimittamiseen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asetetussa määräajassa.

(ks. 45–47 ja 49 kohta)

2.      Jos kyseessä oleva henkilö riitauttaa sellaisen päätöksen laillisuuden, jolla hänen nimensä on merkitty tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun asetuksen N:o 467/2001 kumoamisesta annetun asetuksen N:o 881/2002 liitteessä I olevaan luetteloon tai pysytetty siinä, unionin tuomioistuinten on tällaisen päätöksen taustalla olevien perusteiden laillisuutta koskevassa tuomioistuinvalvonnassaan varmistuttava siitä, että kyseinen päätös perustuu riittävän vankkaan tosiseikastoon. Tämä edellyttää niiden tosiseikkojen tarkistamista, joihin viitataan kyseisen päätöksen taustalla olevassa tiivistelmässä perusteluista, jottei tuomioistuinvalvonta rajoittuisi esitettyjen perusteiden abstraktin todennäköisyyden arviointiin vaan kohdistuisi siihen, onko näille perusteille tai ainakin niistä yhdelle, jonka katsotaan sellaisenaan riittävän saman päätöksen tueksi, näyttöä. Tätä varten unionin tuomioistuinten tehtävänä on toteuttaa tällainen tutkinta pyytämällä tarvittaessa unionin toimivaltaista viranomaista toimittamaan tutkinnan kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita siitä riippumatta, ovatko ne luottamuksellisia.

Jos unionin toimivaltaiselle viranomaiselle on mahdotonta täyttää unionin tuomioistuinten pyyntöä, viimeksi mainittujen asiana on silloin tukeutua pelkkiin niille ilmoitettuihin seikkoihin. Jollei näiden seikkojen avulla ole mahdollista todeta, että jokin peruste on perusteltu, unionin tuomioistuimet katsovat, ettei peruste tue kyseessä olevaa merkitsemispäätöstä tai merkinnän pysyttämistä koskevaa päätöstä. Jos sitä vastoin unionin toimivaltainen viranomainen toimittaa asian kannalta merkityksellisiä tietoja tai todisteita, unionin tuomioistuinten on tutkittava väitettyjen tosiseikkojen aineellinen paikkansapitävyys kyseisten tietojen tai todisteiden kannalta ja arvioitava viimeksi mainittujen todistusarvoa käsiteltävän asian olosuhteiden mukaan ja muun muassa asianomaisen henkilön niistä mahdollisesti esittämien huomautusten valossa, tarvittaessa siten, että ne käyttävät keinoja, joilla voidaan sovittaa yhteen yhtäältä turvallisuutta koskevat legitiimit näkökohdat, jotka liittyvät kyseessä olevan toimen antamiseksi huomioon otettujen tietojen luonteeseen ja lähteisiin, ja toisaalta tarve taata riittävästi yksityiselle, että hänen menettelyllisiä oikeuksiaan kunnioitetaan.

Kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden ennalta ehkäisevän luonteen vuoksi on niin, että jos unionin tuomioistuimet katsovat riidanalaista tointa koskevan laillisuusvalvontansa yhteydessä, että ainakin yksi pakotekomitean toimittamassa perustelujen tiivistelmässä mainituista perusteista on riittävän tarkka ja konkreettinen, että sille on näyttöä ja että se on sellaisenaan riittävä perusta kyseisen toimen tueksi, se, ettei näin olisi muiden kyseisten perusteiden osalta, ei voisi oikeuttaa kyseisen toimen kumoamista. Päinvastaisessa tapauksessa unionin tuomioistuimet kumoavat riidanalaisen toimen.

Sitä vastoin se, ettei unionin toimivaltainen viranomainen anna asianomaisen henkilön ja myöhemmin unionin tuomioistuimien saataville tietoja tai todisteita, jotka ovat vain pakotekomitean tai kyseessä olevan Yhdistyneiden kansakuntien elimen jäsenen hallussa ja koskevat kyseessä olevan päätöksen taustalla olevaa perustelujen tiivistelmää, ei voi sellaisenaan olla perusta toteamukselle, jonka mukaan mainittuja oikeuksia on loukattu. Tällaisessa tilanteessa on kuitenkin niin, että unionin tuomioistuimilla, joiden tehtävänä on tutkia, ovatko pakotekomitean toimittaman tiivistelmän sisältämät perusteet perusteltuja tosiseikkojen kannalta, ottamalla huomioon asianomaisen henkilön mahdollisesti esittämät huomautukset ja hänen syyttömyyttään tukevat seikat sekä unionin toimivaltaisen viranomaisen näihin huomautuksiin antaman vastauksen, ei ole käytössään muita tietoja tai todisteita. On siis niin, että jos niiden on mahdoton todeta, että kyseiset perusteet ovat perusteltuja, nämä perusteet eivät voi olla perustana riidanalaiselle luetteloon merkitsemistä koskevalle päätökselle.

(ks. 62, 63, 66, 68 ja 71 kohta)