UNIONIN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
25 päivänä helmikuuta 2021 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Nopeutettu menettely – Tehokkaan vaikutuksen puuttuminen – Liityntä kansalliseen välitoimimenettelyyn
Yhdistetyissä asioissa C-14/21 ja C-15/21,
joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista kahdesta ennakkoratkaisupyynnöstä, jotka Tribunale amministrativo regionale per la Sicilia (Sisilian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt 23.12.2020 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 8.1.2021, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa
SEA Watch eV
vastaan
Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti (C-14/21 ja C-15/21),
Capitaneria di Porto di Palermo (C-14/21) ja
Capitaneria di Porto di Porto Empedocle (C-15/21),
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN presidentti,
kuultuaan esittelevää tuomaria J. Passeria ja julkisasiamies A. Rantosia,
on antanut seuraavan
määräyksen
1 Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat satamavaltion suorittamasta valvonnasta 23.4.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (EUVL 2009, L 131, s. 57) ja Lontoossa 1.11.1974 tehdyn ihmishengen turvallisuudesta merellä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (Yhdistyneiden kansakuntien sopimuskokoelma, nide 1185, nro 18961, s. 3) tulkintaa.
2 Nämä pyynnöt on esitetty kahdessa asiassa, joista ensimmäisessä asianosaisina ovat yhtäältä Sea Watch eV ja toisaalta Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti (infrastruktuuri- ja liikenneministeriö, Italia) ja Capitaneria di Porto di Palermo (Palermon satamaviranomainen, Italia) ja toisessa yhtäältä Sea Watch ja toisaalta kyseinen sama ministeriö ja Capitaneria di Porto di Porto Empedocle (Porto Empedoclen satamaviranomainen, Italia) ja joissa on kyse näiden satamaviranomaisten antamista kahdesta pysäyttämismääräyksestä, joista toinen koskee Sea Watch 4 ‑nimistä alusta ja toinen Sea Watch 3 ‑nimistä alusta.
Pääasiat
3 Sea Watch on voittoa tavoittelematon humanitaarinen järjestö, jonka kotipaikka on Berliini (Saksa). Sen säännöissä määrätään, että sen tarkoituksena on erityisesti merellä hädässä tai vaarassa olevien ihmisten pelastaminen sekä alusten, laivojen ja lentokaluston huoltaminen ja käyttäminen avun antamiseksi näille ihmisille. Tämän tarkoituksen mukaisesti se harjoittaa käytännössä ihmisten etsintä‑ ja pelastustoimintaa Välimerellä omistamillaan ja hallinnoimillaan aluksilla. Näihin aluksiin kuuluu muun muassa kaksi alusta, joista toinen on nimeltään Sea Watch 3 ja toinen Sea Watch 4, jotka on rekisteröity Saksan kansalliseen rekisteriin ja jotka purjehtivat Saksan lipun alla sekä jotka molemmat on Saksaan sijoittautunut luokitus‑ ja sertifiointilaitos sertifioinut ”yleislasti‑ ja monikäyttöalukseksi”.
4 Vuoden 2020 kesällä Sea Watch 3 ja Sea Watch 4 lähtivät vuorollaan Burrianan (Espanja) satamasta ja pelastivat Välimeren kansainvälisillä vesillä merihätään joutuneita useita satoja ihmisiä. Italian Maritime Rescue Coordination Centre (Italian meripelastuksen koordinointikeskus) ilmoitti tämän jälkeen näiden alusten kapteeneille, että Ministero degli Interni (sisäministeriö, Italia) oli antanut luvan kyseisille ihmisille nousta maihin ja vaihtaa alusta Palermon satamassa (Italia) Sea Watch 4 ‑aluksen osalta ja Porto Empedoclen satamassa Sea Watch 3 ‑aluksen osalta ja että kapteeneille oli näin annettu määräys ohjata aluksensa näihin kahteen satamaan kyseisten toimenpiteiden suorittamiseksi siellä.
5 Mainittujen toimenpiteiden suorittamisen jälkeen Ministro della Sanità (kansanterveydestä vastaava ministeri, Italia) määräsi, että näiden kahden aluksen oli pysyttävä ankkuroituina mainittujen satamien läheisyydessä ensinnäkin miehistön eristystoimia varten covid-19-taudin leviämisen estämiseksi ja toiseksi puhdistusta, desinfiointia ja terveyssertifiointia varten.
6 Puhdistus- ja desinfiointimenettelyjen päätteeksi Palermon ja Porto Empedoclen satamaviranomaiset suorittivat tarkastuksia aluksilla ja määräsivät sitten Sea Watch 4:n ja Sea Watch 3:n pysäyttämisestä sillä perusteella, että ne olivat todenneet useita teknisiä ja toiminnallisia sääntöjenvastaisuuksia, joista eräät oli katsottava ”vakaviksi” ja oikeuttivat sellaisenaan pysäyttämisen.
7 Sea Watch on sittemmin korjannut osan näistä sääntöjenvastaisuuksista. Se katsoo sen sijaan, ettei jäljellä olevia sääntöjenvastaisuuksia (jäljempänä kyseessä olevat sääntöjenvastaisuudet) ole näytetty toteen. Nämä sääntöjenvastaisuudet liittyvät lähinnä siihen, ettei Italian toimivaltaisten viranomaisten mukaan Sea Watch 3:a eikä Sea Watch 4:ää ole sertifioitu vastaanottamaan alukseen ja kuljettamaan useita satoja ihmisiä, kuten ne kesällä 2020 tekivät, eikä niillä ole asianmukaisia teknisiä varusteita muun muassa jätevesien, suihkujen ja käymälöiden käsittelyä varten.
8 Sea Watch nosti tässä tilanteessa Tribunale amministrativo regionale per la Siciliassa (Sisilian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) kaksi kumoamiskannetta, jotka kohdistuivat toimenpiteisiin, joilla Palermon ja Porto Empedoclen satamaviranomaiset määräsivät Sea Watch 4:n ja Sea Watch 3:n pysäyttämisestä siihen saakka, kunnes kyseessä olevat sääntöjenvastaisuudet on korjattu, sekä näihin toimenpiteisiin liitettyihin tarkastuskertomuksiin ja kaikkiin muihin mainittuja toimenpiteitä edeltäviin, niihin liittyviin tai niitä seuraaviin toimiin.
9 Sea Watch jätti näiden kanteiden yhteydessä turvaamistoimien määräämiseksi välitoimihakemuksia, joita se perusteli sillä, että oli olemassa vaara vakavasta ja korjaamattomasta vahingosta asiaan sovellettavissa Italian oikeuden säännöksissä tarkoitetulla tavalla.
10 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa ennakkoratkaisupyynnöissään muun muassa pääasioiden oikeudenkäyntiasiakirjoissa olevista seikoista ilmenevän, että kyseessä olevien sääntöjenvastaisuuksien olemassaolosta on eriäviä näkemyksiä paitsi näiden asioiden asianosaisten myös satamavaltiona olevan Italian ja lippuvaltiona olevan Saksan toimivaltaisten viranomaisten välillä. Italian toimivaltaiset viranomaiset katsovat lähinnä nimittäin, että nämä sääntöjenvastaisuudet on näytetty toteen ja ne on korjattava, kun taas Saksan toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että kun sovellettavia unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden merkityksellisiä säännöksiä tulkitaan asianmukaisesti, voidaan todeta tällaisten sääntövastaisuuksien puuttuvan.
11 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän tilanteen perusteella, että direktiivin 2009/16 ja ihmishengen suojelua merellä koskevan kansainvälisen yleissopimuksen tulkinta nostaa esille monimutkaisia, uusia ja kaikille jäsenvaltioille erityisen merkittäviä oikeudellisia kysymyksiä, joiden ratkaiseminen on tarpeen, jotta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin voi ratkaista pääasiat.
12 Tribunale amministrativo regionale per la Sicilia on näin ollen päättänyt molemmissa pääasioissa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle viisi sanamuodoltaan lähes identtistä ennakkoratkaisukysymystä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on myös pyytänyt unionin tuomioistuimelta esillä olevien asioiden käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä.
13 Unionin tuomioistuimen presidentin 2.2.2021 antamalla määräyksellä esillä olevat asiat yhdistettiin asioiden käsittelyn kirjallista ja suullista vaihetta sekä tuomion antamista varten.
Pyynnöt nopeutetun menettelyn soveltamiseksi
14 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jos asian laatu edellyttää sen käsittelemistä ensi tilassa, unionin tuomioistuimen presidentti voi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnöstä tai poikkeuksellisesti omasta aloitteestaan päättää käsitellä asian nopeutetussa menettelyssä kyseisen työjärjestyksen määräyksistä poiketen.
15 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustelee pyyntöjään asioiden käsittelemiseksi kyseisen määräyksen mukaisessa nopeutetussa menettelyssä seuraavaksi mainittavilla seikoilla.
16 Kyseinen tuomioistuin korostaa aluksi lähinnä, että kyseiset asiat liittyvät arkaluonteiseen alaan, koska ne koskevat merihädässä olevien ihmisten pelastustoimintaa, jota humanitaariset kansalaisjärjestöt ovat harjoittaneet Välimerellä vuosista 2014 ja 2015 lähtien muun muassa jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivilla rahtialuksilla, joihin Sea Watch 3 ja Sea Watch 4 kuuluvat.
17 Mainittu tuomioistuin toteaa tämän jälkeen lähinnä, että Sea Watchin operoimille aluksille määrätyt pysäyttämistoimenpiteet kuuluvat sellaisten toimenpiteiden joukkoon, jotka ovat omiaan vaikuttamaan yleisemmin edellisessä kohdassa tarkoitettuun toimintaan. On nimittäin niin, että Italian eri satamaviranomaiset (erityisesti Olbian, Palermon, Porto Empedoclen ja Venetsian satamaviranomaiset) ovat nykytilanteessa kohdistaneet lähes kaikkiin tätä toimintaa harjoittaviin aluksiin pysäyttämistoimenpiteitä sillä perusteella, etteivät alukset täytä asetettuja vaatimuksia.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo lisäksi tämän tilanteen perusteella olevan tarpeen pikaisesti selventää mainitun toiminnan harjoittamisen lainsäädäntökehystä ja toteaa, että turvallisuutta ja terveyttä koskevien vaatimusten noudattaminen on yleiseen järjestykseen liittyvä kysymys eikä nykytilanteessa ole tällaisen selvennyksen puuttuessa olemassa mitään keinoa, jolla alusten pysäyttämiskäytäntö voitaisiin lopettaa.
19 Kyseinen tuomioistuin katsoo lopuksi, etteivät unionin tuomioistuimen käsittelemien asioiden keskimääräiset käsittelyajat mahdollista sitä, että unionin tuomioistuin ratkaisisi pääasiat ennen kesän 2021 alkua, vaikka aiempien vuosien kokemus osoittaa, että Sea Watchin ja vastaavien kansalaisjärjestöjen Välimerellä toteuttamat merihätään joutuneiden ihmisten pelastusoperaatiot keskittyvät tavallisesti juuri kyseiseen vuodenaikaan.
20 Kaiken edellä esitetyn perusteella mainittu tuomioistuin katsoo, että sen unionin tuomioistuimelle esittämiin kysymyksiin on tarpeen saada vastaus lyhyessä ajassa, ja se huomauttaa, että kun otetaan huomioon sen pyynnöt esillä olevien asioiden käsittelemiseksi nopeutetussa menettelyssä, se on itse hylännyt Sea Watchin sille turvaamistoimien määräämiseksi esittämät välitoimihakemukset vain väliaikaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lopullisen ratkaisun tekemistä tältä osin sen jälkeen, kun on tiedossa, miten unionin tuomioistuin on nämä pyynnöt ratkaissut.
21 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien tietojen perusteella on todettava ensimmäiseksi, kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhtäältä oikeudellinen epävarmuus, joka voi liittyä sen kansallisen oikeusriidan yhden asianosaisen toimintoihin, jonka yhteydessä toimivaltainen tuomioistuin katsoo tarpeelliseksi esittää unionin tuomioistuimelle unionin oikeuden tulkintaan liittyviä kysymyksiä, ja toisaalta kyseisen asianosaisen oikeutettu intressi saada mahdollisimman nopeasti selville unionin oikeuteen perustuvat oikeutensa ovat sellaisia olosuhteita, joita voi esiintyä lukuisissa oikeusriidoissa, eivätkä ne siten ole omiaan oikeuttamaan ennakkoratkaisuasian käsittelemistä työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 20.12.2017, M. A. ym., C-661/17, ei julkaistu, EU:C:2017:1024, 16 kohta ja tuomio 14.1.2021, The International Protection Appeals Tribunal ym., C‑322/19 ja C-385/19, EU:C:2021:11, 47 kohta).
22 Kyseinen nopeutettu menettely on nimittäin menettelyllinen väline, jolla pyritään vastaamaan poikkeuksellisen kiireelliseen tilanteeseen, jonka olemassaolo on osoitettava poikkeuksellisten olosuhteiden perusteella, jotka ovat ominaisia asialle, jonka yhteydessä nopeutettua menettelyä koskeva pyyntö on esitetty (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 20.12.2017, M. A. ym., C-661/17, ei julkaistu, EU:C:2017:1024, 17 kohta).
23 Toiseksi on samasta syystä niin, että niiden henkilöiden, jotka voivat olla samassa epävarmassa tilanteessa kuin pääasioiden asianosaiset, tai oikeudellisten tilanteiden, joita mahdollisesti koskee ratkaisu, joka kansallisen tuomioistuimen on annettava saatuaan vastaukset unionin tuomioistuimelle esittämiinsä ennakkoratkaisukysymyksiin, tai ratkaisut, joita tätä tuomioistuinta tai muita kansallisia tuomioistuimia voidaan pyytää antamaan samanlaisissa oikeusriidoissa, lukuisuus ei itsessään muodosta sellaista erityistä olosuhdetta, joka oikeuttaisi nopeutetun menettelyn käyttämisen (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 13.7.2016, Banco Santander, C‑96/16, ei julkaistu, EU:C:2016:566, 18 kohta; unionin tuomioistuimen presidentin määräys 20.9.2018, Minister for Justice and Equality, C-508/18 ja C-509/18, ei julkaistu, EU:C:2018:766, 14 kohta ja tuomio 8.12.2020, Staatsanwaltschaft Wien (Tilisiirtotoimeksiantojen väärentäminen), C-584/19, EU:C:2020:1002, 36 kohta).
24 Näin ollen on katsottava samalla, kun korostetaan pääasioiden ja unionin tuomioistuimen sille asianomaisella unionin oikeuden alalla esitettyihin kysymyksiin mahdollisesti antamien vastausten merkittävyyttä ja arkaluonteisuutta (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 8.3.2018, Vitali, C-63/18, ei julkaistu, EU:C:2018:199, 16 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 27.2.2019, M.V. ym., C-760/18, ei julkaistu, EU:C:2019:170, 17 kohta), etteivät nämä eri seikat, jotka käyvät käsiteltävissä asioissa selvästi ilmi tämän määräyksen 17 ja 18 kohdassa tiivistetyistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista, ole omiaan oikeuttamaan esillä olevien asioiden käsittelemistä nopeutetussa menettelyssä.
25 Kolmanneksi ja viimeiseksi tämän määräyksen 16 ja 19 kohdassa tiivistetyistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista ilmenee selvästi, että oikeusriidoille, joiden yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan unionin oikeutta, on niiden oikeudellisten vaikutusten ja käytännön seurausten lisäksi ominaista huomattava ja arkaluonteinen inhimillinen ulottuvuus, koska ne koskevat sitä, millä edellytyksillä humanitaariset kansalaisjärjestöt voivat pelastaa merellä hätään tai vaaraan joutuneita ihmisiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tässä yhteydessä erityisesti, että se pyytää nopeutetun menettelyn soveltamista saadakseen unionin tuomioistuimelta vastaukset ajassa, joka mahdollistaa sen, että se voi ratkaista pääasiat ennen kesän 2021 alkua eli vuodenaikaa, johon kokemuksen mukaan Välimerellä toteutettavat operaatiot merihätään tai vaaraan joutuneiden ihmisten pelastamiseksi tavallisesti keskittyvät.
26 Kuten unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, se, että kansallinen oikeusriita on luonteeltaan kiireellinen ja että toimivaltaisen tuomioistuimen on toteutettava kaikki oikeusriidan nopean ratkaisemisen varmistamiseksi, ei kuitenkaan sellaisenaan oikeuta unionin tuomioistuinta käsittelemään vastaavaa ennakkoratkaisuasiaa työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 31.7.2017, Mobit, C-350/17 ja C-351/17, ei julkaistu, EU:C:2017:626, 6 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 29.11.2017, Bosworth ja Hurley, C-603/17, ei julkaistu, EU:C:2017:933, 9 kohta).
27 Tämä menettely eroaa nimittäin sekä kohteeltaan että soveltamisedellytyksiltään työjärjestyksen 160–166 ja 190 artiklassa määrätyn kaltaisesta välitoimimenettelystä suorien kanteiden ja valitusten osalta (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 7.4.2016, neuvosto v. Front Polisario, C-104/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:232, 18 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys 11.10.2017, komissio v. Puola, C‑441/17, ei julkaistu, EU:C:2017:794, 15 kohta) tai ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa sovellettavasta välitoimimenettelystä, sellaisena kuin se on mainittu tämän määräyksen 20 kohdassa.
28 Erityisesti on todettava, että työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyn nopeutetun menettelyn tarkoituksena on mahdollistaa se, että unionin tuomioistuin voi antaa käsiteltävänään olevassa ennakkoratkaisuasiassa ratkaisun pääasiasta lyhyessä ajassa, eikä arvioida sitä, onko välitoimien määrääminen tarpeen tällaista ratkaisua odotettaessa.
29 Lisäksi on niin, että erotuksena tämän määräyksen 27 kohdassa tarkoitettuun välitoimimenettelyyn unionin tuomioistuin ei voi nopeutetussa menettelyssä ratkaista viipymättä ja tarvittaessa väliaikaisesti sille esitettyjä kysymyksiä, vaan sen on ensin kunnioitettava sitä oikeutta esittää kirjallisia huomautuksia, joka työjärjestyksen 105 artiklan 3 kohdassa annetaan pääasian asianosaisille ja muille Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuille osapuolille, joihin kuuluvat jäsenvaltiot, jotka voivat unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 38 artiklan 4 kohdan nojalla esittää huomautuksensa omalla virallisella kielellään. Tämän vaatimuksen noudattamiselle asetettujen määräaikojen lisäksi on noudatettava muun muassa niitä määräaikoja, joita liittyy ennakkoratkaisupyynnön kääntämiseen unionin eri virallisille kielille, jäsenvaltioiden esittämien kirjallisten huomautusten kääntämiseen oikeudenkäyntikielelle ja tämän jälkeen unionin tuomioistuimen ratkaisun kääntämiseen sen julkaisemista varten.
30 Kun otetaan huomioon nämä vaatimukset ja ajankohta, jona ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on esittänyt ennakkoratkaisupyyntönsä, unionin tuomioistuimen ei kuitenkaan ole nyt käsiteltävissä asioissa mahdollista ratkaista niitä edes nopeutetussa menettelyssä ajassa, joka on hyvän oikeudenkäytön mukainen ja joka antaisi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle mahdollisuuden ratkaista pääasiat ennen kesän 2021 alkua, niin kuin se on katsonut tarpeelliseksi tehdä tämän määräyksen 19 ja 25 kohdassa esitetyistä syistä.
31 Tästä seuraa, että tällaiseen menettelyyn turvautumisella ei joka tapauksessa voida saavuttaa esillä olevan määräyksen edellisessä kohdassa tarkoitettua tavoitetta eikä sillä näin ollen ole tehokasta vaikutusta nyt käsiteltävissä asioissa (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 20.12.2017, de Diego Porras, C‑619/17, ei julkaistu, EU:C:2017:1025, 25 kohta). Näin ollen käsiteltävien asioiden olosuhteet eivät oikeuta unionin tuomioistuinta poikkeamaan työjärjestyksensä 105 artiklan 1 kohdan perusteella työjärjestyksensä yleisesti sovellettavista määräyksistä.
32 Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo todennut, että kaikilla kansallisilla tuomioistuimilla, joiden käsiteltäväksi on saatettu unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluva asia, on oltava toimivalta määrätä väliaikaisista toimista sellaisen myöhemmän ratkaisun täyden tehokkuuden varmistamiseksi, jolla ratkaistaan unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien olemassaolo, ja tarvittaessa jättää soveltamatta kansallisen oikeuden sääntöjä, jotka estävät tämän toimivallan. Näin on sitä suuremmalla syyllä silloin, kun toimivaltainen kansallinen tuomioistuin päättää lykätä asian käsittelyä ja esittää ennakkoratkaisukysymyksiä unionin tuomioistuimelle, sillä tällaiset väliaikaiset toimet voivat osoittautua riittäviksi varmistamaan SEUT 267 artiklassa määrätyn ennakkoratkaisujärjestelmän tehokkaan vaikutuksen (ks. vastaavasti tuomio 19.6.1990, Factortame ym., C‑213/89, EU:C:1990:257, 21–23 kohta).
33 Näin ollen kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä on kiireelliseksi luonnehdittava oikeusriita ja joka voi parhaiten arvioida oikeusriidan käytännön vaikutukset asianosaisille sekä joka katsoo tarpeelliseksi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä unionin oikeuden tulkinnasta, on ensisijaisesti toteutettava unionin tuomioistuimen ratkaisua odotettaessa kaikki riittävät väliaikaiset toimet sen ratkaisun, jonka sen on annettava, täyden tehokkuuden varmistamiseksi (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 10.4.2018, Gómez del Moral Guasch, C-125/18, ei julkaistu, EU:C:2018:253, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Nyt käsiteltävissä asioissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siis päätettävä, kuten se on itse todennut ennakkoratkaisupyynnöissään, sellaisina kuin ne on tämän määräyksen 20 kohdassa tiivistetty, riittävätkö väliaikaiset toimet ratkaisun, joka sen on annettava, täyden tehokkuuden varmistamiseksi, ja tarvittaessa määritettävä toteutettavat toimenpiteet.
35 Unionin tuomioistuin puolestaan ottaa huomioon käsiteltävien asioiden erityiset olosuhteet, sellaisina kuin ne ilmenevät tämän määräyksen 16–19 kohdassa tiivistetyistä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamuksista, ja ratkaisee asiat asettaen ne etusijalle työjärjestyksen 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
36 Kaiken edellä esitetyn perusteella on katsottava, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyyntöjä esillä olevien asioiden käsittelemiseksi työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä voida hyväksyä.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen presidentti on määrännyt seuraavaa:
Tribunale amministrativo regionale per la Sicilian pyynnöt yhdistettyjen asioiden C‑14/21 ja C‑15/21 käsittelemiseksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrätyssä nopeutetussa menettelyssä hylätään.
Allekirjoitukset