Kanne 29.1.2010 - Reagens v. komissio

(Asia T-30/10)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Reagens SpA (San Giorgio di Piano, Italia) (edustajat: asianajajat B. O'Connor, L. Toffoletti, D. Gullo ja E. De Giorgi)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

on kumottava komission 11.11.2009 tekemä päätös K (2009)8682 lopullinen (asia COMP/38.589 - lämpöstabilisaattorit) tinastabilisaattorien osalta kokonaan tai siltä osin kuin kyseinen päätös koskee kantajaa

on todettava, että asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa tarkoitettuja määräaikoja on sovellettava siten, että se on esteenä sille, että kantajalle määrätään sakko

toissijaisesti on todettava, että komissio on tehnyt virheen määrätessään kantajalle 10 791 000 euron suuruisen sakon, ja tarvittaessa on mukautettava tätä sakkoa tasolle, joka on asianmukainen, kun otetaan huomioon se, että kantajan mahdollinen SEUT 101 artiklan rikkominen on ollut vuoden 1996 jälkeen rajallista

on suoritettava selvittämistoimi sakkoja koskevien suuntaviivojen 35 kohdan soveltamisesta Chemsoniin ja Baerlocheriin sekä kaikkiin tinastabilisaattoreita koskevan päätöksen adressaattien esittämiin huomautuksiin sen jälkeen, kun väitetiedoksianto oli annettu tiedoksi

komissio on velvoitettava korvaamaan tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteellaan, että komission 11.11.2009 tekemä päätös K (2009)8682 lopullinen kumotaan siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä todettiin kantajan rikkoneen EY 81 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa (asia COMP/38.589 - lämpöstabilisaattorit) ja määrättiin kantajalle sakko.

Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin:

Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio teki ilmeisen tosiseikkoja koskevan arviointivirheen tinastabilisaattorien osalta siltä osin kuin se katsoi, että kantaja osallistui EY 81 artiklan (nykyisin SEUT 101 artikla) rikkomiseen vuosia 1996/1997 koskevan ajanjakson jälkeen.

Toiseksi kantaja väittää, että komissio teki ilmeisen virheen, kun se sovelsi asetuksen (EY) N:o 1/2003¹ 25 artiklaa tinastabilisaattorimarkkinoita koskeviin tosiseikkoihin ja erityisesti, kun se katsoi, että kyseisessä artiklassa tarkoitettuja määrä-aikoja oli noudatettu. Kantajan mukaan se seikka, ettei ole osoitettu rikkomista 1996/1997 jälkeen merkitsee, että päätös määrätä kantajalle sakko on vanhentunut kyseisessä artiklassa tarkoitettujen viiden tai kymmenen vuoden sääntöjen nojalla.

Kolmanneksi kantaja katsoo, että komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta ja kantajan perustellun luottamuksen suojaa siitä, että komissio suorittaisi tutkinnan parhaan kykynsä mukaan perusteellisesti ja huolellisesti ja että se ei jättäisi huomioimatta näyttöä kilpailusta. Kantaja väittää lisäksi, että komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, kun se ei tutkinut asianmukaisesti kantajan väitetiedoksiantoihin perustuvaa ja suullisessa käsittelyssä esittämää näyttöä ja kun se ei myöntänyt kantajalle oikeutta tutustua uudelleen tutkimusta koskevaan asiakirja-aineistoon, joka ei ole luottamuksellista.

Neljänneksi kantaja väittää, että komissio rikkoi periaatetta, jonka mukaan kaikki yrityksiä on kohdeltava yhdenvertaisesti lain edessä, kun se sovelsi virheellisesti sakkojen laskentaa koskevia suuntaviivoja.² Kantaja väittää lisäksi, että komissio loukkasi suhteellisuusperiaatetta, koska kantajalle määrätty sakko oli suhteeton kaikkiin tinastabilisaattoreita koskevan päätöksen muihin adressaatteihin, ja erityisesti Baerlocheriin nähden.

Viidenneksi kantaja väittää, että komissio vääristi kilpailua yhteismarkkinoilla SEUT 101 artiklan vastaisesti, koska se sovelsi virheellisesti sakkoja koskevia suuntaviivoja.

Lopuksi kantaja väittää, että komissio loukkasi hyvän hallinnon periaatetta, koska se ei suorittanut tutkintaa huolellisesti ja viipymättä, ja loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei jatkanut tutkimusta ajanjaksona, jolloin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käsiteltiin kanteita yhdistetyissä asioissa Akzo ym.³, jotka koskivat asianajajan ja asiakkaan välisen yhteydenpidon luottamuksellisuutta.

____________

¹ - Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003 L 1, s. 1).

² - Suuntaviivat asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL C 210, s. 2).

³ - Yhdistetyissä asioissa T-125/03 ja T-253/03, Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio, 17.9.2007 annettu tuomio, Kok. s. II-3523.