YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
6 päivänä marraskuuta 2007 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin REVIAN’s rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi muu kuin yhteisön tavaramerkki evian – Aikaisemman tavaramerkin rekisteröintitodistuksen käännös on toimitettu myöhästyneenä – Asetuksen (EY) N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaan perustuva harkintavalta
Asiassa T‑407/05,
Société anonyme des eaux minérales d’Évian (SAEME), kotipaikka Évian-les-Bains (Ranska), edustajanaan asianajaja C. Hertz-Eichenrode,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään G. Schneider,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on
A. Racke GmbH & Co. OHG, kotipaikka Bingen (Saksa), edustajanaan asianajaja N. Schindler,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 22.7.2005 tekemästä päätöksestä (asia R 82/2002‑4), joka koskee Société anonyme des eaux minérales d’Évianin (SAEME) ja A. Racke GmbH & Co. OHG:n välistä väitemenettelyä, sekä SMHV:n väiteosaston 23.11.2001 tekemästä päätöksestä nro 2754/2001,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. D. Cooke sekä tuomarit I. Labucka ja M. Prek,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 16.11.2005 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 1.3.2006 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 3.3.2006 toimitetun väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 28.3.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Oikeussäännöt
1 Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, 42 artiklan 3 kohdassa ja 74 artiklassa säädetään seuraavaa:
”42 artikla
Väite
– –
3. Väite on tehtävä kirjallisesti ja se on perusteltava. Se katsotaan tehdyksi vasta väitemaksun suorittamisen jälkeen. Väitteen tekijä voi viraston asettamassa määräajassa esittää väitteensä tueksi seikkoja, todisteita ja huomautuksia.
– –
74 artikla
Asiasisällön tutkiminen viran puolesta
1. Menettelyssä virasto tutkii asiasisällön viran puolesta; rekisteröinnin hylkäämisen suhteellisia perusteita koskevassa menettelyssä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin.
2. Virasto voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todistei[ta], joita ei ole esitetty määräajassa.”
2 Yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1; jäljempänä täytäntöönpanoasetus) 16 säännössä, 17 säännön 2 kohdassa ja 20 säännön 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”16 sääntö
Väitteen tueksi esitettävät seikat, todisteet ja perustelut
1. Väiteilmoitus voi sisältää väitteen tueksi esitettäviä seikkoja, todisteita ja perusteluja sekä väitettä tukevia asiakirjoja.
2. Jos väite perustuu aikaisempaan merkkiin, joka ei ole yhteisön tavaramerkki, väiteilmoitukseen on liitettävä todisteet aikaisemman merkin rekisteröinnistä tai hakemisesta, esimerkiksi rekisteröintitodistus. Jos väite perustuu asetuksen (EY) N:o 40/94 [8 artiklan] 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yleisesti tunnettuun merkkiin tai mainitun asetuksen 8 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun laajalti tunnettuun merkkiin, väiteilmoituksen mukana on periaatteessa oltava todisteet siitä, että merkki on yleisesti tunnettu tai laajalti tunnettu. Jos väite perustuu johonkin muuhun aikaisempaan oikeuteen, väiteilmoitukseen on liitettävä asianomaiset todisteet kyseisen oikeuden hankkimisesta ja sen antaman suojan laajuudesta.
3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut seikat, todisteet ja perustelut sekä muut väitettä tukevat asiakirjat sekä 2 kohdassa tarkoitetut todisteet voidaan, jollei niitä ole toimitettu yhdessä väiteilmoituksen kanssa tai sen toimittamisen jälkeen, toimittaa väitemenettelyn alkamisen jälkeen viraston 20 säännön 2 kohdan mukaisesti määräämän ajan kuluessa.
17 sääntö
Väitemenettelyssä käytettävät kielet
– –
2. Jos väitteen tukena olevia 16 säännön 1 ja 2 kohdan mukaisia todisteita ei toimiteta väitemenettelyn kielellä, väitteentekijän on toimitettava käännös todisteista tällä kielellä yhden kuukauden kuluessa väiteajan umpeutumisesta tai mahdollisesti viraston 16 säännön 3 kohdan mukaisesti asettaman määräajan kuluessa.
– –
20 sääntö
Väitemenettely
– –
2. Jos väitteentekijä ei ole toimittanut 16 säännön 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja seikkoja, todisteita ja perusteluja, virasto kehottaa väitteentekijää toimittamaan tämän aineiston viraston asettaman määräajan kuluessa. Kaikista väitteentekijän toimittamista tiedoista ilmoitetaan hakijalle, jolle varataan tilaisuus vastata viraston asettaman määräajan kuluessa.”
Asian tausta
3 A. Racke GmbH & Co OHG haki 21.9.1998 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolta (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) asetuksen N:o 40/94 nojalla yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä.
4 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, oli kuvio, jossa oli käytetty väreinä kultaa, mustaa ja valkoista seuraavasti:
5 Tavarat, joita haettu tavaramerkki koskee, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevassa, 15.6.1957 tehdyssä Nizzan sopimuksessa, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, tarkoitetussa luokassa 33 oleviin viineihin ja kuohuviineihin.
6 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 26.7.1999 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 58/99.
7 Société anonyme des eaux minérales d’Évian (SAEME) teki 26.10.1999 väitteen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan perusteella. Väite perustui seuraaviin aikaisempiin oikeuksiin:
– saksalainen sanamerkki DE 1 185 308 evian (jäljempänä saksalainen tavaramerkki), jota oli haettu 11.11.1985 ja joka oli rekisteröity 10.7.1992 luokkaan 32 kuuluville kivennäisvesille, koska merkin suojaa oli jatkettu 30.11.2015 asti
– ranskalainen kuviomerkki FR 98712542 (evian ja vuoristoaiheinen kuvio) (jäljempänä ranskalainen tavaramerkki), jota oli haettu 12.1.1998 ja joka on rekisteröity useille eri tuotteille ja palveluille
– kansainvälinen tavaramerkki IR 696812 (jäljempänä kansainvälinen tavaramerkki), joka on rekisteröity 6.7.1998 edellä mainitun ranskalaisen tavaramerkin perusteella ja joka on voimassa Tanskassa, Saksassa, Espanjassa, Italiassa, Itävallassa, Suomessa, Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Benelux-maissa
– aikaisempi tavaramerkki evian, joka on Belgiassa ja Ranskassa yleisesti tunnettu ja joka koskee kivennäisvesiä (jäljempänä yleisesti tunnettu tavaramerkki).
8 Väitteeseen oli liitetty jäljennökset saksalaisesta tavaramerkistä, ranskalaisesta tavaramerkistä (ranskankielisenä – alkukieli) sekä kansainvälisestä tavaramerkistä (ranskankielisenä – alkukieli). Tämän lisäksi väitteeseen oli liitetty käännökset menettelyn kielelle, eli saksaksi, Nizzan sopimuksessa tarkoitettuihin luokkiin 32 ja 33 kuuluvista tuotteista, joihin ranskalaiseen ja kansainväliseen tavaramerkkiin perustuva väite kohdistui.
9 Väiteosasto pyysi täytäntöönpanoasetuksen 15 säännön 2 kohdan c alakohdan ja 18 säännön 2 kohdan mukaisesti 16.12.1999 päiväämällään kirjeellä kantajaa toimittamaan kolme jäljennöstä ranskalaisesta tavaramerkistä ja kansainvälisestä tavaramerkistä kahden kuukauden kuluessa ja ilmoitti, että muussa tapauksessa väite jätetään tutkimatta.
10 Kantaja toimitti kyseiset asiakirjat väiteosastolle 8.2.2000 päiväämällään kirjeellä.
11 Väiteosasto myönsi 28.2.2000 päiväämällään vakiokirjeellä kantajalle neljän kuukauden määräajan, jotta se voisi toimittaa väitteensä tueksi kaikki tarpeellisiksi katsomansa seikat, todisteet ja lisähuomautukset. Väiteosasto totesi lisäksi kirjeessään, että asiakirjat on toimitettava väitemenettelyn kielellä tai niihin on liitettävä käännökset.
12 Väliintulija toimitti 29.8.2000 kirjelmänsä väiteosastolle. Se totesi kirjelmässään muun muassa, että ranskalaisen ja kansainvälisen tavaramerkin olemassaolosta ja oikeudellisesta pätevyydestä ei ollut esitetty näyttöä, koska kantaja ei ollut toimittanut käännöksiä kyseisten tavaramerkkien rekisteröintitodistuksista. Kirjelmä annettiin tiedoksi kantajalle 19.9.2000 päivätyllä kirjeellä, ja sille varattiin kahden kuukauden määräaika väliintulijan huomautuksiin vastaamiseksi.
13 Kantaja toimitti 22.11.2000, eli kahden kuukauden määräajassa, joka oli varattu vastauksen esittämiselle väliintulijan huomautuksiin 19.9.2000 päivätyssä kirjeessä, täydelliset käännökset ranskalaisen tavaramerkkinsä ja kansainvälisen tavaramerkkinsä rekisteröintitodistuksista.
14 Väiteosasto hylkäsi väitteen perusteettomana 23.11.2001 tekemällään päätöksellä nro 2754/2001 siltä osin kuin väite perustui ranskalaiseen tavaramerkkiin ja kansainväliseen tavaramerkkiin. Se ei suostunut ottamaan huomioon toimitettuja rekisteröintitodistuksia siksi, että niistä tehdyt käännökset oli toimitettu myöhästyneinä, ja katsoi, ettei näiden kahden aikaisemman tavaramerkin olemassaolosta ja oikeudellisesta pätevyydestä ollut esitetty näyttöä. Väite hylättiin myös siltä osin kuin se perustui saksalaiseen tavaramerkkiin, erityisesti sen vuoksi, että väiteosasto oli todennut kyseessä olevien tuotteiden olevan huomattavalla tavalla erilaisia. Väite hylättiin myös siltä osin kuin se perustui yleisesti tunnettuun tavaramerkkiin.
15 Kantaja valitti 21.1.2002 väiteosaston päätöksestä.
16 Neljäs valituslautakunta hylkäsi 22.7.2005 tekemällään päätöksellä R 82/2002-4 kantajan valituksen väiteosaston päätöksestä. Se hyväksyi väiteosaston päätöksen sivuuttaa ranskalaisen ja kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistukset siksi, että niiden käännökset väitemenettelyn kielelle oli toimitettu myöhästyneinä. Valituslautakunta katsoi tämän jälkeen sen osalta, oliko olemassa sekaannusvaaraa suhteessa saksalaiseen tavaramerkkiin, että väiteosasto oli ollut oikeassa todetessaan, ettei tällaista vaaraa ollut, koska kyseessä olevat tuotteet ja riidan kohteena olevat merkit ovat riittävän erilaisia. Valituslautakunnan päätös annettiin kantajalle tiedoksi 16.9.2005.
17 Tämän jälkeen kantaja päätti olla jatkamatta väitettään ranskalaisen ja yleisesti tunnetun tavaramerkin osalta ja rajata väiteosaston ja valituslautakunnan päätöksiin kohdistuvan muutoksenhakunsa perusteet ainoastaan kansainväliseen ja saksalaiseen tavaramerkkiin.
Asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
18 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa väiteosaston päätöksen
– kumoaa valituslautakunnan päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Kantaja riitauttaa väiteosaston ja valituslautakuntien päätökset ainoastaan kansainvälisen tavaramerkkinsä ja saksalaisen tavaramerkkinsä perusteella.
20 Tämän lisäksi kantaja on istunnossa todennut, että sen kansainvälinen tavaramerkki oli osittain poistettu luokasta 32 ja kokonaan luokasta 33 ja että tämä tavaramerkki koskee enää vain luokan 32 ”hiilihapottomia tai hiilihapollisia vesiä (kivennäisvedet ja muut vedet)”. Se on vaatinut myös, että väliintulija velvoitetaan vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan.
21 SMHV vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
23 Kantaja esittää kaksi kumoamisperustetta, joista ensimmäinen perustuu perustavanlaatuisten menettelyllisten periaatteiden loukkaamiseen, erityisesti asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 3 kohdan ja 74 artiklan ja kontradiktorisen menettelyn periaatteen rikkomiseen, ja toinen tämän saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen.
Asianosaisten ja muiden osapuolten lausumat
24 Kantaja katsoo, että valituslautakunta on rikkonut asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 3 kohtaa ja 74 artiklaa kieltäydyttyään ottamasta huomioon kansainvälistä tavaramerkkiä sillä väärällä perusteella, että tavaramerkin käännöstä ei ollut toimitettu väitettä tehtäessä ja että se oli toimitettu myöhästyneenä.
25 Kantaja esittää ensiksi, että väite täyttää asetuksen N:o 40/49 42 artiklan 3 kohdan vaatimukset. Edellä 8 kohdassa tarkoitetuilla väiteilmoituksella ja sen liitteillä on kantajan mukaan annettu väliintulijalle kaikki olennaiset tiedot, kuten kansainvälisen tavaramerkin hakemispäivä, sen rekisteröintipäivä, jäljennös tavaramerkistä sekä käännös luettelosta, jossa ovat Nizzan sopimuksessa tarkoitettuihin luokkiin 32 ja 33 kuuluvat tavarat, joita tavaramerkki suojaa ja joihin väite kohdistuu. Valituslautakunta on kantajan mukaan ollut väärässä katsoessaan, ettei ranskankielisinä toimitettujen asiakirjojen käännösten vaatiminen saksankielisinä, eli menettelyn kielellä, ollut liioiteltua eikä kohtuutonta. Vastaavalla tavalla kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, ettei se ole lausunut mitään niistä muista tiedoista, joita haluttiin käännettäviksi.
26 Kantaja tukeutuu ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑107/02, GE Betz vastaan SMHV – Atofina Chemicals (BIOMATE), 30.6.2004 antamaan tuomioon (Kok. 2004, s. II-1845) ja toteaa, että toisin kuin aikaisemman tavaramerkin suojaamien tavaroiden ja palvelujen luetteloita koskevan käännöksen puuttuminen – mikä on vastoin täytäntöönpanoasetuksen 15 säännön 2 kohtaa luettuna yhdessä sen 17 säännön 1 kohdan kanssa – aikaisemman tavaramerkin rekisteröintitodistusta koskevan käännöksen puuttuminen ei ole vastoin yhtäkään asetuksen N:o 40/94 tai täytäntöönpanoasetuksen säännöstä. Kantajan mukaan tästä seuraa kantajan kansainvälisen tavaramerkin osalta, että väite on tehty asianmukaisessa muodossa.
27 Kantaja kiistää toiseksi sen, että rekisteröintitodistuksen täydellinen käännös olisi toimitettu myöhästyneenä. Se viittaa tähän liittyen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-275/03, Focus Magazin Verlag vastaan SMHV – ECI Telecom (Hi-FOCuS), 9.11.2005 antamaan tuomioon (Kok. 2005, s. II-4725), jossa todettiin, ettei rekisteröintitodistuksen täydellistä käännöstä ole toimitettu asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöhästyneenä, kun se on ollut valituslautakunnalle jätetyn valituskirjelmän liitteenä. Väiteosaston ja valituslautakunnan välillä vallitsevan toiminnallisen jatkuvuuden vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kuitenkin kyseisessä tuomiossaan ensin painottanut sitä, että valituslautakunnan on perustettava päätöksensä kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka on esitetty väiteosastolle tai valituslautakunnalle, ellei niitä ole esitetty asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöhästyneinä (37 ja 38 kohta). Tämän jälkeen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kantajan mukaan todennut, että rekisteröintitodistuksen käännös, joka on toimitettu esitettäessä valitus valituslautakunnalle, on toimitettu määräajassa. Kantaja katsoo tämän perusteella, että esillä olevassa asiassa on sitä suuremmalla syyllä katsottava, ettei kyseessä ole käännöksen toimittaminen asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöhästyneenä, koska kantaja on vastannut määräajassa väliintulijan väitteeseen toimittamalla väiteosastolle täydellisen käännöksen kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistuksesta menettelyn kielellä.
28 SMHV katsoo, että kantajan näkemys perustuu siihen, että täytäntöönpanoasetuksen 15 sääntö ja sitä seuraavat säännöt on ymmärretty väärin niiden yleisen rakenteen osalta. Se katsoo, että väiteilmoitus ja väitteen tueksi esitetyt todisteet on pidettävä toisistaan erillään.
29 Ellei väiteilmoitus ole täytäntöönpanoasetuksen säännösten mukainen, on väite jätettävä tutkimatta, ellei täytäntöönpanoasetuksen 18 säännön 2 kohdassa säädetystä mahdollisuudesta poistaa havaitut puutteet muuta johdu. Ellei SMHV jätä väitettä tutkimatta, väitemenettely tulee vireille inter partes väiteilmoituksen tiedoksiannolla hakijalle.
30 Sitä vastoin väitteen tueksi esitettävien todisteiden – kuten niiden, jotka koskevat aikaisemman oikeuden olemassaoloa – osalta todettakoon, ettei niitä ole esitettävä yhtä aikaa väiteilmoituksen kanssa. Ne voidaan toimittaa väiteilmoituksen jälkeen SMHV:n vahvistamassa määräajassa väitemenettelyn alkamisen jälkeen (täytäntöönpanoasetuksen 16 säännön 3 kohta). SMHV toteaa, että rekisteröintitodistuksilla esitetyn todisteen on täytettävä täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 2 kohdassa mainitut kielelliset vaatimukset uhalla, että väite hylätään perusteettomana.
31 Kyseessä olevan asiakirjan myöhästymisen osalta SMHV väittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-388/00, Institut für Lernsysteme vastaan SMHV – Educational Services (ELS), 23.10.2002 antamasta tuomiosta (Kok. 2002, s. II-4301) käy ilmi, että ellei väitteentekijä ole noudattanut sille asetettua määräaikaa todisteiden esittämiseksi, ei todisteita oteta huomioon ennen mitättömyysmenettelyn aloittamista. Valituslautakunnalle tehty valitus ei siis SMHV:n mukaan johda todisteiden esittämiselle asetetun määräajan alkamiseen uudestaan. Valituslautakunnalla on näin ollen ollut perusteltu syy hylätä väite siltä osin kuin se perustui kansainväliseen tavaramerkkiin, koska tavaramerkin käännös oli toimitettu väiteosaston asettaman määräajan päätyttyä.
32 Väliintulija katsoo puolestaan, että ainoa ratkaiseva tekijä on se objektiivinen seikka, että kantaja on laiminlyönyt menettelysääntöjen noudattamisen, eikä tätä voida korjata esittämällä asiakirjoja myöhemmin, määräaikojen päättymisen jälkeen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
33 Kantaja on ensimmäisen kanneperusteensa tueksi esittänyt aluksi täyttäneensä kaikki säännöksissä väitemenettelylle asetetut kielelliset vaatimukset ja kiistänyt tämän jälkeen sen, että kansainvälistä tavaramerkkiä koskeva käännös olisi toimitettu myöhästyneenä. Ensimmäisen kanneperusteen tutkiminen edellyttää, että kumpikin näistä seikoista käsitellään erikseen.
Väitemenettelyyn liittyvät kielelliset vaatimukset
34 Todettakoon aluksi, että täytäntöönpanoasetuksen 16 säännön 2 kohdan mukaan tilanteessa, jossa väite perustuu aikaisemman, muun kuin yhteisön tavaramerkin olemassaoloon, väiteilmoitukseen olisi pyrittävä liittämään todisteet kyseisen tavaramerkin rekisteröimisestä tai hakemisesta, esimerkiksi rekisteröintitodistus.
35 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 2 kohtaa, jonka mukaan väitteen tueksi esitetyt todisteet on esitettävä väitemenettelyn kielellä tai niihin on liitettävä tämänkielinen käännös (ks. edellä 2 kohta), voidaan perustella sillä, että on tarpeellista noudattaa kontradiktorista periaatetta ja inter partes -menettelyiden asianosaisten prosessuaalista yhdenvertaisuutta (asia T‑232/00, Chef Revival USA v. SMHV – Massagué Marín (Chef), tuomio 13.6.2002, Kok. 2002, s. II-2749, 42 kohta ja em. asia BIOMATE, tuomion 72 kohta).
36 Oikeuskäytännössä todetaan lisäksi, että vaikka pitääkin paikkansa, että väitteentekijällä ei ole velvollisuutta toimittaa täydellistä käännöstä aikaisempien tavaramerkkien rekisteröintitodistuksista, tämä ei merkitse, että väiteosastolla puolestaan olisi velvollisuus ottaa huomioon väitteen aineellisen tutkimisen yhteydessä rekisteröintitodistuksia, jotka on toimitettu jollakin muulla kuin menettelyn kielellä. Kun rekisteröintitodistuksista ei ole olemassa menettelyn kielellä laadittuja käännöksiä, väiteosasto voi perustellusti hylätä väitteen perusteettomana, ellei se sitten voi ratkaista väitettä muuten, täytäntöönpanoasetuksen 20 säännön 3 kohdan mukaisesti muiden sen hallussa mahdollisesti jo olevien todisteiden perusteella (em. asia Chef, tuomion 44 kohta ja em. asia BIOMATE, tuomion 72 kohta).
37 Jos todisteena on rekisteröintitodistus eikä sen käännös, tästä huolimatta tämä todiste voidaan ottaa huomioon vain, jos se täyttää täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 2 kohdassa asetetut kielelliset edellytykset (em. asia BIOMATE, tuomion 73 kohta).
38 Esillä olevassa asiassa on riidatonta, että väiteilmoituksen liitteenä oli vain jäljennös kansainvälisestä tavaramerkistä alkukielellä ranskaksi sekä saksankielinen, eli menettelynkielinen käännös Nizzan sopimuksessa tarkoitettujen luokkien 32 ja 33 tavaroiden luettelosta, eli tavaroista, joita kansainväliseen tavaramerkkiin perustettu väite koski.
39 Edellä esitetyn perusteella on todettava täysin kantajan näkemyksen vastaisesti, etteivät väiteilmoituksen liitteenä olleet asiakirjat täytä asetuksen N:o 40/94 42 artiklan 3 kohdassa eivätkä täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 2 kohdassa vahvistettuja kielellisiä vaatimuksia.
40 Sen vaatimuksen osalta, jonka kantaja on riitauttanut ja jonka mukaan kansainvälinen rekisteröintitodistus on käännettävä kokonaisuudessaan, on lausuttava, että väitteentekijä voi vapaasti arvioida, voidaanko joidenkin asiakirjassa mainittujen seikkojen katsoa olevan sillä tavoin merkityksettömiä kyseessä olevan väitteen kannalta, ettei niitä sen vuoksi tarvitsisi kääntää. On kuitenkin huomattava, että ainoastaan ne seikat, jotka on tosiasiallisesti käännetty menettelyn kielelle, on otettava huomioon valituslautakunnassa. Esillä olevassa asiassa asiakirja-aineistosta käy lisäksi ilmi, että kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistus, joka oli toimitettu ranskankielisenä, ei ole niin pitkä, etenkään verrattuna tavaraluettelon käännökseen, että velvollisuutta toimittaa sen käännös voitaisiin pitää liioiteltuna ja kohtuuttomana (ks. vastaavasti em. asia BIOMATE, tuomion 74 kohta).
41 Edellä 27 kohdassa selostettu kantajan näkemys, jonka mukaan edellä mainitussa asiassa BIOMATE annettu tuomio tukee nimenomaan juuri sitä, että sen väite on kansainvälisen tavaramerkin osalta tehty asianmukaisessa muodossa, on hylättävä, koska tämä näkemys johtuu sekaannuksesta niiden täytäntöönpanoasetuksen säännösten, jotka koskevat väiteilmoitusta, ja niiden säännösten välillä, jotka koskevat väitteen tueksi esitettäviä todisteita ja asiakirjoja.
42 Kun asetuksen N:o 40/94 42 artiklaa luetaan yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 16–18 ja 20 säännön kanssa, käy ilmi, että lainsäätäjä erottaa toisistaan yhtäältä sellaiset väiteilmoitukselle asetetut edellytykset, jotka ovat väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, ja toisaalta väitteen tueksi esitettävien seikkojen, todisteiden ja perustelujen sekä väitettä tukevien asiakirjojen toimittamisen, joka liittyy väiteasian selvittämiseen (em. asia Chef, tuomion 31 kohta).
43 Todisteita ja väitettä tukevia asiakirjoja, kuten aikaisemman tavaramerkin rekisteröintitodistusta, sekä niistä väitemenettelyn kielelle tehtyjä käännöksiä koskevat lailliset vaatimukset eivät ole täytäntöönpanoasetuksen 18 säännön 2 kohdassa tarkoitettuja väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä vaan väitteen hyväksymisen aineellisia edellytyksiä (em. asia Chef, tuomion 52 kohta).
44 Väitettä ei sitä paitsi ole esillä olevassa asiassa jätetty tutkimatta, koska kantajan tekemä väiteilmoitus on täyttänyt täytäntöönpanoasetuksen 16 ja 18 säännössä tarkoitetut edellytykset, vaan se on todettu perusteettomaksi näytön puuttumisen vuoksi.
Kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistuksen käännöksen toimittaminen myöhästyneenä
45 On muistettava, että väiteosasto myönsi 28.2.2000 päiväämällään vakiokirjeellä kantajalle neljän kuukauden määräajan, jotta se voisi toimittaa kaikki väitteensä tueksi tarpeellisiksi katsomansa seikat, todisteet ja lisähuomautukset, ja totesi, että asiakirjat on toimitettava menettelyn kielisinä tai niihin on liitettävä kunkin asiakirjan käännös.
46 Todettakoon tähän liittyen, että vakiokirje on asetuksen N:o 40/94 42 artiklan sekä täytäntöönpanoasetuksen 16 säännön 2 ja 3 kohdan ja 17 säännön 2 kohdan mukainen siltä osin kuin näissä säännöksissä säädetään, että väitteen tueksi esitettävät seikat, todisteet ja huomautukset voidaan toimittaa SMHV:n asettamassa määräajassa. Kirjeen alussa on lisäksi viittaus täytäntöönpanoasetuksen 19 säännön 1 kohtaan, 16 säännön 3 kohtaan, 17 säännön 2 kohtaan ja 20 säännön 2 kohtaan.
47 Kantaja ei kuitenkaan ole toimittanut kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistuksen käännöstä väiteosaston kirjeessä asetetussa määräajassa. Se toimitti käännöksen vasta 22.11.2000 päiväämänsä kirjeen liitteenä. Tuossa kirjeessä se vastasi väliintulijan huomautuksiin, jotka väiteosasto oli antanut sille tiedoksi 19.9.2000 ja joissa väliintulija esitti nimenomaisesti moitteen kyseisen asiakirjan puuttumisesta.
48 Kantaja väittää kuitenkin, että asiakirjan käännös oli toimitettu määräajassa valituslautakunnalle, ja tukeutuu tältä osin edellä mainitussa asiassa Hi-FOCuS annettuun tuomioon (37 ja 38 kohta), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi SMHV:n eri elinten välillä vallitsevan toiminnallisen jatkuvuuden perusteella, että rekisteröintitodistuksen käännöstä, joka on toimitettu, kun asia on saatettu valituslautakunnan käsiteltäväksi, ei ole toimitettu asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla myöhästyneenä, kun tämä asiakirja oli toimitettu tämän asetuksen 59 artiklassa säädetyssä neljän kuukauden määräajassa.
49 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy ilmi, että SMHV:n eri elinten välillä, eli yhtäältä tutkijan, väiteosaston, tavaramerkkien hallinto- ja oikeudellisten kysymysten osaston ja mitättömyysosaston sekä toisaalta valituslautakuntien välillä vallitsee toiminnallinen jatkuvuus (asia T‑308/01, Henkel v. SMHV – LHS (UK) (KLEENCARE), tuomio 23.9.2003, Kok. 2003, s. II-3253, 25 kohta; asia T‑323/03, La Baronia de Turis v. SMHV – Baron Philippe de Rothschild (LA BARONNIE), tuomio 10.7.2006, Kok. 2006, s. II-2085, 57 kohta ja asia T‑252/04, Caviar Anzali v. SMHV – Novomarket (Asetra), tuomio 11.7.2006, Kok. 2006, s. II‑2115, 30 kohta).
50 Tästä SMHV:n eri elinten välillä vallitsevasta toiminnallisesta jatkuvuudesta seuraa, että kun valituslautakunnat tutkivat niille kuuluvalla tavalla uudelleen SMHV:n ensimmäisenä asteena päätöksiä tekevien yksiköiden päätöksiä, niillä on velvollisuus perustaa päätöksensä kaikkiin asianosaisen joko asian ensimmäisenä asteena ratkaisseelle yksikölle tai valitusmenettelyssä esittämiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin (em. asia KLEENCARE, tuomion 32 kohta; asia T-57/03, SPAG v. SMHV – Dann ja Backer (HOOLIGAN), tuomio 1.2.2005, Kok. 2005, s. II-287, 18 kohta; em. asia Hi-FOCuS, tuomion 37 kohta; em. asia LA BARONNIE, tuomion 58 kohta ja em. asia Asetra, tuomion 31 kohta).
51 Valituslautakunnat voivat siten, jollei asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, hyväksyä valituksen sellaisten uusien tosiseikkojen perusteella, joihin valituksen tehnyt asianosainen on vedonnut, tai vieläpä kyseisen asianosaisen esittämien uusien todisteiden perusteella (em. asia KLEENCARE, tuomion 26 kohta ja asia T-16/02, Audi v. SMHV (TDI),tuomio 3.12.2003, Kok. 2003, s. II‑5167, 81 kohta). Valituslautakuntien harjoittama valvonta ei rajoitu pelkkään riidanalaisen päätöksen laillisuusvalvontaan, vaan se edellyttää valitusmenettelyn devolutiivisen vaikutuksen vuoksi asian uutta arvioimista kokonaisuutena, ja valituslautakuntien on tutkittava alkuperäinen väite kokonaan uudelleen ja otettava huomioon määräajassa esitetyt todisteet (em. asia LA BARONNIE, tuomion 59 kohta ja em. asia Asetra, tuomion 32 kohta).
52 Asetuksen N:o 40/94 59 artiklaa ei kuitenkaan voida, vaikka kantaja toisin väittääkin, tulkita niin, että se tarjoaisi tällaisen valituksen tekijälle uuden määräajan niiden tosiseikkojen ja todisteiden esittämiseksi, joihin se vetoaa väitteensä tueksi (asia C-29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007, 61 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
53 Asetuksen N:o 40/94 59 artiklassa säädetään tarkemmin edellytyksistä asian saattamiseksi valituslautakunnan käsiteltäväksi, mutta toisin kuin saman asetuksen 42 artiklan 3 kohdassa, siinä ei viitata tosiseikkojen tai todisteiden esittämiseen vaan ainoastaan valitusperusteet sisältävän kirjelmän jättämiseen neljän kuukauden kuluessa (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 60 kohta).
54 Esillä olevassa asiassa on siis tehtävä tarvittavat johtopäätökset siitä, että kantaja ei ole toimittanut kyseessä olevan asiakirjan käännöstä asetuksen N:o 40/94 säännösten nojalla asetetussa määräajassa, eikä näin tämän asetuksen 74 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”määräajassa”.
55 Sitä ennen on vielä todettava, että kuten asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan sanamuodosta nähdään, SMHV voi olla ottamatta huomioon tosiseikkoja, joihin osapuolet eivät ole vedonneet, tai todisteita, joita ei ole esitetty määräajassa.
56 Tästä sanamuodosta seuraa, että pääsäännön mukaan ja ellei erikseen ole toisin säädetty, asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 40/94 säännöksillä, eikä SMHV:a ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 42 kohta).
57 Sitä vastoin tämän säännöksen sanamuodosta käy yhtä selvästi ilmi, että tosiseikkoihin vetoaminen tai todisteiden esittäminen liian myöhään ei anna osapuolelle, joka toimii näin, ehdotonta oikeutta siihen, että SMHV ottaa tällaiset tosiseikat tai todisteet huomioon. Asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa todetaan, että SMHV ”voi” tällaisessa tapauksessa päättää olla ottamatta huomioon tällaisia tosiseikkoja ja todisteita, ja annetaan näin SMHV:lle laaja harkintavalta päättää, onko ne otettava huomioon vai ei, kuitenkin niin, että päätös tältä osin huolellisesti perustellaan (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 43 kohta).
58 Niiden huomioon ottaminen on perusteltua silloin, kun SMHV:n on ratkaistava asia väitemenettelyssä ja erityisesti kun se katsoo, että yhtäältä liian myöhään esitetyt seikat ovat ensi arviolta mahdollisesti todella merkityksellisiä sen käsiteltävänä olevan väitteen ratkaisun kannalta ja että toisaalta menettelyvaihe, jossa tällainen liian myöhäinen esittäminen tapahtuu, ja tähän liittyvät olosuhteet eivät ole esteenä niiden huomioon ottamiselle (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 44 kohta).
59 Tällainen asiassa päätöksen tekevällä elimellä oleva mahdollisuus ottaa huomioon tosiseikat ja todisteet, jotka asianosaiset ovat esittäneet liian myöhään, myötävaikuttaa ainakin väitemenettelyn osalta osaltaan sen estämiseen, että tavaramerkit, joiden käyttö voitaisiin vastaisuudessa riitauttaa menestyksellisesti kumoamiskanteella tai loukkauskanteen yhteydessä, rekisteröitäisiin. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, oikeusvarmuuteen ja hyvään hallintotapaan liittyvät syyt tukevat nimenomaan tätä (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 48 kohta).
60 Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että valituslautakunta on todennut pelkästään sen, että väiteosasto on täysin perustellusti voinut jättää ottamatta huomioon kantajan väitemenettelyssä toimittamia käännöksiä, koska ne oli toimitettu myöhästyneinä. Asiakirja-aineistosta ei kuitenkaan käy ilmi, että se olisi käyttänyt harkintavaltaa, joka sille on osoitettu asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdassa sen ratkaisemiseksi, onko kyseessä olevat asiakirjat otettava huomioon vai ei, tai ainakaan siitä ei käy ilmi, että se olisi perustellut päätöksensä tältä osin.
61 Valituslautakunnan esittämät perustelut koskevat ainoastaan tarvetta kääntää väitteen tueksi esitetyt todisteet väitemenettelyn kielelle ja sitä, ettei väiteosastolla ole velvollisuutta ottaa huomioon asiakirjoja, jotka on toimitettu muulla kuin menettelyn kielellä. Perusteluja ei ole esitetty lainkaan siltä osin, olisiko myöhästyneenä toimitettu käännös ollut aiheellista ottaa huomioon.
62 Merkityksettömiä ovat myös ne SMHV:n huomautukset, jotka se esitti istunnossa ja joiden mukaan valituslautakunta on käyttänyt harkintavaltaansa. SMHV väittää, että valituslautakunta on pohtinut sitä, onko perusteltuna pidettävä sitä, että väiteosasto on kieltäytynyt ottamasta huomioon kyseistä asiakirjaa, ja todennut päätöksensä 43 kohdassa, että asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen vastaista olisi ollut se, että sille osapuolelle, joka on antanut todisteiden toimittamiselle asetetun määräajan kulua, olisi annettu uusi määräaika, koska toinen osapuolista on nimenomaisesti vedonnut siihen, ettei todisteita ole esitetty.
63 Valituslautakunnan päätöksen 43 kohdassa esitettyjen huomioiden perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei kuitenkaan voi valvoa sitä, onko valituslautakunta tosiasiallisesti tutustunut kyseessä olevaan asiakirjaan ratkaistakseen sen, onko asiakirja väitemenettelyssä ensi arviolta todella merkityksellinen, eikä tarkistaa sitä, estivätkö asian olosuhteet ja menettelyvaihe, jossa tällainen liian myöhäinen esittäminen tapahtui, asiakirjan huomioon ottamisen.
64 Valituslautakunta on näin ollen jättänyt noudattamatta asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole käyttänyt harkintavaltaa, joka sille tässä artiklassa annetaan, tai ainakaan selittänyt, millä tavoin se on sitä käyttänyt, eikä näin myöskään riittävällä tavalla perustellut päätöstään olla ottamatta huomioon kansainvälisen tavaramerkin rekisteröintitodistuksen käännöstä.
65 Asiassa on kuitenkin tarkasteltava johtopäätöksiä, jotka tästä asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan noudattamatta jättämisestä on tehtävä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan menettelyvirheestä voi seurata päätöksen kumoaminen kokonaan tai osittain ainoastaan, jos kanteen kohteena oleva päätös olisi ilman tätä virhettä voinut olla sisällöltään erilainen (em. asia LA BARONNIE, tuomion 69 kohta). Samoin asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 2 kohdasta yhdessä sen 3 kohdan kanssa seuraa, että sekä valituslautakuntien päätöksen kumoaminen että sen muuttaminen on mahdollista vain aineellisen tai muodollisen lainvastaisuuden vuoksi (em. asia LA BARONNIE, tuomion 69 kohta).
66 Esillä olevassa asiassa ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että todiste, jota valituslautakunta ei ole ottanut huomioon, voi olla omiaan muuttamaan sen tekemän päätöksen sisältöä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei kuitenkaan ole arvioida näitä tekijöitä SMHV:n sijasta.
67 Tästä seuraa, että valituslautakunnan päätös on kumottava pelkästään tästä syystä, ilman että olisi tarpeen lausua ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetystä kontradiktorisen periaatteen loukkaamisesta tai toisesta kanneperusteesta ja ilman että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pitäisi lausua väiteosaston päätöksen kumoamisvaatimuksen tutkittavaksi ottamisesta.
Oikeudenkäyntikulut
68 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. SMHV on hävinnyt asian, ja kantaja on vaatinut SMHV:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
69 Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä, että väliintulijan on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan. Käsiteltävänä olevassa asiassa SMHV ja väliintulija ovat hävinneet asian. Kantaja on vaatinut, että väliintulija velvoitetaan korvaamaan ainoastaan omat oikeudenkäyntikulunsa, eikä SMHV ole vastustanut vaatimusta sen velvoittamisesta korvaamaan yksin kantajan oikeudenkäyntikulut.
70 Näin ollen on määrättävä, että SMHV vastaa omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi kantajan oikeudenkäyntikuluista, ja että väliintulija velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) neljännen valituslautakunnan 22.7.2005 tekemä päätös (asia R 82/2002-4) kumotaan.
2) SMHV vastaa omista sekä kantajan oikeudenkäyntikuluista.
3) Väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 6 päivänä marraskuuta 2007.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |