Asia C-442/16

Florea Gusa

vastaan

Minister for Social Protection ym.

(Ennakkoratkaisupyyntö – Court of Appeal (Irlanti))

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2004/38/EY – Henkilö, joka ei enää toimi itsenäisenä ammatinharjoittajana – Itsenäisen ammatinharjoittajan aseman säilyminen – Oleskeluoikeus – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan työnhakijan tukea myönnetään henkilöille, joilla on oleskeluoikeus tämän jäsenvaltion alueella

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 20.12.2017

Unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oikeus oleskella yli kolme kuukautta – Työntekijät ja itsenäiset ammatinharjoittajat – Jäsenvaltion kansalainen, joka neljä vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimittuaan on lopettanut tämän toiminnan työn puutteen takia tässä viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa – Itsenäisen ammatinharjoittajan aseman säilyminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 3 kohdan b alakohta)

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 7 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion kansalainen, joka on laillisesti oleskellut ja toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana toisessa jäsenvaltiossa noin neljä vuotta, lopettanut toimintansa työn puutteen takia, joka on johtunut hänestä riippumattomista syistä ja joka on asianmukaisesti rekisteröity, ja ilmoittautunut työnhakijaksi asianomaiseen työvoimatoimistoon viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa, säilyttää itsenäisen ammatinharjoittajan aseman kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaessa.

Ensinnäkin direktiivin 2004/38 johdanto-osan 3 ja 4 perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on päästä eroon niitä direktiiviä edeltäneitä unionin oikeuden säädöksiä luonnehtivasta alakohtaisesta ja epäyhtenäisestä lähestymistavasta, jotka koskivat erikseen muun muassa työntekijöitä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia, laatimalla yksi säädös, jolla kodifioidaan ja tarkistetaan nämä säädökset (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2014, Saint Prix, C-507/12, EU:C:2014:2007, 25 kohta), jotta voidaan tehostaa kullekin unionin kansalaiselle myönnetyn henkilökohtaisen perusoikeuden, eli oikeuden liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, toteutumista sekä helpottaa tämän oikeuden käyttämistä.

Tämän tavoitteen vastaista olisi tulkita kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohdan b alakohtaa niin, että siinä tarkoitettaisiin ainoastaan henkilöitä, jotka ovat tehneet palkkatyötä yli vuoden, eikä henkilöitä, jotka ovat toimineet itsenäisenä ammatinharjoittajana saman ajan.

Toiseksi tällainen tulkinta johtaisi perusteettomaan erilaiseen kohteluun näiden kahden henkilöryhmän välillä, kun otetaan huomioon, että säännöksen tavoitteena on säilyttämällä työntekijän asema varmistaa sellaisten henkilöiden oleskeluoikeus, jotka ovat lopettaneet ammattitoimintansa työn puutteen takia, joka on johtunut heistä riippumattomista syistä.

Samoin kuin työntekijä voi menettää työpaikkansa tahtomattaan esimerkiksi irtisanomisen johdosta, myös henkilö, joka on toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana, voi joutua lopettamaan toimintansa. Näin ollen tämä henkilö voi joutua vastaavaan haavoittuvaan asemaan kuin irtisanottu työntekijä. Tällaisessa tilanteessa ei olisi perusteltua, että itsenäisenä ammatinharjoittajana toimineella henkilöllä ei olisi oleskeluoikeuden säilyttämisen suhteen samaa suojaa kuin henkilöllä, joka on lopettanut palkkatyön tekemisen.

(ks. 40–43 ja 46 kohta sekä tuomiolauselma)