Asia C-221/15

Rikosasia,

jossa vastaajana on

Etablissements Fr. Colruyt NV

(Hof van beroep te Brusselin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2011/64/EU – 15 artiklan 1 kohta – Valmistajien ja maahantuojien oikeus määrittää vapaasti valmistetun tupakan tuotteiden vähittäiskaupassa noudatettavat enimmäismyyntihinnat – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään vähittäiskauppiaita myymästä tällaisia tuotteita hinnoilla, jotka alittavat veromerkissä ilmoitetut hinnat – Tavaroiden vapaa liikkuvuus – SEUT 34 artikla – Myyntijärjestelyt – SEUT 101 artikla, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 21.9.2016

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Rajat – Kysymykset, joilla ei selvästikään ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Velvollisuus esittää unionin tuomioistuimelle riittävästi tietoja asiaan liittyvistä tosiseikoista ja lainsäädännöstä

(SEUT 267 artikla)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta – Kansallisen lainsäädännön tulkitseminen

(SEUT 267 artikla)

3.        Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Muut valmistetun tupakan kulutukseen kohdistuvat verot kuin liikevaihtoverot – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään vähittäiskauppiaita myymästä valmistetun tupakan tuotteita hinnoilla, jotka alittavat veromerkissä ilmoitetut hinnat – Sallittavuus – Edellytys

(Neuvoston direktiivin 2011/64 15 artiklan 1 kohta)

4.        Tavaroiden vapaa liikkuvuus – Määrälliset rajoitukset – Vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään vähittäiskauppiaita myymästä valmistetun tupakan tuotteita hinnoilla, jotka alittavat veromerkissä ilmoitetut hinnat – Toimenpide, jolla ketään syrjimättä säännellään myyntijärjestelyjä – SEUT 34 artiklan soveltumattomuus

(SEUT 34 artikla)

5.        Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Kielto toteuttaa tai pitää voimassa toimenpiteitä, jotka ovat omiaan poistamaan kyseisten sääntöjen tehokkaan vaikutuksen

(SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 101 artikla)

6.        Kilpailu – Unionin kilpailusäännöt – Jäsenvaltioiden velvollisuudet – Kansallinen lainsäädäntö, jolla kielletään vähittäiskauppiaita myymästä valmistetun tupakan tuotteita hinnoilla, jotka alittavat veromerkissä ilmoitetut hinnat – Sallittavuus

(SEU 4 artiklan 3 kohta; SEUT 101 artikla)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 14 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 15 kohta)

3.      Valmistettuun tupakkaan sovellettavan valmisteveron rakenteesta ja verokannoista annetun direktiivin 2011/64 15 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa vähittäiskauppiaita kielletään myymästä tupakkatuotteita yksikköhinnalla, joka alittaa hinnan, jonka valmistaja tai maahantuoja on ilmoittanut kyseisiin tuotteisiin kiinnitetyssä veromerkissä, kunhan valmistaja tai maahantuoja on vapaasti vahvistanut kyseisen hinnan.

Direktiivin 2011/64 15 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoituksena on nimittäin varmistaa, että tupakkatuotteiden valmisteveroja koskevien sääntöjen soveltaminen ei haittaa kilpailun asettamia vaatimuksia, joihin kuuluu – kuten kyseisen direktiivin kymmenennestä perustelukappaleesta ilmenee – järjestelmä, jossa valmistajat tai maahantuojat vahvistavat vapaasti hinnat kaikille valmistetun tupakan ryhmille. Koska kyseisen kansallisen lainsäädännön tarkoituksena ei ole säännellä sen hinnan vahvistamista, jonka valmistaja tai maahantuoja ilmoittaa veromerkissä, eikä se myöskään koske muulla tavalla tupakkatuotteiden valmisteveron soveltamista, se ei myöskään koske direktiivin 2011/64 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tilannetta. Niinpä direktiivin kyseinen säännös ei ole esteenä mainitulle kansalliselle lainsäädännölle.

(ks. 26, 28, 29 ja 31 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

4.      SEUT 34 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa vähittäiskauppiaita kielletään myymästä tupakkatuotteita yksikköhinnalla, joka alittaa hinnan, jonka valmistaja tai maahantuoja on ilmoittanut kyseisiin tuotteisiin kiinnitetyssä veromerkissä, kunhan maahantuoja on vapaasti vahvistanut kyseisen hinnan.

Tällaisen lainsäädännön on nimittäin katsottava koskevan myyntijärjestelyjä. Yhtäältä mainittua lainsäädäntöä sovelletaan kaikkiin kyseisen jäsenvaltion alueella toimiviin asianomaisiin toimijoihin. Koska kyseinen lainsäädäntö toisaalta ei koske sitä, miten muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden maahantuojat määrittävät kyseisessä merkissä ilmoitetun hinnan, ja koska kyseiset maahantuojat ovat vapaita määrittämään mainitun hinnan, mainittu lainsäädäntö ei ole omiaan estämään muista jäsenvaltioista peräisin olevien tupakkatuotteiden pääsyä jäsenvaltion markkinoille eikä rajoittamaan sitä enempää kuin kotimaisten tupakkatuotteiden markkinoille pääsyä.

(ks. 37–39 ja 41 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43 ja 44 kohta)

6.      SEUT 101 artiklaa, luettuna yhdessä SEU 4 artiklan 3 kohdan kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa vähittäiskauppiaita kielletään myymästä tupakkatuotteita yksikköhinnalla, joka alittaa hinnan, jonka valmistaja tai maahantuoja on ilmoittanut kyseisiin tuotteisiin kiinnitetyssä veromerkissä.

Tällaisella lainsäädännöllä ei nimittäin pakoteta toimittajia ja vähittäiskauppiaita tekemään sopimuksia eikä edistetä niiden tekemistä, vaan tämä lainsäädäntö on sellaisenaan riittävää, koska sen välittömänä vaikutuksena on sen hinnan vahvistaminen, jota vähittäiskauppiaiden on noudatettava. Siinä ei myöskään siirretä yksityisille toimijoille vastuuta sen hinnan vahvistamisesta, jota vähittäiskauppiaiden on noudatettava, tai muiden taloutta ohjaavien päätösten tekemisestä.

(ks. 46, 47 ja 49 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)