Language of document : ECLI:EU:F:2013:42

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

21 päivänä maaliskuuta 2013

Asia F‑111/11

Chris van der Aat

vastaan

Euroopan komissio

Henkilöstö – Palkkaus – Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen – Henkilöstösääntöjen 64, 65, ja 65 a artikla – Henkilöstösääntöjen liite XI – Asetus (EU) N:o 1239/2010 – Korjauskertoimet – Isprassa työskentelevät virkamiehet

Aihe:      SEUT 270 artiklaan, jota sovelletaan Euratomin perustamissopimukseen sen 106 a artiklan nojalla, perustuva kanne, jossa kantajat vaativat virkamiestuomioistuinta kumoamaan Euroopan komission päätökset soveltaa heihin Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden sekä näihin palkkoihin ja eläkkeisiin liittyvien korjauskertoimien mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2010 20.12.2010 annettua neuvoston asetusta (EU) N:o 1239/2010 (EUVL L 338, s. 1) siltä osin kuin siinä vahvistetaan Varesen maakunnassa (Italia) työskentelevän henkilöstön palkkoihin sovellettavaksi korjauskertoimeksi 92,3 prosenttia (jäljempänä Varesen korjauskerroin).

Ratkaisu: Kanne hylätään. Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut. Väliintulijana oleva Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskertoimet – Henkilöstösääntöjen soveltamisasetukset – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(Henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artikla; liite XI; neuvoston asetus N:o 1239/2010)

2.      Virkamiehet – Palkkaus – Korjauskertoimet – Vahvistaminen – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(Henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artikla; liite XI)

3.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotomääräykset – Yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista – Viittaus internetsivustoon – Tutkimatta jättäminen

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan 4 kohta)

1.      Virkamiesten palkkoihin vaikuttavien korjauskertoimien vahvistamista koskevan asetuksen perusteluissa voidaan tyytyä toteamaan sen antamiseen johtanut kokonaistilanne sekä sillä tavoiteltavat yleiset päämäärät eikä niiden täydy koskea laskentatapaan liittyviä teknisiä näkökohtia. Tältä osin Euroopan unionin virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden mukauttamisesta 1 päivästä heinäkuuta 2010 annetun asetuksen N:o 1239/2010, joka koskee henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklaa sekä liitettä XI, joissa täsmennetään edellytykset korjauskertoimien vuosittaiselle mukauttamiselle, perustelut ovat suppeat, mutta ne ovat kuitenkin näihin näkökohtiin nähden riittävät.

(ks. 23 ja 24 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑544/93 ja T‑566/93, Abello ym. v. komissio, 7.12.1995, 89 kohta ja asia T‑175/97, Bareyt ym. v. komissio, 8.11.2000, 75 kohta

2.      Korjauskertoimien vahvistamisen tai tarkistamisen osalta henkilöstösääntöjen liitteessä XI annetaan Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) tehtäväksi laskea yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden tilastolaitosten kanssa hintapariteetit ja tarkistaa, varmistetaanko korjauskertoimien välisillä suhteilla asianmukaisesti ostovoiman vastaavuus. Henkilöstösääntöjen 64 ja 65 artiklan sekä liitteen XI säännösten sanamuoto samoin kuin asian monimutkaisuus merkitsevät laajaa harkintavaltaa korjauskertoimien vahvistamisen tai tarkistamisen yhteydessä huomioon otettavien seikkojen osalta.

Näin ollen arvioidessaan Eurostatin korjauskertoimia koskevien ehdotusten laatimiseksi käyttämien perustietojen ja tilastollisten menetelmien määrittelyä ja valintaa unionin tuomioistuinten on tutkittava ainoastaan, onko henkilöstösääntöjen säännöksissä mainittuja periaatteita noudatettu, onko korjauskertoimien vahvistamisen perusteena olevia tosiseikkoja arvioitaessa tehty ilmeistä virhettä ja onko harkintavaltaa käytetty väärin.

Lisäksi henkilön, joka haluaa riitauttaa korjauskertoimien vahvistamisessa käytetyt tiedot ja menetelmät, on esitettävä näyttöä ilmeisestä arviointivirheestä.

Alalla, jolla voidaan tukeutua vain karkeisiin arvioihin, toteamus pelkästä eroavuudesta yhtäältä Brysselin hintakehityksen ja toisen asemapaikan hintakehityksen eron ja toisaalta tässä asemapaikassa sovelletun korjauskertoimen kehityksen välillä ei riitä perusteeksi ilmeisen arviointivirheen toteamiselle. Jotta näin olisi, kyseisen eroavuuden pitäisi olla erityisen merkittävä.

Vaikka oletettaisiin, että Eurostatin kertomuksesta ilmenevään Brysselissä sovellettujen palvelujen hintojen ja toisessa asemapaikassa sovellettujen palvelujen hintojen väliseen suhteeseen vaikuttavien virheiden olemassaolo näytettäisiin toteen, täytyisi joka tapauksessa vielä näyttää, että näiden virheiden yhteisvaikutuksen merkitys huomioon ottaen tämän viimeksi mainitun asemapaikan korjauskerroin on kokonaisuudessaan ilmeisen virheellinen.

(ks. 43–46, 54 ja 77 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: em. asia Abello ym. v. komissio, 53, 55, 56, ja 79 kohta ja yhdistetyt asiat T‑201/00 ja T‑384/00, 25.9.2002, Ajour ym. v. komissio, 46–49 kohta

3.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 34 artiklan 4 kohdan perusteella virkamiestuomioistuimen asiana ei ole etsiä internetistä liitteitä, joita ei ole liitetty oikeudenkäyntiasiakirjoihin.

(ks. 73 kohta)