Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
11 päivänä tammikuuta 2024 (1)
Asia C‑632/22
AB Volvo
vastaan
Transsaqui SL,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Ministerio Fiscal
(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Supremo (ylin tuomioistuin, Espanja))
Ennakkoratkaisupyyntö – Kuorma-autokartelli – Vahingonkorvauskanne – Haasteen tiedoksi antaminen emoyhtiön tytäryhtiölle – Asetus (EY) N:o 1393/2007
1. Nyt käsiteltävä Tribunal Supremon (ylin tuomioistuin, Espanja) esittämä ennakkoratkaisupyyntö antaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden täsmentää asetuksen (EY) N:o 1393/2007(2) soveltamisalaa tilanteessa, jossa kantaja aikoo antaa haastehakemuksen tiedoksi sen yhtiön tytäryhtiölle, jota vastaan se aikoo nostaa vahingonkorvauskanteen.
2. Keskeinen kysymys on, voidaanko emoyhtiötä koskevat haasteet antaa tiedoksi sen tytäryhtiölle, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen tuomio Sumal(3), jossa unionin tuomioistuin on todennut, että sellaisen kuorma-autokartellin yhteydessä, jonka osalta Euroopan komissio määräsi seuraamuksia, yksityisoikeudellinen täytäntöönpano voidaan kohdistaa sekä emoyhtiöön että sen tytäryhtiöihin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin oikeus
3. Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tätä asetusta sovelletaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon. Asetusta ei sovelleta etenkään vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista tai laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä (acta iure imperii).”
Espanjan oikeus
4. Espanjan perustuslain (Constitución española) 24 artiklassa säädetään seuraava:
”1. Jokaisella on legitiimejä oikeuksiaan ja vapauksiaan käyttäessään oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tuomioistuimessa ilman, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin voitaisi evätä.
2. Jokaisella on myös oikeus saada asiansa käsitellyksi lakisääteisessä tuomioistuimessa, oikeus puolustukseen ja avustajan käyttämiseen, oikeus saada tietää häntä vastaan nostetusta syytteestä, oikeus julkiseen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ilman aiheettomia viivytyksiä, oikeus käyttää asianmukaisia todistuskeinoja puolustautumisessa, oikeus olla todistamatta itseään vastaan ja tunnustamatta syyllisyyttään sekä oikeus siihen, että häntä pidetään syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen.”
5. Siviiliprosessista 7.1.2000 annetun lain 1/2000 (Ley 1/2000, de Enjuiciamiento Civil (siviiliprosessilaki)(4), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 155 §, jonka otsikkona on ”Tiedoksianto asianosaisille, jotka eivät ole vielä osallistuneet menettelyyn henkilökohtaisesti tai joita oikeudenkäyntiasiamies ei edusta. Kotipaikka.”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos asianosaisia ei edusta oikeudenkäyntiasiamies tai kyseessä on ensimmäinen vastaajalle osoitettu tiedoksianto tai haaste, tiedoksi antaminen tapahtuu lähettämällä asiakirjat asianosaisten kotiosoitteeseen.
– –
3. Tiedoksi antamista varten kotiosoitteeksi voidaan nimetä kunnan rekisteriin merkitty kotiosoite tai muussa tarkoituksessa virallisesti ilmoitettu osoite taikka osoite, joka on merkitty viralliseen rekisteriin tai ammattialajärjestön julkaisuun, kun kyseessä on yritys tai muu yhteisö taikka henkilö, joka harjoittaa ammattia, joka edellyttää järjestöön kuulumista. Edellä mainitussa tarkoituksessa kotiosoitteena voidaan pitää myös paikkaa, jossa harjoitetaan ammatillista toimintaa muutoin kuin satunnaisesti.
– –
Jos kanne kohdistuu oikeushenkilöön, voidaan kotiosoitteeksi ilmoittaa myös yrityksen johtajan, toimitusjohtajan tai valtuutetun laillisen edustajan taikka yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan tai muun jäsenen viralliseen rekisteriin kirjattu kotiosoite.”
Pääasian tosiseikat, menettely ja ennakkoratkaisukysymykset
6. Transsaqui SL osti vuoden 2008 aikana kaksi Volvo-kuorma-autoa.
7. Komissio antoi 19.7.2016 päätöksen SEUT 101 artiklan ja 2.5.1992 tehdyn Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen(5) (ETA-sopimus) 53 artiklan mukaisesta menettelystä (Asia AT.39824 – Kuorma-autot) (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 4673) (jäljempänä 19.7.2016 annettu komission päätös).(6) AB Volvo oli yksi niistä yrityksistä, joille tämä päätös oli osoitettu. Kyseisessä päätöksessä komissio totesi, että useat kuorma-autonvalmistajat, Volvo mukaan lukien, olivat osallistuneet kartelliin, joka muodostaa yhden jatkuvan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisen. Yritykset, joille päätös oli osoitettu, todettiin osallistuneen kilpailunvastaiseen yhteistyöhön ja/tai olevan siitä vastuussa. Kilpailunvastaiseen yhteistyöjärjestelyihin sisältyi sopimuksia ja/tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, jotka koskivat hinnoittelua ja bruttohintojen korotuksia bruttohintojen mukauttamiseksi Euroopan talousalueella (ETA) sekä Euro 3–6 ‑standardien edellyttämien päästövähennystekniikoiden käyttöönoton ajankohtaa ja kustannusten siirtämistä eteenpäin. Volvon osalta rikkomisen todettiin kestäneen 17.1.1997–18.1.2011.
8. Transsaqui nosti 12.7.2018 kanteen Volvoa vastaan Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valenciassa (Valencian kauppatuomioistuin nro 1, Espanja) ja vaati korvaamaan vahingon, joka sille oli aiheutunut, kun siltä oli peritty ylihintaa 19.7.2016 annetussa komission päätöksessä todetun kuorma-autokartellin yhteydessä. Vaaditun korvauksen suuruus oli edellä mainitun ylihinnan arvo eli 24 420,69 euroa. Transsaqui esitti kanteensa oikeusperustaksi kilpailun suojelemisesta 3.7.2007 annetun lain 15/2007 (Ley 15/2007 de Defensa de la Competencia) (7) 72 ja 76 §:n, 19.7.2016 annetun komission päätöksen ja direktiivin 2014/104/EU.(8)
9. Vaikka Volvon kotipaikka on Göteborg (Ruotsi), Transsaqui ilmoitti Volvon kotipaikaksi kanteeseen vastaamista koskevaa haastetiedoksiantoa varten kyseisen yhtiön Espanjassa sijaitsevan tytäryhtiön, Volvo Group España, S.A.U:n, Madridissa (Espanja) sijaitsevan osoitteen.
10. Kanne otettiin käsiteltäväksi Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valenciassa, ja jäljennökset kanteesta sekä siihen liitetyistä asiakirjoista lähetettiin kirjattuna kirjeenä Volvo Group Españan Madridissa sijaitsevaan osoitteeseen. Kirjelähetyksen vastaanottamisesta kieltäydyttiin kuitenkin, ja lähetykseen lisättiin käsin Volvon osoite Ruotsissa. Tämän vuoksi Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencia kutsui Transsaquin antamaan tarpeellisiksi katsomansa lausumat asiasta. Transsaqui väitti, että Volvo Group Españan kieltäytyi ottamasta vastaan haastetiedoksiantoa, joka annettiin Volvoon kohdistuvaan kanteeseen vastaamista varten, pelkästään pitkittääkseen prosessia vilpillisesti, kun otetaan huomioon, että viimeksi mainittu omisti 100 prosenttia ensin mainitun osakepääomasta niin, että nämä kaksi muodostivat kilpailuoikeuden mukaisesti yhden ja saman yrityksen.
11. Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencia päätti 22.5.2019, että tiedoksianto vastaajalle, Volvolle, toimitetaan sen tytäryhtiön Volvo Group Españan kotipaikassa sijaitsevaan osoitteeseen ”yrityskokonaisuuden periaatteen” mukaisesti. Tätä varten se lähetti Madridin tuomioistuimille oikeudellista yhteistyötä koskevan pyynnön. Madridin tuomioistuinten välityksellä yritettiin näin ollen toimittaa tiedoksianto kyseiseen osoitteeseen 5.9.2019, mutta asianajaja, joka ilmoitti olevansa ”Volvo Group Españan laillinen edustaja”, kieltäytyi vastaanottamasta tiedoksiantoa ja totesi, että tiedoksianto oli toimitettava Volvon toimistoon Ruotsissa. Madridin tuomioistuimet yrittivät tehdä tiedoksiannon toisen kerran tytäryhtiön Madridissa sijaitsevaan osoitteeseen ja se onnistui. Henkilö, joka ilmoitti kuuluvansa oikeudelliseen osastoon, vastaanotti sen.
12. Koska Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencia katsoi tiedoksiannon tapahtuneen asianmukaisesti ja koska Volvo, jolle asiakirjat oli annettu tiedoksi, ei ollut saapunut oikeuskäsittelyyn ilmoitettuna määräaikana, vastaaja todettiin poissa olevaksi ja asian käsittelyä jatkettiin. Kyseinen päätös yritettiin antaa tiedoksi Volvolle sen tytäryhtiön Volvo Group Españan osoitteeseen, mutta tämä kieltäytyi jälleen kerran vastaanottamasta sitä sillä perusteella, että osoite oli väärä. Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencia antoi 26.2.2020 tuomion, jolla se hyväksyi Transsaquin kanteen ja määräsi Volvon maksamaan Transsaquille vahingonkorvausta 24 420,69 euroa laillisine korkoineen sekä korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
13. Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencia antoi kyseisen tuomion tiedoksi Volvolle kirjatulla kirjeellä, joka lähetettiin tytäryhtiön osoitteeseen Madridissa ja jonka vastaanotti osoitteessa läsnä ollut henkilö, joka allekirjoitti saantitodistuksen 10.3.2020. Koska tuomiosta oli tullut lainvoimainen, oikeudenkäyntikulut vahvistettiin Transsaquin vaatimuksesta. Tuomioistuin antoi tämän tiedoksi Volvolle Madridissa sijaitsevaan osoitteeseen huomautusten esittämistä varten, ja saantitodistus allekirjoitettiin. Koska vastaaja ei riitauttanut oikeudenkäyntikuluja asetetussa määräajassa, tuomioistuin vahvisti oikeudenkäyntikuluiksi 8 310,64 euroa ja antoi päätöksensä tiedoksi Volvolle kirjatulla kirjeellä, joka lähetettiin kirjattuna kirjeenä tytäryhtiön osoitteeseen Madridissa, jossa saantitodistus allekirjoitettiin. Transsaquin vaatimuksesta tuomio pantiin täytäntöön ja Volvolle esitettiin maksuvaatimus tuomioistuimen päätöksillä, jotka annettiin 17.3.2021 tiedoksi tytäryhtiön Volvo Group Españan Madridissa sijaitsevaan osoitteeseen.
14. Antaessaan Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencialle kirjalliset selvitykset kustakin tiedoksiantoyrityksestä Volvo Group España selitti syyt, joiden vuoksi se oli kieltäytynyt vastaanottamasta Volvolle, jonka kotipaikka on Ruotsi, osoitettuja tiedoksiantoja. Se väitti erityisesti ensinnäkin, että vaikka Volvo Group España ja Volvo kuuluvat samaan yritysryhmään, ne molemmat ovat erillisiä oikeushenkilöitä, ensin mainittu ei hallinnoi viimeksi mainittua eikä sillä ole valtuuksia vastaanottaa tiedoksiantoja viimeksi mainitun nimissä; toiseksi, että Espanjan prosessilainsäädännön mukaisesti vastaaja on haastettava kotipaikassaan ja eri espanjalaiset tuomioistuimet ovat todenneet kuorma-autokartelliin liittyvissä oikeusriidoissa, että tiedoksianto tapahtuu asianmukaisesti, kun se tehdään vastaajana olevan emoyhtiön kotipaikassa, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa, eikä Espanjassa sijaitsevassa tytäryhtiön osoitteessa yrityssiteistä huolimatta; kolmanneksi, että silloin kun vastaajana olevan yhtiön kotipaikka on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, tiedoksiannon on tapahduttava asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti; ja neljänneksi, ettei kantaja voi kiertää säännöksiä, jotka koskevat haasteen tiedoksiantoa muuhun vaihtoehtoiseen osoitteeseen kuin vastaajan osoitteeseen, sillä muussa tapauksessa tämä voi olla tuomion purkamisperuste.
15. Volvo haki 15.6.2021 ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta Tribunal Supremolle Juzgado de lo Mercantil nº 1 de Valencian vastaajan poissa ollessa antaman lainvoimaisen tuomion, jolla vastaaja velvoitettiin maksamaan Transsaquille korvausta kilpailuoikeuden rikkomisesta, purkamista. Volvo väitti jättäneensä kyseisen hakemuksen laissa säädetyssä määräajassa eli kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se sai tiedon purkamisperusteesta, sillä tuomio oli tullut sen tietoon ”välillisesti” silloin, kun tuomion täytäntöönpanopäätökset annettiin 17.3.2021 tiedoksi sen tytäryhtiön osoitteeseen Espanjassa.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lähinnä, onko Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 101 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä sille, että emoyhtiölle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, annetaan haaste tiedoksi tämän yhtiön tytäryhtiön kotipaikassa.
17. Tätä taustaa vasten Tribunal Supremo päätti 7.10.2022 antamallaan päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimeen 10.10.2022, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko [perusoikeuskirjan] 47 artiklaa, luettuna yhdessä [SEUT] 101 artiklan kanssa, tulkita kuorma-autokartellia koskevaan oikeusriitaan liittyvissä, tässä ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessä kuvatuissa olosuhteissa siten, että emoyhtiö, johon kohdistuu kilpailua rajoittavista menettelyistä aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus, on haastettu asianmukaisesti, kun haastetiedoksianto on toteutettu (tai pyritty toteuttamaan) sellaisen tytäryhtiön osoitteessa, jonka kotipaikka on siinä valtiossa, jossa tuomioistuinmenettely käydään, ja kun emoyhtiö, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ei ole saapunut tuomioistuinmenettelyyn, vaan se on ollut koko ajan poissa oleva?
2) Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko perusoikeuskirjan 47 artiklan tulkitseminen tällä tavoin yhdenmukaista perusoikeuskirjan 53 artiklan kanssa, kun huomioon otetaan Tribunal Constitucionalin (perustuslakituomioistuin, Espanja) oikeuskäytäntö, joka koskee emoyhtiöiden, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, haastamista kuorma-autokartelliin liittyvissä oikeusriidoissa?”
18. Volvo, Transsaqui, Tšekin ja Espanjan hallitukset sekä komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Volvo, Transsaqui, Espanjan hallitus ja komissio osallistuivat 18.10.2023 pidettyyn istuntoon.
Arviointi
Ensimmäinen kysymys
19. Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voidaanko SEUT 101 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan perusteella emoyhtiölle, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, osoitetut oikeudelliset asiakirjat antaa pätevästi tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle tytäryhtiölle.
Alustavat huomautukset
20. Ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvien tietojen perusteella kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä oleva asia kuuluu asetuksen N:o 1215/2012 soveltamisalaan.(9) Tämän asetuksen säännösten mukaan kanne sellaista henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan lähtökohtaisesti kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.(10) Häntä vastaan voidaan kuitenkin nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa muun muassa sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa. Tällaisessa tilanteessa, jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa vahinko sattui.(11)
21. Transsaqui on kotoisin Espanjasta. Kuorma-autot hankittiin Espanjasta, jossa vahinko sattui. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Espanjan tuomioistuimet ovat toimivaltaisia asetuksen N:o 1215/2012 7 artiklan 2 kohdan nojalla, käsittelemään sopimukseen perustumatonta vastuuta koskevan kanteen sellaista yhtiötä vastaan, jonka kotipaikka on Ruotsissa, jos vahinko sattui paikassa, jossa ne ovat toimivaltaisia.
Asetus N:o 1393/2007
22. Vaikka pääasian asianosaiset eivät kiistä Espanjan tuomioistuinten toimivaltaa, ne ovat eri mieltä siitä, oliko haaste annettava tiedoksi Espanjasta Ruotsiin asetuksen N:o 1393/2007 säännösten nojalla.
23. Volvo väittää, että haaste on annettava tiedoksi kyseisen asetuksen mukaisesti ja että Transsaqui ei voi kiertää haasteen tiedoksiantoa koskevia säännöksiä käyttämällä vaihtoehtoisia osoitteita, jotka eivät liity Volvoon. Transsaqui väittää, että Volvo toimii menettelyllisesti vilpillisesti ja että Volvo ja sen espanjalainen tytäryhtiö muodostavat kilpailuoikeudessa tarkoitetun yrityskokonaisuuden, vaikka ne ovat erillisiä oikeushenkilöitä, ja viime kädessä, että se ei voisi nostaa kannetta, jos sen pitäisi maksaa ruotsinkielisen käännöksen kustannukset.
24. Tämän erimielisyyden vuoksi ennen kuin siirrytään niihin kahteen säännökseen, joihin kansallinen tuomioistuin on ensimmäisessä kysymyksessään nimenomaisesti viitannut,(12) on selvitettävä, onko asetuksen N:o 1393/2007 säännöksillä merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta.
– Soveltamisala
25. Sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää tietynasteista sääntelyä ja yhdenmukaistamista kansainvälisen siviiliprosessin alalla, minkä vuoksi unionin lainsäätäjä(13) on asteittain hyväksynyt puitteet, joissa säädetään siviiliprosessien yhteensovittamisesta jäsenvaltioiden välillä(14)sekä oikeudellisesta yhteistyöstä. Asiakirjojen lähettäminen tiedoksiantoa varten jäsenvaltioiden välillä kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään. Asetuksessa N:o 1393/2007 säädetään tätä tarkoitusta varten(15) oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantomenettelystä jäsenvaltioiden välisissä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa.
26. Asetuksen N:o 1393/2007 mukaan oikeudenkäyntiasiakirjat annetaan tiedoksi kahdella pääasiallisella tavalla: i) suora tiedoksianto, mikä tarkoittaa, että pyynnön esittänyt osapuoli voi antaa asiakirjan tiedoksi suoraan vastaanottajalle sen jäsenvaltion valtuutettujen henkilöiden välityksellä, jossa tiedoksianto tapahtuu; ja ii) lähettäminen toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, jolloin pyynnön esittänyt osapuoli voi lähettää asiakirjan toimivaltaisille viranomaisille jäsenvaltiossa, jossa tiedoksianto tapahtuu. Tämän jälkeen toimivaltaiset viranomaiset antavat asiakirjan tiedoksi vastaanottajalle kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
27. Asetuksen N:o 1393/2007 katsotaan koskevan ensisijaisesti tapaa, jolla asiakirjat lähetetään tiedoksiantoa varten.
28. Kysymys siitä, lähetetäänkö asiakirjat tiedoksiantoa varten ja milloin ne lähetetään, on luultavasti hankalampi. Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdassa todetaan, että tätä asetusta sovelletaan ”siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa, joissa oikeudenkäynti- tai muu asiakirja on lähetettävä tiedoksiantoa varten jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon”.(16) Tästä herää kysymys, minkä lain mukaan ratkaistaan, onko asiakirjat annettava tiedoksi ulkomailla: itse asetuksen vai kansallisen oikeuden?
29. Asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon voidaan katsoa tarkoittavan, että asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisala määräytyy yksinomaan kansallisen oikeuden mukaan,(17) mikä merkitsisi sitä, että jäsenvaltioilla on valta määrittää, lähetetäänkö asiakirjat tiedoksiantoa varten ja milloin.
30. Unionin tuomioistuin on toistaiseksi katsonut toisin.
31. Tuomiossa Alder(18) sen oli arvioitava, onko kansallinen prosessilainsäädäntö, jonka mukaan sellaisen oikeudenkäynnin osapuolen, jonka vakituinen asuinpaikka tai tavanomainen oleskelupaikka on toisessa jäsenvaltiossa (jäsenvaltio B) ja joka ei ole nimennyt tiedoksiannot vastaanottamaan valtuutettua edustajaa, joka asuu oikeudenkäyntijäsenvaltiossa (jäsenvaltio A), voidaan katsoa saaneen tiedoksi hänelle tarkoitetut oikeudenkäyntiasiakirjat (jäsenvaltiosta A), kun ne on liitetty käsiteltävän asian asiakirja-aineistoon (joka sijaitsee jäsenvaltiossa A), yhteensopiva unionin oikeuden kanssa.
32. Tuomiossa Alder(19) unionin tuomioistuin hylkäsi argumentin, jonka mukaan asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisala olisi määriteltävä kansallisessa prosessilainsäädännössä. Se katsoi, että asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohta on esteenä kyseessä olevalle siviiliprosessilaille. Unionin tuomioistuin päätteli näin lähinnä asetuksen N:o 1393/2007 säännösten ja johdanto-osan perustelukappaleiden systemaattisen tulkinnan ja vastakkaispäätelmän perusteella: koska vain asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa(20)ja johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa(21) viitataan nimenomaisesti tilanteeseen, jossa asetusta ei pitäisi soveltaa, sitä sovelletaan kaikissa muissa tilanteissa. Unionin tuomioistuin yhtyi nimenomaisesti julkisasiamies Botin ratkaisuehdotukseen(22) ja totesi, että muissa kuin kahdessa edellä mainitussa tilanteessa(23), ”joissa oikeudenkäyntiasiakirjan vastaanottaja asuu toisessa jäsenvaltiossa, oikeudenkäyntiasiakirjan tiedoksi antaminen kuuluu väistämättä asetuksen N:o 1393/2007 soveltamisalaan ja se on näin ollen suoritettava kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan mukaan samassa asetuksessa säädetyillä tavoilla”.(24)
33. Mikä tärkeintä, unionin tuomioistuin totesi, että ”se, että jätettäisiin kansallisen lainsäätäjän ratkaistavaksi, missä tilanteissa tällainen tarve on olemassa, estäisi kokonaan asetuksen N:o 1393/2007 yhdenmukaisen soveltamisen, koska ei ole pois suljettua, että jäsenvaltiot säätäisivät tältä osin erilaisia ratkaisuja”.(25)
34. Mielestäni unionin tuomioistuimen tulkinta asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohdasta vastaa täysin sekä sujuvaa yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeuden alalla että sisämarkkinoita koskevien säännösten tarkoitusta.(26)
35. Näin ollen voidaan olettaa, että asetuksen N:o 1393/2007 taustalla on yleinen periaate, jonka mukaan asiakirjat, jotka on osoitettu vastaajalle, jonka kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on pantu vireille, on ehdottomasti annettava tiedoksi vastaajan jäsenvaltiossa. Tämä periaate on lisäksi yhdenmukainen koko unionin siviiliprosessioikeuden järjestelmän, jossa kotipaikan käsite on keskeinen, tarkoituksen kanssa.
36. Haluaisin sivumennen todeta, että tämä periaate ei tarkoita sitä, että kaikki oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoon liittyvät näkökohdat rajatylittävässä yhteydessä kuuluisivat tämän asetuksen soveltamisalaan. On varmasti tapauksia, joissa kansallisessa oikeudessa on määritettävä palvelun tietyt erityispiirteet.(27) Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että kansallisella lainsäädännöllä ei voida muuttaa tilanteita, joissa asiakirjan tiedoksianto henkilölle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, kuuluu asetuksen soveltamisalaan.
– Vaikutukset nyt käsiteltävään asiaan
37. Nyt käsiteltävän asian osalta edellä esitetty merkitsee, että asetuksen N:o 1393/2007 säännöksiä sovelletaan.
38. On selvää, että Volvon kotipaikka(28) on muussa jäsenvaltiossa (Ruotsissa) kuin siinä, jossa sitä vastaan nostettiin kanne (Espanjassa). Lisäksi on kiistatonta, että Volvo ja sen tytäryhtiöt ovat eri oikeushenkilöitä. Volvo ei myöskään ole nimennyt tytäryhtiötään viralliseksi edustajakseen Espanjassa oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa varten.
39. Näin ollen kyseiset oikeudenkäyntiasiakirjat on annettava tiedoksi asetuksen N:o 1393/2007 säännösten mukaisesti. Tehokkaan ja nopean oikeudenkäynnin mahdollistamiseksi ja hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi asetuksessa N:o 1393/2007 vahvistetaan periaate, jonka mukaan oikeudenkäynti- ja muita asiakirjoja voidaan lähettää suoraan jäsenvaltioiden nimeämien yksiköiden välillä.
40. Kuten komissio on tässä yhteydessä korostanut, periaate, jonka mukaan siviiliprosessin kohteena olevalla henkilöllä on oikeus saada haastehakemus henkilökohtaisesti tiedoksi niin hyvissä ajoin, että hänellä on riittävästi aikaa valmistautua vastaamaan asiassa, on olennainen osa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tässä yhteydessä sekä asetuksen N:o 1215/2012 28 artiklassa että asetuksen N:o 1393/2007 19 artiklassa taataan sellaisten vastaajien oikeudet, jotka ovat jättäneet saapumatta oikeuteen. Tällaisessa tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lykättävä asian käsittelyä, kunnes on selvitetty, että asiakirja on annettu vastaajalle tiedoksi asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti.
41. Tästä seuraa, että emoyhtiöllä, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa (Ruotsi), on oikeus olla saapumatta oikeuteen, jos haastehakemus on annettu tiedoksi sen toiseen jäsenvaltion sijoittautuneen tytäryhtiön kotipaikkaan (Espanja). Vastaavasti (Espanjassa sijaitsevaa) tytäryhtiötä ei voida vaatia hyväksymään emoyhtiölle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa (Ruotsi), osoitetun haastehakemuksen tiedoksiantoa.
SEUT 101 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla.
42. Seuraavaksi tarkastelen, kyseenalaistavatko SEUT 101 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla tämän alustavan päätelmän.
43. Volvo väittää, että kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevat kanteet kuuluvat täysin asetuksen N:o 1393/2007 objektiiviseen soveltamisalaan ja että asetuksen soveltamista kilpailuoikeuden alan oikeussuojakeinoihin yleensä tai 19.7.2016 annettuun komission päätökseen perustuviin oikeussuojakeinoihin ei voida sulkea pois perusoikeuskirjan 47 artiklan ja SEUT 101 artiklan perusteella.
44. Tšekin hallitus ja komissio ovat pääosin samaa mieltä tästä arviosta.
45. Sitä vastoin Transsaqui päättelee tuomiosta Sumal, että siinä kehitettyä ”taloudellisen kokonaisuuden tai yrityksen” käsitettä voidaan soveltaa myös menettelyn alalla, kun otetaan huomioon, että unionin tuomioistuin totesi tässä tuomiossa, että tytäryhtiötä vastaan voidaan nostaa kanne kartellin yhteydessä.
46. Tämän tuomion perusteella Transsaqui katsoo, että koska tytäryhtiötä vastaan voidaan nostaa kanne ja se voi olla yhteisvastuussa emoyhtiönsä kanssa kartellin yhteydessä aiheutuneesta vahingosta, koska ne muodostavat yhden ainoan yrityksen, tytäryhtiön on voitava olla yritykselle tiedoksi annetun haasteen vastaanottaja.
47. Transsaqui lisää, että nyt käsiteltävässä asiassa ei olisi prosessiekonomisista syistä mielekästä antaa haastetta tiedoksi Ruotsissa, kun koko menettelyn perusteena oleva oikeustoimi eli kuorma-autojen myynti toteutettiin Espanjassa.
48. Transsaqui katsoo, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä SEUT 101 artiklan kanssa, voidaan tulkita siten, että emoyhtiölle, jota vastaan nostetaan kanne kartellin aiheuttaman vahingon korvaamiseksi, on annettu pätevästi tiedoksi haaste, kun haastehakemus on annettu tiedoksi sellaisen tytäryhtiön osoitteeseen, jonka kotipaikka on siinä valtiossa, jossa tuomioistuinmenettely käydään, ja kun emoyhtiö, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ei ole saapunut menettelyyn, vaan se on ollut koko ajan poissa oleva.
49. Tuomiossa Sumal unionin tuomioistuin katsoi, että komission päätöksessään toteamaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen perustuvan vahingonkorvauskanteen yhteydessä oikeudellisen yksikön, jonka ei ole kyseisessä päätöksessä katsottu syyllistyneen kilpailuoikeuden rikkomiseen, voidaan kuitenkin katsoa olevan sen perusteella vastuussa toisen oikeudellisen yksikön kilpailusääntöjä rikkovasta käyttäytymisestä, jos ne kuuluvat kumpikin samaan taloudelliseen kokonaisuuteen ja muodostavat siis SEUT 101 artiklassa tarkoitetun yrityksen.(29) Tuomioistuin viittasi tässä yhteydessä siihen, että kysymykseen sen yksikön määrittämisestä, jonka on korvattava SEUT 101 artiklan rikkomisesta aiheutunut vahinko, sovelletaan suoraan unionin oikeutta(30) ja että SEUT 101 artiklassa tarkoitettu yrityksen käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite.(31)
50. Mielestäni SEUT 101 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla eivät kyseenalaista asetuksesta N:o 1393/2007 taustalla olevaa periaatetta, jonka mukaan asiakirjat, jotka on osoitettu vastaajalle, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, on annettava tiedoksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Toisin sanoen nyt käsiteltävässä asiassa asetuksen N:o 1393/2007 säännöksiä ei voida eikä pidä jättää soveltamatta. Tuomiossa Sumal ei yksinkertaisesti ole tältä osin mitään mainintaa.
51. Ensinnäkin unionin tuomioistuimen perusteluissa tuomiossa Sumal keskitytään yksinomaan aineellisoikeudellisiin näkökohtiin. Tältä osin on tavanomaista, että sallitaan tietty joustavuus, jotta kilpailunvastaisen toiminnan uhrit voivat hakea asianmukaista korvausta. Yksilön kannalta on olennaisen tärkeää tietää, minkä tahon puoleen hän voi kääntyä hakeakseen korvausta. Tässä yhteydessä taloudellisen kokonaisuuden käsite estää vastaajaa esimerkiksi siirtämästä pääomaa emoyhtiöstä tytäryhtiöön ja päinvastoin. Keskittymällä ”samaan taloudelliseen kokonaisuuteen” tuomioistuin mukautti oikeudellisen todellisuuden taloudelliseen todellisuuteen. Sitä vastoin, kun on kyse säännöistä, jotka koskevat haasteen tiedoksiantotapoja, on vältettävä epäselvyyttä. Kyseessä on loppujen lopuksi puolustautumisoikeuteen liittyvä perustavanlaatuinen näkökohta siviiliprosessissa.
52. Toiseksi kaikkien oikeudenkäyntiasiakirjan asianmukaista tiedoksiantoa koskevien vaatimusten noudattaminen on arkaluonteinen kysymys, erityisesti kun otetaan huomioon tiedoksiannosta aiheutuvat menettelylliset vaikutukset. Esimerkiksi siviiliprosessit ovat yleensä oikeudellisesti ja muodollisesti vireillä heti, kun haastehakemus on annettu tiedoksi. Sitä vastoin tiedoksiannon puuttuminen tai puutteellinen tiedoksianto voi olla peruste kieltäytyä tuomion tunnustamisesta(32) tai täytäntöönpanosta.(33) Yleisemmin oikeudenkäyntiasiakirjan asianmukainen tiedoksianto on kysymys menettelyn oikeudenmukaisuudesta.
53. Kolmanneksi asetuksen N:o 1393/2007 säännösten lieventäminen sallimalla asiakirjan tiedoksianto toiselle (oikeus)henkilölle (tässä tapauksessa tytäryhtiölle) voisi lopulta johtaa keskinäisen luottamuksen puutteeseen oikeudellisessa yhteistyössä. Keskinäinen luottamus edellyttää ja perustuu oletukseen, että menettelyllisiä vaatimuksia – erityisesti suoraan unionin oikeudesta (tässä tapauksessa asetuksesta N:o 1393/2007) johtuvia vaatimuksia – on noudatettu, kun menettely on pantu vireille. Tämän asetuksen säännösten laajentaminen SEUT 101 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan yhdistetyllä tulkinnalla ei mielestäni palvelisi oikeudellista yhteistyötä, vaan olisi pieni mutta merkittävä askel kohti sen tosiasiallista poistamista.
54. Lopuksi haluaisin käsitellä asiakirjojen kääntämistä koskevaa kysymystä, joka tuli esiin istunnossa. Transsaqui väitti, että asiakirjan tiedoksianto Volvolle Ruotsissa – asetuksen N:o 1393/2007 mukaisesti – aiheuttaisi huomattavia vaikeuksia Transsaquin kaltaiselle pienelle yritykselle. Tarkemmin sanottuna se väitti, ettei Volvo hyväksyisi espanjan kielellä laadittujen asiakirjojen vastaanottamista. Mielestäni tämä kysymys on puhtaasti hypoteettinen seuraavista syistä. Ensinnäkään pääasiassa kyseessä olevassa asiassa ei edes yritetty antaa haastehakemusta tiedoksi Ruotsissa asetuksen mukaisesti. Toiseksi kansallinen tuomioistuin ei esitä – edes implisiittisesti – yhtään kysymystä asetuksen N:o 1393/2007 tulkinnasta. Näissä olosuhteissa kaikki pohdinnat siitä, olisiko kyseisen asetuksen soveltaminen saattanut Transsaquin osalta vaikeuttaa oikeussuojan saatavuutta tässä menettelyssä, ovat puhtaasti hypoteettisia. Lopuksi katson, että nämä näkökohdat eivät liity pääasialliseen oikeudelliseen ongelmaan, joka on unionin tuomioistuimelle esitettyjen kysymysten kohteena.
55. Yhteenvetona totean, että SEUT 101 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa ei voida mielestäni soveltaa nyt käsiteltävään asiaan.
Direktiivi 2014/104
56. Jos SEUT 101 artiklalla ei ole merkitystä nyt käsiteltävän asian kannalta, sama koskee laajemmin myös alemmanasteisen direktiivin 2014/104 säännöksiä.
57. Täydellisyyden vuoksi on kuitenkin korostettava, että direktiivissä 2014/104 ei missään vaiheessa käsitellä haastetta tai oikeudenkäyntiasiakirjojen tiedoksiantamista koskevaa kysymystä. Näin ollen direktiivin johdanto-osan 11 perustelukappaleessa, joka on selvästi oikeudellista tautologiaa, todetaan, että jos asiasta ei ole annettu unionin lainsäädäntöä, vahingonkorvauskanteisiin sovelletaan kansallisia sääntöjä ja menettelyjä ja että näiden sääntöjen ja menettelyjen on oltava tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden mukaisia.
58. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että nyt käsiteltävään asiaan sovelletaan unionin prosessioikeutta asetuksen N:o 1393/2007 muodossa, kansalliselle menettelylliselle itsemääräämisoikeudelle sekä tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteille ei ole tältä osin sijaa. Direktiivissä 2014/104 oleva viittaus kansalliseen lainsäädäntöön ei saa muuttaa unionin oikeudessa vahvistettuja periaatteita, kuten asetukseen N:o 1393/2007 sisältyvää yleistä periaatetta, jonka mukaan asiakirjat, jotka on osoitettu vastaajalle, jonka kotipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa menettely on pantu vireille, on välttämättä annettava tiedoksi vastaajan jäsenvaltiossa.
Loppuhuomautukset
59. Lopuksi haluan huomauttaa, että käsittääkseni unionin tuomioistuin oli jo tietoinen tuomiossa Sumal kyseessä olleesta ongelmasta. Julkisasiamies Pitruzzella, jonka ratkaisuehdotusta unionin tuomioistuin pääosin noudatti, toteaa nimittäin kyseisessä asiassa antamassaan ratkaisuehdotuksessa nimenomaisesti, että ”myöntämällä uhrille mahdollisuus nostaa kanne omaan jäsenvaltioonsa sijoittautunutta tytäryhtiötä vastaan vältetään käytännön hankaluudet, joita liittyy haasteen tiedoksiantoon ulkomailla ja mahdollisen langettavan tuomion täytäntöönpanoon”.(34) Voin vain yhtyä tähän toteamukseen. Yksinkertaisesti sanottuna kantajan on valittava, haluaako hän nostaa syytteen emoyhtiötä, sen tytäryhtiötä vai molempia vastaan. Näihin tilanteisiin sovellettavan prosessioikeuden osalta ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja. Kantaja ei voi valikoida siinä mielessä, että hän nostaa kanteen tytäryhtiötä vastaan ja antaa haasteen tiedoksi emoyhtiölle tai päinvastoin. Kunkin tilanteen asiasisällöllä ei ole merkitystä menettelyn kannalta.
Ehdotettu vastaus
60. Ensimmäiseen kysymykseen ehdottamani vastaus on näin ollen se, että asetuksen N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että emoyhtiölle, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, osoitetut oikeudelliset asiakirjat voidaan pätevästi antaa tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kyseisen yhtiön tytäryhtiölle. SEUT 101 artikla ja perusoikeuskirjan 47 artikla eivät muuta tätä päätelmää.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
61. Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin kysyy lähinnä, onko perusoikeuskirjan 53 artiklaa tulkittava siten, että jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, siinä sallitaan se, että jäsenvaltio voi vaatia, että haaste annetaan tiedoksi sen yhtiön kotipaikassa, jolle tämä asiakirja on osoitettu, eikä kyseisen yhtiön tytäryhtiön osoitteessa.
62. Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen ehdotettu vastaus, ei ole tarpeen vastata toiseen kysymykseen. Tämä kysymys perustuu siihen, että jos perusoikeuskirjan 47 artiklalla ja SEUT 101 artiklalla muutettaisiin asetuksessa N:o 1393/2007 säädettyjä asiakirjojen tiedoksiantoa koskevia sääntöjä, Tribunal Constitucionalin oikeuskäytäntö saatettaisiin katsoa unionin oikeuden vastaiseksi. Vastaus vaikuttaa yhtäältä ilmeiseltä, kun otetaan huomioon unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate. Toisaalta olisi kuitenkin vaikea tehdä selkeää päätöstä tästä kysymyksestä tietämättä tarkkaan joko itse tuomion asiayhteyttä tai sen antamiseen johtaneita perusteluja, erityisesti kansallisen oikeuden mukaisen perusoikeuksien suojan yhteydessä.
63. Koska en kyseenalaista kansallista oikeuskäytäntöä, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on tukeutunut SEUT 101 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan osalta, tätä oikeuskäytäntöä ei ole tarpeen arvioida perusoikeuskirjan 53 artiklan valossa eikä ryhtyä mahdollisesti vastakkaisten perusoikeuksien mahdolliseen punnintaan. Toisin sanoen asetuksen N:o 1393/2007 säännöksissä käsitellään ja punnitaan mielestäni nyt käsiteltävässä asiassa kattavasti eri osapuolten mahdollisia kilpailevia oikeuksia ja etuja.
Ratkaisuehdotus
64. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunal Supremon esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
Oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (’asiakirjojen tiedoksianto’) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1348/2000 kumoamisesta 13.11.2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1393/2007 1 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että emoyhtiölle, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, osoitetut oikeudelliset asiakirjat voidaan pätevästi antaa tiedoksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevalle kyseisen yhtiön tytäryhtiölle.
SEUT 101 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla eivät muuta tätä päätelmää.