Asia T-763/20
(julkaistu otteina)
Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material Co. Ltd
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu yhdeksäs jaosto) 21.2.2024
Polkumyynti – Kiinasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonti – Lopullinen polkumyyntitulli – Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1336 – Normaaliarvon laskeminen – Merkittävät vääristymät vientimaassa – Asetuksen (EU) 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta – WTO:n oikeus – Yhdenmukaisen tulkinnan periaate – Asianmukaisen edustavan maan valinta – Helposti saatavilla olevat tiedot – Yhteistyöstä pidättäytyminen – Tarvittavien tietojen käsite – Asetuksen 2016/1036 18 artikla – Alihinnoittelu – Markkinalohkot – Tuotteen valvontanumeroihin perustuva menetelmä – Asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2 ja 3 kohta – Puolustautumisoikeudet – Luottamuksellinen käsittely – Asetuksen 2016/1036 19 ja 20 artikla
1. Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Menetelmät – Tulkinta unionin tekemien kansainvälisten sopimusten kannalta – Asetuksen 2016/1036 tulkinta vuoden 1994 GATT-sopimukseen sisältyvän polkumyynnin vastaisen sopimuksen kannalta – Riitojenratkaisuelimen omaksuman tulkinnan huomioon ottaminen – Unionin johdetun oikeuden contra legem -tulkintaa ei voida hyväksyä
(SEUT 216 artiklan 2 kohta; sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a ja 7 kohta)
(ks. 20–22, 28–33 ja 39–49 kohta)
2. Kansainväliset sopimukset – Maailman kauppajärjestön perustamissopimus – Vuoden 1994 GATT-sopimus – WTO-sopimuksiin vetoaminen unionin toimen laillisuuden kiistämiseksi ei ole mahdollista – Poikkeukset – Unionin toimi, jolla on tarkoitus varmistaa WTO-sopimusten täytäntöönpano tai jossa viitataan niihin nimenomaisesti ja täsmällisesti
(SEUT 216 artiklan 2 kohta; sopimus tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus); Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta)
(ks. 23, 24 ja 38 kohta)
3. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien määrääminen – Polkumyyntitulli ei saa ylittää määrää, joka on tarpeen polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vahingollisten vaikutusten estämiseksi – Alhaisemman tullin säännön soveltaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta)
(ks. 56–58 kohta)
4. Kumoamiskanne – Kanneperusteet – Tehoton kanneperuste – Käsite – Polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetusta asetuksesta nostetun kanteen tueksi esitetyt kanneperusteet – Kanneperusteet, joilla kyseenalaistetaan polkumyyntimarginaali – Polkumyyntimarginaalia ei otettu huomioon polkumyyntitullien laskennassa – Tehottomat kanneperusteet – Arviointiperusteet
(SEUT 263 artikla)
(ks. 62, 65, 69 ja 173 kohta)
5. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Merkittävät vääristymät viejämaassa – Normaaliarvon laskeminen vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella – Edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten huomioon ottaminen – Asianmukaisen edustavan maan valinta – Perusteet – Helposti saatavilla olevat asiaankuuluvat tiedot – Käsite – Maata, jonka osalta on toimitettu vain luottamuksellisia tietoja, jotka eivät ole yleisesti saatavilla, ei voida valita
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohta, 6 artiklan 7 kohta sekä 19 ja 20 artikla)
(ks. 86–104 kohta)
6. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Merkittävät vääristymät viejämaassa – Normaaliarvon laskeminen vääristymättömien hintojen tai vertailuarvojen perusteella – Edustavan maan vastaavien tuotanto- ja myyntikustannusten huomioon ottaminen – Asianmukaisen edustavan maan valinta – Toimielinten harkintavalta – Arviointiperusteet – Sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun riittävä taso – Merkityksettömyys siinä tapauksessa, että edustavia maita on vain yksi
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 2 artiklan 6 a kohdan a alakohta ja 7 kohdan a alakohta)
(ks. 119–134 kohta)
7. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Käytettävissä olevien tietojen käyttäminen siinä tapauksessa, että yritys kieltäytyy yhteistyöstä – Edellytykset – Tarvittavien tietojen antamisesta kieltäytyminen – Tarvittavien tietojen käsite – Tuotantomääriä ja valmistuskustannuksia koskevien tietojen kuuluminen kyseisen käsitteen piiriin
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus) 6.8 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 18 artiklan 1 ja 3 kohta)
(ks. 140–161 kohta)
8. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimuksen kulku – Komission velvollisuus varmistaa tietojen antaminen asianomaisille osapuolille – Ulottuvuus – Puolustautumisoikeudet – Laiminlyönti – Edellytykset – Asianomaisen yrityksen mahdollisuus puolustautua paremmin ilman menettelyllistä sääntöjenvastaisuutta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 19 ja 20 artikla)
(ks. 166 kohta)
9. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Toimielinten harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(SEUT 263 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 2016/1036 3 artikla)
(ks. 198 ja 199 kohta)
10. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla – Hinnan alittavuuden marginaalin laskeminen – Laskentamenetelmä – Komission harkintavalta – Komissiolla ei ole poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta velvollisuutta ottaa huomioon kyseessä olevan tuotteen markkinalohkoja
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 1 artiklan 4 kohta sekä 3 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 200–209 kohta)
11. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettavat tekijät – Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus samankaltaisten tuotteiden hintoihin unionin markkinoilla – Hinnan alittavuuden marginaalin laskeminen – Laskentamenetelmä – Komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa huomioon otokseen valittujen unionin tuottajien samankaltaisten tuotteiden kokonaismyyntiä
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 3 artiklan 2 ja 3 kohta)
(ks. 240 ja 244–249 kohta)
12. Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Tutkimus – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Toimielinten velvollisuus varmistaa, että asianomaiset yritykset saavat tietoja, ja niiden velvollisuus turvata tietojen luottamuksellisuus, kun ne sovittavat yhteen nämä velvoitteet – Komission päätös, jolla hylätään asianomaisen yrityksen pyyntö saada tutustua luottamuksellisiin tietoihin – Komissio ei ole tehnyt oikeudellista virhettä – Yritys ei saata tällaista hylkäävää päätöstä kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan käsiteltäväksi – Seikka, joka tukee päätelmää, jonka mukaan komissio ei ole tehnyt oikeudellista virhettä
(Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen (vuoden 1994 polkumyynnin vastainen sopimus) 6.5 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2016/1036 6 artiklan 7 kohta sekä 19 ja 20 artikla)
(ks. 257, 258 ja 264–273 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan nostaman kanteen, jolla vaadittiin kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen polyvinyylialkoholien tuonnissa annettu Euroopan komission täytäntöönpanoasetus 2020/1336.(1) Unionin yleinen tuomioistuin täsmentää tässä yhteydessä, mitä helposti saatavilla olevien tietojen käsitteellä on ymmärrettävä silloin, kun polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuotteen normaaliarvon laskemista varten valitaan asianmukainen kolmas maa siinä tilanteessa, että viejämaassa esiintyy huomattavia markkinahäiriöitä. Se esittää myös täsmennyksiä tarvittavien tietojen, jotka asianomaisten osapuolten on toimitettava komissiolle polkumyyntitutkimuksen yhteydessä, käsitteestä. Käsiteltävässä tapauksessa komissio aloitti Euroopan unionin suurimman polyvinyylialkoholin tuottajan Kuraray Europe GmbH:n tekemän kantelun johdosta polkumyyntitutkimuksen, jonka päätteeksi se antoi riidanalaisen asetuksen.
Inner Mongolia Shuangxin Environment-Friendly Material Co. Ltd, joka on polyvinyylialkoleja tuottava ja Euroopan unioniin vievä kiinalainen yhtiö, katsoi, että komission käyttöön ottamat polkumyyntitullit olivat aiheuttaneet sille vahinkoa, ja nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati täytäntöönpanoasetuksen 2020/1336 kumoamista sitä koskevilta osin.(2)
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Kanteensa tueksi kantaja väittää ensinnäkin, että komissio tulkitsi virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa. Kyseisessä artiklassa säädetään, että jos viejämaan kotimarkkinoiden hintoja ja kustannuksia kyseisessä maassa ei ole asianmukaista käyttää siellä esiintyvien merkittävien vääristymien vuoksi, tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvo muodostetaan yksinomaan vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella. Tätä varten komissio voi käyttää tietolähteinä muun muassa vastaavia tuotanto- ja myyntikustannuksia asianmukaisessa edustavassa maassa, jonka taloudellisen kehityksen taso on samankaltainen kuin viejämaan, edellyttäen, että asiaankuuluvat tiedot ovat helposti saatavilla. Jos on mahdollista valita useampi kuin yksi maa, etusijalle asetetaan tarvittaessa maat, joissa sosiaaliturva ja ympäristönsuojelu ovat riittävällä tasolla.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, ettei komissio tehnyt virhettä valitessaan edustavaksi maaksi Meksikon sijasta Turkin tarkasteltavana olevan tuotteen normaaliarvon muodostamiseksi. Komissio saattoi nimittäin tukeutua ainoastaan erään Turkkiin sijoittautuneen yhtiön toimittamiin tietoihin, koska Meksikoon sijoittautuneiden yhtiöiden toimittamia tietoja ei voitu pitää ”helposti saatavilla olevina”.
Siltä osin kuin on kyse ensinnäkin helposti saatavilla olevien tietojen käsitteestä, unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa komission riidanalaisessa päätöksessä esittämän sanamuodon mukaisen tulkinnan, jonka mukaan julkisesti saatavilla oleva tarkoittaa yleisesti kansalaisten saatavilla olevaa, kun taas helposti saatavilla oleva tarkoittaa kaikkien saatavilla olevaa tietyin edellytyksin, joihin voi kuulua esimerkiksi maksun suorittaminen. Meksikoon sijoittautuneiden yritysten toimittamat tiedot oli joko toimitettu ainoastaan luottamuksellisessa muodossa, joka ei ollut julkisesti saatavilla, tai ne olivat saatavilla vain tutkimusajanjakson aikana.
Unionin yleinen tuomioistuin tukeutuu asiayhteyteen perustuvaan ja teleologiseen tulkintaan ja katsoo, että kyseistä käsitettä on asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeuksien suojaamiseksi tulkittava luottamuksellista käsittelyä ja kyseisten osapuolten tiedonsaantia koskevista perusasetuksen säännöksistä ilmenevien vaatimusten valossa. Riidanalaisella asetuksella on kaksi tavoitetta eli yhtäältä sen mahdollistaminen, että asianomaiset osapuolet voivat puolustaa tehokkaasti etujaan, ja toisaalta tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen luottamuksellisuuden säilyttäminen.(3) Kun komissio pyrkii hankkimaan ”helposti saatavilla olevia tietoja”, sillä on näiden tavoitteiden valossa oikeus kieltäytyä käyttämästä sellaisia tietoja, joita ne toimittanut osapuoli pitää luottamuksellisina ja joista se ei saa ei-luottamuksellista versiota, jonka avulla tutkimuksen muut osapuolet voisivat käyttää puolustautumisoikeuksiaan.
Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin täsmentää, että hyväksyessään Turkkiin sijoittautuneen yhtiön toimittamat tiedot komissio ei laiminlyönyt huolellisuusvelvoitettaan siksi, että se olisi laskenut asianomaisen tuotteen normaaliarvon epäasianmukaisella tai kohtuuttomalla tavalla. Kantajan väitteiden, joilla se pyrkii kiistämään valittujen tietojen merkityksellisyyden tutkimusajanjakson ja kyseisten tietojen sisällön vuoksi, tueksi ei nimittäin ole esitetty näyttöä nyt käsiteltävässä asiassa. Näin ollen kantaja ei esitä riittäviä seikkoja, jotka veisivät uskottavuuden riidanalaisessa asetuksessa esitetyiltä tosiseikkojen arvioinneilta.
Todettuaan lopuksi, että Turkki on ainoa asianmukainen edustava maa, komissio päätteli perustellusti, ettei sen tarvinnut suorittaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa tarkoitettua arviointia sosiaaliturvan ja ympäristönsuojelun tasosta.
Toiseksi perusasetuksen 18 artiklan rikkomisen osalta unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajan väitteen, jonka mukaan komissio käytti normaaliarvon laskemiseksi virheellisesti perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja siitä huolimatta, että kantaja oli toiminut parhaan kykynsä mukaan yhteistyössä.
Perusasetuksen 18 artiklan tavoitteena on nimittäin mahdollistaa se, että komissio voi jatkaa tutkimusta, vaikka asianomaiset osapuolet kieltäytyisivät yhteistyöstä tai tekisivät riittämätöntä yhteistyötä. Niinpä kyseisen säännöksen ensimmäisessä kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus käyttää käytettävissä olevia tietoja, jos pyydettyjä tietoja ei lopulta saada. Jotta asianomaisten osapuolten voidaan katsoa tehneen kyseisessä säännöksessä edellytettyä yhteistyötä, niiden on toimitettava kaikki käytettävissään olevat tiedot, joita toimielimet pitävät tarpeellisina päätelmiensä tekemiseksi.
Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, asiayhteydestä ja tavoitteesta seuraa tarvittavien tietojen käsitteen osalta, että kyseinen käsite viittaa asianomaisilla osapuolilla oleviin tietoihin, jotka unionin toimielimet pyytävät niitä toimittamaan tehdäkseen polkumyyntitutkimuksen edellyttämiä päätelmiä. Tiedot polkumyyntitutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantomääristä ja tuotantokustannuksista ovat siten kyseisessä säännöksessä tarkoitettuja tarvittavia tietoja.
Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa aluksi, että kantaja ei ollut toimittanut komission siltä pyytämiä tietoja itse tuotettujen tuotannontekijöiden vaatimista tuotantopanoksista, vaikka kyseiset tiedot olivat tarpeen normaaliarvon määrittämiseksi. Koska normaaliarvo muodostettiin tuotantokustannuksiin perustuvalla menetelmällä, oli tarpeen tietää kaikkien polyvinyylialkoholituotteiden tuotantoon käytettyjen tuotantopanosten kulutusmäärät, mukaan lukien itse tuotettujen tuotannontekijöiden tuotannon edellyttämät tuotantopanokset. Koska kantaja ei ole osoittanut, että kyseisten tietojen toimittaminen olisi ollut mahdotonta, komissio ei rikkonut 18 artiklan 1 kohtaa, kun se käytti käytettävissään olevia tietoja kyseisten tietojen sijasta.
Perusasetuksen 18 artiklan 3 kohdan väitetyn rikkomisen osalta unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa, että sen 1 ja 3 kohta koskevat erilaisia tilanteita. Kun 18 artiklan 1 kohdassa kuvataan yleisesti tapauksia, joissa toimielinten tutkimustaan varten tarvitsemia tietoja ei ole toimitettu, kyseisen artiklan 3 kohta koskee tapauksia, joissa tutkimuksessa tarvittavat tiedot on toimitettu, mutta niillä ei ole merkitystä, jolloin käytettävissä olevia tietoja ei välttämättä tarvitse käyttää. Koska kantaja ei toimittanut vaadittuja tietoja, perusasetuksen 18 artiklan 3 kohtaa ei voida soveltaa, koska komissio saattoi käyttää puuttuvien tietojen sijasta ainoastaan käytettävissä olevia tietoja.
Komissio ei myöskään loukannut kantajan puolustautumisoikeuksia siitä syystä, ettei kantajalle toimitettu ajoissa ”tarkastuskertomusta”, joka sille oli toimitettava ennen kirjettä, jolla komissio ilmoitti aikomuksestaan käyttää perusasetuksen 18 artiklassa tarkoitettuja käytettävissä olevia tietoja. Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että puolustautumisoikeuksien loukkaamisesta seuraa menettelyn päätteeksi tehdyn päätöksen kumoaminen vain, jos menettely olisi voinut johtaa toisenlaiseen tulokseen ilman tätä sääntöjenvastaisuutta. Kantaja ei ole kuitenkaan vedonnut mihinkään seikkaan, jolla voitaisiin osoittaa, ettei ollut poissuljettua, että menettely olisi voinut johtaa erilaiseen lopputulokseen, jos se olisi saanut mainitun kertomuksen aikaisemmin.
Niiden muiden kanneperusteiden osalta, joilla riitautetaan komission riidanalaisessa päätöksessä määrittämä polkumyyntimarginaali, on todettava, että mainittujen kanneperusteiden tarkastelusta ilmenee, ettei polkumyyntimarginaalin laskemisessa tehty virhettä, joten polkumyyntimarginaali on edelleen suurempi kuin vahinkomarginaali, joka otettiin alhaisemman tullin säännön mukaisesti huomioon polkumyyntitullin määrittämiseksi. Koska näillä muilla kanneperusteilla ei voida kyseenalaistaa kyseistä päätelmää, unionin yleinen tuomioistuin hylkää ne tehottomina.