EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
7 päivänä heinäkuuta 2009 (*)
Henkilöstö – Virkamiehet – Vuosiloma – Henkilöstön edustamiseen liittyvät tehtävät – Osa-aikainen tehtävistä vapauttaminen ammattiyhdistystoimintaa varten – Henkilöstön henkilöstösääntöjen mukaiseen edustamiseen liittyvät tehtävät – Luvaton poissaolo – Vuosilomaoikeuksien vähentäminen – Henkilöstösääntöjen 60 artikla
Asiassa F‑39/08,
jossa on kyse EY 236 artiklaan ja EA 152 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Giorgio Lebedef, Euroopan yhteisöjen komission virkamies, kotipaikka Senningerberg (Luxemburg), edustajanaan asianajaja F. Frabetti,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään G. Berscheid ja K. Herrmann,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit H. Kreppel ja H. Tagaras (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies R. Schiano,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.2.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantaja vaatii kannekirjelmässään, joka on saapunut virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 28.3.2008 faksitse (ja jonka alkuperäiskappale toimitettiin 31.3.2008), virkamiestuomioistuinta kumoamaan 29.5., 20.6., 28.6. ja 6.7.2007 tehdyt päätökset, kaksi 26.7.2007 tehtyä päätöstä ja 2.8.2007 tehdyn päätöksen, jotka kaikki koskevat yhteensä 32 päivän vähennystä hänen lomaoikeudestaan vuodelle 2007.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Virkamiesten lomaoikeus
2 Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 57 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamiehellä on kalenterivuoden aikana oikeus vähintään 24:n ja enintään 30 työpäivän pituiseen vuosilomaan niiden sääntöjen mukaisesti, jotka yhteisöjen toimielimet ovat vahvistaneet yhteisellä sopimuksella saatuaan henkilöstösääntökomitean lausunnon.”
3 Henkilöstösääntöjen 59 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Virkamiehellä, joka osoittaa, ettei ole sairauden tai tapaturman vuoksi voinut hoitaa tehtäviään, on täysi oikeus sairaslomaan.
Asianomaisen virkamiehen on mahdollisimman pian ilmoitettava toimielimelleen kykenemättömyydestään hoitaa tehtäviään sekä samanaikaisesti ilmoitettava senhetkinen osoitteensa. Hänen on toimitettava lääkärintodistus, jos hän on poissa yli kolme päivää. Todistus on lähetettävä viimeistään viidentenä poissaolopäivänä, mistä postileimaa pidetään osoituksena. Ellei todistusta ole lähetetty määräajassa, poissaoloa pidetään luvattomana, paitsi jos lähettämättä jättäminen johtuu virkamiehestä riippumattomista syistä.
– –
2. Jos virkamiehellä on kahdentoista kuukauden aikana enintään kolmen vuorokauden pituisia poissaolojaksoja sairauden vuoksi yhteensä yli kaksitoista päivää, hänen on esitettävä lääkärintodistus kaikista uusista sairauden aiheuttamista poissaoloista. Hänen poissaoloaan pidetään perusteettomana kolmannestatoista sellaisesta sairauden aiheuttamasta poissaolopäivästä alkaen, josta ei ole esitetty lääkärintodistusta.
3. Edellä 1 ja 2 kohdan nojalla perusteettomana pidettävä poissaolo vähennetään tarvittaessa asianomaisen virkamiehen vuosilomapäivistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kurinpitomenettelyjä koskevien sääntöjen soveltamista. Siinä tapauksessa, että virkamiehellä ei ole enää jäljellä lomaoikeutta, hän menettää palkkaetuuden vastaavalta jaksolta.
– –”
4 Henkilöstösääntöjen 60 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Virkamies ei saa olla poissa työstä ilman esimieheltään etukäteen saamaansa lupaa, paitsi jos kyseessä on sairaus tai tapaturma. Asianmukaisesti todettu luvaton poissaolo vähennetään kyseisen virkamiehen vuosilomasta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kurinpitosäännösten mahdollista soveltamista. Jos vuosilomaa ei enää ole jäljellä, virkamies menettää palkan luvatonta poissaoloa vastaavalta ajalta.”
Henkilöstön edustaminen
5 Henkilöstösääntöjen 10 c artiklassa säädetään seuraavaa:
”Kukin toimielin voi tehdä henkilöstöään koskevia sopimuksia edustavien ammattijärjestöjen ja ammattialajärjestöjen kanssa. Kyseiset sopimukset eivät saa aiheuttaa muutosta henkilöstösääntöihin tai talousarviositoumuksiin eikä niillä saa olla vaikutusta asianomaisen toimielimen toimintaan. Allekirjoittajina olevien edustavien ammattijärjestöjen ja ammattialajärjestöjen on toimittava kussakin toimielimessä henkilöstökomitean lakisääteisten toimivaltuuksien rajoissa.”
Henkilöstön edustajien oikeudet
6 Henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennessa kohdassa säädetään henkilöstökomiteasta seuraavaa:
”Henkilöstökomitean jäsenten ja niiden virkamiesten, jotka henkilöstökomitea on nimennyt henkilöstösäännöissä tarkoitettuihin toimielimiin tai yhteisön toimielinten perustamiin toimielimiin, suorittamia tehtäviä pidetään osana heidän toimielimessään suorittamiaan tavanomaisia tehtäviä. Sille, joka hoitaa kyseisiä tehtäviä, ei saa aiheutua haittaa näiden tehtävien hoitamisesta.”
7 Euroopan yhteisöjen komission sekä ammattijärjestöjen ja ammattialajärjestöjen (jäljempänä ammattijärjestöt) välisistä suhteista tehty puitesopimus (jäljempänä puitesopimus) tuli voimaan 27.1.2006 18 kuukauden ajaksi, ja sen 1 artiklan 2 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Kuuluminen ammattijärjestöön, osallistuminen ammattiyhdistystoimintaan tai ammattijärjestötehtävän hoitaminen ei voi millään tavoin eikä millään perusteella aiheuttaa haittaa asianomaisen ammatilliselle tilanteelle tai asianomaisen uran etenemiselle.”
Henkilöstön edustajien käytettäväksi annetut resurssit
8 Henkilöstön edustamisesta komissiossa on tehty useita toimielimen ja ammattijärjestöjen välisiä sopimuksia, jotka koskevat myös henkilöstökomiteaa ja erityisesti henkilöstön edustajien käyttöön annettuja resursseja.
9 ”[Komission] varapuheenjohtajan ja [ammattijärjestöjen] välisessä sopimuksessa”, joka tehtiin 2.4.2001 (jäljempänä vuoden 2001 resurssisopimus), todettiin, että ammattijärjestöt sitoutuvat hoitamaan resurssien jakamisen sekä ammattijärjestöjen kesken että myös keskushenkilöstökomitean ja paikallisten henkilöstökomiteoiden keskuudessa ammattijärjestöjen edustavuuden perusteella siten, että paikalliset vaatimukset otetaan huomioon. Siinä todettiin myös, että resurssien jakamista säännellään ammattijärjestöjen välisessä pöytäkirjassa, jonka myös Henkilöstön ja hallinnon pääosaston (PO) pääjohtaja allekirjoittaa. Lopuksi siinä todettiin, että komissio vapauttaisi ammattijärjestöjen käytettäväksi 31,5 toimea, joista 19,5 toimea kuuluu henkilöstökomitealle, siten, että kaikki nämä toimet jaetaan ammattijärjestöjen kesken edustavuuden perusteella.
10 Nyt käsiteltävän asian osalta ”resurssien jakamisesta henkilöstön edustamista varten vuodelle 2007 tehdyssä [ammattijärjestöjen] ja [Henkilöstön ja hallinnon PO:n] välisessä sopimuspöytäkirjassa” todettiin, että 20 virkamiestä vapautetaan tehtävistään – joihin lisättiin yksi ylimääräinen toimi – henkilöstökomiteaa varten eli keskushenkilöstökomiteaa ja paikallisia henkilöstökomiteoita varten. Näistä 20:stä tehtävistään vapautetusta virkamiehestä 10 myönnettiin Alliance confédérale des Syndicats libres -nimistä ammattijärjestöä varten.
11 Käytännössä tehtävistä vapauttaminen voidaan tehdä monin tavoin: sama virkamies tai toimihenkilö voidaan vapauttaa tehtävistään ammattijärjestöön ammattiyhdistystoimintaa varten ja/tai henkilöstökomiteaan henkilöstösääntöjen mukaisesti muun muassa seuraavasti:
– 100-prosenttisesti henkilöstösääntöjen mukaisesti joko keskushenkilöstökomiteaan tai paikalliseen henkilöstökomiteaan taikka 100- prosenttisesti ammattiyhdistystoimintaa varten
– 50-prosenttisesti henkilöstösääntöjen mukaisesti ja 50-prosenttisesti ammattiyhdistystoimintaa varten
– 50-prosenttisesti henkilöstösääntöjen mukaisesti tai ammattiyhdistystoimintaa varten siten, että asianomainen toimihenkilö työskentelee jossakin komission yksikössä loput 50 prosenttia työajastaan.
12 Ammattijärjestöt valitsevat henkilöstön edustajat, jotka vapautetaan tehtävistään ammattiyhdistystoimintaa varten ja/tai henkilöstösääntöjen mukaisesti, mutta komissio tekee tehtävistä vapauttamista koskevat päätökset.
Riidan taustalla olevat tosiseikat
13 Kantaja on komission virkamies Eurostatissa. Hänet vapautettiin Henkilöstön ja hallinnon PO:n pääjohtajana tuolloin olleen Reichenbachin 12.3.2004 tekemällä päätöksellä 100-prosenttisesti tehtävistään ammattiyhdistystoimintaa varten ajanjaksoksi 1.4.2004–31.12.2004, jonka jälkeen hänen oli määrä palata alkuperäiseen yksikköönsä Eurostatiin. Kantaja työskenteli tämän tehtävistä vapauttamista koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana Alliance confédérale des Syndicats libres -nimisen ammattijärjestön poliittisen sihteerin tehtävässä.
14 Kantaja valittiin lokakuussa 2004 Luxemburgin paikallisen henkilöstökomitean (jäljempänä paikallinen henkilöstökomitea) varapuheenjohtajan tehtävään.
15 Reichenbachia Henkilöstön ja hallinnon PO:n pääjohtajana seuranneen Chênen 23.12.2004 tekemällä päätöksellä, joka korvattiin Chênen 10.2.2005 tekemällä uudella päätöksellä, kantaja siirrettiin 1.1.2005 lähtien 50-prosenttisesti tehtäviinsä Eurostatissa. Hän siis sai jatkaa ammattiyhdistystoimintaa 50-prosenttisesti tehtävistään vapautettuna.
16 Kantaja työskenteli kuitenkin todellisuudessa vuodet 2005 ja 2006 yksinomaan henkilöstön edustajana henkilöstösääntöjen mukaisesti ja ammattiyhdistystoiminnassa (ks. tämän tuomion 14 ja 15 kohta) ja käytti tähän toimintaan (jäljempänä henkilöstön edustaminen) 100 prosenttia työajastaan, joten hän ei käyttänyt työaikaansa lainkaan yksikössä, johon hänet oli nimitetty. On kiistatonta, että tämä tilanne ei vaikuttanut hänen lomaoikeuteensa.
17 Osaston E ”Maataloutta ja ympäristöä koskevat tilastot, tilastointiyhteistyö” yksikön E.5 ”Kansainvälinen tilastointiyhteistyö” päällikkö (jäljempänä kantajan yksikönpäällikkö) vaati 27.9.2006 päivätyssä kantajalle osoittamassaan muistiossa tätä työskentelemään jatkossa yksikössä E.5 50 prosenttia työajastaan, hoitamaan toimeensa liittyvät tehtävät ja saavuttamaan tavoitteensa, sellaisina kuin ne oli vahvistettu ja niistä oli keskusteltu vuonna 2005, sekä laatimaan hänelle jokaisen kuukauden lopussa kertomuksen ”edistymisestään”; kantajan yksikönpäällikkö täsmensi hänelle, että ”tämä ei [vaikuttanut] mahdollisiin seurauksiin, joita [aiheutuisi] siitä, että [hän ei ollut] ollut läsnä työpaikalla [eikä] työskennellyt siitä lähtien, kun [hänet oli nimitetty] yksikköön E.5”.
18 Kantaja viittasi 5.10.2006 päivätyssä yksikönpäällikölleen osoittamassaan kirjeessä ”puolittaiseen vapautukseen tehtävistään” ja paikallisen henkilöstökomitean varapuheenjohtajan työtaakkaan ja ilmaisi hämmästyksensä häneen kohdistuneista syytöksistä, vaikka sinä ajanjaksona, jonka aikana hän ei ollut ollut vapautettuna tehtävistään ja oli työskennellyt vähemmän henkilöstön edustajana, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin oli kumonnut päätökset, joiden nojalla häntä ei ylennetty, koska hän ei ollut työskennellyt Eurostatissa lainkaan (ks. asia T-175/02, Lebedef v. komissio, tuomio 17.3.2004, Kok. H., s. I‑A‑73 ja II‑313, ja asia T-4/03, Lebedef v. komissio, tuomio 17.3.2004, Kok. H., s. I‑A‑79 ja II‑337). Kantaja lisäsi, että ”tämä ei vaikuta seurauksiin, joita aiheutuu siitä, että ammattiyhdistystoimintaani on rajoitettu, henkilöstösääntöjen 24 b artiklaa rikottu ja komission ja ammattijärjestön välistä puitesopimusta rikottu ja että olen ollut työpaikkakiusaamisen kohteena – – Eurostatissa vuosien ajan”.
19 Kantaja viittasi 3.11.2006 päivätyssä muistiossaan edellä mainitussa asiassa T-4/03, Lebedef vastaan komissio, 17.3.2004 annettuun tuomioon (60 ja 64 kohta) ja totesi yksikönpäällikölleen muun muassa, että hänen läsnäolonsa henkilöstön edustuksessa ja työskentelynsä henkilöstön edustajana ”oli merkityksellistä myös Eurostatille”. Hän ehdotti myös, että ”sovittaisiin” järjestelmästä, jossa henkilöstön edustus valvoisi hänen läsnäoloaan, mikäli tällainen valvonta olisi käytännön syistä ja muotovaatimusten vuoksi tarpeen.
20 Eurostatin pääjohtaja ilmoitti 17.11.2006 päivätyllä muistiolla kantajalle, että hänen henkilökansionsa oli annettu Eurostatin osaston A ”Resurssit” yksikön A.1 ”Henkilöstö” yksikönpäällikön (jäljempänä Eurostatin henkilöstöyksikön päällikkö) hoidettavaksi.
21 Kantajan yksikönpäällikkö ilmoitti kantajalle 16.1.2007 päivätyllä kirjeellä, että konsultoituaan Henkilöstön ja hallinnon PO:n toimivaltaisia yksiköitä hän ei voinut hyväksyä näkemystä, jonka kantaja oli esittänyt 5.10.2006 päivätyssä kirjeessään, ja lisäsi seuraavaa:
”Se, että henkilö on kokonaan poissa työstä yksikössä, johon hänet on nimitetty, ei ole mahdollista ilman virallista vapautusta tehtävistä. Näin ollen katson, että tämä poissaolo ei ole henkilöstösääntöjen mukainen, joten se on luvaton poissaolo. Toistan 27.9.2006 päivätyssä muistiossani – – esittämäni kehotuksen, jonka mukaan teidän on noudatettava normaalia työaikajärjestelyä sinä aikana, joksi teidät on nimitetty Eurostatiin. Pyydän teitä ilmoittamaan minulle kaikista poissaoloista – syystä riippumatta – etukäteen. Näihin poissaoloihin on saatava minulta suostumus etukäteen.”
22 Kantajan mukaan hän havaitsi 29.1.2007 lähtien, että joka kerta, kun hän ei ollut paikalla komissiossa työpäivänä, mukaan lukien päivät, joina hän oli ammattiyhdistystoimintaan liittyvällä virkamatkalla, tämä kirjattiin henkilöstöhallinnon tietojärjestelmään, joka on nimeltään SysPer2 (jäljempänä SysPer2), puolen päivän poissaolona.
23 Kantajan asianajaja muistutti kantajan yksikönpäällikölle osoittamassaan 5.2.2007 päivätyssä kirjeessä, että se, miten paljon kantaja oli poissa työstään Eurostatissa, riippui ”yksinomaan hänen työmäärästään henkilöstön henkilöstösääntöjen mukaisena edustajana”, ja toisti kantajan perustelut, jotka koskivat ”ammattiyhdistystoimintaa koskevien oikeuksien” loukkaamista ja henkilöstösääntöjen 24 b artiklan rikkomista, koska siinä säädetään, että virkamiehillä on yhdistymisvapaus ja he voivat olla ammattijärjestöjen jäseniä.
24 Paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja Frankin todisti Eurostatin henkilöstöyksikön päällikölle osoitetuissa 12.3. ja 14.5.2007 päivätyissä muistioissa, jotka koskivat vuoden 2007 tammi-, helmi-, maalis- ja huhtikuuta, yhtäältä kantajan läsnäolon joko ammattiyhdistystoiminnassa tai henkilöstösääntöjen mukaisessa edustuksessa taikka Brysselissä ammattiyhdistystoimintaan liittyvillä virkamatkoilla (virkamatkat 11. ja 30.1.2007, 14.2.2007 sekä 2. ja 22.3.2007), toisaalta hän viittasi kantajan loma- ja sairausjaksoihin. Kantaja oli näet ollut 9.1.2007 ja 19.–28.2.2007 Eurostatin hyväksymällä lomalla sekä 18.1.–26.1.2007 Eurostatille ilmoitetulla sairauslomalla, minkä lisäksi hän oli ollut 26.–30.3.2007 ja 2.–30.4.2007 ensin sairaalahoidossa ja sen jälkeen Eurostatin ”hyväksymällä” sairauslomalla. Paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja lisäsi samassa muistiossa, että henkilöstösääntöjen ja puitesopimuksen mukaan kantajan toiminta henkilöstön edustajana luettiin työtehtäviksi hänen yksikössään ja siten läsnäoloksi Eurostatissa.
25 Kuten ilmenee taulukosta, jonka otsikkona on ”Kiintiön kehitys” ja joka on ilmeisesti ote SysPer2:sta (jäljempänä SysPer2-taulukko), kantajan vuosilomaoikeudesta oli 29.5.2007 vähennetty 15,5 päivää sekä kaksi päivää 20.6.2007, kolme päivää 28.6.2007 ja kolme päivää 6.7.2007. Nämä vähennetyt lomapäivät liittyivät neljään ajanjaksoon eli 29.1.2007–23.3.2007, 15.6.2007–20.6.2007, 21.6.2007–28.6.2007 sekä 29.6.2007–6.7.2007.
26 Paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja todisti Eurostatin henkilöstöyksikön päällikölle osoittamassaan 5.7.2007 päivätyssä muistiossa, joka koski touko-kesäkuuta 2007, yhtäältä kantajan läsnäolon, myös päivinä, joiden aikana hän oli työskennellyt lääketieteellisistä syistä puolipäiväisesti (eli 12 päivää 2.–25.5.2007 ja kahdeksan päivää 4.–15.6.2007), joko ammattiyhdistystoiminnassa tai henkilöstösääntöjen mukaisessa edustuksessa taikka Brysselissä ammattiyhdistystoimintaan liittyvillä virkamatkoilla (virkamatkat 2., 15. ja 16.5.2007 sekä 7., 14. ja 28.6.2007), toisaalta hän viittasi Eurostatin hyväksymään lomajaksoon 28.5.–1.6.2007. Paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja lisäsi samassa muistiossa, että henkilöstösääntöjen ja puitesopimuksen mukaan kantajan toiminta henkilöstön edustajana luettiin työtehtäviksi hänen yksikössään ja siten läsnäoloksi Eurostatissa.
27 Kantajan yksikönpäällikkö epäsi 16.7.2007 päivätyssä kantajalle osoittamassaan sähköpostiviestissä kantajan hakemuksen 34 päivän pituisesta lomasta – ajalle 30.7.2007–14.9.2007 – sillä perusteella, että hänellä oli enää jäljellä vain 8,5 lomapäivää. Kantajan yksikönpäällikön mukaan joka kerta, kun kantaja ei ollut työpaikalla tai esittänyt asianmukaista todistusta, Eurostatin hallinto oli velvollinen kirjaamaan hänen poissaolonsa luvattomaksi, kuten 16.1.2007 päivätyssä muistiossa todettiin.
28 Kantaja vastasi 23.7.2007 päivätyssä muistiossa edellä mainittuun 16.7.2007 päivättyyn sähköpostiviestiin luonnehtimalla oman yksikkönsä päällikön päätöksiä ”toistuvaksi ja jatkuvaksi työpaikkakiusaamiseksi”.
29 Kantajan yksikönpäällikkö vahvisti 26.7.2007 päivätyssä sähköpostiviestissään kieltäytyvänsä hyväksymästä 34 päivän pituista lomaa koskevaa hakemusta, täsmensi, että kantajan poissaoloja ei ollut hyväksytty etukäteen, ja ilmoitti, että hänellä oli tuolloin 4,5 käyttämätöntä lomapäivää. Kuten SysPer2-taulukosta ilmenee, kantajan vuosilomaoikeudesta oli vähennetty samana päivänä ensin kolme päivää ja sen jälkeen neljä päivää; nämä vähennetyt lomapäivät liittyivät ajanjaksoihin 9.–16.7.2007 ja 17.–26.7.2007.
30 Kantaja ilmoitti 1.8.2007 päivätyssä yksikkönsä päällikölle osoittamassaan sähköpostiviestissä ensinnäkin olevansa sairauslomalla 1.–24.8.2007, mikä ilmenee myös SysPer2-taulukosta, ja toiseksi anoneensa seitsemän päivän mittaista lomaa ajanjaksolle 27.8.–4.9.2007.
31 Kantajan yksikönpäällikkö hylkäsi 2.8.2007 päivätyllä sähköpostiviestillä hänen lomahakemuksensa sillä perusteella, että hänellä oli enää jäljellä vain 1,5 lomapäivää, mutta hän ilmoitti olevansa valmis hyväksymään hakemuksen, joka koskisi enintään viittä päivää. Kuten SysPer2-taulukosta ilmenee, samana päivänä kantajan lomaoikeudesta vähennettiin 1,5 päivää; tämä vähennetty loma liittyi ajanjaksoon 27.–31.7.2007.
32 Paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja todisti Eurostatin henkilöstöyksikön päällikölle osoittamassaan 27.8.2007 päivätyssä muistiossa yhtäältä heinäkuun 2007 osalta kantajan läsnäolon joko ammattiyhdistystoiminnassa tai henkilöstösääntöjen mukaisessa edustuksessa taikka Brysselissä ammattiyhdistystoimintaan liittyvillä virkamatkoilla (virkamatkat 12., 18. ja 26.7.2007), ja toisaalta elokuun 2007 osalta hän viittasi koko tämän kuukauden kestäneeseen sairauslomajaksoon, ainoana poikkeuksena tämän muistion mukaan 2.8.2007, jolloin kantaja oli virkamatkalla Brysselissä ammattiyhdistyksen edustajana. Tämän tuomion 24 ja 26 kohdassa mainittujen aikaisempien todistusten tavoin, paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtaja lisäsi, että henkilöstösääntöjen ja puitesopimuksen mukaan kantajan toiminta henkilöstön edustajana luettiin hänen työtehtäviinsä ja siten läsnäoloksi Eurostatissa.
33 Kantaja teki 29.8.2007 valituksen 29.5., 20.6., 28.6. ja 6.7.2007 tehdyistä päätöksistä, 26.7.2007 tehdyistä kahdesta päätöksestä ja 2.8.2007 tehdystä päätöksestä, jotka koskivat 32 päivän vähentämistä hänen lomaoikeudestaan vuodelle 2007 (jäljempänä riidanalaiset päätökset). Kantaja vetosi valituksessaan yhtäältä siihen, että henkilöstösääntöjen 57, 59 ja 60 artiklaa, henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudetta kohtaa ja puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohtaa on rikottu, ja että ammattiyhdistystoimintaa koskevaa vapautta on loukattu ja toisaalta siihen, että luottamuksensuojan periaatetta on loukattu ja että patere legem quam ipse fecisti -sääntöä (säännön laatijan on noudatettava itse laatimaansa sääntöä) on rikottu.
34 Nimittävä viranomainen hylkäsi 18.12.2007 kantajan valituksen nimenomaisella päätöksellä sillä perusteella, että hän ei voinut vedota asemaansa henkilöstön edustajana perustellakseen sitä, että hän ei ollut noudattanut velvoitteita, jotka hänelle kuuluivat virkamiehenä, joka oli nimitetty Eurostatiin 50 prosentiksi työajastaan. Koska Eurostat oli noudattanut tarkasti menettelytapoja ja koska luvattomien poissaolojen muuttaminen lomapäiviksi vastasi vain muun muassa henkilöstösääntöjen 59 ja 60 artiklan suppeaa soveltamista, riidanalaisissa päätöksissä ei ollut myöskään havaittavissa mitään sääntöjenvastaisuuksia.
Asianosaisten vaatimukset ja asian käsittelyn vaiheet
35 Kantaja vaatii, että virkamiestuomioistuin
– kumoaa 29.5., 20.6., 28.6. ja 6.7.2007 tehdyt päätökset, 26.7.2007 tehdyt kaksi päätöstä ja 2.8.2007 tehdyn päätöksen, jotka koskivat 32 päivän vähentämistä hänen lomaoikeudestaan vuodelle 2007, ja
– lausuu oikeudenkäyntikuluista ja velvoittaa komission korvaamaan ne.
36 Komissio vaatii, että virkamiestuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
37 Virkamiestuomioistuin toteutti työjärjestyksen 56 artiklan mukaisesti prosessinjohtotoimia, jotka saatettiin asianosaisten tietoon 8.1.2009 ja 3.2.2009 päivätyillä kirjeillä; asianosaiset noudattivat näitä toimia.
38 Kantaja totesi prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa, ilman että komissio olisi tätä seikkaa suullisessa käsittelyssä kiistänyt, että hän oli ollut ajanjaksolla 1.8.2007–6.9.2007 sairauslomalla 1.–24.8.2007 (ks. myös tämän tuomion 32 kohta) ja 27.8.–6.9.2007. Lisäksi hän ilmoitti ajanjakson 10.9.–21.12.2007 osalta, edelleen komission tätä seikkaa kiistämättä, olleensa lääketieteellisistä syistä puolipäivätyössä ja käyttäneensä loput työajastaan yksinomaan henkilöstösääntöjen mukaiseen henkilöstön edustamiseen ja ammattiyhdistystoimintaan ilman että Eurostat, joka katsoi hänen olleen läsnä työpaikalla tämän ajanjakson ajan, vähensi häneltä yhtään päivää lomaoikeudesta.
Oikeudellinen arviointi
Asianosaisten lausumat
39 Kantaja vetoaa kumoamisvaatimustensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee yhtäältä henkilöstösääntöjen 57, 59 ja 60 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan sekä puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohdan rikkomista ja toisaalta ammattiyhdistystoimintaa koskevan vapauden rajoittamista, ja toinen luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja patere legem quam ipse fecisti -säännön rikkomista.
40 Kantaja viittaa ensimmäisen kanneperusteen osalta edellä mainittuihin asiassa T-175/02, Lebedef vastaan komissio, ja asiassa T-4/03, Lebedef vastaan komissio, 17.3.2004 annettuihin tuomioihin ja väittää, että hänen toimintansa henkilöstön edustajana vie aikaa enemmän kuin 7,5 tuntia päivässä eikä hänen mukaansa ole mahdollista erottaa ammattiyhdistystoimintaa ja henkilöstösääntöjen mukaista edustusta selvästi toisistaan. Kantaja väittää myös, että sääntöjenvastaisuudet, joihin hän vetoaa, ovat vielä ilmeisempiä sen vuoksi, että Eurostat kieltäytyi jopa hyväksymästä ammattiyhdistystoimintaan liittyvistä virkamatkoista johtuvia poissaoloja, ja pohtii, miksi tammikuuta 2007 edeltäneitä poissaoloja ei pidetty perusteettomina. Hän huomauttaa lisäksi, että henkilöstösäännöissä ei aseteta henkilöstön edustamiselle rajoituksia, ja väittää että hänen tapauksensa on ad hoc -tapaus ja että ”yleistyksiä tulee välttää”.
41 Kantaja viittaa toisen kanneperusteen osalta perusteltuihin toiveisiin ja väittää, että Eurostat alkoi vähentää päiviä hänen lomaoikeudestaan ilmoittamatta hänelle missään vaiheessa, että hallinto ei aikonut ottaa huomioon paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtajan todistuksia (jotka on mainittu tämän tuomion 24, 26 ja 32 kohdassa), sekä katsoo, että komission on pacta sunt servanda -periaatteen mukaisesti noudatettava henkilöstösääntöjen 57, 59 ja 60 artiklaa, henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudetta kohtaa ja puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohtaa.
42 Komissio toteaa ensimmäisestä kanneperusteesta, että mikään ei vapauta kantajaa velvollisuudesta hankkia etukäteen esimieheltään lupa poissaoloon tai ilmoittaa hänelle poissaolosta etukäteen. Tällainen lupa tai ilmoitus puuttui kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa joka kerta. Lisäksi komissio katsoo, että henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan sisältö merkitsee sitä, että henkilöstön edustajien hoitamien tehtävien lisäksi toinen osa tehtävistä on ehdottomasti hoidettava yksikössä, johon asianomainen on nimitetty, ellei häntä ole vapautettu kokonaan tehtävistään. Lisäksi komissio huomauttaa, että edellä mainituissa asiassa T-172/02, Lebedef vastaan komissio, ja asiassa T-4/03, Lebedef vastaan komissio, 17.3.2004 annetuissa tuomioissa ainoastaan kumotaan päätökset, jotka koskivat ylentämättä jättämistä, mutta niissä ei tarkastella lainkaan sitä, oliko kantaja velvollinen työskentelemään yksikössä, johon hänet oli nimitetty. Komissio väittää myös, että nyt esillä olevassa asiassa on tapahtunut oikeuden väärinkäyttö ja että asiassa F-36/07, Lebedef vastaan komissio, 7.5.2008 annettu tuomio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) osoittaa, että kantaja ei voi missään tapauksessa päättää itse työaikansa käytöstä sinä aikana, joksi hänet on nimitetty Eurostatiin. Komissio katsoo myös ilmoittaneensa kantajalle useaan kertaan hänen velvollisuuksistaan, erityisesti 16.1.2007 päivätyllä muistiolla, jossa muistutettiin 27.9.2006 päivätyn muistion sisällöstä; luvattomien poissaolojen huomioon ottaminen siten, että ne vähennetään lomaoikeudesta, merkitsee siten vain muun muassa henkilösääntöjen 59 ja 60 artiklan suppeaa soveltamista.
43 Komissio vetoaa toisen kanneperusteen osalta siihen, että väite, jonka mukaan patere legem quam ipse fecisti -sääntöä on rikottu, on hylättävä, koska nyt käsiteltävässä asiassa on sovellettu asianmukaisesti kaikkia asian kannalta merkityksellisiä oikeussääntöjä. Samasta syystä väitettä, jonka mukaan luottamuksensuojan periaatetta olisi loukattu, ei voida komission mukaan hyväksyä erityisesti koska kantaja ei ole koskaan saanut erillistä lupausta, vaan häntä on päinvastoin varoitettu ”hänen toimintansa sääntöjenvastaisuuden mahdollisista seurauksista”. Komissio huomauttaa lopuksi, että vaikka kantaja vetoaa puitesopimukseen, hänellä on henkilöstösääntöihin eikä työsopimukseen perustuva suhde komissioon, joten pacta sunt servanda -periaatetta ei voida soveltaa.
44 Kantaja väittää vastauskirjelmässään, että hänen yksikkönsä päällikkö ja tämän esimies olivat tietoisia hänen toiminnastaan. Hän vetoaa myös siihen, että kyseessä ei ole oikeuden väärinkäyttö vaan pikemminkin ”eturistiriita” tai tarkemmin sanoen yhtäältä niiden velvollisuuksien, joita hänellä on yksikköään kohtaan, ja toisaalta niiden velvollisuuksien, joita hänellä on henkilöstön edustajana, välinen ristiriita. Lopuksi kantaja arvioi, että vaikka virkamiestuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Lebedef vastaan komissio 7.5.2008 antamassaan tuomiossa hyväksynyt komission kantajan toimintaan kohdistaman arvostelun, se ”ei ole antanut ratkaisua niin sanotuista – – poissaoloista”.
45 Komissio väittää vastauskirjelmässään muun muassa, että se, että kantajan yksikönpäällikkö ja tämän esimies olivat tietoisia hänen toiminnastaan henkilöstön edustajana, ei voi vastata etukäteen tehtävää ilmoitusta eikä etukäteen annettavaa lupaa.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
Kanneperuste, joka koskee yhtäältä henkilöstösääntöjen 57, 59 ja 60 artiklan, henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennen kohdan ja puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohdan rikkomista sekä ammattiyhdistystoimintaa koskevan vapauden rajoittamista
46 Henkilöstön edustus on olennaisen tärkeää yhteisön toimielinten asianmukaisen toiminnan ja näin ollen niiden päämäärien saavuttamisen kannalta.
47 Lainsäätäjä on tunnustanut tämän merkityksen, kun henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennessa kohdassa säädetään, että henkilöstökomitean jäsenten suorittamia tehtäviä ”pidetään osana heidän toimielimessään suorittamiaan tavanomaisia tehtäviä” ja että ”sille, joka hoitaa kyseisiä tehtäviä, ei saa aiheutua haittaa näiden tehtävien hoitamisesta”. Samoin puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa todetaan muun muassa, että toiminta ammattijärjestön edustajana ei voi ”millään tavoin eikä millään perusteella aiheuttaa haittaa asianomaisen ammatilliselle tilanteelle tai asianomaisen uran etenemiselle”.
48 Lisäksi kokemus, jota yhteisön toimielimet ovat hankkineet henkilöstön edustamisesta, on osoittanut sellaisen järjestelmän edut, jossa tietyt virkamiehet tai toimihenkilöt käyttävät 50 prosenttia tai 100 prosenttia työajastaan näihin edustustehtäviin ja jota on kuvattu tämän tuomion 11 kohdassa.
49 Ei ole kuitenkaan mahdollista eikä toivottavaa, että henkilöstöä edustaisivat vain virkamiehet tai toimihenkilöt, jotka on vapautettu tehtävistään 50 tai 100 prosentiksi työajastaan. On olemassa tietty intressi siihen, että henkilöstö, jota ei ole vapautettu tehtävistään, vastaa osasta henkilöstön edustamisen velvoitteita. Järjestelmä, johon edellisessä kohdassa viitataan ja jossa nimenomaisesti myönnetään vapautuksia tietyille henkilöstön edustajille, merkitsee kuitenkin sitä, että kun kyseessä ovat virkamiehet tai toimihenkilöt, joita ei ole vapautettu tehtävistään, osallistuminen henkilöstön edustamiseen on satunnaista ja vie puoli- tai neljännesvuosittain laskettuna verrattain pienen osuuden heidän työajastaan.
50 On totta, että on luonnostaan mahdotonta määrittää tarkasti sitä, milloin osallistuminen henkilöstön edustamiseen on ”satunnaista”, ja yksilöidä täsmällisesti prosenttiosuutta siihen käytetystä ajasta, ja että se voidaan tehdä vain tapauskohtaisesti. On kuitenkin todettava, että jos hyväksyttäisiin se, että virkamies tai toimihenkilö, jota ei ole vapautettu tehtävistään, käyttää lähes koko työaikansa tai jopa koko työaikansa henkilöstön edustamiseen, jolloin hän käyttää vain pienen osan työajastaan yksikössä, johon hänet on nimitetty, tai ei työskentele siellä lainkaan, tästä seuraisi, että kierrettäisiin järjestelmää, joka on otettu käyttöön komission ja ammattijärjestöjen välillä tehdyillä eri sopimuksilla (ks. tämän tuomion 8, 9 ja 10 kohta), mikä saattaisi asian olosuhteiden mukaan merkitä oikeuden väärinkäyttöä, josta yhteisön tuomioistuimet saattavat määrätä seuraamuksia (ks. asia T-271/04, Citymo v. komissio, tuomio 8.5.2007, Kok., s. II‑1375, 100 kohta ja sitä seuraavat kohdat; erityisesti henkilöstöasioiden osalta asia T-222/95, Angelini v. komissio, tuomio 18.12.1997, Kok. H., s. I‑A‑491 ja II‑1277, 35 ja 36 kohta; asia T-57/96, Costantini v. komissio, tuomio 18.12.1997, Kok. H., s. I‑A‑495 ja II‑1293, 28 ja 29 kohta ja asia T-95/98 DEP. Gogos v. komissio, määräys 12.6.2001, Kok. H., s. I‑A‑123 ja II‑571, 24 kohta).
51 Virkamiestuomioistuimen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi virkamiestuomioistuimen ei tule lausua täsmällisistä rajoista, joita henkilöstön edustajien on noudatettava hoitaessaan edustustehtäväänsä, jos heitä ei ole vapautettu tehtävistään tai vapautus on 50 prosenttia työajasta. Virkamiestuomioistuimen ei tule myöskään lausua siitä, syyllistyikö kantaja mahdollisesti oikeuden väärinkäyttöön, eikä tutkia, todetakseen oikeuden väärinkäytön, toimielimen toimintaa ja erityisesti sitä, onko se tulkinnut sovellettavia henkilöstösääntöjä ja pannut ne täytäntöön vakaalla ja johdonmukaisella tavalla, ja onko sen asenne kantajaa kohtaan ollut selkeä ja johdonmukainen, joiden seikkojen puuttuminen saattoi myötävaikuttaa tällaisen väärinkäytön syntymistä.
52 On näet todettava, että vuoden 2007 aikana kantaja ei käyttänyt lainkaan työaikaansa yksikössä, johon hänet on nimitetty. Riidanalaisten päätösten kattamalla ajanjaksolla eli 29.1.2007–23.3.2007 ja 15.6.2007–31.7.2007 hän käytti – kuten hän kannekirjelmässään ilmoittaa – 60 prosenttia työajastaan ammattiyhdistystoimintaan, jota varten hänet oli vapautettu 50-prosenttisesti tehtävistään, ja lopun ajan henkilöstösääntöjen mukaiseen edustamiseen. Lisäksi kantajan prosessinjohtotoimiin antamista vastauksista ilmenee, että hän oli vuoden 2007 muun osan, jota riidanalaiset päätökset eivät tosin koske, sairauslomalla tai lääketieteellisistä syistä puolipäivätyössä, jolloin hän käytti työaikansa ”yksinomaan ammattiyhdistystoimintaan ja henkilöstön henkilöstösääntöjen mukaiseen edustamiseen” (tältä ajanjaksolta hänen lomaoikeudestaan ei vähennetty yhtään päivää).
53 Yhteenkään näistä poissaoloista, jotka Eurostatin hallinto aluksi totesi luvattomiksi, minkä jälkeen kantajan lomaoikeudesta vähennettiin työaika, joka hänen olisi pitänyt käyttää yksikössä, johon hänet oli nimitetty, eli 50 prosenttia työajasta, ja joiden osalta kantajan esimies Eurostatissa eli hänen yksikkönsä päällikkö lopuksi teki riidanalaiset päätökset, ei ollut saatu etukäteen kantajan esimiehen lupaa eikä kantaja ollut edes ilmoittanut hänelle näistä poissaoloista etukäteen.
54 Kantaja ei siis ole noudattanut henkilöstösääntöjen 60 artiklaa, jossa edellytetään asianomaisen esimiehen etukäteen antamaa lupaa kaikkia poissaoloja varten, paitsi jos kyseessä on sairaus tai tapaturma, eikä hän ole ainakaan toiminut tavalla, jonka komissio on istunnossa antanut ymmärtää hyväksyvänsä, eli siten, että hän ilmoittaisi etukäteen yksikkönsä päällikölle poissaolosta sosiaalisen vuoropuhelun kehittämisestä komissiossa 15.7.2005 tehdyn komission päätöksen K(2005) 2665 6 artiklan 1 kohdan mukaisella tavalla. Kyseinen päätös mainitaan Henkilöstön ja hallinnon PO:n yksikön B.5 ”Sosiaalinen vuoropuhelu, laajentuminen ja suhteet kansallisiin viranomaisiin” 4.1.2007 päivätyssä muistiossa, joka on osoitettu Eurostatin henkilöstöyksikön päällikölle ja joka on komission prosessinjohtotoimiin antamien vastausten liitteenä (kyseisen artiklan mukaan lautakuntien ja sekakomiteoiden jäsenten, mukaan lukien henkilöstön edustajat, on ilmoitettava etukäteen esimiehelleen kaikista poissaoloista, jotka liittyvät heidän osallistumiseensa lautakunnan/komitean työhön).
55 Edellä esitetyn perusteella paikallisen henkilöstökomitean puheenjohtajan jälkikäteen antamilla 12.3., 14.5., 5.7. ja 27.8.2007 päivätyillä todistuksilla, jotka osoitettiin Eurostatin henkilöstöyksikön päällikölle, ei ole myöskään voitu korjata jälkikäteen kantajan luvattomia poissaoloja, koska tällainen korjaaminen on henkilöstösääntöjen 60 artiklan nojalla mahdollista vain sairauden tai tapaturman yhteydessä. Joka tapauksessa silloinkin, kun kyseessä ovat jälkikäteen annettavat todistukset, toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä tietty valvontaoikeus itsellään ja arvioitava luvattomana pidetyn poissaolon jälkikäteen tehdyn korjaamisen perusteltavuutta.
56 Kantaja on viitannut käytännön vaikeuksiin ja toimintaansa henkilöstön edustajana liittyvään luottamuksellisuuteen perustellakseen sitä, että hän ei ole pyytänyt lupaa etukäteen eikä ilmoittanut poissaolosta etukäteen yksikkönsä päällikölle.
57 Virkamiestuomioistuin korostaa kuitenkin, että komissio on ilmoittanut, ilman että kantaja olisi tätä seikkaa kiistänyt, että komission muut virkamiehet tai toimihenkilöt onnistuvat sovittamaan yhteen tehtävät, jotka liittyvät yksikköön, johon heidät on nimitetty, ja henkilöstön edustajan tehtävät henkilöstösääntöjen 60 artiklan mukaisesti. Vaikka voidaan hyväksyä, että tietyissä tilanteissa käytännön vaikeudet tai luottamuksellisuuteen liittyvät rajoitteet voivat estää henkilöstön edustajia noudattamasta velvollisuutta hankkia esimieheltä etukäteen lupa (tai edes velvollisuutta ilmoittaa hänelle etukäteen tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitetulla tavalla), on kuitenkin muistutettava siitä, että kantaja ei ole tässä tapauksessa koskaan pyytänyt yksikönpäälliköltään etukäteen lupaa poissaoloihinsa (tai edes ilmoittanut hänelle niistä etukäteen). Kantaja ei ole myöskään esittänyt muun muassa istunnossa yhtään konkreettista tapausta, jossa käytännön vaikeudet tai luottamuksellisuuteen liittyvät rajoitteet olisivat estäneet häntä noudattamasta edellä mainittua velvoitetta. Erityisesti kysymyksestä, joka liittyy luottamuksellisuuteen, on todettava sen lisäksi, että monet henkilöstön edustamiseen liittyvät tiedot eivät ole luottamuksellisia, kuten virallisten kokousten pitämispaikat, aikataulut ja osallistujat, ja että luottamuksellisuus koskee siten vain osaa tästä toiminnasta, että henkilöstön edustajalla on silloinkin, kun asiaan liittyy luottamuksellisia tietoja aina mahdollisuus antaa esimiehelleen yleisluontoisia tietoja, jotka eivät ole luottamuksellisia, kuten tiedon kokouksen arvioidusta kestosta. Näin ollen kantajan väitteellä, joka koskee käytännön vaikeuksia tai luottamuksellisuuden asettamia rajoitteita hänen tehtävissään henkilöstön edustajana ja jota ei ole myöskään tuettu todistein, ei voida missään tapauksessa perustella sitä, että hänet vapautettaisiin kokonaan velvollisuudesta pyytää etukäteen lupa yksikönpäälliköltään (tai ainakin ilmoittaa hänelle etukäteen tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitetulla tavalla).
58 Myöskään siitä, että Eurostatin hallinnolla ja siten kantajan yksikönpäälliköllä oli tiedossa kantajan toiminta henkilöstön edustajana ammattiyhdistystoimintaa varten vapautetun työajan ulkopuolella, ei voi seurata, että kantajan menettely olisi perusteltavissa. Se, että yksikkö, johon asianomainen on nimitetty, tietää yleisellä tasolla ja epämääräisesti, kuten tässä tapauksessa, virkamiehen toimivan henkilöstön edustajana, ei voi vastata tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitettua esimiehelle etukäteen annettavaa ilmoitusta eikä etenkään hänen etukäteen antamaansa lupaa.
59 Vaikka kantaja ehdotti 3.11.2006 päivätyssä yksikönpäällikölleen osoittamassaan kirjeessä, että hänen poissaolojaan varten otettaisiin käyttöön ”henkilöstön edustajien” harjoittama valvonta, tämä valvonta ei kuitenkaan sovellu nyt käsiteltävän kaltaiseen tapaukseen. On näet kiistatonta, että kantaja kuuluu kahteen hierarkkiseen rakenteeseen, joista ensimmäinen on henkilöstön edustaminen ammattiyhdistystoiminnassa ja toinen on Eurostat, jonka yksikköön hänet on nimitetty. Vaikka henkilöstön edustajat ovat toimivaltaisia valvomaan kantajan poissaoloja, kun kyseessä on hänen ammattiyhdistystoimintansa, sama ei päde hänen poissaoloihinsa, jotka koskevat työaikaa, joka hänen on käytettävä yksikössä, johon hänet on nimitetty, sillä sen osalta ainoastaan Eurostat on toimivaltainen.
60 Lopuksi yhtäältä siitä (kuten kantaja on ilmoittanut istunnossa – ja vaikka oletetaan, että tämä pitää paikkansa), että suurin osa henkilöstön edustajista, joita ei ole vapautettu tehtävistään, käyttää vain vähän aikaa henkilöstön edustamiseen, kun puolestaan muut henkilöt, kuten kantaja, hoitavat tärkeitä ja välttämättömiä tehtäviä valmistellakseen henkilöstökomitean kokouksia ja varmistaakseen niiden asianmukaisen kulun, ja toisaalta siitä, että kantajan poissaolot eivät liity hänen yksityiselämäänsä vaan henkilöstön edustajan tehtävien hoitamiseen, ei voi olla seurauksena virkamiestuomioistuimen näkemyksen kyseenalaistaminen.
61 Edellä esitetystä seuraa, että Eurostatin hallinto ei rikkonut henkilöstösääntöjen 60 artiklaa vähentäessään poissaolot kantajan lomapäivistä.
62 Sama pätee muihin säännöksiin, joihin kantaja on vedonnut ensimmäisen kanneperusteensa tueksi ja ammattiyhdistystoimintaa koskevan vapauden rajoittamiseen. Tämä koskee erityisesti henkilöstösääntöjen 57 artiklan väitettyä rikkomista, johon kantaja on vedonnut, koska tässä artiklassa säädetään yksinomaan virkamiesten oikeudesta lomaan, mitä ei ole tässä tapauksessa evätty kantajalta. Henkilöstösääntöjen 59 artikla koskee puolestaan virkamiehiä, jotka ovat estyneitä hoitamasta tehtäviään sairauden tai tapaturman vuoksi, kun sen sijaan tässä tapauksessa lomaoikeuden vähentämistä koskeva riidanalainen kysymys ei koske tällaisia tilanteita. Joka tapauksessa kantaja ei ole esittänyt mitään erillisiä perusteluja tukemaan väitettä näiden kahden artiklan rikkomisesta. Henkilöstökomitean jäsenten tehtävien rinnastamisesta tehtäviin, joita he suorittavat toimielimessään (mistä säädetään henkilöstösääntöjen liitteessä II olevan 1 artiklan kuudennessa kohdassa), tai toimielimille asetetusta kiellosta aiheuttaa haittaa henkilöstön edustajien tehtävien hoitamiselle (mistä määrätään henkilöstösääntöjen liitteessä II olevassa 1 artiklan kuudennessa kohdassa ja puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohdassa) tai edes kantajan mainitsemasta ammattiyhdistystoimintaa koskevan vapauden käsitteestä ei voida johtaa henkilöstön edustajien yleistä oikeutta olla poissa työpaikaltaan yksikössä, johon heidät on nimitetty, ilman heidän esimiehensä etukäteen antamaa lupaa (tai ainakaan ilman tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitettua etukäteen annettua ilmoitusta) ja olla käyttämättä työaikaa lainkaan yksikössä, johon heidät on nimitetty. Tämä pätee erityisesti silloin, kun nämä poissaolot kattavat olennaisen osan heidän työajastaan tai jopa koko työajan ja kun ei ole väitetty eikä varsinkaan näytetty toteen, että hallinto olisi evännyt asianomaiselta hänen edustustehtäviensä hoitamiselle tarpeelliset edellytykset.
63 Päätelmät, joita virkamiestuomioistuin tekee tämän tuomion 61 ja 62 kohdassa, pätevät myös lomapäiviin, jotka on vähennetty virkamatkoista, jotka kantaja teki vuonna 2007 Brysseliin ammattiyhdistystoimintaa varten 30.1., 14.2., 2. ja 22.3., 28.6. sekä 12., 18. ja 26.7. Kantaja oli velvollinen pyytämään yksikönpäälliköltään Eurostatissa etukäteen lupaa myös näihin virkamatkoihin liittyviin poissaoloihin (tai ainakin ilmoittamaan niistä hänelle etukäteen tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitetulla tavalla). Asia on täten erityisesti sen vuoksi, että kun kyseessä ovat suunnitellut viralliset kokoukset, niihin ei voi liittyä ongelmia, joihin tämän tuomion 57 kohdassa viitataan eli käytännön vaikeuksia tai luottamuksellisuutta.
64 Vaikka oli perusteltua, että kantaja käytti kunkin Brysseliin ammattiyhdistystoimintaa varten tekemänsä virkamatkan yhteydessä koko työpäivän ja ylitti siten työajan, jonka hän sai käyttää tähän toimintaan, koska hänet oli vapautettu tehtävistään ammattiyhdistystoimintaa varten vain 50 prosentiksi työajasta, kantajan olisi myös pitänyt korvata tällainen tilanne työskentelemällä kutakin Brysseliin tehdyn virkamatkan päivää kohti yksi kokonainen päivä yksikössä, johon hänet oli nimitetty Eurostatissa. Kyseessä on joka tapauksessa vain väite, joka liittyy siihen, että lomapäivistä on vähennetty neljä päivää niitä kahdeksaa päivää kohti, joina hän on ollut virkamatkalla Brysselissä ammattiyhdistystoimintaa varten. Riidanalaisten päätösten kattamana ajanjaksona Eurostat ei vähentänyt lomapäiviä niiden päivien osalta, joina kantaja oli lääketieteellisistä syistä puolipäivätyössä eikä ollut kuitenkaan käyttänyt yhtään työaikaa yksikössä, johon hänet oli nimitetty. Eurostatin hallinto hyväksyi näet sen, että kantaja käytti näinä päivinä (ks. tämän tuomion 26 kohta) loput 50 prosenttia työajastaan henkilöstön edustamiseen, vaikka, kuten komissio on korostanut prosessinjohtotoimiin antamissaan vastauksissa, Eurostat olisi voinut tällä perusteella vähentää päiviä kantajan lomaoikeudesta (ja niiden määrä olisi ollut suurempi kuin niiden päivien, jotka vähennettiin Brysselin virkamatkoihin käytettyjen päivien osalta) ja se katsoo, että sillä olisi myös oikeus menetellä näin ”jos virkamiestuomioistuin ei noudata [komission] perusteluja”. Kantajan prosessinjohtotoimiin antamista vastauksista ilmenee myös, että Eurostat ei vähentänyt kantajan lomaoikeudesta yhtään päivää (riidanalaisten päätösten kattaman ajanjakson ulkopuolelle jäävältä) ajanjaksolta, jonka aikana hän oli lääketieteellisistä syistä puolipäivätyössä, eli ajanjaksolta 10.9.–21.12.2007, vaikka hän oli käyttänyt loput työajastaan yksinomaan henkilöstön henkilöstösääntöjen mukaiseen edustamiseen ja ammattiyhdistystoimintaan.
65 Tästä seuraa, että tämä kanneperuste on hylättävä perusteettomana.
Kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan periaatteen loukkaamista ja patere legem quam ipse fecisti -säännön rikkomista
66 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vaatia luottamuksensuojaa koskee jokaista yksityistä, joka voi vedota hallinnon antamiin täsmällisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin takeisiin (asia T-235/94, Galtieri v. parlamentti, tuomio 27.2.1996, Kok. H., s. I‑A‑43 ja II‑129, 63 ja 65 kohta; asia T-329/03, Ricci v. komissio, tuomio 16.3.2005, Kok. H., s. I‑A‑69 ja II‑315, 79 kohta; asia F-4/07, Skoulidi v. komissio, tuomio 21.2.2008, 79 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ja asia F-126/07, Van Beers v. komissio, tuomio 4.11.2008, 70 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
67 Vaikka tässä tapauksessa katsottaisiin, että Eurostatin toimimattomuus sen suhteen, että kantaja oli vuosina 2005 ja 2006 ollut jatkuvasti poissa yksiköstä, johon hänet oli nimitetty, voidaan rinnastaa edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla hallinnon antamiin ”täsmällisiin, ehdottomiin ja yhtäpitäviin takeisiin”, kun se oli hyväksynyt yhtäältä sen, että asianomainen hoiti henkilöstön edustajan tehtäviään työskentelemättä lainkaan yksikössä, johon hänet oli nimitetty, ja toisaalta sen, että hän laiminlöi velvollisuutensa pyytää etukäteen lupaa yksikönpäälliköltään (tai ainakin ilmoittaa hänelle poissaolosta etukäteen tämän tuomion 54 kohdassa tarkoitetulla tavalla), tällainen toteamus voi joka tapauksessa koskea vain jaksoa, joka päättyi, kun kantajalle lähetettiin 27.9.2006 päivätty muistio, tai viimeistään, kun hänelle lähetettiin 16.1.2007 päivätty muistio. Hänen yksikönpäällikkönsä vaati näet näissä muistioissa, että kantaja olisi jatkossa paikalla yksikössään 50 prosenttia työajastaan ja hoitaisi siihen liittyvät tehtävät, minkä jälkeen hän ilmoitti, että täydellinen poissaolo yksiköstä, johon hänet oli nimitetty, ei virallisen tehtävistä vapauttamista koskevan päätöksen puuttuessa ollut henkilöstösääntöjen mukaista, joten se oli luvaton poissaolo, ja pyysi lopuksi häntä ilmoittamaan etukäteen jokaisesta poissaolosta, jotta niistä voitaisiin sopia ennalta; lisäksi kantajan yksikönpäällikkö ilmoitti 27.9.2006 päivätyssä muistiossa, että tämän muistion sisältö ”ei vaikuta seurauksiin, joita mahdollisesti aiheutuu siitä, että ette ole ollut läsnä työpaikalla ettekä ole työskennellyt sen jälkeen, kun teidät nimitettiin yksikköön E.5”.
68 Näin ollen siitä hetkestä alkaen, kun kantaja vastaanotti nämä muistiot eli riidanalaisten päätösten kattaman ajanjakson aikana kantaja ei voinut vedota minkäänlaisiin takeisiin, joita Eurostatin hallinto olisi hänelle antanut, eikä varsinkaan tämän tuomion 66 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuun perusteltuun luottamukseen tai edes siihen, että hänellä olisi ollut oikeus vuosina 2005 ja 2006 vallinneen tilanteen pysymiseen ennallaan.
69 Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että vaikka Eurostat ei ole tässä tapauksessa tulkinnut ja pannut täytäntöön henkilöstösääntöjä vakaalla ja johdonmukaisella tavalla eikä hallinnon asenne asianomaista kohtaan ole aina ollut selkeä ja johdonmukainen, Eurostat on kuitenkin toiminut huolellisesti ilmoittamalla kantajalle edellä mainituilla 27.9.2006 ja 16.1.2007 päivätyillä muistioilla siitä, että hän on vastedes velvollinen olemaan läsnä yksikössään Eurostatissa, että hänen poissaolonsa ovat henkilöstösääntöjen kannalta luvattomia ja että hänen oli ilmoitettava poissaoloistaan etukäteen ja hankittava niihin lupa etukäteen.
70 Väitteistä, jotka liittyvät siihen, että komissiolla on pacta sunt servanda -periaatteen nojalla velvollisuus noudattaa henkilöstösääntöjen 57, 59 ja 60 artiklaa, henkilöstösääntöjen liitteessä II olevaa 1 artiklan kuudetta kohtaa ja puitesopimuksen 1 artiklan 2 kohtaa, on todettava, riippumatta siitä, että kun kyse on komission velvollisuudesta noudattaa näitä säännöksiä, kantajan ja hallinnon välinen työsuhde perustuu henkilöstösääntöihin eikä työsopimukseen, että ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitettyjen näkemysten perusteella myös tämä kanneperuste on hylättävä.
71 Näin ollen kanneperuste, joka perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen ja patere legem quam ipse fecisti -säännön rikkomiseen, on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
72 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on tätä vaatinut, jollei työjärjestyksen II osaston 8 luvun muissa määräyksissä toisin määrätä. Saman artiklan 2 kohdan nojalla kohtuuden niin vaatiessa virkamiestuomioistuin voi päättää, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
73 Tässä tapauksessa kantaja on hävinnyt asian. Koska työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan soveltamiselle ei ole perusteita, hänet on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Lebedef velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.
Gervasoni | Kreppel | Tagaras |
Julistettiin Luxemburgissa 7 päivänä heinäkuuta 2009.
W. Hakenberg | | S. Gervasoni |
kirjaaja | | jaoston puheenjohtaja |
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu