Language of document : ECLI:EU:F:2009:8

VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

3 päivänä helmikuuta 2009

Asia F-40/08

Daniela Paula Carvalhal Garcia

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Henkilöstö – Entiset virkamiehet – Palkkaus – Koulutuslisä – Epääminen – Myöhässä nostettu kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklaan perustuva kanne, jossa Daniela Paula Carvalhal Garcia vaatii virkamiestuomioistuinta muun muassa kumoamaan neuvoston apulaispääsihteerin 16.11.2007 tekemän päätöksen, jolla tämä hylkäsi hänen hallinnollisen valituksensa, joka koski päätöstä, jolla hänen tyttärensä saama koulutuslisä evättiin.

Ratkaisu: Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Carvalhal Garcia vastaa kaikista oikeudenkäyntikuluista.

Tiivistelmä

Oikeudenkäyntimenettely – Perustellulla määräyksellä tehty päätös – Edellytykset – Kanne, jonka tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset selvästi puuttuvat tai joka on selvästi oikeudellisesti perusteeton – Liian myöhään tehty hallinnollinen valitus

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artikla; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

Siinä tapauksessa, että kanteen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset selvästi puuttuvat, virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan mukaista mahdollisuutta ratkaista asia perustellulla määräyksellä oikeudenkäyntiä jatkamatta ei sovelleta ainoastaan niihin tapauksiin, joissa tutkimisedellytyksiä koskevien sääntöjen rikkominen on niin ilmeistä ja räikeää, että tutkimisedellytysten täyttymiselle ei voida esittää minkäänlaisia vakavia perusteluja, vaan myös tapauksiin, joissa kyseisen tuomioistuimen kokoonpano katsoo saaneensa riittävät tiedot asiakirja-aineistosta ja on siihen sisältyvien asiakirjojen perusteella täysin vakuuttunut siitä, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty etenkään sen vuoksi, että siinä ei oteta huomioon vakiintuneessa oikeuskäytännössä asetettuja vaatimuksia, ja katsoo lisäksi, että istunnon järjestäminen ei antaisi minkäänlaista uutta tietoa asiasta. Tällaisessa tapauksessa kanteen hylkääminen määräyksellä edistää hyvää oikeudenhoitoa, minkä lisäksi se säästää asianosaiset kuluilta, joita istunnon järjestäminen aiheuttaisi.

Tilanne on tällainen silloin, kun virkamies, joka ei tunne vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan kanteen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttyminen edellyttää sitä, että henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukainen edeltävä hallinnollinen menettely on sujunut sääntöjenmukaisesti erityisesti määräaikojen osalta, esittää pelkän vaatimuksen eikä tee hallinnollista valitusta asianomaiselle vastaisesta toimesta tai tekee määräajassa hallinnollisen valituksen täysin vahvistavasta toimesta taikka nostaa kanteen liian myöhään hallinnollisen valituksensa tultua hylätyksi, vaikka tämä sääntö kuuluu oikeusjärjestyksen perusteisiin, koska asianosaiset ja asianomainen tuomioistuin eivät voi päättää määräajoista.

Anteeksi annettavaa virhettä, joka merkitsee mahdollista poikkeusta näistä määräajoista, on tulkittava suppeasti, ja se voi tarkoittaa vain poikkeuksellisia olosuhteita, joissa asianomainen toimielin on esimerkiksi toiminut siten, että se on ollut omiaan aiheuttamaan hyväksyttävää sekaannusta vilpittömässä mielessä olevassa oikeussubjektissa, joka on osoittanut normaalisti valistuneelta henkilöltä edellytettyä valppautta. Tilanne ei ole tällainen silloin, kun hallinto osoittaa hallinnollisen valituksen laatijalle sähköpostiviestin, jossa se ilmoittaa tälle tämän velvollisuudesta noudattaa voimassa olevia tiukkojakin sääntöjä sekä siitä, että tämän on saatettava asiansa uudelleen asiantuntijoiden käsiteltäväksi, eikä ole kehottanut asianomaista luopumaan käyttämästä käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja riitauttaakseen asianomaiselle vastaisen päätöksen tai hylkäävän päätöksen tai edes aiheuttanut sekaannusta näille oikeussuojakeinoille ominaisten kanteen nostamisen määräaikojen osalta tai antanut ymmärtää, että näitä määräaikoja voitaisiin pidentää.

Pelkästään se, että kantajalla on ollut oma tulkinta tosiseikkojen kulusta sekä toteutettujen toimien ja sähköpostikirjeenvaihdon oikeudellisesta luonteesta, ei anna mahdollisuutta todeta, että kyseessä olisi implisiittinen vetoaminen anteeksi annettavaan virheeseen, koska muuten virkamiestuomioistuimen pitäisi tutkia tällaisen virheen olemassaolo lähes jokaisessa asiassa, jossa tulee esiin kysymys tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja jossa kantajan tulkintaa ei hyväksytä.

(ks. 13, 14, 16–21 ja 23–25 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 227/83, Moussis v. komissio, 12.7.1984 (Kok., s. 3133, 12 kohta) ja asia C‑154/99 P, Politi v. Euroopan koulutussäätiö, 29.6.2000 (Kok., s. I-5019, 15 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑34/91, Whitehead v. komissio, 11.5.1992 (Kok., s. II‑1723, 18 kohta); asia T‑112/94, Moat v. komissio, 15.2.1995 (Kok. H., s. I‑A‑37 ja II‑135, 20 kohta); asia T‑6/94, A v. parlamentti, 24.4.1996 (Kok. H., s. I‑A‑191 ja II‑555, 52–54 kohta); asia T‑312/00, Tavares v. komissio, 30.3.2001 (Kok. H., s. I‑A‑75 ja II‑367, 23 kohta); asia T‑186/01, Robert v. parlamentti, 10.4.2003 (Kok. H., s. I‑A‑131 ja II‑631, 52, 53 ja 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä 55 ja 56 kohta) ja asia T‑95/04, Lavagnoli v. komissio, 17.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑121 ja II‑A‑2‑569, 41 kohta)

Virkamiestuomioistuin: asia F‑87/06, Manté v. neuvosto, 27.3.2007 (16 ja 18 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)