Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ATHANASIOS RANTOS
7 päivänä maaliskuuta 2024 (1)
Asia C‑701/22
SC AA SRL
vastaan
MFE
(Ennakkoratkaisupyyntö – Curtea de Apel Cluj (Clujin ylioikeus, Romania))
Ennakkoratkaisupyyntö – Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus – Rakennerahastot – Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) – Asetus (EY) N:o 1083/2006 – 60 artikla – Hallintoviranomaisen tehtävät – Moitteettoman varainhoidon periaate – Tukikelpoisten menojen korvausvelvollisuus – EAKR:n tukea koskevan rahoitussopimuksen irtisanominen sen täyttämisessä tapahtuneiden sääntöjenvastaisuuksien takia – Sopimuksen irtisanomisen toteaminen pätemättömäksi – Maksuviivästys – Viivästyskorot – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet – Sääntöjenvastaisuudet rahoitussopimuksen täyttämisessä – Seuraukset
Johdanto
1. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Romanian oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö SC AA SRL (jäljempänä AA) ja Ministerul Fondurilor Europene (unionin rahastoista vastaava ministeriö, Romania; jäljempänä MFE), ja se koskee viivästyskoron maksamista siitä, että MFE korvasi myöhässä tukikelpoiset menot, joista oli sovittu MFE:n ja AA:n Euroopan aluekehitysrahastosta (jäljempänä EAKR) yhteisrahoitetun ohjelman toteuttamiseksi tekemässä rahoitussopimuksessa.
2. Tämä ratkaisuehdotus rajautuu lähinnä kahteen kysymyksen. Yhtäältä on selvitettävä, edellyttääkö asetuksen (EY) N:o 1083/2006(2) 60 artiklassa tarkoitettu moitteettoman varainhoidon periaate luettuna yhdessä vastaavuusperiaatteen kanssa sitä – vai sulkeeko se päinvastoin pois sen –, että oikeushenkilö voi saada toimivaltaiselta kansalliselta viranomaiselta viivästyskorkoa unionin rahastoista maksettavien tukikelpoisten menojen korvaamisesta myöhässä siltä ajalta, jonka rahoitussopimuksen irtisanomisesta tehty ja toimivaltaisen kansallisen viranomaisen myöhemmin kumoama hallinnollinen toimi on ollut voimassa. Toisaalta, jos tällaisten korkojen saaminen on hyväksyttävää, on myös selvitettävä, voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin rajoittaa niiden määrää sen vuoksi, että tuensaaja on syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin rahoitussopimuksen täyttämisessä eikä toimivaltainen kansallinen viranomainen ole tehnyt tämän johdosta rahoitusoikaisuja.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Asetus (EY) N:o 1080/2006
3. Asetuksen N:o 1080/2006(3) 7 artiklan, jonka otsikko on ”Menojen tukikelpoisuus”, 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:
”EAKR:sta ei rahoiteta seuraavia menoja:
a) lainojen korot.”
Asetus N:o 1083/2006
4. Asetuksen N:o 1083/2006 14 artiklan, jonka otsikko on ”Yhteinen hallinnointi”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Rahastoille varattu Euroopan unionin talousarvio toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission yhteisen hallinnoinnin puitteissa [asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(4)] 53 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, lukuun ottamatta tämän asetuksen 45 artiklassa tarkoitettua teknistä tukea.
Moitteettoman varainhoidon periaatetta sovelletaan [asetuksen N:o 1605/2002] 48 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”
5. Kyseisen asetuksen 60 artiklassa, jonka otsikko on ”Hallintoviranomaisen tehtävät”, säädetään seuraavaa:
”Hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen ja sen tehtävänä on erityisesti:
a) varmistaa, että rahoitettavat toimet valitaan toimenpideohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti ja että toimet ovat koko niiden täytäntöönpanoajan niitä koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaiset;
b) tarkastaa osarahoitettujen tuotteiden ja palvelujen toimituksen ja varmistaa, että toimien osalta tuensaajien ilmoittamat menot ovat todella aiheutuneet ja että ne ovat yhteisön ja kansallisten sääntöjen mukaiset; yksittäisten toimien paikan päällä suoritettavia tarkastuksia voidaan tehdä otantaperiaatteella noudattaen yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka komissio hyväksyy 103 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti;
– –”
6. Kyseisen asetuksen 70 artiklassa, jonka otsikko on ”Hallinto ja valvonta”, säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltiot vastaavat toimenpideohjelmien hallinnosta ja valvonnasta erityisesti seuraavin toimenpitein:
a) varmistamalla, että toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät perustetaan 58–62 artiklan mukaisesti ja että ne toimivat tehokkaasti,
b) estämällä, toteamalla ja oikaisemalla väärinkäytökset sekä perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perimällä viivästyskorkoa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava niistä tapauksista komissiolle ja tiedotettava komissiolle hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen etenemisestä.
2. Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei saada perittyä takaisin, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta Euroopan unionin yleiseen talousarvioon, jos voidaan todeta, että aiheutunut menetys on johtunut jäsenvaltion virheestä tai laiminlyönnistä.
3. Komissio hyväksyy 1 ja 2 kohdan soveltamista koskevat säännöt 103 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”
7. Kyseisen asetuksen 80 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuensaajille maksettavien maksujen täysimääräisyys”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että maksujen suorittamisesta vastaavat elimet varmistavat, että tuensaajat saavat julkisen rahoitusosuuden kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.”
8. Asetuksen N:o 1083/2006 98 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu sääntöjenvastaisuuksien tutkimisesta ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta silloin, kun havaitaan toimien tai toimenpideohjelmien luonteeseen tai niiden täytäntöönpano- tai valvontaedellytyksiin vaikuttavia merkittäviä muutoksia, sekä tarvittavien rahoitusoikaisujen tekemisestä.
2. Jäsenvaltion on tehtävä tarpeelliset rahoitusoikaisut, jotka liittyvät toimissa tai toimenpideohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai järjestelmällisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Jäsenvaltion tekemät oikaisut käsittävät toimenpideohjelman julkisen rahoitusosuuden peruuttamisen kokonaan tai osittain. Jäsenvaltion on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä rahastolle aiheutunut taloudellinen tappio.
– –”
Romanian oikeus
Laki nro 554/2004
9. Lain nro 554/2004(5) 28 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tämän lain säännöksiä täydentävät siviiliprosessilain säännökset siltä osin kuin ne eivät ole yhteensopimattomia yhtäältä viranomaisten ja toisaalta henkilöiden, joiden oikeuksia tai oikeutettuja etuja on loukattu, välisen alisteisuussuhteen erityisyyden eivätkä tässä laissa säädetyn menettelyn kanssa. Tuomioistuimen on arvioitava siviiliprosessilain sääntöjen yhteensopivuus siinä yhteydessä, kun se lausuu oikeudenkäyntiväitteistä.”
Siviililaki
10. Siviililain(6) 1535 §:ssä, jonka otsikko on ”Maksuvelvoitteisiin sovellettavat viivästyskorot”, säädetään seuraavaa:
”(1) Jos saatavaa ei makseta eräpäivänä, velkojalla on oikeus saada viivästyskorkoa eräpäivästä maksun suorittamiseen asti osapuolten sopima määrä tai, jos se ei ole mahdollista, laissa säädetty määrä viivästyskorkoa ilman, että hänen tarvitsee todistaa mitään vahinkoa tapahtuneen. Tässä tapauksessa velallisella ei ole oikeutta todistaa, että velkojalle maksuviivästyksestä aiheutunut vahinko on vähäinen.
(2) Jos velallisen eräpäivää edeltäneeltä ajalta maksama korko on suurempi kuin lain mukainen korko, viivästyskorkoa on maksettava saman perusteen mukaan kuin ennen eräpäivää.
(3) Jos velalle maksettava viivästyskorko ei ole suurempi kuin lain mukainen korko, velkojalla on oikeus lain mukaisen koron lisäksi korvaukseen, jolla sille aiheutunut vahinko korvataan täysimääräisenä.”
Hallituksen asetus nro 13/2011
11. Hallituksen asetuksen nro 13/2011(7) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Osapuolet voivat vapaasti sopia sopimuksessa sekä takaisin maksettavasta rahavelasta perittävän koron että erääntyneestä maksuvelvoitteesta perittävän viivästyskoron.
(2) Korkoa, joka velallisen on maksettava tiettyyn eräpäivään mennessä maksettavasta rahamäärästä ja joka lasketaan tämän maksuvelvoitteen eräpäivää edeltäneeltä ajalta, kutsutaan pääomalle maksettavaksi koroksi.
(3) Korkoa, joka velallisen on maksettava, jos hän ei täytä maksuvelvoitetta eräpäivään mennessä, kutsutaan viivästyskoroksi.
– –”
12. Hallituksen asetuksen 3 §:ssä, sellaisena kuin se on muutettuna, säädetään seuraavaa:
”(1) Pääomalle maksettavaksi lain mukaiseksi koroksi vahvistetaan Romanian pankin viitekorko, joka on Romanian pankin hallintoneuvoston päätöksellä määritetty ohjauskorko.
(2) Viivästyskoroksi vahvistetaan viitekorko lisättynä 4 prosenttiyksiköllä.
(21) Elinkeinonharjoittajien välisissä suhteissa sekä elinkeinonharjoittajien ja hankintaviranomaisten välisissä suhteissa lain mukaiseksi viivästyskoroksi vahvistetaan viitekorko lisättynä 8 prosenttiyksiköllä.
(3) Oikeussuhteissa, jotka eivät liity [siviililain] 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuun voittoa tavoittelevan yrityksen toimintaan – – lain mukainen korko määritetään edellä 1 ja 2 momentin säännösten mukaisesti vähennettynä 20 prosentilla.
– –”
13. Hallituksen asetuksen 10 §:n mukaan ”[siviililain] 1535 §:n ja 1538–1543 §:n säännöksiä – – voidaan soveltaa viivästyskorkoon”.
Kiireellisenä annettu hallituksen asetus nro 66/2011
14. Kiireellisenä annetun hallituksen asetuksen nro 66/2011(8) 42 §:n, sellaisena kuin sitä sovellettiin pääasiaan, 1 ja 2 momentissa säädettiin seuraavaa:
”(1) Väärinkäytöksistä johtuvat budjettisaatavat erääntyvät maksettaviksi sen jälkeen, kun velkasitoumuksessa asetettu maksuaika on päättynyt, eli 30 päivän kuluttua saatavan tiedoksiannosta.
(2) Velallisen on silloin, kun se ei täytä velkasitoumuksessa asetettuja velvoitteita määräajassa, maksettava korkoa, joka lasketaan [Romanian lein (RON)] määräisenä ilmaistusta määrästä maksamatta olevalle saldolle edellä 1 momentin mukaisesti määritetyn maksuajan päättymispäivää seuraavasta päivästä saatavan lakkaamispäivään asti kertyneen koron perusteella, ellei Euroopan unionin tai kansainvälisen julkisen lahjoittajan säännöissä toisin säädetä.”
Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
15. MFE, joka on EAKR:n alakohtaisen toimenpideohjelman ”Taloudellisen kilpailukyvyn lisääminen vuosina 2007–2013” hallintoviranomainen, ja AA, joka on Romanian oikeuden mukaan perustettu rajavastuuyhtiö, tekivät 22.4.2015 kyseisen ohjelman yhteydessä rahoitussopimuksen (jäljempänä rahoitussopimus) hankkeen ”Laitteiden hankinta [AA:n] tuotantokapasiteetin lisäämiseksi” (jäljempänä kyseinen hanke) toteuttamista varten. Sopimuksessa MFE sitoutui myöntämään AA:lle kyseisen hankkeen toteuttamiseen 3 334 257,20 Romanian leun (RON) (n. 753 000 euroa) suuruisen tuen, jota ei tarvitse maksaa takaisin.(9)
16. Voidakseen aloittaa kyseisessä hankkeessa tarkoitettujen laitteiden hankinnan AA sopi pankin kanssa lainasta, jonka määrä vastasi sille myönnetyn tuen määrää ja jolla oli tarkoitus kattaa tukikelpoiset menot.
17. Rahoitussopimuksen täyttämisestä on nostettu kaksi kannetta, joista ensimmäinen on käsiteltävässä asiassa esitetyn ennakkoratkaisupyynnön kohteena.
18. Ensimmäinen kanne perustuu siihen, että kyseessä olevan hankkeen valmistuttua AA esitti tukikelpoisten menojen korvaushakemuksen, jota ei hyväksytty,(10) mistä aiheutui AA:lle ylimääräisiä kustannuksia laina-ajan pidentämisen takia.(11) Näin ollen AA nosti 18.4.2016 Curtea de Apel Clujissa (Clujin ylioikeus, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, kanteen, jossa vaadittiin MFE:n velvoittamista ensinnäkin antamaan päätös korvaushakemuksen hyväksymisestä, toiseksi korvaamaan tukikelpoiset menot siihen määrään asti, joka vastaa rahoitussopimuksella myönnettyä tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, kolmanneksi maksamaan tälle määrälle lain mukaiset korot kanteen nostamispäivästä lukien ja neljänneksi ja toissijaisesti maksamaan korvaus AA:lle aiheutuneesta aineellisesta vahingosta.
19. Toinen kanne perustuu siihen, että tällä välin MFE oli päättänyt rahoitussopimuksen 29.8.2016 tiettyjen sääntöjenvastaisuuksien perusteella.(12) Näin ollen AA nosti 27.4.2017 Curtea de Apel Clujissa MFE:tä vastaan kanteen, jossa tällä kertaa vaadittiin rahoitussopimuksen irtisanomisen toteamista pätemättömäksi. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi kanteen 10.3.2021(13) lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla ja perusteli tätä sillä, että vaikka AA oli syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin rahoitussopimuksen täyttämisessä, sopimuksen irtisanominen oli näiden sääntöjenvastaisuuksien vähäisyyteen nähden suhteetonta. Kyseinen tuomioistuin nimittäin katsoi, että MFE olisi voinut käyttää lievempiä toimenpiteitä, kuten rahoitusoikaisuja.(14)
20. Sen jälkeen, kun tämän tuomio oli annettu ja MFE oli sen johdosta korvannut tukikelpoiset menot,(15) ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaistaviksi jäivät ensimmäisestä kanteesta ainoastaan ne vaatimukset, jotka koskevat yhtäältä viivästyskoron maksamista MFE:n kyseisen tuomion täytäntöön panemiseksi maksamasta määrästä ja toisaalta korvausten maksamista aineellisesta vahingosta.(16)
21. Tältä osin kyseinen tuomioistuin haluaa tarkemmin sanottuna selvittää, onko unionin oikeus ja erityisesti moitteetonta varainhoitoa ja unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevat periaatteet esteenä sille, että kansallisessa oikeudessa säädetään, että rahoitussopimuksen tuensaajan hyväksi on maksettava viivästyskorkoa sellaisista EAKR:n vastuulla olevista tukikelpoisista menoista, jotka hallintoviranomainen on korvannut myöhässä rahoitussopimuksen irtisanomisen pätemättömäksi toteamisen seurauksena ajanjaksolta, jonka aikana tämä irtisanominen, joka myöhemmin todettiin pätemättömäksi tuomioistuimessa, oli voimassa.
22. Koska unionin oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa ei ole tästä erityisiä säännöksiä ja koska asiaa koskeva kansallinen oikeuskäytäntö on ristiriitaista, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että korkoihin sovellettavista säännöistä ja ehdoista on säädettävä kansallisessa oikeudessa menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti.(17) Se kuitenkin pohtii, onko viivästyskorkojen maksaminen kansallisten sääntöjen mukaisesti tällaisessa tilanteessa vastaavuusperiaatteen mukaan yhteensopivaa unionin taloudellisten etujen suojaamisen ja erityisesti moitteettoman varainhoidon periaatteen kanssa vai edellyttääkö kyseinen periaate päinvastoin sitä, että sovelletaan analogisesti niitä kansallisen oikeuden säännöksiä, jotka koskevat taloudellisen etuuden takaisinperimistä sääntöjenvastaisuuksien vuoksi ja joissa ei säädetä korkojen maksamisesta.(18) Lisäksi kyseinen tuomioistuin pohtii, voiko kansallinen tuomioistuin rajoittaa mahdollisen viivästyskoron määrää ottaakseen huomioon sääntöjenvastaisuudet, joihin tuensaaja on syyllistynyt rahoitussopimuksen täyttämisessä, jos, kuten käsiteltävässä asiassa, kyseinen viranomainen ei ole tehnyt tämän johdosta mitään rahoitusoikaisuja.
23. Tässä tilanteessa Curtea de Apel Cluj on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle neljä ennakkoratkaisukysymystä, joista seuraavat kolme käsitellään tässä rajatussa ratkaisuehdotuksessa:
”1) Onko moitteettoman varainhoidon periaatetta tulkittava siten, että se yhdessä vastaavuusperiaatteen kanssa on esteenä sille, että jäsenvaltion viranomainen voi määrätä voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa harjoittavalle oikeushenkilölle, joka saa EAKR:n tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, viivästyskorkoa (sakkokorkoa) tukikelpoisille menoille tarkoitetun tuen maksamisen myöhästymisen perusteella ajalta, jona on ollut voimassa sittemmin tuomioistuimen päätöksellä kumottu, maksamisen estävä hallinnollinen toimi?
2) Jos vastaus ensimmäiseen kysymykseen on kieltävä, onko viivästyskoron määrän kannalta merkitystä tuensaajan samassa tuomiossa vahvistetulla tuottamuksella, kun otetaan huomioon, että sama viranomainen, jolla on toimivalta hallinnoida Euroopan unionin rahastoja, on kyseisen tuomion antamisen jälkeen lopulta todennut kaikki menot tukikelpoisiksi?
3) Tulkittaessa vastaavuusperiaatetta EAKR:sta myönnettävän tuen, jota ei tarvitse maksaa takaisin, saajalle maksettavien viivästyskorkojen myöntämisajankohdan osalta, onko merkitystä kansallisen oikeuden säännöksellä, jonka mukaan sääntöjenvastaisuuden toteamisen ainoa seuraus on kyseisen taloudellisen edun myöntämättä jättäminen tai, tapauksen mukaan, sen takaisinperiminen (perusteettomien summien palauttaminen) samansuuruisena kuin se on myönnetty, ilman viivästyskorkoja, vaikka saaja on voinut hyödyntää etua sen palauttamisajankohtaan asti, mutta jonka mukaan kiireellisenä annetun hallituksen asetuksen nro 66/2011 42 §:n 1 ja 2 momentin säännöksissä koron periminen sallitaan vain siinä tapauksessa, että takaisinmaksua ei suoriteta laissa määrättyjen 30 päivän kuluessa takaisinperinnästä ilmoittamisesta?”(19)
24. Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet unionin tuomioistuin ja MFE, Romanian ja Portugalin hallitukset sekä Euroopan komissio.
Asian tarkastelu
25. Ensimmäisillä kolmella kysymyksellään, jotka käsitellään tässä rajatussa ratkaisuehdotuksessa, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa lähinnä selvittää, onko AA:lla tässä tapauksessa oikeus viivästyskorkoon (ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys) ja voidaanko tämän koron määrää rajoittaa siitä syystä, että kyseinen yhtiö on syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin (toinen ennakkoratkaisukysymys).
26. Tutkin aluksi ensimmäisen ja kolmannen ennakkoratkaisukysymyksen yhdessä, minkä jälkeen tarkastelen toista ennakkoratkaisukysymystä.
Ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys
27. Ensimmäisessä ja kolmannessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä tiedustelee, onko luonnollisella henkilöllä unionin oikeuden periaatteiden ja erityisesti moitteettoman varainhoidon periaatteen ja vastaavuusperiaatteen mukaan oikeus viivästyskorkoon sillä perusteella, että unionin rahastoista rahoitettavat tukikelpoiset menot on korvattu myöhässä ajanjaksolta, jonka aikana tämän etuuden takaisinperimisestä annettu ja toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen myöhemmin kumoama päätös on ollut voimassa.
28. Koska unionin oikeudessa ja kansallisessa oikeudessa ei ole asiasta nimenomaisia säännöksiä, kyseinen tuomioistuin pohtii kahta mahdollista ratkaisua:
– yhtäältä (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys) viivästyskoron maksamista voitaisiin perustella yleisesti sovellettavien sääntöjen(20) mukaisesti edellyttäen, että nämä säännöt ovat yhteensopivia unionin taloudellisten etujen suojaamista ja moitteetonta varainhoitoa koskevien periaatteiden kanssa;
– toisaalta (kolmas ennakkoratkaisukysymys) viivästyskoron maksaminen voitaisiin sulkea pois soveltamalla analogisesti niitä kansallisen oikeuden erityissäännöksiä, joissa säädetään taloudellisen etuuden takaisinperimisestä sääntöjenvastaisuuksien takia(21) ja joiden mukaan viivästyskorkoa on maksettava vasta perusteettomasti maksettujen määrien palauttamiselle asetetun määräajan päättymispäivästä lukien.(22)
29. Tältä osin MFE korostaa, että käsiteltävässä asiassa viivästyskoron maksuvelvoite ei voi perustua vastaavuusperiaatteeseen lähinnä siksi, että osapuolet eivät ole yhdenvertaisessa asemassa(23) varsinkaan, kun AA on laiminlyönyt velvoitteensa,(24) ja ettei tätä maksuvelvoitetta voida oikeuttaa myöskään moitteettoman varainhoidon periaatteella, sillä siitä aiheutuu kyseisen jäsenvaltion talousarviolle merkittävää vahinkoa tuensaajien hyväksi, eikä tälle ole mitään laissa tai sopimuksessa määritettyä perustetta. MFE puoltaa siten niiden kansallisen oikeuden säännösten soveltamista, joissa säädetään taloudellisen etuuden takaisinperimisestä sääntöjenvastaisuuksien takia.(25) Myös Romanian ja Portugalin hallitukset katsovat, että käsiteltävässä asiassa viivästyskorkoa ei voida myöntää moitteettoman varainhoidon periaatteen(26) eikä vastaavuusperiaatteen perusteella, koska vastaavanlaisia tilanteita koskevia kansallisia säännöksiä ei ole,(27) ja korostavat, että jäsenvaltioilla on merkittävästi harkintavaltaa tällaisessa tilanteessa.
30. Komissio katsoo, että erityissäännösten puuttuessa(28) tämä kysymys on ratkaistava kyseisen jäsenvaltion omassa oikeusjärjestyksessä menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti ja vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen, koska viivästyskoron maksamisella ei loukata moitteettoman varainhoidon periaatetta.(29) Siltä osin kuin on kyse erityisesti vastaavuusperiaatteen soveltamisesta, komissio katsoo, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä on määrittää, mitkä menettelyt kansallisessa oikeudessa voidaan rinnastaa toisiinsa, ja täsmentää, että sellainen kansallisen oikeuden säännös, jossa säädetään taloudellisen etuuden takaisinperimisestä sääntöjenvastaisuuksien takia,(30) ei ole tältä osin merkityksellinen, koska kyseessä on kannetyyppi, joka perustuu myös unionin oikeuteen.
31. Aluksi on todettava, että asetusta N:o 1083/2006(31) sovellettaessa unionin talousarvion toteuttamista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa siten, että komissio vastaa erityisesti ohjelmien suunnittelusta ja hyväksymisestä ja jäsenvaltiot vastaavat hallintoviranomaistensa kautta toimintaohjelmien hallinnoinnista ja toteuttamisesta(32) erityisesti suhteessa tuensaajiin, joilla on oikeus saada julkinen rahoitusosuus kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä.(33) Kyseinen jäsenvaltio on siten vastuussa toimintaohjelman hallinnoinnista ja valvonnasta erityisesti ehkäisemällä, toteamalla ja oikaisemalla väärinkäytökset sekä perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa perimällä viivästyskorkoa.(34)
32. Hallintoviranomainen vastaa erityisesti toimenpideohjelman hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.(35) Kyseisen periaatteen mukaan talousarviota toteutetaan taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisesti,(36) mikä edellyttää sitä, että jäsenvaltiot käyttävät Euroopan rakenne- ja investointirahastoja unionin alakohtaisten sääntöjen taustalla olevia periaatteita ja lainsäädännön vaatimuksia noudattaen.(37)
33. Unionin alakohtaisiin sääntöihin moitteettoman varainhoidon periaatteen valossa tulkittuina ei sisälly sellaista periaatetta, joka vahvistaisi, että jäsenvaltioiden ja tuensaajien myöhässä korvaamista tai palauttamista määristä on perittävä tai oltava perimättä viivästyskorkoa näiden määrien korvaamisen tai perusteettomasti maksettujen määrien palauttamisen lisäksi.(38) Nämä asetukset ja moitteettoman varainhoidon periaate antavat jäsenvaltioille ainoastaan oikeuden periä korkoa kansallisen oikeuden mukaisesti takaisin perityistä määristä mutta eivät oikeutta määritellä näiden korkojen luonnetta eikä niiden perimisessä noudatettavia menettelytapoja.(39)
34. Tässä tilanteessa kunkin jäsenvaltion kansallisessa oikeusjärjestyksessä on annettava menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä olevien oikeuksien suojaaminen menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla, edellyttäen kuitenkin, että nämä menettelysäännöt eivät ole epäedullisempia kuin vastaavanlaisia kansallisen oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita koskevat säännöt (vastaavuusperiaate) eikä niillä tehdä unionin oikeudessa annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate).(40)
35. Ensinnäkin vastaavuusperiaatteesta on todettava, että käsiteltävässä asiassa mikään unionin oikeudessa ei mielestäni estä sitä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätyy jompaankumpaan edellä tämän ratkaisuehdotuksen 28 kohdassa mainituista ratkaisuista, kunhan on selvää, että sen asiana on tarkistaa, mikä on kansallisessa oikeudessa vastaavanlaisessa tilanteessa sovellettava säännös. Kyseisen tuomioistuimen tehtävä on tässä yhteydessä arvioida erityisesti sen kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessään mainitseman kansallisen oikeussäännön merkityksellisyys,(41) jonka mukaan korkoa on maksettava vain, jos perusteettomasti maksettua taloudellista etuutta ei palauteta laissa säädetyssä määräajassa.
36. Näiden täsmennysten jälkeen, ja jollei ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kuuluvista tarkistuksista muuta johdu, on todettava, että jäsenvaltioiden lainsäädännöissä viivästyskorolla pyritään tavallisesti hyvittämään tietyn velvoitteen täyttämisessä tapahtunut viivästys, eikä sillä ole ”vahingonkorvaustehtävää” stricto sensu,(42) ja että tavallisesti koron perimistä edeltää velkojan velalliselle osoittama maksukehotus.(43) On kuitenkin tapauksia, joissa peritään viivästyskorkoa, vaikka maksut eivät ole tosiasiallisesti viivästyneet, ja joissa tällä korolla pyritään ainoastaan korvaamaan sääntöjenvastaisesti maksetun määrän käyttömahdollisuuden menettäminen.(44)
37. Toiseksi tehokkuusperiaatteesta on todettava, että koska unionin lainsäädännössä ja unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten oikeuskäytännössä ei ole tähän yhteistä lähestymistapaa, katson, että lähtökohtaisesti se, että hallintoviranomainen maksaa viivästyskorkoa unionin rahastoista rahoitettavien tukikelpoisten menojen korvaamisen myöhästymisestä, vaikka tästä ei nimenomaisesti säädetä unionin lainsäädännössä, ei ole ristiriidassa sovellettavan lainsäädännön tavoitteiden kanssa eikä vastoin unionin alakohtaisten sääntöjen taustalla olevia periaatteita ja oikeudellisia vaatimuksia eikä etenkään moitteettoman varainhoidon periaatetta.(45)
38. Käsiteltävässä asiassa viivästyskoron myöntäminen ei myöskään voi vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin, koska tällaiset menot eivät ole tukikelpoisia eikä komissio siten korvaa niitä jäsenvaltiolle.(46)
39. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että ensimmäiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että moitteettoman varainhoidon periaatetta, luettuna yhdessä vastaavuusperiaatteen kanssa, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tuensaaja, jolle on myönnetty EAKR:n tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, on oikeutettu saamaan jäsenvaltion hallintoviranomaiselta viivästyskorkoa tukikelpoisten menojen korvaamisen myöhästymisestä ajalta, jona on ollut voimassa näiden menojen korvaamisen estävä ja sittemmin tuomioistuimen päätöksellä kumottu hallinnollinen toimi, ja että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on arvioida vastaavuusperiaatteen mukaisesti, onko kansallisen oikeuden säännöksellä, jonka mukaan korkoa on maksettava vain, jos perusteetonta taloudellista etuutta ei ole palautettu laissa säädetyssä määräajassa, merkitystä käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
40. Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähinnä tiedustelee, voidaanko viivästyskoron määrää rajoittaa sen seurauksena, että tuensaaja on syyllistynyt sääntöjenvastaisuuksiin rahoitussopimuksen täyttämisessä, kun toimivaltainen viranomainen ei ole tehnyt tämän johdosta mitään rahoitusoikaisuja.
41. MFE ja Romanian hallitus väittävät lähinnä, että koska tuomioistuimen ratkaisussa, jolla rahoitussopimuksen irtisanominen todettiin pätemättömäksi, todettiin myös AA:n syyllistyneen sääntöjenvastaisuuksiin rahoitussopimuksen täyttämisessä, nämä sääntöjenvastaisuudet estävät viivästyskoron maksamisen ainakin osittain. Komission mukaan kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää, voidaanko nämä sääntöjenvastaisuudet ottaa huomioon viivästyskoron laskemisessa vastaavanlaisiin kansallisiin riita-asioihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla edellyttäen, että unionin oikeuden yleisiä periaatteita ja erityisesti suhteellisuusperiaatetta noudatetaan.
42. Koska käsiteltävästä asiasta ei ole annettu unionin sääntöjä, mielestäni kunkin jäsenvaltion asiana on jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla ja vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen antaa sisäisessä oikeusjärjestyksessään menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan unionin oikeuteen perustuvat yksityisten oikeudet.(47) Lisäksi on todettava, että koska pääasiassa kyseessä oleva menettely, joka koskee unionin talousarviosta peräisin olevan rahoituksen myöntämistä, on unionin oikeuden täytäntöönpanotoimi, sen on oltava myös niiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukainen, joihin kuuluu muun muassa suhteellisuusperiaate.(48)
43. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ensinnäkin vastaavuusperiaatteen mukaisesti arvioida, onko sääntöjenvastaisuudet, joihin tuensaaja on syyllistynyt, otettava huomioon vastaavanlaisissa kansallisissa riita-asioissa ja ovatko kansallisessa oikeudessa säädetyt menettelytavat unionin oikeuden mukaisia.
44. En halua ennakoida näkemystä, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lopulta päätyy, mutta katson, että tältä osin on erotettava toisistaan yhtäältä kysymys mahdollisten rahoitusoikaisujen tekemisestä sen takia, että tuensaaja on jättänyt noudattamatta sopimusvelvoitteitaan, mikä on arvioitava niiden unionin ja kansallisten sääntöjen perusteella, joita sovelletaan unionin varojen myöntämiseen, ja toisaalta kysymys viivästyskoron maksamisesta siitä, että varat on myönnetty myöhässä, mikä on arvioitava niiden kansallisten sääntöjen perusteella, joissa säädetään viivästyskoron maksamisesta vastaavanlaisissa tilanteissa. Kyseisen tuomioistuimen on siten tarkistettava, missä määrin se voi kansallisen oikeuden mukaan ottaa huomioon hankkeen toteutuksessa tapahtuneet sääntöjenvastaisuudet pelkän viivästyskoron epäämisen tai alentamisen oikeuttamiseksi.(49)
45. Tehokkuusperiaatteesta on muistutettava, että kyseisen jäsenvaltion vastuulla on ottaa huomioon unionin säännöt ja siten havaita ja oikaista mahdolliset sääntöjenvastaisuudet sekä peruuttaa toimenpideohjelman julkinen rahoitusosuus kokonaan tai osittain ottaen huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä rahastolle aiheutunut taloudellinen tappio.(50)
46. Käsiteltävässä asiassa MFE korvasi tukikelpoiset menot täysimääräisinä tekemättä lainkaan rahoitusoikaisuja.(51) Näissä erityisolosuhteissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, voiko se ja missä määrin se voi kansallisen oikeuden mukaan ottaa – tarvittaessa viran puolesta(52) – huomioon toisesta kanteesta annetussa tuomiossa todetut sääntöjenvastaisuudet pääasiassa, jossa on kyse viivästyskoron maksamista koskevasta vaatimuksesta, kun otetaan lisäksi huomioon, että MFE suoritti korvauksen toisesta kanteesta annetun lopullisen tuomion täytäntöön panemiseksi.(53) Ei nimittäin ole selvää, oliko kansallisella viranomaisella ja missä määrin sillä oli mahdollisuus tehdä rahoitusoikaisuja maksettaessa korvauksia tukikelpoisista menoista, kun se oli alun perin määrännyt ankaramman toimenpiteen, joka jäi tuloksettomaksi, eli rahoitussopimuksen irtisanomisen.(54) Näin ollen unionin oikeus ei ole esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kyseenalaistaa, sikäli kuin se voi kansallisen lainsäädännön mukaan näin tehdä, mahdollisesti maksettavan viivästyskoron määrän todettujen sääntöjenvastaisuuksien takia. Muuten nämä sääntöjenvastaisuudet jäisivät vaille seurauksia tuensaajan hyväksi.
47. Suhteellisuusperiaatteesta on todettava, että koska unionin tuomioistuimelle toimitetussa asiakirja-aineistossa ei ole tarkempia tietoja sääntöjenvastaisuuksista, joihin AA on mahdollisesti syyllistynyt rahoitussopimuksen täyttämisessä, on todettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on, kun sen on edellä esitetyn perusteella todettu olevan toimivaltainen, arvioida, oikeuttavatko nämä sääntöjenvastaisuudet, jos niitä on tapahtunut, käsiteltävässä asiassa sen, että mahdolliset korot evätään tai niitä alennetaan, kun otetaan huomioon, että silloin, kun on mahdollista valita usean asianmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava.(55)
48. Tässä tilanteessa ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että silloin, kun tuensaaja, jolle on myönnetty EAKR:n tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, on oikeutettu saamaan jäsenvaltion viranomaiselta viivästyskorkoa tukikelpoisten menojen maksamisen myöhästymisestä ajalta, jona on ollut voimassa näiden menojen korvaamisen estävä ja sittemmin tuomioistuimen päätöksellä kumottu hallinnollinen toimi, kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti, voidaanko sääntöjenvastaisuudet, joihin tuensaaja on syyllistynyt, ottaa huomioon laskettaessa viivästyskoron määrää vastaavanlaisiin kansallisiin riita-asioihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jollei vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta muuta johdu.
Ratkaisuehdotus
49. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Clujin esittämään ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
1) Moitteettoman varainhoidon periaatetta, luettuna yhdessä vastaavuusperiaatteen kanssa,
on tulkittava siten,
ettei se ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan tuensaaja, jolle on myönnetty Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, on oikeutettu saamaan jäsenvaltion hallintoviranomaiselta viivästyskorkoa tukikelpoisten menojen korvaamisen myöhästymisestä ajalta, jona on ollut voimassa näiden menojen korvaamisen estävä ja sittemmin tuomioistuimen päätöksellä kumottu hallinnollinen toimi, ja että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on arvioida vastaavuusperiaatteen mukaisesti, onko kansallisen oikeuden säännöksellä, jonka mukaan korkoa on maksettava vain, jos perusteetonta taloudellista etuutta ei ole palautettu laissa säädetyssä määräajassa, merkitystä käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.
2) Silloin, kun tuensaaja, jolle on myönnetty EAKR:n tukea, jota ei tarvitse maksaa takaisin, on oikeutettu saamaan jäsenvaltion viranomaiselta viivästyskorkoa tukikelpoisten menojen korvaamisen myöhästymisestä ajalta, jona on ollut voimassa näiden menojen korvaamisen estävä ja sittemmin tuomioistuimen päätöksellä kumottu hallinnollinen toimi, kansallisen tuomioistuimen asiana on määrittää menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti, voidaanko sääntöjenvastaisuudet, joihin tuensaaja on syyllistynyt, ottaa huomioon laskettaessa viivästyskoron määrää vastaavanlaisiin kansallisiin riita-asioihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jollei vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja erityisesti suhteellisuusperiaatteen noudattamisesta muuta johdu.