YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)

10 päivänä joulukuuta 1998 (1)

Työntekijöiden oikeuksien turvaaminen yrityksen luovutuksen yhteydessä

Yhdistetyissä asioissa C-127/96, C-229/96 ja C-74/97,

jotka Tribunal Superior de Justicia de Murcia (Espanja) (C-127/96), ArbeitsgerichtFrankfurt am Main (Saksa) (C-229/96) ja Juzgado de lo Social n° 1 de Pontevedra(Espanja) (C-74/97) ovat saattaneet EY:n perustamissopimuksen 177 artiklannojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäviksi saadakseen näissä kansallisissatuomioistuimissa vireillä olevissa asioissa

Francisco Hernández Vidal SA

vastaan

Prudencia Gómez Pérez,

María Gómez Pérez ja

Contratas y Limpiezas SL (C-127/96),

ja

Friedrich Santner

vastaan

Hoechst AG (C-229/96),

sekä

Mercedes Gómez Montaña

vastaan

Claro Sol SA,

Red Nacional de Ferrocarriles Españoles (Renfe) (C-74/97),

ennakkoratkaisun työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikkaliiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännönlähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin77/187/ETY (EYVL L 61, s. 26) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.-P. Puissochet (esittelevä tuomari)sekä tuomarit P. Jann, J. C. Moitinho de Almeida, C. Gulmann jaD. A. O. Edward,

julkisasiamies: G. Cosmas,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

—    Francisco Hernández Vidal SA, edustajanaan asianajaja Ángel HernándezMartín, Murcia,

—    Friedrich Santner, edustajanaan asianajaja Stephan Baier, Frankfurt amMain,

—    Hoechst AG, edustajanaan asessori Mathias Becker, ArbeitsgeberverbandChemie und verwandte Industrien für das Land Hessen e.V.,

—    Claro Sol SA, edustajanaan asianajaja José Antonio Otero Martín, Madrid,

—    Red Nacional de Ferrocarriles Españoles (Renfe), edustajanaan asianajajaLuis Fernando Díaz-Guerra Alvarez, Madrid,

—    Espanjan hallitus, asiamiehenään valtionasiamies Rosario Silva de Lapuerta(C-74/97),

—    Saksan hallitus, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön virkaatoimittava hallitusneuvos Sabine Maass (C-127/96 ja C-229/96) sekä samanministeriön ministerineuvos Ernst Röder (C-229/96 ja C-74/97),

—    Belgian hallitus, asiamiehenään ulkoasiain-, ulkomaankauppa- jakehitysyhteistyöministeriön oikeudellisen osaston hallintopäällikkö JannDevadder (C-127/96),

—    Ranskan hallitus, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osastonapulaisosastopäällikkö Jean-François Dobelle ja tehtävään määrätty Annede Bourgoing samalta osastolta (C-127/96),

—    Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään Treasury Solicitor'sDepartmentin virkamies John E. Collins, avustajanaan barrister Clive Lewis(C-127/96), sekä Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Lindsey Nicoll,avustajanaan barrister Sarah Moore (C-74/97),

—    Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikönvirkamies Maria Patakia (C-127/96, C-229/96 ja C-74/97), oikeudellisenyksikön virkamies Isabel Martínez Del Peral (C-127/96 ja C-74/97) sekäoikeudellinen neuvonantaja Peter Hillenkamp (C-229/96),

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Francisco Hernández Vidal SA:n, edustajanaan Ángel HernándezMartín, Prudencia ja María Gómez Pérezin, edustajanaan asianajaja JoaquínMartínez Jiménez, Murcia, Hoechst AG:n, edustajanaan Mathias Becker, RedNacional de Ferrocarriles Españolesin (Renfe), edustajanaan Luis Fernando Díaz-Guerra Alvarez, Espanjan hallituksen, asiamiehenään Rosario Silva de Lapuerta,Ranskan hallituksen, asiamiehinään Jean-François Dobelle ja Anne de Bourgoing,sekä komission, asiamiehinään Peter Hillenkamp ja oikeudellisessa yksikössätoimiva kansallinen virkamies Manuel Desantes, 11.6.1998 pidetyssä istunnossaesittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 24.9.1998 pidetyssä istunnossa esittämänratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1.

    Tribunal Superior de Justicia de Murcia (asia C-127/96), Arbeitsgericht Frankfurtam Main (asia C-229/96) ja Juzgado de lo Social n° 1 de Pontevedra (asia C-74/97)ovat esittäneet yhteisöjen tuomioistuimelle 22.2.1996 (asia C-127/96), 11.6.1996 (asiaC-229/96) ja 28.1.1997 (asia C-74/97) tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneetyhteisöjen tuomioistuimeen vastaavasti 22.4.1996, 1.7.1996 ja 20.2.1997, EY:nperustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksiätyöntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnanosan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/187/ETY(EYVL 1977 L 61, s. 26; jäljempänä direktiivi) tulkinnasta.

2.

    Nämä kysymykset on esitetty asioissa, joista ensimmäisessä asianosaisina ovatFrancisco Hernández Vidal SA (jäljempänä Hernández Vidal), Prudencia ja MaríaGómez Pérez sekä Contratas y Limpiezas SL (jäljempänä Contratas y Limpiezas),toisessa Friedrich Santner ja Hoechst AG (jäljempänä Hoechst) sekä kolmannessaMercedes Gómez Montaña sekä Claro Sol SA (jäljempänä Claro Sol) ja RedNacional de Ferrocarriles Españoles (Espanjan kansallinen rautatieyhtiö,jäljempänä Renfe).

3.

    Nyt esillä olevien asioiden käsittelyä lykättiin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-13/95, Süzen, 11.3.1997 antaman tuomion (Kok. 1997, s. I-1259) johdosta yhteisöjentuomioistuimen presidentin 18.3.1997 antamalla päätöksellä, ja yhteisöjentuomioistuin kehotti ennakkoratkaisupyynnöt esittäneitä kansallisia tuomioistuimiailmoittamaan, pitivätkö ne esittämiinsä kysymyksiin vastaamista edelleentarpeellisena, kun otettiin huomioon yhteisöjen tuomioistuimen antama edellämainittu tuomio sekä asiassa C-392/92, Schmidt, 14.4.1994 annettu tuomio (Kok.1994, s. I-1311). Nämä kansalliset tuomioistuimet ovat ilmoittaneet 6.5.1997 (asiaC-127/96), 24.7.1996 (asia C-229/96) ja 22.4.1997 (asia C-74/97) päivätyilläkirjeillään yhteisöjen tuomioistuimelle pitävänsä kysymyksiinsä vastaamista edelleentarpeellisena. Nyt esillä olevien asioiden käsittelyn jatkamisesta on päätettyyhteisöjen tuomioistuimen presidentin 2.6.1997 (asia C-127/96), 27.8.1997 (asia C-229/96) ja 5.6.1997 (asia C-74/97) tekemillä päätöksillä.

4.

    Nämä kolme asiaa on yhdistetty yhteisöjen tuomioistuimen viidennen jaostonpuheenjohtajan 31.3.1998 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä ja tuomionantamista varten.

Asia C-127/96

5.

    Prudencia ja María Gómez Pérez työskentelivät useiden vuosien ajan siivousalanyrityksen Contratas y Limpiezasin palveluksessa siivoojina. Heidän tehtävänään olisiivota purukumin ja makeisten tuotantoa harjoittavan Hernández Vidalintoimitiloja tämän yrityksen ja Contratas y Limpiezasin väliseen siivoussopimukseenperustuen.

6.

    Hernández Vidal irtisanoi 28.11.1994 kyseisen 1.1.1992 voimaan tulleensiivoussopimuksen, jonka voimassaoloaikaa oli vuosittain hiljaisesti jatkettu,päättymään 31.12.1994; se halusi jatkossa itse huolehtia toimitilojensa siivouksesta.Niin tämä yhtiö kuin Contratas y Limpiezaskaan eivät halunneet jatkaa Prudenciaja María Gómez Pérezin työsuhteita 2.1.1995 jälkeen.

7.

    Nämä työntekijät nostivat tämän jälkeen Juzgado de lo Social n° 5 de Murciassakanteen työsuhteidensa laittomasta irtisanomisesta kyseisiä kahta yritystä vastaan.Juzgado de lo Social n° 5 de Murcia hyväksyi 23.3.1995 antamallaan tuomiollaheidän vaatimuksensa, mutta ainoastaan Hernández Vidalin osalta. Tuomioistuinvelvoitti Hernández Vidalin joko ottamaan asianomaiset työntekijät takaisinpalvelukseen tai maksamaan heille korvausta, sekä suorittamaan heille heidänerääntyneet palkkasaatavansa heidän irtisanomisensa ja tuomion tiedoksiantamisenvälillä kuluneelta ajalta.

8.

    Hernández Vidal on valittanut tästä tuomiosta Tribunal Superior de Justicia deMurciaan katsoen, että mitään liikkeen tai liiketoiminnan osan luovutusta ei olluttapahtunut ja että sitä näin ollen ei ollut mahdollista pitää luovutuksensaajana.

9.

    Tribunal Superior de Justicia de Murcia katsoi, että asian ratkaiseminen riippuidirektiivin tulkinnasta, ja päätti lykätä asian käsittelyä sekä esittää yhteisöjentuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)    Onko yrityksen ‘liiketoiminnan osana‘ pidettävä sen toimitilojensiivouksesta huolehtimista, kun yrityksen pääasiallisena toimintana ei olesiivoustoiminnan harjoittaminen, vaan nyt esillä olevassa asiassa purukuminja makeisten valmistaminen, mutta kun yritys on pysyvästi tämänaputoiminnan tarpeessa?

2)    Onko ‘sopimukseen perustuvaksi luovutukseksi‘ lisäksi katsottavissa myösyritysten väliseen siivouspalvelujen tarjoamista koskevan, vuosittain kolmenvuoden ajan uudistetun sopimuksen päättäminen kolmannen vuoden jälkeennäitä palveluita vastaanottaneen yrityksen päätöksellä; jos tähän vastataanmyöntävästi, saattaako asian harkintaan vaikuttaa, käyttääkö palveluitavastaanottanut yritys siivouksesta huolehtimiseen omia työntekijöitään vaipalkkaako se uusia työntekijöitä tätä varten?”

Asia C-229/96

10.

    Friedrich Santner työskenteli vuodesta 1980 alkaen siivoojana aluksi Dörhöffer +Schmitt GmbH:n (jäljempänä Dörhöffer + Schmitt) ja sittemmin B + S GmbH:n(jäljempänä B + S) palveluksessa, kun B + S oli muodostettu eriytettäessäDörhöffer + Schmittin liiketoimintoja erilliseksi yhtiöksi. Hänen tehtävänään oliyksinomaan Hoechstin kylpylaitosten tietyn osan siivoaminen tämän yrityksen

vuorollaan kummankin edellisistä yhtiöistä kanssa tekemiin siivoussopimuksiinperustuen.

11.

    Hoechst kuitenkin irtisanoi B + S:n kanssa tekemänsä sopimuksen ja järjestiuudelleen kylpylaitostensa siivoustoiminnan. Se huolehti siitä lähtien itse tästätoiminnasta osin omien työntekijöidensä avulla ja osin yhteistyössä muidenulkopuolisten yritysten kanssa.

12.

    B + S päätti 27.4.1995 Santnerin työsuhteen.

13.

    Santner on tämän jälkeen nostanut Arbeitsgericht Frankfurt am Mainissa kanteenHoechstia vastaan katsoen, että asiassa oli tapahtunut liikkeen luovutus ja ettähänen työsuhteensa olisi näin ollen täytynyt jatkua siten, että Hoechstistä olisi tulluthänen työnantajansa.

14.

    Arbeitsgericht Frankfurt am Main katsoi, että asian ratkaiseminen riippui direktiivintulkinnasta, ja päätti lykätä asian käsittelyä sekä esittää yhteisöjen tuomioistuimelleseuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)    Ovatko liikkeen joidenkin osien siivoustyöt rinnastettavissa direktiivissä77/187/ETY tarkoitettuun liiketoiminnan osaan silloin, kun liiketoiminnanharjoittaja irtisanottuaan ulkopuolisen yrityksen kanssa näiden töidensuorittamisesta tehdyn sopimuksen hoitaa nämä työt jälleen itse?

2)    Onko vastaus kysymykseen sama silloin, kun nämä liikkeen joidenkin osiensiivoustyöt yhdistetään uudestaan koko liikkeen siivoustöihin sen jälkeen,kun ne ovat siirtyneet takaisin liiketoiminnan harjoittajan hoidettaviksi?”

Asia C-74/97

15.

    Renfe oli antanut Pontevedran rautatieaseman siivous- ja kunnossapitotehtävätajaksi 16.10.1994—15.10.1996 siivousalan yrityksen Claro Solin hoidettaviksi.

16.

    Tämän sopimuksen tekemisen jälkeen Claro Sol oli ottanut palvelukseensaMercedes Gómez Montañan sekä antanut hänen tehtäväkseen kyseisen asemansiivouksen ja kunnossapidon. Hän oli aikaisemmin työskennellyt usean vuoden ajansamoissa töissä niiden eri yhtiöiden työntekijänä, joille oli ennen Claro Soliaannettu tehtäväksi näiden palvelujen järjestäminen.

17.

    Sopimuksen voimassaoloajan päättyessä Renfe päätti olla uudistamatta sopimustaClaro Solin kanssa ja huolehtia jatkossa itse Pontevedran rautatieaseman siivous-ja kunnossapitotehtävistä. Claro Sol ilmoitti 1.10.1996 Mercedes GómezMontañalle, että tämän asiakassuhteen menettämisen seurauksena hänentyösuhteensa päättyisi 15.10.1996 lukien.

18.

    Mercedes Gómez Montaña on tämän jälkeen nostanut Juzgado de lo Social n° 1de Pontevedrassa kanteen työsuhteensa laittomasta irtisanomisesta Claro Solia jaRenfea vastaan.

19.

    Juzgado de lo Social n° 1 de Pontevedra katsoi, että asian ratkaiseminen riippuidirektiivin tulkinnasta, ja päätti lykätä asian käsittelyä sekä esittää yhteisöjentuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kuuluuko siivousalan yrityksen kanssa tehdyn alihankintasopimuksen päättäminen14.2.1977 annetun direktiivin 77/187/ETY soveltamisalaan silloin, kun tästä onseurannut alihankintayrityksen palveluksessa olleen työntekijän irtisanominen jasiivoustöiden siirtyminen rautatieliikennettä harjoittavassa asianomaisessapääyrityksessä sen omien työntekijöiden suoritettaviksi?”

Ennakkoratkaisukysymykset

20.

    Kansalliset tuomioistuimet pyrkivät selvittämään kysymyksillään, joita on syytätarkastella yhdessä, sovelletaanko direktiiviä — ja vastattaessa tähän myöntävästi,millaisin edellytyksin — tilanteeseen, jossa toimitilojensa tai osan niistä siivouksentoisen yrityksen tehtäväksi antanut yritys päättää lopettaa tämän toisen yrityksenkanssa tekemänsä sopimuksen voimassaolon ja huolehtia jatkossa itse kyseessäolevista töistä.

21.

    Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan yrityksen tai liikkeentaikka liiketoiminnan osan luovuttamiseen toiselle työnantajalle sopimukseenperustuvan luovutuksen taikka sulautumisen kautta.

22.

    Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivin tavoitteena onjonkin tietyn liiketoimintakokonaisuuden työsuhteiden jatkuvuuden turvaaminenomistajanvaihdoksesta riippumatta. Harkittaessa sitä, onko kyseessä direktiivissätarkoitettu liikkeen luovutus, ratkaisevaa on näin ollen, säilyykö kyseinenliiketoimintakokonaisuus, mistä osoituksena on erityisesti liiketoiminnantosiasiallinen jatkaminen tai uudelleen aloittaminen (asia 24/85, Spijkers, tuomio18.3.1986, Kok. 1986, s. 1119, 11 ja 12 kohta sekä viimeksi em. asia Süzen, tuomion10 kohta).

23.

    Tällaisen liikkeen luovutuksen toteuttamistapojen osalta on kiistatonta, ettädirektiivi on sovellettavissa kaikkiin mahdollisiin tapauksiin, joissa yrityksentyönantajavelvoitteista sen työntekijöitä kohtaan vastuussa oleva luonnollinenhenkilö tai oikeushenkilö vaihtuu sopimusperusteisesti (ks. esim. yhdistetyt asiat C-171/94 ja C-172/94, Merckx ja Neuhuys, tuomio 7.3.1996, Kok. 1996, s. I-1253,28 kohta).

24.

    Yhteisöjen tuomioistuin on siten katsonut direktiivin soveltamisalaan saattavankuulua tilanteen, jossa yritys antaa sopimusperusteisesti toisen yrityksen tehtäväksisiivoustyöt, joista se itse on aiemmin välittömästi huolehtinut (em. asia Schmidt,tuomion 14 kohta), ja tilanteen, jossa toimitilojensa siivouksen tietyn yrityksentehtäväksi antanut irtisanoo tämän yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen ja tekeetoisen yrityksen kanssa uuden sopimuksen samanlaisten töiden suorittamisesta (em.asia Süzen, tuomion 11 ja 12 kohta).

25.

    Direktiivin on oltava sovellettavissa myös silloin, kun kansallisissa tuomioistuimissanyt vireillä olevien asioiden tavoin toimitilojensa tai osan niistä siivouksenjärjestämisessä toiseen yritykseen turvautunut yritys päättää lopettaa tämän toisenyrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen voimassaolon ja huolehtia jatkossa itsenäistä töistä.

26.

    Direktiivin sovellettavuus tiettyyn luovutukseen kuitenkin edellyttää, ettäluovutuksen kohteena on sellainen pysyväksi tarkoitetuin tavoin järjestettyliiketoimintakokonaisuus, jonka harjoittama liiketoiminta ei rajoitu yksinomaanjonkin tietyn hankkeen toteuttamiseen (asia C-48/94, Rygaard, tuomio 19.9.1995,Kok. 1995, s. I-2745, 20 kohta). Liiketoimintakokonaisuuden käsite viittaa sitensellaiseen henkilöiden ja muiden tekijöiden muodostamaan organisoituunyhdistelmään, jonka avulla on mahdollista harjoittaa omiin itsenäisiin tavoitteisiinsatähtäävää liiketoimintaa (em. asia Süzen, tuomion 13 kohta).

27.

    Vaikka tällaisen liiketoimintakokonaisuuden onkin oltava riittävän organisoitunutja itsenäinen, se ei välttämättä käsitä huomattavaa aineellista tai aineetontaomaisuutta. Joillakin talouden toimialoilla kuten siivousalalla nämä osatekijät ovatnimittäin usein erittäin merkityksettömiä ja liiketoiminta rakentuu pääosintyövoiman varaan. Erityisesti ja pysyvästi johonkin yhteiseen tehtävään osoitettuorganisoitunut työntekijäryhmä saattaa täten ilman muita tuotannontekijöitäkinmuodostaa tässä tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden.

28.

    Kansallisten tuomioistuimien asiana on ratkaista edellä esitettyjen tulkintaaohjaavien näkökohtien valossa, oliko toimitilojensa kunnossapidon alun perinulkopuolisten hoidettavaksi antaneessa yrityksessä tehtävät kunnossapitotyötjärjestetty asianomaisessa ulkopuolisessa siivousalan yrityksessä sillä tavoin, että neovat muodostaneet edellä tarkoitetun liiketoimintakokonaisuuden, ennen kuin ensinmainittu yritys on päättänyt itse huolehtia tästä toiminnasta.

29.

    Kun tämän jälkeen ratkaistaan, ovatko tällaisen liiketoimintakokonaisuudenluovutukselle asetettavat edellytykset täyttyneet, on otettava huomioon kaikkikyseessä olevaa liiketoimea kuvaavat tosiseikat ja erityisesti, millaisesta yrityksestätai liikkeestä on kysymys, onko rakennuksia, irtaimistoa tai muuta sellaistaaineellista liikeomaisuutta luovutettu, minkä arvoinen aineeton omaisuus onluovutushetkellä ollut, onko pääosa henkilöstöstä otettu liiketoiminnan uudenharjoittajan palvelukseen, onko asiakaskunta siirtynyt liiketoiminnan mukana sekäse, miten samanlaista ennen luovutusta ja sen jälkeen harjoitettu liiketoiminta on

ollut, ja vielä se, kuinka pitkän ajan tämä liiketoiminta mahdollisesti on ollutkeskeytyneenä. Näillä piirteillä on kuitenkin merkitystä ainoastaan osatekijöinä siinäkokonaisharkinnassa, joka asiassa on tarpeen, eikä niitä tämän vuoksi saa arvioidaerillisinä (ks. erityisesti em. asia Spijkers, tuomion 13 kohta ja em. asia Süzen,tuomion 14 kohta).

30.

    Pelkästään sen seikan perusteella, että ensin siivousalan yrityksen ja sitten toimitilatomistavan yrityksen itsensä hoitamat kunnossapitotehtävät ovat samanlaisia, ei sitenole pääteltävissä, että näiden toisiaan seuranneiden yritysten välillä olisi tapahtunutliiketoimintakokonaisuuden luovutus. Tällainen liiketoimintakokonaisuus einimittäin ole ymmärrettävissä ainoastaan siksi liiketoiminnaksi, jonka harjoittaminenon annettu sen tehtäväksi. Kokonaisuuteen vaikuttavat muutkin tekijät kuten senhenkilökunta ja johto, töiden järjestäminen, liiketoiminnan harjoittamistavat taitilanteen mukaan myös sen käytössä olevat tuotantovälineet (em. asia Süzen,tuomion 15 kohta).

31.

    Kuten tämän tuomion 29 kohdassa on todettu, kansallisen tuomioistuimen onkyseessä olevaa liiketoimea kuvaavia tosiseikkoja arvioidessaan otettava huomioonmuun muassa se, millaisesta yrityksestä tai liikkeestä on kysymys. Tämän vuoksierilaisille direktiivissä tarkoitetun liikkeen luovutuksen tapahtumisenarviointiperusteille annettava painoarvo välttämättä vaihtelee sen mukaan,millaisesta liiketoiminnasta on kysymys, ja jopa kyseisessä yrityksessä, liikkeessä tailiiketoiminnan osassa käytettyjen tuotantomenetelmien tai toimintatapojen mukaan.Erityisesti silloin, kun liiketoimintakokonaisuus pystyy joillakin aloilla harjoittamaantoimintaansa ilman huomattavaa aineellista tai aineetonta omaisuutta, tällaistenomaisuuserien siirtymistä ei lähtökohtaisesti saa asettaa edellytykseksiliiketoimintakokonaisuuden säilymiselle siihen kohdistuvien liiketoimien jälkeenkin(em. asia Süzen, tuomion 18 kohta).

32.

    Siltä osin kuin pysyvästi jotakin yhteistä tehtävää suorittava työntekijäryhmä saattaatietyillä työvoimavaltaisilla toimialoilla muodostaa liiketoimintakokonaisuuden,tällainen liiketoimintakokonaisuus on siten omiaan säilymään luovutuksensajälkeenkin silloin, kun liiketoiminnan uusi harjoittaja ei pelkästään jatka kyseistätoimintaa, vaan myös ottaa palvelukseensa sekä lukumääräisesti että pätevyydeltäänolennaisen osan edeltäjänsä erityisesti näihin työtehtäviin osoittamastahenkilöstöstä. Tällaisessa tapauksessa uusi toiminnanharjoittaja nimittäin hankkiisellaisen tuotannontekijöistä muodostuvan organisoituneen yhdistelmän, jonkaavulla sille on mahdollista jatkaa pysyväksi tarkoitetuin tavoin luovuttajayrityksenliiketoimintaa tai jotakin osaa siitä (em. asia Süzen, tuomion 21 kohta).

33.

    Lopuksi on todettava, että esteenä jonkin tietyn liiketoimen kuulumiselle direktiivinsoveltamisalaan ei ole myöskään se, että siivoustyöt ovat yritykselle, joka onpäättänyt jatkossa itse huolehtia niistä, ainoastaan liitännäistä toimintaa, jolla eivälttämättä ole yhteyttä sen varsinaiseen liiketoimintaan (ks. asia C-209/91, Watson

Rask ja Christensen, tuomio 12.11.1992, Kok. 1992, s. I-5755, 17 kohta ja em. asiaSchmidt, tuomion 14 kohta).

34.

    Kansallisten tuomioistuimien asiana on ratkaista kaikkien edellä esitettyjen tulkintaaohjaavien näkökohtien valossa, onko kansallisissa tuomioistuimissa esillä olevissaasioissa tapahtunut tässä tarkoitettu liikkeen luovutus.

35.

    Esitettyihin kysymyksiin on näin ollen vastattava, että direktiivin 1 artiklan 1 kohtaaon tulkittava siten, että direktiivi on sovellettavissa tilanteeseen, jossa toimitilojensatai osan niistä siivouksen toisen yrityksen tehtäväksi antanut yritys päättää lopettaatämän toisen yrityksen kanssa tekemänsä sopimuksen voimassaolon ja huolehtiajatkossa itse kyseessä olevista töistä, kunhan kyseiseen liiketoimeen liittyyliiketoimintakokonaisuuden luovutus näiden yritysten kesken.Liiketoimintakokonaisuuden käsite viittaa sellaiseen henkilöiden ja muidentekijöiden muodostamaan organisoituneeseen yhdistelmään, jonka avulla onmahdollista harjoittaa omiin itsenäisiin tavoitteisiinsa tähtäävää liiketoimintaa.Pelkästään sen seikan perusteella, että siivousalan yrityksen ja toimitilat omistavanyrityksen kummankin vuorollaan hoitamat kunnossapitotehtävät ovat samanlaisia,ei ole pääteltävissä, että olisi tapahtunut liiketoimintakokonaisuuden luovutus.

Oikeudenkäyntikulut

36.

    Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Espanjan, Saksan, Belgian,Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille sekä Euroopan yhteisöjenkomissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi.Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa onvälivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkävuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujenkorvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on ratkaissut Tribunal Superior de Justicia de Murcian, Arbeitsgericht Frankfurtam Mainin ja Juzgado de lo Social n° 1 de Pontevedran 22.2.1996, 11.6.1996 ja28.1.1997 tekemillään päätöksillä esittämät kysymykset seuraavasti:

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka liiketoiminnanosan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännönlähentämisestä 14 päivänä helmikuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin77/187/ETY 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että direktiivi on sovellettavissatilanteeseen, jossa toimitilojensa tai osan niistä siivouksen toisen yrityksentehtäväksi antanut yritys päättää lopettaa tämän toisen yrityksen kanssa

tekemänsä sopimuksen voimassaolon ja huolehtia jatkossa itse kyseessä olevistatöistä, kunhan kyseiseen liiketoimeen liittyy liiketoimintakokonaisuuden luovutusnäiden yritysten kesken. Liiketoimintakokonaisuuden käsite viittaa sellaiseenhenkilöiden ja muiden tekijöiden muodostamaan organisoituneeseen yhdistelmään,jonka avulla on mahdollista harjoittaa omiin itsenäisiin tavoitteisiinsa tähtäävääliiketoimintaa. Pelkästään sen seikan perusteella, että siivousalan yrityksen jatoimitilat omistavan yrityksen kummankin vuorollaan hoitamatkunnossapitotehtävät ovat samanlaisia, ei ole pääteltävissä, että olisi tapahtunutliiketoimintakokonaisuuden luovutus.

Puissochet                Jann Moitinho de Almeida         Gulmann                Edward

Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä joulukuuta 1998.

R. Grass

J.-P. Puissochet

kirjaaja

viidennen jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: espanja. ja espanja.