YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

19 päivänä syyskuuta 2001 (1)

Yhteisön tavaramerkki - Pyykin- tai astianpesuaineen muoto - Kolmiulotteinen tavaramerkki - Ehdoton hylkäysperuste - Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta

Asiassa T-129/00,

Procter & Gamble Company, kotipaikka Cincinnati, Ohio (Amerikan yhdysvallat), edustajinaan asianajajat C. J. J. C. van Nispen ja G. Kuipers, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään A. von Mühlendahl, D. Schennen ja C. Røhl Søberg,

vastaajana,

jossa kantaja on nostanut kanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 8.3.2000 tekemästä päätöksestä (asia R 508/1999-1), joka on annettu kantajalle tiedoksi 13.3.2000,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. W. H. Meij sekä tuomarit A. Potocki ja J. Pirrung,

kirjaaja: hallintovirkamies D. Christensen,

ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 12.5.2000 jätetyn kannekirjelmän,

ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 27.7.2000 jätetyn vastineen,

ottaen huomioon 5.4.2001 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

Asian tausta

1.

    Kantaja on hakenut 7.10.1998 yhteisön tavaramerkkiä sisämarkkinoiden harmonisointivirastolta (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä virasto) yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, perusteella.

2.

    Rekisteröintiä on haettu kolmiulotteiselle tavaramerkille, joka on kantajan esittämän kuvion perusteella muodoltaan suorakulmainen tabletti, jonka reunoja on aallotettu ja kulmia hieman pyöristetty ja jossa on pilkkuja ja yläsivun keskellä kolmikulmainen syvennys. Värejä ei ole rekisteröintihakemuksessa vaadittu.

3.

    Tavarat, joita varten rekisteröintiä on haettu, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15 päivänä kesäkuuta 1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 3, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, ja merkin kuvauksen mukaan näitä tavaroita ovat ”pesuaineet ja valkaisutuotteet ja muut vaatteiden pesussa käytettävät aineet; puhdistus-, kiillotus-, tahranpoisto- ja hiontavalmisteet; astioiden pesu-, puhdistus- ja hoitovalmisteet; saippuat; hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”.

4.

    Hakemuksen tutkijana toiminut virkamies hylkäsi 17.6.1999 hakemuksen asetuksen N:o 40/94 38 artiklan perusteella siitä syystä, että kyseinen merkki on erottamiskyvytön.

5.

    Kantaja teki 13.8.1999 virastolle asetuksen N:o 40/94 59 artiklan mukaisen valituksen tutkijan päätöksestä.

6.

    Valitus hylättiin 8.3.2000 tehdyllä päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös).

7.

    Valituslautakunta totesi lähinnä, että kyseiseltä tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky. Se toi ensinnäkin esiin sen, että asetuksen N:o 40/94 4 artiklan mukaan tavaran muoto voidaan rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, jos se on ominaispiirteiltään siinä määrin epätavallinen ja omaperäinen, että asianomaiset kuluttajat tunnistavat tavaran jo sen ulkomuodon perusteella tietyn yrityksen tuotteeksi. Koska tablettimuotoisilla pyykin- ja astianpesuaineilla on tiettyjä etuja, valituslautakunnan mukaan kantajan kilpailijoiden on myös saatava valmistaa tällaisia tabletteja, joille annetaan yksinkertaisia geometrisia muotoja. Kuvailtuaan haettua tavaramerkkiä valituslautakunta totesi, että tabletin suorakulmainen muoto ei tee tabletista erottamiskykyistä. Valituslautakunnan mukaan geometriset perusmuodot (neliönmuotoinen, pyöreä tai suorakulmainen) ovat ilmeisimpiä tällaisten tablettien muotoja, eikä sillä, että kiinteät pesuaineet muotoillaan valmistusprosessissa suorakulmaisiksi tableteiksi, lisätä merkkiin mitään omaperäistä tai mielikuvituksellista elementtiä. Ne lisäpiirteet, joihin kantaja on vedonnut, eli pyöristetyt kulmat, vinot reunat ja keskiosassa oleva syvennys ovat ainoastaan näiden tavaroiden tavanomaisen ulkoasun banaaleja muunnelmia. Nämä ominaispiirteet eivät ole sellaisia, että kyseinen muoto täyttäisi rekisteröintiedellytykset siinä mielessä, että kuluttaja kiinnittäisi huomionsa niihin ja yhdistäisi ne tablettien alkuperään. Valituslautakunnan mukaan tumman värin käyttäminen syvennetyssä keskiosassa ei tee hakemuksessa tarkoitetusta muodosta erottamiskykyistä. Valituslautakunta täsmensi myös, että eri värejä on käytetty tavanomaisella tavalla, ja koristelutarkoituksen ohella niiden voidaan ymmärtääviittaavan siihen, että tableteissa on erilaisia vaikuttavia aineita. Lisäksi virasto tosin voi ottaa huomioon kansallisten viranomaisten päätökset, mutta ne eivät millään tavoin sido sitä.

Asianosaisten vaatimukset

8.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    kumoaa riidanalaisen päätöksen

-    velvoittaa viraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

9.

    Virasto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    hylkää kanteen

-    velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

10.

    Kantaja on esittänyt suullisessa käsittelyssä, että tällä kanteella sekä rinnakkaisissa asioissa T-117/00-T-121/00 ja T-128/00 nostetuilla kanteilla pyritään pääasiassa saamaan selvennystä oikeustilaan siltä osin, voidaanko näissä hakemuksissa tarkoitetut tavaramerkit rekisteröidä. Kantajan mukaan kyseisiä tavaramerkkejä ei ole syytä suojella asetuksen N:o 40/94 perusteella. Koska kuitenkin tietyt markkinoilla toimivat yritykset ovat tehneet rekisteröintihakemuksia, joissa tavaramerkkisuojaa vaaditaan muodoille, jotka ovat samankaltaisia kuin nyt vireillä olevassa asiassa ja sen kanssa rinnakkaisissa asioissa kyseessä olevat muodot, kaikkien valmistajien on kantajan mukaan yritettävä saada vastaava tavaramerkkisuoja omille tavaroilleen.

11.

    Virasto katsoo, että kantaja itse asiassa vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta hylkäämään kanteen. Virasto asettaa näin kyseenalaiseksi sen, onko kantajalla oikeussuojan tarvetta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

12.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin kantajalla on intressi saada kyseinen toimi kumotuksi. Tällaisesta oikeussuojan tarpeesta on kysymys ainoastaan, jos toimen kumoamisesta itsestään voi aiheutua oikeudellisia seurauksia(ks. yhdistetyt asiat T-480/93 ja T-483/93, Antillean Rice Mills ym. v. komissio, tuomio 14.9.1995, Kok. 1995, s. II-2305, 59 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö). Sama koskee myös asetuksen N:o 40/94 63 artiklan nojalla nostettua kannetta.

13.

    Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja on hakenut tabletin muotoisen kolmiulotteisen tavaramerkin rekisteröintiä; tutkija on hylännyt tämän hakemuksen, ja valituslautakunta on pysyttänyt tutkijan päätöksen. Kantajan intressiin saada kumottua valituslautakunnan päätös, jossa kantajan vaatimukset on hylätty, ei vaikuta kantajan mahdollinen mielipide siitä, onko toivottavaa, että haetun kolmiulotteisen tavaramerkin osalta valittu muoto suojataan tavaramerkkioikeudellisesti. Kantajan oikeussuojan tarvetta ei siis voida asettaa kyseenalaiseksi tässä asiassa.

Pääasia

14.

    Vaatimustensa tueksi kantaja vetoaa asiallisesti ottaen kahteen kanneperusteeseen. Ensimmäinen niistä perustuu asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen ja toinen perusteluvelvollisuuden täyttämättä jättämiseen. Koska nämä kaksi kanneperustetta liittyvät läheisesti toisiinsa, ne on syytä tutkia yhdessä.

Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut

15.

    Kantaja esittää ensinnäkin, että haettu tavaramerkki on kokonaisuutena tarkasteltuna epätavallinen ja mielikuvituksellinen ja täyttää erottamiskyvylle asetetut vähimmäisedellytykset.

16.

    Kantaja esittää erinäisiä huomioita kyseisen tavaramerkin muodosta ja mallista sekä siitä, että tavaramerkkihakemusta käsiteltäessä tavaramerkkiä on tarkasteltava kokonaisuutena. Lopuksi kantaja pohtii tarvetta soveltaa yhdenmukaisella tavalla asetusta N:o 40/94.

17.

    Tavaramerkin muodon osalta kantaja toteaa, että asetuksen N:o 40/94 4 artiklasta ilmenee, että tavaran muodosta koostuvat tavaramerkit ovat sallittuja.

18.

    Kantaja arvostelee valituslautakuntaa siitä, että se on ottanut huomioon elinkeinonharjoittajilla olevan intressin saada vapaasti käyttää hakemuksessa tarkoitettua muotoa. Kantajan mukaan tätä intressiä ei voida ottaa huomioon ratkaistaessa sitä, puuttuuko tavaramerkiltä erottamiskyky asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, vaan ainoastaan silloin, kun tutkitaan saman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan mahdollista soveltamista.

19.

    Siltä osin kuin valituslautakunta on viitannut asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tarkastellessaan siihen hylkäysperusteeseen, joka sisältyysaman asetuksen 7 artiklan 1 kohdan e alakohtaan, kantaja esittää, että tableteille voidaan antaa myös muunlainen muoto eli niistä voidaan tehdä esimerkiksi pyöreitä ja että nämä muut muodot vaikuttavat jopa paremmilta kuin asianomainen muoto. Lisäksi kantajan mukaan pesuaineiden osalta voidaan käyttää myös muita muotoja, eli pesuaineita voidaan myydä jauheena tai nesteseoksena.

20.

    Kantaja korostaa sitä, että tablettien osalta ulkoasua voidaan muuttaa paitsi käyttämällä erilaista perusmuotoa tai suorakulmion osalta muuttamalla suorakulmion sivujen suhteita myös muuttamalla tabletin paksuutta. Kantaja päättelee tästä, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa jo tabletin muotoa voidaan pitää epätavallisena ja mielikuvituksellisena verrattuna muihin tabletteihin, joita oli markkinoilla rekisteröintihakemuksen jättämishetkellä. Kantajan mukaan haettu tavaramerkki on sitä paremmalla syyllä erottamiskykyinen sen vuoksi, että tabletin keskiosassa on tabletin muita osia tummempi upotekuvio, ja muiden tavaramerkin ominaispiirteiden vuoksi.

21.

    Tavaramerkin arvioinnin osalta kantaja muistuttaa, että erottamiskykyä arvioitaessa tavaramerkkiä on tarkasteltava kokonaisuutena. Vaikka tavaramerkin osatekijät eivät erikseen tarkasteltuina olisi siinä määrin epätavallisia tai mielikuvituksellisia, että tavaramerkkiä voitaisiin pitää erottamiskykyisenä, osatekijöiden (muoto, malli ja väri) erityisen yhdistelmän vuoksi merkillä on erottamiskyky ja se voidaan rekisteröidä. Kantajan mukaan markkinoilla ei ole vielä sellaista pesuainetuotetta, jonka muoto muistuttaisi nyt kyseessä olevaa muotoa.

22.

    Sitä valituslautakunnan perustelua, jonka mukaan tablettien perusmuodon täytyy olla kaikkien elinkeinonharjoittajien vapaasti käytettävissä, ei siis voida hyväksyä perusteeksi rekisteröintihakemuksen hylkäämiselle. Vaikka tällainen perustelu olisi merkityksellinen asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvaa rekisteröintiestettä tutkittaessa, minkä kantaja on kuitenkin riitauttanut, sillä ei ole merkitystä tässä asiassa, koska haettu tavaramerkki ei koostu yksinomaan tästä elementistä.

23.

    Kantaja korostaa pyrkivänsä saamaan tavaramerkkihakemuksillaan yksinoikeuden ainoastaan kulloisenkin tavaramerkin ominaispiirteiden erityiseen yhdistelmään, eikä kantaja siis pyri estämään muita elinkeinonharjoittajia esimerkiksi käyttämästä suorakulmaista muotoa pesuaineissaan. Kantaja toteaa olevansa valmis ilmoittamaan, ettei tavaramerkkisuojaa vaadita näiltä osin, jos ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pitää tätä tarpeellisena. Lisäksi kantajan mukaan niistä lukuisista virastolle tehdyistä rekisteröintihakemuksista, jotka koskevat pesuaineita varten rekisteröitäviä, tabletin muotoisia kolmiulotteisia tavaramerkkejä, ilmenee, että näiden tablettien ulkoasulle on melkein loputtomasti vaihtoehtoja.

24.

    Lopuksi, mitä tulee tarpeeseen tulkita asetusta N:o 40/94 yhdenmukaisella tavalla, kantaja toteaa, että nyt kyseessä olevaa vastaavia kolmiulotteisia tavaramerkkejä on rekisteröity tietyissä jäsenvaltioissa, joiden tavaramerkkisäännöksiä on yhdenmukaistettu jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä21 päivänä joulukuuta 1988 annetulla ensimmäisellä neuvoston direktiivillä 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1), eli muun muassa Ranskassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Belgiassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa; viimeisten kolmen valtion osalta rekisteröinnin on tehnyt Bureau Benelux des Marques (Benelux-tavaramerkkivirasto). Lisäksi virasto on kantajan mukaan julkaissut kantajan nimissä jätetyn hakemuksen nro 924 829 sellaisen tavaramerkin rekisteröimiseksi, joka muodostuu suorakulmaisesta tabletista, jossa on sinistä, vihreää ja valkoista väriä.

25.

    Kantaja on täsmentänyt vastauksessaan, jonka se on antanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämään kysymykseen, että kantajan tavaramerkki ei koske yksinomaan tablettimuodossa olevia pyykin- ja astianpesuaineita vaan kaikkia rekisteröintihakemuksessa mainittuja tavaroita, jotka kuuluvat kantajan organisaatiossa paitsi kodinhoitoyksikön myös kauneudenhoitoyksikön tuotevalikoimaan. Kauneudenhoitotuotteiden osalta kyseinen kolmiulotteinen tavaramerkki ei välttämättä vastaa tavaran itsensä muotoa vaan se voi esimerkiksi olla tavaraan liittyvä markkinointikeino. Lisäksi kantaja väittää, ettei virasto ole perustellut rekisteröintihakemuksen hylkäämistä kauneudenhoitotuotteiden osalta.

26.

    Virasto toteaa, että haettu kolmiulotteinen tavaramerkki koskee pyykin- ja astianpesuainetabletteja ja muodostuu tavarasta itsestään.

27.

    Sen tutkimiseksi, voidaanko haettu yhteisön tavaramerkki myöntää tällaista uutta tuotetta varten, virasto esittelee ensiksi, miten pyykin- ja astianpesuaineiden ulkomuoto on kehittynyt markkinoilla ja mitä etuja tabletin muodossa olevista pesuaineista voi olla.

28.

    Toiseksi virasto tuo esiin ne periaatteet, jotka koskevat kolmiulotteisten tavaramerkkien rekisteröintiä, ja viittaa tältä osin niihin rekisteröintihakemusten hylkäysperusteisiin, joilla voi olla merkitystä tässä yhteydessä.

29.

    Viraston mukaan tavaramerkki on asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen, jos ne tavarat tai palvelut, joita varten rekisteröintiä on haettu, voidaan tämän tavaramerkin perusteella erottaa muiden tavaroista tai palveluista alkuperänsä osalta eikä siis luonteensa tai muiden ominaispiirteidensä osalta.

30.

    Viraston mukaan kuluttajat eivät yleensä yhdistä tavaran muotoa ja alkuperää toisiinsa. Jotta kuluttajat ymmärtäisivät tavaran muodon keinoksi yksilöidä tavaran alkuperä, tämän muodon on viraston mukaan oltava sillä tavalla omaperäinen, että kuluttajan huomio kiinnittyy siihen.

31.

    Viraston mukaan tavaran muodon erottamiskyvyn arvioinnissa on oltava kolme vaihetta. Ensiksi on tutkittava, mitä muotoja on käytössä kyseisen tavaran osalta. Toiseksi on tutkittava, eroaako hakemuksessa tarkoitettu muoto muista käytössäolevista muodoista niin, että kuluttaja havaitsee tämän eron. Lopuksi on ratkaistava, onko tämä erityinen muoto omiaan ilmaisemaan tavaran alkuperän.

32.

    Virasto korostaa, että arvioinnin kolmannessa vaiheessa suurta merkitystä on tavaran tyypillä ja sillä, miten kuluttaja käyttää tavaraa. Otettuaan pyykin ja astioiden pesuun tarkoitetut tabletit pakkauksestaan kuluttaja laittaa ne viraston mukaan välittömästi pesukoneeseen, ja tunnistaakseen tavaran seuraavalla ostokerralla kuluttaja painaa mieleensä vain tavaran pakkauksen, jossa on valmistajan sanamerkki, eikä kyseisen tavaran muotoa tai väriä.

33.

    Viraston mukaan arvioitaessa nyt kyseessä olevan kaltaisten, tavaran muodosta itsestään koostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä sovelletaan niitä samoja oikeudellisia kriteerejä, joita sovelletaan myös muunlaisten tavaramerkkien osalta, eikä ensin mainittuihin siis sovelleta tavallista tiukempia kriteerejä. Virasto esittää kuitenkin, että tavaran muoto ei ilmaise tavaran alkuperää samalla tavoin kuin sanat tai kuviot, jotka on esitetty tuotteessa tai sen pakkauksessa.

34.

    Kolmanneksi virasto tarkastelee kyseistä tavaramerkkiä.

35.

    Viraston mukaan kyseisen tavaramerkin suorakulmainen muoto ei ole epätavallinen eikä mielikuvituksellinen vaan täysin tavanomainen ja yleinen markkinoilla.

36.

    Koska haettua tavaramerkkiä ei ole esitetty värikuvana ja koska värejä ei ole vaadittu, viraston mukaan kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava harmaan eri sävyjen perusteella, eikä näitä värisävyjä ole samaistettava eri väreihin. Viraston mukaan nämä värisävyt eivät ole erottamiskykyisiä, ja kuluttaja katsoo niillä viitattavan johonkin vaikuttavaan aineeseen. Harmaa ei myöskään ole sellainen väri, joka voisi tehdä käyttöesineestä erottamiskykyisen. Virasto on myös täsmentänyt suullisessa käsittelyssä, että arvioitaessa sellaisen tavaramerkin erottamiskykyä, jonka hakemuksessa ei ole vaadittu väriä, huomioon ei oteta sitä, että tätä tavaramerkkiä mahdollisesti käytetään värillisenä. Jos lisäksi oletetaan, että tällainen tavaramerkki rekisteröidään, haltija voi kuitenkin useimmiten kieltää kolmansia käyttämästä tämän tavaramerkin värillistä versiota.

37.

    Muiden haetun tavaramerkin ominaispiirteiden osalta virasto esittää, ettei kuluttaja huomaa reunojen aallotusta, joka sitä paitsi on luonteeltaan funktionaalinen ja yleinen tällaisissa tableteissa. Syvennystä on melkein mahdoton havaita, ja se on ainoastaan tummemman harmaa lisäys, joka sisältää jotain vaikuttavaa ainetta.

38.

    Tavaramerkin kokonaisarvioinnin osalta virasto toteaa, että tällaisten erottamiskyvyttömien ominaispiirteiden yhdistäminen ei tee haetusta tavaramerkistä erottamiskykyistä. Erottamiskykyä ei voida johtaa erityisesti siitä, että kaikki tabletit ovat erilaisia.

39.

    Siitä perustelusta, jonka mukaan ei ole toivottavaa, että kantaja on ainoa yritys, joka saa myydä pyykin- ja astianpesuaineita tablettimuodossa, virasto toteaa, että tämä perustelu on merkityksellinen sovellettaessa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Viraston mukaan tähän perusteluun turvautumista ei voida tulkita niin, että valituslautakunta olisi soveltanut nyt esillä olevaan asiaan itsenäisenä hylkäämisperusteena vapaana pitämisen tarvetta (Freihaltebedürfnis). Vapaana pitämisen tarve merkitsee sitä, että tavaramerkkihakemuksen hylkäämisen tueksi viraston olisi osoitettava, että kilpailijoilla on oikeutettu ja erityinen intressi saman tavaramerkin käyttämiseen. Nyt esillä olevan asian osalta virasto toteaa valituslautakunnan ainoastaan korostaneen sitä, että hakemuksessa tarkoitetun muodon rekisteröimisestä yhteisön tavaramerkiksi aiheutuisi epätoivottavia seurauksia markkinoiden toiminnalle. Viraston mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa on tarpeen ottaa huomioon ne seuraukset, joita tiettyjen yksinkertaisten ja tavanomaisten sanojen, merkkien tai muotojen rekisteröimisestä aiheutuisi, koska muussa tapauksessa unohdettaisiin tavaramerkkioikeuden ja teollisoikeuksien muodostaman järjestelmän perustehtävä eli vilpittömän kilpailun edistäminen.

40.

    Neljänneksi siitä, että riidanalaisen päätöksen väitetään olevan ristiriidassa muiden viraston päätösten kanssa, virasto toteaa hylänneensä kaikki hakemukset, jotka ovat koskeneet pyöreitä tai suorakulmaisia pyykin- tai astianpesuainetabletteja, ja valituslautakunnat ovat pysyttäneet nämä päätökset kaikissa niiden käsiteltäväksi saatetuissa valitusasioissa. Tavaramerkkihakemus nro 924829 on julkaistu yhteisön tavaramerkkilehdessä, mutta kyseistä tavaramerkkiä ei ole rekisteröity. Lisäksi, vaikka virasto olisikin rekisteröinyt tämän tavaramerkin, tällainen päätös olisi virheellinen, eikä kantaja voisi tukeutua siihen pyytääkseen sellaisen päätöksen tekemistä, jossa toistettaisiin sama virhe.

41.

    Kansallisten virastojen käytännön osalta virasto myöntää, että jos kantajan nimissä olisi rekisteröity nyt esillä olevan kaltaisia tavaramerkkejä useissa tai kaikissa jäsenvaltioissa, tämä olisi seikka, joka voidaan ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä, mutta se ei kuitenkaan olisi merkitykseltään ratkaiseva. Kantaja ei ole myöskään missään vaiheessa vedonnut siihen, että se olisi saanut haetun tavaramerkin rekisteröityä joissain Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa.

42.

    Siitä, että jäsenvaltioiden kansalliset virastot ovat rekisteröineet tavaramerkkejä, jotka vastaavat nyt kyseessä olevaa merkkiä, virasto toteaa, että näiden virastojen käytäntö ei ole yhdenmukainen.

43.

    Virasto katsoo, että vaikka kantaja olisi ollut ensimmäinen yritys, joka markkinoi pyykin- ja astianpesuaineita tablettimuodossa, on selvää, että nykyään suorakulmainen muoto on yleinen. Vaikka tästä muodosta on tullut yleinen vasta yhteisön tavaramerkkihakemuksen jättämisen jälkeen, kyseistä tavaramerkkiä ei siltikään voida rekisteröidä. Viraston mukaan tavanomaisen tai yleisen muodonkäyttäminen ensimmäisenä ei sinänsä tee tästä muodosta erottamiskykyistä, ja lisäksi tavaramerkin on oltava erottamiskykyinen myös sen rekisteröintihetkellä.

44.

    Lopuksi siitä, että kantaja on täsmentänyt tavaramerkkihakemuksensa koskeneen myös kauneudenhoitotuotteita, virasto on todennut suullisessa käsittelyssä, että se on valmis tutkimaan uudelleen hylkäämisperusteet muiden hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden osalta.

Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta

45.

    Tavaramerkin erottamiskykyä on arvioitava suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä on haettu.

46.

    Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kantajan rekisteröintihakemus koskee seuraavia Nizzan luokituksen luokkaan 3 kuuluvia kodinhoitotuotteita: ”pesuaineet ja valkaisutuotteet ja muut vaatteiden pesussa käytettävät aineet; puhdistus-, kiillotus-, tahranpoisto- ja hiontavalmisteet; astioiden pesu-, puhdistus- ja hoitovalmisteet; saippuat”; näiltä osin rekisteröintihakemuksessa tarkoitettu tavaramerkki koostuu siis tavaran itsensä muodosta ja mallista. Sitä vastoin kauneudenhoitotuotteiden osalta rekisteröintihakemus koskee seuraavia saman luokituksen luokkaan 3 kuuluvia tavaroita: ”hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”; on tuskin mahdollista, että näiltä osin tavaramerkki muodostuisi tavaran itsensä muodosta.

47.

    Kodinhoitotuotteiden osalta asetuksen N:o 40/94 4 artiklasta ilmenee, että niihin merkkeihin, joista yhteisön tavaramerkki voi muodostua, kuuluu muiden ohella tavaran muoto. Se, että tietyntyyppiset merkit yleisesti ottaen voivat olla tavaramerkkeinä, ei merkitse kuitenkaan sitä, että tällaiset merkit olisivat välttämättä erottamiskykyisiä suhteessa tiettyyn tavaraan tai palveluun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

48.

    Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan ”tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky” ei rekisteröidä. Erottamiskykyiseksi on katsottava sellainen tavaramerkki, jonka perusteella ne tavarat tai palvelut, joita varten rekisteröintiä on haettu, voidaan erottaa alkuperänsä osalta muiden tavaroista tai palveluista. Tältä osin ei ole tarpeen, että tavaramerkistä olisi saatava täsmälliset tiedot siitä, kuka on tavaran valmistaja tai palvelujen tarjoaja. Riittävää on, että tavaramerkillä varustetut tavarat tai palvelut voidaan asianomaisessa kohderyhmässä erottaa tavaramerkin perusteella niistä tavaroista tai palveluista, joiden kaupallinen alkuperä on eri, ja että tavaramerkin perusteella voidaan päätellä, että kaikki ne tavarat tai palvelut, joissa sitä käytetään, on tuotettu tai saatetaan markkinoille taikka toimitetaan näiden tavaroiden tai palvelujen laadusta vastaavan tavaramerkin haltijan valvonnassa (ks. vastaavasti asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I-5507, 28 kohta).

49.

    Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että jo vähäinenkin erottamiskyky riittää siihen, että tässä artiklassa määritelty hylkäysperuste ei ole sovellettavissa. On siis tutkittava - osana a priori tutkintaa ja ottamatta huomioon asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua merkin tosiasiallista käyttöä - käykö asiassa ilmi, että asianomaiset tavarat voidaan kohderyhmässään erottaa kyseisen tavaramerkin perusteella toisista tavaroista, joilla on eri kaupallinen alkuperä, kun tässä kohderyhmässä tehdään ostotilanteessa valinta näiden tavaroiden välillä.

50.

    Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ei tehdä eroa eri tavaramerkkityyppien välillä. Arvioitaessa itse tavaran muodosta koostuvien kolmiulotteisten tavaramerkkien erottamiskykyä sovelletaan siis niitä samoja arviointiperusteita, joita sovelletaan myös muihin tavaramerkkityyppeihin.

51.

    Näitä arviointiperusteita sovellettaessa on kuitenkin otettava huomioon se, että itse tavaran muodosta ja väreistä koostuvia kolmiulotteisia tavaramerkkejä ei välttämättä ymmärretä kohderyhmässä samalla tavoin kuin sanamerkkejä, kuviomerkkejä tai sellaisia kolmiulotteisia tavaramerkkejä, jotka eivät esitä tavaran muotoa. Yleisön keskuudessa on totuttu pitämään tällaisia viimeksi mainittuja tavaramerkkejä välittömästi merkkeinä, jotka yksilöivät tuotteen, mutta sama ei välttämättä koske merkkiä, joka esittää itse tavaran ulkoasua.

52.

    On syytä huomata, että kodinhoitotuotteet, joita varten nyt kyseessä oleva tavaramerkki on haluttu rekisteröidä, ovat laajalti levinneitä kulutushyödykkeitä. Näiden tavaroiden osalta kohderyhmä muodostuu siis kaikista kuluttajista. Kyseisen tavaramerkin erottamiskykyä on siis arvioitava ottamalla huomioon tavanomaisesti valistuneen sekä kohtuullisen tarkkaavaisen ja huolellisen keskivertokuluttajan oletetut odotukset (ks. vastaavasti asia C-210/96, Gut Springenheide ja Tusky, tuomio 16.7.1998, Kok. 1998, s. I-4657, 30-32 kohta).

53.

    Siihen, millä tavoin tavaramerkki ymmärretään kohderyhmässä, vaikuttaa keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste, joka voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (ks. asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3819, 26 kohta). Tältä osin on syytä todeta, että kuluttajille suunnattujen päivittäistavaroiden osalta keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste ei ole korkea, kun kyse on pyykin- tai astianpesuainetablettien muodosta ja mallista.

54.

    Arvioitaessa, ymmärretäänkö kohderyhmässä kyseisen tabletin muodon ja mallin yhdistelmän ilmaisevan tavaran alkuperää, on tarkasteltava tästä yhdistelmästä saatavaa kokonaisvaikutelmaa (ks. vastaavasti asia C-251/95, SABEL, tuomio 11.11.1997, Kok. 1997, s. I-6191, 23 kohta), mikä ei estä sitä, että tavaramerkin ulkoasun eri piirteitä tarkastellaan peräkkäin.

55.

    Koska kantaja ei ole hakenut tavaramerkilleen mitään väriä, haettu tavaramerkki voi täyttää sen tehtävänsä, jonka mukaan tavaramerkki ilmaisee tavaroiden alkuperän, ainoastaan, jos keskivertokuluttaja, joka tarkastelee suorakulmaista tablettia, jonka reunat on aallotettu ja jossa on pilkkuja ja kolmikulmainen upotekuvio, tunnistaa tämän tabletin riippumatta sen väristä ja katsoo, että kaikilla ulkoasultaan tällaisilla tavaroilla on sama alkuperä.

56.

    Kolmiulotteinen muoto, jolle rekisteröintiä on haettu, eli suorakulmainen tabletti on yksi geometrisista perusmuodoista ja yksi pyykin- tai astianpesuaineiden ilmeisistä muodoista. Se, että tabletin kulmia on hieman pyöristetty, johtuu käytännön syistä, eikä keskivertokuluttaja pidä tätä seikkaa kyseisen muodon erityispiirteenä, joka voisi erottaa tämän tabletin muista pyykin- tai astianpesuainetableteista. Vastaavasti aallotettu reuna on tuskin havaittava perusmuodon muunnelma, eikä se vaikuta tabletista saatavaan kokonaisvaikutelmaan.

57.

    Siltä osin, että tabletissa on pilkkuja ja että sen keskellä on kolmikulmainen upotekuvio, on aluksi syytä tutkia se kantajan väite, jonka mukaan valituslautakunta ei ole ottanut huomioon tabletissa olevia pilkkuja. Vaikka on totta, että valituslautakunta ei ole riidanalaisessa päätöksessään nimenomaisesti tutkinut tätä seikkaa, se on kuitenkin todennut kolmikulmaisen upotekuvion osalta, että kyseisissä tavaroissa käytetään yleisesti eri värejä. Tämän toteamuksen perusteella voidaan valituslautakunnan ymmärtää katsoneen, että haettu tavaramerkki ei ole pilkkujen perusteella erottamiskykyinen, koska pilkut ovat yleinen ulkoasun piirre. Tältä osin riidanalainen päätös on siis riittävästi perusteltu.

58.

    Seuraavaksi on todettava, että asianomaisessa kohderyhmässä on totuttu siihen, että pesuaineessa on vaaleampia ja tummempia kohtia. Perinteisesti pesuaineita myydään jauheena, joka on useimmiten erittäin vaalean harmaata tai beigeä ja näyttää lähes valkoiselta. Kuten kantaja on itse todennut suullisessa käsittelyssä, pesuaineissa on usein yhden tai useamman värisiä rakeita, jotka voivat olla vaaleampia tai tummempia kuin tavaran perusväri. Kantajan ja muiden pesuainevalmistajien mainonnasta ilmenee, että rakeet ilmentävät sitä, että pesuaineessa on erilaisia vaikuttavia aineita. Rakeet viittaavat siis tiettyihin tavaran ominaisuuksiin, vaikka niiden ei voidakaan katsoa kuvailevan tavaran ominaisuuksia asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Siitä, ettei tässä viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettu hylkäysperuste ole sovellettavissa, ei kuitenkaan voida päätellä, että kyseinen tavaramerkki olisi vaaleampien tai tummempien sävyjen vuoksi välttämättä erottamiskykyinen. Erottamiskyky puuttuu, kun - kuten tässä asiassa - kohderyhmässä sävyjen ymmärretään viittaavan tiettyihin tavaran ominaisuuksiin eikä siis tavaran alkuperään.

59.

    Siitä, että kyseisessä tabletissa on pilkkujen lisäksi keskustassa ja yläpinnalla kolmikulmainen upotekuvio, on todettava, että se valituslautakunnan päätelmä, jonka mukaan tällainen upotekuvio ei ole riittävä siltä kannalta, että tabletti senperusteella miellettäisiin tavaran alkuperän ilmaukseksi, on perusteltu. Kun nimittäin pyykin- tai astianpesuainetabletteja valmistettaessa yhdistetään eri aineita, upotekuvion tekeminen tabletin keskiosaan on yksi kaikkein ilmeisimmistä ratkaisuista. Se, että upotekuvio muodostaa pienen syvennyksen tabletin keskiosaan, ei muuta merkittävästi tabletin ulkomuotoa eikä siis vaikuta kuluttajan tabletista saamaan vaikutelmaan.

60.

    Se, että upotekuvio on kolmikulmainen, ei myöskään riitä tekemään haetusta tavaramerkistä erottamiskykyistä. Kahden geometrisen perusmuodon yhdistäminen siten, kuin kyseisessä tabletissa on tehty, on yksi kyseisen tavaran ulkoasun ilmeisistä muunnelmista. Koska ulkoasussa ei ole mitään lisäelementtejä, jotka voisivat vaikuttaa kuluttajan saamaan vaikutelmaan, asianomaisessa kohderyhmässä ei voida tämän muotojen yhdistelmän perusteella erottaa niitä tavaroita, joiden ulkoasu vastaa nyt kyseessä olevaa muotoa, niistä tavaroista, joiden kaupallinen alkuperä on eri.

61.

    Se, että kuluttajat voivat silti tottua tunnistamaan tavaran tällaisen muotojen yhdistelmän perusteella, ei yksinään riitä perusteeksi sille päätelmälle, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä hylkäysperustetta ei olisi sovellettava. Tällainen kehitys, joka koskee merkin ymmärtämistä yleisön keskuudessa, voidaan - jos siitä on saatu riittävä selvitys - ottaa huomioon ainoastaan tarkasteltaessa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdan soveltamisedellytysten täyttymistä.

62.

    Tältä osin merkitystä ei ole sillä, että kyseistä geometristen muotojen yhdistelmää ei tällä hetkellä käytetä pyykin- ja astianpesuaineissa. Tavaran ulkoasun piirteitä voidaan nimittäin yhdistellä eri tavoin muuttamalla geometrisia perusmuotoja ja lisäämällä tablettiin upotekuvioita ja pilkkuja. Tästä aiheutuvat erot eri tablettien ulkomuodossa eivät ole riittäviä siinä mielessä, että ne voisivat toimia tablettien osalta tavaran alkuperän ilmauksena, kun kyse on - kuten nyt esillä olevassa asiassa - tavaran perusmuotojen ilmeisistä muunnelmista.

63.

    Siitä kokonaisvaikutelmasta, joka saadaan kyseisen tabletin muodosta ja mallista, on todettava, että kyseisen merkin perusteella ei voida kohderyhmässään erottaa asianomaisia tavaroita toisista tavaroista, joilla on eri kaupallinen alkuperä, kun tässä kohderyhmässä tehdään ostotilanteessa valinta näiden tavaroiden välillä.

64.

    Lisäksi siihen päätelmään, ettei rekisteröintihakemuksessa tarkoitettu tavaramerkki kykene ilmaisemaan tavaran alkuperää a priori ja riippumatta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta käytöstään, ei vaikuta se, kuinka suuri määrä vastaavia tabletteja on jo markkinoilla. Näin ollen tässä asiassa ei ole tarpeen ratkaista sitä kysymystä, onko tavaramerkin erottamiskyvyn arvioimisen kannalta ratkaisevana ajankohtana pidettävä rekisteröintihakemuksen jättämisajankohtaa vai rekisteröintiajankohtaa.

65.

    Niiden kantajan esittämien perustelujen osalta, jotka koskevat kansallisten tavaramerkkivirastojen käytäntöä, on syytä muistuttaa, että aikaisemmin jäsenvaltioissa suoritetut rekisteröinnit ovat ainoastaan seikka, joka voidaan pelkästään ottaa huomioon yhteisön tavaramerkkiä rekisteröitäessä, eikä tämä seikka ole rekisteröinnin kannalta ratkaiseva (ks. asia T-122/99, Procter & Gamble v. SMHV (saippuan muoto), tuomio 16.2.2000, Kok. 2000, s. II-265, 61 kohta ja asia T-24/00, Sunrider v. SMHV (VITALITE), tuomio 31.1.2001, Kok. 2001, s. II-449, 33 kohta). Kantaja ei myöskään väitä, että jokin kansallinen virasto olisi rekisteröinyt tavaramerkin, joka on samanlainen kuin nyt haettu tavaramerkki. Niistä vastauksista, jotka virasto on antanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin, ilmenee, että pyykin- ja astianpesuainetableteista muodostuvia tavaramerkkejä koskeva kansallisten tavaramerkkivirastojen käytäntö ei yleisesti ottaen ole yhtenäinen. Tämän vuoksi valituslautakuntaa ei voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut huomioon näiden virastojen käytäntöä ja kansallista oikeuskäytäntöä.

66.

    Viraston itsensä käytännöstä on todettava, että niistä vastauksista, jotka virasto on antanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin, ilmenee, että se tavaramerkkihakemus, jonka julkaisemiseen kantaja on vedonnut, ei ole johtanut yhteisön tavaramerkin rekisteröintiin vaan on todennäköistä, että hakemus hylätään. Näin ollen se perustelu, joka koskee kyseisen hakemuksen julkaisemista, on menettänyt merkityksensä.

67.

    Tästä seuraa, että ne kantajan perustelut, jotka koskevat viraston ja tiettyjen kansallisten tavaramerkkivirastojen käytäntöä, on hylättävä.

68.

    Näin ollen valituslautakunta on perustellusti katsonut, että rekisteröintihakemuksessa tarkoitetulta kolmiulotteiselta tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky niiden tavaroiden osalta, jotka kuuluvat Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 3 ja jotka vastaavat seuraavaa tavarankuvausta: ”pesuaineet ja valkaisutuotteet ja muut vaatteiden pesussa käytettävät aineet; puhdistus-, kiillotus-, tahranpoisto- ja hiontavalmisteet; astioiden pesu-, puhdistus- ja hoitovalmisteet; saippuat”.

69.

    Niistä kantajan väitteistä, jotka koskevat sitä, että valituslautakunta on ottanut huomioon kyseisen tabletin muotoon liittyvän vapaana pitämisen tarpeen, on todettava, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b-e alakohdassa säädetyt ehdottomat hylkäysperusteet pohjautuvat yhteisön lainsäätäjän pyrkimykseen välttää tilanteet, joissa elinkeinonharjoittajalle myönnetään yksinoikeuksia, jotka voivat rajoittaa kilpailua kyseisten tavaroiden tai palveluiden markkinoilla (ks. merkin kuvailevuutta koskevan hylkäysperusteen osalta yhdistetyt asiat C-108/97 ja C-109/97, Windsurfing Chiemsee, tuomio 4.5.1999, Kok. 1999, s. I-2779, 25 kohta). Se, että tavaran ulkoasusta itsestään muodostuvan kolmiulotteisen tavaramerkin rekisteröintiä hakeneen yrityksen kilpailijoilla voi olla intressi saada vapaasti valita omien tuotteidensa muoto ja malli, ei kuitenkaan sinänsä ole peruste tällaisen hakemuksen hylkäämiselle eikä myöskään yksinään riittävä kriteeri kyseisentavaramerkin erottamiskyvyn arvioimiseen. Kun asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa suljetaan pois erottamiskyvyttömien merkkien rekisteröinti, tässä säännöksessä turvataan se, että tavaran ulkoasun eri muunnelmat ovat kaikkien käytettävissä, ainoastaan siinä määrin kuin rekisteröintihakemuksessa tarkoitettu tavaran ulkoasu ei kykene - a priori ja riippumatta asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta käytöstään - täyttämään tavaramerkin tehtävää eli sitä, että asianomaisessa kohderyhmässä voidaan tavaramerkin perusteella erottaa kyseinen tavara sellaisista tavaroista, joiden kaupallinen alkuperä on eri.

70.

    On syytä todeta, että vaikka valituslautakunta on riidanalaisessa päätöksessään viitannut intressiin välttää tavaran monopolisointi tavaramerkkioikeuden kautta, tästä ei kuitenkaan seuraa, että valituslautakunta olisi soveltanut virheellisesti niitä kriteerejä, jotka koskevat tavaramerkin erottamiskyvyn arvioimista. Valituslautakunta toteaa nimittäin riidanalaisen päätöksen 11 kohdassa, että tavaran muoto voidaan rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, ”jos se on ominaispiirteiltään siinä määrin epätavallinen ja omaperäinen, että asianomaiset kuluttajat tunnistavat tavaran jo sen ulkomuodon perusteella tietyn yrityksen tuotteeksi”. Se, miten valituslautakunta on riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa tarkastellut sitä, miten haettu tavaramerkki ymmärretään asianomaisessa kohderyhmässä, on siis sopusoinnussa edellä mainittujen periaatteiden kanssa.

71.

    Niiltä osin kuin kyse on Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen luokkaan 3 kuuluvista tavaroista, jotka vastaavat kuvausta ”hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”, valituslautakunta ei ole riidanalaisessa päätöksessään esittänyt syitä sille, miksi se oli pitänyt haettua tavaramerkkiä erottamiskyvyttömänä.

72.

    Näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei tässä tapauksessa pysty tutkimaan riidanalaisen päätöksen laillisuutta näiden viimeksi mainittujen tavaroiden osalta. On siis katsottava, että asetuksen N:o 40/94 73 artiklassa säädettyä perusteluvelvollisuutta ei ole riidanalaisessa päätöksessä täytetty näiden tavaroiden osalta. Se, että kantaja on vedonnut perusteluvelvollisuuden täyttämättä jättämiseen vasta suullisessa käsittelyssä, ei estä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta tutkimasta tätä seikkaa, koska perustelujen puutteellisuus on viran puolesta tutkittava seikka (ks. asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1719, 67 kohta).

73.

    Riidanalainen päätös on siis kumottava niiltä osin kuin se koskee Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen luokkaan 3 kuuluvia tavaroita, jotka vastaavat kuvausta ”hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”, ja kanne on hylättävä muilta osin.

Oikeudenkäyntikulut

74.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen on muutoin erityisiä syitä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että kukin vastaa omista kuluistaan. Koska riidanalainen päätös on osittain kumottava, on syytä päättää, että kumpikin asianosaisista vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)    Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 8.3.2000 tekemä päätös (asia R 508/1999-1) kumotaan niiltä osin kuin se koskee Nizzan sopimukseen perustuvan luokituksen luokkaan 3 kuuluvia tavaroita, jotka vastaavat kuvausta ”hajuvedet, eteeriset öljyt, kosmeettiset tuotteet, hiusvedet; hampaidenpuhdistusaineet”.

2)    Kanne hylätään muilta osin.

3)    Molemmat asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

MeijPotocki Pirrung

Julistettiin Luxemburgissa 19 päivänä syyskuuta 2001.

H. Jung

A. W. H. Meij

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: englanti.