UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
13 päivänä joulukuuta 2018 (*)
Valtiontuet – Kemianteollisuus – Päätös jatkaa yrityksen toimintaa konkurssimenettelyn aikana – Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki – Kumoamiskanne – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen käsite – Etu – Yksityinen velkoja ‑arviointiperuste – Valtiosta johtuvaksi katsominen – Perusteluvelvollisuus
Asiassa T‑284/15,
AlzChem AG, kotipaikka Trostberg (Saksa), edustajinaan aluksi P. Alexiadis, solicitor, sekä asianajajat A. Borsos ja I. Georgiopoulos, sittemmin asianajajat Alexiadis, Borsos, E. Kazili, P. Oravec ja K. Csach,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään G. Conte ja L. Armati,
vastaajana,
jota tukevat
Slovakian tasavalta, asiamiehenään B. Ricziová,
ja
Fortischem a.s., kotipaikka Nováky (Slovakia), edustajinaan asianajajat C. Arhold, P. Hodál ja M. Staroň,
väliintulijoina,
jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta kumota valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP), jonka Slovakia on myöntänyt NCHZ:lle, 15.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/1826 (EUVL 2015, L 269, s. 71) 2 artikla,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit S. Papasavvas ja O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 11.4.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion (1)
I Asian tausta
1 Kantaja AlzChem AG on yhtiö, jonka kotipaikka on Saksassa ja joka harjoittaa toimintaansa hienokemian tuotteiden useilla markkinoilla monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, mukaan luettuna Slovakian tasavallassa.
2 Novácké chemické závody, a.s. v konkurze (jäljempänä NCHZ) oli yksityisen pääoman omistama kemiantehdas, joka oli jaettu kolmeen osastoon. Mainittu yhtiö omisti Trenčínin (Slovakia) alueella sijaitsevan kemiantehtaan. Sen päätoimintaa oli kalsiumkarbidin, teknisten kaasujen, polyvinyylikloridin (PVC) ja sen jalostustuotteiden sekä enenevässä määrin myös raskaan kemian tuotteiden ja matalan tonnialueen hienokemian tuotteiden tuotanto.
3 NCHZ ilmoitti, ettei se kyennyt jatkamaan toimintaansa, ja hakeutui konkurssiin, minkä jälkeen se asetettiin 8.10.2009 konkurssimenettelyyn.
4 Slovakian tasavalta antoi 5.11.2009 strategisesti tärkeitä yrityksiä koskevista tietyistä toimenpiteistä ja eräiden lakien muuttamisesta lain nro 493/2009 (zákon č. 493/2009 Z.z. o niektorých opatreniach týkajúcich sa strategických spoločností a o zmene a doplnení niektorých zákonov, jäljempänä strategisesti tärkeitä yrityksiä koskeva laki). Tällä lailla, joka tuli voimaan 1.12.2009, myönnettiin valtiolle etuosto-oikeus ostaa konkurssimenettelyyn asetettuja strategisesti tärkeitä yrityksiä ja edellytettiin, että konkurssipesän hoitaja (jäljempänä pesänhoitaja) varmistaa strategisesti tärkeän yrityksen toiminnan jatkumisen menettelyn aikana. Slovakian viranomaiset luokittelivat 2.12.2009 NCHZ:n mainitun lain nojalla strategisesti tärkeäksi yritykseksi, ja kyseistä luokittelua sovellettiin siihen yrityksen olemassaolon päättymiseen saakka 31.12.2010. NCHZ oli ainoa yhtiö, johon kyseistä lakia sovellettiin (jäljempänä ensimmäinen konkurssijakso).
5 NCHZ:aan sovellettiin 31.12.2010 lähtien konkurssista ja uudelleenjärjestelystä ja eräiden lakien muuttamisesta annettua lakia nro 7/2005 (zákon č. 7/2005 Z.z. o konkurze a reštrukturalizácii a o zmene a doplnení niektorých zákonov, jäljempänä konkurssilaki) (jäljempänä toinen konkurssijakso). Etuoikeudettomien velkojien, jotka olivat järjestäytyneet velkojainkokoukseksi (jäljempänä velkojainkokous), ja etuoikeutettujen velkojien välisessä 26.1.2011 pidetyssä yhteisessä tapaamisessa (jäljempänä 26.1.2011 pidetty tapaaminen) pesänhoitaja ilmoitti näille, että NCHZ:n toimintakustannukset olivat suuremmat kuin liiketoiminnan tuotto. Hän esitti velkojille myös 23.12.2010 päivätyn taloudellisen analyysin (jäljempänä taloudellinen analyysi), jonka liitteenä oli johdon kertomus. Edellä mainitut velkojat päättivät jatkaa NCHZ:n liiketoimintaa (jäljempänä 26.1.2011 tehty päätös). Sen jälkeen, kun súd v Trenčíne (Trenčínin alioikeus) hyväksyi kyseisen päätöksen 17.2.2011 (jäljempänä 17.2.2011 tehty päätös), pesänhoitaja jatkoi liiketoimintaa. Käsiteltävässä asiassa konkurssilain mukaisesti velkojainkokous, etuoikeutetut velkojat ja súd v Trenčíne (Trenčínin alioikeus) muodostivat toimivaltaisen komitean (jäljempänä toimivaltainen komitea).
[– –]
10 Komissio ilmoitti Slovakian viranomaisille 2.7.2013 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla muodollinen tutkintamenettely (EUVL 2013, C 297, s. 85) yhtäältä strategisesti tärkeitä yrityksiä koskevaan lakiin perustuvasta valtion hyväksynnästä jatkaa NCHZ:n liiketoimintaa joulukuusta 2009 joulukuuhun 2010 ja toisaalta velkojien tammikuussa 2011 tekemästä päätöksestä jatkaa NCHZ:n toimintaa strategisesti tärkeitä yrityksiä koskevan lain voimassaolon päätyttyä. Komissio epäili myös sitä, toteutettiinko NCHZ:n myynnin mahdollistanut tarjouskilpailu ilman ehtoja, ja katsoi, että asiassa oli vahvaa näyttöä siitä, että taloudellinen toiminta NCHZ:n ja uuden yksikön välillä ei ollut keskeytynyt.
[– –]
II Riidanalainen päätös
13 Komissio antoi valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP), jonka Slovakia on myöntänyt NCHZ:lle, 15.10.2014 päätöksen (EU) 2015/1826 (EUVL 2015, L 269, s. 71; jäljempänä riidanalainen päätös).
14 Komissio katsoi, että NCHZ:n nimeäminen strategisesti tärkeäksi yritykseksi (jäljempänä ensimmäinen toimenpide) muodosti valikoivan edun kyseisen yrityksen hyväksi, oli valtiosta johtuva toimenpide ja johti valtion varojen käyttöön ja kilpailun vääristymiseen jäsenvaltioiden välisillä avoimilla markkinoilla. Komissio totesi tämän johdosta, että kyseinen toimenpide muodosti SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen ja että kyseinen tuki oli sääntöjenvastainen eikä soveltunut sisämarkkinoille (riidanalaisen päätöksen 110 ja 114–124 perustelukappale). Komissio arvioi, että valtiontuen määrä oli 4 783 424,10 euroa, ja se katsoi, että tuki piti periä takaisin NCHZ:lta ja että takaisinperintämääräys tuli ulottaa myös Fortischemiin, koska se oli yhteydessä NCHZ:aan taloudellisen jatkuvuuden puitteissa (riidanalaisen päätöksen 101 ja 174 perustelukappale).
15 Komissio katsoi, että NCHZ:n toiminnan jatkaminen velkojien 26.1.2011 tekemän päätöksen nojalla (jäljempänä toinen toimenpide) ei sen sijaan muodostanut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska ainakin kaksi valtiontuen määrittelyssä hyödynnettävistä kumulatiivisista ehdoista jäivät täyttymättä (riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappale).
16 Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:
”2 artikla
Päätös, jolla annettiin NCHZ:n jatkaa toimintaansa lain voimassaolon päättymisen jälkeen velkojainkokouksen päätöksen perusteella, ei ollut [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.
– –
6 artikla
Tämä päätös on osoitettu [Slovakian tasavallalle].”
[– –]
V Oikeudellinen arviointi
[– –]
B Asiakysymys
[– –]
2. Kysymys siitä, katsotaanko NCHZ:n toiminnan jatkaminen toisen konkurssijakson aikana valtiosta johtuvaksi (toinen kanneperuste)
[– –]
b) Perusteluvelvollisuuden loukkaaminen sikäli kuin kyse on siitä, katsotaanko toinen toimenpide valtiosta johtuvaksi siitä syystä, että súd v Trenčíne hyväksyi 26.1.2011 tehdyn päätöksen (toisen kanneperusteen ensimmäinen osa)
97 Kantaja toteaa, että – kuten komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappaleessa – se on kantelijan ominaisuudessa väittänyt, että päätös, jolla sallittiin NCHZ:n toiminnan jatkaminen, oli valtiosta johtuva erityisesti, koska súd v Trenčíne oli vahvistanut mainitun päätöksen ja tehnyt siitä pakottavan.
98 Vaikka komissio myöntää riidanalaisen päätöksen 14, 33, 35, 36 ja 102 perustelukappaleessa súd v Trenčínen osallistumisen päätöksentekomenettelyyn, se ei mainitse saman päätöksen 103 ja 104 perustelukappaleessa, joissa esitetään komission arviointi siitä kysymyksestä, oliko toinen toimenpide valtiosta johtuva, mitään mainitun tuomioistuimen roolista. Kantaja katsoo tämän johdosta, että vaikka kansallisten tuomioistuinten ratkaisujen katsotaan yleisesti olevan valtiosta johtuvia, komissio ei ole esittänyt mitään seikkoja, joilla voitaisiin selittää syy siihen, miksi súd v Trenčínen ratkaisulla ei ollut asiassa merkitystä, tai jos sillä katsottaisiin olleen merkitystä, siihen, miksi se ei riittänyt osoittamaan toisen toimenpiteen olevan valtiosta johtuva.
99 Komissio katsoo, että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu. Se katsoo esittäneensä selvästi ja yksiselitteisesti käyttämänsä päättelyn mahdollistaen näin, että kantaja on voinut sen ymmärtää ja unionin yleinen tuomioistuin harjoittaa tuomioistuinvalvontaansa. Komissio väittää jo täsmentäneensä, että tilanteessa, jossa kaikki velkojat, joista valtaosa on yksityisiä, päättävät nimenomaisesti, että on niiden taloudellisten intressien mukaista sallia konkurssissa olevan yrityksen toiminnan jatkaminen, tämä päätös ei ole valtiosta johtuva siitä pelkästä syystä, että tuomioistuin vahvistaa sen sittemmin ja tekee siitä pakottavan. Komission mukaan kantaja voi toki olla eri mieltä tämän lähestymistavan hyväksyttävyydestä, mutta se ei voi väittää, ettei se ole ymmärtänyt komission johtopäätöksen perustana olevaa logiikkaa, koska – vaikka riidanalainen päätös on tästä kysymyksestä varsin suppea – tämä päättely ilmenee selvästi riidanalaisesta päätöksestä ja erityisesti sen 102–104 perustelukappaleesta.
100 Aluksi on todettava, että on ymmärrettävä, että kantaja vetoaa väitteillään perusteluvelvollisuuden loukkaamiseen sikäli kuin kyse on súd v Trenčínen roolista päätöksentekomenettelyssä.
101 On huomattava, että komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 102 perustelukappaleessa, että ”velkojainkokouksen velkojat sekä [etuoikeutetut] velkojat – – päättivät – – tammikuussa 2011, että NCHZ jatkaa toimintaansa” ja että ”[súd v Trenčíne] vahvisti päätöksen – – konkurssilain mukaisesti, jolloin päätöksestä tuli pesänhoitajan kannalta sitova”.
102 Komissio käsittelee riidanalaisen päätöksen 103 perustelukappaleessa kysymystä velkojainkokouksen tai etuoikeutettujen velkojien veto-oikeudesta ja päätyy johtopäätökseen, jonka mukaan ”yksikään valtion laitos ei siis olisi voinut etujensa perusteella pysäyttää velkojen kasvua”.
103 Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappaleessa, että ”voidaan todeta, että NCHZ:n toiminnan jatkaminen perustui päätökseen, josta vastasivat yksityiset velkojat, sillä julkisilla velkojilla ei ollut mahdollisuutta estää NCHZ:n toiminnan jatkamista veto-oikeudella”, ja että ”tästä syystä ei voida katsoa, että päätös jatkaa NCHZ:n toimintaa lain voimassaolon päättymisen jälkeen olisi johtunut valtiosta”.
104 On selvää, että käsiteltävän asian olosuhteissa ja konkurssilain säännösten mukaisesti súd v Trenčíne kuului toimivaltaiseen komiteaan, jonka oli päätettävä, jatkaako NCHZ toimintaansa vai ei, ja että konkurssilain 83 §:n 4 momentin mukaisesti 17.2.2011 tehty päätös sitoi pesänhoitajaa.
105 On kuitenkin todettava, ettei komissio ole riidanalaisessa päätöksessä maininnut selvästi, millä tavoin se oli arvioinut súd v Trenčínen roolia päätöksentekomenettelyssä. Mainitun päätöksen 14, 26 ja 32 perustelukappaleessa ja 2 artiklassa mainitaan vain 26.1.2011 tehty päätös muttei kyseisen tuomioistuimen osallistumista (ks. edellä 78 kohta), kun taas saman päätöksen 33, 35, 36 ja 102 perustelukappaleessa mainitaan tuon tuomioistuimen ratkaisu, muttei selitetä sen täsmällistä roolia esillä olevassa asiassa suhteessa konkurssilain 83 §:n 4 momenttiin, mistä voidaan näin ymmärtää, että kyseisen tuomioistuimen osallistuminen rajoittui 26.1.2011 tehdyn päätöksen hyväksymiseen ja pakottavaksi saattamiseen (ks. erityisesti riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappale).
106 Vaikka komissio onkin arvioinnissaan, joka koskee päätöstä, jolla jatkettiin NCHZ:n toimintaa toisen konkurssijakson aikana, maininnut riidanalaisen päätöksen 102 perustelukappaleessa 17.2.2011 tehdyn päätöksen olemassaolon, on lisäksi todettava, että mainitun päätöksen 103–112 perustelukappaleessa ja erityisesti 103 ja 104 perustelukappaleessa ei mainita kyseistä päätöstä. Komissio on maininnut ainoastaan 26.1.2011 tehdyn päätöksen.
107 Kuten komissio on lisäksi istunnossa todennut, ei ole mahdotonta, että toimenpiteen voidaan katsoa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavoin johtuvan valtiosta kansallisen tuomioistuimen ratkaisun johdosta (ks. vastaavasti tuomio 26.10.2016, DEI ja komissio v. Alouminion tis Ellados, C‑590/14 P, EU:C:2016:797, 59, 77 ja 81 kohta ja tuomio 3.3.2016, Simet v. komissio, T‑15/14, EU:T:2016:124, 38, 44 ja 45 kohta).
108 Tässä yhteydessä on katsottava, että komission olisi pitänyt selittää riidanalaisessa päätöksessä ne syyt, joiden johdosta se päätyi katsomaan, että päätös NCHZ:n toiminnan jatkamisesta ei ollut súd v Trenčínestä johtuva.
109 Komission väitteestä, jonka mukaan se on esittänyt selvästi ja yksiselitteisesti noudattamansa päättelyn, on todettava, että edellä 99 kohdassa mainitut komission selvitykset eivät ilmene mitenkään riidanalaisesta päätöksestä vaan komission unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämistä kirjelmistä ja että toisin kuin komissio väittää, se on näin täydentänyt riidanalaisen päätöksen perusteluja. Edellä 74 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti perustelujen on ilmettävä itse riidanalaisen päätöksen sisällöstä, eikä niitä voida esittää ensimmäistä kertaa jälkikäteen unionin tuomioistuimissa.
110 Näin ollen, kuten kantaja väittää, komissio ei ole esittänyt riidanalaisessa päätöksessä syitä, joiden vuoksi súd v Trenčínen ratkaisulla ei ollut ollut mitään vaikutusta komission analyysiin siitä, kenestä johtuvana tutkittua toimenpidettä pidettiin.
111 Unionin yleinen tuomioistuin esitti lisäksi komissiolle istunnossa kysymyksiä ymmärtääkseen konkurssilain säännösten suhteen arvioituna sen, pitikö konkurssilain 83 §:n 4 momentin mukaisesti toimivan tuomioistuimen, kuten käsiteltävässä asiassa súd v Trenčínen, ainoastaan tutkia velkojien päätöksen muodollisten seikkojen noudattaminen, vai pitikö sen lisäksi tarkistaa kyseisen päätöksen sisällön oikeellisuus ja tarvittaessa tehdä erisisältöinen ratkaisu. On kuitenkin todettava, ettei komissio kyennyt vastaamaan tähän kysymykseen. Se totesi ainoastaan, että käsiteltävässä asiassa súd v Trenčínellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vahvistaa 26.1.2011 tehty päätös, muttei kuitenkaan väittänyt, että mainitun tuomioistuimen valvonta oli oikeudellisesti rajoitettua.
112 Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon se erityislaatuinen asiayhteys, jossa súd v Trenčíne, joka oli toimivaltaisen komitean jäsen, on osallistunut asiaan, riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset siltä osin, kuin kyse on siitä, oliko päätös NCHZ:n toiminnan jatkamisesta toisen konkurssijakson aikana valtiosta johtuva.
[– –]
3. Kysymys siitä, oliko taloudellis ta etua myönnetty päätöksellä jatkaa NCHZ:n toimintaa toisen konkurssijakson aikana (ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa)
[– –]
c) Yksityinen velkoja ‑arviointiperusteen virheellinen soveltaminen
[– –]
3) Julkisten ja yksityisten velkojien tilanteiden toisiinsa rinnastettavuus
[– –]
i) Valtion ottaminen huomioon yhtenä ainoana velkojana
[– –]
184 On todettava, että kuten komissio Slovakian tasavalan ja Fortischemin tukemana on väittänyt, kantajan argumentaatio tältä osin perustuu olettamalle siitä, että komission ei olisi pitänyt ottaa huomioon kutakin julkista velkojaa erikseen vaan Slovakian tasavalta yhtenä ainoana julkisena velkojana, joka edustaa kaikkia kyseessä olevia julkisia velkojia.
185 Sekä komissio että väliintulijat väittävät, että tämä olettama on virheellinen, koska yksityinen sijoittaja ‑arviointiperusteesta seuraa, että kunkin julkisen velkojan on toimittava sillä velalliseen nähden olevan saatavan ominaispiirteiden mukaisesti ja että vertailu on suoritettava kunkin julkisen velkojan tekemän ratkaisun ja sen ratkaisun, jonka samassa tilanteessa oleva yksityinen velkoja olisi tehnyt, välillä.
186 Heti alkuun on todettava, ettei kantaja vetoa väitteidensä tueksi mihinkään oikeuskäytäntöön ja että se ainoastaan kiistää sen, että komission väitteidensä tueksi esittämällä oikeuskäytännöllä voitaisiin tukea komission näkemystä. Kantaja katsoo, ettei tätä kysymystä ole ratkaistu, kun taas komissio väittää, ettei kysymystä pitänytkään ratkaista, koska se on osa yksityinen velkoja ‑arviointiperusteen soveltamisen ydintä.
187 Ensinnäkin on todettava, että 11.7.2002 annetussa tuomiossa HAMSA v. komissio (T‑152/99, EU:T:2002:188), johon komissio vetoaa, katsottiin, että komission oli ratkaistava kunkin asianomaisen julkisen elimen osalta, oliko sen toteuttama velan anteeksianto olennaisesti suurempi kuin sellaisen hypoteettisen yksityisen velkojan, jonka tilanne kantajaan nähden oli rinnastettavissa asianomaisen julkisen elimen tilanteeseen ja joka pyrkii perimään takaisin saataviaan velalliselta. Mainitun tuomion mukaan kunkin velkojan on tehtävä päätös yhtäältä sen summan osalta, jota sille tarjotaan ehdotetun sopimuksen pohjalta, ja toisaalta sen summan osalta, jonka se arvioi voivansa saada takaisin yrityksen mahdollisen selvitystilaan asettamisen jälkeen, ja sen päätökseen vaikuttaa joukko tekijöitä, kuten se, onko se etuoikeutettu vai etuoikeudeton velkoja, sen hallussa mahdollisesti olevien vakuuksien luonne ja merkitys, sen tekemä arviointi yrityksen selviämismahdollisuuksista, ja se hyöty, jonka se saa, jos yritys asetetaan selvitystilaan (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2002, HAMSA v. komissio, T‑152/99, EU:T:2002:188, 168 ja 170 kohta).
188 Edellä mainitusta 11.7.2002 annetusta tuomiosta HAMSA v. komissio (T‑152/99, EU:T:2002:188) ja erityisesti sen 166–172 kohdasta ilmenee täten, että unionin tuomioistuimet ovat suosittaneet julkisten velkojien yksittäisten tilanteiden tutkimista erityisesti sen mukaan, ovatko ne etuoikeutettuja vai etuoikeudettomia velkojia, sen selvittämiseksi, ylitettiinkö niiden tekemällä valinnalla se, mikä oli oikeutettua kaupallisten vaatimusten kannalta, tai oliko valinnan taustalla halu myöntää etua kyseessä olevalle yritykselle. Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimet ovat katsoneet, ettei julkisia velkojia tullut pitää yhtenä ainoana yksikkönä, vaan huomioon oli otettava niiden kaikkien erityiset ominaispiirteet.
189 Kantajan väite, jonka mukaan 11.7.2002 annettu tuomio HAMSA v. komissio (T‑152/99, EU:T:2002:188) ei ole merkityksellinen, on myös hylättävä, koska mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa kaikki julkiset velkojat myönsivät kyseessä olleelle tuensaajalle velkojen anteeksiantoja, kun taas nyt käsiteltävässä asiassa sosiaalivakuutusyhtiön etuja ei selvästikään ole otettu huomioon yksityinen velkoja ‑arviointiperusten soveltamisessa. Viimeksi mainitun edut otettiin huomioon konkurssimenettelyn jälkeisenä velkojana (riidanalaisen päätöksen 110 perustelukappale) (ks. edellä 161–163 kohta).
190 Lopuksi on todettava, että 11.7.2002 annetussa tuomiossa HAMSA v. komissio (T‑152/99, EU:T:2002:188, 168 ja 170 kohta) esitetyt päätelmät toistettiin 17.5.2011 annetussa tuomiossa Buczek Automotive v. komissio (T‑1/08, EU:T:2011:216, 84 kohta).
191 Toiseksi on todettava, että komission väitteidensä tueksi niin ikään esittämällä 11.9.2012 annetulla tuomiolla Corsica Ferries France v. komissio (T‑565/08, EU:T:2012:415, 85–94 kohta) ei – kuten kantaja on todennut – ole käsiteltävässä asiassa merkitystä. Mainitussa asiassa oli esillä kysymys siitä, oliko komissio määrittänyt yksiselitteisesti ne Ranskan valtion taloudelliset toiminnot, joiden osalta yrityskuvan suojaamiseen oli mahdollisesti tarvetta, eikä sen selvittämisestä, olisiko valtiota täytynyt pitää yhtenä ainoana velkojana.
192 Kolmanneksi on muistutettava, että muun muassa edellä 61 kohdassa mainituissa tuomioissa unionin tuomioistuin on maininnut tarpeen ottaa huomioon yksityinen velkoja ‑periaatetta sovellettaessa yksityinen velkoja, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä julkisen velkojan tilannetta ja joka pyrkii saamaan maksun saatavistaan rahoitusvaikeuksissa olevalta velalliselta, mikä merkitsee, ettei valtiota täydy pitää yhtenä ainoana velkojana, joka kattaa kaikki kyseessä olevat julkiset velkojat.
193 Neljänneksi on todettava, että kuten komissio on paikkansa pitävästi väittänyt, valtiontukien alalla sovellettavassa oikeuskäytännössä edellytetään eräissä tilanteissa, että valtion rooli taloudellisen toiminnan harjoittajana erotetaan sen roolista julkisena viranomaisena (ks. vastaavasti tuomio 14.9.1994, Espanja v. komissio, C‑278/92–C‑280/92, EU:C:1994:325, 22 kohta). Tästä seuraa, että valtiota ei valtiontukien alalla ole välttämättä pidettävä yhtenä yksikkönä.
[– –]
196 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että valtion pitäminen yhtenä ainoana velkojana saattaisi johtaa sen hyväksymiseen, että eräiden julkisten velkojien on tehtävä etujensa vastainen päätös eikä toimittava vastaavalla tavoin kuin samassa tilanteessa oleva yksityinen velkoja, mikä olisi vastoin edellä 61 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä. Täten kantajan väitteet, jotka koskevat valtion ottamista huomioon yhtenä ainoana velkojana, on hylättävä.
[– –]
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Slovakian NCHZ:lle myöntämästä valtiontuesta SA.33797 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2011/CP) 15.10.2014 annetun komission päätöksen (EU) 2015/1826 2 artikla kumotaan.
2) Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan AlzChem AG:n oikeudenkäyntikulut.
3) Slovakian tasavalta ja Fortischem a.s. vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Berardis | Papasavvas | Spineanu-Matei |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä joulukuuta 2018.
Allekirjoitukset