Asia T-284/15

(julkaistu otteina)

AlzChem AG

vastaan

Euroopan komissio

Valtiontuet – Kemianteollisuus – Päätös jatkaa yrityksen toimintaa konkurssimenettelyn aikana – Päätös, jossa todetaan, ettei kyseessä ole valtiontuki – Kumoamiskanne – Kantajaa erikseen koskeva toimi – Tutkittavaksi ottaminen – Valtiontuen käsite – Etu – Yksityinen velkoja -arviointiperuste – Valtiosta johtuvaksi katsominen – Perusteluvelvollisuus

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 13.12.2018

1.      Valtiontuki – Käsite – Valtiosta johtuva etujen myöntäminen – Kansallisen tuomioistuimen osallistuminen toimenpiteen toteuttamiseen kuuluu käsitteen piiriin

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

2.      Valtiontuki – Käsite – Arvioiminen yksityinen velkoja -arviointiperusteen mukaan – Kaikkien julkisten velkojien, joita asia koskee, yksittäisten tilanteiden tutkiminen

(SEUT 107 artiklan 1 kohta)

1.      Ei ole mahdotonta, että toimenpiteen voidaan katsoa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavoin johtuvan valtiosta kansallisen tuomioistuimen ratkaisun johdosta.

Tältä osin komission on silloin, kun se toteaa, ettei konkurssissa olevan yrityksen toiminnan jatkamiseen liity valtiontukea, viittaamalla siihen seikkaan, että mainittu toiminnan jatkaminen perustuu yksityisten velkojien tekemään päätökseen, vaikka kansallinen tuomioistuin on osallisena toimivaltaisessa komiteassa, joka voi päättää kyseisen yrityksen toiminnan jatkamisesta, esitettävä ratkaisussaan syyt, joiden johdosta se on katsonut, ettei päätös yrityksen toiminnan jatkamisesta johtunut kyseisestä kansallisesta tuomioistuimesta.

(ks. 104, 107 ja 108 kohta)

2.      Yksityinen velkoja -arviointiperustetta soveltaessaan komission on suoritettava kyseessä olevien julkisten velkojien yksittäisten tilanteiden tutkiminen erityisesti sen mukaan, ovatko ne etuoikeutettuja vai etuoikeudettomia velkojia, sen selvittämiseksi, ylitettiinkö niiden tekemällä valinnalla se, mikä oli oikeutettua kaupallisten vaatimusten kannalta, tai oliko valinnan taustalla halu myöntää etua kyseessä olevalle yritykselle. Täten julkisia velkojia ei tule pitää yhtenä ainoana yksikkönä, vaan huomioon on otettava niiden kaikkien erityiset ominaispiirteet.

Tässä yhteydessä valtion pitäminen yhtenä ainoana velkojana saattaisi johtaa sen hyväksymiseen, että eräiden julkisten velkojien on tehtävä etujensa vastainen päätös eikä toimittava vastaavalla tavoin kuin samassa tilanteessa oleva yksityinen velkoja.

(ks. 188 ja 196 kohta)