(asia T-509/18)
Tšekin tasavalta
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 19.12.2019
Maataloustukirahasto ja maaseuturahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jätetyt menot – Kansallisten valvontaviranomaisten useiden käyntien väleihin sovellettavat määräajat – Ilmoitus paikalla tehtävistä tarkastuksista – Implisiittinen ennakkoilmoitus – Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 25 ja 26 artikla – Kiinteämääräinen rahoitusta koskeva korjaus
Maatalous – Rahoitus maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta – Tiettyjä tukijärjestelmiä koskeva yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä – Kansallisten valvontaviranomaisten useiden käyntien väleihin sovellettavat määräajat – Ensimmäinen käynti ei merkitse implisiittistä ennakkoilmoitusta tulevista käynneistä – Seuraus – Täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklassa säädettyjä ennakkoilmoituksen määräaikoja ei ole jätetty noudattamatta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohta; komission asetuksen N:o 809/2014 24 artiklan 1 kohta, 25 ja 26 artikla)
(ks. 26 ja 28–42 kohta)
Tiivistelmä
Tuomiossa Tšekin tasavalta v. komissio (T-509/18), joka on annettu 19.12.2019, unionin yleinen tuomioistuin on lausunut Tšekin tasavallan komission täytäntöönpanopäätöksestä (EU) 2018/873(1) nostamasta kanteesta, jossa vaaditaan kyseisen päätöksen kumoamista osittain. Unionin yleinen tuomioistuin on kumonnut riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä jätettiin unionin rahoituksen ulkopuolelle kyseisen jäsenvaltion maaseuturahaston lukuun maksamat maksut.
Asetuksen N:o 1306/2013(2) 52 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se määrittää määrät, jotka jätetään unionin rahoituksen ulkopuolelle, jos maaseuturahaston alaan kuuluvia menoja ei ole toteutettu unionin lainsäädännön mukaisesti. Tšekin tasavalta vaati sen päätöksen osittaista kumoamista, jolla komissio jätti edellä mainitun säännöksen perusteella kyseisen jäsenvaltion toteuttamat menot unionin rahoituksen ulkopuolelle, koska se katsoi, että kyseinen päätös perustui syihin, jotka eivät merkinneet unionin oikeuden rikkomista.
Riidanalainen päätös perustui maaseudun kehittämisohjelmaa, maaseuturahasto, toimintalinja 2 koskevan komission marraskuussa 2015 suorittaman tutkinnan tuloksiin siltä osin kuin kyse oli Tšekin tasavallan käyttämästä hallinto- ja valvontajärjestelmästä, joka koski maaseudun kehittämisen maatalouteen ja ympäristöön liittyviä toimenpiteitä tai toimenpiteitä, joiden tarkoituksena oli lievittää luontoon liittyviä haittoja. Komission mukaan tämän tutkinnan perusteella oli havaittu puutteita paikalla tehtävien tarkastusten, jotka muodostivat riskin rahastolle, toteuttamiseen liittyneen olennaisen tarkastuksen toiminnassa. Komissio katsoi nimittäin, että tilanteessa, jossa yhdellä ja samalla tilalla on useita tarkastuksia, ensimmäistä tarkastusta oli pidettävä ”implisiittisenä ennakkoilmoituksena” seuraavista tarkastuksista, joten tarkastukset oli tehtävä viimeistään täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014(3) 25 artiklassa, joka koskee paikalla tehtävistä tarkastuksista ilmoittamista, säädetyissä määräajoissa. Koska komissio totesi, että kun Tšekin viranomaiset suorittivat useita tarkastuksia paikan päällä saman tuensaajan luona, valvontaviranomaisten yhdellä ja samalla tilalla tekemien tarkastuskäyntien välinen aika ylitti täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklassa säädetyn ajan, komissio moitti Tšekin viranomaisia siitä, että ne olivat rikkoneet tätä säännöstä.
Tšekin tasavalta vetosi kumoamiskanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koski asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdan rikkomista. Kyseisen jäsenvaltion mukaan komissio oli virheellisesti jättänyt kyseiset menot huomiotta, koska se oli nojautunut täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklan virheelliseen tulkintaan moittiakseen Tšekin viranomaisia unionin oikeuden rikkomisesta.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin huomautti ensin, että unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinnassa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on. Tutkittuaan nämä eri seikat unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että komission väite, jonka mukaan ensimmäinen tarkastus vastaa tulevien tarkastusten ”implisiittistä ennakkoilmoitusta” siten, että myöhemmät tarkastukset on aina tehtävä täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklassa säädetyissä ennakkoilmoitusta koskevissa määräajoissa, on sekä tämän säännöksen sanamuodon ja tavoitteen että sen asiayhteyden ja kyseisen asetuksen systematiikan vastainen.
Tällainen väite ei myöskään ole oikeusvarmuuden periaatteen mukainen. Unionin yleinen tuomioistuin korosti siis, että kaikkien jäsenvaltioille asetettujen velvollisuuksien, joista voi olla niille taloudellisia seurauksia, on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta jäsenvaltiot voivat ymmärtää niiden ulottuvuuden ja noudattaa niitä. Velvollisuus, jonka komissio pyrki asettamaan jäsenvaltioille, eli kaikkien merkityksellisten tarkastusten tekeminen täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklassa säädetyissä ennakkoilmoitusta koskevissa määräajoissa, ei kuitenkaan seuraa sovellettavista oikeussäännöistä oikeusvarmuuden periaatteen edellyttämällä selvyydellä, täsmällisyydellä ja ennakoitavuudella.
Unionin yleinen tuomioistuin päätteli näin ollen, etteivät Tšekin viranomaiset olleet rikkoneet täytäntöönpanoasetuksen N:o 809/2014 25 artiklaa, joka oli ainoa unionin oikeuden noudattamatta jättäminen asetuksen N:o 1306/2013 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, johon komissio vetosi riidanalaisessa päätöksessä määrätyn rahoitusoikaisun perusteena.