Language of document : ECLI:EU:C:2021:878

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS

27 päivänä lokakuuta 2021 (*)

Väliaikainen oikeussuoja – SEUT 279 artikla – Välitoimihakemus – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Tehokas oikeussuoja – Tuomareiden riippumattomuus – Tuomareihin sovellettava kurinpitojärjestelmä – Tuomareiden riippumattomuuden puuttumista koskevien oikeuskysymysten tutkiminen – Uhkasakko

Asiassa C‑204/21 R,

jossa on kyse 7.9.2021 tehdystä SEUT 279 artiklaan perustuvasta välitoimihakemuksesta,

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann ja P. J. O. Van Nuffel,

kantajana,

jota tukevat

Belgian kuningaskunta, asiamiehinään M. Jacobs, C. Pochet ja L. Van den Broeck,

Tanskan kuningaskunta, asiamiehinään M. Søndahl Wolff ja V. Pasternak Jørgensen,

Alankomaiden kuningaskunta, asiamiehinään M. K. Bulterman ja J. Langer,

Suomen tasavalta, asiamiehenään H. Leppo, ja

Ruotsin kuningaskunta, asiamiehinään H. Shev, C. Meyer-Seitz, M. Salborn Hodgson, H. Eklinder, R. Shahsavan Eriksson, O. Simonsson ja J. Lundberg,

väliintulijoina,

vastaan

Puolan tasavalta, asiamiehenään B. Majczyna,

vastaajana,

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI,

kuultuaan julkisasiamies A. M. Collinsia,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Euroopan komissio vaatii välitoimihakemuksessaan unionin tuomioistuinta velvoittamaan Puolan tasavallan maksamaan Euroopan unionin talousarvioon päivittäisen uhkasakon kyseisen jäsenvaltion taivuttamiseksi täyttämään unionin tuomioistuimen varapresidentin 14.7.2021 antaman määräyksen komissio v. Puola (C‑204/21 R, EU:C:2021:593; jäljempänä 14.7.2021 annettu määräys) mukaiset velvoitteensa viipymättä.

2        Tämä hakemus on esitetty asiassa, jossa komissio on 1.4.2021 nostanut SEUT 258 artiklaan perustuvan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen, jossa vaaditaan toteamaan, että

–        Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, tarkasteltuina yhdessä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa, sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa yleisten tuomioistuinten organisaatiosta 27.7.2001 annetun lain (ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) (Dz. U. 2001, nro 98, järjestysnumero 1070), sellaisena kuin se muutettuna yleisten tuomioistuinten organisaatiosta annetun lain, ylimmästä tuomioistuimesta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta 20.12.2019 annetulla lailla (ustawa o zmianie ustawy – Prawo o ustroju sądów powszechnych, ustawy o Sądzie Najwyższym oraz niektórych innych ustaw) (Dz. U. 2020, järjestysnumero 190; jäljempänä muutoslaki) (jäljempänä yhteisesti yleisistä tuomioistuimista annettu muutettu laki), 42a §:n 1 ja 2 momentin ja 55 §:n 4 momentin, ylimmästä tuomioistuimesta 8.12.2017 annetun lain (ustawa o Sądzie Najwyższym) (Dz. U. 2018, järjestysnumero 5), sellaisena kuin se on muutettuna muutoslailla (jäljempänä ylimmästä tuomioistuimesta annettu muutettu laki), 26 §:n 3 momentin ja 29 §:n 2 ja 3 momentin, hallintotuomioistuinten organisaatiosta 25.7.2002 annetun lain (ustawa – Prawo o ustroju sądów administracyjnych) (Dz. U. 2002, järjestysnumero 1269), sellaisena kuin se on muutettuna muutoslailla (jäljempänä hallintotuomioistuimista annettu muutettu laki), 5 §:n 1a ja 1b momentin sekä muutoslain 8 §:n, joissa kielletään kaikkia kansallisia tuomioistuimia tarkistamasta, onko laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevia unionin oikeuden vaatimuksia noudatettu

–        Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan sekä SEUT 267 artiklan ja unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 26 §:n 2, 4, 5 ja 6 momentin ja 82 §:n 2–5 momentin sekä muutoslain 10 §:n, joilla vahvistetaan Sąd Najwyższyn (ylin tuomioistuin, Puola) Izba Kontroli Nadzwyczajnej i Spraw Publicznychin (erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaosto) yksinomainen toimivalta tutkia vaatimukset ja oikeuskysymykset, jotka koskevat tuomioistuimen tai tuomarin riippumattomuuden puuttumista

–        Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan sekä SEUT 267 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut ja pitänyt voimassa yleisistä tuomioistuimista annetun muutetun lain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 72 §:n 1 momentin 1–3 kohdan, joiden perusteella etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevien unionin oikeuden vaatimusten noudattamisen tutkimista voidaan pitää kurinpidollisena rikkomuksena

–        Puolan tasavalta ei ole noudattanut SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut Sąd Najwyższyn Izba Dyscyplinarnalle (ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaosto, jäljempänä kurinpitojaosto), jonka riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei ole taattu, toimivallan ratkaista asioita, joilla on välitön vaikutus tuomarin tai avustavan tuomarin asemaan ja tehtävien hoitamiseen, kuten yhtäältä pyynnöt saada aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomaria tai avustavaa tuomaria vastaan tai vaatimukset heidän pidättämisestään, tai toisaalta Sąd Najwyższyn tuomareita koskevat työ- ja sosiaaliturvaoikeudelliset asiat ja kyseisten tuomareiden eläkkeelle siirtämiseen liittyvät asiat

–        Puolan tasavalta on loukannut oikeutta yksityiselämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan, jotka on taattu perusoikeuskirjan 7 artiklassa ja 8 artiklan 1 kohdassa sekä luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL 2016, L 119, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan c ja e alakohdassa, 6 artiklan 3 kohdassa ja 9 artiklan 1 kohdassa, koska se on antanut ja pitänyt voimassa yleisistä tuomioistuimista annetun muutetun lain 88a §:n, ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 45 §:n 3 momentin ja hallintotuomioistuimista annetun muutetun lain 8 §:n 2 momentin.

3        Unionin tuomioistuimen varapresidentti määräsi 14.7.2021 antamallaan määräyksellä, että Puolan tasavallan on siihen asti, kunnes asiassa C‑204/21 julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään,

a)      keskeytettävä yhtäältä ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 27 §:n 1 momentin 1a kohdan säännösten, joiden mukaan kurinpitojaosto on toimivaltainen ratkaisemaan sekä ensimmäisenä että toisena oikeusasteena vaatimukset, jotka koskevat lupaa aloittaa rikosoikeudellinen menettely tuomaria tai avustavaa tuomaria vastaan, asettaa viimeksi mainitut tutkintavankeuteen, pidättää viimeksi mainitut tai pakottaa heidät saapumaan tuomioistuimeen, soveltaminen sekä toisaalta keskeytettävä kurinpitojaoston kyseisen pykälän perusteella jo tekemien päätösten, joilla annetaan lupa rikosoikeudellisen menettelyn aloittamiseen tuomaria vastaan tai hänen pidättämiseensä, vaikutukset ja jätettävä siirtämättä kyseisessä pykälässä tarkoitetut asiat sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ei täytä erityisesti 19.11.2019 annetussa tuomiossa A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982) määriteltyjä riippumattomuuden vaatimuksia

b)      keskeytettävä ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 27 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännösten, joiden perusteella kurinpitojaosto on toimivaltainen ratkaisemaan asiat, jotka liittyvät Sąd Najwyższyn tuomareiden asemaan ja tuomarin tehtävien hoitamiseen, erityisesti työoikeuden ja sosiaalivakuutusten alaan kuuluvat asiat sekä kyseisten tuomareiden eläkkeelle siirtämistä koskevat asiat, soveltaminen ja jätettävä siirtämättä kyseisessä pykälässä tarkoitetut asiat sellaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, joka ei täytä erityisesti tuomiossa A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982) määriteltyjä riippumattomuuden vaatimuksia

c)      keskeytettävä yleisistä tuomioistuimista annetun muutetun lain 107 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan sekä ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 72 §:n 1 momentin 1, 2 ja 3 kohdan, jotka mahdollistavat tuomareiden saattamisen kurinpidolliseen vastuuseen sillä perusteella, että he ovat tutkineet, onko noudatettu SEU 19 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräysten vaatimuksia, jotka koskevat laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta, soveltaminen

d)      keskeytettävä yleisistä tuomioistuimista annetun muutetun lain 42a §:n 1 ja 2 momentin ja 55 §:n 4 momentin, ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 26 §:n 3 momentin ja 29 §:n 2 ja 3 momentin, hallintotuomioistuimista annetun muutetun lain 5 §:n 1a ja 1b momentin sekä muutoslain 8 §:n soveltaminen, siltä osin kuin niissä kielletään kansallisia tuomioistuimia tarkastamasta, onko SEU 19 artiklan 1 kohdan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan määräyksissä tarkoitettua etukäteen laillisesti perustettua riippumatonta ja puolueetonta tuomioistuinta koskevia unionin vaatimuksia noudatettu

e)      keskeytettävä ylimmästä tuomioistuimesta annetun muutetun lain 26 §:n 2, 4, 5 ja 6 momentin ja 82 §:n 2–5 momentin sekä muutoslain 10 §:n, joissa säädetään erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaoston yksinomaisesta toimivallasta tutkia väitteet, jotka koskevat tuomarin tai tuomioistuimen riippumattomuuden puuttumista, soveltaminen, ja

f)      ilmoitettava komissiolle viimeistään yhden kuukauden kuluttua 14.7.2021 annetun määräyksen tiedoksi antamisesta kaikki toimenpiteet, jotka se on toteuttanut noudattaakseen kyseistä määräystä täysimääräisesti.

 Asianosaisten vaatimukset

4        Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

–        velvoittaa Puolan tasavallan maksamaan unionin talousarvioon päivittäisen uhkasakon, jonka määrä on omiaan taivuttamaan kyseisen jäsenvaltion panemaan viipymättä täytäntöön 14.7.2021 annetussa määräyksessä määrätyt välitoimet

–        määrää, että päivittäinen uhkasakko on maksettava tämän välitoimihakemuksen johdosta annetun määräyksen antamisesta siihen saakka, kunnes kyseinen jäsenvaltio toteuttaa kaikki toimenpiteet, jotka ovat tarpeen tässä määräyksessä määrättyjen välitoimien noudattamiseksi, tai kunnes asiassa C‑204/21 julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään

–        velvoittaa Puolan tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

5        Puolan tasavalta vaati 1.10.2021 jättämissään huomautuksissa, että tämä asia käsitellään unionin tuomioistuimen suuressa jaostossa ja että komission vaatimus hylätään.

 Puolan tasavallan vaatimus asian siirtämisestä unionin tuomioistuimen suureen jaostoon

 Asianosaisten lausumat

6        Puolan tasavalta katsoo, että kun otetaan huomioon 14.7.2021 annetun määräyksen luonne ennakkotapauksena sekä komission vaatimusten sisältö, tämä hakemus on tutkittava unionin tuomioistuimen suuressa jaostossa. Se katsoo tältä osin, että päätöstä uhkasakon määräämisestä jäsenvaltion maksettavaksi ei saa tehdä yhden tuomarin kokoonpanossa varsinkaan asiassa, jossa on esitetty periaatteellisia vastaväitteitä unionin toimivallasta.

7        Se toteaa myös, että nyt käsiteltävä asia on komission ensimmäinen vaatimus uhkasakon määräämisestä välitoimena aikaisemman määräyksen täytäntöönpanon laiminlyönnin vuoksi ja että tämä vaatimus on epätäsmällinen. Lisäksi unionin tuomioistuimen varapresidentin 20.9.2021 antamaan määräykseen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752), joka on ainoa unionin tuomioistuimen ratkaisu, jolla määrätään uhkasakko tällaisissa olosuhteissa, ei sisälly mitään perusteluja uhkasakon määrän vahvistamisessa käytetyille perusteille.

 Asian arviointi

8        Tältä osin on ensinnäkin muistutettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 161 artiklan 1 kohdan mukaan, luettuna yhdessä unionin tuomioistuimen varapresidentin lainkäyttötehtävistä 23.10.2012 annetun Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen 2012/671/EU (EUVL 2012, L 300, s. 47) 1 artiklan kanssa, unionin tuomioistuimen varapresidentti ratkaisee itse täytäntöönpanon lykkäämistä tai välitoimia koskevat hakemukset tai siirtää nämä hakemukset viipymättä unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi.

9        Näiden määräysten mukaan unionin tuomioistuimen varapresidentillä on toimivalta ratkaista välitoimihakemus tai, kun hän katsoo, että se on erityisten olosuhteiden vuoksi annettava ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi, siirtää tällainen hakemus unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.9.2021, Tšekki v. Puola, C‑121/21 R, EU:C:2021:752, 10 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 6.10.2021, Puola v. komissio, C‑204/21 R‑RAP, EU:C:2021:834, 6 kohta).

10      Tästä seuraa, että unionin tuomioistuimen varapresidentin on yksin arvioitava tapauskohtaisesti, edellyttävätkö hänen käsiteltäväkseen saatetut välitoimihakemukset asian saattamista unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ratkaisukokoonpanon määräämistä varten (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.9.2021, Tšekki v. Puola, C‑121/21 R, EU:C:2021:752, 11 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 6.10.2021, Puola v. komissio, C‑204/21 R‑RAP, EU:C:2021:834, 7 kohta).

11      Nyt käsiteltävässä asiassa uhkasakon määräämistä koskevaan komission vaatimukseen ei sisälly mitään sellaista seikkaa, joka edellyttäisi vaatimuksen siirtämistä ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

12      Ensinnäkin on nimittäin todettava, että vaikka Puolan tasavalta viittaa 14.7.2021 annetussa määräyksessä tarkasteltujen kysymysten merkitykseen ja siihen, että se katsoo, että nämä kysymykset eivät kuulu unionin toimivaltaan, komission vaatimuksen tutkiminen ei edellytä kyseisten kysymysten arvioimista vaan ainoastaan sen ratkaisemista, onko uhkasakon määrääminen tarpeen kyseisen määräyksen noudattamisen varmistamiseksi (ks. vastaavasti määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 104 kohta).

13      Toiseksi Puolan tasavallan väite, jonka mukaan uhkasakon määräämistä välitoimena koskeva vaatimus on uudenlainen ja tällaisen vaatimuksen tutkimista koskevat säännöt eivät ole täsmällisiä, on joka tapauksessa hylättävä, koska unionin tuomioistuimen suuri jaosto on 20.11.2017 antamallaan määräyksellä komissio v. Puola (C‑441/17 R, EU:C:2017:877) jo ratkaissut komission vaatimuksen uhkasakon määräämisestä ja unionin tuomioistuimen varapresidentti on 20.9.2021 antamallaan määräyksellä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752) määrännyt uhkasakon unionin tuomioistuimen varapresidentin 21.5.2021 antaman määräyksen Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:420) noudattamatta jättämisen johdosta.

14      Kolmanneksi on todettava, että väite, jonka mukaan unionin tuomioistuimen varapresidentti ei yleensäkään voisi määrätä uhkasakkoa siirtämättä kyseessä olevaa asiaa ratkaisukokoonpanoon, on jo hylätty unionin tuomioistuimen varapresidentin 20.9.2021 antamalla määräyksellä Tšekki v. Puola (C‑121/21 R, EU:C:2021:752).

15      Näin ollen nyt käsiteltävää komission hakemusta ei ole syytä siirtää unionin tuomioistuimen suureen jaostoon.

 Uhkasakon määräämistä koskevan komission vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen

 Asianosaisten lausumat

16      Puolan tasavalta väittää, että komission vaatimus uhkasakon määräämisestä on jätettävä tutkimatta.

17      Se katsoo tältä osin, että vaatimuksessa ei täsmennetä sen uhkasakon rahamäärää, jota komissio vaatii määrättäväksi. Komission kuuluu kuitenkin määritellä täsmällisesti niiden välitoimien sisältö, joiden soveltamista se pyytää. Lisäksi tällä laiminlyönnillä loukataan Puolan tasavallan puolustautumisoikeuksia siltä osin kuin sillä viedään tältä jäsenvaltiolta oikeus esittää tehokkaasti huomautuksensa kyseisen uhkasakon määrästä.

 Asian arviointi

18      On muistutettava, että perussopimuksella käyttöön otetussa oikeussuojakeinojen järjestelmässä asianosainen voi paitsi vaatia pääasiassa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykkäämistä SEUT 278 artiklan mukaisesti, myös vedota SEUT 279 artiklaan hakeakseen välitoimien myöntämistä. Välitoimista päättävä tuomari voi viimeksi mainitun määräyksen nojalla muun muassa osoittaa välitoimena toiselle asianosaiselle asianmukaisia määräyksiä (määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 96 kohta).

19      SEUT 279 artiklassa annetaan näin ollen unionin tuomioistuimelle toimivalta päättää tarpeellisiksi katsomistaan välitoimista, jotta se voi taata lopullisen ratkaisun täyden tehokkuuden (määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 97 kohta).

20      Erityisesti välitoimista päättävän tuomarin on pystyttävä varmistamaan asianosaiselle SEUT 279 artiklan nojalla annetun määräyksen tehokkuus toteuttamalla toimenpiteet, joiden tavoitteena on saada kyseinen asianosainen noudattamaan välitoimia koskevaa määräystä. Tällainen toimenpide voi olla muun muassa uhkasakon määrääminen siinä tapauksessa, ettei asianomainen osapuoli noudata edellä mainittua määräystä (määräys 20.11.2017, komissio v. Puola, C‑441/17 R, EU:C:2017:877, 100 kohta).

21      Tässä yhteydessä on todettava, ettei SEUT 279 artiklassa eikä työjärjestyksen 160 artiklassa määrätä komission velvollisuudesta ehdottaa unionin tuomioistuimelle täsmällistä rahamäärää, kun se pyytää uhkasakon määräämistä välitoimena.

22      Komission mahdollisesti tekemät ehdotukset määrättävän uhkasakon rahamäärästä eivät myöskään missään tapauksessa sido välitoimista päättävää tuomaria, koska tällä on vapaus vahvistaa määrätyn uhkasakon rahamäärä ja muoto asianmukaiseksi katsomallaan tavalla ottaen huomioon, että uhkasakon on yhtäältä oltava asianmukainen olosuhteiden kannalta ja toisaalta sen on oltava oikeassa suhteessa kyseisen jäsenvaltion maksukykyyn nähden (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.9.2021, Tšekki v. Puola, C‑121/21 R, EU:C:2021:752, 50 kohta).

23      Lisäksi 20.11.2017 annettuun määräykseen komissio v. Puola (C‑441/17 R, EU:C:2017:877) johtaneessa asiassa unionin tuomioistuin vahvisti jäsenvaltiolle määrätyn uhkasakon rahamäärän, vaikka komission vaatimus uhkasakon määräämisestä ei sisältänyt täsmennystä uhkasakon rahamäärästä.

24      Uhkasakon määrääminen sellaisen vaatimuksen perusteella, jossa ei täsmennetä uhkasakon rahamäärää, ei myöskään loukkaa asianomaisen jäsenvaltion puolustautumisoikeuksia, koska jäsenvaltiolla on edelleen mahdollisuus ilmoittaa huomautuksissaan tarvittaessa toissijaisesti uhkasakon rahamäärä, jota se pitää asianmukaisena asian olosuhteisiin ja maksukykyynsä nähden.

25      Kaikkien näiden seikkojen perusteella Puolan tasavallan esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

 Uhkasakon määräämistä koskevan komission vaatimuksen aineelliset perusteet

 Asianosaisten lausumat

26      Komissio katsoo, että 14.7.2021 annetun määräyksen noudattamiseksi Puolan tasavallan kaikkien elinten, mukaan lukien tuomioistuimet, on lakattava soveltamasta kyseisessä määräyksessä mainittuja kansallisen oikeuden säännöksiä siihen saakka, kunnes asiassa C‑204/21 julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään.

27      Puolan tasavallan 16.8.2021 päivätyssä kirjeessä toimittamista tiedoista ei kuitenkaan ilmene, että se olisi toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseisessä määräyksessä mainittujen välitoimien täytäntöön panemiseksi.

28      Ensinnäkään komission mukaan ei ole ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin, joilla nimenomaisesti estettäisiin kurinpitojaostoa käyttämästä 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa asioissa sille annettuja valtuuksia.

29      Erityisesti Sąd Najwyższyn presidentin toteuttamissa toimenpiteissä annetaan kurinpitojaoston puheenjohtajalle mahdollisuus päättää oikeudenkäyntimenettelyä koskevista kiireellisistä toimenpiteistä asioissa, joissa kurinpitojaoston toimivalta on keskeytettävä. Lisäksi asiat, jotka on annettu tälle jaostolle ennen 5.8.2021, jäävät sen käsiteltäviksi, ja sen puheenjohtajan tai sen jäsenten on päätettävä vapaan harkintansa mukaan, onko tällaisissa asioissa aloitettua menettelyä jatkettava vai ei. Useissa näistä asioista kurinpitojaosto on lisäksi päättänyt pitää istunnon tai ratkaista pääasian.

30      Lisäksi näitä toimenpiteitä sovelletaan enintään 15.11.2021 saakka eikä siihen asti, kunnes asiassa C‑204/21 annetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään.

31      Toiseksi komission mukaan myös erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaoston puheenjohtajan toteuttamat toimenpiteet ovat riittämättömiä yhtäältä siksi, että kyseinen jaosto voi jatkaa vireillä olevien asioiden käsittelyä, ja toisaalta siksi, että sen yksinomaista toimivaltaa käsitellä 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut asiat ei ole keskeytetty, mikä merkitsee sitä, että yleisten tuomioistuinten on aina luovuttava tällaisten asioiden käsittelemisestä.

32      Kolmanneksi komission mukaan Puolan tasavalta ei ole vedonnut mihinkään toimenpiteeseen, jolla olisi tarkoitus noudattaa velvollisuutta keskeyttää kurinpitojaoston jo tekemien päätösten vaikutukset, kuten kyseisen määräyksen määräysosan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, tai noudattaa mainitun määräyksen määräysosan 1 kohdan c ja d alakohdassa mainittuja välitoimia.

33      Komissio katsoo näin ollen, että 14.7.2021 annetun määräyksen täyden tehokkuuden, unionin oikeuden tosiasiallisen soveltamisen sekä oikeusvaltiota koskevan periaatteen ja unionin oikeusjärjestyksen loukkaamattomuuden periaatteen kunnioittamisen takaamiseksi on tarpeen velvoittaa Puolan tasavalta maksamaan päivittäinen uhkasakko, jonka rahamäärä on omiaan taivuttamaan kyseisen jäsenvaltion panemaan täysimääräisesti ja viipymättä täytäntöön kyseisessä määräyksessä mainitut välitoimet.

34      Puolan tasavalta katsoo, että kaikki 14.7.2021 annetun määräyksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet on toteutettu.

35      Kyseinen jäsenvaltio katsoo, että kyseisen määräyksen nojalla sen ei tarvitse keskeyttää mainittujen säännösten soveltamisen sitovuutta vaan ainoastaan niiden soveltaminen, mikä ei edellytä yleisten säännösten antamista. Näin ollen mainitusta määräyksestä johtuvat velvoitteet kuuluvat yksinomaan elimille, joiden tehtävänä näiden säännösten soveltaminen on, eli tuomioistuimille ja kurinpitoasiamiehille.

36      Näitä velvoitteita ei siten ole osoitettu lainsäädäntövaltaa käyttäville elimille, koska niillä on ainoastaan toimivalta antaa tai kumota yleisiä säännöksiä, mikä ei ole tarpeen nyt käsiteltävässä asiassa. Mainituilla elimillä ei myöskään ole toimivaltaa muuttaa tuomioistuinratkaisujen sisältöä tai niiden sitovuutta loukkaamatta vallanjaon periaatetta. Täytäntöönpanovaltaa käyttävällä viranomaisella ei myöskään ole Puolan oikeusjärjestyksessä toimivaltaa toteuttaa määräystä, joka koskee lain tasoisten säännösten soveltamisen keskeyttämistä.

37      Näiden periaatteiden ja jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden mukaisesti Sąd Najwyższyn presidentti on antanut ohjeita, joiden yhteydessä olisi ollut asianmukaista jättää ratkaisukokoonpanon tehtäviksi päätökset niissä vireillä olevien asioiden käsittelyn keskeyttämisestä tai lykkäämisestä.

38      Komission esittämät perusteet sen osoittamiseksi, että Puolan tasavalta ei ole pannut täytäntöön 14.7.2021 annettua määräystä, koskevat Puolan tasavallan mukaan todellisuudessa vain pientä osaa määräyksestä. Komission esittämien esimerkkien perusteella ei voida kyseenalaistaa sitä, että suurin osa Puolan tuomioistuimista ratkaisee asiat kyseisen määräyksen mukaisella tavalla. Niissä harvoissa asioissa, joissa Puolan tuomioistuimet aikovat poiketa kyseisestä määräyksestä, viranomaisilla ei ole keinoja vaikuttaa niiden ratkaisuun. Tällaisten ratkaisujen kyseenalaistaminen on mahdollista myöhemmin käyttämällä varsinaisia ja ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja. Käyttöön otetut oikeussäännöt ovat siis riittäviä, ja kun otetaan huomioon tuomareiden riippumattomuuden periaate, jäsenvaltiota ei voida velvoittaa maksamaan uhkasakkoa sen kansallisten tuomioistuinten antamien yksittäistapauksia koskevien ratkaisujen vuoksi.

39      Lisäksi Puolan tasavallan nyt käsiteltävässä asiassa toteuttamat toimenpiteet vastaavat toimenpiteitä, jotka kyseinen jäsenvaltio toteutti 8.4.2020 annetun määräyksen komissio v. Puola (C‑791/19 R, EU:C:2020:277) jälkeen. Komissio ei kuitenkaan ole vaatinut uhkasakon määräämistä kyseiseen määräykseen johtaneessa asiassa.

40      Siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että Puolan tasavalta ei ole toteuttanut kaikkia 14.7.2021 annetun määräyksen täytäntöönpanon edellyttämiä toimenpiteitä, Puolan tasavallan mukaan on otettava huomioon useita lieventäviä seikkoja, jotka estävät uhkasakon määräämisen.

41      Ensinnäkin Puolan tasavalta on toteuttanut kaikki Puolan oikeuden mukaisesti mahdolliset toimenpiteet. Toiseksi Puolan tuomioistuimet noudattavat lähtökohtaisesti 14.7.2021 annettua määräystä, ja mahdolliset sen vastaiset päätökset voidaan kumota tai jättää huomiotta. Kolmanneksi kyseisen määräyksen täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet määritettiin komission käytännön mukaisesti 8.4.2020 annettuun määräykseen komissio v. Puola (C‑791/19 R, EU:C:2020:277) johtaneessa asiassa. Neljänneksi Puolan tasavalta suunnittelee uudistuksia, joilla asian C‑204/21 kohteena oleva oikeusriita menettää kohteensa.

 Asian arviointi

 Uhkasakon määrääminen

42      Unionin tuomioistuimen varapresidentin 14.7.2021 antamassa määräyksessä on vahvistettu edellä 3 kohdassa mainittujen välitoimien kokonaisuus, jota Puolan tasavallan oli noudatettava välittömästi.

43      Ensinnäkin on todettava, ettei asiakirja-aineistosta ilmene, että Puolan tasavallan toteuttamat toimenpiteet olisivat riittäviä näiden välitoimien täytäntöönpanon varmistamiseksi.

44      Ensinnäkin on niin, että vaikka Puolan tasavalta vetoaa Sąd Najwyższyn presidentin toteuttamiin organisaatiotoimiin, tältä osin esitettyjen väitteiden perusteella ei voida osoittaa, että näillä toimenpiteillä varmistettaisiin 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosan 1 kohdan a ja b alakohdassa mainittujen velvoitteiden täysimääräinen täytäntöönpano.

45      Puolan tasavalta ei siis kiistä tehokkaasti komission väitettä, jonka mukaan kurinpitojaoston puheenjohtajalla on edelleen toimivalta päättää kiireellisistä toimenpiteistä asioissa, jotka kuuluvat kurinpitojaoston toimivaltaan 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosassa mainittujen kansallisten säännösten nojalla.

46      Asianosaisten yhteneväisistä huomautuksista ilmenee myös, että päätöksen siitä, jatketaanko kurinpitojaostossa vireillä olevien asioiden käsittelyä vai ei, tekevät tapauksen mukaan kyseisen jaoston puheenjohtaja tai sen jäsenet, eivätkä Sąd Najwyższyn presidentin toteuttamat toimenpiteet velvoita heitä keskeyttämään asian käsittelyä.

47      Puolan tasavalta ei myöskään ole väittänyt, että 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen kurinpitojaoston jo tekemien päätösten vaikutukset olisi keskeytetty, koska kyseinen jäsenvaltio mainitsee vain yhden asian, jossa tällaisesta keskeyttämisestä on päätetty.

48      Näin ollen on katsottava, että kansallisia säännöksiä, joissa säädetään kurinpitojaoston toimivallasta kyseisen määräyksen määräysosan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa asioissa, sovelletaan edelleen Puolan oikeusjärjestyksessä.

49      Vaikka Puolan tasavalta väittää, että toteutetut toimenpiteet ovat silti riittäviä, koska ei ole tarpeen toteuttaa yleisiä toimenpiteitä, joilla kyseessä olevien kansallisten säännösten sitovuus keskeytetään, on riittävää todeta, että se kyseisen jäsenvaltion myöntämä seikka, että kurinpitojaoston ratkaisukokoonpanot ovat jättäneet noudattamatta tiettyjä 14.7.2021 annetusta määräyksestä johtuvia velvoitteita, osoittaa, että sen valitsema keino tämän määräyksen täytäntöönpanon varmistamiseksi ei anna tältä osin tehokkaita takeita.

50      Puolan tasavalta ei myöskään ole kiistänyt komission väitettä, jonka mukaan mainitun määräyksen määräysosan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaisten velvoitteiden täytäntöön panemiseksi ei ole ryhdytty mihinkään kansalliseen toimenpiteeseen. Kyseinen jäsenvaltio ei myöskään ole toimittanut unionin tuomioistuimelle mitään tietoa siitä, millä tavoin Puolan tuomioistuimet ja viranomaiset olisivat noudattaneet näitä velvoitteita.

51      Lopuksi on todettava 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosan 1 kohdan e alakohdassa mainituista velvoitteista, että Puolan tasavalta ei ole tehokkaasti kiistänyt komission väitteitä, joiden mukaan yhtäältä erityisvalvonnan ja yleisten asioiden jaoston käsiteltäväksi saatetut asiat voidaan edelleen tutkia kyseisessä jaostossa ja toisaalta yleisten tuomioistuinten on aina siirrettävä mainitun jaoston toimivaltaan kuuluvat asiat sen käsiteltäviksi.

52      Toiseksi on niin, että vaikka Puolan tasavalta väittää, että 14.7.2021 annetun määräyksen täytäntöön panemiseksi tarkoitettuja vaihtoehtoisia toimenpiteitä ei voitu toteuttaa, kun otetaan huomioon kansallisten lainsäädäntö- ja täytäntöönpanoelinten toimivallan käyttöä koskevat rajat ja Puolan tuomioistuinten yksinomainen toimivalta ratkaista vireillä olevat tai loppuun käsitellyt asiat, tämä väite ei voi menestyä.

53      Koska kyseisessä määräyksessä määrätään SEUT 279 artiklan mukaisesti vain välitoimista, siinä ei tosin velvoiteta Puolan tasavaltaa kumoamaan kyseisessä määräysosassa tarkoitettuja säännöksiä. Unionin oikeudessa ei myöskään suljeta mitenkään pois sitä mahdollisuutta, että tällaisen määräyksen täytäntöönpano perustuu osittain tuomioistuinten toteuttamiin toimenpiteisiin.

54      On kuitenkin muistutettava yhtäältä, että jäsenvaltio ei voi sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeudesta johtuvia velvoitteita (tuomio 12.11.2019, komissio v. Irlanti (Derrybrienin tuulivoimala), C‑261/18, EU:C:2019:955, 89 kohta), ja toisaalta, että jäsenvaltioiden velvollisuus noudattaa unionin oikeutta velvoittaa kaikkia niiden viranomaisia ja siten myös lainkäyttöviranomaisia niiden toimivaltaan kuuluvissa asioissa (tuomio 4.10.2018, komissio v. Ranska (Pidätys irtaimen omaisuuden tuotosta), C‑416/17, EU:C:2018:811, 106 kohta).

55      Vaikka siis oletettaisiin, että Puolan oikeusjärjestyksessä voimassa olevat säännöt eivät salli lainsäädäntö- tai toimeenpanoelinten toteuttavan sellaisia yleisiä toimenpiteitä, joilla määrätään 14.7.2021 annetun määräyksen määräysosassa tarkoitettujen kansallisten säännösten soveltamisen keskeyttämisestä, tällä seikalla ei ole vaikutusta siihen, onko Puolan tasavalta todella noudattanut kyseistä määräystä vai onko kyseisessä määräyksessä mainittujen välitoimien tehokkuuden takaamiseksi määrättävä uhkasakko.

56      Kolmanneksi se, että Puolan tasavalta on nyt käsiteltävässä asiassa toteuttanut toimenpiteitä, jotka vastaavat sen 8.4.2020 annetun määräyksen komissio v. Puola (C‑791/19 R, EU:C:2020:277) noudattamiseksi toteuttamia toimenpiteitä, ja ettei komissio viimeksi mainitussa asiassa katsonut asianmukaiseksi vaatia uhkasakon määräämistä näiden toimenpiteiden toteuttamisen jälkeen, ei tästä huolimatta osoita, että kyseinen jäsenvaltio olisi tosiasiallisesti noudattanut 14.7.2021 annettua määräystä.

57      Tässä tilanteessa vaikuttaa tarpeelliselta tehostaa kyseisessä määräyksessä mainittujen välitoimien vaikutusta määräämällä Puolan tasavallalle uhkasakko, jotta tämä jäsenvaltio saataisiin luopumaan viivyttelystään toimintansa saattamisessa mainitun määräyksen mukaiseksi (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 20.9.2021, Tšekki v. Puola, C‑121/21 R, EU:C:2021:752, 49 kohta).

 Uhkasakon rahamäärä

58      Nyt käsiteltävässä asiassa määrättävän uhkasakon rahamäärän vahvistamiseksi on syytä muistuttaa, että 14.7.2021 annettu määräys koskee välitoimia, joiden noudattaminen on välttämätöntä unionin oikeusjärjestykselle ja näin ollen unionin oikeuteen perustuville yksityisten oikeuksille sekä SEU 2 artiklassa vahvistetuille unionin perustana oleville arvoille ja erityisesti oikeusvaltiota koskevalle arvolle aiheutuvan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi.

59      Lisäksi on todettava, että Puolan tasavallan esittämät väitteet, joilla se pyrkii osoittamaan ”lieventävien seikkojen” olemassaolon, eivät voi menestyä.

60      Tämän määräyksen 54 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että sitä seikkaa, että Puolan oikeus on esteenä lisätoimenpiteiden toteuttamiselle 14.7.2021 annetun määräyksen noudattamiseksi, ei voida ottaa huomioon arvioitaessa määrättävän uhkasakon rahamäärää.

61      Toiseksi vaikka Puolan tasavalta väittää, että huolimatta kyseisen määräyksen antamisen jälkeen toteutettujen toimenpiteiden riittämättömyydestä Puolan tuomioistuimet noudattavat lähtökohtaisesti kyseistä määräystä, on todettava, ettei se ole missään tapauksessa esittänyt seikkoja, joilla voitaisiin osoittaa tämän väitteen paikkansapitävyys.

62      Kolmanneksi se, että komissio on muussa asiassa katsonut asianmukaiseksi olla ryhtymättä tarvittaviin menettelyihin välitoimia koskevan määräyksen täytäntöönpanon varmistamiseksi, ei voisi toteen näytettynäkään mahdollistaa sitä, että Puolan tasavalta voisi välttää 14.7.2021 annetusta määräyksestä johtuvat velvoitteensa tai perustella sitä, että uhkasakon, joka on tarpeen kyseisen jäsenvaltion taivuttamiseksi olemaan jatkamatta menettelyään, rahamäärää alennettaisiin.

63      Neljänneksi Puolan tasavallan ilmaisema aikomus toteuttaa yhden vuoden kuluessa joukko toimenpiteitä, joilla on tarkoitus uudistaa Puolan tuomioistuinjärjestelmää, ei ole omiaan estämään tämän määräyksen 58 kohdassa mainitun vahingon aiheutumista, jollei kyseinen jäsenvaltio ryhdy välittömästi toimenpiteisiin.

64      Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet ja kyseisen jäsenvaltion maksukyky, Puolan tasavalta on näin ollen velvoitettava maksamaan komissiolle 1 000 000 euron suuruinen päivittäinen uhkasakko siitä päivästä alkaen, jona tämä määräys annetaan tiedoksi Puolan tasavallalle, siihen päivään asti, jona kyseinen jäsenvaltio noudattaa 14.7.2021 annetun määräyksen mukaisia velvoitteita, tai kunnes asiassa C‑204/21 julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:

1)      Puolan tasavalta velvoitetaan maksamaan Euroopan komissiolle 1 000 000 euron suuruinen päivittäinen uhkasakko siitä päivästä alkaen, jona tämä määräys annetaan tiedoksi Puolan tasavallalle, siihen päivään asti, jona kyseinen jäsenvaltio noudattaa unionin tuomioistuimen varapresidentin 14.7.2021 antaman määräyksen komissio vastaan Puola (C204/21 R, EU:C:2021:593) mukaisia velvoitteita, tai kunnes asiassa C204/21 julistetaan tuomio, jolla asian käsittely päätetään.

2)      Oikeudenkäyntikuluista määrätään myöhemmin.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: puola.