YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (viides jaosto)
29 päivänä huhtikuuta 2004 (1)

Valtiontuki – Julkisvallan toteuttamat maatalousosuuskuntien velkojen järjestelyt

Asiassa C-278/00,

Helleenien tasavalta, asiamiehinään I. Chalkias ja C. Tsiavou, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Flett ja D. Triantafyllou, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan tukiohjelmista, jotka Kreikka on toteuttanut maatalousosuuskuntien velkajärjestelyjen toteuttamiseksi vuosina 1992 ja 1994 mukaan lukien AGNO-osuusmeijerin uudelleenjärjestelyyn tarkoitetut tuet, 1 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2002/458/EY (EYVL 2002, L 159, s. 1) tai toissijaisesti kyseisen päätöksen 2 artiklan,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: P. Jann, joka hoitaa viidennen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit C. W. A. Timmermans ja S. von Bahr (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: L. A. Geelhoed,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan asianosaisten 17.10.2002 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 25.9.2003 esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Helleenien tasavalta on yhteisöjen tuomioistuimeen 13.7.2000 jättämällään kanteella vaatinut EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan tukiohjelmista, jotka Kreikka on toteuttanut maatalousosuuskuntien velkajärjestelyjen toteuttamiseksi vuosina 1992 ja 1994 mukaan lukien AGNO-osuusmeijerin uudelleenjärjestelyyn tarkoitetut tuet, 1 päivänä maaliskuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2002/458/EY (EYVL 2002, L 159, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) tai toissijaisesti kyseisen päätöksen 2 artiklan.

Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt

2

Lain 2008/92, joka on annettu 11.2.1992 (FEK A’ 16), 32 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.

Osana maatalousosuuskuntien toimintaedellytysten parantamista Kreikan valtio sitoutuu ottamaan vastatakseen 31.12.1990 olemassa olevat velat.

2.

Vastaavasti Kreikan valtio voi ottaa vastatakseen ja maksaa laissa 1541/85 tarkoitettujen alkutuotannossa, teollisuudessa ja muulla palvelualalla toimivien osuustoiminnallisten yhteisöjen, osuuskuntien ja yritysten Kreikan maatalouspankille vuosina 1982–1989 syntyneet velat, jos niiden syynä on ollut valtion antamien ohjeiden mukaisesti ja sen puolesta toteutettu sosiaalinen tai muu interventiopolitiikka, ja siinä laajuudessa kuin velat ovat syntyneet tästä syystä. Velkojen määrä vahvistetaan kunkin osuuskunnan osalta valtiovarainministerin ja maatalousministerin yhteisellä asetuksella maatalousministerin asettamien komissioiden antamien suositusten perusteella.

3.

Valtio ottaa vastatakseen ja maksaa velat vain ja ainoastaan, jos osuustoiminnallista yhteisöä, osuuskuntaa tai yritystä pidetään elinkelpoisena.”

3

Lain 2237/94, joka on annettu 14.9.1994 (FEK A’ 149), 5 §:n tarkoituksena on täsmentää Kreikan pankin pääjohtajan 5.10.1989 tekemän päätöksen nro 1620 (FEK A’ 236/18.10.1989; jäljempänä päätös 1620/89), jolla valtuutetaan luottolaitokset järjestelemään kaikentyyppisiä lainoja, yleisiä sääntöjä.

4

Päätöksessä 1620/89 säädetään seuraavaa:

”1.

Luottolaitokset voivat järjestellä millaisista tahansa Kreikan drakmoissa tai ulkomaan valuutassa myönnetyistä lainoista johtuvia erääntyneitä tai erääntymättömiä saataviaan sekä takausvastuusta johtuvia saatavia.

2.

Luottolaitokset voivat vaihtaa edellisessä momentissa tarkoitettuja saataviaan osakkeisiin.

3.

Velkajärjestelyihin voidaan ryhtyä vain, jos luottolaitokset ovat määrittäneet vaatimukset, joiden täyttymistä ne edellyttävät, jotta ne voivat varmistaa luottotappioriskin rajoittamisen ja velkajärjestelyn kohteena olleiden velkojen säännönmukaisten lyhennysten maksamisen.

– – ”

5

Lain 2237/94 5 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Kreikan maatalouspankki voi toimivaltaisten yksikköjensä tekemällä päätöksellä järjestellä velkoja, joita se on myöntänyt 31.12.1993 jälkeen alkutuotannossa toimiville osuustoiminnallisille yhteisöille, jotka jalostavat ja myyvät maataloustuotteita, mikäli kyseiset velat ovat seurausta mainittujen toimintojen rahoituksesta, sekä velkoja, joita se on myöntänyt teollisuudessa ja muulla palvelualalla toimiville osuustoiminnallisille yhteisöille, mikäli näiden velkojen vakuutena ei ole realisoitavissa olevaa omaisuutta tai saatavia – – , mikäli Kreikan maatalouspankki katsoo, että velat eivät johdu huonosta hallinnosta vaan objektiivisista tekijöistä (tiettyjen maataloustuotteiden markkinoilla esiintyvä kriisitilanne tai markkinoiden menettäminen ulkopuolisten seikkojen johdosta jne.) – – .

Lopullinen määrä maksetaan takaisin kymmenellä vuosittaisella suorituksella. Kreikan maatalouspankki voi erityistapauksissa ja poikkeuksellisten suurten velkojen osalta pidentää takaisinmaksuaikaa 15 vuoteen ja myöntää kolme lyhennysvapaata vuotta. Takaisinmaksuajan ensimmäisen puolikkaan aikana yhteisöille ei lasketa korkoa maksettavana oleville määrille, kun taas toisen puolikkaan aikana korko on 50 prosenttia normaalista tuon hetkisestä markkinakorosta. Erityistapauksissa Kreikan maatalouspankki voi alentaa kyseistä prosenttiosuutta – – . Puheena oleva velkojen järjestely edellyttää selvitystä sen kohteena olevan osuuskunnan elinkelpoisuudesta, modernisoinnista ja kehityksestä sekä sen mahdollisuuksista täyttää järjestelyn edellytykset – – .”

Tosiseikat

Menettelyn ensimmäinen aloittaminen

6

Kreikan maatalousministeri ilmoitti komissiolle 7.6.1993 päivätyllä kirjeellä Kreikan hallituksen aikomuksesta soveltaa lain 2008/92 32 §:n 2 momentin säännöksiä usean eri tyyppisen maatalousosuuskunnan Kreikan maatalouspankilta (jäljempänä KMP) ajanjaksona 1982–1989 ottamien velkojen mitätöimiseksi.

7

Komissio piti tätä kirjettä aluksi EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut EY 88 artiklan 3 kohta) tarkoitettuna tiedonantona. Sittemmin komissio on saanut tietää, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukainen tuki oli jo myönnetty ainakin AGNO-osuusmeijerille ilman komission ennalta antamaa suostumusta. Tämän vuoksi komissio on päättänyt kirjata kyseisen lainkohdan säännökset ilmoittamattomien tukien rekisteriin.

8

Komissio on ilmoittanut Helleenien tasavallalle 19.12.1997 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätty menettely lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukaista maatalousosuuskuntien velkojen maksamista koskevien tukitoimenpiteiden osalta.

Menettelyn toinen aloittaminen

9

Komissio on vastaanottanut 20.11.1995 päivätyllä kirjeellä kantelun, joka koskee pohjoiskreikkalaiselle AGNO-osuusmeijerille myönnettyä tukea. Kantelun tekijän mukaan Kreikan viranomaiset olivat päättäneet tukea AGNOa KMP:n välityksellä maksamalla sen velat osittain tai kokonaan, mahdollisesti kaikkiaan 13 miljardin Kreikan drakman (GRD) määräisinä. Kantelun mukaan AGNO oli myös hyötynyt verovapautuksista, joita myönnetään Kreikassa maatalousalalla toimiville osuuskunnille.

10

Lisätietoja koskevien pyyntöjen esittämisen johdosta järjestettiin Kreikan viranomaisten pyynnöstä kaksi mainittujen viranomaisten ja komission yksiköiden välistä kahdenvälistä tapaamista 16.5.1997 ja 23.7.1997. Näiden tapaamisten tuloksena Kreikan viranomaiset ovat toimittaneet lisätietoja 9.6.1997 ja 29.8.1997 päivätyillä kirjeillä.

11

Tämän Kreikan viranomaisten kanssa toteutetun tietojenvaihdon avulla voitiin varmistaa, että AGNO-osuusmeijeri oli hyötynyt seuraavista KMP:n välityksellä toteutetuista toimenpiteistä:

–

851 miljoonaa GRD lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukaisesti ja 529,89 miljoonaa GRD lain 2198/94 19 §:n 1 momentin mukaisesti (ilmoittamattomat tuet) Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta aiheutuneiden tappioiden korvaamiseksi

–

10,145 miljardia GRD lain 2237/94 5 §:n mukaisesti (ilmoittamaton tuki) konsolidointilainana, joka liittyy erään investointihankkeen toteuttamisen huomattavasta viivästymisestä aiheutuneeseen velkaan

–

1,899 miljardia GRD päätöksen 1620/89 mukaisesti, jolla valtuutettiin pankit konsolidoimaan asiakkaidensa lainoja (ilmoittamaton tuki).

12

Komissio ilmoitti Helleenien tasavallalle 19.12.1997 päivätyllä kirjeellä päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely maatalousosuuskuntien lainojen konsolidointia koskevien yleisten säännösten osalta sekä AGNO-osuusmeijerin uudelleenjärjestelyyn myönnettyjen tukien osalta.

Menettelyn kolmas aloittaminen

13

Komissio on aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn myös 1.12.1997 annetun lain 2538/87 (FEK A’ 242) osalta, jolla valtuutettiin Kreikan valtio mitätöimään yli 200 osuuskunnan (tai tuottajajärjestön, yrityksen tai maanviljelijän) velat KMP:n välityksellä.

14

Sittemmin Helleenien tasavalta esitti neuvostolle pyynnön saadakseen mainituille toimenpiteille perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun hyväksynnän. Neuvosto hyväksyi kyseisen pyynnön 15.12.1998 tekemällään päätöksellä nro 14015.

Riidanalainen päätös

15

Komissio on katsonut riidanalaisessa päätöksessä muun muassa, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentissa oli kyseessä tukijärjestelmä, joka ei täytä luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi myönnettäviä tukia koskevien sääntöjen edellytyksiä (EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohta). Komissio katsoi, että lain 2237/94 5 §:ssä oli kyseessä tukijärjestelmä, joka ei täyttänyt yritysten uudelleenjärjestelyyn myönnettäviä tukia koskevien sääntöjen edellytyksiä. Mainittujen kahden tukijärjestelmän todettiin olevan yhteismarkkinoille soveltumattomia. Esimerkkitapauksena ja vastatakseen Kreikan viranomaisten esittämiin väitteisiin komissio perehtyi tarkemmin AGNO-osuuskunnan velkojen järjestelyyn. Tämä tutkimus vahvisti komission arvioinnin kahdesta edellä mainitusta tukijärjestelmästä. AGNOlle lain 2198/94 19 §:n ja päätöksen 1620/89 19 §:n mukaisesti myönnettyjen tukien todettiin niin ikään olevan yhteismarkkinoille soveltumattomia (riidanalaisen päätöksen 1 artikla).

16

Riidanalaisessa päätöksessä velvoitetaan lisäksi Kreikan viranomaiset toteuttamaan kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta kyseisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitetun sääntöjenvastaisen tuen saajat palauttavat saamansa tuen kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen mukaisesti. Palautettaville summille lasketaan korkoa siitä hetkestä lähtien, jolloin kyseiset tuet on maksettu tuensaajille, niiden todelliseen palautukseen saakka (riidanalaisen päätöksen 2 artikla).

17

Riidanalaisessa päätöksessä velvoitetaan lisäksi Helleenien tasavalta ilmoittamaan komissiolle kahden kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta toimenpiteet, jotka se on toteuttanut sen noudattamiseksi, ja täydellinen luettelo kaikkien järjestelmien tuensaajista, palautettavista määristä ja maksettavista koroista. Komissio pyysi myös tietoja KMP:n suorittamasta valvonnasta AGNOon nähden, KMP:n ja Kreikan valtion välisistä suhteista sekä KMP:n päätöksen 1620/89 mukaisesti toteuttamista osuuskuntien velkojen järjestelyistä (riidanalaisen päätöksen 3 artikla).

Asianosaisten vaatimukset

18

Helleenien tasavalta vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–

toteaa kanteen perustelluksi

–

kumoaa riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan tai toissijaisesti päätöksen 2 artiklan, jossa määrätään sääntöjenvastaisiksi katsottujen tukien takaisinperimisestä korkoineen.

19

Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–

hylkää kanteen perusteettomana

–

velvoittaa Helleenien tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Kanne

20

Helleenien tasavalta esittää useita väitteitä, jotka koskevat lain 2008/92 32 §:n 2 momenttia ja lain 2237/94 5 §:ää sekä AGNOn erityislaatuista tilannetta. Nämä väitteet voidaan ryhmitellä seitsemään kanneperusteeseen, jotka tutkitaan järjestyksessä.

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu EY 88 artiklan rikkomiseen

Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu menettelyn virheelliseen kohteeseen

21

Helleenien tasavalta väittää, että komission tarkastuksen olisi tullut kohdistua tosiasiallisesti maksettuihin tukiin eikä lain 2008/92 32 §:n 2 momenttiin. Helleenien tasavallan mukaan kyseisen lainkohdan soveltaminen yksittäistapauksiin oli jo lopetettu, kun komissio lopetti asian käsittelyn. Se väittää, että komission tiedossa oli, kuinka monet ja mitkä maatalousosuuskunnat olivat saaneet tukea, ja että komissio on jopa perustanut riidanalaisen päätöksen kyseisiä osuuskuntia koskeviin Kreikan hallituksen ilmoittamiin tietoihin. Tässä tilanteessa lain 2008/92 32 §:n 2 momentin nojalla tehtyjä päätöksiä olisi tullut pitää yksittäisinä tukina.

22

Helleenien tasavalta väittää myös, että kutakin lain 2237/94 5 §:n mukaisesti järjesteltyä velkaa olisi tullut tutkia erikseen.

23

Tältä osin on todettava, että komissio on paikkansapitävästi väittänyt, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentti, jossa säädetään yleisellä ja abstraktilla tavalla yrityksille myönnettävistä yksittäisistä tuista, on tukijärjestelmä.

24

On syytä huomauttaa yhtäältä, että komissio voi tukijärjestelmän osalta tyytyä tutkimaan asianomaisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta, ja toisaalta, että tähän oikeuteen ei vaikuta se seikka, että kysymyksessä oleva tukijärjestelmä on lakannut olemasta voimassa (ks. mm. yhdistetyt asiat C-15/98 ja C-105/99, Italia ja Sardegna Lines v. komissio, tuomio 19.10.2000, Kok. 2000, s. I-8855, 51 kohta).

25

Tässä tilanteessa komissio ei ole toiminut virheellisesti jättäessään tutkimatta kutakin yksittäistä lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukaisesti myönnettyä tukea.

26

Tämän vuoksi ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa, joka perustuu asiassa Lorenz annetun tuomion mukaisen oikeuskäytännön rikkomiseen

27

Helleenien tasavalta väittää, että komissio ei ole toteuttanut lain 2008/92 32 §:n 2 momentissa säädetyn tukijärjestelmän alustavaa tutkintaa asiassa 120/73, Lorenz, 11.12.1973 annetussa tuomiossa (Kok. 1973, s. 1471, Kok. Ep. II, s. 177) asetetussa kahden kuukauden määräajassa tuen ilmoittamisesta. Näin ollen komissio on virheellisesti pitänyt kyseistä tukijärjestelmää uutena tukijärjestelmänä, jota ei ole ilmoitettu.

28

Helleenien tasavalta toteaa, että se oli ilmoittanut komissiolle 7.6.1993 aikomuksestaan soveltaa lain 2008/92 32 §:n 2 momentin säännöksiä. Se korostaa, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suunniteltujen tukien ilmoittamisen johdosta komission on toteutettava alustava tutkinta kahden kuukauden kuluessa.

29

Helleenien tasavallan mukaan komissio ilmoitti sille päätöksestään aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely lain 2008/92 32 §:n 2 momentin osalta vasta 19.12.1997 päivätyllä kirjeellä, eli neljä ja puoli vuotta ilmoituksen tekemisen jälkeen.

30

Tältä osin on huomautettava, että EY 88 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla tuen myöntämistä tai muuttamista koskevat suunnitelmat on ilmoitettava komissiolle ennen niiden toteuttamista. Komissio tutkii tämän jälkeen suunniteltuja tukia ensin alustavasti. Jos tämän tutkinnan jälkeen komissiolla on vakavia epäilyksiä suunnitelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, se aloittaa viipymättä EY 88 artiklan 2 kohdassa määrätyn kontradiktorisen menettelyn.

31

EY 88 artiklan 3 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee, että asianomainen jäsenvaltio ei saa tämän alustavan vaiheen aikana toteuttaa suunniteltua tukea. Jos komissio aloittaa kontradiktorisen tutkintamenettelyn, tämä kielto on voimassa, kunnes komissio tekee päätöksen suunnitellun tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille (asia C-39/94, SFEI ym., tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3547, 38 kohta). Jos komissio ei sitä vastoin ole reagoinut kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen saamisesta, kyseinen jäsenvaltio saa toteuttaa suunnitellun tuen ilmoitettuaan tästä ensin komissiolle (em. asia Lorenz, tuomion 4 kohta).

32

Ilman, että on tarpeen selvittää, oliko tukihankkeesta ilmoitettu EY 88 artiklan 3 kohdan säännösten mukaisesti ja oliko kahden kuukauden määräaika päättynyt, on todettava, että Helleenien tasavalta on toteuttanut tukihankkeen ilmoittamatta tästä ensin komissiolle.

33

Tässä tilanteessa komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentissa on kyse uudesta tukihankkeesta, jota ei ole ilmoitettu.

34

Tämän seurauksena ensimmäisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

Ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa, joka perustuu neuvoston päätöksen nro 14015 rikkomiseen

35

Helleenien tasavalta toteaa, että neuvosto on päätöksellään nro 14015 hyväksynyt EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan nojalla valtiontuet, joista on kyse laissa 2538/97, jossa viitataan useaan otteeseen lain 2237/94 säännöksiin. Helleenien tasavallan mukaan tästä seuraa se, että neuvosto on implisiittisesti hyväksynyt kaikki tämän viimeksi mainitun lain nojalla myönnetyt aikaisemmat tuet. Sen mukaan kukaan maanviljelijä tai mikään maatalousosuuskunta ei voi näissä olosuhteissa odottaa joutuvansa vuonna 2000 palauttamaan tuet, jotka on myönnetty ennen päätöstä nro 14015.

36

Tältä osin on todettava, että neuvosto voi EY 88 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti poikkeuksellisesti ja yksimielisesti päättää, että valtiontukea on EY 87 artiklan määräyksistä poiketen pidettävä yhteismarkkinoille soveltuvana.

37

Päätöksen nro 14015 mukaan eräät lain 2538/97 säännöksistä ovat EY 87 artiklasta poiketen yhteismarkkinoille soveltuvia 158,672 miljardin GRD:n suuruisen määrän osalta.

38

On todettava, että mainitussa päätöksessä ei ole kyse niistä tukijärjestelmistä, joista riidanalaisessa päätöksessä on kyse.

39

Tässä tilanteessa on katsottava, että päätöksellä nro 14015 ei ole merkitystä riidanalaisen päätöksen pätevyyteen.

40

Näin ollen ensimmäisen kanneperusteen kolmas osa sekä täten koko kanneperuste on hylättävä.

Toinen kanneperuste, joka perustuu EY 87 artiklan 1 kohdan rikkomiseen

Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa, joka perustuu yksityisen sijoittajan tai yksityisen velkojan kriteerien virheelliseen soveltamiseen

41

Helleenien tasavalta väittää ensinnäkin, että komissio on virheellisesti katsonut, että KMP:n lain 2237/94 5 artiklan perusteella toteuttama velkojen järjestely ei ole yksityisen sijoittajan tai velkojan periaatteen mukainen.

42

Se toteaa, että tiettyjen syiden vuoksi – ja erityisesti Neuvostoliiton, jonne vietiin valtaosa Kreikan maatalouden tuotannosta, romahduksen johdosta – useat maatalousosuuskunnat eivät kyenneet maksamaan velkojaan vuonna 1994.

43

Helleenien tasavalta täsmentää, että KMP pyrki helpottamaan osuuskuntien selviytymistä siten, että se voisi yhtäältä saada takaisin lainatut summat ja toisaalta taata pankkipalvelut edelleen kyseisille osuuskunnille perien niihin liittyvät komissiot ja palkkiot.

44

Se väittää, että KMP:n erittäin merkittävä asema Kreikan maatalousalalla edellyttää, että se ottaa päätöksissään huomioon alaa koskevat tekijät laajemmalti ja ylläpitää mainettaan alan ensisijaisena lainanantajana. Helleenien tasavallan mukaan on erittäin kyseenalaista, että yksityinen pankki voisi toteuttaa maatalousosuuskuntien lainojen järjestelyt samassa määrin kuin KMP.

45

AGNO-osuuskunnan osalta Helleenien tasavalta katsoo vastoin komission mielipidettä, että KMP saattoi hyväksyi AGNO-osuuskunnan konkurssiriskin vakuudeksi osuuskunnan jäsenten henkilökohtaista omaisuutta.

46

Tältä osin on todettava, että lain 2237/94 5 §:ssä säädetään velkojen järjestelyn edellytyksistä, jotka ovat velalliselle erittäin edullisia. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 126 kohdassa todennut, on erittäin vaikea kuvitella, että yksityinen pankki, joka toimii tavanomaisin markkinaehdoin, olisi suostunut kolmen vuoden lyhennysvapaaseen jaksoon ja markkinakorkoa 50 prosenttia alhaisempaan korkotasoon, kuten mainitussa pykälässä säädetään.

47

Helleenien tasavallan esittämistä väitteistä ilmenee, että KMP ei voi toimia ainoastaan omien kaupallisten etujensa mukaisesti, kuten yksityinen pankki toimisi, vaan sen on otettava huomioon laajemmat edut päätöksiä tehdessään.

48

Tässä tilanteessa Helleenien tasavalta ei ole osoittanut, että komissio on soveltanut virheellisesti yksityisen sijoittajan kriteereitä KMP:n lain 2237/94 5 §:n mukaisesti toteuttamien velkojen järjestelyn osalta.

49

AGNO-osuuskunnan yksittäistapauksen osalta on huomautettava, että komissiolla oli oikeus todeta, että KMP ei ole toiminut yksityisen sijoittajan tavoin järjestellessään kyseisen osuuskunnan velkoja lain 2237/94 5 §:n mukaisesti, kun otetaan huomioon asian olosuhteet, eli että AGNO-osuuskunnan taloudellinen tilanne oli vaikea, että sen eduksi oli jo toteutettu toimenpiteitä lakien 2008/92, 2198/94 ja 2237/94 mukaisesti ja että se ei voinut asettaa riittäviä vakuuksia velkojensa järjestelyn vastapainoksi.

50

Tässä tilanteessa toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

Toisen kanneperusteen toinen osa, joka koskee valtion myöntämän tai valtion varoista myönnetyn tuen olemassaoloa

51

Helleenien tasavalta väittää, että KMP:n lain 2237/94 5 §:n mukaisesti toteuttamaa velkojen järjestelyä ei voida pitää valtion varoista myönnettynä tukena, koska Kreikan valtio ei ole suorittanut korvausta KMP:lle.

52

Tältä osin on todettava, että EY 87 artiklan 1 kohta koskee kaikkia rahoituskeinoja, joita valtio voi tosiasiallisesti käyttää tukeakseen yrityksiä. Se seikka, että kyseiset varat ovat jatkuvasti valtion valvonnassa ja siis toimivaltaisten kansallisten viranomaisten käytettävissä, riittää niiden luokittelemiseksi valtion varoiksi ja toimenpiteen kuulumiseksi EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (ks. asia C-83/98 P, Ranska v. Ladbroke Racing ja komissio, tuomio 16.5.2000, Kok. 2000, s. I-3271, 50 kohta).

53

On selvää, että Kreikan valtio on KMP:n ainoa osakkeenomistaja ja että se nimeää kyseisen pankin hallituksen jäsenet. Tästä seuraa, että Kreikan valtio voi vaikuttaa suoraan tai välillisesti määräävällä tavalla KMP:n varojen käyttöön.

54

Näin ollen komissio oli oikeassa katsoessaan riidanalaisen päätöksen 105 kohdassa, että lain 2237/94 5 §:n mukaisesti toteutettuihin velkojen järjestelyihin liittyi valtion varojen käyttöä.

55

Tästä seuraa, että toisen kanneperusteen toinen osa on hylättävä.

Toisen kanneperusteen kolmas osa, joka perustuu velkojen järjestelyä edellyttävän velvollisuuden puuttumiseen

56

Helleenien tasavalta väittää, että lain 2237/94 5 §:ää ei ole pidettävä valtiontukijärjestelmänä, koska kyseisessä pykälässä ei velvoiteta KMP:a järjestelemään maatalousosuuskuntien velkoja.

57

Tältä osin riittää, kun todetaan, että lain 2237/94 5 §:n mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä ei lakata pitämästä valtiontukijärjestelminä sen seikan johdosta, että KMP:lla ei ollut velvollisuutta järjestellä tätä pyytäneiden maatalousosuuskuntien velkoja.

58

Katsottuaan paikkansa pitävästi, että KMP toimi valtion valvonnassa ja että se oli järjestellyt maatalousosuuskuntien velkoja sellaisin edellytyksin, jotka eivät vastaa yksityisen sijoittajan kriteereitä, komissiolla oli oikeus pitää lain 2237/94 5 §:ää valtiontukijärjestelmänä.

59

Näin ollen toisen kanneperusteen kolmas osa on niin ikään hylättävä.

Toisen kanneperusteen neljäs osa, joka perustuu viitekoron virheelliseen soveltamiseen

60

Helleenien tasavalta väittää, että komissio on virheellisesti katsonut riidanalaisen päätöksen 128–132 kohdassa, että 21,5 prosentin korkotason, jota KMP sovelsi järjestellessään AGNO-osuuskunnan velkoja päätöksen 1620/89 mukaisesti, ja tuohon aikaan Kreikassa voimassa olleen 26,47 prosentin viitekoron välinen ero muodostaa EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen. Helleenien tasavalta katsoo, että komission väite, jonka mukaan AGNO-osuuskunnan velan järjestelyyn sovellettua korkotasoa oli verrattava viitekorkoon, on perusteeton. Se väittää, että komissio soveltaa viitekorkoa määrittääkseen tukien määrän, kun on kyse alueellisista tuista. Sitä vastoin pankit eivät Helleenien tasavallan mukaan sovella kyseistä korkoa myöntäessään luottoja asiakkailleen.

61

Tältä osin on todettava, että viitekorkoa käytetään laskettaessa edullisten lainajärjestelmien muodossa myönnettäviä tukia. Viitekoron tarkoituksena on heijastaa jäsenvaltiossa voimassaolevaa keskimääräistä korkotasoa keskipitkäksi ja pitkäksi aikaa otettaville lainoille, joiden takuuna ovat normaalit vakuudet.

62

Oikeusvarmuutta ja yhdenvertaista kohtelua koskevien syiden takia komissio voi pitää pääsääntönä sitä, että on perusteltua soveltaa tiettynä aikana voimassa olevaa viitekorkoa kaikkiin kyseisenä aikana myönnettyihin lainoihin (ks. asia C-457/00, Belgia v. komissio, tuomio 3.7.2003, Kok. 2003, s. I-6931, 72 kohta).

63

Tällaisessa tilanteessa komissio on asianmukaisesti katsonut riidanalaisen päätöksen 128–132 kohdassa, että sovelletun korkotason ja kyseisenä aikana Kreikassa voimassa olleen tätä korkeamman viitekoron välinen erotus muodostaa EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen.

64

Näin ollen toisen kanneperusteen neljäs osa on hylättävä.

Toisen kanneperusteen viides osa, joka perustuu kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvan vaikutuksen puuttumiseen

65

Helleenien tasavalta katsoo, että vaikka kaikkia lakien 2237/94 ja 2198/94 ja päätöksen 1620/89 mukaisesti toteutettuja velkojen järjestelyjä pidettäisiinkin EY 87 artiklassa tarkoitettuina valtiontukina, ne eivät ole vääristäneet kilpailua eivätkä vaikuttaneet jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

66

Helleenien tasavallan mukaan kilpailuetu, joka liittyy valtion myöntämään tai valtion varoista myönnettyyn tukeen ja joka myönnetään valikoidusti tietyille yrityksille tai tuottajille, voi vaikuttaa kilpailuun ainoastaan, jos kyseisen edun haitalliset vaikutukset ovat ilmeisen selvät ja ne voidaan määritellä. Helleenien tasavalta katsoo, että nyt esillä olevassa asiassa tukea ei voida pitää yhteisön oikeuden vastaisena, koska sillä ei ole merkittävää vaikutusta yhteisön sisäiseen kauppaan.

67

Helleenien tasavalta väittää, että suuri osa lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukaisista velkojen mitätöinneistä sekä lain 2237/94 5 §:n mukaisista velkojen järjestelyistä oli määrältään liian vähäisiä, jotta niillä olisi ollut merkittävä vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan siten kuin tätä tarkoitetaan komission tiedonannossa 94/C 368/05 – Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi –, julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 23.12.1994 (EYVL C 368, s. 12; jäljempänä suuntaviivat).

68

Helleenien tasavallan mukaan komissio ei ole ilmoittanut, minkä seikkojen perusteella se päätyi siihen johtopäätökseen, että kyseessä olevilla järjestelyillä on tosiasiallisesti ollut vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

69

Sen väitteen osalta, jonka mukaan kyseiset tuet ovat määrältään vähäisiä ja jakautuvat useiden maanviljelijöiden kesken siten, että kukin saa kansalliselta tai yhteisön kannalta katsottuna mitättömän pienen osan tuesta, on muistutettava siitä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan se, että tuen määrä on suhteellisen vähäinen tai että tuensaajayritys on suhteellisen pieni, ei automaattisesti tarkoita, ettei tuki voisi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai vääristää kilpailua (ks. mm. asia 730/79, Philip Morris v. komissio, tuomio 17.9.1980, Kok. 1980, s. 2671, Kok. Ep. V, s. 313, 11 ja 12 kohta; asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, Kok. Ep. X, s. I-387, 43 kohta, ns. Tubemeuse-tapaus; yhdistetyt asiat C-278/92–C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok. 1994, s. I-4103, 42 kohta; asia C-310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, Kok. 2002, s. I-2289, 86 kohta ja asia C-113/00, Espanja v. komissio, tuomio 19.9.2002, Kok. 2002, s. I-7601, 30 kohta).

70

Muilla seikoilla, kuten muun muassa tuen kumulatiivisuudella tai sillä, että tuensaajayritykset toimivat erityisen kilpaillulla alalla, voi näet olla ratkaiseva merkitys arvioitaessa tuen vaikutusta kauppaan (ks. em. asia Espanja v. komissio, tuomio 19.9.2002, 30 kohta).

71

On ilmeistä, että kyseessä olevalla alalla on voimakasta kilpailua jäsenvaltioiden niiden tuottajien välillä, joiden tuotteet ovat yhteisön sisäisen kaupankäynnin kohteena. Riidanalaisen päätöksen 106 kohdasta ilmenee lisäksi, että kreikkalaiset tuottajat vievät merkittäviä määriä maataloustuotteita toisiin jäsenvaltioihin.

72

Tällaisessa tilanteessa, kuten riidanalaisen päätöksen 107 ja 108 kohdasta ilmenee, tukien myöntäminen on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

73

On totta, että suuntaviivojen ja vähämerkityksisistä tuista annetun, Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 6.3.1996 julkaistun komission tiedonannon 96/C 68/06 (EYVL C 68, s. 9; jäljempänä vähämerkityksisiä tukia koskeva tiedonanto) mukaisesti tietyt määrältään erittäin vähäiset tuet voivat olla sellaisia, ettei niillä ole huomattavaa vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tai kilpailuun, joten niistä ei tarvitse ennalta ilmoittaa komissiolle.

74

Sekä suuntaviivojen 2.3 kohdasta että vähämerkityksisiä tukia koskevan tiedonannon neljännestä luetelmakohdasta ilmenee kuitenkin, että vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä ei sovelleta maataloustoimintaan eikä kalastukseen (em. asia Espanja v. komissio, tuomio 19.9.2002, 35 kohta).

75

Helleenien tasavalta ei siten voi vedota tähän sääntöön nyt esillä olevassa asiassa.

76

Edellä esitetyillä perusteilla toisen kanneperusteen viides osa ja näin ollen koko kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

Kolmas kanneperuste, joka perustuu EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohdan rikkomiseen

77

Helleenien tasavalta väittää, että komission olisi tullut pitää lain 2008/92 32 §:n 2 momentin ja lain 2237/94 5 §:n mukaisesti myönnettyjä tukia yhteismarkkinoille soveltuvina, koska kyseiset tuet on tarkoitettu luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.

78

Joka tapauksessa Helleenien tasavalta väittää, että tukia, jotka myönnettiin AGNO-osuuskunnalle sekä eräille muille osuuskunnille Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen, olisi tullut pitää edellisessä kohdassa tarkoitettuina tukina. Maitomarkkinoiden romahdettua Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden johdosta AGNO-osuuskunta osti jäsentensä tuottamaa maitoa ennen kyseistä onnettomuutta voimassa olleeseen markkinahintaan. Mainitulle osuuskunnalle lain 2008/92 32 §:n 2 momentin ja lain 2198/94 19 §:n mukaisesti myönnettyjen tukien tarkoituksena oli hyvittää määriä, joita osuuskunta oli maksanut Tšernobylin onnettomuuden johdosta.

79

Komissio kiistää Helleenien tasavallan väitteet. AGNO-osuuskunnan ja muiden maatalousosuuskuntien väitetysti kärsimien vahinkojen osalta se toteaa, ettei kyseinen jäsenvaltio ole osoittanut, että mainittujen vahinkojen ja Tšernobylin onnettomuuden maanviljelijöille aiheuttamien vahinkojen välillä on syy-yhteys. Komission mukaan lain 2008/92 32 §:n 2 momentin soveltamisen yhteydessä ei mitenkään viitata tuottajien tosiasiallisesti kärsimiin vahinkoihin. Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden ja tukien välisen tarvittavan yhteyden puuttumisen vahvistaa myös ajanjakso, joka kului ”vahingon” aiheuttaneesta tekijästä järjestelmän vuonna 1992 toteutettuun käyttöönottoon.

80

Tältä osin on muistettava, että EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa täsmennetään, että yhteismarkkinoille soveltuu ”tuki luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttaman vahingon korvaamiseksi”.

81

Koska kyseessä on poikkeus EY 87 artiklan 1 kohdassa vahvistettuun yleiseen periaatteeseen, jonka mukaan valtiontuet ovat yhteismarkkinoille soveltumattomia, EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava suppeasti (ks. asia C-156/98, Saksa v. komissio, tuomio 19.9.2000, Kok. 2000, s. I-6857, 49 kohta ja asia C-301/96, Saksa v. komissio, tuomio 30.9.2003, 66 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

82

Näin ollen mainitun määräyksen nojalla voidaan korvata ainoastaan sellainen taloudellinen vahinko, jonka luonnonmullistukset tai muut poikkeukselliset tapahtumat ovat välittömästi aiheuttaneet (ks. vastaavasti em. asia Saksa v. komissio, tuomio 19.9.2000, 54 kohta ja em. asia Saksa v. komissio, tuomio 30.9.2003, 72 kohta).

83

On todettava, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentin mukaisesti Kreikan valtio saattoi ottaa vastattavakseen ja maksaa maatalousosuuskuntien KMP:lta ottamia lainoja edellyttäen, että niiden syynä on ollut valtion antamien ohjeiden mukaisesti ja sen puolesta toteutettu sosiaalinen tai muu interventiopolitiikka.

84

Mainitun lainkohdan sanamuodosta ilmenee, että sillä sallitaan Kreikan valtion interventio maatalousosuuskuntien KMP:sta ottamien kaikenlaisten luottojen maksamiseksi edellyttäen, että niihin liittyy sosiaalinen tarkoitus. On lisäksi ilmeistä, että lain 2008/92 32 §:n 2 momenttia on sen sanamuodon mukaisesti sovellettu erittäin moninaisiin tilanteisiin.

85

Tällaista erittäin laajasti sovellettavaa säännöstä ei voida pitää tukijärjestelmänä, jolla on tarkoitus korvata luonnonmullistusten tai muiden poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamia vahinkoja.

86

On todettava, että lain 2237/94 5 §:ssä säädettyyn tukijärjestelmään pätevät samat johtopäätelmät ja sen osalta päädytään samaan lopputulokseen.

87

Tässä tilanteessa on todettava, että komissio ei ole toiminut virheellisesti katsoessaan, että lain 2008/92 32 §:n 2 momenttiin ja lain 2237/94 5 §:ään ei voitu soveltaa EY 87 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta.

88

AGNO-osuuskunnalle lain 2008/92 32 §:n 2 momentin ja lain 2198/94 19 §:n mukaisesti myönnettyjen tukien osalta on todettava, että Helleenien tasavalta ei ole osoittanut, että tukien ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden välillä olisi välitön yhteys.

89

Helleenien tasavalta ei myöskään ole osoittanut, että AGNO-osuuskunnalle mainittujen säännösten mukaisesti myönnetyt tuet vastaavat tosiasiallisesti Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden AGNO-osuuskunnan jäsenille aiheuttamia vahinkoja.

90

Näin ollen myös kolmas kanneperuste on hylättävä

Neljäs kanneperuste, joka perustuu EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan rikkomiseen

91

Helleenien tasavalta väittää, että komissio on virheellisesti todennut, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentissa ei ollut kyse valtiontuesta, jolla tuettiin taloudellisen kehityksen edistämistä kyseessä olevilla Kreikan alueilla ja joka näin ollen on yhteismarkkinoille soveltuva EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

92

Tältä osin riittää, kun todetaan, että lain 2008/92 32 §:n 2 momentissa kyseessä olevanlainen tukijärjestelmä, jolla on tarkoitus myöntää tukea maatalousosuuskunnille riippumatta siitä, millä alueella ne sijaitsevat, ei täytä alueellisia erityistekijöitä koskevia edellytyksiä, jotta siihen voitaisiin soveltaa EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrättyä poikkeusta.

93

Tässä tilanteessa komissio on ollut oikeassa katsoessaan, että lain 2008/92 32 §:n 2 momenttiin ei voida soveltaa EY 87 artiklan 3 kohdan a alakohdassa määrättyä poikkeusta.

94

Tämän vuoksi neljäs kanneperuste on hylättävä.

Viides kanneperuste, joka perustuu EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen

95

Helleenien tasavalta väittää, että vaikka yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että lain 2237/94 5 §:ää on pidettävä valtiontukena, kyseinen lainkohta soveltuu yhteismarkkinoille, koska kyseessä on EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen tarkoitettu tuki.

96

Helleenien tasavallan mukaan komissio on virheellisesti katsonut, että KMP:n lain 2237/94 5 §:n mukaisesti suorittamat velkojen järjestelyt eivät täytä suuntaviivoissa mainittuja seuraavaa viittä edellytystä: tukea saavien yritysten elinkelpoisuuden palauttaminen, kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttäminen, tukitoimenpiteen suhteellisuus, rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano kokonaisuudessaan ja vuosikertomukset, joiden avulla valvotaan edellä mainittua täytäntöönpanoa. Helleenien tasavalta katsoo, että lain 2237/94 5 §:llä mahdollistetaan yritysten elinkelpoisuuden palauttaminen, vältetään kilpailun kohtuutonta vääristymistä, säädetään rakenneuudistuksen etuihin nähden suhteellisista tuista, edellytetään rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa kokonaisuudessaan sekä säädetään asianmukaisesta seurannasta ja vuosikertomuksista.

97

Tältä osin on muistettava toisaalta, että EY 87 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa komissiolla on laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten arviointeja, jotka on tehtävä yhteisön kannalta katsoen, ja toisaalta, että yhteisöjen tuomioistuin ei voi tämän vapauden käyttämisen laillisuutta valvoessaan harkita kyseistä asiaa toimivaltaisen viranomaisen asemasta vaan sen on ainoastaan tutkittava, rasittaako tätä arviointia ilmeinen virhe tai onko harkintavaltaa käytetty väärin (ks. asia C-456/00, Ranska v. komissio, tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. I-11949, 41 kohta).

98

On kuitenkin täsmennettävä, että komissio voi hyväksyä harkintavaltansa käyttämiseksi toimintaohjeita suuntaviivojen kaltaisten säännösten muodossa, jos nämä säännökset sisältävät ohjeellisia sääntöjä kyseisen toimielimen toimintaa varten eivätkä ne ole perustamissopimuksen vastaisia (ks. mm. asia C-288/96, Saksa v. komissio, tuomio 5.10.2000, Kok. 2000, s. I-8237, 62 kohta ja em. asia Italia v. komissio, tuomion 52 kohta).

99

Nyt esillä olevassa asiassa on tuotava esiin, että komissio on kilpailun vääristymisen välttämistä koskevan toisen edellytyksen noudattamisen osalta todennut riidanalaisen päätöksen perustelujen 176 kohdassa, että on toteutettava sellaisia toimenpiteitä, että haitalliset vaikutukset kilpailijoihin jäävät mahdollisimman pieniksi, ja että jos alalla on rakenteellista ylituotantoa, rakenneuudistussuunnitelmalla on suhteessa saadun tuen määrään osallistuttava Euroopan yhteisön merkityksellisten markkinoiden rakenteen uudistamiseen supistamalla peruuttamattomasti kapasiteettia tai poistamalla sitä. Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen perustelujen 181 kohdassa, että lain 2237/94 5 §:ssä ei ole säännöstä toimenpiteistä, jotka Kreikan valtion olisi toteutettava, että haitalliset vaikutukset kilpailijoihin jäisivät mahdollisimman pieniksi, ja että tukijärjestelmää sovelletaan lisäksi osuuskuntiin, jotka toimivat koko maatalousalalla mukaan lukien osa-alueet, joilla esiintyy ylituotantoa. AGNO-osuuskunnan konkreettisen tilanteen osalta komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen perustelujen 198 kohdassa, että kyseinen yritys toimii juuri tällaisella alalla ja että kyseisen yrityksen koosta huolimatta rakenneuudistustoimenpiteisiin ei ollut sisällytetty minkäänlaista kapasiteetin vähentämistä.

100

Myöntäen, että lain 2237/94 5 § ei täytä suuntaviivoissa mainittua toista edellytystä, Helleenien tasavalta ei aseta kyseenalaiseksi komission riidanalaisessa päätöksessä esittämien arviointien pätevyyttä.

101

Ilman, että on tarpeen selvittää, täyttääkö lain 2237/94 5 § muut suuntaviivoissa mainitut edellytykset, viides kanneperuste on täten hylättävä.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen

102

Helleenien tasavalta väittää, että riidanalainen päätös on suhteeton sikäli kuin siinä säädetään tukien takaisinperinnästä. Olisi kohtuutonta periä yli seitsemän vuoden jälkeen takaisin tuet, jotka on myönnetty EY 88 artiklan mukaista menettelyä noudattaen. Viitaten asiassa 223/85, RSV vastaan komissio, 24.11.1987 annettuun tuomioon (Kok. 1987, s. 4617) se katsoo, että tällaisesta viivästyksestä voi aiheutua tuensaajille perusteltu luottamus, joka estää komissiota velvoittamasta kansallisia viranomaisia määräämään tuen takaisinperinnän.

103

On todettava, että lainvastaisen tuen poistaminen siten, että tuki peritään takaisin, on johdonmukainen seuraus siitä, että tuki on todettu lainvastaiseksi. Tästä seuraa, että aikaisemman tilanteen ennalleenpalauttamiseksi suoritettua lainvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperimistä ei periaatteessa voida pitää suhteettomana toimenpiteenä perustamissopimuksessa olevien valtiontukia koskevien määräysten tavoitteet huomioon ottaen (em. asia Tubemeuse, tuomion 66 kohta).

104

Luottamuksensuojan periaatteen osalta on todettava, että komission EY 88 artiklan nojalla harjoittaman valtiontukien valvonnan pakottavuus huomioon ottaen tuensaajayritys voi perustellusti luottaa siihen, että tuki on lainmukainen, periaatteessa vain silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu tämän artiklan mukaista menettelyä (asia C-169/95, Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997, Kok. 1997, s. I-135, 51 kohta ja asia C-24/95, Alcan Deutschland, tuomio 20.3.1997, Kok. 1997, s. I-1591, 25 kohta).

105

Riidanalaisia tukia ei kuitenkaan ole myönnetty EY 88 artiklan mukaista menettelyä noudattaen.

106

Mitä tulee edellä mainittuun asiaan RSV vastaan komissio, johon Helleenien tasavalta vetosi, on todettava, että nyt esillä olevan asian olosuhteet eivät ole vastaavanlaiset kuin olosuhteet, joiden nojalla komission päätöksen kumoaminen mainitussa asiassa oli perusteltua. Kuten edellä mainitussa asiassa RSV vastaan komissio annetun tuomion 14–16 kohdasta ilmenee, tuossa asiassa oli kyse tuesta, jolla oli tarkoitus kattaa komission hyväksymää tukea saaneen toimenpiteen lisäkustannuksia, alalla, jolle Alankomaiden hallitus oli jo vuosien ajan myöntänyt tukia, jotka komissio oli hyväksynyt.

107

Nyt esillä olevassa asiassa EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitetun menettelyn kohteena olivat kuitenkin uudet tukijärjestelmät, jotka oikeuttivat komission perusteellisen tutkimuksen.

108

Tässä tilanteessa riidanalaista päätöstä ei voida pitää suhteettomana eikä katsoa, että sillä loukataan riidanalaisia tukia saaneiden yritysten perusteltua luottamusta sen vuoksi, että siinä määrätään mainittujen tukien palauttamisesta eikä myöskään sen vuoksi, että siinä määrätään koronmaksuvelvollisuudesta.

109

Näin ollen kuudes kanneperuste on hylättävä.

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että tuen takaisinperintä on mahdotonta

110

Helleenien tasavallan mukaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpano on täysin mahdotonta. Se korostaa muun muassa, että maatalousosuuskuntien jäsenet ovat takaajina vastuussa osuuskuntien velvoitteista, mikäli osuuskunnat ja niiden liitot eivät kykene maksamaan erääntyviä velkojaan. Helleenien tasavalta toteaa, että sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset ongelmat, joita tuhansiin yksittäisiin maanviljelijöihin kohdistetuista pakkotäytäntöönpanoista seuraisi, ovat ilmeisen selviä.

111

Se huomauttaa lisäksi, että KMP:n lain 2237/94 5 §:n ja päätöksen 1620/89 mukaisesti toteuttamat lainojen uudelleenjärjestelyt perustuvat yksityisoikeudellisiin lainasopimuksiin. Tästä seuraa Helleenien tasavallan mukaan se, että komissio ei voi päättää sellaisen tuen takaisinperinnästä, jossa KMP on tapauskohtaisesti uudelleenjärjestellyt velkoja.

112

Tältä osin on korostettava, että vaikka ylitsepääsemättömät vaikeudet voivat estää jäsenvaltiota noudattamasta yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan (ks. vastaavasti asia 101/84, komissio v. Italia, tuomio 11.7.1985, Kok. 1985, s. 2629, 16 kohta), jäsenvaltio ei voi perustella pelkällä näiden vaikeuksien uhalla sitä, että se ei sovella yhteisön oikeutta asianmukaisesti (ks. asia C-52/95, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.1995, Kok. 1995, s. I-4443, 38 kohta ja asia C-265/95, komissio v. Ranska, tuomio 9.12.1997, Kok. 1997, s. I-6959, 55 kohta).

113

Maatalousosuuskuntien taloudellista tilannetta koskevista seikoista, joihin Helleenien tasavalta vetosi, ei ole ilmennyt, että riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun tuen takaisinperintä olisi mahdotonta. Sama pätee siihen Helleenien tasavallan väitteeseen, jonka mukaan tukea ei voida periä takaisin, koska se on myönnetty yksityisoikeudellisen sopimuksen perusteella. Kuten julkisasiamies paikkansapitävästi korostaa ratkaisuehdotuksen 196 kohdassa, tuen myöntämisen muodolla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä. Muussa tapauksessa jäsenvaltiot voisivat kiertää valtiontukia koskevat säännökset myöntämällä tuet jossakin tietyssä muodossa.

114

On lisäksi muistettava, että jäsenvaltion, joka kohtaa ennalta-arvaamattomia ja odottamattomia vaikeuksia valtiontuesta tehdyn komission päätöksen täytäntöönpanossa tai havaitsee sellaisia seurauksia, joita komissio ei ollut ottanut huomioon, on saatettava nämä ongelmat komission arvioitaviksi ja ehdotettava sopivia muutoksia kyseiseen päätökseen. Tällaisessa tilanteessa komission ja jäsenvaltion on muun muassa sellaisen säännön nojalla, joka asettaa jäsenvaltioille ja yhteisön toimielimille lojaalia yhteistyötä koskevia vastavuoroisia velvollisuuksia ja joka ilmaistaan muun muassa EY 10 artiklassa, toimittava yhdessä vilpittömässä mielessä vaikeuksien voittamiseksi noudattaen täysimääräisesti perustamissopimuksen määräyksiä ja erityisesti sen valtiontukiin liittyviä määräyksiä (ks. mm. asia C-404/00, komissio v. Espanja, tuomio 26.6.2003, Kok. 2003, s. I-6695, 46 kohta ja em. asia Belgia v. komissio, tuomio 3.7.2003, 99 kohta).

115

Tästä seuraa, että tuen takaisinperimisen mahdottomuuteen perustuva seitsemäs kanneperuste on hylättävä.

116

Tässä tilanteessa kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

117

Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1)

Kanne hylätään.

2)

Helleenien tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Jann	Timmermans	von Bahr

Julistettiin Luxemburgissa 29 päivänä huhtikuuta 2004.

R. Grass V. Skouris

kirjaaja presidentti

1 –

Oikeudenkäyntikieli: kreikka.