UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)
21 päivänä kesäkuuta 2010
Asia T-284/09 P
Herbert Meister
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Arviointi – Arviointikertomusten myöhästynyt vahvistaminen – Kanteen kohde ensimmäisessä oikeusasteessa – Valituksiin vastaaminen myöhässä – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain selvästi puuttuvat ja joka on osittain selvästi perusteeton
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) yhdistetyissä asioissa F-138/06 ja F-37/08, Meister vastaan SMHV, 18.5.2009 antaman tuomion (Kok. H., s. I A 1 131 ja II A 1 727) kumoamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Herbert Meister vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Kanne – Kannetta edeltävä hallinnollinen menettely
(Henkilöstösääntöjen 90 artikla ja 91 artiklan 3 kohta)
2. Virkamiehet – Kanne – Kanne, joka koskee ylennyspisteiden myöntämistä peräkkäisillä arviointikierroksilla
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
3. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)
1. Kun on kyse määräajoista valituksiin vastaamisessa, lainsäätäjä on virkamiestä mahdolliselta nimittävän viranomaisen, jonka käsiteltäväksi valitus on saatettu, toimimattomuudelta suojatakseen säätänyt, että se, että hallinto ei ota kantaa asiaan, mikä muodostuu siitä, että nimittävä viranomainen ei vastaa pyyntöön määräajan kuluessa, merkitsee kielteistä päätöstä, josta voidaan nostaa suoraan kumoamiskanne eikä laiminlyöntikannetta. Virkamiehen puolustautumisoikeuksia suojataan ja ne turvataan riittävästi sillä, että tämä voi nostaa kanteen hänelle vastaisesta päätöksestä kolmen kuukauden määräajassa valituksen implisiittisestä hylkäyspäätöksestä. Oikeusvarmuus edellyttää kuitenkin, että virkamies toimii henkilöstösäännöissä säädetyssä määräajassa.
Nimittävän viranomaisen vastaaminen myöhässä merkitsee puolestaan kanteen nostamista koskevan uuden määräajan alkamista, jos nimenomainen päätös tehdään ennen sen määräajan päättymistä, jossa kanne implisiittisestä päätöksestä hylätä valitus on nostettava, henkilöstösääntöjen 91 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti.
Se, että valitukseen vastataan myöhässä, ei sellaisenaan aseta kyseenalaiseksi tämän vastauksen laillisuutta eikä kyseisellä valituksella tarkoitetun toimen laillisuutta. Jos yhtäältä tällainen päätös olisi kumottava vain tämän viiveen vuoksi, uusi päätös, jolla korvattaisiin kumottu päätös, ei voisi missään tapauksessa olla ensimmäistä vähemmän myöhässä. Toisaalta henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädettyjen määräaikojen noudattamatta jättäminen ei yksinään vaikuta päätöksen pätevyyteen, mutta se voi merkitä asianomaisen toimielimen vastuun syntymistä sille, jota asia koskee, mahdollisesta aiheutuvasta vahingosta.
Tässä yhteydessä toimielimen vastuu syntyy ainoastaan siinä tapauksessa, että kantaja osoittaa vahingon aiheutuneen yksinomaan myöhästyneen tiedoksiantamisen vuoksi.
(ks. 26–30 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 125/80, Arning v. komissio, 29.10.1981 (Kok., s. 2539, 9 kohta) ja asia C‑385/07 P, Der Grüne Punkt – Duales System Deutschland v. komissio, 16.7.2009 (Kok., s. I‑6155, 193–196 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑54/92, Schneider v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H., s. I‑A‑281 ja II‑887, 27 kohta); yhdistetyt asiat T‑178/95 ja T‑179/95, Picciolo ja Caló v. alueiden komitea, 18.3.1997 (Kok. H., s. I‑A‑51 ja II‑155, 29 kohta); asia T‑15/96, Liao v. neuvosto, 6.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑329 ja II‑897, 34 kohta); asia T‑267/03, Roccato v. komissio, 26.1.2005 (Kok. H., I-A-1 ja II-1); asia T‑414/06 P, Combescot v. komissio, 5.3.2008, Kok. H., s. I-B-1-1 ja II-B-1-1, 44 kohta)
2. Peräkkäisten arviointikierrosten keskinäisen riippuvuuden osalta on kiistatonta, että kunkin kierroksen jälkeen virkamiehen pisteiden kokonaismäärä muodostuu pisteiden, jotka hänelle annettiin viimeisellä kierroksella (ensimmäinen osatekijä), ja pisteiden, jotka hänellä jo aikaisemmin oli (toinen osatekijä), summasta.
Oikeuskäytäntö, jonka mukaan ylennyspisteiden antamisella tiettynä vuonna on vaikutuksia, jotka eivät rajoitu yksinomaan käynnissä olevaan arviointikierrokseen, ei merkitse mitenkään sitä, että kun virkamiehelle ilmoitetaan niiden pisteiden kokonaismäärä, jotka hänellä on arviointikierroksen jälkeen, hänellä olisi oikeus riitauttaa paitsi kokonaispisteidensä ensimmäinen osatekijä myös toinen osatekijä. Jos nimittäin tästä toisesta osatekijästä voitaisiin myös valittaa tai nostaa kanne, oikeusvarmuutta loukattaisiin, koska virkamies voisi asettaa kyseenalaiseksi pisteet, jotka hänelle on myönnetty aikaisemmilla arviointikierroksilla ja joita ei riitautettu henkilöstösäännöissä säädetyssä määräajassa.
(ks. 41, 42 ja 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑323/02, Breton v. yhteisöjen tuomioistuin, 11.12.2003 (Kok. H., s. I‑A‑325 ja II‑1587, 51–53 kohta); asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H., I-A-101 ja II-465, 147 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok., s. II‑4137, 88 kohta)
3. Ainoastaan ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaista tapausta, jossa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys ilmenee sille toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevälle tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Tällaisen vääristymän on ilmettävä selvästi asiakirja-aineistosta, ilman että tosiseikkoja ja todisteita on tarpeen arvioida uudelleen.
(ks. 55 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 191–193 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)