Asia T‑82/13

(julkaistu otteina)

Panasonic Corp.

ja

MT Picture Display Co. Ltd

vastaan

Euroopan komissio

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävien kuvaputkien maailmanlaajuiset markkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintoja, markkinoiden jakamista, kapasiteetteja ja tuotantoa koskevat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – Puolustautumisoikeudet – Näyttö kartelliin osallistumisesta – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Oikeasuhteisuus – Sakot – Täysi harkintavalta 

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.9.2015

1.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Tuomioistuinvalvonta – Täysi harkintavalta – Ulottuvuus – Raja – Syrjintäkiellon periaatteen noudattaminen

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla)

2.      Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Tarkimpien saatavilla olevien tietojen käyttäminen – Suuntaviivoissa määritelty laskentatapa – Komission velvollisuus soveltaa suuntaviivoja yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatetta noudattaen – Luottamuksensuojan periaate, joka ei sido samalla tavalla unionin tuomioistuimia niiden käyttäessä täyttä harkintavaltaansa

(SEUT 101 ja SEUT 261 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 ja 15 kohta)

1.      Unionin tuomioistuimien komission kilpailuasioissa tekemiin päätöksiin kohdistamasta valvonnasta on huomautettava, että täysi harkintavalta merkitsee sitä, että kyseiset tuomioistuimet voivat muuttaa riidanalaista toimea, jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää.

Täyden harkintavallan käyttäminen ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että yrityksiä, jotka ovat olleet osallisina SEUT 101 artiklan 1 kohdan vastaisessa sopimuksessa, kohdellaan eri tavalla sakkojen suuruudesta päätettäessä. Jos unionin tuomioistuimet aikovat yhden kyseessä olevan yrityksen osalta nimenomaisesti poiketa komission käyttämästä laskentatavasta, jota ne eivät ole kyseenalaistaneet, niiden on selitettävä tämä tuomiossa.

(ks. 155 ja 156 kohta)

2.      Komissio käyttää asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 13 kohdan mukaan kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon perusmäärän määrittämiseksi sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Suuntaviivojen 15 kohdassa todetaan tässä yhteydessä, että komission on käytettävä yrityksen myynnin arvon määrittämiseksi tarkimpia saatavilla olevia tietoja kyseisestä yrityksestä.

Suuntaviivoissa vahvistetaan käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista komissio voi poiketa yksittäistapauksessa vain, jos se perustelee kyseisen poikkeamisen syillä, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Kun komissio antaa tällaisia käytännesääntöjä ja ne julkaisemalla ilmoittaa, että niitä sovelletaan tuosta hetkestä lähtien niissä tarkoitettuihin tilanteisiin, se rajoittaa oman harkintavaltansa käyttämistä eikä voi poiketa näistä säännöistä sillä uhalla, että sen mahdollisesti katsottaisiin loukanneen yleisiä oikeusperiaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta tai luottamuksensuojan periaatetta.

Vaikka komissiolla onkin velvollisuus noudattaa luottamuksensuojan periaatetta, kun se soveltaa viitteellisiä sääntöjä, jotka se on itselleen asettanut, tämä periaate ei voi kuitenkaan sitoa samalla tavalla unionin tuomioistuimia, koska niiden tarkoituksena ei ole soveltaa erityistä sakkojen määrän laskentatapaa niiden käyttäessä täyttä harkintavaltaansa vaan ne tutkivat tapauskohtaisesti niiden käsiteltäväksi saatettuja tilanteita ottamalla huomioon kaikki niihin liittyvät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

(ks. 157, 167 ja 168 kohta)