YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
31 päivänä maaliskuuta 1998 (1)
Terästeollisuuden valtiontuet Tukisuunnitelman ilmoittaminen EHTY:n
tukisäännöstön asianomaisten määräysten voimassaolon päättyminen
Tukisuunnitelman toteuttaminen Tuen yhteismarkkinoille soveltumattomuutta
koskeva ja tuen palauttamiseen velvoittava päätös Perusteltu luottamus
Asiassa T-129/96,
Preussag Stahl AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Salzgitter
(Saksa), edustajanaan asianajaja Jochim Sedemund, Berliini, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue, Luxemburg,
jota tukee
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat
Ernst Röder ja saman ministeriön Oberregierungsrat Bernd Kloke, avustajinaan
asianajajat Holger Wissel ja Oliver Axster, Düsseldorf,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Dimitris Triantafyllou ja Paul Nemitz, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jossa kantaja vaatii valtiontuesta Walzwerk Ilsenburg GmbH:lle 29 päivänä
toukokuuta 1996 tehdyn komission päätöksen 96/544/EHTY (EYVL L 233, s. 24)
kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit C. P. Briët,
K. Lenaerts, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.1.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- EHTY:n perustamissopimuksen (jäljempänä perustamissopimus) 4 artiklan
c kohdassa kielletään jäsenvaltioiden terästeollisuudelle myöntämät tuet kaikissa
muodoissaan.
- 2.
- Komissio teki perustamissopimuksen 95 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan
perusteella neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan ja neuvoston yksimielisen puoltavan
lausunnon saatuaan terästeollisuudelle myönnettävää tukea koskevista yhteisön
säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1991 tehdyn päätöksen N:o 3855/91/EHTY eli
vahvisti niin kutsutun viidennen terästukisäännöstön (EYVL L 362, s. 57;
jäljempänä säännöstö).
- 3.
- Säännöstön 1 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion tai paikallisten viranomaisten
terästeollisuudelle antamaa tukea voidaan pitää yhteismarkkinoiden toimintaan
soveltuvana vain, jos se on 25 artiklan määräysten mukaista.
- 4.
- Säännöstön 1 artiklan 3 kohdassa määrätään seuraavaa:
Tässä [säännöstössä] tarkoitettua tukea saa toteuttaa vain 6 artiklassa
tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti, eikä niistä saa aiheutua maksuja 31 päivän
joulukuuta 1996 jälkeen.
[Säännöstön] 5 artiklan mukaisesti myönnetyn tuen viimeisen maksupäivän on
oltava 31 päivä joulukuuta 1994, lukuun ottamatta erityisiä verohelpotuksia
(Investitionszulage) viidessä uudessa osavaltiossa (Länder), sellaisena kuin niistä
säädetään Saksan vuoden 1991 veromuutoslaissa; näistä saa aiheutua maksuja
31 päivään joulukuuta 1995 saakka.
- 5.
- Säännöstön 5 artiklassa määrätään seuraavaa:
Yleisissä tukiohjelmissa tarkoitettua alueellista investointitukea voidaan pitää
yhteismarkkinoille soveltuvana 31 päivään joulukuuta 1994 saakka, jos:
tukea saava yritys on sijoittautunut entisen Saksan demokraattisen tasavallan
alueelle, ja tukeen liittyy alueen koko tuotantokyvyn väheneminen.
- 6.
- Lisäksi säännöstön 6 artiklassa määrätään seuraavaa:
1. Komissiolle on annettava tieto 25 artiklassa tarkoitetun tuen myöntämistä
tai muuttamista koskevista suunnitelmista niin ajoissa, että se voi esittää
huomautuksensa. Komissiolle ilmoitetaan samoilla edellytyksillä suunnitelmista,
joissa pyritään soveltamaan terästeollisuuden alalla tukiohjelmia, joiden osalta
komissio on jo tehnyt päätöksen ETY:n perustamissopimuksen nojalla. Komissiolle
on ilmoitettava tässä artiklassa tarkoitetuista tukisuunnitelmista 5 artiklassa
tarkoitetun tuen osalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1994 ja muun tuen osalta
viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1996.
3. Komissio pyytää jäsenvaltioilta lausunnon alueellista investointeihin
myönnettävää tukea koskevista suunnitelmista, kun kyseisen investoinnin määrä tai
kahdentoista peräkkäisen kuukauden aikana tuettujen investointien kokonaissumma
ylittää kymmenen miljoonaa ecua, [ja] muista sille ilmoitetuista merkittävistä
tukisuunnitelmista, ennen kuin se ottaa niihin kantaa. Komissio ilmoittaa kaikille
jäsenvaltioille kannasta, jonka se on ottanut kuhunkin tukihankkeeseen yksilöiden
hankkeen luonteen ja sen mittasuhteet.
4. Jos komissio pyydettyään asianosaisilta lausunnot toteaa, että jokin tuki ei
ole [säännöstön] määräysten mukainen, se ilmoittaa päätöksestään asianomaiselle
jäsenvaltiolle. Komissio tekee tämän päätöksen viimeistään kolme kuukautta sen
jälkeen, kun se on saanut kyseisen tuen arviointiin tarvitsemansa tiedot.
[Perustamissopimuksen] 88 artiklaa sovelletaan tapauksessa, jossa jokin jäsenvaltio
ei noudata mainittua päätöstä. Kyseinen jäsenvaltio saa toteuttaa [1 kohdassa]
tarkoitetut toimenpiteet vain komission suostumuksella ja noudattamalla sen
vahvistamia edellytyksiä.
5. Jos kyseisestä suunnitelmasta tehdyn ilmoituksen vastaanottamisesta on
kulunut kaksi kuukautta eikä komissio ole aloittanut 4 kohdassa tarkoitettua
menettelyä tai ilmoittanut kannastaan muulla tavalla, suunnitellut toimenpiteet
voidaan toteuttaa, mikäli jäsenvaltio on ilmoittanut aikeestaan komissiolle
etukäteen. Kun komissio pyytää jäsenvaltioiden lausuntoa 3 kohdassa tarkoitetulla
tavalla, tämä määräaika pidennetään kolmeen kuukauteen.
6. Kaikki [5 artiklassa] tarkoitetut yksittäiset tapaukset on ilmoitettava
komissiolle 1 kohdassa määrätyillä edellytyksillä.
- 7.
- Säännöstö tuli 9 artiklan mukaisesti voimaan 1.1.1992, ja sitä sovellettiin 31.12.1996
asti.
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 8.
- Saksi-Anhaltin osavaltiossa toimiva Walzwerk Ilsenburg GmbH -niminen yritys
(jäljempänä Ilsenburgin valssaamo) on yksi entisen Saksan demokraattisen
tasavallan valtionyrityksistä. Preussag Stahl AG (jäljempänä Preussag) osti sen
vuonna 1992, jolloin siitä tuli Preussagin oikeudellisesti itsenäinen tytäryhtiö.
Vuonna 1995 Ilsenburgin valssaamo sulautui Preussagiin, josta tuli Ilsenburgin
valssaamon oikeudellinen seuraaja.
- 9.
- Varmistaakseen yrityksen toimintakyvyn uusissa markkinaolosuhteissa Preussagin
oli toteutettava huomattavia rationalisointitoimenpiteitä, muun muassa siirrettävä
entisen Länsi-Saksan alueella sijaitsevan Salzgitterin tehtaansa paksulevyjen
tuotanto Ilsenburgin valssaamoon.
- 10.
- Tässä siirrossa tarvittavien, yhteensä 29,5 miljoonan Saksan markan (DEM)
suuruisten investointien edistämiseksi sovittiin, että Saksi-Anhaltin osavaltio
myöntäisi tuen, joka muodostui 5,850 miljoonan DEM:n investointituesta ja
erityisestä 0,9505 miljoonan DEM:n suuruisesta verohelpotuksesta. Näihin tukiin
sovellettiin kahta komission EY:n ja EHTY:n perustamissopimusten soveltuvien
määräysten mukaisesti hyväksymää yleistä alueellista tukiohjelmaa eli yhtäältä
alueellisten taloudellisten rakenteiden kehittämistä koskevaa yhteisön toiminnan
puiteohjelmaa ja toisaalta investointitukilakia.
- 11.
- Saksan hallitus ilmoitti näistä tukisuunnitelmista komissiolle 24.11.1994 päivätyllä
telekopiollaan, joka merkittiin seuraavana päivänä komission rekisteriin numerolla
777/94. Tässä ilmoituksessa viitattiin nimenomaisesti 10.5.1994 tehtyyn ilmoitukseen,
joka koski 11,8 miljoonan DEM:n suuruista toista tukisuunnitelmaa, joka oli samoin
tarkoitettu Ilsenburgin valssaamolle ja joka koski uusiin energialähteisiin siirtymistä
ja ympäristönsuojelun kehittämistä (jäljempänä suunnitelma nro 308/94).
- 12.
- Komissio kehotti 1.12.1994 päivätyllä kirjeellään Saksan hallitusta peruuttamaan
tukisuunnitelmasta nro 777/94 (jäljempänä suunnitelma nro 777/94) tekemänsä
ilmoituksen välttääkseen sellaisen menettelyn aloittamisen, jonka ainoana
perusteena olisi ollut se, ettei ilmoittamiselle asetettua, kesäkuun 1994 lopussa
päättynyttä määräaikaa ollut noudatettu. Komissio totesi, ettei tämän määräajan
ylittäminen estänyt tukisuunnitelmien tutkimista, koska tämän toimielimen oli vielä
mahdollista tehdä päätös ennen vuoden 1994 loppua. Koska suunnitelma
nro 777/94 ilmoitettiin kuitenkin vasta 25.11.1994 eli vain 17 arkipäivää ennen
komission viimeistä kokousta vuonna 1994, komissio katsoi, että vaikka menettelyä
kiirehdittäisiin niin paljon kuin mahdollista, sen oli mahdotonta tehdä päätös ennen
vuoden loppua, koska jäsenvaltioita oli tarpeen kuulla suunniteltujen investointien
suuruuden vuoksi.
- 13.
- Liittohallitus ilmoitti 13.12.1994 päivätyllä kirjeellään komissiolle, ettei se peruuta
missään tapauksessa suunnitelmasta nro 777/94 tekemäänsä ilmoitusta. Liittohallitus
antoi tämän kantansa tiedoksi Preussagille.
- 14.
- Preussag oli tällä välin 7.12.1994 lähettänyt kirjeen komission jäsenille Van Miertille
ja Bangemannille ja esittänyt heille, että ilmoituksen viivästyminen johtui pitkistä
ja laajoista neuvotteluista, jotka olivat aiheutuneet suunnitelman nro 777/94
vaikutuksesta asianomaisen alueen työllisyystilanteeseen. Tämän vuoksi Preussag
pyysi näitä kahta komission jäsentä toimimaan siten, että komission yksiköt
tutkisivat vielä tätä suunnitelmaa säännöstön määräysten valossa.
- 15.
- Preussag sai 21.12.1994 päivätyllä telekopiolla, joka vahvistettiin samana päivänä
päivätyllä kirjeellä, seuraavan ilmoituksen:
Martin Bangemann
Euroopan komission jäsen
Kiitän Teitä 7.12.1994 päivätystä kirjeestänne.
Kollegani Karel van Miert ja minä olemme kanssanne samaa mieltä siitä, että
Saksan uusissa osavaltioissa sijaitsevien yritysten tuesta on tehtävä kiireellisesti
päätös, jotta kohtuuttoman pitkillä hallinnollisilla menettelyillä ei jarrutettaisi niiden
taloudellista kehitystä.
Tästä syystä minulla on ilo ilmoittaa Teille, että Euroopan komissio on tänään
pyyntönne mukaisesti antanut suostumuksensa Ilsenburgin valssaamon tuelle.
Toivotan kaikkea menestystä yrityksellenne.
Kunnioittavasti
Allekirjoitus: Martin Bangemann.
- 16.
- Komissio toimitti 21.12.1994 päivätyllä teleksillään SG(94)D/37659 Saksan
viranomaisille tukisuunnitelmat, joita se ei vastustanut ja joista yksi oli suunnitelma
nro 308/94.
- 17.
- Kantajalle maksettiin 23.12.1994 sen investointituen määrä, jonka
Landesförderinstitut Sachsen-Anhalt oli 20.10.1994 tekemällään päätöksellä
myöntänyt Preussagille sillä edellytyksellä, että komissio hyväksyy sen tekemän
ilmoituksen.
- 18.
- Komissio vahvisti 1.2.1995 päivätyllä kirjeellään SG(95)D/1056 liittohallitukselle
tiettyjen alueellisten tukisuunnitelmien ja muun muassa suunnitelman nro 308/94
olevan yhteensoveltuva säännöstön 5 artiklan kanssa.
- 19.
- Komissio päätti 15.2.1995 aloittaa suunnitelman nro 777/94 osalta säännöstön
6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tutkimusmenettelyn. Tämä päätös annettiin
tiedoksi Saksan viranomaisille 10.3.1995 päivätyllä kirjeellä, joka julkaistiinmyöhemmin ilmoituksena Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1995,
C 289, s. 11). Komissio totesi siinä, että suunnitelma ilmoitettiin sille niin myöhään,
ettei sen ollut mahdollista ottaa kantaa suunnitelman soveltuvuuteen ennen
31.12.1994, ja että tämän päivämäärän jälkeen sillä ei enää ollut siihen toimivaltaa
säännöstön 5 artiklan sanamuodon mukaisesti. Lisäksi komissio kehotti muita
jäsenvaltioita ja muita, joita asia koskee, esittämään sille huomautuksensa
suunnitelmasta nro 777/94 kuukauden kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta.
- 20.
- Bangemann ilmoitti 23.2.1995 päivätyllä kirjeellään Preussagille, että hänen
21.12.1994 päivätyssä kirjeessään tarkoitettu suostumus koski suunnitelmaa
nro 308/94 eikä suunnitelmaa nro 777/94.
- 21.
- Suunnitelman nro 777/94 mukainen erityinen verohelpotus myönnettiin Finanzamt
Wolfenbüttelin kahdella päätöksellä, joista 26.10.1995 tehdyllä päätöksellä
myönnettiin 428 975,70 DEM ja 9.1.1996 tehdyllä päätöksellä 190 052 DEM, ja
kyseiset summat maksettiin kantajalle samoina päivämäärinä.
- 22.
- Komissio totesi valtiontuesta Walzwerk Ilsenburg GmbH:lle 29.5.1996 tekemässään
päätöksessä 96/544/EHTY (EYVL L 233, s. 24, jäljempänä riidanalainen päätös)
ensinnäkin, että investointituki ja erityinen verohelpotus olivat yhteismarkkinoille
soveltumatonta ja perustamissopimuksen ja säännöstön määräyksissä kiellettyä
valtiontukea, ja toiseksi määräsi tuen palautettavaksi. Päätös annettiin 26.6.1996
tiedoksi liittohallitukselle, joka toimitti sen edelleen 9.7.1996 Preussagille.
Oikeudenkäyntimenettely
- 23.
- Preussag nosti 15.8.1996 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nyt esillä
olevan kumoamiskanteen riidanalaisesta päätöksestä.
- 24.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi 11.12.1996 antamallaan
määräyksellä Saksan liittotasavallan 31.10.1996 esittämän pyynnön saada osallistua
oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Preussagin vaatimuksia.
Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset
- 25.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
velvoittaa komission EHTY:n tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan
mukaisesti esittämään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle kaikki
asiakirjat (luonnokset, pöytäkirjat jne.), joilla voidaan selventää riidanalaisen
päätöksen tekemiseen johtaneita olosuhteita;
antaa kantajalle oikeuden tutustua esitettäviin asiakirjoihin;
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 26.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan tässä tuomioistuimessa aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Saksan liittotasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen.
- 28.
- Komissio vaatii Saksan liittotasavallan väliintulokirjelmästä esittämissään
huomautuksissa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää väliintulijan väitteet;
velvoittaa väliintulijan korvaamaan osan oikeudenkäyntikuluista.
Kumoamisvaatimukset
Tutkittavaksi ottaminen
- 29.
- Komissio väittää, että nyt esillä oleva kanne on nostettu liian myöhään ja että sen
nostaminen merkitsee väärinkäytöstä, koska jättäessään nostamatta kanteen
15.2.1995 tehdystä päätöksestä, joka koski riidanalaista tukea koskevan
tutkimusmenettelyn aloittamista, Preussag on hyväksynyt sen, että tilanne, jossa
rikotaan menettelysääntöjä ja perustamissopimusta, on todellisuudessa vakiintunut.
- 30.
- Preussag huomauttaa väliintulijan tukemana, että vaikka päätöksestä aloittaa
riidanalaista tukea koskeva tutkimusmenettely olisi sinänsä voitu nostaa
kumoamiskanne, perustamissopimuksen 33 artiklasta ei suinkaan ilmene, ettei
menettelyn lopettamista koskevasta muodollisesta päätöksestä voisi nostaa kannetta.
- 31.
- Riittää, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisella
päätöksellä on omia oikeusvaikutuksia joihin kuuluu velvollisuus palauttaa
maksettu tuki ja että Preussagilla on siten oltava oikeus nostaa kumoamiskanne
tällaisesta päätöksestä (asia 730/79, Philip Morris, tuomio 17.9.1980, Kok 1980,
s. 2671, 5 kohta, ja asia C-188/92, TWD Textilwerke Deggendorf, tuomio 9.3.1994,
Kok. 1994, s. I-833, 14 kohta) riippumatta siitä, onko se riitauttanut päätöksen
riidanalaista tukea koskevan tutkimusmenettelyn aloittamisesta.
- 32.
- Näin ollen komission esittämä oikeudenkäyntiväite ei voi menestyä.
Pääasia
- 33.
- Preussag esittää kumoamisvaatimuksensa tueksi seitsemän kanneperustetta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee komission ajallista toimivaltaa
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 34.
- Preussag väittää ennen kaikkea, ettei säännöstön missään määräyksessä kielletä
komissiota toteamasta 31.12.1994 jälkeen säännöstön 5 artiklassa tarkoitettujen
alueellisten investointitukien soveltuvuutta, mikäli niille annettavan suostumuksen
aineelliset edellytykset ovat täyttyneet ennen tätä päivämäärää, kuten nyt
käsiteltävässä asiassa. Säännöstön 1 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa asetetun
määräajan päättymispäivällä 31.12.1994 on tarkoitettu rajoittaa ajallisesti ainoastaan
näiden tukien maksamista. Komissio ei myöskään voi vapautua velvoitteestaan
ratkaista sellaisen tuen aineellista soveltuvuutta, joka on maksettu ilman, että siitä
olisi ilmoitettu säännönmukaisesti, tai ennen kuin komissio on hyväksynyt sen (asia
C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307). Komissio ei
itsekään ole pitänyt mahdottomana ratkaista 31.12.1994 jälkeen suunnitelman
nro 777/94 soveltuvuutta, koska se on aloittanut tämän päivämäärän jälkeen
tutkimusmenettelyn ja pyytänyt lausuntoa jäsenvaltioilta ja muilta, joita asia koskee.
- 35.
- Väliintulija huomauttaa lisäksi, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on
asiassa T-266/94, Skibsværftsforeningen ym. vastaan komissio, 22.10.1996
antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. II-1399, 92 kohta ja sitä seuraavat kohdat)
katsonut, että komissiolla on toimivalta antaa suostumus toimintatuelle
laivanrakennusteollisuudelle myönnettävästä tuesta 21 päivänä joulukuuta 1990
annetun neuvoston direktiivin 90/684/ETY (EYVL L 380, s. 27) 10 a artiklan
2 kohdassa asetetun määräajan jälkeen. Väliintulija katsoo, että koska erityinen
investointituki olisi voitu joka tapauksessa maksaa aina 31.12.1995 saakka, komissio
olisi oman oikeudellisen arviointinsa mukaan voinut tehdä päätöksensä niin ajoissa,
että maksu olisi voitu suorittaa ennen tätä päivämäärää.
- 36.
- Komissio vastaa tähän ennen kaikkea, että 31.12.1994 päättyy yhtäaikaisesti sekä
tuen maksamiselle että päätöksenteolle asetettu määräaika ja että tuen maksamisen
olisi tapahduttava hyväksyvän päätöksen tekemisen jälkeen eikä sitä ennen, koska
jäsenvaltiot eivät voi säännöstön 6 artiklan 4 kohdan mukaan toteuttaa
tukitoimenpiteitä ilman komission suostumusta. Komission mukaan
perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdassa määrätty tukien ehdoton kielto on
vahvistettu uudestaan 1.1.1995 alkaen, eikä tämän päivämäärän jälkeen tehdyllä
päätöksellä voida hyväksyä jo maksettua tukea. Ilmoittamiselle asetetun määräajan
ylittämisestä johtuvasta menettelyvirheestä on näin ollen päädytty tilanteeseen, jossa
tuki on aineellisesti yhteensoveltumaton perustamissopimuksen kanssa ja jossa
komissiolta puuttuu ajallisesti toimivalta antaa suostumus tälle tuelle. Komission
olisi sitä paitsi pitänyt aloittaa säännöstön 6 artiklan 3 ja 4 kohdan määräysten
mukainen menettely, koska näitä määräyksiä on sovellettava, vaikka tuet eivät ole
yhteensoveltuvia säännöstön kanssa.
- 37.
- Lisäksi komission mukaan nyt esillä oleva asia ja edellä mainittu asia
Skibsværftsforeningen ym. vastaan komissio ovat huomattavan erilaisia. Säännöstön
1 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan viittaus säännöstön 5 artiklaan vahvistaa sen,
että päätöksenteolle asetettu määräaika on päättynyt 31.12.1994 myös erityisten
verohelpotusten osalta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 38.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että säännöstön 1 artiklan 1 kohdan
sanamuodon mukaan säännöstössä tarkoitettua terästeollisuudelle annettavaa tukea
voidaan pitää yhteismarkkinoiden toimintaan soveltuvana vain, jos se on
25 artiklan määräysten mukaista.
- 39.
- Koska riidanalaiset tuet ovat alueellisia investointitukia, niitä voitiin pitää
säännöstön 5 artiklan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltuvina 31.12.1994 saakka,
ja niiden viimeiseksi maksupäiväksi oli pääsääntöisesti vahvistettu 3 artiklan
1 kohdan toisessa alakohdassa sama päivämäärä.
- 40.
- Säännöstön 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa täsmennetään, että
säännöstössä tarkoitettua tukea saa toteuttaa vain 6 artiklassa tarkoitettujen
menettelyjen mukaisesti. Tämän 6 artiklan 1 kohdassa määrätään kuitenkin, että
komissiolle annetaan tieto tuen myöntämistä koskevista suunnitelmista, ja sen
4 kohdan viimeisessä virkkeessä, että kyseinen jäsenvaltio saa toteuttaa suunnitellut
toimenpiteet vain komission suostumuksella ja noudattamalla sen vahvistamia
edellytyksiä.
- 41.
- Tästä seuraa välttämättä, että säännöstössä tarkoitetut tuet on voitu toteuttaa
ainoastaan komission etukäteen antaman suostumuksen jälkeen. Kuten 1 artiklan
3 kohdan toisen alakohdan viittauksesta säännöstön 5 artiklaan ilmenee, alueellisten
investointitukien viimeiseksi maksupäiväksi vahvistettu päivämäärä 31.12.1994 on
näin ollen välttämättä 5 artiklassa vahvistettu viimeinen mahdollinen päivä, jolloin
komissio on voinut päättää tällaisten tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
- 42.
- Toisin kuin väliintulija väittää, sama koskee erityisiä verohelpotuksia, vaikka niitä
onkin voitu toteuttaa säännöstön 1 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan
31.12.1995 asti. Tämä myöhempi maksupäivä johtui pelkästään siitä, että oikeus
erityisiin verohelpotuksiin edellytti, että tuetut investoinnit oli toteutettava
etukäteen, eikä sen perusteella voitu pidentää komissiolle asetettua määräaikaa
päättää tällaisten tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
- 43.
- Kantaja ei voi myöskään vedota komission velvoitteeseen ratkaista sellaisen tuen
yhteensoveltuvuus EY:n perustamissopimuksen kanssa, joka on maksettu mutta jota
ei ole ilmoitettu säännönmukaisesti tai joka on maksettu ennen kuin komissio on
antanut siihen suostumuksensa. Toisin kuin EY:n perustamissopimuksen
valtiontukia koskevat määräykset, joissa komissiolle annetaan pysyvästi oikeus
päättää tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille, säännöstössä vahvistettu
poikkeus perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdassa asetetusta ehdottoman
kiellon periaatteesta oli ajallisesti rajoitettu. Nyt esillä olevassa asiassa tätä
poikkeusta on tulkittava sitäkin suppeammin, sillä säännöstön 11.
perustelukappaleessa todetaan, että koska alueellisella investointituella onpoikkeusluonne, olisi perusteetonta ylläpitää sitä kauemmin kuin terästeollisuuden
ajanmukaistamiseen tarvittava kausi, joka on arvioitu kolmeksi vuodeksi.
- 44.
- Kuten komissio aivan oikein huomauttaa, nyt esillä oleva asia poikkeaa
huomattavasti edellä mainitusta asiasta Skibsværftsforeningen, jossa komissio antoi
todellisuudessa suostumuksen toimintatuelle toukokuussa 1994, kun taas edellä
mainitun direktiivin 90/684/ETY 10 a artiklassa säädettiin, että näitä tukia voitiin
pitää yhteismarkkinoille soveltuvina 31.12.1993 asti, edellyttäen muun muassa, ettei
1.7.1990 ja 31.12.1993 välisenä aikana tehtyjen sopimusten osalta myönnetä muuta
tuotantotukea.
- 45.
- Tästä säännöksestä ilmenee, että komission oli päätettävä toimintatukien eikä
investointitukien, joista tässä asiassa on kyse, tarpeellisuudesta ja soveltuvuudesta
sellaisten erityisten sopimusten osalta, joita voitiin tehdä aina viiteajanjakson
viimeiseen päivään asti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätteli myös, että
komissiolle annettiin toimivalta ja velvollisuus arvioida niiden toimintatukien
tarpeellisuutta ja siten myös soveltuvuutta, jotka oli maksettu tämän määräajan
päättymiseen mennessä tehtyjen sopimusten osalta, mikä osoitti, että komissiolla oli
toimivalta ottaa niiden soveltuvuuteen kantaa 31.12.1993 jälkeen (tuomion
9596 kohta). Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että
toimintatukien eli tarkemmin sanoen erityisiin sopimuksiin sidottujen tuotantotukien
osalta kyseisten tukien kilpailuvaikutuksia arvioitaessa ainoastaan sopimuksen
tekoajankohta oli merkityksellinen (tuomion 96 kohta). Lopuksi ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin huomautti nimenomaisesti, että toisin kuin säännöstössä
edellä mainitun direktiivin 90/684/ETY 10 a artiklassa ei asetettu mitään
ilmoittamista koskevaa määräaikaa (tuomion 99 kohta).
- 46.
- On vielä korostettava, että päätös suunnitelmaa nro 777/94 koskevan tutkimuksen
aloittamisesta on tehty noudattaen säännöstön 6 artiklan menettelymääräyksiä,
jotka olivat voimassa 31.12.1996 asti, eikä päätös näin ollen merkitse sitä, että
komissio katsoisi olevansa edelleen toimivaltainen ratkaisemaan, onko tuki
aineellisesti säännöstön määräysten mukainen.
- 47.
- Näillä perusteilla kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee suunnitelman nro 777/94 tutkimiselle asetetun
määräajan tarkoituksenmukaisuutta
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 48.
- Preussag katsoo Saksan liittotasavallan tukiessa sitä olennaisilta osin, ettei
pelkästään ilmoittamiselle asetetun määräajan noudattamatta jättämisen olisi
pitänyt estää suunnitelman nro 777/94 tutkimista, koska komissiolla oli noin kuusi
viikkoa aikaa kannanottonsa tekemiseen ennen vuoden 1994 päättymistä.
Säännöstön 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu muiden jäsenvaltioiden kuuleminen
olisi edellyttänyt ainoastaan lyhyttä tiedonantoa, jossa olisi korostettu tämän
suunnitelman olevan suostumuksen antamisen aineellisten edellytysten mukainen.
- 49.
- Komissio olisi voinut suunnitelman nro 777/94 soveltuvuutta arvioidessaan todeta
pelkästään, että kuten suunnitelmaa nro 308/94 koskevasta ilmoituksesta ilmenee,
tuensaaja toimi entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella, ja että tukeen
liittyy tämän alueen koko tuotantokyvyn väheneminen.
- 50.
- Komissio huomauttaa, että vaikka tukien ilmoittamiselle asetettuun, 30.6.1994
päättyneeseen määräaikaan ei liity prekluusiouhkaa, komissio ei ole voinut ottaa
asiaan kantaa enää ennen 31.12.1994, koska Saksan hallitus oli ylittänyt määräajan
kohtuuttomalla tavalla ja koska komissiolla on velvollisuus kuulla jäsenvaltioita.
- 51.
- Säännöstön 5 artiklassa komissiolle on annettu kaiken automatiikan poissulkeva
harkintavalta, koska silloin, kun tuki on myönnetty uudistamiseen tähtäävää
investointia varten, komission on tarkastettava yrityksen toimipaikka sekä tuen
yhteensoveltuvuus asianomaisten alueellisten ohjelmien tavoitteen ja alueen koko
tuotantokyvyn vähenemisen kanssa.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 52.
- Säännöstön 6 artiklan 1 kohdassa määrätään nimenomaisesti, että komissiolle on
annettava tieto säännöstössä tarkoitetun tuen myöntämistä koskevista
suunnitelmista niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa.
- 53.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kuten säännöstön
menettelymääräysten systematiikasta ilmenee, komissiolle on ollut tarkoitus antaa
vähintään kuuden kuukauden määräaika päättää ilmoitettujen tukisuunnitelmien
soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
- 54.
- Kaikki säännöstön 5 artiklassa tarkoitetut alueelliset investointituet, joiden osalta
1 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetaan viimeiseksi maksupäiväksi
31.12.1994, lukuun ottamatta edellä esitettyä verohelpotuksia koskevaa erityistä
poikkeusjärjestelyä, oli 6 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan ilmoitettava
viimeistään 30.6.1994. Sitä vastoin muut säännöstössä tarkoitetut tuet, jotka voitiin
säännöstön 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan maksaa 31.12.1996
asti, voitiin 6 artiklan 1 kohdan viimeisen virkkeen mukaan ilmoittaa pätevästi
30.6.1996 asti.
- 55.
- Lisäksi silloin, kun komission on säännöstön 6 artiklan 3 kohdan nojalla pyydettävä
jäsenvaltioilta lausuntoa ilmoitetusta tukisuunnitelmasta ennen kuin se ottaa siihen
kantaa, kuten nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, jäsenvaltio ei voi säännöstön
6 artiklan 5 kohdan toisen virkkeen mukaan toteuttaa suunniteltuja toimenpiteitä
ennen suunnitelmasta tehdyn ilmoituksen vastaanottamisesta laskettavan kolmen
kuukauden määräajan päättymistä ja 6 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä
komissiolle annetaan siitä, kun se on saanut kyseisen tuen arviointiin tarvitsemansa
tiedot, alkava kolmen kuukauden määräaika.
- 56.
- Näin ollen komissiolla oli nyt esillä olevassa asiassa oltava vähintään kuusi
kuukautta aikaa ennen määräajan päättymistä 31.12.1994, jotta se olisi voinut
aloittaa ja lopettaa menettelyn ennen tämän määräajan päättymistä (edellä
44 kohdassa mainittu asia Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion
99 kohta).
- 57.
- Näin ollen koska suunnitelma nro 777/94 on ilmoitettu vasta 30.6.1994 jälkeen,
komissio ei ole ollut enää 31.12.1994 jälkeen velvollinen tekemään päätöstä
suunnitelman soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.
- 58.
- Vaikka oletettaisiin Preussagin väittämällä tavalla, että riidanalaisen tuen
soveltuvuudesta ei ole ollut mitään epäselvyyttä ja että jäsenvaltioiden kuuleminen
olisi edellyttänyt vain lyhyttä tiedonantoa, komissio ei ole missään tapauksessa ollut
velvollinen ilmoittamaan Saksan hallitukselle mahdollisesta päätöksestä olla
vastustamatta tätä suunnitelmaa ennen säännöstön 6 artiklan 5 kohdan toisessa
virkkeessä vahvistetun, suunnitelman nro 777/94 ilmoittamisesta alkaneen kolmen
kuukauden määräajan päättymistä, eikä varsinkaan ennen 31.12.1994.
- 59.
- Tämän vuoksi tehdessään komission kannan vastaisesti (ks. edellä 12 kohta)
ilmoituksen suunnitelmasta nro 777/94 vasta sellaisena ajankohtana, jolloin
komissiolle on jäänyt säännöstössä vahvistettua kuutta kuukautta huomattavasti
lyhyempi määräaika, Saksan viranomaiset ovat ottaneet riskin siitä, että komissio
joutuu tilanteeseen, jossa sen on mahdotonta tutkia suunnitelmaa ennen
toimivaltansa päättymistä. Koska asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että komissio
olisi selvästi laiminlyönyt huolellisuusvelvoitteensa, sen ei voida katsoa olevan
vastuussa tämän riskin toteutumisesta.
- 60.
- Näin ollen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee säännöstön 6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja
toisen virkkeen rikkomista
- 61.
- Preussagin mukaan riidanalainen päätös on lainvastainen, koska komissio on
perustanut ratkaisunsa pelkkään menettelysäännökseen todetessaan tuen
yhteismarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätessään sen palautettavaksi, vaikka
tuen aineellinen lainmukaisuus oli alusta lähtien selvä ja vaikka säännöstön
6 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan komissiolla on oikeus
tehdä kielteinen päätös ainoastaan silloin, kun tuki ei aineellisesti sovellu
yhteismarkkinoille.
- 62.
- Komissio väittää, että nyt esillä oleva asia ei koske pelkkää sisäisen määräajan
ylittämistä vaan sitä, että siltä puuttuu 1.1.1995 alkaen aineellinen toimivalta.
- 63.
- On muistettava, että komissiolle asetettu määräaika päättää riidanalaisen tuen
soveltuvuudesta päättyi 31.12.1994. Näin ollen tätä tukea ei voida säännöstön
1 artiklan 1 kohdan perusteella pitää enää yhteismarkkinoille soveltuvana, ja se on
siten perustamissopimuksen 4 artiklan c kohdan mukaan kiellettyä tukea.
- 64.
- Tämän vuoksi kanneperuste on hylättävä.
Neljäs kanneperuste, joka koskee syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista
- 65.
- Preussag katsoo joutuneensa perusteettoman syrjinnän kohteeksi, koska komissio
on antanut suostumuksensa lukuisille tukitoimille, jotka on ilmoitettu selvästi
ilmoittamiselle asetetun määräajan jälkeen.
- 66.
- Komissio huomauttaa tähän, että syrjintäkiellon periaate ei kiellä kohtelemasta eri
tavalla asioita, jotka eivät ole samankaltaisia. Preussagin mainitsemissa asioissa
jäsenvaltioille ilmoittaminen ei myöskään ole ollut välttämätöntä.
- 67.
- On riittävää todeta, että, kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, Preussagin
mainitsemat tukisuunnitelmat on ilmoitettu aikaisemmin kuin suunnitelma
nro 777/94 tai ne eivät ole edellyttäneet jäsenvaltioiden kuulemista.
- 68.
- Kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Viides kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan loukkaamista
Asianosaisten ja väliintulijan väitteet ja niiden perustelut
- 69.
- Preussag väittää olennaisilta osin Saksan liittotasavallan tukemana, että
riidanalaisen tuen maksaminen johtuu yksinomaan siitä komission hallinnollisesta
virheestä, johon 21.12.1994 päivätty kirje perustuu (ks. edellä 15 kohta). Preussag
on ymmärtänyt samana päivänä toimitetun telekopion, jossa tämä kirje on toistettu,
olevan kirjallinen ilmoitus suunnitelmaa nro 777/94 koskevasta suostumuksesta,
josta komissio oli päättänyt samana päivänä, ja se oli tämän vuoksi ryhtynyt jo
28.12.1994 tekemään tarvittavia sopimuksia investointihankkeensa toteuttamiseksi.
- 70.
- Oikeuskäytäntö, jonka mukaan yrityksen olisi säännöllisesti varmistuttava tukien
ilmoittamismenettelyn noudattamisesta, ei sovellu nyt käsiteltävänä olevaan asiaan.
Komissiolle on ilmoitettu suunnitelmasta nro 777/94, ja komission jäsenen
allekirjoittama tiedonanto hallinnollisen menettelyn lopettamisesta aiheuttaa sinänsä
perustellun luottamuksen.
- 71.
- Komissiolla ei ole ollut oikeutta tehdä riidanalaista päätöstä ottamatta huomioon
sitä, että Preussag oli näin menetellessään lopettanut peruuttamattomasti
480 000 tonnin vuosittaisen tuotannon Salzgitterin tehtaallaan ja tehnyt Ilsenburgin
valssaamossa investointeja, joita ei enää voitu peruuttaa.
- 72.
- Oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteilla on sama painoarvo kuin
laillisuusperiaatteella niiden välistä tasapainoa harkittaessa (yhdistetyt asiat
205/82215/82, Deutsche Milchkontor ym., tuomio 21.9.1983, Kok. 1983, s. 2633,
30 kohta). Nyt esillä olevassa asiassa riidanalainen päätös perustuu ainoastaanmääräaikaa koskevaan perusteluun, eikä siinä oteta millään tavoin huomioon tuen
aineellista soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Perustellusta luottamuksesta
aiheutuneiden taloudellisten seurausten oikaiseminen ei kantajan mukaan ole
yleisen intressin mukaista.
- 73.
- Saksan liittotasavalta toteaa lisäksi, että koska säännöstössä asetettu ilmoittamista
koskeva määräaika on luonteeltaan ainoastaan hallinnollinen, se ei ole missään
tapauksessa voinut horjuttaa Preussagin luottamusta.
- 74.
- Komissio huomauttaa, että periaatteessa tukea saavat yritykset voivat perustellusti
luottaa tuen lainmukaisuuteen ainoastaan, jos tuki on myönnetty menettelysääntöjä
noudattaen, mistä huolellisen taloudellisen toimijan täytyy voida varmistua.
Ilmoittamiselle asetetun määräajan huomattavan tietoisen ylityksen olisi jo sinänsä
pitänyt estää Preussagin perustellun luottamuksen syntymisen.
- 75.
- Jos Preussag ja Saksi-Anhaltin osavaltio olisivat ryhtyneet kaikkiin tarpeellisiin
toimiin, ne olisivat saaneet tietää komission 21.12.1994 lähettämästä teleksistä
SG(94)D/37659, jossa ilmoitettiin, ettei komissio vastustanut tiettyjä
tukisuunnitelmia eikä muun muassa suunnitelmaa nro 308/94, ja josta ilmeni, että
suunnitelmaa nro 777/94 koskeva tutkimus oli edellään vireillä. Bangemannin
21.12.1994 allekirjoittama kirje ei vastannut yhtäkään tukia koskevan tutkimuksen
vaihetta.
- 76.
- Suunniteltujen investointien toteuttaminen minkä komissio kiistää tapahtuneen
todellisuudessa jo 28.12.1994 ei missään tapauksessa voi muuttaa oikeudellista
tilannetta, koska Preussag ei olisi toiminut tällä tavoin, jos se olisi toiminut
vilpittömässä mielessä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 77.
- On syytä todeta, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtiontukea saavat
yritykset voivat perustellusti luottaa tuen lainmukaisuuteen ainoastaan, jos tuki on
myönnetty menettelysääntöjä noudattaen, mistä huolellisen taloudellisen toimijan
täytyy voida varmistua (asia C-5/89, komissio v. Saksa, tuomio 20.9.1990, Kok. 1990,
s. I-3437, 14 kohta).
- 78.
- Lisäksi yksityisellä oikeussubjektilla on oikeus vedota luottamuksensuojan
periaatteeseen ainoastaan, jos sille on yhteisön toimielimen antamien täsmällisten
vakuutusten vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia (asia T-489/93, Unifruit Hellas
v. komissio, tuomio 15.12.1994, Kok. 1994, s. II-1201, 51 kohta).
- 79.
- Komissio oli kuitenkin 1.12.1994 päivätyllä kirjeellään kehottanut Saksan hallitusta
peruuttamaan suunnitelmaa nro 777/94 koskevan ilmoituksen, jonka
poikkeuksellinen viivästyminen esti tekemästä päätöstä suunnitelman
soveltuvuudesta ennen perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaan kaikilta
osiltaan velvoittavan säännöstön 5 artiklassa vahvistetun määräajan päättymistä
31.12.1994. Lisäksi on selvää, että komission yksiköt ilmoittavat asianomaiselle
jäsenvaltiolle valtiontukien hyväksymisestä tehdyistä komission päätöksistä. Siten
komissio on ilmoittanut virallisesti edellä mainitulla 21.12.1994 päivätyllä
teleksillään SG(94)D/37659 Saksan viranomaisille, että se oli päättänyt olla
vastustamatta 26:tta suunnitelmaa, jotka oli lueteltu ja numeroilla selvästi yksilöity
ja joihin suunnitelma nro 777/94 ei kuulunut. Näin ollen tosiseikoista ilmenee, että
komissio ei vielä 21.12.1994 ollut pyytänyt jäsenvaltioilta lausuntoa tästä
suunnitelmasta säännöstön 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
- 80.
- Näin ollen Saksan viranomaisten komission ainoana institutionaalisena
neuvottelukumppanina on täytynyt välttämättä tietää, että komissio ei ollut
hyväksynyt suunnitelmaa nro 777/94. Sama koskee Preussagia, jonka olisi pitänyt
varmistaa näiltä viranomaisilta tämän suunnitelman hyväksyminen, varsinkin kun
se tiesi komission kielteisestä kannasta suunnitelmaan.
- 81.
- Tämän vuoksi 21.12.1994 päivätyllä, Bangemannin allekirjoittamalla kirjeellä
annettu vastaus Preussagin 7.12.1994 esittämään pyyntöön toimenpiteisiin
ryhtymisestä ei ole ollut omiaan antamaan kantajalle varmuutta siitä, että komissio
olisi tarkistanut kantaansa.
- 82.
- Lisäksi tällä kirjeellä vastattiin Preussagin säännöstössä määritellyn tukien
tutkimusmenettelyn ulkopuolella esittämään epäviralliseen pyyntöön toimenpiteisiin
ryhtymisestä.
- 83.
- Tästä syystä Preussag ei voi pätevästi väittää, että tämä kirje olisi saanut aikaan
perustellun luottamuksen siihen, että riidanalaista tukea koskeva suostumus on
annettu.
- 84.
- Näin ollen Preussag ei voi menestyksellisesti väittää komission toimineen
virheellisesti sen vuoksi, että se olisi jättänyt saattamatta tasapainoon toisaalta
oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden vaatimukset ja toisaalta
laillisuusperiaatteen vaatimukset.
- 85.
- Edellä olevilla perusteluilla kanneperuste on hylättävä.
Kuudes kanneperuste, joka koskee 6 artiklan 5 kohdan rikkomista, jossa komission
hiljaisuus rinnastetaan suostumuksen antamiseen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 86.
- Preussag toteaa, että suunnitelma nro 777/94 on voitu toteuttaa laillisesti, koska sen
ilmoittamisesta oli kulunut yli kolme kuukautta 10.3.1995, jolloin komissio ilmoitti
liittohallitukselle tutkimusmenettelyn aloittamisesta säännöstön 6 artiklan 4 kohdan
mukaisesti. Saksan hallitus ei ole ollut velvollinen ilmoittamaan komissiolle
etukäteen aikeestaan toteuttaa tämä suunnitelma, koska komissio itse on 21.12.1994
päivätyllä kirjeellään antanut Preussagille suoraan tiedon tukea koskevasta
suostumuksesta.
- 87.
- Komissio vastaa tähän, ettei sille ole annettu tietoa tuen toteuttamisesta ja että tuki
on myönnetty jo sen ilmoittamista seuraavan kuukauden aikana.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 88.
- On selvää, että riidanalainen tuki on toteutettu jopa ennen sitä, kuin säännöstön
6 artiklan 5 kohdan toisessa virkkeessä vahvistettu, suunnitelman ilmoittamisesta
alkava kolmen kuukauden määräaika on päättynyt.
- 89.
- Saksan hallitus on lisäksi jättänyt ilmoittamatta etukäteen komissiolle aikeestaan
toteuttaa suunnitelma nro 777/94, toisin kuin säännöstön 6 artiklan 5 kohdan
ensimmäisessä virkkeessä edellytetään, vaikka kuten edellisen kanneperusteen
käsittelystä ilmenee se ei voinut katsoa olevansa vapautettu tällaisesta
muodollisuudesta.
- 90.
- Näin ollen kanneperuste on hylättävä.
Seitsemäs kanneperuste, joka koskee perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
- 91.
- Preussagin mielestä riidanalaisessa päätöksessä ei selosteta niitä syitä, joiden vuoksi
komissio on määrätessään tuen palautettavaksi perustanut päätöksensä yksinomaan
ilmoittamiselle asetetun määräajan väitettyyn ylittämiseen ja katsonut, ettei sillä ole
toimivaltaa tutkia tuen soveltuvuutta 31.12.1994 jälkeen, sekä jättänyt ottamatta
huomioon Preussagin perusteltua luottamusta riidanalaisen tuelle annettavaan
suostumukseen.
- 92.
- Komissio vastaa tähän, että riidanalaista päätöstä on perusteltu asianmukaisesti
säännöstön voimassaolon määräaikaisuudella ja että myös perustellun luottamuksen
puuttumista on käsitelty aivan yhtä selvästi.
- 93.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kuten edellä olevien
kanneperusteiden käsittelystä ilmenee, riidanalaisen päätöksen perusteluissa on
perustamissopimuksen 15 artiklan ensimmäisen kohdan edellyttämällä tavalla
selkeästi ja yksiselitteisesti ilmaistu komission päätöksen perustelut siten, että
ensinnäkin kantajalle selviävät sen syyt, jotta se voi puolustaa oikeuksiansa ja tutkia,
onko riidanalainen päätös asianmukainen, ja toiseksi, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi tältä osin valvoa päätöksen laillisuutta (asia C-278/95
P, Siemens v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok. 1997, s. I-2507, 17 kohta ja asia
T-358/94, Air France v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-2109,
161 kohta).
- 94.
- Näin ollen kanneperuste on hylättävä.
- 95.
- Tästä seuraa, että kumoamiskanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Asiakirjojen esittämistä koskeva vaatimus
- 96.
- Edellä esitetystä ilmenee, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on kyennyt
ratkaisemaan kanteen sekä kirjallisen että suullisen käsittelyn kuluessa esitettyjen
vaatimusten, väitteiden ja perustelujen sekä asianosaisten oikeudenkäynnin aikana
toimittamien asiakirjojen perusteella.
- 97.
- Näin ollen on syytä hylätä kantajan vaatimus, jonka mukaan komissio olisi
määrättävä EHTY:n tuomioistuimen perussäännön 23 artiklan mukaisesti
toimittamaan kaikki asiaan liittyvät asiakirjat, joilla voidaan selventää riidanalaisen
päätöksen tekemiseen johtaneita olosuhteita, ja kantajalle olisi myönnettävä oikeus
tutustua näihin asiakirjoihin.
Oikeudenkäyntikulut
- 98.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan omien oikeudenkäyntikulujensa lisäksi komission
oikeudenkäyntikulut. Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti väliintulijana
oleva Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan
korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
TiiliBriët
Lenaerts
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 31 päivänä maaliskuuta 1998.
H. Jung
V. Tiili
kirjaaja
laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtaja