UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
26 päivänä maaliskuuta 2015 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Tietoyhteiskunta – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen – 3 artiklan 2 kohta – Urheilutapahtuman välittäminen suorana lähetyksenä internetsivustolla
Asiassa C‑279/13,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Högsta domstolen (Ruotsi) on esittänyt 15.5.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.5.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
C More Entertainment AB
vastaan
Linus Sandberg,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari) ja A. Prechal,
julkisasiamies: E. Sharpston,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– C More Entertainment AB, edustajinaan advokat P. Bratt ja advokat S. Feinsilber,
– Linus Sandberg, edustajanaan advokat L. Häggström,
– Suomen hallitus, asiamiehenään S. Hartikainen,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Enegren ja J. Samnadda,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 3 artiklan 2 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat C More Entertainment AB (jäljempänä C More Entertainment) ja Linus Sandberg ja joka koskee jälkimmäisen internetsivustolleen sijoittamia napsautettavia linkkejä, joiden kautta internetin käyttäjät pääsivät seuraamaan toisella internetsivustolla välitettyjä suoria lähetyksiä jääkiekko-otteluista tarvitsematta maksaa viimeksi mainitun sivuston ylläpitäjän vaatimia maksuja.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Direktiivi 2001/29
3 Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 1, 7, 20, 23 ja 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
ˮ(1) [EY:n p]erustamissopimuksessa säädetään sisämarkkinoiden perustamisesta sekä sellaisen järjestelmän luomisesta, jolla varmistetaan, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy. Jäsenvaltioiden tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien lakien yhdenmukaistaminen edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
– –
(7) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan oikeudellista yhteisön kehystä on tämän vuoksi myös mukautettava ja täydennettävä siltä osin kuin se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Tämän vuoksi olisi mukautettava niitä kansallisia tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevia säännöksiä, jotka vaihtelevat merkittävästi jäsenvaltiosta toiseen tai aiheuttavat oikeudellista epävarmuutta, mikä haittaa sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa ja tietoyhteiskunnan asianmukaista kehittämistä Euroopassa. Lisäksi olisi vältettävä epäjohdonmukaisia kansallisia vastauksia teknisen kehityksen asettamiin haasteisiin, kun taas eroja, jotka eivät vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan, ei tarvitse poistaa tai estää.
– –
(20) Tämä direktiivi perustuu periaatteisiin ja sääntöihin, jotka sisältyvät tällä alalla jo annettuihin voimassa oleviin direktiiveihin, erityisesti [vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 19.11.1992 annettuun neuvoston direktiiviin 92/100/ETY (EYVL L 346, s. 61), sellaisena kuin se on muutettuna 29.10.1993 annetulla neuvoston direktiivillä 93/98/ETY (EYVL L 290, s. 9; jäljempänä direktiivi 92/100)], ja siinä kehitetään kyseisiä periaatteita ja sääntöjä edelleen ja sovitetaan ne tietoyhteiskuntaan. Tämän direktiivin säännöksillä ei ole tarkoitus vaikuttaa mainittujen direktiivien säännöksiin, ellei tässä direktiivissä toisin säädetä.
– –
(23) Tällä direktiivillä olisi edelleen yhdenmukaistettava tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle. Tämä oikeus tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. Tämän oikeuden olisi katettava kaikenlainen teoksen siirto ja edelleen siirto yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Tämän oikeuden ei olisi koskettava muita toimia.
– –
(25) Tekijänoikeuden suojaamien teosten ja lähioikeuksien suojaaman aineiston tilauksesta verkoissa tapahtuvan siirron suojan luonnetta ja tasoa koskeva oikeudellinen epävarmuus olisi poistettava säätämällä yhdenmukaisesta suojasta yhteisön tasolla. Olisi tuotava selvästi esille, että kaikilla tässä direktiivissä tunnustetuilla oikeudenhaltijoilla olisi oltava yksinoikeus saattaa vuorovaikutteisin tilauksesta tapahtuvin siirroin yleisön saataviin tekijänoikeudella suojattuja teoksia tai mitä tahansa muuta suojattua aineistoa. Tällaiselle tilauksesta tapahtuvalle vuorovaikutteiselle siirrolle on ominaista, että yleisöön kuuluvat henkilöt voivat saada teoksen tai muun suojatun aineiston saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.ˮ
4 Direktiivin 2001/29 1 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮMuissa kuin 11 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa tämä direktiivi ei aiheuta muutoksia eikä millään tavoin vaikuta voimassa oleviin yhteisön säädöksiin, jotka koskevat:
– –
b) vuokrausoikeutta, lainausoikeutta ja tiettyjä tekijänoikeuden lähioikeuksia henkisen omaisuuden alalla;
– –ˮ
5 Tämän direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ˮOikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviinˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää langallinen tai langaton yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada suojattu aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, on:
– –
d) yleisradio-organisaatioilla lähetystensä tallenteiden osalta riippumatta siitä, onko kyseessä lähetysten langallinen vai langaton siirto, tai siirto kaapelin tai satelliitin välityksellä.ˮ
Direktiivi 2006/115/EY
6 Direktiivi 92/100, joka oli voimassa direktiiviä 2001/29 annettaessa, on kumottu ja korvattu vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/115/EY (EUVL L 376, s. 28). Direktiivillä 2006/115 kodifioidaan direktiivin 92/100 säännökset käyttäen samankaltaista sanamuotoa kuin viimeksi mainitussa direktiivissä.
7 Direktiivin 2006/115 johdanto-osan 16 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
ˮJäsenvaltioiden olisi voitava antaa säännöksiä tämän direktiivin säännösten mukaista suojaa laajemmasta lähioikeuksien haltijoiden suojasta yleisradioinnin ja yleisölle välittämisen osalta.ˮ
8 Tämän direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ˮYleisradiointi ja välittäminen yleisölleˮ, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮJäsenvaltioiden on säädettävä, että yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä uudelleen tapahtuva yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä lähetystensä välittäminen yleisölle, jos tämä välittäminen tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan.ˮ
9 Direktiivin 2006/115 12 artiklassa, jonka otsikko on ˮTekijänoikeuden ja lähioikeuksien suhdeˮ, säädetään seuraavaa:
ˮTämän direktiivin mukainen tekijänoikeuden lähioikeuksien suoja ei vaikuta millään tavoin tekijänoikeuden suojaan.ˮ
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
10 C More Entertainment on maksullinen televisiokanava, joka muun muassa välittää internetsivustollaan maksua vastaan katsottaviksi jääkiekko-otteluja suorana lähetyksenä.
11 Syksyllä 2007 C More Entertainment välitti kyseisellä internetsivustolla useita jääkiekko-otteluja, jotka olivat niistä kiinnostuneiden henkilöiden nähtävissä maksamalla 89 Ruotsin kruunua (SEK) (noin 9,70 euroa) ottelua kohden.
12 Sandberg sijoitti internetsivustolleen linkkejä, joilla oli mahdollisuus ohittaa C More Entertainmentin käyttämä maksumuuri. Näiden linkkien kautta internetin käyttäjät pääsivät siten katsomaan ilmaiseksi kaksi jääkiekko-ottelua, jotka C More Entertainment välitti suorana lähetyksenä 20.10. ja 1.11.2007.
13 Ennen ensimmäistä näistä otteluista C More Entertainment kehotti puhelimitse Sandbergiä poistamaan internetsivustolleen sijoittamansa linkit, mutta tämä ei johtanut tulokseen. Tämän ottelun jälkeen C More Entertainment ilmoitti Sandbergille kirjallisesti katsovansa, että näillä linkeillä oli loukattu sen oikeuksia.
14 Toisen ottelun lähettämisen aikana C More Entertainment otti käyttöön teknisen suojauksen, jolla estettiin tämän lähetyksen seuraaminen Sandbergin luomien linkkien kautta.
15 Sandbergiä syytettiin Hudiksvalls tingsrättissä (Hudiksvallin alioikeus) tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain (lagen om upphovsrätt till litterära och konstnärliga verk, 1960:729) rikkomisesta. Tingsrättin tuomiossa 10.11.2010 hänen todettiin syyllistyneen tämän tuomioistuimen mukaan C More Entertainmentille kuuluvien tekijänoikeuksien loukkaamiseen, ja hänet tuomittiin sakkorangaistukseen sekä suorittamaan tälle yhtiölle vahingonkorvausta.
16 Sekä Sandberg että C More Entertainment valittivat tästä tuomiosta Hovrätten för Nedre Norrlandiin (Nedre Norrlandin ylioikeus).
17 Ylioikeus katsoi 20.6.2011 antamassaan ratkaisussa, ettei jääkiekko-otteluiden lähetyksissä mikään osa selostajien, kameramiesten tai kuvantuottajien työstä erikseen tarkasteltuna eivätkä myöskään mitkään niistä yhdessä tarkasteltuina saavuttaneet suojan edellytyksenä tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin annetun lain mukaan olevaa teoskynnystä omaperäisyyden osalta. Ylioikeus katsoi myös, ettei C More Entertainment ollut pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevien lähetysten osalta loukattujen tekijänoikeuksien vaan lähioikeuksien haltija. Näin ollen ylioikeus korotti Sandbergille ensimmäisessä oikeusasteessa tuomittua sakkorangaistusta mutta alensi C More Entertainmentille maksettavaa vahingonkorvausta jonkin verran.
18 C More Entertainment valitti tuomiosta Högsta domstoleniin (ylin tuomioistuin) ja vaati, että sen todetaan olevan tekijänoikeuksien haltija ja että sille maksettava vahingonkorvaus korotetaan sen alun perin vaatimaan määrään.
19 Högsta domstolen katsoi, ettei direktiivin 2001/29 sanamuodosta eikä myöskään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmene, että hypertekstilinkin sijoittaminen internetsivustolle olisi yleisölle välittämistä. Lisäksi se totesi, että asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä säädetään laajemmista lähioikeuksista kuin direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdassa mainitaan, koska direktiivin säännöksestä poiketen Ruotsin oikeuden mukainen suoja ei rajoitu yleisölle välittämiseen tilauksesta. Tämän vuoksi Högsta domstolen päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle viisi ennakkoratkaisukysymystä.
20 Unionin tuomioistuimen kirjaamo lähetti 26.3.2014 päivätyllä kirjeellä Högsta domstolenille jäljennöksen tuomiosta Svensson ym. (C‑466/12, EU:C:2014:76), jossa oli käsitelty useita kysymyksiä siitä, voidaanko napsautettavan linkin sijoittamista internetsivustolle pitää yleisölle välittämisenä, ja kehotti kyseistä tuomioistuinta ilmoittamaan sille, haluaako se pysyttää ennakkoratkaisupyyntönsä voimassa edellä mainitun tuomion antamisen jälkeenkin.
21 Högsta domstolen päätti 20.10.2014 antamallaan päätöksellä peruuttaa neljä ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä ja pysyttää voimassa vain viidennen kysymyksen, joka kuuluu seuraavasti:
ˮSaavatko jäsenvaltiot säätää oikeudenhaltij[oide]n laajemmasta yksinoikeudesta siten, että yleisölle välittämisellä säädetään tarkoitettavan muitakin kuin [direktiivin 2001/29] 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelytapoja?ˮ
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
22 Asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasian oikeudenkäynnissä on kyse internetsivustolle sijoitetuista linkeistä, joiden kautta internetin käyttäjät pääsevät katsomaan yleisradio-organisaation verkkosivustolla olevia lähetyksiä, joissa välitetään jääkiekko-otteluja suorana lähetyksenä, tarvitsematta maksaa kyseisen organisaation tästä katselusta vaatimaa rahamäärää. Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän kysymyksen on katsottava tarkoittavan lähinnä sitä, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa mainitun 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen yleisradio-organisaatioiden yksinoikeus laajennetaan koskemaan pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaista yleisölle välittämistä, jollaista urheilukilpailuista internetissä välitettävät suorat lähetykset voivat olla.
23 Aluksi on todettava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on myönnettävä yleisradio-organisaatioille yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä tallenteiden yleisön saataviin saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
24 Kuten ensinnäkin direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja erityisesti sanoista ˮvälittäminen yleisölle, mukaan lukien – – saattaminen yleisön saataviinˮ ilmenee, tämän direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa niin ikään käytetty käsite ˮsaattaminen yleisön saataviinˮ sisältyy laajempaan käsitteeseen ˮvälittäminen yleisölleˮ.
25 Toiseksi kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että menettelyn luokitteleminen tässä artiklassa tarkoitetuksi ˮsaattamiseksi yleisön saataviinˮ edellyttää sen täyttävän tässä säännöksessä vahvistetut molemmat kumulatiiviset edellytykset siten, että yleisöllä on oltava mahdollisuus saada kyseinen suojattu aineisto saataviinsa sekä itse valitsemastaan paikasta että itse valitsemanaan aikana.
26 Kuten direktiivin 2001/29 säätämiseen johtaneen 10.12.1997 annetun komission ehdotuksen (KOM(97) 628 lopullinen) perusteluista, joita kyseisen direktiivin johdanto-osan 25 perustelukappale tukee, nimittäin ilmenee, kyseisessä säännöksessä mainitulla ˮyleisön saataviin saattamisellaˮ tarkoitetaan ”tilauksesta tapahtuvaa vuorovaikutteista siirtoa”, jolle on ominaista, että jokainen voi saada sen saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana (ks. vastaavasti tuomio SCF, C‑135/10, EU:C:2012:140, 59 kohta).
27 Tämä ei kuitenkaan päde pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisiin internetissä välitettäviin suoriin lähetyksiin.
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kuitenkin, onko direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdan tulkittava olevan esteenä sille, että jäsenvaltiot myöntävät mainitun 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetuille yleisradio-organisaatioille yksinoikeuden myös toimiin, joita pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevien toimien tavoin saatettaisiin pitää ˮvälittämisenä yleisölleˮ, vaikkei näillä toimilla saateta niiden lähetysten tallenteita yleisön saataviin siten, että jokainen voi saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.
29 Tältä osin on ensinnäkin todettava, että – kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenee – direktiivillä tavoitellaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamista vain siltä osin kuin se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Kyseisestä perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, ettei direktiivin tarkoituksena ole poistaa tai estää kansallisten lainsäädäntöjen eroja, jotka eivät vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan. Kuten saman direktiivin otsikostakin ilmenee, unionin lainsäätäjä on näin ollen yhdenmukaistanut tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia vain osittain.
30 Tämän direktiivin johdanto-osan 23 ja 25 perustelukappaleesta ilmeneekin, että unionin lainsäätäjä on halunnut yhtäältä edelleen yhdenmukaistaa tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle ja toisaalta poistaa tilauksesta verkoissa tapahtuvan siirron suojan luonnetta ja tasoa koskevan oikeudellisen epävarmuuden sekä säätää tällaista toimintaa koskevan suojan yhdenmukaisesta tasosta Euroopan unionissa.
31 Sen sijaan direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohdassa kuten sen missään muussakaan säännöksessä ei todeta, että unionin lainsäätäjä olisi halunnut yhdenmukaistaa kansalliset lainsäädännöt ja siten estää tai poistaa niiden väliset mahdolliset eroavuudet sen suojan laadussa ja laajuudessa, jonka jäsenvaltiot voivat myöntää mainitun 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen oikeuksien haltijoille tietynlaisten, kuten pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevien kaltaisten, toimien, joita ei nimenomaisesti mainita kyseisessä säännöksessä, kannalta.
32 Lisäksi direktiivin 2001/29 johdanto-osan 20 perustelukappaleen mukaan kyseinen direktiivi perustuu henkisen omaisuuden alalla jo voimassa olevissa direktiiveissä, kuten direktiivissä 92/100, esitettyihin periaatteisiin ja sääntöihin (ks. tuomio Football Association Premier League ym., C‑403/08 ja C‑429/08, EU:C:2011:631, 187 kohta).
33 Direktiivin 2006/115, jolla direktiivi 92/100 on korvattu, johdanto-osan 16 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, että jäsenvaltioiden on voitava antaa säännöksiä direktiivin 2006/115 säännösten mukaista suojaa laajemmasta lähioikeuksien haltijoiden suojasta yleisradioinnin ja yleisölle välittämisen osalta.
34 Kyseisen direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ˮYleisradiointi ja välittäminen yleisölleˮ, 3 kohdassa säädetäänkin erityisesti, että jäsenvaltioiden on säädettävä, että yleisradio-organisaatioilla on yksinoikeus sallia tai kieltää lähetystensä uudelleen tapahtuva yleisradiointi vapaasti etenevien radioaaltojen välityksellä sekä lähetystensä välittäminen yleisölle, jos tämä välittäminen tapahtuu paikoissa, joihin yleisöllä on pääsy pääsymaksua vastaan.
35 Näin ollen on todettava, että direktiivissä 2006/115 tunnustetaan jäsenvaltioiden oikeus säätää yleisradio-organisaatioiden lähettämien ohjelmien yleisradioinnin ja yleisölle välittämisen osalta pitemmälle menevästä suojasta kuin tämän direktiivin 8 artiklan 3 kohdassa edellytetään. Tällainen oikeus merkitsee, että jäsenvaltiot voivat myöntää yleisradio-organisaatioille yksinoikeuden sallia tai kieltää toimet, joilla niiden lähetykset – erityisesti lähetykset, jotka jokainen voi saada saataviinsa itse valitsemastaan paikasta – välitetään yleisölle muulla kuin kyseisessä 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mutta – kuten direktiivin 2006/115 12 artiklassa säädetään – tämä oikeus ei saa millään tavoin vaikuttaa tekijänoikeuden suojaan.
36 Tästä seuraa, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se vaikuta jäsenvaltioille direktiivin 2006/115 8 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleen kanssa, mukaan kuuluvaan oikeuteen myöntää yleisradio-organisaatioille yksinoikeus sallia tai kieltää toimet niiden lähetysten välittämiseksi yleisölle, kunhan tällä suojalla ei puututa tekijänoikeuden suojaan.
37 Esitettyyn kysymykseen on kaiken edellä todetun perusteella vastattava, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa mainitun 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen yleisradio-organisaatioiden yksinoikeus laajennetaan koskemaan pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaista yleisölle välittämistä, jollaista urheilukilpailuista internetissä välitettävät suorat lähetykset voivat olla, kunhan tällaisella laajentamisella ei puututa tekijänoikeuden suojaan.
Oikeudenkäyntikulut
38 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa mainitun 3 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen yleisradio-organisaatioiden yksinoikeus laajennetaan koskemaan pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaista yleisölle välittämistä, jollaista urheilukilpailuista internetissä välitettävät suorat lähetykset voivat olla, kunhan tällaisella laajentamisella ei puututa tekijänoikeuden suojaan.
Allekirjoitukset