JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
EVGENI TANCHEV
20 päivänä syyskuuta 2018(1)
Asia C-430/17
Walbusch Walter Busch GmbH & Co. KG
vastaan
Zentrale zur Bekämpfung unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main eV
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin tuomioistuin, Saksa))
Kuluttajansuoja – Direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 4 kohta – Etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantovaatimukset – Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan soveltamisala ja tiedonantovaatimusten mukauttaminen sellaisten sopimusten osalta, jotka tehdään ”käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten” – Mainoslehtinen, jossa viitataan hyperlinkkiin peruuttamisoikeutta koskevien yksityiskohtien osalta – Velvollisuus toimittaa direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa ja liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake – Perusoikeuskirjan 16 artikla ja elinkeinovapaus – Perusoikeuskirjan 11 artiklan mukainen sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus mainonnassa
I Johdanto
1. Käsiteltävä asia koskee lähinnä direktiivin 2011/83/EU(2) 8 artiklan 4 kohtaan sisältyvän ilmauksen ”etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten” merkitystä ja siten olosuhteita, joissa direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan vaatimuksia mukautetaan niiden tietojen osalta, joita elinkeinonharjoittajien on annettava kuluttajille ennen kuin kuluttajat voivat tulla sidotuiksi etäsopimuksiin tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin.
2. Direktiivillä 2011/83 kumottiin ja korvattiin sekä muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltuja sopimuksia koskevasta kuluttajansuojasta 20.12.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/577/ETY(3) että kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20.5.1997 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/7/EY,(4) ja näin yksinkertaistettiin ja ajantasaistettiin näillä direktiiveillä suojeltuja oikeuksia sisällyttämällä ne yhteen ainoaan säädökseen, jossa säädetään mahdollisimman pitkälle viedystä yhdenmukaistamisesta.(5) Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohta on seurausta tästä, ja unionin tuomioistuinta pyydetään nyt ensimmäistä kertaa tulkitsemaan ilmaisua ”etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten”, sellaisena kuin sitä sovelletaan etäsopimuksiin.
3. Tarkemmin ottaen elinkeinonharjoittaja, joka on sijoittanut aikakauslehtiin mainoslehtisiä, joissa mainostetaan vedenpitäviä takkeja (ja joihin sisältyy irrotettava tilauskortti postitusta varten), väittää, että sillä on oikeus vedota direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaan. Se väittää näin ollen, että sen on ilmoitettava kuluttajille ennen takkien myyntiä koskevien etäsopimusten tekemistä ainoastaan siitä, että asiakkailla on peruuttamisoikeus, eikä muita direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohtaan sisältyviä seikkoja. Saksassa toimiva Zentrale zur Bekämpfung des unlauteren Wettbewerbs eV (sopimattoman kilpailun estämiseksi perustettu yhdistys), joka nosti Saksassa pääasian kanteen, kiistää tämän direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan tulkinnan.
4. Siinä tapauksessa, että elinkeinonharjoittaja voi vedota direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaan, pääasiassa on kyse myös siitä, onko elinkeinonharjoittajan ilmoitettava peruuttamisoikeutta koskevat yksityiskohdat itse mainoslehtisessä vai riittääkö sellaisen internetosoitteen ilmoittaminen, josta nämä yksityiskohdat löytyvät. Sama kysymys tulee esille sen malliperuuttamislomakkeen osalta, joka sisältyy direktiivin 2011/83 liitteessä I olevaan B osaan ja johon direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa viitataan.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1 1. Euroopan unionin perusoikeuskirja
5. Perusoikeuskirjan 11 artiklan otsikko on ”Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus”. Sen 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.”
6. Perusoikeuskirjan 16 artiklan otsikko on ”Elinkeinovapaus”, ja siinä määrätään seuraavaa:
”Elinkeinovapaus tunnustetaan unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti.”
7. Perusoikeuskirjan 38 artiklan otsikko on ”Kuluttajansuoja”, ja siinä määrätään seuraavaa:
”Unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.”
2 2. Direktiivi 2011/83
8. Direktiivin 2011/83 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Aihe”, säädetään seuraavaa:
”Tämän direktiivin tarkoituksena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan saavuttamalla kuluttajansuojan korkea taso ja lähentämällä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiä sopimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten tiettyjä osia.”
9. Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan a–h alakohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen taikka vastaavaan tarjoukseen, elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla seuraavat tiedot:
a) tavaroiden tai palvelujen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin viestimen ja tavaroiden tai palvelujen kannalta on asianmukaista;
b) elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, kuten toiminimi;
c) maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, ja elinkeinonharjoittajan puhelin- ja faksinumero sekä sähköpostiosoite, jos nämä ovat käytettävissä, jotta kuluttaja voi ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän, ja tarvittaessa sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii;
d) elinkeinonharjoittajan toimipaikan maantieteellinen osoite ja tapauksen mukaan sen elinkeinonharjoittajan, jonka puolesta hän toimii, toimipaikan maantieteellinen osoite, johon kuluttaja voi osoittaa mahdolliset valitukset, jos kyseiset osoitteet poikkeavat c alakohdan mukaisesti ilmoitetusta osoitteesta;
e) tavaroiden tai palvelujen kokonaishinta veroineen tai, jos tavaroiden tai palvelujen luonteen takia hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postikulut ja kaikki muut kustannukset tai, jos näitä kuluja ei voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että tällaisia lisäkuluja voi joutua maksamaan. Jos kyseessä on toistaiseksi voimassa oleva sopimus tai toistuvia suorituksia sisältävä sopimus, kokonaishinnan on sisällettävä kokonaiskustannukset laskutusjaksoa kohden. Jos tällaisista sopimuksista peritään kiinteä hinta, kokonaishinta tarkoittaa myös kuukausittaisia kokonaiskustannuksia. Jos kokonaiskustannuksia ei voida kohtuudella laskea etukäteen, on ilmoitettava hinnan laskutapa;
f) etäviestimen käyttämisestä sopimuksen tekemisessä aiheutuvat kulut, jos ne lasketaan muuten kuin perushintana;
g) maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, määräaika, johon mennessä elinkeinonharjoittaja sitoutuu toimittamaan tavaran tai suorittamaan palvelun, sekä tapauksen mukaan elinkeinonharjoittajan valitusten käsittelyihin soveltama käytäntö;
h) jos peruuttamisoikeus on olemassa, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake;”
10. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 1 ja 4–7 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Etäsopimusten osalta elinkeinonharjoittajan on annettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kuluttajalle tai asetettava ne kuluttajan saataville etäviestimelle soveltuvalla tavalla esitettyinä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä. Jos nämä tiedot annetaan pysyvällä välineellä, niiden on oltava helposti luettavassa muodossa.
– –
4. Jos sopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kyseisellä viestimellä ainakin 6 artiklan 1 kohdan a, b, e, h ja o alakohdassa tarkoitetut, ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tavaroiden tai palvelujen pääominaisuuksista, elinkeinonharjoittajan henkilöllisyydestä, kokonaishinnasta, peruuttamisoikeudesta, sopimuksen kestosta ja toistaiseksi voimassa olevien sopimusten osalta niiden päättymistä koskevista ehdoista. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot soveltuvalla tavalla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.
5. Jos elinkeinonharjoittaja ottaa yhteyden kuluttajaan puhelimitse etäsopimuksen tekemistä varten, hänen on kuluttajan kanssa käymänsä keskustelun aluksi ilmoitettava henkilöllisyytensä ja tapauksen mukaan sen henkilön henkilöllisyys, jonka puolesta hän ottaa yhteyttä, sekä puhelun kaupallinen tarkoitus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.
6. Puhelimitse tehtävien etäsopimusten osalta jäsenvaltiot voivat säätää, että elinkeinonharjoittajan on vahvistettava tarjous kuluttajalle, joka tulee sidotuksi vasta allekirjoitettuaan tarjouksen tai lähetettyään kirjallisen hyväksyntänsä. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että tällaiset vahvistukset on tehtävä pysyvällä välineellä.
7. Elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle vahvistus tehdystä sopimuksesta pysyvällä välineellä kohtuullisen ajan kuluessa etäsopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden toimitusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen alkaa. Tämän vahvistuksen on sisällettävä:
a) kaikki 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ellei elinkeinonharjoittaja ole jo antanut kyseisiä tietoja kuluttajalle pysyvällä välineellä ennen etäsopimuksen tekemistä; ja
b) tapauksen mukaan vahvistus 16 artiklan m alakohdassa tarkoitetusta kuluttajan nimenomaisesta ennakkosuostumuksesta ja hyväksynnän ilmaisemisesta.”
11. Direktiivin 2011/83 11 artiklan otsikko on ”Peruuttamisoikeuden käyttäminen”. Sen 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kuluttajan on ennen peruuttamisen määräajan päättymistä ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle päätöksestään peruuttaa sopimus. Kuluttaja voi tätä varten joko
a) käyttää liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta; tai
b) antaa minkä tahansa muun yksiselitteisen ilmoituksen päätöksestään peruuttaa sopimus.
Jäsenvaltiot eivät saa asettaa malliperuuttamislomakkeelle muita muotovaatimuksia kuin liitteessä I olevassa B osassa säädetyt vaatimukset.”
B Kansallinen lainsäädäntö
12. Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 355 §:n otsikko on ”Peruuttamisoikeus kuluttajasopimuksissa”. Sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Mikäli laissa myönnetään kuluttajalle tämän säännöksen mukainen peruuttamisoikeus, sopimuksentekoon kohdistuva tahdonilmaisu ei enää sido kuluttajaa eikä elinkeinonharjoittajaa, jos kuluttaja peruuttaa tahdonilmaisunsa asetetussa määräajassa. Peruuttaminen tapahtuu ilmoittamalla siitä elinkeinonharjoittajalle. Ilmoituksesta on käytävä yksiselitteisesti ilmi kuluttajan päätös peruuttaa sopimus. Peruuttamiselle ei tarvitse esittää perusteluja. Määräajan noudattamiseen riittää, että peruutusilmoitus lähetetään määräajassa.”
13. BGB:n 312 d §:n otsikko on ”Tiedonantovaatimukset”. Sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten tapauksessa elinkeinonharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan kuluttajalle siviililain täytäntöönpanosta annetun lain [Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuche, jäljempänä EGBGB] 246 a §:n säännösten mukaisesti. Elinkeinonharjoittajan tätä velvollisuutta täyttäessään antamista tiedoista tulee osa sopimuksen kohdetta, elleivät sopimuspuolet ole nimenomaisesti toisin sopineet.”
14. BGB:n 312 g §:n otsikko on ”Peruuttamisoikeus”. Sen 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten ja etäsopimusten tapauksessa kuluttajalla on 355 §:n mukainen peruuttamisoikeus.”
15. EGBGB:n 246 a §:n otsikko on ”Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjä sopimuksia ja etäsopimuksia, rahoituspalvelusopimuksia lukuun ottamatta, koskevat tiedonantovaatimukset”. Sen 1 momentin otsikko on ”Tiedonantovaatimukset”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”– –
2) Jos kuluttajalla on BGB:n 312 g §:n 1 momentin mukainen peruuttamisoikeus, elinkeinonharjoittaja on velvollinen ilmoittamaan kuluttajalle
1. BGB:n 355 §:n 1 momentin mukaisen peruuttamisoikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt sekä liitteessä 2 vahvistetun malliperuuttamislomakkeen,
– –”
16. EGBGB:n 246 a §:n 3 momentin otsikko on ”Helpotetut tiedonantovaatimukset, jos mahdollisuuksia tietojen näyttämiseen on rajoitetusti”, ja siinä säädetään seuraavaa:
”Jos etämyyntisopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa kuluttajalle annettavien tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on annettava kyseisellä viestimellä kuluttajalle ainakin seuraavat tiedot:
– –
4. soveltuvin osin peruuttamisoikeuden olemassaolo ja
– –
Edellä 1 momentin mukaiset lisätiedot on annettava kuluttajalle soveltuvalla tavalla 4 momentin 3 kohdan mukaisesti.”
17. EGBGB:n 246 a §:n 4 momentin otsikko on ”Tiedonantovaatimusten täyttämistä koskevat muotovaatimukset”. Siinä säädetään seuraavaa:
”1) Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle edellä 1–3 momentissa määritetyt tiedot selvällä ja ymmärrettävällä tavalla ennen kuin kuluttaja esittää sopimusta koskevan tahdonilmaisunsa.
– –
3) Etäsopimusten osalta elinkeinonharjoittajan on annettava nämä tiedot kuluttajalle käytettävälle etäviestimelle soveltuvalla tavalla. Jos nämä tiedot annetaan pysyvällä välineellä, niiden on oltava helposti luettavassa muodossa, ja niissä on mainittava elinkeinonharjoittaja. Sen estämättä, mitä ensimmäisessä virkkeessä säädetään, elinkeinonharjoittaja voi asettaa 3 momentin toisessa virkkeessä määritetyt tiedot kuluttajan saataville soveltuvalla tavalla.”
III Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymys
18. Zentrale zur Bekämpfung des unlauteren Wettbewerbs Frankfurt am Main eV on pääasian oikeudenkäynnissä kantajana ja muutoksenhakumenettelyssä vastapuolena (jäljempänä kantaja). Valitusta käsitellään Saksassa Bundesgerichtshofissa (liittovaltion ylin tuomioistuin, jäljempänä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin).
19. Walbusch Walter Busch, joka on pääasian oikeudenkäynnissä vastaajana ja ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa valittajana (jäljempänä vastaaja), levitti vuonna 2014 eri aikakaus- ja sanomalehtien liitteenä kokoontaitettavaa mainoslehtistä (jäljempänä lehtinen), joka käsitti kuusi sivua ja oli kooltaan 19 x 23,7 cm. Lehtisen oikeanpuoleisen sivun alaosassa oli irrotettava tilauskortti postitusta varten. Sekä tilauskortin etu- että takapuolella viitattiin lakisääteiseen peruuttamisoikeuteen. Tilauskortin etupuolen viereisessä kappaleessa oli mainittu otsikon ”So bestellen Sie bei – –” (Näin tilaatte – –) alla valittajan puhelin- ja faksinumero sekä internet- ja postiosoite, ja kokoontaitetun lehtisen etu- ja takasivun alalaidassa oli otsikon ”Bestellservice” (Tilauspalvelu) alla valittajan puhelinnumero ja internetosoite. Kyseisellä internetosoitteella haettaessa aukesi valittajan verkkosivuston kotisivu. Kotisivulla otsikon ”Rechtliches” (Oikeudellisia seikkoja) alla oleva linkki vei sivulle, jossa oli peruuttamisohje ja myös malliperuuttamislomake.
20. Kantaja pitää lehtistä sopimattomana, koska siitä puuttuu asianmukainen peruuttamisohje ja koska siihen ei ole liitetty malliperuuttamislomaketta, vaan lomake on saatavilla ainoastaan verkkosivustolla. Kehotettuaan tuloksetta vastaajaa pidättymään lehtisen käytöstä kantaja nosti kieltokanteen, jossa vastaajaa vaadittiin myös korvaamaan oikeudenkäyntiä edeltäneestä kehotusmenettelystä aiheutuneet kulut, 246,10 euroa, korkoineen.
21. Landgericht (alueellinen alioikeus) hyväksyi kanteen pääosin. Toisen asteen tuomioistuin kuitenkin muutti Landgerichtin tuomiota osittain ja totesi siinä muun muassa, että vastaajaa kielletään tarjoamasta liiketoiminnassa kuluttajille mahdollisuutta tehdä etäsopimuksia tavaroiden ostamisesta painetun median välityksellä ilman, että kyseisessä painetussa mediassa ilmoitetaan suoraan seuraavat tiedot: peruuttamisoikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt, erityisesti sen nimi ja osoite, jolle peruuttamisesta on ilmoitettava, ja ilman että painettuun mediaan liitetään malliperuuttamislomaketta.
22. Vastaaja vaatii ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen tekemässään Revision-valituksessa edelleen kanteen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Kantaja taas vaatii Revision-valituksen hylkäämistä.
23. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan Revision-valituksen lopputulos riippuu direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan ja 8 artiklan 4 kohdan tulkinnasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että aluksi herää kysymys, mikä on otettava lähtökohdaksi arvioitaessa sitä, onko etäviestimessä (tässä: lehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti. Onko tältä osin merkityksellistä 1) se, onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, vai 2) se, onko siinä (konkreettisesti) elinkeinonharjoittajan valitsemassa muodossa rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)?
24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myös tiedustelee, ovatko elinkeinonharjoittajien vapaus suunnitella mainontaansa ja elinkeinovapaus, sellaisena kuin sitä suojellaan perusoikeuskirjan 16 artiklassa, sekä kyseessä olevan etäviestimen luonteen vuoksi teknisesti väistämättömät rajoitukset merkityksellisiä pääasiassa esille tulevien oikeudellisten ongelmien ratkaisemisen kannalta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy lisäksi, suojattaisiinko kuluttajien etuja mahdollisesti paremmin, jos heille toimitettaisiin vasta etäsopimuksen tekemisen jälkeen täydelliset tiedot peruuttamisoikeuden käytöstä ja malliperuuttamislomake.
25. Lisäksi herää kysymys, onko direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan kanssa yhteensopivaa, että 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta. Pitäisikö tarpeen välttää mainontaa koskevan vapauden suhteetonta rajoittamista vaikuttaa tähän kysymykseen annettavaan vastaukseen? Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa muun muassa, että direktiivin 2011/83 johdanto-osan neljännen perustelukappaleen mukaan direktiivillä pyritään takaamaan asianmukainen tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä.
26. Siinä tapauksessa, että jos etäviestimessä on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, peruuttamisoikeutta koskevat tiedot eivät saa rajoittua pelkästään tämän oikeuden olemassaoloon, herää lisäksi kysymys, onko direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan etäviestimeen ehdottomasti liitettävä aina direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake ennen etäsopimuksen tekemistä myös silloin, kun etäviestimessä on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten (kolmas ennakkoratkaisukysymys).
27. Asian käsittelyä lykättiin, ja unionin tuomioistuimelle esitettiin seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa sen kannalta, onko etäviestimessä (tässä: mainoslehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, merkityksellistä se,
a) onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten,
vai se,
b) onko siinä (konkreettisesti) elinkeinonharjoittajan valitsemassa muodossa rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten?
2) Onko direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan kanssa yhteensopivaa, että 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta?
3) Onko direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan nojalla ennen etäsopimuksen tekemistä myös siinä tapauksessa, että tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, etäviestimeen liitettävä aina direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake?”
28. Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät kantaja, Saksan, Suomen ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio. Kantaja, Saksa ja komissio esittivät suulliset lausumansa 7.6.2018 pidetyssä istunnossa, kuten myös vastaaja.
IV Yhteenveto kirjallisista huomautuksista
29. Ensimmäisestä kysymyksestä Puola toteaa, ettei direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta tuo ratkaisua ongelmaan, ja huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on.(6)
30. Kantaja, Suomi, Puola ja komissio väittävät ensimmäisen kysymyksen osalta, että etäviestimen abstrakti luonne on ratkaiseva, kun otetaan huomioon muun muassa se, että direktiivillä 2011/83 pyritään takaamaan kuluttajansuojan korkea taso. Ne toisin sanoen tukevat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämää ensimmäistä vaihtoehtoa.
31. Kaikki neljä väittävät lisäksi, että tämä tulkinta on myös yhdenmukainen direktiivin 2011/83 johdanto-osan 36 perustelukappaleen kanssa, jossa todetaan, että etäsopimusten osalta tiedonantovaatimukset ”olisi mukautettava niin, että otetaan huomioon tiettyjen välineiden tekniset rajoitteet”.(7) Kantaja toteaa, että johdanto-osan 36 perustelukappaleessa viitataan esimerkiksi matkapuhelinnäyttöjen rajallisiin esitysmahdollisuuksiin. Unionin lainsäätäjä halusi siten korostaa tietyille välineille ominaisia teknisiä rajoitteita.
32. Kantaja ja komissio katsovat, että vastaajan perusoikeuksien mahdollinen loukkaaminen on oikeasuhteista ja että nämä perusoikeudet taataan joka tapauksessa perusoikeuskirjan 38 artiklassa määrätyn kuluttajansuojan yhteydessä.
33. Suomi ja komissio väittävät, että jos 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ”etäviestin” viittaisi elinkeinonharjoittajan tietyssä tapauksessa valitsemaan viestimeen, elinkeinonharjoittaja voisi kiertää direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohtaan sisältyviä velvollisuuksia valitun etäviestimen avulla. Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohta olisi alttiina oikeusvarmuuden ja tehokkaan vaikutuksensa menettämiselle.
34. Komissio lisää, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan säännös on tarkoitettu sellaisia tilanteita varten, joissa viestimiin liittyy teknisiä rajoitteita, jotka estävät pidempien tekstien käytön, kuten merkkimäärän rajoitukset tietyissä matkapuhelinnäytöissä tai televisiomainoksiin liittyvät aikarajoitukset. Tällaisissa tapauksissa direktiivin 2011/83 mukaan osa näistä tiedoista voidaan antaa kuluttajalle tarjoamalla hyperlinkki tai maksuton puhelinnumero, josta tarvittavat tiedot ovat saatavissa. Jos tällaiset rajoitteet poistuvat teknologian kehityksen myötä, direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa ei enää sovelleta.
35. Komissio väittää, että elinkeinonharjoittajan vapauden, joka ilmenee myös velvollisuutena valita aina sellainen mainonnan väline, johon voidaan sisällyttää kaikki sopimuksen peruuttamista koskevat tiedot ja muut pakolliset tiedot, rajoittaminen on perusteltua kuluttajansuojan vuoksi, eikä se ole näin ollen suhteetonta. Sama pätee perusoikeuskirjan 16 artiklaan. Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa asetettuja velvollisuuksia sovelletaan lisäksi ainoastaan etäsopimuksiin, sellaisina kuin ne määritellään saman direktiivin 2 artiklan 7 alakohdassa.
36. Komissio vetoaa lisäksi unionin tuomioistuimen tuomioon Canal Digital Denmark(8) ja väittää, että tietyt kyseisen tuomion kohdat, joissa tulkitaan direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa muistuttavaa säännöstä, joka sisältyy direktiiviin 2005/29/EY,(9) tukevat sen näkemystä.(10)
37. Kantaja toteaa lisäksi, ettei direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohta muuta sen ensimmäiseen kysymykseen ehdottamaa vastausta. Mainitun säännöksen mukaan elinkeinonharjoittajan on toimitettava kuluttajalle vahvistus tehdystä sopimuksesta pysyvällä välineellä kohtuullisen ajan kuluessa etäsopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden toimitusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen alkaa, mukaan lukien direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohtaan sisältyvät tiedot, ellei niitä ole jo annettu pysyvällä välineellä. Jos 8 artiklan 7 kohdan a alakohtaa tulkittaisiin toisin, sen 4 kohta olisi tarpeeton.
38. Kantaja, Suomi ja komissio lisäksi väittävät, että 8 artiklan 4 kohta on poikkeus, jota on tulkittava suppeasti.
39. Toisesta kysymyksestä kantaja, Suomi, Puola ja komissio väittävät, ettei riitä, että kuluttajalle annetaan pelkästään tietoa peruuttamisoikeuden olemassaolosta, ilman että elinkeinonharjoittajan olisi tarpeen antaa direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohtaan sisältyvät lisätiedot tavoista, joilla tätä oikeutta voidaan käyttää.
40. Kantaja huomauttaa direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ensimmäisestä virkkeestä käyvän selvästi ilmi, että tietyt vähimmäistiedot on annettava kaikissa tapauksissa. Kyseisessä säännöksessä viitataan saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan h alakohtaan, jonka mukaan näitä vähimmäistietoja ovat ”kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt”. Siten direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa unionin lainsäätäjä antoi eksplisiittisen ja konkreettisen sääntelyn, joka koskee tietoja, jotka on annettava teknisistä rajoitteista riippumatta (ks. direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohta ja siihen sisältyvä ilmaus ”kyseisellä viestimellä”). Suomi ja Puola esittävät samankaltaisen näkemyksen.
41. Kantaja toteaa lisäksi, että ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvää viittausta elinkeinovapauteen on tässä yhteydessä kohdeltava samalla tavalla kuin perusoikeuksien ja ensimmäisen kysymyksen osalta: kuluttajansuojaan liittyvien etujen on oltava etusijalla.
42. Suomi toteaa toisesta kysymyksestä, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohta, jonka mukaan elinkeinonharjoittajan on toimitettava tietyt tiedot myöhemmin ”pysyvällä välineellä”, ei tue sitä, että ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot rajoittuisivat vain peruuttamisoikeuden olemassaoloon. Suomi myös väittää, että kuluttajalle etäsopimuksesta annettavat tiedot ovat erittäin tärkeitä, koska kuluttaja päättää niiden perusteella sopimukseen sitoutumisesta.
43. Kolmannesta kysymyksestä kantaja ja komissio väittävät, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan vuoksi malliperuuttamislomake on toimitettava kuluttajalle silloinkin, kun sovelletaan 8 artiklan 4 kohtaa. Suomi, jota Puola osittain tukee, kuitenkin väittää, ettei malliperuuttamislomake sinänsä kuulu direktiivissä 2011/83 tarkoitettuihin ”tietoihin” peruuttamisoikeudesta, joten sitä ei tarvitse antaa ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen.
44. Saksa ehdottaa ennakkoratkaisukysymyksiin ratkaisua, joka eroaa kantajan, Suomen, Puolan ja komission ehdottamasta ratkaisusta. Ensimmäisestä kysymyksestä Saksa väittää muun muassa, että elinkeinonharjoittajan valitsema konkreettinen viestintämuoto on ratkaiseva päätettäessä siitä, kuuluuko etäsopimus direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, joten kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädettyä suppeampaa tiedonantovelvollisuutta sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan lehtiseen.
45. Saksa väittää, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan sanamuoto tai johdanto-osan perustelukappaleet eivät tue tietyillä etäviestimillä annettavien tietojen rajaamista. Johdanto-osan 36 perustelukappaleessa mainitut viestintätavat ovat pelkkiä esimerkkejä.
46. Saksan mukaan direktiivin 2011/83 tavoite ei velvoita elinkeinonharjoittajia antamaan aina kattavia tietoja peruuttamisoikeudesta ennen sopimuksen tekemistä. Direktiivillä 2011/83 pyritään takaamaan kuluttajansuojan korkea taso ja luomaan vankka oikeudellinen kehys niin kuluttajille kuin elinkeinoharjoittajillekin. Tämä tavoite turvataan yhtä lailla direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohdalla. Realistisesti ajatellen ei voida sulkea pois sitä, etteivät monet kuluttajat säilytä mainoslehtisiä tilauksen tekemisen jälkeen. Siten on erittäin tärkeää antaa yksityiskohtaiset tiedot peruuttamisoikeudesta viimeistään tavaroiden toimitusajankohtana sen varmistamiseksi, että kuluttajat ovat tietoisia tästä oikeudesta. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohdassa taataan kuluttajien oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen.
47. Asettamalla direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjä suppeampia tiedonantovaatimuksia laajempia velvollisuuksia rajoitetaan elinkeinonharjoittajien perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaista elinkeinovapautta, ilman että siitä on kuluttajille mitään hyötyä. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti elinkeinonharjoittajan vapautta valita mainonnan väline ei voida rajoittaa suhteettomasti. Jos elinkeinonharjoittajan valitsema viestintäväline ei vaikuta direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan soveltamiseen, on olemassa uhka siitä, että elinkeinonharjoittajat eivät pysty käyttämään tiettyjä mainonnan muotoja, koska itse mainostettava tuote jää taka-alalle, kun pakollisia tietoja on niin runsaasti. Saksa myös korostaa direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan toista virkettä, jonka mukaan ”elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot soveltuvalla tavalla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti”.
48. Toisen kysymyksen osalta Saksa katsoo, että kun käytetään direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua etäviestintä, ”jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten”, elinkeinonharjoittajat ovat ainoastaan velvollisia ilmoittamaan kuluttajille peruuttamisoikeuden olemassaolosta ja että tämä ei ole esteenä kuluttajasuojan korkealle tasolle. Mikä tahansa ankarampi velvollisuus, joka koskee kuluttajille peruuttamisoikeudesta annettavia tietoja, merkitsisi mainontaa koskevan oikeuden suhteetonta rajoittamista.
49. Kun otetaan huomioon niiden tietojen määrä, jotka kuluttajille on annettava peruuttamisoikeudesta, edellä kuvattu direktiivin 2011/83 tavoite sekä kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien edut, Saksa katsoo, että tietojen määrää on asianmukaista rajoittaa, kun niiden esittämismahdollisuudet ovat rajatut.
50. Saksa viittaa direktiivin 2011/83 johdanto-osan neljänteen perustelukappaleeseen, jossa todetaan muun muassa, että on löydettävä tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja yritysten kilpailukyvyn välillä. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaan sisältyvässä poikkeuksessa otetaan huomioon etäviestintätekniikoista aiheutuvat käytettävissä olevan tilan ja ajan rajoitukset, ja sillä myös ehkäistään elinkeinonharjoittajien mainontavapauden suhteetonta rajoittamista. Tältäkin osin Saksa huomauttaa, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohta on joka tapauksessa olennainen kuluttajien kannalta.
51. Lisäksi kolmannesta kysymyksestä Saksa väittää, että kun tietojen näyttämistä varten on rajoitetusti tilaa tai aikaa, peruuttamisoikeudesta annettavat tiedot voivat rajoittua tämän oikeuden olemassaoloon ja ettei etäviestimeen tarvitse aina liittää direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta.
V Arviointi
A Yleiskatsaus
52. Käsiteltävän asian ytimessä on ensimmäinen kysymys ja se, sovelletaanko objektiivisia vai subjektiivisia arviointiperusteita, kun jäsenvaltion tuomioistuin päättää, tehdäänkö ”sopimus – – käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten” direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
53. Olen tullut siihen tulokseen, että unionin oikeuden nojalla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ehdottamaa ensimmäistä vaihtoehtoa sovelletaan direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan tulkintaan. Toisin sanoen se, onko kyseessä oleva pienen tilauskortin sisältävä lehtinen ”etäviestin, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten”, määräytyy sen perusteella, onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten. Kuten jäljempänä esitettävästä arvioinnista ilmenee, tämä objektiivinen lähestymistapa kuvastaa direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan merkitystä, toisin kuin subjektiivinen lähestymistapa, joka liittyy olennaisesti sen tarkastelemiseen, onko tietyssä tapauksessa kyseessä olevassa viestimessä elinkeinonharjoittajan valitsemassa muodossa rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, mikä oli ensimmäisessä kysymyksessä mainittu toinen vaihtoehto.
54. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt, että toiseen kysymykseen peruuttamisoikeuden sisällöstä vastataan vain siinä tapauksessa, että valitaan ensimmäisessä kysymyksessä esitetty toinen vaihtoehto. Vastaan toiseen ja kolmanteen kysymykseen vain siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy ensimmäiseen kysymykseen ehdottamaani vastaukseen.
55. Ennen sitä esitän muutamia alustavia huomautuksia.
B Alustavat huomautukset
56. On tärkeää ensinnäkin tähdentää, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa asetettuihin tiedonantovaatimuksiin tehty mukautus koskee ainoastaan välineitä, joilla elinkeinonharjoittajat antavat kuluttajille direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa yksilöidyt tiedot ennen kuin kuluttajat voivat tulla sidotuiksi etäsopimuksiin tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin, mutta ei viestinnän sisältöä. Kuten direktiivin 2011/83 johdanto-osan 35 perustelukappaleessa todetaan, elinkeinonharjoittajan kuluttajalle antamien tietojen olisi oltava pakollisia. Tiedot, joiden ei direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa mainita kuuluvan kyseisellä säännöksellä käyttöön otetun mukautuksen piiriin, elinkeinonharjoittajan on 8 artiklan 4 kohdan viimeisen virkkeen mukaisesti annettava kuluttajalle yksinkertaisesti ”soveltuvalla tavalla” 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kun otetaan huomioon direktiivin 2011/83 8 artiklan 1 kohtaan sisältyvä viittaus 6 artiklan 1 kohtaan, nämä tiedot on annettava ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyyn sopimukseen.
57. Unionin lainsäätäjän päätös laatia välineitä eikä sisältöä koskeva poikkeus on johdonmukainen sen kanssa, että perusoikeuskirjan 38 artiklan mukaan kaikissa unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja, mitä SEUT 12 artikla, SEUT 114 artiklan 3 kohta ja SEUT 169 artikla tukevat. Kun otetaan lisäksi huomioon, että etäsopimuksina tehtävät kuluttajasopimukset yleistyvät koko ajan, minkä digitaaliteknologiat ovat mahdollistaneet, direktiivin 2011/83 tehokkaan vaikutuksen turvaamisessa kohdataan yhä monitahoisempia haasteita.
58. Vastaajan puolustus perustuu lisäksi merkittäviltä osin perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaiseen elinkeinovapauteen.(11) Kyseinen vapaus menee toisinaan mainonnassa päällekkäin sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kanssa, joita suojataan perusoikeuskirjan 11 artiklassa(12) ja joita unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus tarkastella pakkausten ja pakkausmerkintöjen osalta.(13) Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus on yhtä merkityksellinen, kun lainsäädännössä asetetaan rajoituksia mainonnalle ja markkinoinnille sekä välineille ja ehdoille, joilla kuluttajat voivat tilata tavaroita ja palveluja, kuten pääasiassa.
59. On kuitenkin tärkeää painottaa, että kun perusoikeuskirjan 16 artikla tulee esille sellaisessa asiayhteydessä, jossa kuluttajansuoja on merkityksellinen, on otettava myös huomioon perusoikeuskirjan 38 artikla(14) riippumatta siitä, onko 38 artikla periaate ja rajoittuuko sen rooli siten perusoikeuskirjan 52 artiklan 5 kohdan mukaisesti unionin lainsäädännön tulkitsemiseen vai annetaanko siinä subjektiivisia oikeuksia.(15) Perusoikeuskirjan 38 artiklalla on sama rooli, kun taas perusoikeuskirjan 11 artikla on merkityksellinen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kannalta mainonnassa.(16)
C Vastaus ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen
1 Ensimmäisen kysymyksen arviointi
60. Kuten Puolan kirjallisissa huomautuksissa todettiin, direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ei käy ilmi, onko pääasiassa kyseessä oleva lehtinen mainitussa artiklassa tarkoitettu ”etäviestin, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten”. Kovinkaan suurta apua ei ole myöskään direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan syntyyn liittyvistä asiakirjoista, kuten direktiivin valmisteluasiakirjoista,(17) mutta huomautan, että direktiiviä 2011/83 koskevan komission ohjeasiakirjan sivulla 33 todetaan, että ”8 artiklan 4 kohtaa olisi sovellettava ensisijaisesti sopimuksiin, jotka on tehty käyttäen tekstiviestien kaltaista teknologiaa, joka asettaa teknisiä rajoitteita lähetettävän tiedon määrälle”.(18)
61. Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 4 kohdan asiayhteys ja tarkoitus kertovat kuitenkin jo enemmän.
62. Kun tarkastellaan niiden tarkoitusta, kuten Suomen ja komission kirjallisissa huomautuksissa todettiin, jos ”yksittäistapausta” koskevia arviointiperusteita käytettäisiin elinkeinonharjoittajan valitseman mainonnan muodon osalta – ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisessä kysymyksessä mainitsema toinen vaihtoehto –, se, missä olosuhteissa direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa säädettyä poikkeusta sovelletaan, jäisi elinkeinonharjoittajien päätäntävaltaan ja olisi riippuvainen elinkeinonharjoittajien mainonnan välinettä ja etäsopimusten tarjoamista koskevasta valinnasta. Tämä olisi ristiriidassa direktiivin 2011/83 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenevän tavoitteen ”vahvistaa vakiosäännöt, jotka koskevat etäsopimuksille ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtäville sopimuksille yhteisiä näkökohtia”, ja johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa mainitun pyrkimyksen ”selkeästi määriteltyihin oikeuskäsitteisiin perustuviin yhtenäisiin sääntelypuitteisiin” kanssa. Tämä myös heikentäisi direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan tehokasta vaikutusta ja olisi ristiriidassa sen säännön kanssa, että kuluttajansuojaa koskeviin unionin oikeuden sääntöihin kohdistuvia poikkeuksia on tulkittava suppeasti.(19)
63. Olen lisäksi samaa mieltä siitä, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan tarkoituksena on, kuten johdanto-osan 36 perustelukappaleesta ilmenee, turvata kaikkien 6 artiklan 1 kohdassa edellytettävien tietojen antaminen kuluttajille, vaikka elinkeinonharjoittajien mainonnassa ja etäsopimusten tarjoamisessa käyttämät uudet teknologiat vaikeuttavatkin niiden välittämistä. Johdanto-osan 36 perustelukappaleessa mainitaan tarve mukauttaa tiedonantovaatimuksia ”niin, että otetaan huomioon tiettyjen välineiden tekniset rajoitteet, kuten merkkimäärän rajoitukset tietyissä matkapuhelinnäytöissä tai televisiomainoksiin liittyvät aikarajoitukset” (kursivointi tässä). Se, että direktiivissä 2011/83 keskitytään käytettäviin (objektiivisiin) viestintävälineisiin, ilmenee myös johdanto-osan 20 perustelukappaleesta, jossa vahvistetaan, että etäsopimuksen määritelmä kattaa kaikki tapaukset, joissa käytetään pelkästään yhtä tai useampaa etäviestintä, kuten ”postia, Internetiä, puhelinta tai faksia”.
64. Kun tarkastellaan asiayhteyttä, kuten olen aiemmin esittämässäni ratkaisuehdotuksessa maininnut, unionin toimenpiteiden tulkinnassa asiayhteys käsittää useita eri tekijöitä. Siihen sisältyy kyseessä olevan toimenpiteen vertaileminen aikaisempaan lainsäädäntöön, joka tällä toimenpiteellä on kumottu. Asiayhteyteen kuuluu myös sellainen unionin lainsäädäntö, joka asiallisesti koskee kyseessä olevaa toimenpidettä tai liittyy siihen. Lisäksi siihen kuuluu kyseessä olevan säännöksen suhde sen unionin toimen, jonka osa kyseinen säännös on, muihin säännöksiin ja yleiseen systematiikkaan.(20)
65. Tältä osin tuomio Canal Digital Danmark,(21) johon komissio on vedonnut, on mahdollisesti merkityksellinen.(22) Mainitussa asiassa unionin tuomioistuimelta tiedusteltiin muun muassa, oliko sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 1 ja 3 kohtaa tulkittava siten, että arvioitaessa, onko kaupallista menettelyä pidettävä harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä, huomioon on otettava kyseisen menettelyn asiayhteys ja etenkin käytetyn viestintävälineen asettamat paikkaan ja aikaan liittyvät rajoitukset, vaikkei tällaista vaatimusta asetettaisikaan nimenomaisesti asianomaisen kansallisen lainsäädännön tekstissä. Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että arvioitaessa kaupallisen menettelyn sopimattomuutta on otettava huomioon sen asiayhteys ja ”kaikki seikat ja olosuhteet sekä viestintävälineen rajoitukset”.
66. Vaikka en voikaan olla samaa mieltä siitä, että kaikki tuomion Canal Digital Danmark kohdat, joihin komissio on vedonnut, tukevat sitä, että ensimmäiseen kysymykseen vastattaessa on käytettävä objektiivista eikä subjektiivista lähestymistapaa,(23) tarkastellessaan mainitun tuomion 42 kohdassa ”käytetyn viestintävälineen asettamien paikkaan tai aikaan liittyvien rajoitusten” merkitystä unionin tuomioistuin viittasi ”tiettyihin tv-mainosten kaltaisiin viestintävälineisiin kohdistuviin aikaan liittyviin rajoituksiin”.(24)Huomautan näin ollen, ettei elinkeinonharjoittajan yksittäistapauksessa tekemä subjektiivinen valinta vaikuttanut olevan merkityksellinen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 1 kohdan tulkinnan kannalta, toisin kuin tietyn viestintävälineen objektiiviset ominaisuudet.
67. Direktiiviin 97/7, joka on yksi direktiiviä 2011/83 edeltäneistä direktiiveistä, ei myöskään sisälly säännöstä, joka viittaisi siihen, että siinä elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisen etäviestinnän perinteisille välineille, kuten tuoteluetteloille ja pääasiassa kyseessä olevan kaltaisilla lehtisillä varustetuille aikakauslehdille, asetettuja vaatimuksia olisi lievennetty. Tällaisesta toimenpiteestä säätäminen myöhemmässä direktiivissä, käsiteltävässä asiassa direktiivissä 2011/83, olisi ristiriidassa kuluttajansuojan korkean tason kanssa ja edellyttäisi selkeän sanamuodon käyttämistä.
68. Yhdyn siten komission istunnossa esittämiin huomautuksiin, joiden mukaan unionin tuomioistuimen tuomiossa Verband Sozialer Wettbewerb(25) käsiteltiin lehdessä julkaistua mainosta, jolla ei ollut mitään yhtäläisyyksiä pääasiaan, eikä siitä näiden erottavien tekijöiden vuoksi ole apua vastattaessa ensimmäiseen kysymykseen. Vastaaja on virheellisesti vedonnut kyseiseen tuomioon.
69. Asiassa Verband Sozialer Wettbewerb unionin tuomioistuimelta tiedusteltiin, onko sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 4 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että tiedot elinkeinonharjoittajan maantieteellisestä osoitteesta ja henkilöllisyydestä on esitettävä painetussa mediassa julkaistussa konkreettisia tuotteita koskevassa mainoksessa silloin, kun kuluttajat hankkivat nämä tuotteet sellaisen verkkosivuston kautta, joka on mainittu mainoksessa ja joka kuuluu mainoksen laatineelle yritykselle, ja nämä tiedot on saatavissa yksinkertaisesti tältä verkkosivustolta tai tämän verkkosivuston kautta.
70. Unionin tuomioistuin katsoi, että niiden tietojen laajuutta, jotka elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava elinkeinonharjoittajan maantieteellisestä osoitteesta ja henkilöllisyydestä ostokehotuksen yhteydessä, on arvioitava ottamalla huomioon ostokehotuksen asiayhteys, tuotteen luonne ja ominaispiirteet sekä käytetty viestinnän keino.(26)
71. Tämän jälkeen se totesi lisäksi, että kuitenkin silloin, kun ”painetussa mediassa olevassa mainoksessa mainostetaan verkkokauppa-alustaa ja erityisesti kun siinä tarjotaan runsaasti eri mahdollisuuksia tuotteiden ostamiseen eri elinkeinonharjoittajilta, direktiivin 2005/29 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja paikkaan liittyviä rajoituksia voi olla olemassa”.(27)
72. Asiakirja-aineistossa ei kuitenkaan ole viitteitä siitä, että pääasiassa kyseessä olevassa lehtisessä olisi viitattu useamman kuin yhden elinkeinonharjoittajan tarjoamiin tuotteisiin tai eri verkkosivustoihin alustan välityksellä.
73. Kuten kantaja väitti, perinteisissä viestintämuodoissa käytettävät mainokset, kuten pääasiassa kyseessä oleva, on usein suunnattu tietyille yhteiskuntaryhmille, kuten iäkkäämmille ihmisille, jotka eivät ole tottuneet käyttämään internetiä tutustuakseen ehdotetun sopimuksen lisäehtoihin.
74. Direktiivin 2011/83 johdanto-osan 34 perustelukappaleessa viitataan tällaisten ryhmien suojeluun yhtenä direktiivin tavoitteista. Sen toisen virkkeen mukaan ”elinkeinonharjoittajan olisi otettava huomioon sellaisten kuluttajien erityistarpeet, jotka ovat erityisen haavoittuvassa asemassa psyykkisen, fyysisen tai psykologisen heikkoutensa, ikänsä tai hyväuskoisuutensa vuoksi tavalla, jonka elinkeinonharjoittajan voidaan kohtuudella odottaa pystyvän ennakoimaan”. Myös tämä asiayhteys viittaa siihen, ettei elinkeinonharjoittajan valitsemaa mainonnan muotoa ja välinettä oteta huomioon määritettäessä sitä, onko kyseessä direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu ”etäviestin, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten”, koska se pakottaisi kaikki yhteiskuntaryhmät käyttämään internetiä saadakseen tiedot, jotka elinkeinonharjoittajat ovat velvollisia antamaan direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan nojalla.
2 Toisen kysymyksen arviointi
75. Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko sovellettaessa direktiivin 2011/83 4 artiklaa riittävää, että elinkeinonharjoittaja ainoastaan ilmoittaa kuluttajalle ennen etäsopimuksen tekemistä peruuttamisoikeuden olemassaolosta.
76. Kuten edellä totesin, vastaan toiseen kysymykseen vain siltä varalta, ettei unionin tuomioistuin yhdy ensimmäisestä kysymyksestä esittämiini päätelmiin ja että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 4 kohdassa määritettyjen tiedonantovaatimusten mukauttamista sovelletaan pääasiassa kyseessä olevaan lehtiseen.
77. Toisen kysymyksen osalta olen samaa mieltä kuin kantaja, Suomi, Puola ja komissio. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan sanamuodossa edellytetään muutakin kuin peruuttamisoikeuden olemassaolosta ilmoittamista. Siinä säädetään, että elinkeinonharjoittajan ”on – – ilmoitettava” tietyt tiedot, joihin kuuluvat ”sopimuksen päättymistä koskevat ehdot”,(28) sellaisina kuin niihin viitataan muun muassa direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa.
78. Kuten Suomen kirjallisissa huomautuksissa todettiin, direktiivin 2011/83 6 artiklan 4 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädetyillä tiedoilla, jotka on annettava kuluttajalle ennen sopimuksen tekemistä, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustavanlaatuinen merkitys.(29) Unionin tuomioistuin on jo todennut yhden direktiivin 2011/83 edeltäjän, nimittäin direktiivin 97/7, yhteydessä, että ”kun tietoihin, jotka esitetään myyjän internetsivustolla, voidaan tutustua yksinomaan kuluttajalle toimitetun linkin kautta, näitä tietoja ei ’toimiteta’ kuluttajalle eikä tämä ’saa’ niitä direktiivin 97/7 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla”.(30) Tämä on linjassa toiseen kysymykseen ehdotettavan vastauksen kanssa.
79. Suomen ja kantajan tapaan(31) torjun väitteet siitä, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohta ja siinä elinkeinonharjoittajille asetettu velvollisuus toimittaa kuluttajille saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot ja ”vahvistus tehdystä sopimuksesta pysyvällä välineellä kohtuullisen ajan kuluessa etäsopimuksen tekemisestä ja viimeistään tavaroiden toimitusajankohtana tai ennen kuin palvelun suorittaminen alkaa” ovat merkityksellisiä sen direktiivissä 2011/83 säädetyn velvollisuuden kannalta, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on annettava yksityiskohtaiset tiedot oikeudesta peruuttaa etäsopimus ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi sopimukseen.
80. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdassa painotetaan sen ”vahvistamista”, mitä kuluttajalle on toimitettu ennen sopimuksen tekemistä, ja sen tekemistä ”pysyvällä välineellä”, koska direktiivi 2011/83 mahdollistaa merkityksellisten tietojen toimittamisen ennen sopimuksen tekemistä muulla kuin pysyvällä välineellä. Elinkeinonharjoittajat vapautetaan tästä velvollisuudesta direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan a alakohdassa vain, jos merkitykselliset tiedot on ”jo” annettu pysyvällä välineellä. Tämä käy ilmi kyseisessä säännöksessä käytettävästä sanasta ”ellei”. Merkityksellinen on myös johdanto-osan 23 perustelukappale, sillä siitä ilmenee, että tietojen pysyvällä välineellä antamisen tarkoituksena on niiden tallentaminen. Lisäksi, kuten kantaja on väittänyt, jos Saksan ehdottama tulkinta hyväksytään, direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohta olisi tarpeeton.
81. Tähdennän kuitenkin, että jos unionin tuomioistuin yhtyy suosituksiini siitä, miten ensimmäiseen kysymykseen olisi vastattava, vastaajan on joka tapauksessa sisällytettävä lehtiseen direktiivin 2011/83 11 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake, koska direktiivissä 2011/83 säädettyä tiedonantovelvollisuutta koskevaa rajoitusta ei sovelleta pääasiassa.
3 Perusoikeuksien merkityksellisyys ensimmäisen ja toisen kysymyksen kannalta
82. Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastaamiseen ehdotettu lähestymistapa tarkoittaa vastaajien perusoikeuksiin kajoamista, koska se velvoittaa elinkeinonharjoittajat valitsemaan sellaisen mainonnan muodon, jossa direktiivissä 2011/83 säädetyt tiedonantovelvollisuudet voidaan täyttää, ja antamaan kaikki tiedot kuluttajalle ”selvällä ja ymmärrettävällä tavalla” direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan ja johdanto-osan 34 perustelukappaleen mukaisesti. Tähän sisältyy se, että kuluttajalle ilmoitetaan peruuttamisoikeuden yksityiskohdista eikä pelkästään sen olemassaolosta. Jos ensimmäiseen kysymykseen ehdottamani vastaus hyväksytään, tähän sisältyy myös velvollisuus toimittaa kuluttajalle direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake pääasiassa kyseessä olevassa lehtisessä.
83. Kaikki nämä seikat rajoittavat vastaajan mahdollisuutta vapaasti määrätä käytettävissään olevista taloudellisista, teknisistä ja rahoituksellisista resursseista, sellaisena kuin sitä suojataan perusoikeuskirjan 16 artiklassa.(32) Sillä myös rajoitetaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta mainonnan yhteydessä, koska elinkeinonharjoittaja on velvollinen antamaan tietyt tiedot.
84. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusoikeuskirjan 16 artiklassa taattu elinkeinovapaus ei kuitenkaan ole ehdoton. Siihen voidaan puuttua moninaisilla julkisen vallan toimilla, joilla voidaan yleisen edun nimissä rajoittaa taloudellisen toiminnan harjoittamista.(33) Lisäksi perusoikeuskirjan 16 artiklalla suojattua elinkeinovapautta on arvioitava sen tehtävän perusteella, joka sillä on yhteiskunnassa.(34)
85. Perusoikeuskirjan 11 ja 16 artiklassa suojatut perusoikeudet eivät myöskään ole ehdottomia. Molempiin määräyksiin voidaan perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan kohdistaa oikeutettuja rajoituksia.(35) Siinä määrätään, että ”tässä perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä kyseisten oikeuksien ja vapauksien keskeistä sisältöä kunnioittaen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia”.
86. Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohta ja 6 artiklan 1 kohta täyttävät edellytyksen, jonka mukaan perusoikeuksia ja ‑vapauksia voidaan ”rajoittaa ainoastaan lailla”. Myös niin perusoikeuskirjan 16 kuin 11 artiklankin keskeistä sisältöä kunnioitetaan, koska direktiivissä 2011/83 ei velvoiteta elinkeinonharjoittajia käyttämään tiettyjä etäviestimiä. Elinkeinonharjoittajien ei ole pakko käyttää perinteisiä, painettuja lehtisiä. Jos ne päättävät käyttää tällaisia lehtisiä, niiden edellytetään yksinkertaisesti sisällyttävän niihin kaikki direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot. Tämä on rinnastettavissa siihen, että asetetaan hyvin rajatulla alalla tuotteen tietoja koskevat puitteet.(36)
87. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan, että korkeatasoinen kuluttajansuoja on yleisen edun mukainen legitiimi tavoite, jota toteutetaan unionin oikeudessa.(37) Asianosaiset ovat näin ollen perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan osalta erimielisiä etenkin siitä, onko tähän tavoitteeseen pyrittäessä noudatettu suhteellisuusperiaatetta.(38)
88. Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”suhteellisuusperiaate edellyttää sitä, että unionin toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saada ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden”.(39)
89. Yhdyn komission kirjallisissa huomautuksissa esitettyyn näkemykseen, jonka mukaan elinkeinovapauden rajoittaminen tarkoittaa velvollisuutta valita aina sellainen mainonnan väline, johon voidaan sisällyttää kaikki sopimuksen peruuttamista koskevat tiedot. On vaikea nähdä, miten direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohtaan sisältyvien velvollisuuksien soveltaminen perinteisiin, painettuihin lehtisiin olisi suhteetonta tämän tavoitteen saavuttamiseen nähden tai miten sillä asetettaisiin elinkeinonharjoittajille tarpeeton taakka. Direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa edellyttävien tietojen määrästä esitetyt yleiset väittämät, kuten Saksan kirjallisissa huomautuksissa esitetyt, eivät ole riittäviä,(40) ja vastaajan istunnossa esittämä väite, jonka mukaan se, että elinkeinonharjoittajien edellytetään käyttävän yli 20–30 prosenttia mainostilasta etäsopimusten osalta tiedonantovelvollisuuksien täyttämiseen, johtaa direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan soveltamiseen, on mielivaltainen, eikä direktiivin 2011/83 sanamuoto tue sitä.
90. Painettuun lehtiseen ei liity teknisiä rajoitteita. Pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa, joissa yhden elinkeinonharjoittajan myymää yksittäistä tuotetta mainostetaan perinteisessä painetussa lehtisessä, johon sisältyy irrotettava tilauskuponki, lehtisestä voidaan yksinkertaisesti tehdä suurempi sen varmistamiseksi, että tiedot annetaan ”selvällä ja ymmärrettävällä tavalla”, kuten direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään. En voi yhtyä niihin vastaajan istunnossa esittämiin väitteisiin, joiden mukaan unionin lainsäätäjä tarkoitti painon yhdeksi direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa säädetyistä rajoitteista, koska kyseisessä säännöksessä käytetään ilmausta ”rajoitetusti tilaa tai aikaa”.
91. Kuten komissio totesi kirjallisissa huomautuksissaan, direktiivissä 2011/83 asetettuja tiedonantovaatimuksia sovelletaan ainoastaan etäsopimuksiin ja muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyihin sopimuksiin. Ne eivät siten ylitä sitä, mikä on tarpeen kuluttajansuojan varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi etäsopimusten osalta, joissa kuluttaja ei pysty tarkastamaan kyseisiä tavaroita tai esittämään kysymyksiä liikkeessä ennen sopimuksen tekemistä. Kuten Suomi totesi, elinkeinonharjoittajalla on tehostettu velvollisuus etäsopimusten tapauksessa, koska kuluttaja ei voi itse arvioida kyseisiä tuotteita ennen ostopäätöksen tekemistä. Tämä käy ilmi johdanto-osan 37 perustelukappaleesta.
92. Unionin lainsäätäjällä on lisäksi laaja harkintavalta, kun on kyse aloista, joilla edellytetään sekä poliittisten että taloudellisten tai sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaisten valittajan oikeuksien loukkausten olisi siten oltava ilmeisen suhteettomia,(41) ennen kuin niitä ei voitaisi oikeuttaa perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdalla. Tätä ei ole osoitettu käsiteltävässä asiassa.
4 Vastaus ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen
93. Ehdotan näin ollen, että ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan seuraavasti:
1) Direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa vastaus kysymykseen siitä, onko etäviestimessä (tässä: lehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, määräytyy sen perusteella, onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten.
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että elinkeinonharjoittajan yksittäistapauksessa valitsema etäviestin on merkityksellinen direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan aineellisen soveltamisalan määrittämisen kannalta, on direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan vastaista, että peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta.
D Kolmanteen kysymykseen ehdotettava vastaus
94. Vastaan tähän kysymykseen vain siltä varalta, että ensimmäiseen kysymykseen vastataan vastoin edellä esittämääni ehdotusta siten, että direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan aineellinen soveltamisala määräytyy sillä perusteella, onko yksittäistapauksessa käytettävässä etäviestimessä elinkeinonharjoittajan valitsemassa muodossa rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten.
95. Menettelyn osapuolet ovat erimielisiä kolmanteen kysymykseen annettavasta vastauksesta seuraavien näkökohtien osalta.
96. Yhtäältä kantaja ja komissio väittävät, että direktiivin 2011/83 sanamuodon mukaan malliperuuttamislomake on toimitettava kuluttajalle silloinkin, kun sovelletaan 8 artiklan 4 kohtaa. Kantajan mukaan tämä käy ilmi direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa B osassa käytetystä ilmaisusta ”lomake” [englanniksi ”this form”], jolla viitataan lomakkeeseen, joka on täytettävä tuotetta mainostavalle elinkeinonharjoittajalle.
97. Komissio väittää, että direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaan on niin, että ennen kuin kuluttaja voi tulla sidotuksi etäsopimukseen tai muualla kuin elinkeinonharjoittajan tiloissa tehtävään sopimukseen, elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, jos peruuttamisoikeus on olemassa, kyseisen oikeuden käyttämiseen liittyvät ehdot, määräajat ja menettelyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti samoin kuin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake.(42) Siten kyseisen säännöksen sanamuodon mukaan näitä molempia elinkeinonharjoittajan velvollisuuksia voidaan soveltaa etäviestimeen, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten. Komissio huomauttaa, että liitteessä I olevaan B osaan sisältyvä malliperuuttamislomake on lyhyt ja että direktiivin 2011/83 8 artiklan 1 kohdassa annetaan elinkeinonharjoittajille mahdollisuus asettaa 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot kuluttajan saataville etäviestimelle soveltuvalla tavalla. Tämä antaa elinkeinonharjoittajille lisäjoustoa.
98. Toisaalta Suomi, jota Puola ja Saksa osittain tukevat, väittää, ettei malliperuuttamislomake sinänsä kuulu direktiivissä 2011/83 tarkoitettuihin ”tietoihin” peruuttamisoikeudesta, joten sitä ei tarvitse antaa ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen, kun sovelletaan 8 artiklan 4 kohtaa. Se on pikemminkin asiakirja, jolla kuluttaja voi ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle halustaan peruuttaa sopimus. Jos lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut sisällyttää malliperuuttamislomake näihin tietoihin, se olisi säätänyt siitä nimenomaisesti direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdassa. Malliperuuttamislomake ei ole ”tieto”, joka vaikuttaa ostajan päätökseen siitä, ostaako hän etäsopimuksessa tarjottavan tuotteen tai palvelun.
99. Suomi myös viittaa direktiivin 2011/83 8 artiklan 5 kohtaan ja siihen, että direktiiviä 2011/83 sovelletaan puhelinmyyntiin. Tämä osoittaa, ettei lainsäätäjän tarkoituksena ollut sisällyttää malliperuuttamislomaketta kyseisiin tietoihin, koska lomakkeen lähettäminen puhelimitse ei ole teknisesti mahdollista. Suomi huomauttaa, että malliperuuttamislomake voidaan lähettää myöhemmin pysyvällä välineellä direktiivin 2011/83 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Puola mainitsee puhelimitse tehtävän etäsopimuksen esimerkkinä viestintätekniikasta, jossa malliperuuttamislomakkeen sisällyttäminen ei olisi mahdollista.
100. Olen tullut siihen tulokseen, että kun direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa sovelletaan, elinkeinonharjoittajilla ei ole velvollisuutta toimittaa saman direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta ennen etäsopimuksen tekemistä.
101. Vaikka onkin myönnettävä, että direktiiviä 2011/83 koskeva komission ohjeasiakirja(43) tukee – mikä sinänsä ei ole yllättävää – komission pääasiassa esittämää näkemystä, kun siinä esimerkiksi todetaan, että puhelujen osalta lomakkeen sisältö olisi selitettävä kuluttajalle suullisesti,(44) direktiivissä 2011/83 ei säädetä tästä nimenomaisesti. Toisin sanoen direktiiviin 2011/83 ei sisälly säännöstä viestimistä, joissa malliperuuttamislomakkeen toimittaminen on mahdotonta tai vaikeaa. Tämä asiayhteys viittaa siihen, ettei unionin lainsäätäjän tarkoituksena ole välttämättä ollut velvoittaa elinkeinonharjoittajia toimittamaan malliperuuttamislomaketta tällaisissa tilanteissa.
102. Yleisemmällä tasolla se, että elinkeinonharjoittajien edellytetään toimittavan malliperuuttamislomakkeen silloinkin, kun sovelletaan direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohtaa, voi olla ristiriidassa kyseisen säännöksen ja direktiivin 2011/83 6 artiklan 1 kohdan säännösten valmisteluasiakirjojen kanssa, joissa viitataan tarpeeseen välttää tarpeettoman taakan asettamista elinkeinonharjoittajille.(45)
103. Direktiivin 2011/83 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan kuluttaja voi antaa minkä tahansa muun yksiselitteisen ilmoituksen päätöksestään peruuttaa sopimus. Kuluttajien ei ole siis pakko käyttää liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta. Tämä tukee Suomen väitettä siitä, että direktiiviin 2011/83 sisältyvä sana ”tiedot” voidaan tulkita siten, että siihen ei sisälly tapa, jolla kuluttaja päättää peruuttaa etäsopimuksen. Ehdottamani ratkaisu ei siten heikennä kuluttajansuojan korkeaa tasoa.
104. Ehdotan näin ollen, että kolmanteen kysymykseen vastataan seuraavasti:
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että elinkeinonharjoittajan yksittäistapauksessa valitsema etäviestin on merkityksellinen direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan aineellisen soveltamisalan määrittämisen kannalta, direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta ei tarvitse liittää etäviestimeen ennen etäsopimuksen tekemistä.
VI Ratkaisuehdotus
105. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundesgerichtshofin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1) Kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25.10.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU 8 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa vastaus kysymykseen siitä, onko etäviestimessä (tässä: lehtinen, jossa on tilauskortti postittamista varten) rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, määräytyy sen perusteella, onko etäviestimessä (abstraktisti) luonteensa vuoksi rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten.
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että elinkeinonharjoittajan yksittäistapauksessa valitsema etäviestin on merkityksellinen direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan aineellisen soveltamisalan määrittämisen kannalta, on direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan h alakohdan vastaista, että peruuttamisoikeutta koskevat tiedot sisältävät pelkästään tiedon peruuttamisoikeuden olemassaolosta.
3) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan siten, että elinkeinonharjoittajan yksittäistapauksessa valitsema etäviestin on merkityksellinen direktiivin 2011/83 8 artiklan 4 kohdan aineellisen soveltamisalan määrittämisen kannalta, direktiivin 2011/83 liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta ei tarvitse liittää etäviestimeen ennen etäsopimuksen tekemistä.