Asia T-410/06

Foshan City Nanhai Golden Step Industrial Co., Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa – Laskennallisen normaaliarvon laskeminen – Vientihinta – Puolustautumisoikeudet – Vahinko – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Laskennallisen arvon käyttäminen – Toimielinten harkintavalta laskentamenetelmän suhteen

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 6 kohdan c alakohta)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntitullien määrääminen – Laskentamenetelmä

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 9 artiklan 4 kohta)

3.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Puolustautumisoikeudet – Komission lopullisen ilmoituksen tiedoksiantaminen yrityksille

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 ja 4 kohta)

4.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Polkumyynniltä suojautuminen – Toimielinten velvollisuus varmistaa, että yritykset saavat tiedon – Täydentävä lopullinen ilmoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettava ajanjakso

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohta)

1.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 2 artiklan 6 kohdan c alakohdassa yhteisön toimielimille annetaan laaja harkintavalta valita menetelmä, jonka mukaisesti ne laskevat myyntikulut, hallinnolliset menot, muut yleiskulut ja voittomarginaalin määrittäessään laskennallista normaaliarvoa.

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuinten valvonta kohdistuu siihen, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen ratkaisun perustana olleet tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Lisäksi samassa 2 artiklan 6 kohdan c alakohdassa säädetään, että tämän menetelmän on oltava hyväksyttävä. Unionin tuomioistuimet voivat todeta ilmeisen arviointivirheen valitun menetelmän osalta ainoastaan, jos se ei ole hyväksyttävä. Tämän vuoksi muiden hyväksyttävien menetelmien olemassaolo, joita olisi ollut mahdollista käyttää tältä osin, ei vaikuta tosiasiallisesti valitun menetelmän laillisuuteen, koska unionin tuomioistuimet eivät voi korvata toimielinten tätä koskevaa arviointia omalla arvioinnillaan.

Toimielimet voivat tässä yhteydessä arvioida, että on järkevämpää käyttää tietoja, jotka liittyvät tuotantovaltion kotimarkkinoilla toteutuneisiin voittoihin, joita ovat saaneet sellaiset yritykset, jotka ovat vastaavan kokoisia kuin tutkimuksen kohteena oleva yritys, joille ei ole aiheutunut erityisen suuria myyntikuluja tai yleiskuluja, jotka ovat myös saaneet markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman muita tuotteita kuin kyseessä olevia tuotteita koskevissa hiljattaisissa tutkimuksissa ja joiden osalta toimielimillä oli luotettavia tietoja, kuin tukeutua kyseessä olevien tuotteiden myynnistä täysin erilaisilla markkinoilla saatuihin voittoihin liittyviin tietoihin.

Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan c alakohdasta ilmenee nimittäin, että kun toimielimet soveltavat tätä säännöstä laskeakseen kohtuullisen voittomarginaalin, niiden ei tarvitse käyttää samaan yleiseen luokkaan kuuluvia tuotteita koskevia tietoja, mutta niiden on varmistettava, että hyväksyttävän menetelmän mukaisesti määritetty voiton määrä ei ylitä voittoa, joka saadaan samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnistä. Tätä säännöstä ei myöskään ole tulkittava siten, että toimielimet eivät voisi vahvistaa voittomarginaalia, jos niillä ei ole samaan yleiseen luokkaan kuuluvien tuotteiden myynnissä saatua voittomarginaalia koskevaa luotettavaa laskentapohjaa.

(ks. 64–67, 71 ja 74 kohta)

2.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 9 artiklan 4 kohdan viimeisen virkkeen mukaan ”polkumyyntitullin määrä ei saa ylittää vahvistettua polkumyyntimarginaalia, ja määrän on oltava kyseistä marginaalia alhaisempi, jos tämä alhaisempi määrä on riittävä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi”. Tämän säännön seurauksena tuottaja, jolle on määrätty polkumyyntitulleja, ei voi riitauttaa niitä sillä perusteella, että tutkimuksissa on todettu yliarvostettu vahinkomarginaali tilanteessa, jossa tullien tasoksi on vahvistettu polkupyyntimarginaalin taso, kun viimeksi mainittu on sekä virheellisesti todettua vahinkomarginaalia että todellista vahinkomarginaalia alempi.

(ks. 94 kohta)

3.      Yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista toteutettava tutkimusmenettely koskee, on annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa asiassa esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena.

Tässä yhteydessä asianosaisten polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 kohdan nojalla pyytämän lopullisen ilmoituksen riittämättömyys aiheuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätemättömyyden vain silloin, kun osapuolet, joita asia koskee, eivät tämän laiminlyönnin vuoksi ole kyenneet tehokkaasti puolustamaan etujaan. Näin on erityisesti silloin, kun laiminlyönti koskee sellaisia tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt ja joihin kyseisen säännöksen mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota lopullisessa ilmoituksessa. Näin on samoista syistä myös silloin, kun laiminlyönti koskee tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin ne, joihin komission tai neuvoston lopullisen ilmoituksen antamisen jälkeen tekemä päätös perustuu, kuten kyseisen perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee.

Se, että komissio muutti analyysiään asianosaisten lopullisesta ilmoituksesta esittämien kommenttien jälkeen, ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kuten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee, lopullinen ilmoitus ei nimittäin ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle. Tässä säännöksessä ainoastaan asetetaan komissiolle velvollisuus ilmoittaa mahdollisimman pian tosiseikoista ja huomioista, jotka poikkeavat niistä, jotka tukivat sen lopulliseen ilmoitukseen sisältyvää alkuperäistä lähestymistapaa. Tämän vuoksi sen määrittämiseksi, kunnioittiko komissio osapuolten, joita asia koskee, perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä johtuvia oikeuksia, on vielä tarkistettava, ilmoittiko komissio niille vahinkoa ja vahingon poistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden mallia koskevassa uudessa analyysissä käytetyistä tosiseikoista ja huomioista, sikäli kuin nämä poikkeavat lopullisessa ilmoituksessa käytetyistä.

(ks. 111, 112, 117 ja 118 kohta)

4.      Kun komissio myöntää polkumyynnin vastaisen tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle kymmentä päivää lyhyemmän määräajan täydentävän lopullisen ilmoituksen kommentoimiseksi, se rikkoo polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohtaa. Tämä seikka ei kuitenkaan sinällään voi aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamista. On nimittäin vielä vahvistettava, että se seikka, että kantajalla on ollut käytettävissään laillista määräaikaa lyhyempi määräaika, vaikutti konkreettisesti sen puolustautumisoikeuksiin kyseessä olevassa menettelyssä.

(ks. 124 kohta)

5.      Polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä.

Kun yhteisön toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti lisääntyy näiden rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen, ne voivat ottaa huomioon tämän tuonnin lisääntymisen, kun ne arvioivat yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa.

(ks. 133 ja 134 kohta)