Asia T-409/06

Sun Sang Kong Yuen Shoes Factory (Hui Yang) Corp. Ltd

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Polkumyynti – Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonti, joiden päälliset ovat nahkaa – Markkinataloudessa toimivan yrityksen asema – Otanta – Yhteistyön puute – Puolustautumisoikeudet – Vahinko – Perusteluvelvollisuus

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon määrittäminen – Saatavilla olevien tietojen käyttäminen, kun yritys kieltäytyy yhteistyöstä

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 18 artikla)

2.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyynnin vastainen menettely – Puolustautumisoikeudet – Komission lopullisen ilmoituksen tiedoksiantaminen yrityksille

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 ja 4 kohta)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Oikeuksien noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Polkumyynniltä suojautuminen – Toimielinten velvollisuus varmistaa, että yritykset saavat tiedon – Täydentävä lopullinen ilmoitus

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohta)

4.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Vahinko – Huomioon otettava ajanjakso

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 3 artiklan 2 kohta)

5.      Yhteinen kauppapolitiikka – Polkumyynniltä suojautuminen – Polkumyyntimarginaali – Normaaliarvon ja vientihinnan vertailu

(Neuvoston asetuksen N:o 384/96 2 artiklan 10 kohta)

1.      Polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 18 artiklalla saatetaan osaksi yhteisön oikeusjärjestystä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen 6 artiklan 8 kohdan sekä liitteen II sisältö, joiden valossa sitä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava. Tältä osin on todettava, että saatavilla olevien tietojen käyttäminen on perusteltua, kun yritys kieltäytyy tekemästä yhteistyötä tai kun se toimittaa virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon, koska perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä ei edellytetä toiminnan tahallisuutta.

Niiden ponnistusten laajuus, joihin asianosainen on ryhtynyt ilmoittaakseen tiettyjä tietoja, ei ole välttämättä yhteydessä toimitettujen tietojen laatuun eikä missään tapauksessa ole ainoa ratkaiseva tekijä. Jos pyydettyjä tietoja ei loppujen lopuksi saada, komissiolla on oikeus käyttää pyydettyjen tietojen osalta saatavilla olevia tietoja.

Tätä arviota tukee kyseisen perusasetuksen 18 artiklan 3 kohta, jonka mukaan on niin, että jos toimitetut tiedot eivät kaikissa suhteissa ole parhaita mahdollisia, niitä ei kuitenkaan saa jättää huomiotta, sillä edellytyksellä, että mahdolliset puutteet eivät liikaa hankaloita kohtuullisen oikeiden päätelmien tekemistä, että tiedot toimitetaan hyvissä ajoin, että ne voidaan tarkistaa ja että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan. Se, että osapuoli on toiminut parhaan kykynsä mukaan, on näin ollen yksi niistä edellytyksistä, joiden on täytyttävä, jotta komissiolla on velvollisuus ottaa huomioon puutteelliset tiedot.

Kun polkumyynnin vastaisen tutkimuksen kohteena oleva tuottaja huolimatta siitä, että sillä on hallussaan tiedot yhteisöön suuntautuvan vientinsä kokonaismäärästä, toimittaa komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana vientimyyntiään koskevia tietoja, jotka ovat epäjohdonmukaisia, sen ei voida katsoa toimineen parhaan kykynsä mukaan. Tässä tilanteessa komissiolla ei ole velvollisuutta ottaa vientihintaa laskiessaan huomioon luetteloita, jotka koskevat myyntiä yhteisön markkinoilla, koska kaikkien niissä mainittujen tietojen käyttäminen olisi väistämättä johtanut virheelliseen tulokseen.

(ks. 103–106 kohta)

2.      Yrityksille, joita ennen polkumyyntiasetuksen antamista toteutettava tutkimusmenettely koskee, on annettava tilaisuus esittää hallinnollisen menettelyn aikana tehokkaasti oma kantansa asiassa esiin tuotujen tosiseikkojen ja olosuhteiden paikkansapitävyydestä ja merkityksellisyydestä samoin kuin näytöstä, jonka komissio on ottanut huomioon polkumyynnin olemassaoloa ja siitä aiheutuvaa vahinkoa koskevan väitteensä tukena.

Tässä yhteydessä asianosaisten polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 2 kohdan nojalla pyytämän lopullisen ilmoituksen riittämättömyys aiheuttaa lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta annetun asetuksen pätemättömyyden vain silloin, kun osapuolet, joita asia koskee, eivät tämän laiminlyönnin vuoksi ole kyenneet tehokkaasti puolustamaan etujaan. Näin on erityisesti silloin, kun laiminlyönti koskee sellaisia tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin väliaikaisten toimenpiteiden yhteydessä käytetyt ja joihin kyseisen säännöksen mukaan on kiinnitettävä erityistä huomiota lopullisessa ilmoituksessa. Näin on myös silloin, kun laiminlyönti koskee tosiseikkoja ja huomioita, jotka ovat erilaisia kuin ne, joihin komission tai neuvoston lopullisen ilmoituksen antamisen jälkeen tekemä päätös perustuu, kuten kyseisen perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee.

Se, että komissio muutti analyysiään asianosaisten lopullisesta ilmoituksesta esittämien kommenttien jälkeen, ei kuitenkaan sellaisenaan merkitse puolustautumisoikeuksien loukkaamista. Kuten perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä ilmenee, lopullinen ilmoitus ei nimittäin ole esteenä komission tai neuvoston mahdollisesti myöhemmin tekemälle päätökselle. Tässä säännöksessä ainoastaan asetetaan komissiolle velvollisuus ilmoittaa mahdollisimman pian tosiseikoista ja huomioista, jotka poikkeavat niistä, jotka tukivat sen lopulliseen ilmoitukseen sisältyvää alkuperäistä lähestymistapaa. Tämän vuoksi sen määrittämiseksi, kunnioittiko komissio niiden, joita asia koskee, perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdan viimeisestä virkkeestä johtuvia oikeuksia, on vielä tarkistettava, ilmoittiko komissio sille vahinkoa ja vahingon poistamiseksi tarvittavien toimenpiteiden mallia koskevassa uudessa analyysissä käytetyistä tosiseikoista ja huomioista, sikäli kuin nämä poikkeavat lopullisessa ilmoituksessa käytetyistä.

(ks. 134, 135, 140 ja 141 kohta)

3.      Kun komissio myönsi polkumyynnin vastaisen tutkimuksen kohteena olevalle tuottajalle kymmentä päivää lyhyemmän määräajan täydentävän lopullisen ilmoituksen kommentoimiseksi, se rikkoi polkumyyntiä koskevan perusasetuksen N:o 384/96 20 artiklan 5 kohtaa. Tämä seikka ei kuitenkaan sinällään voi aiheuttaa riidanalaisen asetuksen kumoamista. On nimittäin vielä vahvistettava, että se seikka, että kantajalla on ollut käytettävissään laillista määräaikaa lyhyempi määräaika, vaikutti konkreettisesti sen puolustautumisoikeuksiin kyseessä olevassa menettelyssä.

(ks. 147 kohta)

4.      Polkumyyntitullien määrääminen ei ole aiempaan toimintaan liittyvä sanktio vaan puolustautumis- ja suojatoimenpide polkumyynnistä syntyvää vilpillistä kilpailua vastaan. Tutkimus on siis tarpeen suorittaa mahdollisimman ajankohtaisten tietojen perusteella, jotta voidaan määrätä polkumyyntitulleja, joilla kyetään suojaamaan yhteisön tuotannonalaa polkumyynniltä.

Kun yhteisön toimielimet toteavat, että tuotteen, johon on aiemmin sovellettu määrällisiä rajoituksia, tuonti lisääntyy näiden rajoitusten voimassaolon päättymisen jälkeen, ne voivat ottaa huomioon tämän tuonnin lisääntymisen, kun ne arvioivat yhteisön teollisuudenalan kärsimää vahinkoa.

(ks. 157 ja 158 kohta)

5.      Polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä on niin, että kun tarkasteltavana oleva tuote sisältää laajan valikoiman tuotteita, joiden ominaispiirteet ja hinnat poikkeavat huomattavasti toisistaan, voi olla välttämätöntä ryhmitellä ne melko tasalaatuisiin ryhmiin. Tällä pyritään mahdollistamaan vertailtavissa olevien tuotteiden tasapuolinen vertailu ja välttämään näin polkumyyntimarginaalin ja vahingon laskeminen virheellisesti epäasianmukaisten vertailujen vuoksi.

(ks. 172 kohta)