VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
11 päivänä syyskuuta 2008
Asia F-121/06
David Spee
vastaan
Euroopan poliisivirasto (Europol)
Henkilöstö – Europolin henkilöstö – Palkkaus – Europolin henkilöstösääntöjen 28 ja 29 artikla – Arvioinnin perusteella myönnetyt palkkatasot – Sovellettavien sääntöjen taannehtivuus – Laskentamenetelmä
Aihe: Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella laaditun, Euroopan poliisiviraston perustamisesta tehdyn yleissopimuksen (Europol-yleissopimus) 40 artiklan 3 kohdan ja Europolin henkilöstösääntöjen 93 artiklan 1 kohdan nojalla nostettu kanne, jossa Spee vaatii virkamiestuomioistuinta kumoamaan Europolin johtajan 5.7.2006 tekemän päätöksen, jolla hylättiin hänen valituksensa johtajan päätöksestä myöntää hänelle ainoastaan yksi palkkatason korotus, sekä velvoittamaan Europolin myöntämään hänelle kaksi palkkatason korotusta 1.11.2005 alkaen.
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Europolin työntekijät – Kanne – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Europolin henkilöstösääntöjen 92 artiklan 1 ja 2 kohta ja 93 artikla)
2. Virkamiehet – Europolin työntekijät – Palkkatason korottaminen kahden vuoden välein
(Henkilöstösääntöjen 45 artikla; Europolin henkilöstösääntöjen 28 ja 29 artikla)
1. Europolin henkilöstöön kuuluvan nostama kanne sen johtajan tekemästä päätöksestä voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan, jos kantaja on tätä ennen toimittanut kyseiselle johtajalle valituksen ja valitus on nimenomaisesti tai implisiittisesti hylätty, kuten säädetään Europolin henkilöstösääntöjen 92 ja 93 artiklassa, joissa käytetään samaa sanamuotoa kuin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa. Kaikki väitteet, joihin ei ole vedottu kannetta edeltävässä hallinnollisessa valituksessa, on jätettävä tutkimatta. Valitus katsotaan tehdyksi silloin, kun se on saapunut Europoliin, ei silloin, kun se on lähetty.
(ks. 30, 31 ja 55 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia 195/80, Michel v. parlamentti, 26.11.1981 (Kok. 1981, s. 2861, 8 ja 13 kohta; asia 293/87, Vainker v. parlamentti, 17.1.1989 (Kok. 1989, s. 23, 7 kohta) ja asia 224/87, Koutchoumoff v. komissio, 26.1.1989 (Kok. 1989, s. 99, 7 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑57/89, Alexandrakis v. komissio, 29.3.1990 (Kok. 1990, s. II‑143, 8 ja 9 kohta); asia T‑7/90, Kobor v. komissio, 27.11.1990 (Kok. 1990, s. II‑721, 34 ja 35 kohta) ja asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok. H. 1997, s. I‑A‑109 ja II‑331, 31 ja 33 kohta).
Virkamiestuomioistuin: asia F‑3/05, Schmit v. komissio, 15.5.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑1‑19 ja II‑A‑1‑33, 28 kohta) ja asia F‑141/06, Hartwig v. parlamentti ja komissio, 17.7.2007, (28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
2. Europolissa käyttöön otetussa palkkaluokkien ja palkkatasojen määrittämistä koskevassa järjestelmässä on kaksi erillistä osaa, joihin sovellettava oikeudellinen järjestelmä on erilainen, ensinnäkin arviointi, joka suoritetaan Europolin henkilöstösääntöjen 28 artiklan mukaisesti, ja toiseksi samojen henkilöstösääntöjen 29 artiklassa säädetty palkkatason korottaminen, joka on rinnastettavissa virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 45 artiklassa tarkoitettuun ylennykseen. Yhdessäkään säännöksessä ei edellytetä, että palkkatason korottamiseen sovellettaisiin arviointisääntöjä, jotka olivat voimassa arvioinnin laatimisen ajankohtana. Siinä tapauksessa, että Europolin sisäiset säännökset palkkatason korottamisesta muuttuisivat arvioinnin jälkeen, asiassa sovellettavat oikeussäännöt, jotka koskevat palkkatason korottamisesta tehtävää päätöstä, muodostuvat siten siirtymäsäännöksen puuttuessa sen tekemisajankohtana voimassa olevista sisäisistä säännöksistä.
(ks. 40, 44 ja 46 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑209/02 ja T‑210/04, Mausolf v. Europol, 22.3.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑79 ja II‑A‑2‑335, 63 ja 64 kohta).