Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 22.6.2021 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Bundesgerichtshof – Saksa) – Frank Peterson v. Google LLC, YouTube LLC, YouTube Inc. ja Google Germany GmbH (C‑682/18) sekä Elsevier Inc. v. Cyando AG (C‑683/18)
(yhdistetyt asiat C-682/18 ja C-683/18)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan saataviin saattaminen ja hallinnointi – Ylläpitäjän vastuu immateriaalioikeuksien loukkauksista, joihin sen alustan käyttäjät ovat syyllistyneet – Direktiivi 2001/29/EY – 3 artikla ja 8 artiklan 3 kohta – Yleisölle välittämisen käsite – Direktiivi 2000/31/EY – 14 ja 15 artikla – Edellytykset vastuusta vapautumiselle – Tiedon puuttuminen konkreettisista loukkauksista – Tällaisista loukkauksista ilmoittaminen edellytyksenä kiellon tai määräyksen saamiselle)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa)
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Frank Peterson (C-682/18) ja Elsevier Inc. (C‑683/18)
Vastaajat: Google LLC, YouTube LLC, YouTube Inc. ja Google Germany GmbH (C-682/18) sekä Cyando AG (C‑683/18)
Tuomiolauselma
1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, ei suorita näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, jollei se pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti. Näin on etenkin silloin, kun kyseisellä ylläpitäjällä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä, tai kun mainittu ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista, mistä voi olla osoituksena se, että ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.
2) Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, kunhan kyseisellä ylläpitäjällä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntee sen alustalle ladatut sisällöt tai valvoo niitä.
Direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tällainen ylläpitäjä jää kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle ainoastaan, jos se on tietoinen käyttäjiensä konkreettisista laittomista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin.
3) Direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija voi kansallisen oikeuden nojalla saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palvelua kolmas osapuoli on käyttänyt hänen oikeutensa loukkaamiseen ja joka ei ole saanut loukkauksesta direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa, vasta sen jälkeen, kun kyseisestä loukkauksesta on ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu ensin mainitulle välittäjälle eikä välittäjä ole toiminut viipymättä poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja varmistaakseen, ettei tällaisia loukkauksia toisteta. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin tällaista edellytystä sovellettaessa varmistauduttava siitä, ettei tämä edellytys johda siihen, että loukkauksen tosiasiallinen päättäminen viivästyy siten, että siitä aiheutuu suhteettomia vahinkoja oikeudenhaltijalle.
____________
1 EUVL C .82, 4.3.2019.