UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
12 päivänä heinäkuuta 2012
Asia T‑308/10 P
Euroopan komissio
vastaan
Fotios Nanopoulos
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Avustamisvelvollisuus – Henkilöstösääntöjen 24 artikla – Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla – Korvausvaatimuksen esittäminen kohtuullisessa määräajassa – Vastaukselle varattu määräaika – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Peruste, jossa edellytetään ”riittävän ilmeistä rikkomista” – Arkaluontoisten tietojen vuotaminen lehdistölle – Virkamiehelle ei ole annettu hänen palkkaluokkaansa vastaavia tehtäviä – Korvauksen määrä
Aihe: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-30/08, Nanopoulos v. komissio, 11.5.2010 antamasta tuomiosta tehty valitus, jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista tai, jos tuomion kumoaminen ei ole aiheellista, täsmällisen korvaussummaan vahvistamista.
Ratkaisu: Valitus hylätään. Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Fotios Nanopoulosille tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
1. Virkamiehet – Valitus – Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden – Rajat – Vahingonkorvausvaatimus, jolla pyritään kiertämään sitä, että kumoamiskannetta ei oteta tutkittavaksi
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
2. Virkamiehet – Valitus – Virkamiehelle vastainen toimi – Käsite – Hallinnolle kuuluvaa avustamisvelvollisuutta koskevan päätöksen tekemisessä tapahtunut viivästys, joka ei ole virkamiehelle vastainen toimi
(Henkilöstösääntöjen 24, 90 ja 91 artikla)
3. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Soveltamisala – Viivästys päätöksen tekemisessä – Virkavirhe, joka on omiaan synnyttämään hallinnon vastuun
(Henkilöstösääntöjen 24, 90 ja 91 artikla)
4. Virkamiehet – Valitus – Määräajat – Toimielimelle osoitettu korvausvaatimus – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Arviointiperusteet
(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artikla; henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)
5. Virkamiehet – Valitus – Virkamiehelle vastaisen toimen käsite – Valmisteleva toimenpide – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Tutkimatta jättäminen
(Henkilöstösääntöjen 91 artikla)
6. Virkamiehet – Valitus – Vahingonkorvauskanne – Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä aiheutuneen vahingon korvaamista koskeva vaatimus – Oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn noudattaminen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
7. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama ja puolustautumisoikeudet – Ulottuvuus
(EU 6 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta)
8. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettely – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Syyttömyysolettaman periaatetta ei ole loukattu
(Henkilöstösääntöjen 86 artiklan 2 kohta)
9. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Edellytykset, joiden täyttyessä on sallittua, että virkamiestuomioistuin turvautuu implisiittisiin perusteluihin
(SEUT 256 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artikla ja liitteessä I olevan 7 artiklan 1 kohta)
10. Virkamiehet – Sopimussuhteen ulkopuolinen toimielinten vastuu – Vastuun syntymisen edellytykset – Virkamiehelle tai toimihenkilölle aiheutetun vahingon korvaaminen – Hallinnolle kuuluvan huolenpitovelvollisuuden ulottuvuus
(EY 235 ja EY 236 artikla sekä EY 288 artiklan toinen kohta; henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)
11. Virkamiehet – Tehtävien suorittaminen – Ammatillinen kunnia – Vakavat syytökset – Hallinnolle kuuluvan avustamisvelvollisuuden ulottuvuus
(Henkilöstösääntöjen 24 ja 90 artikla)
12. Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Virkamiehen mahdollisuus ryhtyä vahingon aiheuttajaa vastaan toimenpiteisiin kansallisessa tuomioistuimessa ennen hallinnon hänen avustamispyyntöönsä antamaa vastausta – Virkamiehen tarve määritellä hallinnon kanssa pidättymisvelvollisuuden merkitykset virkamiehen toimenpiteiden kannalta
(Henkilöstösääntöjen 17, 24 ja 91 artikla)
13. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Kurinpitomenettelyn aloittaminen – Nimittävän viranomaisen harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen VI osasto)
14. Virkamiehet – Kurinpitojärjestelmä – Velvollisuutta toteuttaa tutkimus ennen kurinpitomenettelyn aloittamista ei ole
(Henkilöstösääntöjen liite IX)
15. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Perustelujen puutteellisuus – Virkamiestuomioistuimen valitsemat perusteet korvauksena vahingosta myönnettävän summan vahvistamista varten – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 61 ja 62 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑500/93, Y v. yhteisöjen tuomioistuin, 28.6.1996 (Kok. H., s. I‑A‑335 ja II‑977, 64 kohta); asia T‑59/96, Burban v. parlamentti, 28.5.1997 (Kok. H., s. I‑A‑109 ja II‑331, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑324/02, McAuley v. neuvosto, 17.12.2003 (Kok. H., s. I‑A‑337 ja II‑1657, 91 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 63 kohta)
3. Nimenomaisen päätöksen viivästynyt tekeminen ei sellaisenaan ole kumoamiskelpoinen toimi vaan se on hallinnon toimintaa, joka jokaisen asian olosuhteista riippuen voi aiheuttaa asianomaiselle henkistä kärsimystä ja johtaa toimielimen vastuun syntymiseen. Päätöksen tekemispäivä ei millään tavoin ole päätöksen liitännäinen tekijä, ja sillä voi olla ratkaiseva merkitys avustamispyynnön tehneelle virkamiehelle.
Näin ollen vaikka on olemassa nimenomainen päätös, jolla vastataan henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esitettyyn avustamispyyntöön ja kun tätä päätöstä ei ole riitautettu henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä määräajassa, korvausvaatimus voidaan esittää, kun se tehdystä päätöksestä riippumatta perustuu hallinnon väitetysti virheelliselle toiminnalle, jossa on kyse mainitun päätöksen tekemisessä tapahtuneesta viivästyksestä.
(ks. 67 ja 68 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 75–77 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑144/02, Eagle ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3381, 65 ja 66 kohta); asia T‑45/01, Sanders ym. v. komissio, 5.10.2004 (Kok., s. II‑3315, 59 kohta) ja asia T‑433/10 P, Allen ym. v. komissio, 14.12.2011, 26 kohta
5. Nimittävän viranomaisen kurinpitomenettelyn aloittamisesta tekemä päätös on vain menettelyn valmisteluvaihe. Siinä ei oteta kantaa hallinnon lopulliseen päätökseen, eikä sitä voida näin ollen pitää henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitettuna virkamiehelle vastaisena toimena. Se voidaan näin ollen riitauttaa vain liitännäisenä vaatimuksena sellaisen kanteen yhteydessä, jossa riitautetaan virkamiehelle vastainen kurinpidollinen lopullinen päätös.
(ks. 85 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑48/05, Franchet ja Byk v. komissio, 8.7.2008 (Kok., s. II‑1585, 340 kohta)
6. Vaikka kurinpitomenettelyn aloittamisesta tehty päätös ei voi olla kumoamiskanteen kohteena, sillä voidaan sitä vastoin perustella toimielimen sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymistä kun kurinpitomenettelyn päättämistä koskeva päätös on tehty.
Näin ollen kurinpitomenettelyn sääntöjenvastaisesta aloittamisesta voi aiheutua vahinkoa menettelyn kohteena olevalle virkamiehelle, joten silloin kun mainittu menettely on saatettu päätöksen ilman jatkotoimenpiteitä, tällä virkamiehellä voi olla intressi vedota vahingonkorvauskanteen yhteydessä tämän menettelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen mahdolliseen lainvastaisuuteen.
Asianomaisen virkamiehen on kuitenkin saadakseen korvausta kurinpitomenettelyn aloittamisesta aiheutuneesta vahingosta noudatettava ensin oikeudenkäyntiä edeltävää kaksivaiheista menettelyä, josta säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa.
(ks. 86 ja 96 kohta)
7. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa määrätyllä syyttömyysolettaman periaatteella, joka on perusoikeus, myönnetään yksityisille oikeuksia, joiden noudattamisen takaaminen kuuluu unionin tuomioistuinten tehtäviin.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mainittu 6 artiklan 2 kappale koskee rikosoikeudellista menettelyä kokonaisuudessaan riippumatta siitä, hyväksytäänkö syyte vai ei, eikä pelkästään syytteen perusteltavuuden tutkimista. Tässä määräyksessä taataan jokaiselle oikeus siihen, että häntä ei nimetä rikokseen syylliseksi tai kohdella sellaisena ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa. Näin ollen siinä edellytetään muun muassa, että hoitaessaan tehtäviään tuomioistuimen jäsenet eivät pidä lähtökohtanaan ennalta omaksuttua ajatusta, jonka mukaan vastaaja on syyllinen kyseessä olevaan rikokseen. Syyllisyysolettamaa loukataan toteamuksilla tai päätöksillä, jotka kuvastavat tunnetta henkilön syyllisyydestä, kannustavat yleisöä uskomaan hänen syyllisyyteensä tai otetaan ennalta kantaa tosiseikkojen arviointiin toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa vahvistettu syyttömyysolettaman periaate kuuluu saman sopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa edellytetyn oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin osatekijöihin, se ei ole pelkästään prosessuaalinen tae vain rikosasiassa; sen soveltamisala on laajempi ja edellyttää, että yksikään valtion edustaja ei totea henkilöä syylliseksi rikokseen ennen kuin hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuimessa. Syyttömyysolettamaa voi nimittäin loukata paitsi tuomari tai tuomioistuin, myös muu viranomainen.
(ks. 90–92 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑193/04, Tillack v. komissio, 4.10.2006 (Kok., s. II‑3995, 121 kohta) ja em. asia Franchet ja Byk v. komissio, 209–211 kohta
8. Kurinpitomenettelyn aloittaminen ei sellaisenaan merkitse syyttömyysolettaman loukkausta. Kurinpitomenettelyn aloittamista koskevan päätöksen on tarkoitus olla luottamuksellinen eikä sitä saateta yleisön tietoon. Näin ollen sellaista menettelyä koskeva päätös, joka lopuksi saatetaan päätökseen ilman jatkotoimenpiteitä, ei sellaisenaan muodosta menettelyssä kyseessä olleelle virkamiehelle intressiä vedota mainittuun päätökseen vahingonkorvauskanteen yhteydessä.
(ks. 93 ja 94 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑12/94, Daffix v. komissio, 18.12.1997 (Kok. H., s. I‑A‑453 ja II‑1197, 76 kohta); asia T‑21/01, Zavvos v. komissio, 9.7.2002 (Kok. H., s. I‑A‑101 ja II‑483, 341 kohta) ja asia T‑166/02, Pessoa e Costa v. komissio, 13.3.2003 (Kok. H., s. I‑A‑89 ja II‑471, 55 ja 56 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 97 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑583/08 P, Gogos v. komissio, 20.5.2010 (Kok., s. I‑4469, 30 kohta)
10. EY 236 artiklan ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklan mukaisissa henkilöstöasioissa, myös niissä, joissa haetaan korvausta virkamiehelle tai toimihenkilölle aiheutuneesta vahingosta, noudatetaan erityisiä sääntöjä, jotka eroavat EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan mukaista unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevista yleisistä periaatteista johtuvista säännöistä. Henkilöstösäännöistä nimittäin ilmenee muun muassa, että unionin virkamies tai toimihenkilö on, päinvastoin kuin muut yksityishenkilöt, sidoksissa toimielimeen, jonka palveluksessa hän on, sellaisen työsuhteen kautta, jolle on ominaista erityisten vastavuoroisten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapaino, jota toimielimen huolenpitovelvollisuus asianomaista henkilöä kohtaan kuvastaa. Tämän tasapainon pääasiallisena tarkoituksena on säilyttää luottamussuhde, jonka on oltava olemassa toimielinten ja virkamiesten välillä, jotta kansalaisille voidaan taata, että toimielimille kuuluvat yleistä etua koskevat tehtävät suoritetaan asianmukaisesti. Tästä johtuu, että kun unioni toimii työnantajana, sillä on laajempi vastuu, joka ilmenee velvollisuutena korvata henkilöstölleen vahingot, jotka ovat aiheutuneet unionin työnantajan ominaisuudessa toteuttamista lainvastaisista menettelyistä.
(ks. 103 kohta)
Viittaukset:
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑143/09 P, komissio v. Petrilli, 16.12.2010, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen
11. Kun hallinto vastaanottaa avustamispyynnön, sillä on laaja harkintavalta henkilöstösääntöjen 24 artiklan arviointimenetelmien ja ‑perusteiden valinnassa. Silloin, kun virkamiehen ammatilliseen kunniaan kohdistetaan vakavia ja perusteettomia syytöksiä hänen suorittaessaan tehtäviään, hallinnon on kiistettävä nämä syytökset ja ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin asianomaisen loukatun maineen palauttamiseksi. Hallinnon on erityisesti puututtava riittävän voimakkaasti asioiden kulkuun ja toimittava olosuhteiden edellyttämällä nopeudella ja huolellisuudella.
Tältä osin kun henkilöstösääntöjen 90 artiklassa säädetyn määräajan, jonka kuluessa vastaus on annettava, tarkoitus on vain välttää, ettei hallinnon vastauksen puute ole este muutoksenhakukeinojen käyttämiselle, mutta kun se ei ole sellainen määräaika vastauksen antamista varten, jota henkilöstösääntöjen 24 artiklan mukaisesti esitetyn avustamispyynnön yhteydessä olisi sellaisenaan pidettävä kohtuullisena, hallinnon huolellisuutta ja nopeutta on arvioitava tapauskohtaisesti asian olosuhteiden mukaisesti.
Kun virkamiehen avustamispyyntö on seurausta häntä koskevien lehtiartikkeleiden julkaisemisesta, kanneoikeuden vanhentumisen vaara, joka johtuu lehdistön rikoksiin tietyissä kansallisissa tuomioistuimissa sovellettavista lyhyistä kanteen nostamisen määräajoista, ei ole peruste, jonka avulla voidaan arvioida, onko hallinto vastannut tähän pyyntöön vaaditulla nopeudella ja huolellisuudella. Koska hallinnolla on laaja harkintavalta sen valitessa vastauksena henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuvaan pyyntöön toteutettavia toimenpiteitä, avustus voi olla riittävää kun se toteutetaan esimerkiksi lehdistötiedotteen muodossa tai julkaistussa artikkelissa suoraan mainitun virkamiehen työnantajana olevan hallintoviranomaisen vastineoikeuden muodossa.
(ks. 111, 117, 120 ja 121 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑183/95, Carraro v. komissio, 17.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑123 ja II‑329, 31 ja 33 kohta) ja asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H., s. I‑A‑101 ja II‑465, 97 ja 98 kohta)
12. Odotettaessa hallinnon vastausta henkilöstösääntöjen 24 artiklan nojalla esitettyyn avustamispyyntöön virkamies voi halutessaan vapaasti nostaa kansallisessa tuomioistuimessa lehdistöön liittyvää rikosta koskevan kanteen. Virkamiehen on nimittäin aloitettava henkilöstösääntöjen 24 artiklan toisen alakohdan mukaisesti toimenpiteet sellaisen vahingon aiheuttajia vastaan, jota hän väittää kärsineensä, ja hänen on näiden toimenpiteiden valmistelemiseksi keskusteltava hallinnon kanssa hänelle henkilöstösääntöjen 17 artiklan mukaisesti kuuluvan pidättymisvelvollisuuden yksityiskohdista.
(ks. 122 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑59/92, Caronna v. komissio, 26.10.1993 (Kok., s. II‑1129, 37 kohta) ja asia T‑223/95, Ronchi v. komissio, 6.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑321 ja II‑879, 60 kohta)
13. Kurinpitomenettelyn aloittamista virkamiestä vastaan koskevan päätöksen tarkoitus on, että nimittävä viranomainen kykenee tutkimaan asianomaisen virkamiehen väitettyjen rikkomusten todenperäisyyden ja vakavuuden, ja että virkamiestä kuullaan tältä osin henkilöstösääntöjen 87 artiklan mukaisesti, jotta nimittävä viranomainen voi muodostaa käsityksen yhtäältä siitä, onko kurinpitomenettely lopetettava ilman jatkotoimia vai onko virkamiehelle määrättävä kurinpitoseuraamus, ja toisaalta siitä, onko ennen tämän seuraamuksen määräämisestä tehtävää päätöstä virkamies mahdollisesti kutsuttava kurinpitolautakunnan kuultavaksi henkilöstösääntöjen liitteessä IX säädetyn menettelyn mukaisesti.
Tällainen päätös edellyttää välttämättä toimielimen arkaluontoisia toteamuksia, kun otettaan huomioon vakavat ja peruuttamattomat seuraukset, joita päätöksestä voi aiheutua. Toimielimellä on tältä osin laaja harkintavalta, ja tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen tarkistamiseen, että tosiseikat, jotka hallinto on ottanut huomioon menettelyn aloittamista varten, ovat aineellisesti oikeita ja että asiassa ei ole tehty ilmeistä tosiseikkojen arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin.
Asianomaisen virkamiehen oikeuksien suojaamiseksi nimittävän viranomaisen on kuitenkin saatava ennen kurinpitomenettelyn aloittamista haltuunsa riittävän täsmällisiä ja merkityksellisiä seikkoja.
(ks. 149, 150 ja 152 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑273/94, N v. komissio, 15.5.1997 (Kok. H., s. I‑A‑97 ja II‑289, 125 kohta); asia T‑203/98, Tzikis v. komissio, 17.5.2000 (Kok. H., s. I‑A‑91 ja II‑393, 50 kohta); em. asia Pessoa e Costa v. komissio, 36 kohta; asia T‑203/03, Rasmussen v. komissio, 5.10.2005 (Kok. H., s. I‑A‑279 ja II‑1287, 41 kohta) ja em. asia Franchet ja Byk v. komissio, 352 kohta
14. Yhdessäkään henkilöstösääntöjen säännöksessä tai komission tutkinta- ja kurinpitotoimiston (IDOC) perustamisesta tehdyn päätöksen säännössä ei nimenomaisesti velvoiteta hallintoa suorittamaan hallinnollista tutkimusta ennen kurinpitomenettelyn aloittamista.
(ks. 151 kohta)
15. Kun virkamiestuomioistuin on todennut vahingon olemassaolon, se on yksin toimivaltainen arvioimaan esitetyn vaatimuksen rajoissa vahingonkorvauksen laadun ja laajuuden, vaikkakin se, että unionin yleinen tuomioistuin voisi harjoittaa virkamiestuomioistuimen tuomioihin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa, edellyttää, että näiden tuomioiden on oltava riittävästi perusteltuja ja niissä on vahingon arvioinnin yhteydessä ilmoitettava ne perusteet, joita on käytetty vahingonkorvauksen määrää vahvistettaessa.
(ks. 165 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑348/06 P, komissio v. Girardot, 21.2.2008 (Kok., s. I‑833, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑404/06 P, ETF v. Landgren, 8.9.2009 (Kok., s. II‑2841, 241 kohta)