Asia T-555/22

Ranskan tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 8.5.2024

Kieliä koskevat järjestelyt – Ilmoitus avoimesta kilpailusta hallintovirkamiesten ja asiantuntijoiden palvelukseen ottamiseksi puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden alalla – Kielen 2 valinnan rajoittaminen englantiin – Asetus N:o 1 – Henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta – Kieleen perustuva syrjintä – Yksikön etu – Oikeasuhteisuus

Virkamiehet – Kilpailu – Avoimen kilpailun kulku – Kokeisiin osallistumisen kielet – Toisen kielen valinnan rajoittaminen – Kieleen perustuva syrjintä – Perusteleminen yksikön edun kannalta – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Todistustaakka

[Perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohta ja 22 artikla; henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 kohta, 27 artikla ja 28 artiklan f alakohta sekä liitteessä III olevan 1 artiklan 1 kohdan f alakohta; neuvoston asetuksen N:o 1 1 artikla]

(ks. 23-29, 35-39, 65-69, 72, 88 ja 89 kohta)

Tiivistelmä

Ranskan tasavallan, jota kolme muuta jäsenvaltiota eli Belgian kuningaskunta, Helleenien tasavalta ja Italian tasavalta tukevat asiassa väliintulijoina, nostaman kanteen seurauksena unionin yleinen tuomioistuin kumoaa ilmoituksen avoimesta kilpailusta EPSO/AD/400/22. Tämän kilpailun tarkoituksena oli laatia varallaololuetteloita hallintovirkamiesten ja asiantuntijoiden ottamiseksi komission palvelukseen puolustusteollisuuden ja avaruusasioiden alalla. Kyseisen kanteen yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin lausuu ensimmäistä kertaa sellaisen avoimen kilpailun kielijärjestelyn lainmukaisuudesta, jossa rajoitetaan kyseisen kilpailun toisen kielen valinta yhteen ainoaan unionin viralliseen kieleen (englanti) ja määrätään kilpailun kaikkien ratkaisevien kokeiden suorittamisesta pelkästään kyseisellä kielellä.

Nyt kyseessä olevassa asiassa Ranskan tasavalta väitti, että kyseessä olevalla kilpailuilmoituksella rikottiin Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 1d artiklaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan syrjintäkiellon periaatetta koskevan 21 artiklan ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittamista koskevan 22 artiklan valossa. Kantaja selitti, että kun muiden unionin virallisten kielten kuin englannin, erityisesti ranskan, käyttö ja hyödyllisyys komissiossa otettiin huomioon, peruste, jonka mukaan palvelukseen otettavien henkilöiden on oltava heti toimintakykyisiä, ei voinut oikeuttaa kyseistä rajoitusta, koska tällainen rajoitus ei vastannut yksikön todellisia tarpeita. Kantaja lisäsi joka tapauksessa olevan niin, ettei komissio ollut osoittanut kyseisen syrjinnän oikeasuhteisuutta.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Aluksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että kilpailun hakijoiden toisen kielen valinnan rajoittaminen vain joihinkin kieliin siten, että muut viralliset kielet suljetaan pois, merkitsee kieleen perustuvaa syrjintää, joka on lähtökohtaisesti kielletty henkilöstösääntöjen 1d artiklan 1 kohdassa. Tällöin nimittäin suositaan tiettyjä mahdollisia hakijoita, joilla on tyydyttävä kielitaito vähintään yhdessä nimetyistä kielistä, siltä osin kuin he voivat osallistua kilpailuun ja heidät voidaan siten ottaa palvelukseen unionin virkamiehiksi tai toimihenkilöiksi, kun taas sellaiset muut henkilöt, joilla ei ole tällaista kielitaitoa, jäävät kilpailun ulkopuolelle.

Laajaa harkintavaltaa, joka yksiköidensä järjestämisessä on unionin toimielimillä samoin kuin Euroopan unionin henkilöstövalintatoimistolla (EPSO) silloin, kun tämä käyttää kyseisten toimielinten sille antamaa toimivaltaa, rajoitetaan siis sitovasti henkilöstösääntöjen 1d artiklalla. Niinpä kieleen perustuva erilainen kohtelu, joka johtuu kilpailun kielijärjestelyn rajoittamisesta vain joihinkin virallisiin kieliin, voidaan hyväksyä ainoastaan, jos tällainen rajoittaminen on objektiivisesti perusteltua ja oikeassa suhteessa yksikön todellisiin tarpeisiin. Lisäksi kaikkien erityisten kielitaitovaatimusten on perustuttava selkeisiin, objektiivisiin ja ennakoitavissa oleviin kriteereihin, joiden avulla hakijat voivat ymmärtää näiden vaatimusten syyt ja unionin tuomioistuimet valvoa niiden lainmukaisuutta.

Kieleen perustuva syrjintä voidaan nimittäin perustella yksikön edulla saada palvelukseensa virkamiehiä, jotka hallitsevat kyseessä olevan yksikön käyttämän kielen tai sen käyttämät kielet siten, että he ovat heti toimintakykyisiä. Toimielimen, joka rajoittaa valintamenettelyn kielijärjestelyn vain joihinkin unionin virallisiin kieliin, tehtävänä on osoittaa, että tällaisella rajoittamisella todella kyetään vastaamaan niihin tehtäviin liittyviin todellisiin tarpeisiin, joita palvelukseen otettavat henkilöt tulevat hoitamaan, että rajoittaminen on oikeassa suhteessa kyseisiin tarpeisiin ja että se perustuu selkeisiin, objektiivisiin ja ennakoitavissa oleviin kriteereihin. Unionin yleisen tuomioistuimen puolestaan on tutkittava konkreettisesti, onko kyseinen rajoitus objektiivisesti perusteltu ja oikeasuhteinen kyseisten tarpeiden kannalta.

Ensinnäkin siltä osin kuin kyse on kielirajoituksen objektiivisesta perustelemisesta yksikön todellisilla tarpeilla, tällaisen rajoituksen on liityttävä niihin tehtäviin, joita palvelukseen otettavat henkilöt tulevat hoitamaan. Toisin sanoen komission tehtävänä on osoittaa, että kilpailuilmoituksessa kuvatut tehtävät edellyttävät itsessään englannin kielen osaamista tasolla B2. Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin todettava, että komissio ei yhdistä sitä, että palvelukseen otettavien henkilöiden on osattava englantia tasolla B2 ollakseen heti toimintakykyisiä, niihin erityisiin tehtäviin, joita näiden henkilöiden on määrä hoitaa, vaan ainoastaan siihen seikkaan, että näiden henkilöiden on hoidettava kyseisiä tehtäviä yksiköissä, joissa nykyinen henkilöstö käyttää pääasiallisesti englantia kyseisten tehtävien hoitamiseen. Tällainen argumentaatio, joka merkitsee ainoastaan sitä, että tehtäviä on hoidettava englanniksi, koska niitä jo hoidetaan tällä kielellä, ei lähtökohtaisesti ole omiaan osoittamaan, että riidanalaisella kielirajoituksella voidaan vastata niihin yksikön todellisiin tarpeisiin, jotka liittyvät tehtäviin, joita palvelukseen otettavien henkilöiden on määrä hoitaa. Lisäksi se, että vallitsevan tilanteen väitetään olevan ”selvitetty tosiasia”, ei ole johdonmukainen sellaisen yksikön tilanteen kanssa, joka oli vasta hiljattain perustettu ja jonka henkilöstön palkkaaminen oli täydessä käynnissä kilpailuilmoituksen julkaisemisen ajankohtana. Joka tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin korostaa, että tältä osin esitetyt asiakirjat eivät tue riittävästi komission argumentaatiota. Tästä seuraa, että komissio ei ole osoittanut, että riidanalainen kielirajoitus oli perusteltu.

Toiseksi kielirajoituksen oikeasuhteisuuden osalta toimielinten on punnittava keskenään kilpailuissa käytettävien kielten määrän rajoittamisen hyväksyttävää tavoitetta ja palvelukseen otettujen virkamiesten mahdollisuuksia opiskella toimielimissä yksikön edun edellyttämiä kieliä. Jätettyään tällaisen punninnan tekemättä komissio ei ole osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalainen kielirajoitus oli oikeassa suhteessa yksikön tarpeisiin.