Yhdistetyt asiat C-424/10 ja C-425/10

Tomasz Ziolkowski ym. ja Marlon Szeja

vastaan

Land Berlin

(Bundesverwaltungsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Henkilöiden vapaa liikkuvuus – Direktiivi 2004/38/EY – Pysyvä oleskeluoikeus – 16 artikla – Laillinen oleskelu – Oleskelu kansallisen oikeuden nojalla – Asianomaisen kansalaisen lähtövaltion unioniin liittymistä edeltävä oleskelu

Tuomion tiivistelmä

1.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Unionin kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)

2.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Oleskeluoikeuden edellytykset unionin oikeuden nojalla

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 37 artikla)

3.        Euroopan unionin kansalaisuus – Vapaata liikkumista ja oleskelua jäsenvaltioiden alueella koskeva oikeus – Direktiivi 2004/38 – Unionin kansalaisten pysyvä oleskeluoikeus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohta ja 16 artiklan 1 kohta)

1.        Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että unionin kansalaisen, joka on oleskellut vastaanottavan jäsenvaltion alueella yli viisi vuotta ainoastaan valtion kansallisen lainsäädännön perusteella, ei ole katsottava saaneen oikeutta pysyvään oleskeluun tämän säännöksen mukaisesti, kun hän ei oleskelun aikana täyttänyt direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

Laillisen oleskelun käsite, jota direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa käytetyillä sanoilla ”ovat oleskelleet laillisesti” tarkoitetaan, on – kun otetaan huomioon asiayhteys, jossa käsitettä käytetään, ja direktiivin 2004/38 tavoitteet – ymmärrettävä direktiivissä säädettyjen ja erityisesti sen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaiseksi oleskeluksi. Näin ollen jäsenvaltion oikeuden mukaista oleskelua, joka ei kuitenkaan täytä direktiivin 2004/38 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä, ei voida pitää direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna laillisena oleskeluna.

(ks. 34, 46, 47 ja 51 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.        Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 37 artiklassa säädetään vain, että direktiivi ei ole esteenä sille, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä otetaan käyttöön direktiivin säännöksillä perustettua edullisempi järjestelmä. Tämä ei kuitenkaan millään tavoin merkitse, että nämä säännökset olisi sisällytettävä direktiivillä käyttöön otettuun järjestelmään.

Kunkin jäsenvaltion on kuitenkin päätettävä paitsi siitä, perustaako se tällaisen järjestelmän, myös siitä, mitkä ovat järjestelmän edellytykset ja vaikutukset muun muassa siltä osin kuin kysymys on vain kansallisen oikeuden perusteella myönnetyn oleskeluoikeuden oikeudellisista seurauksista.

(ks. 49 ja 50 kohta)

3.        Ajanjaksot, jotka kolmannen valtion kansalainen on oleskellut jäsenvaltion alueella ennen kyseisen kolmannen valtion liittymistä Euroopan unioniin, on – jollei liittymisasiakirjassa ole erityisiä määräyksiä – otettava huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun direktiivin 2004/38 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pysyvän oleskeluoikeuden saamiseksi, jos ne ovat toteutuneet direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Siltä osin kuin asianomainen voi todistaa, että tällaiset ajanjaksot ovat toteutuneet mainittujen edellytysten mukaisesti, näiden ajanjaksojen huomioon ottamisesta asianomaisen jäsenvaltion unioniin liittymisajankohdasta lukien ei seuraa, että direktiivin 16 artiklalle annettaisiin taannehtiva vaikutus, vaan siitä seuraa ainoastaan, että ennen tämän direktiivin täytäntöönpanopäivää syntyneille tilanteille annetaan nykyinen vaikutus.

(ks. 62 ja 63 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)