Kanne 24.2.2010 - Unkari v. komissio

(Asia T-89/10)

Oikeudenkäyntikieli: unkari

Asianosaiset

Kantaja: Unkarin tasavalta (asiamiehinään J. Fazekas, J. Z. Fehér ja K. Szíjjártó)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa Euroopan aluetukirahastosta ja koheesiorahastosta lähentymistavoitteen nojalla myönnettävää unionin rakennetukea saavaan liikenteen toimenpideohjelmaan kuuluvasta "M43 moottoritien Szegedin ja Makón välisen osuuden" rakentamista koskevasta suurhankkeesta 12.14.2009 tehdyn komission päätöksen 1 artiklan 3 ja 4 kohdan sekä sen liitteessä I olevan 3.3. kohdan ja liitteen II siltä osin kuin näillä säännöksillä suljetaan tukikelpoisten kulujen ulkopuolelle yleisen liikevaihtoveron maksamisesta aiheutuneet kustannukset

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja riitauttaa osittain M43 moottoritien Szegedin ja Makón välisen osuuden rakentamista koskevasta suurhankkeesta Unkarin tasavallassa liikennettä koskevassa toimenpideohjelmassa, jonka rahoitukseen Euroopan aluekehitysrahasto ja koheesiorahasto osallistuvat lähentymistavoitteen nojalla, 14.12.2009 tehdyn komission päätöksen K(2009)10151. Komissio hyväksyi päätöksessä koheesiorahastosta kyseiselle hankkeelle myönnetyn rahoitusosuuden. Komissio hylkäsi riidanalaisen päätöksen liitteessä I, jonka otsikko on "tukikelvottomat kustannukset", Unkarin viranomaisten esityksen siitä, että kyseessä olevaan hankkeeseen hyväksyttäisiin yleisien liikevaihtoveron suorittamisesta aiheutuvat menot.

Kanteen perusteluissa kantaja väittää, että komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen rikkomalla unionin oikeutta, etenkin asetuksen (EY) N:o 1083/2006¹ 56 artiklan 4 kohtaa ja asetuksen (EY) N:o 1084/2006² 3 artiklaa.

Kantaja katsoo, että asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e kohdassa säädetään yksiselitteisesti, ettei koheesiorahastosta saatavaa tukea myönnetä palautettavissa olevan arvonlisäveron maksamiseksi. Kantajan mukaan tästä säännöksestä seuraa kiistattomasti, että arvonlisävero, joka ei ole palautettavissa, oikeuttaa tukeen. Tämän johdosta ja kun otetaan huomioon, että arvonlisäveroa koskevan unionin ja kansallisen oikeuden mukaan riidanalaisessa päätöksessä tarkoitetun hankkeen tuensaajalla ei ole verovelvollisen asemaa, joten sitä ei voida vaatia palauttamaan sen maksettavaksi koituneen veron palauttamista, kantaja katsoo, että komission ei olisi pitänyt riidanalaisessa päätöksessään sulkea tuen ulkopuolelle tämän veron maksamisesta aiheutuneita menoja.

Lisäksi kantaja toteaa, että koska komissio ei ole katsonut tukikelpoiseksi myöskään niitä menoja, joita asetuksessa N:o 1084/2006 ei sisällytetty tukikelpoisiin menoihin, kun taas vastaavassa kansallisessa säännöksessä ne mainitaan nimenomaisesti tukikelpoisina, komissio on vienyt riidanalaisella päätöksellään jäsenvaltioilta toimivallan, joka niille kuuluu asetuksen N:o 1083/2006 56 artiklan 4 kohdan nojalla.

Kantaja esittää myös, että komission näkemystä, jonka mukaan tuensaajan maksettavaksi koitunut arvonlisävero on palautettavissa sen arvonlisäveron välityksellä, jonka tuensaajan rakentamaa infrastruktuuria hoitava toimija laskuttaa tiemaksuissa, on pidettävä erittäin laajana tulkintana asetuksen N:o 1084/2006 3 artiklan e kohdassa tarkoitetusta palautettavissa olevan arvonlisäveron käsitteestä, jollaista tämän säännöksen sanamuoto ei tue, minkä lisäksi tulkinta on arvonlisäveroa koskevien unionin säännösten vastainen.

Lopuksi kantaja esittää, ettei asetukseen N:o 1083/2006 eikä asetukseen N:o 1084/2006 voida tukea tulkintaa, jonka perusteella komissio voisi tukikelpoisia menoja arvioitaessa, tukikelpoinen arvonlisävero mukaan luettuna, perustaa päätöksensä sille, että jäsenvaltio olisi voinut valita jonkin muun oikeudellisen ratkaisun hankkeen toteuttamiseksi ja kyseisen infrastruktuurin hoitamiseksi. Kantajan mukaan kansallisten infrastruktuurien ja niihin liittyvien julkisten palvelujen hallinnon järjestäminen kuuluu lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaan. Tämän johdosta kantaja esittää myös, että aina silloin, kun unionin oikeussäännöissä asetetut edellytykset täyttyvät, komission on hyväksyttävä jäsenvaltion omaksuma ratkaisu, vaikka tämä johtaisi siihen, että menojen katsominen tukikelpoisiksi riippuisi siitä, onko tuensaaja arvonlisäverovelvollinen vai ei.

____________

¹ - Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006 (EUVL L 210, s. 25).

² - Koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1084/2006 (EUVL L 210, s. 79).