Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
25 päivänä tammikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 50 artikla – Ne bis in idem ‑periaate – Rikosoikeudellinen in rem ‑menettely – Syyttäjän antama määräys menettelyn lopettamisesta – Samaa tekoa koskevan myöhemmän rikosoikeudellisen in personam ‑menettelyn sallittavuus – Edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta voidaan katsoa, että henkilö on saanut lainvoimaisen tuomion – Perusteellista tutkintaa koskeva vaatimus – Mahdollisen todistajan kuulematta jättäminen – Asianomaisen henkilön kuulematta jättäminen ”epäiltynä”
Asiassa C‑58/22,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Curtea de Apel Craiova (ylioikeus, Craiova, Romania) on esittänyt 13.1.2022 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 28.1.2022, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajana on
NR
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu
Parchetul de pe lângă Curtea de Apel Craiova,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit T. von Danwitz, P. G. Xuereb (esittelevä tuomari), A. Kumin ja I. Ziemele,
julkisasiamies: N. Emiliou,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Șereș,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.3.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Romanian hallitus, asiamiehinään E. Gane, A. Rotăreanu ja A. Wellman,
– Euroopan komissio, asiamiehinään I. Rogalski ja M. Wasmeier,
kuultuaan julkisasiamiehen 8.6.2023 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklan tulkintaa, tarkasteltuna yhdessä yhteistyötä ja Romanian edistymisen seurantaa koskevan järjestelmän perustamisesta tiettyjen arviointiperusteiden täyttämiseksi oikeuslaitoksen uudistamisen ja korruption torjunnan alalla 13.12.2006 tehdyn komission päätöksen 2006/928/EY (EUVL 2006, L 354, s. 56) kanssa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajana on NR ja joka koskee lahjuksen ottamista.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Kansainvälinen oikeus
3 Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen seitsemännen lisäpöytäkirjan (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemäs lisäpöytäkirja) 4 artiklan, jonka otsikko on ”Kielto syyttää ja rangaista kahdesti”, sanamuoto on seuraava:
”1. Ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.
2. Edellisen kappaleen määräykset eivät estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.
– –”
Unionin oikeus
Päätös 2006/928
4 Päätös 2006/928 tehtiin Romanian liittyessä Euroopan unioniin 1.1.2007.
5 Kyseisen päätöksen 1 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:
”Romanian on annettava komissiolle kertomus vuosittain 31 päivään maaliskuuta mennessä, ensimmäisen kerran 31 päivään maaliskuuta 2007 mennessä, kunkin liitteessä säädetyn arviointiperusteen osalta saavuttamastaan edistyksestä.”
6 Kyseisen päätöksen liitteessä todetaan seuraavaa:
”Edellä 1 artiklassa tarkoitetut arviointiperusteet, jotka Romanian on täytettävä:
1) oikeudellisen menettelyn muuttaminen aiempaa avoimempaan ja tehokkaampaan suuntaan parantamalla ylimmän tuomarineuvoston valmiuksia ja vastuuvelvollisuutta; raportoiminen uuden siviiliprosessilain ja rikosprosessilain vaikutuksista ja vaikutusten seuranta;
2) viranomaisten lahjomattomuutta valvovan viraston perustaminen suunnitelmien mukaisesti; virasto valvoo viranomaisten varojen käyttöä sekä toiminnan ristiriitaisuuksia ja eturistiriitoja sekä antaa velvoittavia päätöksiä, joiden pohjalta voidaan määrätä varoittavia rangaistuksia;
3) ammattimaisten, puolueettomien tutkimusten jatkaminen korkean tason korruptiotapauksissa tähän asti saavutetun edistyksen pohjalta;
4) lisätoimien toteuttaminen korruption estämiseksi ja torjumiseksi erityisesti paikallishallinnossa.”
Puitepäätös 2003/568/YOS
7 Lahjonnan torjumisesta yksityisellä sektorilla 22.7.2003 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2003/568/YOS (EUVL 2003, L 192, s. 54) 2 artiklan, jonka otsikko on ”Lahjuksen antaminen ja ottaminen yksityisellä sektorilla”, 1 kohdan b alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat tahalliset menettelyt ovat rangaistavia tekoja, kun niitä harjoitetaan liiketoiminnassa:
– –
b) menettely, jolla henkilö, joka missä tahansa ominaisuudessa johtaa yksityistä yritystä tai työskentelee sellaisessa, vaatii tai ottaa vastaan suoraan tai kolmannen välityksellä millaisen tahansa aiheettoman edun tai hyväksyy tällaisen edun lupaamisen itselleen tai kolmannelle siitä, että hän velvollisuutensa laiminlyöden suorittaisi tai jättäisi suorittamatta jonkin teon.”
8 Kyseisen puitepäätöksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Rangaistukset ja muut seuraamukset”, säädetään seuraavaa:
”1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun menettelyn johdosta voidaan tuomita rangaistus, joka on tehokas, oikeasuhtainen ja varoittava.
2. Kunkin jäsenvaltion on lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetun menettelyn johdosta voidaan tuomita vankeusrangaistus, jonka enimmäispituus on vähintään yhdestä kolmeen vuoteen vankeutta.
3. Kunkin jäsenvaltion on omien perustuslaillisten sääntöjensä ja periaatteidensa mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luonnollista henkilöä, joka on tuomittu liiketoiminnan yhteydessä harjoitetun, 2 artiklassa tarkoitetun menettelyn johdosta, voidaan tarvittaessa ja ainakin tapauksissa, joissa tällä oli johtava asema kyseistä liiketoimintaa harjoittavassa yrityksessä, kieltää harjoittamasta kyseistä tai siihen verrattavaa liiketoimintaa samankaltaisessa asemassa tai tehtävissä, mikäli toteen näytetyt seikat antavat aiheen katsoa, että on olemassa selkeä vaara, että asemaa tai tointa käytetään väärin lahjuksen antamisella tai ottamisella.”
Romanian oikeus
Rikoslaki
9 Rikoslain (Cod penal) 207 §:n, jonka otsikko on ”Kiristys”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Joka pakottaa toisen antamaan, tekemään, olemaan tekemättä tai sietämään jotain perusteettoman edun saamiseksi – – itselleen tai toiselle, on tuomittava vankeuteen viideksi vuodeksi.”
10 Kyseisen lain 289 §:ssä, jonka otsikko on ”Lahjuksen ottaminen”, säädetään seuraavaa:
”1. Jos virkamies pyytää tai ottaa vastaan suoraan tai välillisesti itselleen tai toiselle rahaa tai muita etuja, jotka eivät hänelle kuulu, tai hyväksyy tällaista etua koskevan lupauksen tehtäviinsä liittyvän toimen toteuttamiseen, toteuttamatta jättämiseen, aikaistamiseen tai viivästyttämiseen liittyen tai toteuttaessaan kyseisten tehtävien vastaisen toimen, hänet on tuomittava kolmesta kymmen vuoden pituiseen vankeuteen ja hänelle on asetettava kielto hoitaa julkista tehtävää tai harjoittaa ammattia tai toimintaa, jonka harjoittamisen yhteydessä hän syyllistyi kyseiseen tekoon.
– –”
11 Kyseisen lain 308 §:n, jonka otsikko on ”Muiden henkilöiden toteuttama lahjontarikos ja rikos palvelussuhteessa”, sanamuoto on seuraava:
”1. Virkamiehiä koskevia 289–292, 295, 297–300 ja 304 §:ää sovelletaan myös analogisesti tekoihin, joihin syyllistyvät henkilöt, jotka hoitavat pysyvästi tai väliaikaisesti vastikkeellisesti tai vastikkeettomasti mitä tahansa tehtäviä 175 §:n 2 momentissa tarkoitetun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön palveluksessa, tai jotka liittyvät tällaisiin henkilöihin.
– –”
Rikosprosessilaki
12 Rikosprosessilain (Cod de procedură penală) 6 §:ssä, jonka otsikko on ”Ne bis in idem”, säädetään seuraavaa:
”Ketään ei voida syyttää tai tuomita rikoksesta, mikäli hän on jo saanut lainvoimaisen rikostuomion samasta teosta, vaikka tekoa olisi luonnehdittu oikeudellisesti toisella tavalla”.
13 Kyseisen lain 335 §:ssä, jonka otsikko on ”Menettelyn jatkaminen, kun rikosoikeudellinen menettely käynnistetään uudelleen”, säädetään seuraavaa:
”1. Mikäli päätöksen tehnyttä syyttäjää ylemmässä virka-asemassa oleva syyttäjä toteaa myöhemmin, että olosuhdetta, jonka nojalla menettelyn lopettamista koskeva päätös on tehty, ei ollut olemassa, hän kumoaa määräyksen ja määrää tutkinnan käynnistettäväksi uudelleen. Tämän lain 317 §:n säännöksiä sovelletaan vastaavasti.
2. Mikäli tulee esiin uusia tosiseikkoja tai olosuhteita, joista käy ilmi, että olosuhdetta, jonka nojalla menettelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei enää ole, syyttäjä peruuttaa määräyksen ja määrää tutkinnan käynnistettäväksi uudelleen.
– –
4. Tutkinnan uudelleen käynnistäminen edellyttää tutkintatuomarin vahvistusta enintään kolmen päivän kuluessa, tai määräys on mitätön. Tutkintatuomari lausuu perustellulla päätöksellä kansliakäsittelyssä tutkinnan uudelleen käynnistämistä koskevan määräyksen laillisuudesta ja hyväksymisen edellytyksistä kutsuttuaan tutkinnan kohteena olevan henkilön kuultavaksi ja syyttäjän lausuttua asiasta. Lainmukaisesti kutsuttujen henkilöjen poissaolo ei estä vahvistuspyynnön käsittelyä.
41. Vahvistuspyynnön käsittelyssä tutkintatuomari tutkii tutkinnan uudelleen käynnistämistä koskevan määräyksen laillisuuden ja hyväksymisen edellytykset tutkinta-asiakirjojen ja ‑aineiston sekä kaikkien esitettyjen uusien asiakirjojen nojalla. Tutkintatuomarin päätös on lopullinen.
– –”
Laki nro 78/2000
14 Lahjonnan ehkäisemisestä, havaitsemisesta ja rankaisemisesta 8.5.2000 annetun lain nro 78/2000 (Legea nr. 78/2000 pentru prevenirea, descoperirea și sancționarea faptelor de corupție) (Monitorul Oficial al României, osa I, nro 219, 18.5.2000), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 6 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Lahjuksen ottamisesta (josta säädetään rikoslain 289 §:ssä), lahjuksen antamisesta (josta säädetään rikoslain 290 §:ssä), vaikutusvallan väärinkäytöstä (josta säädetään rikoslain 291 §:ssä) ja suorasta vaikuttamisesta (josta säädetään rikoslain 292 §:ssä), rangaistaan niitä koskevien säännösten mukaisesti. Rikoslain 308 §:n säännöksiä sovelletaan vastaavasti.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
15 GL, HS, JK, MT ja PB (jäljempänä pääasian rikosilmoitusten tekijät) työskentelevät osuuskunnassa BX. Kyseisen osuuskunnan jäsenten varsinaisen kokouksen 12.2.2014 tekemällä päätöksellä sen puheenjohtaja, NR, erotettiin tehtävistään.
16 NR nosti kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteen, jonka yhteydessä häntä edusti asianajaja, jolla hän oli sitoutunut maksamaan 4 400 euron suuruisen ”tulospalkkion”. Kyseinen kanne hyväksyttiin, joten NR palautettiin tehtäväänsä osuuskunnan puheenjohtajana.
17 Osuuskunnan BX kokous pidettiin 30.4.2015, ja siihen osallistuivat NR, pääasian rikosilmoitusten tekijät sekä kyseisen osuuskunnan hallituksen muut jäsenet eli AX, BD, CH, FX ja LM. Yksi pääasian rikosilmoitusten tekijöistä nauhoitti kyseisen kokouksen aikana käydyt keskustelut.
18 Curtea de Apel Craiovan (ylioikeus, Craiova, Romania), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, mukaan NR vaati kyseisessä kokouksessa pääasian rikosilmoitusten tekijöitä – sikäli kuin päätös erottaa hänet kyseisen osuuskunnan puheenjohtajan tehtävästä perustui heidän toimintaansa – maksamaan tämän tuomion 16 kohdassa tarkoitetun tulospalkkion määrän heidän työsopimustensa irtisanomisen uhalla sekä ”vastineeksi siitä, että työpaikan yhteisymmärryksen ja yhteistyön ilmapiiri elpyy”. Koska NR:n vaatimuksiin ei suostuttu, hän teki ja allekirjoitti päätökset kyseisten sopimusten irtisanomisesta.
19 Tämän jälkeen GL, HS, JK, MT ja PB tekivät kaksi rikosilmoitusta NR:stä. Ensimmäinen rikosilmoitus tehtiin 8.6.2015 Inspectoratul de Poliție al Județului Oltissa (Oltin departementin poliisiviranomainen, Romania) ja toinen 26.6.2015 Direcția Națională Anticorupție – Serviciul Teritorial Craiovassa (kansallisen korruptiontorjuntaviraston Craiovan aluevirasto, Romania) (jäljempänä DNA), ja ne koskivat kiristystä, virka-aseman väärinkäyttöä ja lahjuksen ottamista, joista säädetään rikoslain 207, 297 ja 289 §:ssä, tarkasteltuina yhdessä kyseisen lain 308 §:n kanssa.
20 Oltin departementin poliisiviranomaiselle tehty rikosilmoitus rekisteröitiin Parchet de pe lângă Tribunalul Oltissa (Oltin ylioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania) 5.2.2016 viitenumerolla 47/P/2016.
21 DNA:lle tehty rikosilmoitus siirrettiin Parchet de pe lângă Judecătoria Slatinaan (Slatinan alioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto, Romania), koska rikosilmoitus sisälsi näyttöä kiristysrikoksesta, joka kuuluu kyseisen syyttäjänviraston aineelliseen toimivaltaan. Viimeksi mainittu rikosilmoitus merkittiin kyseisen syyttäjänviraston rekisteriin 11.2.2016 viitenumerolla 673/P/2016.
Menettely asiassa 673/P/2016
22 Parchet de pe lângă Judecătoria Slatina antoi 14.3.2016 määräyksen kiristysrikosta koskevan rikosoikeudellisen in rem ‑menettelyn (ts. menettelyn tuntematonta tekijää vastaan) aloittamisesta rikoslain 207 §:n nojalla.
23 Kuultuaan NR:ää ja pääasian rikosilmoitusten tekijöitä esitutkinnasta vastanneet poliisiviranomaiset laativat raportin, jossa esitettiin menettelyn lopettamista asiassa 673/P/2016. Kyseisten viranomaisten mukaan oli katsottava, että sikäli kuin NR ei ollut vaatinut tämän tuomion 16 kohdassa tarkoitetun tulospalkkion määrää omaksi edukseen vaan asianajajansa eduksi, hän ei ollut syyllistynyt kiristysrikokseen rikoslain 207 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
24 Asiasta 673/P/2016 vastannut syyttäjä antoi 27.9.2016 määräyksen menettelyn lopettamisesta (jäljempänä määräys menettelyn lopettamisesta) edellisessä kohdassa mainitun raportin perusteella.
25 Pääasian rikosilmoitusten tekijät eivät valittaneet kyseisestä määräyksestä.
26 Parchet de pe lângă Judecătoria Slatinan pääsyyttäjä kumosi määräyksen menettelyn lopettamisesta 21.10.2016 antamallaan määräyksellä ja määräsi, että rikosoikeudellinen menettely NR:ää vastaan kiristysrikoksen vuoksi oli aloitettava uudelleen. Kyseinen syyttäjä katsoi, että koska sama tosiasiallinen tilanne oli tutkinnan kohteena asiassa 47/P/2016 ja koska kyseinen tutkinta oli edennyt pitkälle, hyvä oikeudenhoito edellytti asian 673/P/2016 siirtämistä Parchet de pe lângă Tribunalul Oltin käsiteltäväksi sen yhdistämiseksi asiaan 47/P/2016.
27 Judecătoria Slatinan (Slatinan alioikeus, Romania) tutkintajaosto, jonka käsiteltäväksi saatettiin pyyntö mainitun menettelyn uudelleen aloittamisen vahvistamisesta, hylkäsi pyynnön 21.11.2016 antamallaan määräyksellä, koska se katsoi, että mainitun pääsyyttäjän esittämät perustelut eivät täyttäneet rikosprosessilain 335 §:ssä säädettyjä kriteerejä rikosoikeudellisen menettelyn uudelleen aloittamiselle. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan menettelyn lopettamisesta annetusta määräyksestä tuli näin ollen lainvoimainen.
Menettely asiassa 47/P/2016
28 Parchet de pe lângă Tribunalul Olt aloitti 9.2.2016 antamallaan määräyksellä rikosoikeudellisen menettelyn NR:ää, jonka se haastoi 31.1.2017 päivätyllä hakemuksella Tribunalul Oltiin (Oltin ylioikeus, Romania), vastaan rikoslain 289 §:ssä, tarkasteltuna yhdessä kyseisen lain 308 §:n 1 momentin ja lain nro 78/2000 6 §:n kanssa, tarkoitetun lahjuksen ottamista koskevan rikoksen vuoksi.
29 Tribunalul Oltin tutkintajaosto totesi 10.4.2017 antamallaan määräyksellä, että asia oli saatettu lainmukaisesti kyseisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja määräsi NR:ää koskevan pääkäsittelyn aloittamisesta. NR:n argumenteista, jotka koskivat ne bis in idem ‑periaatteen väitettyä loukkaamista ja jotka perustuivat siihen, että samoja tosiseikkoja oli jo tutkittu rikosoikeudellisessa menettelyssä asiassa 673/P/2016 ja että kyseisessä asiassa oli jo annettu lopullinen ratkaisu, tutkintajaosto katsoi lähinnä, että ne bis in idem ‑periaatteen soveltaminen ei kuulunut tutkintajaostojen toimivaltaan ja että näin ollen kyseisen periaatteen väitettyä loukkaamista koskevat väitteet voitiin tutkia yksinomaan asianomaisen asian pääkäsittelyssä.
30 Tribunalul Olt hylkäsi 19.11.2018 antamallaan rikostuomiolla perusteettomina NR:n argumentit, jotka koskivat ne bis in idem ‑periaatteen väitettyä loukkaamista, sillä perusteella, että määräystä menettelyn lopettamisesta ei sen mukaan voitu pitää lopullisena ratkaisuna, joka johtaa kyseisen periaatteen soveltamiseen, koska ennen kyseisen määräyksen antamista ei ollut suoritettu asian perusteellista tutkintaa.
31 Tribunalul Olt katsoi myös, että siltä osin kuin asiassa 673/P/2016 oli aloitettu rikosoikeudellinen in rem ‑menettely sillä perusteella, että näyttöä siitä, että moitittuun kiristysrikokseen oli syyllistynyt tietty henkilö, ei väitetysti ollut, NR:n rikosoikeudellista vastuuta ei ollut tutkittu. Rikosoikeudellisen in personam ‑menettelyn (ts. menettelyn tunnettua rikoksentekijää vastaan) aloittaminen NR:ää vastaan asiassa 47/P/2016 ei näin ollen sen mukaan merkinnyt rikosoikeudellisen menettelyn toistamista, joten ne bis in idem ‑periaatetta ei sovellettu.
32 Edellä esitetyn perusteella, ja koska viimeksi mainitun asian yhteydessä esitetystä näytöstä yksiselitteisesti ilmeni, että NR oli vaatinut rikosilmoitusten tekijöitä maksamaan tämän tuomion 16 kohdassa tarkoitetun tulospalkkion määrän, Tribunalul Olt tuomitsi hänet ehdolliseen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen ja oheisseuraamukseen eli kieltoon hoitaa julkisesta tehtävää tai harjoittaa ammattia tai toimintaa, jonka harjoittamisen yhteydessä hän oli syyllistynyt moitittuihin tekoihin.
33 Curtea de Apel Craiova hyväksyi 20.10.2020 antamallaan rikostuomiolla nro 1207/2020 NR:n valituksen tämän tuomion 30 kohdassa tarkoitetusta tuomiosta. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että ne bis in idem ‑periaatetta oli loukattu, koska päätös aloittaa rikosoikeudellinen menettely asiassa 47/P/2016 koski samaa henkilöä ja samaa tekoa kuin asiassa 673/P/2016. Kyseisten kahden tapauksen taustalla olevien rikosilmoitusten sisältö oli sen mukaan lisäksi sama ja kerätty näyttö oli samankaltaista, ja asian 673/P/2016 käsittely oli lopetettu siksi, että menettelyn lopettamista koskevasta määräyksestä oli tullut lainvoimainen, koska Judecătoria Slatinan tutkintajaosto oli hylännyt rikosoikeudellisen menettelyn uudelleenaloittamista koskeneen pyynnön. Curtea de Apel Craiova kumosi näin ollen edellä mainitun tuomion ja määräsi asiassa 47/P/2016 aloitetun rikosoikeudellisen menettelyn lopetettavaksi.
34 Parchet de pe lângă Curtea de Apel Craiova (Craiovan ylioikeuden yhteydessä toimiva syyttäjänvirasto) teki kassaatiovalituksen kyseisestä tuomiosta Înalta Curte de Casație și Justițieen (ylin tuomioistuin, Romania).
35 Kyseinen tuomioistuin hyväksyi 21.9.2021 antamallaan rikostuomiolla valituksen, kumosi kyseisen tuomion ja palautti asian Curtea de Apel Craiovan uudelleenkäsiteltäväksi lähinnä sillä perusteella, että tämä oli katsonut virheellisesti, että ne bis in idem ‑periaate oli sovellettavissa ja että rikosoikeudellinen menettely asiassa 47/P/2016 oli siis lopetettava. Înalta Curte de Casație și Justiție totesi, että pääasian rikosilmoitusten tekijöiden rikosilmoitusta NR:stä kiristysrikoksen vuoksi koskevan asian käsittely oli lopetettu määräyksellä menettelyn lopettamisesta, ja katsoi, että koska asian 673/P/2016 aineellista arviointia ei ollut tehty ennen kyseistä määräystä ja koska sitä ei ollut perusteltu asianmukaisesti, sen ei voitu katsoa johtaneen syyteoikeuden raukeamiseen.
36 Kyseisen uudelleenkäsittelyn yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, miten perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa. Se täsmentää, että kuten tapauksessa, joka johti 18.5.2021 annettuun tuomioon Asociația ”Forumul Judecătorilor din România” ym. (C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393), käsiteltävässä asiassa perusoikeuskirjan 50 artiklaa sovelletaan siksi, että pääasiassa kyseessä olevalla kansallisella säännöstöllä pyritään täyttämään päätöksen 2006/928 liitteessä vahvistetut arviointiperusteet ja täsmällisemmin todettuna niistä ensimmäinen.
37 Tässä tilanteessa Curtea de Apel Craiova on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”Onko ne bis in idem ‑periaatetta, sellaisena kuin se taataan [perusoikeuskirjan] 50 artiklassa, luettuna yhdessä [päätöksen 2006/928 liitteessä] vahvistettujen arviointiperusteiden täyttämisvelvoitteen kanssa, tulkittava siten, että lainvoimainen menettelyn lopettamista koskeva päätös, jonka syyttäjäviranomainen on antanut hankittuaan asiaa koskevat olennaiset todisteet, estää toisen, samaa henkilöä koskevan rikosoikeudellisen menettelyn aloittamisen samasta teosta, vaikka sitä olisikin luonnehdittu oikeudellisesti toisella tavalla, lukuun ottamatta tapauksia, joissa todetaan, että olosuhdetta, jonka nojalla asian käsittelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei ollut olemassa, tai joissa tulee esiin uusia tosiseikkoja tai olosuhteita, joista käy ilmi, että olosuhdetta, jonka nojalla asian käsittelyn lopettamista koskeva päätös tehtiin, ei enää ole?”
Unionin tuomioistuimen toimivalta
38 Romanian hallitus katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, sillä perusoikeuskirjan 50 artiklaa ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, koska asiassa ei ole kyse perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta. Kyseisen hallituksen mukaan ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tukeutui virheellisesti päätöksen 2006/928 liitteessä oleviin arviointiperusteisiin ja 18.5.2021 annetun tuomion Asociația ”Forumul Judecătorilor din România” ym. (C‑83/19, C‑127/19, C‑195/19, C‑291/19, C‑355/19 ja C‑397/19, EU:C:2021:393) 158, 159 ja 172 kohtaan perusoikeuskirjan soveltamisen oikeuttamiseksi, vaikka kyseiset arviointiperusteet on sen mukaan määritelty niiden puutteiden vuoksi, jotka komissio ”totesi” ennen Romanian unioniin liittymistä muun muassa oikeusasioiden ja korruption torjunnan alalla. Tässä tilanteessa on sen mukaan katsottava, muun muassa 19.11.2019 annettuun tuomioon TSN ja AKT (C‑609/17 ja C‑610/17, EU:C:2019:981, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) perustuva oikeuskäytäntö huomioiden, että ne bis in idem ‑periaatteen suojeluun liittyvä näkökulma ei kuulu perusoikeuskirjan soveltamisalaan, joten pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta ei voida arvioida perusoikeuskirjan määräysten ja erityisesti sen 50 artiklan kannalta.
39 Tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetuista Romanian hallituksen argumenteista, jotka todellisuudessa koskevat unionin tuomioistuimen toimivaltaa lausua asiasta, on muistutettava, että SEU 19 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ja SEUT 267 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu unionin oikeuden tulkinnasta tai unionin toimielinten toimien pätevyydestä.
40 Tämän osalta on myös muistutettava, että perusoikeuskirjan soveltamisala on jäsenvaltioiden toimenpiteiden osalta määritelty perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa, jonka mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta, ja kyseisellä määräyksellä vahvistetaan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taatut perusoikeudet on tarkoitettu sovellettaviksi kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin mutta ei muihin tilanteisiin. Sen sijaan silloin, kun oikeudellinen tilanne ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen arvioimaan tilannetta, eivätkä perusoikeuskirjan määräykset, joihin mahdollisesti tukeudutaan, sellaisinaan voi perustaa kyseistä toimivaltaa (tuomio 14.9.2023, Volkswagen Group Italia ja Volkswagen Aktiengesellschaft, C‑27/22, EU:C:2023:663, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä olevista tiedoista ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu sellaisen valituksen uudelleenkäsittely, joka on tehty edellä 30 kohdassa mainitusta Tribunalul Oltin 19.11.2018 antamasta tuomiosta, jossa NR tuomittiin lahjuksen vastaanottamisesta rikoslain 289 §:n nojalla, tarkasteltuna yhdessä kyseisen lain 308 §:n 1 momentin ja lain nro 78/2000 6 §:n kanssa. Kuten Romanian hallitus vahvisti istunnossa, kyseisillä kansallisilla säännöksillä varmistetaan puitepäätöksen 2003/568 ja täsmällisemmin todettuna sen 2 ja 4 artiklan saattaminen osaksi Romanian oikeusjärjestystä.
42 Tässä tilanteessa ja tarvitsematta edes lausua siitä, onko päätöksen 2006/928 liitteessä tarkoitetuilla arviointiperusteilla mahdollisesti merkitystä tässä asiassa, perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin oikeuden soveltamista koskeva edellytys täyttyy käsiteltävässä asiassa. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjaa voidaan soveltaa pääasiassa.
43 Unionin tuomioistuin on näin ollen toimivaltainen vastaamaan esitettyyn kysymykseen.
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
44 Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2023, Juan, C‑164/22, EU:C:2023:684, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenevät perustelut, hyödyllisen vastauksen antamiseksi ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on katsottava, että kysymyksellään kyseinen tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta tulkittava siten, että henkilö voidaan katsoa kyseisessä 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla lopullisesti vapautetuksi siksi, että syyttäjänvirasto on määrännyt menettelyn lopettamisesta, kun asianomaisen henkilön oikeudellista asemaa kyseisen rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisessa vastuussa olevana henkilönä ei ole arvioitu.
46 Perusoikeuskirjan 50 artiklassa määrätään, että ”ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti”. Ne bis in idem ‑periaatteella siis kielletään sekä mainitussa artiklassa tarkoitettujen syytteiden että luonteeltaan rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyys, kun kyse on samasta teosta ja samasta henkilöstä (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Kyseisen periaatteen soveltaminen edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä: yhtäältä on oltava olemassa aikaisempi lainvoimainen ratkaisu (bis-edellytys), ja toisaalta aikaisemman ratkaisun ja myöhempien menettelyjen tai ratkaisujen on koskettava samaa tekoa (idem-edellytys) (tuomio 22.3.2022, bpost, C‑117/20, EU:C:2022:202, 28 kohta).
Bis-edellytys
48 Bis-edellytyksestä on todettava, että jotta voitaisiin katsoa, että henkilö on saanut perussopimuksen 50 artiklassa tarkoitetun lainvoimaisen tuomion siitä teosta, johon hänen väitetään syyllistyneen, syyteoikeuden on ensinnäkin täytynyt raueta lainvoimaisesti kansallisen oikeuden mukaisesti. Ratkaisu, joka ei kansallisella tasolla johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen, ei lähtökohtaisesti voi muodostaa menettelyllistä estettä sille, että kyseistä henkilöä vastaan mahdollisesti aloitetaan samaa tekoa koskeva rikosoikeudellinen menettely tai tällaista menettelyä jatketaan (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 34 ja 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
49 On lisäksi muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että se, että syyttäjäviranomainen on tehnyt päätöksen, ei ole ratkaisevaa sen arvioimiseksi, raukeaako syyteoikeus lopullisesti kyseisellä päätöksellä. Perusoikeuskirjan 50 artiklaa sovelletaan nimittäin myös syyttäjänviraston kaltaisen viranomaisen, joka osallistuu rikosoikeuden alan oikeudenkäyttöön kyseisessä kansallisessa oikeusjärjestyksessä, tekemiin päätöksiin, joilla rikosoikeudellinen menettely päätetään lainvoimaisesti, vaikka tällainen päätös tehdäänkin ilman tuomioistuimen osallistumista ja vaikka se ei olekaan muodoltaan tuomioistuinratkaisu (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 38 ja 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 Kuten tämän tuomion 25 ja 27 kohdasta ilmenee, käsiteltävässä asiassa yhtäältä pääasian rikosilmoitusten tekijät eivät käyttäneet Romanian oikeudessa käytettävissä olevia muutoksenhakukeinoja valittaakseen määräyksestä lopettaa kyseessä oleva menettely, ja toisaalta Judecătoria Slatinan tutkintajaoston 21.11.2016 antamalla määräyksellä hylättiin pyyntö, joka koski Judecătoria Slatinan yhteydessä toimivan syyttäjänviraston pääsyyttäjän rikosoikeudellisen menettelyn uudelleenaloittamisesta NR:ää vastaan kiristysrikoksen vuoksi antaman määräyksen vahvistamista.
51 Vaikuttaa näin ollen siltä, että syyteoikeus on lopullisesti rauennut ja että kyseessä olevasta määräyksestä lopettaa menettely on tullut lainvoimainen, jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamasta tarkistuksesta muuta johdu.
52 Sen selvittämiseksi, voidaanko katsoa, että NR on lopullisesti vapautettu kyseessä olevalla määräyksellä lopettaa menettely, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on toiseksi varmistuttava siitä, että kyseinen määräys on annettu aineellisen arvioinnin jälkeen eikä yksinomaan menettelyyn liittyvistä syistä. Kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 100 kohdassa, käsiteltävän tapauksen aineellista arviointia koskevan edellytyksen voidaan katsoa täyttyneen kyseisellä määräyksellä vain siinä tapauksessa, että se sisältää arvioinnin, joka koskee väitetyn rikoksen aineellisia osatekijöitä, joita ovat muun muassa NR:n rikosoikeudellinen vastuun määrittäminen väitettynä rikoksentekijänä.
53 Tämän osalta on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta voitaisiin katsoa, että henkilöä koskevassa asiassa on annettu perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitettu lainvoimainen tuomio niiden tekojen osalta, joihin hänen väitetään syyllistyneen, on varmistauduttava siitä, että kyseinen ratkaisu on annettu asiasta tehdyn aineellisen arvioinnin perusteella (ks. vastaavasti tuomio 14.9.2023, Bezirkshauptmannschaft Feldkirch, C‑55/22, EU:C:2023:670, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
54 Tätä tulkintaa tukee yhtäältä perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuoto, koska langettavan ja vapauttavan tuomion käsitteet, joihin siinä viitataan, merkitsevät välttämättä sitä, että asianomaisen henkilön rikosoikeudellinen vastuu on tutkittu ja että siitä on annettu ratkaisu (tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C‑203/20, EU:C:2021:1016, 57 kohta).
55 Toisaalta kyseinen tulkinta on sen hyväksyttävän päämäärän mukainen, että rikoksen tehneiden henkilöiden rankaisematta jääminen kyettäisiin estämään, eli päämäärän, joka kytkeytyy SEU 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus (tuomio 16.12.2021, AB ym. (Yleisen armahduksen kumoaminen), C‑203/20, EU:C:2021:1016, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
56 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sen toteaminen, että asia ja erityisesti asianomaisen henkilön syyllisyys tai syyttömyys on arvioitu aineellisesti, voi saada vahvistuksen siitä, miten kyseisen asian käsittely on edennyt. Kun siis rikostutkinta on aloitettu sen jälkeen, kun kyseistä henkilöä vastaan on esitetty syytös, uhria on kuultu, toimivaltainen viranomainen on hankkinut ja tutkinut näyttöä, ja tämän näytön perusteella on tehty perusteltu päätös, on olemassa tekijöitä, joiden perusteella voidaan todeta, että tapauksen aineellinen arviointi on suoritettu (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.7.2019, Mihalache v. Romania, CE:ECHR: 2019:0708JUD005401210, 98 kohta).
57 Jotta voitaisiin katsoa, että viranomainen, jonka on ratkaistava asia, on tehnyt tällaisen aineellisen arvioinnin, kyseisen viranomaisen on täytynyt tutkia tai arvioida asiakirja-aineistoon sisältyvää näyttöä ja arvioida asianomaisen henkilön osallisuutta yhteen tai kaikkiin tapahtumiin, jotka ovat johtaneet asian saattamiseen tutkintaelinten käsiteltäväksi, sen määrittämiseksi, onko kyseisen henkilön ”rikosoikeudellinen” vastuu syntynyt (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.7.2019, Mihalache v. Romania, CE:ECHR:0708JUD005401210, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kyseisestä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että kun toimivaltainen viranomainen on määrännyt seuraamuksen asianomaisen henkilön syyksi luettavan menettelyn seurauksena, voidaan kohtuudella katsoa, että toimivaltainen viranomainen oli tätä ennen arvioinut asian olosuhteet ja asianomaisen henkilön menettelyn lainvastaisuuden (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2023, Dual Prod, C‑412/21, EU:C:2023:234, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että jäsenvaltion lainkäyttöviranomaisten antaman ratkaisun, jolla syytetty on vapautettu lainvoimaisesti syytteestä riittämättömän näytön takia, on lähtökohtaisesti katsottava perustuvan asianomaisen asian aineelliseen arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 28.9.2006, Van Straaten, C‑150/05, EU:C:2006:614, 60 ja 61 kohta).
60 Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että ratkaisu, joka koskee menettelyn keskeyttämistä siirtämättä asiaa rikosasian pääkäsittelyyn sillä perusteella, ettei asiassa ollut riittävästi näyttöä syytteen tueksi, ja joka on tehty sellaisen esitutkinnan jälkeen, jonka aikana on koottu ja tutkittu monenlaista näyttöä, on katsottava perustuvan asianomaisen asian aineelliseen arviointiin siltä osin kuin se sisältää lainvoimaisen ratkaisun kyseisen näytön riittämättömyydestä ja siinä suljetaan pois mahdollisuus asian ottamisesta uudelleen tutkittavaksi saman selvityskokonaisuuden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, M, C‑398/12, EU:C:2014:1057, 17 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
61 Tämän osalta on muistutettava, että kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 64 kohdassa, unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että kun ratkaisu perustuu puuttuvaan tai riittämättömään näyttöön, sen toteamiseksi, että kyseinen ratkaisu perustuu asianomaisen asian aineelliseen arviointiin, edellytetään vielä perusteellisen tutkinnan suorittamista ennen kyseisen ratkaisun tekemistä.
62 Jos tällaista perusteellista tutkintaa, jonka yhteydessä olemassa olevaa näyttöä kerätään ja tutkitaan, ei ole suoritettu, ei voida katsoa, että ratkaisu, jolla rikosoikeudellinen menettely lopetetaan, on tehty asianomaisen asian aineellisen arvioinnin jälkeen. Unionin tuomioistuin on muun muassa katsonut, että uhrin ja mahdollisen todistajan kuulematta jättäminen ovat osoitus tällaisen perusteellisen tutkinnan puuttumisesta (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C‑486/14, EU:C:2016:483, 48, 53 ja 54 kohta).
63 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnössä olevista tiedoista ilmenee, että kyseessä olevan menettelyn lopettamista koskevan määräyksen antamiseksi syyttäjä tukeutui kyseisen määräyksen liitteenä olevaan raporttiin, jonka olivat laatineet NR:ää ja pääasian rikosilmoitusten tekijöitä kuulleet poliisiviranomaiset, jotka olivat muun muassa saaneet haltuunsa CD-levyn, joka sisälsi äänitallenteen osuuskunnan BX varsinaisesta kokouksesta, joka pidettiin 30.4.2015. Edellä esitetyn perusteella erilaista näyttöä hankittiin ja tutkittiin esitutkinnan aikana ja sitä arvioitiin aineellisesti. Se, että niin ikään kyseiseen kokoukseen osallistuneita AX:ää, BD:tä, CH:ta, FX:ää ja LM:ää ei kuultu, voisi kuitenkin olla osoitus siitä, että NR:n oikeudellista asemaa kyseessä olevan rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisessa vastuussa olevana henkilönä ei ole tutkittu.
64 Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että kyseessä oleva määräys menettelyn lopettamisesta annettiin asian 673/P/2016 aineellisen tutkimisen jälkeen ja että sitä ei annettu yksinomaan menettelyllisistä syistä.
Idem-edellytys
65 Idem-edellytyksestä on todettava, että perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodostakin ilmenee, että siinä kielletään saman henkilön syytteeseen paneminen tai rankaiseminen useamman kuin yhden kerran samasta rikoksesta (tuomio 23.3.2023, Generalstaatsanwaltschaft Bamberg (Ne bis in idem ‑periaatetta koskeva poikkeus), C‑365/21, EU:C:2023:236, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetun lopullisen tuomion julistaminen edellyttää asianomaiseen henkilöön kohdistunutta aikaisempaa menettelyä. Tämän osalta unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joita koskevassa asiassa jäsenvaltiossa on annettu lainvoimainen tuomio (ks. vastaavasti analogisesti tuomio 25.7.2018, AY (Pidätysmääräys – Todistaja), C‑268/17, EU:C:2018:602, 43 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
67 On lisäksi muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko kyseessä perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitettu sama rikos, merkityksellinen kriteeri on konkreettisen teon samuus, ymmärrettynä joukkona konkreettisia ja toisiinsa erottamattomasti liittyviä seikkoja, jotka ovat johtaneet kyseisen henkilön lainvoimaiseen vapauttamiseen tai tuomitsemiseen. Kyseisessä artiklassa kielletään siis määräämästä useita luonteeltaan rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta teosta tässä tarkoituksessa vireille pantujen eri menettelyjen päätteeksi (tuomio 12.10.2023, INTER CONSULTING, C‑726/21, EU:C:2023:764, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
68 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kyseisen teon tai suojatun oikeushyvän oikeudellisella luonnehdinnalla kansallisessa oikeudessa ei ole merkitystä todettaessa, että kyseessä on sama rikos, koska perusoikeuskirjan 50 artiklassa annetun suojan ulottuvuus ei voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen (tuomio 12.10.2023, INTER CONSULTING, C‑726/21, EU:C:2023:764, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
69 Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selityksistä ilmenee, että asiassa 47/P/2016 oli aloitettu rikosoikeudellinen in personam ‑menettely NR:ää vastaan lahjuksen ottamisen vuoksi ja asiassa 673/P/2016 oli aloitettu rikosoikeudellinen in rem ‑menettely kiristysrikoksen vuoksi.
70 Aluksi on täsmennettävä, että kun otetaan huomioon tämän tuomion 68 kohdassa mieleen palautettu oikeuskäytäntö, ja sikäli kuin on osoitettu, että kyseiset kaksi asiaa koskevat samaa tekoa, sillä, että kyseisissä asioissa aloitetut rikosoikeudelliset menettelyt koskevat eri rikoksia, ei ole merkitystä perusoikeuskirjan 50 artiklassa tarkoitetun saman ”rikoksen” olemassaolon arvioimisen kannalta.
71 Sen sijaan sen, että asiassa 673/P/2016, joka johti kyseessä olevan menettelyn lopettamista koskevan määräyksen antamiseen, oli aloitettu rikosoikeudellinen in rem ‑menettely, ei voida katsoa olevan merkityksetöntä tässä arvioinnissa, koska Romanian hallituksen istunnossa esittämistä selityksistä ilmenee, että NR:stä ei ollut muodollisesti tullut epäilty asiassa 673/P/2016 ja häntä oli kuultu ainoastaan todistajana.
72 Kyseinen hallitus vaikuttaa siis viittaavaan kyseisen henkilön samuutta koskevaan edellytykseen, jonka täyttymistä ei ennakkoratkaisupyynnössä olevien tietojen mukaan kyseenalaistettu ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa eikä Înalta Curte de Casație și Justițiessa 21.9.2021 annetussa rikostuomiossa.
73 Kuten julkisasiamies lähinnä totesi ratkaisuehdotuksensa 94 ja 95 kohdassa ja kuten ilmenee tämän tuomion 54, 56 ja 57 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä, tämän osalta on todettava, että henkilön voidaan katsoa saaneen lainvoimaisen tuomion ainoastaan siinä tapauksessa, että annetusta ratkaisusta ilmenee selvästi, että kyseistä ratkaisua edeltäneessä tutkinnassa – siitä riippumatta, onko tutkintaan ryhdytty in rem vai in personam kansallisen oikeuden perusteella – hänen oikeudellinen asemansa kyseisten rikosten muodostavasta teosta rikosoikeudellisesti vastuussa olevana henkilönä on tutkittu ja – kun on kyse syyttäjäviranomaisen antamasta määräyksestä lopettaa menettely – hänet on vapautettu epäilyistä.
74 Jos näin ei ollut, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, kyseessä oleva määräys menettelyn lopettamisesta ei voi olla esteenä uusien rikosoikeudellisten menettelyjen aloittamiselle NR:ää vastaan saman teon osalta.
75 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava siten, että henkilöä ei voida pitää kyseisessä 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla lopullisesti vapautettuna rikoksesta siksi, että syyttäjäviranomainen on määrännyt menettelyn lopettamisesta, kun asianomaisen henkilön oikeudellista asemaa kyseisen rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisesti vastuussa olevana henkilönä ei ole tutkittu.
Oikeudenkäyntikulut
76 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta
on tulkittava siten, että
henkilöä ei voida pitää kyseisessä 50 artiklassa tarkoitetulla tavalla lopullisesti vapautettuna rikoksesta siksi, että syyttäjäviranomainen on määrännyt menettelyn lopettamisesta, kun asianomaisen henkilön oikeudellista asemaa kyseisen rikoksen muodostavasta teosta rikosoikeudellisesti vastuussa olevana henkilönä ei ole tutkittu.
Allekirjoitukset